Ehkä sinulle on joskus tullut ajatus, että nyt pitäisi soittaa isoäidille, mutta et oikein ymmärrä, miksi. Tai ehkä sinusta on tuntunut siltä, että sinun tulisi sanoa jotakin kävelytiellä sinua vastaan kävelevälle henkilölle. Ihmettelet kuitenkin tuota tunnetta, koska vastaantuleva henkilö on tuntematon. 

Jos olet tuntenut näin, ymmärrän, miltä sinusta tuntuu! 

Monet tällaisista tunteista koin lähetystyöni aikana Kanadassa. Se oli aikaa elämässäni, jolloin tunsin ehdottomasti olevani lähellä taivaita, ja ajatukseni olivat usein oikealla taajuudella Pyhää Henkeä kuullakseni. Tässä artikkelissa jakamani asiat ovat oivalluksia, jotka ovat syventäneet uskoani ja ymmärrystäni jumaluudesta. 

Opetellessani tunnistamaan, miten Pyhä Henki puhuu minulle, minua on auttanut kuulla muiden ihmisten kokemuksia Pyhän Hengen kuulemisesta. Mikäli sinä etsit myös Pyhän Hengen ääntä elämässäsi, ehkä sinuakin voi auttaa muiden ihmisten kokemusten kuuleminen. Minkälaisia hengellisiä kokemuksia sinulla on ollut elämässäsi ja miltä ne ovat tuntuneet? 

Tässä artikkelissa lisätietoa siitä, kuinka voimme kuulla tai tuntea Pyhää Henkeä elämässämme.

Minun on toimittava niiden tuntemusten mukaan, joita minulle annetaan 

Mieleeni on erityisesti painunut tilanne lähetystyöni alkupuolelta, kun olimme toverini kanssa ajamassa tunnin ajomatkaa pienestä kaupungista toiseen. Matkalla ajoimme vanhan puutalon ohi, joka oli koristeltu jouluvaloin. Minulle tuli yllättävän voimakas tunne, että meidän tulisi pysähtyä ja mennä tapaamaan tuon talon asukkaita. 

Lähetyssaarnaajalle tämä olisi tuiki tavallista: me juttelimme entuudestaan tuntemattomille päivittäin. Nyt järkeilin kuitenkin, että olimme autossa matkalla toiseen paikkaan, eikä meillä olisi aikaa pysähtyä minun hassujen ajatusteni vuoksi. En koskaan maininnut tunteestani toverilleni. 

Tämä hetki on jäänyt vaivaamaan minua. Myöhemmin olen oppinut, että Pyhä Henki puhuu minulle usein samoin kuin Hän teki tässä tilanteessa. Minulle saattaa yhtäkkiä nousta mieleen jokin asia, joka pitäisi tehdä heti. Usein tunnetta seuraa sykkeen nouseminen ja yllättävä jännitys. 

Olen myös oppinut, että toimiessani tällaisen yhtäkkisen tunteen mukaan olen jälkeenpäin aina tyytyväinen, että tein sen. Jos taas en toimi tuon tunteen mukaan, se jää poikkeuksetta vaivaamaan minua. 

Kerran tunsin tuon saman tunteen kehottavan minua kääntymään ympäri ja juttelemaan kanadalaisessa kauppakeskuksessa nuorelle miehelle, jonka oli juuri kävellyt ohitseni. Epävarmana siitä, mitä sanoisin, päätin toimia tunteen mukaan. Käännyin ympäri ja kävelin miehen luokse. Selitin hänelle minusta tuntuneen siltä, että minun pitäisi tulla sanomaan hei, mutta en tiennyt miksi. Samalla annoin hänelle korttini. Kerroin, että hän voisi ottaa yhteyttä, mikäli tahtoisi hengellistä opastusta lähetyssaarnaajilta.

Yllätyksekseni tämä nuori mies liikuttui kyyneliin asti ja kertoi, että hän oli juuri kokenut jotain vaikeaa elämässään ja että tämä pieni ystävällinen ele oli juuri se, mitä hän tarvitsi. Juttelimme hetken, mutta en nähnyt häntä koskaan sen jälkeen. Tiesin kuitenkin, että olin tehnyt tuossa hetkessä oikein noudattaessani Pyhän Hengen kehotusta avata suuni ja jutella tälle miehelle.  

Kun toimin näiden Pyhän Hengen viestimien tunteiden mukaan, toimin instrumenttina Jumalan käsissä ja saan odottamattomia tilaisuuksia auttaa ympärillä olevia ihmisiä ja läheisiäni. Noudattaessani tämän sykettä nostavattavan tunteen kehotuksia Taivaan Isä lähettää ympärilleni enemmän ihmisiä, joita voin auttaa. Sen sijaan kun en ole uskaltanut tehdä sitä, mitä Pyhä Henki minulta pyytää, nuo pyynnöt harvenevat. 

Ajattelen, että Taivaan Isä antaa meille enemmän ohjausta, jos todistamme olevamme sen arvoisia ja jos teemme, kuten hän neuvoo. Sillä tavalla osoitamme olevamme Hänen luottamuksensa arvoisia. 

Olen oppinut, että voin vahvistaa Pyhän Hengen tuntemista vain toimimalla ajatusteni mukaan, jotka tulkitsen Pyhän Hengen kehotuksiksi. Mitä enemmän olen tätä tehnyt, sitä varmempi olen ollut siitä, että kyseessä todella on Pyhä Henki eikä vain omat ajatukseni. 

Sydämen kääntäminen kohti Kristusta on enemmän kuin vain todistus Hänestä

Ollessani Provossa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa ennen varsinaisen lähetystyöni aloittamista sain tilaisuuden kuunnella Vanhin Bednarin puheen, jonka hän oli pitänyt tuossa samassa paikassa joitakin vuosia sitten. Puheessaan hän sanoi jotain, joka vangitsi minut kuuntelemaan koko puheen tarkemmin kuin olen varmaan mitään kuunnellut koskaan sitä ennen. 

Bednar kertoi, ettei riitä, että meillä on todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Todistus on jotain, jonka saamme tuntiessamme Pyhää Henkeä ja kokiessamme hengellisiä kokemuksia. Sen eteen ei varsinaisesti tarvitse tehdä työtä, vaan kokiessamme hengellisiä kokemuksia Pyhä Henki todistaa meille totuudesta. Jos todella haluamme kestää uskollisina loppuun asti (3. Nefi 15:9), meidän on tehtävä muutakin kuin vain kuunneltava Pyhää Henkeä. 

Meidän on käännettävä koko sydämemme Kristuksen puoleen. 

Sydämen kääntäminen Kristuksen puoleen ei ole yhtä helppoa kuin todistuksen saaminen. Kun todistuksen voi katsoa olevan jotain, joka annetaan, sydämen kääntäminen vaatii aktiivista työskentelyä ja tavoitteellisia valintoja. Sydämen kääntymystä varten meidän on työskenneltävä elämämme jokaisena päivänä oppiaksemme lisää Kristuksesta, löytää halua Hänen seuraamiselleen ja elää Hänen opetustensa mukaan. 

 En ole varma, sanoiko Bednar tosiaan näin, vai onko se muistikuvani siitä, mitä Pyhä Henki opetti minulle Bednarin sanojen kautta. Muistan tämän hetken kuitenkin muuttaneen minua pysyvästi. Ymmärsin, että Kristuksen seuraaminen on aktiivista työskentelyä ja jokapäiväistä sitoutumista Hänen seuraamiselleen. 

Pohjimmiltani haluan sanoa tämän: nämä jakamani kaksi kokemusta ovat minulle merkityksellisiä siksi, että ne ovat olleet minua hengellisiä oivalluksen hetkiä. Sinun oivalluksesi voivat olla minun kokemuksiini verrattuna erilaisia. Lupaan kuitenkin, että etsiessäsi hengellisiä kokemuksia avoimin mielin taivaat voivat aueta sinulle. 

Millä tavoin Pyhä Henki puhuu sinulle? 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kaksi opetusta Pyhän Hengen kuulemisesta, jotka ovat muuttaneet elämäni appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jälkeenpäin ajatellen, tuona kesänä uskoni kasvoi hitaasti, askel askeleelta.

Kun aloin lukea Mormonin kirjaa ensimmäistä kertaa, se ei ollut mikään erityisen uskomaton kokemus. En saanut äkillistä ilmoitusta lukiessani. Jotkut kohdat herättivät mielenkiintoni ja toivat minulle rauhaa. Alleviivasin kohdat, joissa viitattiin Kristukseen, koska Hän oli Vapahtajani ja löysin kohtia, jotka vaikuttivat minuun… mutta silti minulla oli paljon kysymyksiä. Vaikeita kysymyksiä.

“Sinulla täytyy olla uskoa”

Lähetyssaarnaajaparat. Aloin sopia tapaamisia, joihin osallistuin usein joidenkin läheisten ystävieni kanssa. Osa ongelmaa oli se, että luulin tietäväni kaiken. Minua kiinnosti nähdä, löytäisinkö totuuden tästä kirkosta, jota ystäväni rakastivat niin paljon, mutta minun oli vaikea antaa mielipiteideni muuttua. Esitin veljille ne vaikeat kysymykset.

Älkää ymmärtäkö väärin — on tärkeää kysyä kysymyksiä kirkossa. Syy siihen, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on olemassa on se, että Joseph Smith polvistui ja kysyi uskossa. Totuus, valo ja tieto syttyvät kysymyksistä ja hengellisestä mietiskelystä. Minä en kuitenkaan ollut tilanteessa, jossa olisin halunnut todella oppia. Menin tapaamisiin puolustuskannalla osoittaakseni, että nuo lähetyssaarnaajat olivat väärässä ja käännyttääkseni heidät omaan uskooni! En opiskellut neljää vuotta puhumista ja väittelemistä vain kuunnellakseni.

Kuten voitte kuvitella, tapaamiset eivät alkuun menneet kovin hyvin. Ne olivat kuin sotavyöhyke ja turhautuminen moukaroi seiniä joka kerta. Minusta tuntui, että lähetyssaarnaajien tehtävänä oli vastata kysymyksiini, emmekä edenneet ollenkaan! Esitin heille syytöksen, jonka olin huolellisesti suunnitellut mielessäni viikkoa aikaisemmin todistaakseni, että heidän kirkkonsa oli väärässä. Sitten kun he yrittivät vastata… hah! Olin jo suunnitellut myös vastaväitteeni ja kiersimme näin kehää tuntikausia. Kirjaimellisesti. Olin niin turhautunut, koska halusin uskoa tähän kauniiseen oppiin, jonka monet ystäväni olivat löytäneet. Halusin maistaa ja jakaa samaa valoa, joka heillä kaikilla tuntui olevan. Rakastin Kristusta niin paljon ja oli selvää, että tämä kirkko keskittyi Häneen! Mutta useimmat kysymyksiini saadut vastaukset tuntuivat riittämättömiltä — tai mikä pahempaa, lähetyssaarnaajat katsoivat minua silmiin ja sanoivat: “Sinulla täytyy olla uskoa.”

Ajattelin mielessäni, että onko tekosyyni se, että minulla ei ole kaikkia vastauksia.

Päätin kuunnella

Ja niin me jatkoimme — kunnes se päivä tuli. Se meni niin huonosti. Ääneni vapisi suuttumuksesta, silmäni olivat kyynelissä, rinnassa paloi ja ajattelin, että en pysty siihen. Tiesin, että minusta ei voisi tulla tämän kirkon jäsentä. Se sattui liikaa. Oli liian monia asioita, joita en ymmärtänyt, enkä saanut vastauksia vaikka kysyin kysymyksiäni sinnikkäästi.

Huoneen ilmapiiri oli niin kireä, että kukaan ei uskaltanut liikahtaakaan siinä pelossa, että räjähtäisin. Huoneen toiselta puolelta ystäväni katsoi minua pehmein silmin, uskaltaen keskeyttää hiljaisuuden ja sanoi nämä sanat:

“Lauren, minusta meidän pitäisi puhua niistä asioista, joita lähetyssaarnaajien on tarkoitus puhua. Lähetyssaarnaajat ovat täällä opettamassa sinulle erityisiä oppiaiheita, joita he ovat valmistaneet sinua varten. Minusta sinun pitäisi kuunnella heidän opetustaan ensin ja sitten voimme palata kysymyksiisi.”

Hänen kauniit sanansa toivat rauhan huoneeseen. Pamppaileva sydämeni hidastui ja tunsin lohtua hänen sanoistaan. Otin vastaan niiden tuoman lämmön ja myönnyin hänen pyyntöönsä.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun muistan todella tunteneeni Pyhän Hengen tässä kirkossa. Uskon, että menneisyydessäni olin kokenut hetkiä, jolloin olin saanut ohjausta, kehotuksia ja muita pieniä ihmeitä — mutta ystäväni sanat saivat aikaan ihanan tyyneyden sydämeeni. Rauha oli palautettu. Laskin miekkani ja kilpeni. Työnsin syrjään kaikki vastaväitteeni ja päätin kuunnella.

Pyhä Henki puhuu totuutta

Kristuksen ojennettuun käteen tarttuminen on vaikeaa, jos kätesi ovat täynnä aseita. Niinpä työnsin kysymykseni sivuun. Olen iankaikkisesti kiitollinen ystävistä, joita sain tuona kesänä. En usko, että ilman heitä olisin voinut painaa pääni, nielaista ylpeyteni ja antaa itseni nöyrtyä tarpeeksi kuullakseni.  Kuuntele Pyhän Hengen pehmeitä totuuden säikeitä, joita ei voida mitata, testata tai nähdä. Henki puhuu totuutta, jota voi tuntea vain silloin, kun kuuntelee tarkasti. Sen voi niin helposti hukuttaa, ajaa pois ja jättää huomiotta (erityisesti, jos olet kovaääninen tyttö, joka luulee olevansa aina oikeassa!) — joten kiitos ystäville, jotka sain tuona kesänä.

Nöyrtymällä löysin totuuden lähetyssaarnaajien opetuksista ja aloin ottaa askelia lähemmäs Kristuksen totuuden valoa.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Lauren Mckinnon ja se on julkaistu ldsblogs.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Nöyryyden merkitys Pyhän Hengen tuntemisessa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kissan huomio on lähes mahdoton saada

Adoptoin vastikään kissan nimeltään Hank the Tank. Hän on suuri, pehmeä, raitakuvioinen ja pitää läheisyydestä, naukumisesta ja tiskipöydälle hyppimisestä, koska, no, hän on kissa. Tiskipöydät kaikkine terävine esineineen, ihmisille tarkoitettuine ruokineen ja puhtaanapidon tarpeineen eivät tietenkään ole paikkoja, joissa kissojen tulisi oleskella. Joten silloin, kun hän on pöydän kulmalla nuuskimassa vanhoja tiskikasoja, jotka minun olisi pitänyt pestä eilen, kutsun häntä nimeltä herättääkseni hänen huomionsa. Ei lainkaan yllättäen hän ei katso ylös, ei osoita kuulleensa minua, eikä missään tapauksessa lopeta puuhaansa. Välillämme ei vallitse paras mahdollinen yhteys.

Ajattelin Hank-kissaani ja kuinka voisin saada hänet huomioimaan pyyntöni kun yhtäkkiä tajusin, että hän ja minä emme ole kovin erilaisia. Olen ajatellut viime aikoina Jumalan kanssa kommunikoimista ja kuinka olen tuntenut huutaneeni Herran puoleen, mutta kuulleeni vain heinäsirkkojen sirinää, tai en ole saanut Häneltä ajallaan varoituksia, jotka olisivat auttaneet minut pois pulasta. Mutta ehkäpä kuulen Häntä aivan yhtä hyvin kuin Hank kuulee minua.

Joskus yhteyden saaminen Jumalaan on kuin yrittäisi voittaa kissan huomion

Niin monet meistä kamppailevat samanlaisen ongelman kanssa. Me pyydämme Jumalalta apua ja kuitenkin taivaat tuntuvat meille suljetuilta. Se on kuin saisi vastauksen ”Onnea vaan tenava, mutta olet omillasi tällä kertaa!” Se on erityisen rankkaa silloin kun meille kerrotaan, että voimme ”kuulla Häntä” ja saada sanomia Häneltä samalla tavoin kuin Joseph Smith, joka kysyi Taivaalliselta Isältä yksinkertaisen kysymyksen ja sai niin käsittämättömän vastauksen! Hiljaisuus voi saada meidät tuntemaan itsemme eristetyiksi, yksinäisiksi tai Taivaallisen Isämme hylkäämiksi, jopa silloin kun uskomme, että Hän haluaa johdattaa meitä jollain tavoin.

Mutta entä jos Hän ei ole koskaan hylännyt meitä? Mitä jos me olemme hänelle vieraita? Mitä jos me olemme niitä, jotka eivät kuule Hänen ääntään tai tunnista Hänen hellän Henkensä kutsuvan meitä nimeltä?

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista (1928-2015) sanoi:

”Kun olemme tunteiden pyörremyrskyn vallassa, on vaikeaa löytää ulospääsytie yksin. ….

”Kun vastauksia rukouksiin ei vaikuta tulevan, voi olla ettemme ymmärrä joitain totuuksia rukouksesta, tai emme tunnista vastauksia kun ne tulevat.”

Hän jatkoi opettamalla, että Herra vastaa aina rukouksiin yhdellä kolmesta tavasta:

”Kun Hän vastaa kyllä, sen on tarkoitus antaa meille itsevarmuutta.

”Kun Hän vastaa ei, sen on tarkoitus estää virheitä.

”Kun hän pidättää vastauksen, sen on tarkoitus kasvattaa meitä uskoessamme Häneen, osoittaessamme kuuliaisuutta Hänen käskyilleen ja toimiessamme halukkaasti totuuden pohjalta. Meidän on tarkoitus ottaa vastuu toimimalla Hänen opetustensa mukaisten päätösten varassa, vaikkei meillä ole ennalta vahvistusta. … Meidän on tarkoitus toimia.” (“Learning to Recognize Answers to Prayer,” Ensign, Nov. 1989, 30, 32).

Mutta se on vaikeaa, eikö olekin? Minun on vaikea rukoilla joka ilta parhain aikein – vain tunteakseni, etten huomaa yhtää kyllä-vastauksia, mutten myöskään löydä ei-vastauksia. Ja kolmas vaihtoehto? Joskus se, että vastaus pidätetään voi olla jopa pahempaa.

Luin jokin aika sitten kaunokirjallisuuden romaanin, jonka hahmo halusi ohjeita toiselta hahmolta. ”Miksi hän ei ole auttanut minua?” Nainen ajatteli. ”Hän tietää, että kuolen ilman hänen apuaan.” Mutta sitten hän ymmärsi jotakin heidän suhteestaan. Mies ei ollut auttanut häntä, koska hän halusi osoittaa naiselle, että tämä oli jo lähellä vastaustaan. Mies halusi osoittaa naiselle, että hän pääsisi omillaan haluamaansa päämäärään – että hän oli todellä lähellä tavoitettaan.

Ja joskus luulen Jumalan toimivan samalla tavoin. Kun rukoilen Häntä jostain asiasta, josta olen huolissani, enkä tunne Hänen antavan ’kyllä’ tai ’ei’ vastauksia, Hän luottaa siihen, että noudatan Hänen aikaisemmin antamiaan ohjeita ja teen omat valintani – aivan kuten se rakastava Isä tekisi, joka Hän on. Hän tietää minun olevan lähellä vastaustani, tai että tulen kasvamaan tarpeellisilla tavoilla etsiessäni vastauksen itse.

Katselen taaksepäin kaikkiin niihin kertoihin elämässäni, jolloin Jumalallinen ohjaus olisi voinut estää minua tekemästä suuria virheitä, mutta tajuan, että ne virheet ovat tehneet minusta henkilön, joka nykyään olen.

Ja palatakseni suhteeseeni vanhaan kunnon Hankiin: Kun hän alkaa tunnistaa nimensä ja minun ääneni, hänen on helpompi ottaa huomioon mitä sanon. Ja mitä enemmän hän huomioi sanomiseni ja pysyy turvassa, sitä enemmän hän luottaa minuun.

Meidän suhteemme Jumalan kanssa on tietenkin hieman monimutkaisempi, mutta ajattelen, että samat periaatteet pätevät. Mitä enemmän kuuntelen ja noudatan kehoituksia, joita saan, sitä enemmän luotan Herraan. Ja mitä enemmän luotan Häneen, sitä enemmän kuuntelen Häntä. Kun en kuule Hänen vastaustaan, minun ei tarvitse olla huolissani siitä, ettei Hän ole siellä tai ei välitä minusta. Voin luottaa Hänen luottavan minun kykyyni tehdä hyviä päätöksiä ja oppia virheistäni.

Joskus nämä mietteet eivät siltikään tyynnytä minua, ja joskus jään tuntemaan itseni yksinäiseksi tai hämmentyneeksi. Mutta jossain määrin alan ymmärtää, että tämä kaikki kuuluu siihen mistä ihmisyydessä on kyse. Ja onneksi voin aina turvautua siihen, että Taivaallinen Isäni ja Vapahtajani Jeesus Kristus ovat olemassa minua varten silloin, kun haluan vain itkeä tai tunnen itseni vihaiseksi tai vain tarvitsen Heidän rakkauttaan. Stressin ja vaikeuksien aikoina He vievät minua eteenpäin.

Onko sinulla ollut kokemuksia rukouksista? Millaisia vastauksia sinä olet saanut Jumalalta? Kuulisimme mielellämme sinun tarinasi! Lähetä julkaistavaksi tarkoitettu kirjoitus osoitteeseen finnish@moregoodfoundation.org.

Artikkelin on alunperin kirjoittanut Mackenzie Brown ja se on julkaistu ChurchofJesusChrist -sivustolla.

The post Miksi Jumala ei johdattanut minua? Ja miksi olen enemmän kissani kaltainen kuin luulin appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tuota sanaa käytetään usein pyhissä kirjoituksissa, enkä usko, että sillä tarkoitetaan pelkästään fysiologista kuulemista luonnollisilla korvilla. Ennemminkin se on kuulemista mielellä ja sydämellä. Kuinka kuulen Jeesuksen Kristuksen äänen, ei välttämättä pelkästään sanoin ja äänin, vaan ”kuulemalla Häntä” mielessäni ja sydämessäni? (Ks. OL 8:1-4).

Haluaisin kuvailla useita tärkeitä asioita, joita olen oppinut pyrkiessäni todella ”kuulemaan Häntä”.

Kuulen Häntä monin eri tavoin

Kun mietin tapoja, jotka auttavat minua ”kuulemaan Häntä”, muistan, että ilmoituksia välitetään Pyhän Hengen kautta monin eri tavoin, kuten unien ja näkyjen välityksellä, innoituksena ja keskustelemalla taivaallisten sanansaattajien kanssa (esim. Joseph Smithin ensimmäinen näky). Jotkut ilmoitukset tulevat heti ja voimakkaina, kun jotkut taas tunnistetaan vähitellen ja hienovaraisesti.

Kuulen Häntä palvelemalla määrätietoisesti

Hänen kuulemisensa ja innoituksen saaminen tapahtuu yleensä silloin, kun seuraan Häntä ja toimin niin kuin Hän on neuvonut minua tekemään. Olen esimerkiksi huomannut, että kun palvelen jotain henkilöä, tunnistan helpommin innoitettuja ajatuksia ja tunteita siitä, mitä tuo henkilö tarvitsee. Herran Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan toimiminen on ilmaus uskostamme Häneen ja määrätietoisesti palveleminen on kutsu innoituksen saamiseen.

Kuulen Häntä vanhurskaan musiikin kautta

Rakastan laulaa laulua ”Niin varma on perustus”. Kukaan tällä planeetalla ei laula niin huonosti kuin minä. Mutta laulun sykähdyttävän musiikin ja sanojen yhdistelmä auttaa minua oppimaan Vapahtajan sovituksen armosta ja voimaannuttavasta voimasta. Laulut, joista pidän eniten, keskittyvät palautukseen ja opettavat voimallisia opillisia asioita. Ja noissa sanomissa, sekä musiikissa että sanoissa, voit ”kuulla Häntä”. Minä koen, että musiikki on usein kanava Herran äänen kuulemiseen.

Kuulen Häntä pyhien kirjoitusten ja vilpittömän rukouksen kautta

En osaa ajatella mitään tärkeämpää tänä päivänä kuin se, että minulla on lupaus siitä, että voin kuulla Häntä, että voin saada Hänen opastustaan, Hänen rauhansa ja Hänen suojeluksensa elämässäni. Hänen kuulemisensa ei ole vaikeaa, mutta se on hengellisesti vaativaa ja vie aikaa. Eräs tapa kuulla Häntä on pyhien kirjoitusten kautta. Pyhät kirjoitukset on Herran aiemmin tallennettu ääni. Niiden tutkiminen ei ole kuuluvan äänen kuuntelemista, vaikka niinkin voi tapahtua. Se on pyhien kirjoitusten kuulemista tunteella – mielessäni ja sydämessäni olevalla tunteella. Minulle pyhät kirjoitukset ovat avain noiden ajatusten ja tunteiden saamiseen ja tunnistamiseen.

Vaikka tässä kiireisessä ja nopeatempoisessa maailmassa on monia ääniä, jotka vaativat huomiotamme, voin ”olla rauhassa” ja ”kuulla Häntä”. Kun pyrin kuulemaan Hänen äänensä pyhissä kirjoituksessa, kun rukoilen vilpittömästi – ei vain rukouksia hokien, vaan rukoillen vilpittömällä sydämellä ja vakain aikein – Herra voi siunata minua verrattomin tavoin oman tahtonsa ja ajoituksensa mukaisesti.

Kuulen Häntä Pyhän Hengen kautta

Olen oppinut ajan myötä, että yksi suurimmista siunauksista siinä, että pyrin saamaan Pyhän Hengen kumppanuuden, on se, että näen itseni sellaisena, kuin todella olen. Nuo kokemukset ovat sekä tuskallisia että riemullisia. Pyhän Hengen voiman kautta mieleeni tulee ajatuksia ja sydämeeni tunteita, jotka voivat auttaa minua näkemään asioita, jotka menevät hyvin, ja asioita, joissa minun täytyy kehittyä ja pyrkiä parempaan. Pyhä Henki tekee minut kykeneväksi näkemään hyvän, pahan ja sellaiset mahdollisuudet kehittyä, joita en muuten koskaan näkisi.

Kuulen Häntä tallentamalla hengellisiä vaikutelmia

Vanhin Richard G. Scott opetti minulle kerran, että hengellinen tieto, joka on tallennettu huolella muistiin, on käytettävissä silloin, kun tarvitsemme sitä. Kun kirjoitan ylös sen, mitä tunnen sydämessäni ja ajatukset, jotka tulevat mieleeni Pyhän Hengen voiman kautta, on kuin kirjoittaisin ”pienille levyille” – henkilökohtaisiin pyhiin kirjoituksiini. Hänen kuulemisensa ja asioiden kirjoittaminen ylös on toimintamalli, joka auttaa minua aina muistamaan sen, mitä Hän on sanonut.

Meidän ei tarvitse olla täydellisiä kuullaksemme Häntä

Luulen, että joskus odotamme liikaa. Eteenpäin pyrkiminen ja parhaani tekeminen ei vaadi täydellisyyttä heti. Joskus saatan odottaa, että saan jonkin hyvin dramaattisen hengellisen vaikutelman. Mutta useimmiten Hänen sanomansa minulle ovat hiljaisia, hienovaraisia ja pieniä. Jos odotan suurta vastausta ja saan useita pieniä vastauksia, en välttämättä huomaa niitä. Ja jos odotan äänekästä vastausta ja saan monia hiljaisia, en välttämättä tunnista niitä.

Saatamme joskus myös tuntea itsemme kelvottomiksi tai miettiä: ”Oliko se vain oma ajatukseni vai oliko se Herran henki?” ”Oliko se vaikutelma Pyhältä Hengeltä?” Herran Henki kutsuu ja kehottaa aina Jumalan lapsia tekemään hyvää tai olemaan hyviä ja tulemaan paremmiksi. Kun teemme jatkuvasti parhaamme muistaaksemme ja kunnioittaaksemme liittojamme ja pidämme käskyt, asiat järjestyvät. Minun ei tarvitse olla täydellinen; minun täytyy vain tehdä parhaani ja pyrkiä eteenpäin liittopolulla.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Vanhin David A. Bednar ja se on julkaistu churchofjesuschrist.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post ”Kuule Häntä” sydämessäsi ja mielessäsi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Usein kun Jumala puhuu meille, Hän puhuu Pyhän Hengen kautta. Kristus lupasi eläessään, että kun Hän poistuisi apostoleidensa luota, Hän lähettäisi heille Pyhän Hengen. Uskomme, että Pyhä Henki on todellinen persoona, jonka vaikutuksen voimme tuntea. Se on mahtavinta, mitä tiedän!

Kun henkilö on mennyt kasteelle, hän saa sen jälkeen Pyhän Hengen lahjan. Tämä tarkoittaa, että miehet, joilla on pappeus (eli valtuus Jumalalta) asettavat kätensä hänen päänsä päälle ja antavat hänelle siunauksen. Siinä häntä kutsutaan ottamaan vastaan Pyhä Henki. Pyhän Hengen lahja merkitsee, että Pyhä Henki voi olla kanssamme jatkuvasti auttamassa meitä kun seuraamme parhaamme mukaan Jeesuksen opetuksia.

Se on melkein kuin Jeesus todella kulkisi kanssamme koko ajan ja opastaisi meitä.

Miltä tuntuu, kun Pyhä Henki on kanssamme? Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Pyhän Hengen ääni on hiljainen ja rauhallinen vaikutus, jonka tunnemme sydämessämme ja mielessämme. Eräs nykyajan apostoleista sanoi, että tunnemme halua tehdä hyvää ja saamme voimaa valita oikein. Joseph Smith kuvaili, että joskus voimme tuntea ikään kuin puhtaan älyn virtaavan meihin.

Olen tuntenut Pyhän Hengen vaikutusta elämässäni monin tavoin. Hän esimerkiksi on esimerkiksi auttanut minua tunnistamaan totuuden, valitsemaan oikein, muistuttanut asioita mieleeni, auttanut kehittämään kykyjäni, innoittanut tekemään hyvää, lohduttanut, puhdistanut, auttanut tuntemaan rauhaa, toivoa, rakkautta, iloa, ystävällisyyttä ja itsehillintää. Pyhän Hengen lahja on todella paras lahja, mitä voi toivoa!

Pyhä Henki opettaa

Keskimmäinen poikamme on vauvasta saakka nukkunut yönsä huonosti. Hän heräili öisin usein ja häntä oli hyvin vaikea saada rauhoittumaan takaisin nukkumaan vaikka hän oli jo kolmen vanha. Yleensä hän heräsi vähintään kerran keskellä yötä ja itki kauan aikaa kovaan ääneen.

Kuten kuvitella saattaa, olimme molemmat vanhemmat hyvin väsyneitä tähän ja koittaneet kaikenlaisia mahdollisia keinoja saada poika nukkumaan kunnolla. Neuvolat, omien ja muiden isoäidit, Pinterest ja ystävien vertaistuki oli kaikki kokeiltu. Olimme toki myös rukoilleet. Mistään ei kuitenkaan ollut merkittävää apua, eikä muutosta tapahtunut.

Eräänä yönä heräsin jälleen kuoleman väsyneenä rauhoittelemaan lasta. Olin lopen uupunut, koska olin joutunut valvomaan illalla erään asian parissa enkä ollut itsekään päässyt ajoissa nukkumaan. Tiesin, että keskeytynyt yöuneni olisi taakkana seuraavana päivänä ja tunsin oloni aivan toivottomaksi.

Poika rauhoittui vihdoin ja pidin rukouksen hänen sänkynsä vierelle polvistuneena. Pyysin Jumalalta apua siihen, että lapsi voisi oppia nukkumaan yönsä kunnolla. Kerroin, etten jaksanut enää ja olin yrittänyt jo kaikkea mahdollista. Mieleeni tuli hyvin selvästi ajatus ’auta häntä oppimaan, että itsekseen nukahtaminen on turvallista.’

Meillä oli ollut tapana, että toinen aikuisista luki iltasadun ja istuskeli lasten huoneessa sen aikaa kunnes he kaikki nukahtivat. Se auttoi heitä rauhoittumaan omiin sänkyihinsä. Vaikutelmani oli, että meidän pitäisi iltarukousten ja sadun lukemisen jälkeen poistua huoneesta ja jättää lapset nukahtamaan itsekseen. Tämä saattaa kuulostaa päivän selvältä. Niin se minustakin oli jälkikäteen. Mutta tuohon saakka sellainen ratkaisu ei ollut käynyt mielessänikään.

Kerroin seuraavana päivänä asiasta miehelleni ja aloitimme heti samana iltana. Selitin lapsille, että olisimme edelleen ihan lähellä ja he olisivat täysin turvassa, mutta sadun jälkeen äiti ja isi siirtyvät olohuoneen puolelle. Olin toivonut, että asiasta olisi vähitellen apua, mutta en suurimmissa unelmissanikaan ollut osannut arvata mitä tapahtuisi. Poikamme nukkui siitä lähtien kokonaisia öitä heräämättä enää kertaakaan kesken uniensa.

Nopeasti toimimaan Pyhän Hengen innoittamana

Eräänä kuluneen kevättalven viikonloppuna olin valmistamassa perheellemme jälkiruoaksi päärynäpiirakkaa. Kaivoin jauhot esille ja aloin valmistella taikinaa kun muistin, miten eräs ystävämme oli viime kerralla käydessään maistanut tekemääni piirakkaa ja pitänyt siitä. Mieleeni tuli ajatus, että ehkä voisin tehdä piirakan hänellekin.

Emmin hetken, koska en ollut varma mitä hän sellaisesta ajattelisi. Ehkä hän ei olisi kotonakaan. Entä jos hän oli yrittänyt olla vain kohtelias sanoessaan pitävänsä piirakasta. Mutta minulla oli sopivasti kertakäyttöisiä vuokiakin valmiina ja niin päätin tehdä hieman isomman taikinan. Eihän kukaan sentään piirakasta loukkaannu.

Uunista leijaileva tuoksu ilmoitti, että leivonnaiset olivat valmiita. Lähdimme perheen kesken ulkoilemaan ennen jälkiruoan nauttimista ja laitoin viestin ystävälleni, että kävisin tuomassa hänelle piakkoin piirakan. Hän vastasi yksinkertaisesti olevansa kotona. Vein piirakan hyvin paketoituna oven lähelle koronarajoitusten mukaan ja lähetin hänelle kuvan paikasta.

Hän vastasi viestiini ja juteltuamme hetken, kertoi olleensa allapäin ja itkeneensä puhelimessa toisen ystävän kanssa hänelle raskasta asiaa. Piirakka tuli juuri oikeaan aikaan piristämään hänen päiväänsä. Tunsin, että saamani ajatus oli tullut Kristukselta Pyhän Hengen kautta ja olin iloinen kuultuani Häntä.

Pyhä Henki varoittaa vaarasta

Joitain vuosia sitten olin kävelemässä hiljaisen omakotitaloalueen läpi. Liikennettä ei näkynyt tai kuulunut lainkaan, eikä ihmisiä ollut ulkoilemassa kauniista säästä huolimatta. Edempänä tiellä näin vain kaksi poikaa, jotka olivat kumartuneet tutkimaan mehupurkkia keskelle asuinalueen päätietä. Polkupyörät lojuivat maassa poikien vieressä. He vaikuttivat alakouluikäisiltä, ehkä noin yhdeksänvuotiailta.

Kävellessäni heidän ohitseen mieleeni tuli ajatus ’pitäisi varmaan pyytää heitä tulemaan pois tieltä.’ Mutta vaikka pojat vaikuttivat olevan syventyneenä puuhaansa hyvin keskittyneesti ajattelin jotakuinkin siihen tapaan, että kyllähän he ovat jo sen verran vanhoja että osaavat siirtyä sivuun jos auto sattuisi saapumaan näköpiiriin. Tie oli täysin tyhjä kumpaankin suuntaan, eikä ääntäkään kuulunut.

Toisen kerran mieleeni tuli ajatus ’pyydä heitä tulemaan pois tieltä.’ Mutta edelleen sivuutin sen, koska mitään vaaraa ei ollut näkyvissä. En ehtinyt kävellä kuin muutaman askeleen kun mieleeni tuli jälleen sama ajatus ’pyydä pojat pois tieltä.’ Silloin havahduin ja pyysin lapsia tulemaan pyörätien puolelle. He jättivät kuuliaisesti puuhansa, nostivat pyörät maasta ja taluttivat ne pyörätielle jatkaen matkaansa minne sitten olivatkin menossa.

Käännyin omaan suuntaani ja samalla hetkellä vasemmalta puoleltani olevalta pikkutieltä kaarsi lujaa vauhtia punainen auto kääntyen eteeni oikealle. Se ilmestyi kuin tyhjästä. Kuski ei edes katsonut ajosuuntaansa vaan vilkaisi omalle vasemmalleen, ettei ajaisi yhteen mahdollisesti sivulta tulevan liikenteen kanssa. Jos pojat olisivat olleet tiellä yhä tai olisin viivytellyt vielä kerran, nuo kaksi lasta olisivat todennäköisesti loukkaantuneet pahasti tai jopa kuolleet.

En usko, että pojat koskaan huomasivat miltä vaaralta olivat säästyneet, koska he olivat jo turvallisesti matkalla eteenpäin pyörätietä pitkin. Olen hyvin kiitollinen, että kuulin Herraa tuolloin ja että Hän kutsui minua toistuvasti. Tällä kokemuksella on ollut minulle monenlaisia opetuksia.

Profeetta Russel M. Nelson sanoi “Koskaan ei ole ollut välttämättömämpää tietää, kuinka Henki puhuu teille, kuin juuri nyt. – – Uudistan teille pyyntöni tehdä kaikki mahdollinen lisätäksenne hengellistä kykyänne vastaanottaa henkilökohtaista ilmoitusta.”

Pyhän Hengen vaikutuksen tunnistaminen ei ole aina helppoa ja vaatiikiin harjoittelua, että opimme huomaamaan sen. Se on kuitenkin hyvin palkitsevaa. Pyhän Hengen kautta me voimme kuulla Kristusta joka päivä, kaikissa tilanteissa.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post #KuuleHäntä Pyhän Hengen kautta – kolme kokemusta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä tarkoitamme, kun sanomme ”tunnen Hengen”?

Kuka Henki on ja kuinka Hänen läsnäolonsa voi tuntea?

Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen. Hän on henkipersoona, jolla ei ole liha- ja luuruumista (ks. O&L 130:22). Hänestä käytetään usein nimityksiä Henki, Pyhä Henki, Jumalan Henki, Herran Henki tai Lohduttaja.

Hän ”todistaa Isästä ja Pojasta” (2. Nefi 31:8) ja julistaa ja opettaa ”totuutta kaikesta” (Moroni 10:5). Ihminen voi saada varman todistuksen taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta ainoastaan Pyhän Hengen voimalla. Hänen vuorovaikutuksensa sinun henkesi kanssa välittää vahvempaa varmuutta kuin mikään vuorovaikutus, jota voit käydä luonnollisten aistiesi välityksellä.

Kuinka Pyhän Hengen voi tuntea? Pohtikaamme joitain pyhissä kirjoituksissa esiintyviä tapoja kuvata tätä ”Hengen tuntemista”. Polttava, lävistävä, maistuva, näkyvä, kuultava, saatava ja jotain julistava. Kun pyhissä kirjoituksissa käytetään termiä ”tuntea”, sitä harvoin käytetään yksinään: tuntea paisumisen liikkeet, tuntea Jumalan sana, tuntea halua laulaa lunastavan rakkauden laulua.

Sanan ”tuntea” muut määritelmät voivat auttaa meitä syventämään ymmärrystämme siitä, mitä Herra haluaa meidän ymmärtävän kanssakäymisestä Hänen Henkensä kanssa: ”Olla tietoinen, ottaa selvää tarkastelun tai kosketuksen avulla, kyetä tuntemaan, koskettaessa välittää tunne jostain tietystä fyysisestä ominaisuudesta, kokea olevansa jossain tietyssä tilassa”.

”Olla tietoinen” on kenties osuvin määritelmä. Pyhien kirjoitusten lukeminen vaikuttaa viittaavan tilanteiden, joissa Pyhä Henki on kassakäymisessä kanssamme, olevan monivivahteisempia ja pitävän sisällään muutakin kuin pelkän emotionaalisen tai edes fyysisen tunteen. Tämä poikkeaa yleisestä tuntea-termin käytöstä; yleisesti viittaamme sillä emotionaalisiin tiloihin: vihainen, surullinen jne. Mutta pyhät kirjoitukset eivät vaikuta viittaavan tarinoillaan näiden kaltaisiin tunteisiin. Voi olla parempi ajatella ”Hengen tuntemisen” tarkoittavan ”olen tietoinen Pyhän Hengen läsnäolosta”.

Mitä muuta voisimme tarkoittaa?

Tutkijat ovat tutkineet munkkien ja nunnien aivoja. Huolimatta eroista uskomuksissa ja uskon harjoittamisessa, jokaisessa ryhmässä aivot reagoivat täysin samalla tavalla, kun tutkittava yksilö koki ”hengellisen kokemuksen”. Kun käytämme tutumpaa käsitystä termistä ”tuntea”, todennäköisesti tunnistamme tunteet, joita nunnat, munkit ja kaikki uskonnolliset ihmiset kokevat. Ovatko ne huonoja tunteita? Eivät. Ilo, rakkaus ja rauha tulevat kaikki Jumalalta.

Pyhä Henki totuuden todistajana on kuitenkin jotain täysin erilaista kuin nämä tunteet.

Kuinka se on täysin erilaista? Erona on se, että tuntee henkilön tai ei tunne henkilöä.

Kuvittelepa joukkoa naisia. Kuvittele, että sinulle on annettu tehtäväksi kuvailla äitiäsi henkilölle, jotta tämä voi tunnistaa hänet muiden naisten joukosta. Äitisi tunnistaminen olisi vaikeaa tälle henkilölle, mutta sinulle – pojalle tai tyttärelle – se ei olisi mikään ongelma.

Jos oletamme Hengen tuntemisen tarkoittavan sitä, että olemme tietoisia Pyhästä Hengestä tai tiedämme hänet, niin on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, kuvailla häntä (tai hänen voimaansa, vaikutustaan jne.) jollekin toiselle, jotta he voisivat tunnistaa hänet muiden tunteiden tai aistiärsykkeiden joukosta. Tavallaan on toivotonta kuvailla kuinka se, miten maailma käsittää Jumalan, eroaa siitä, minkä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen tietää olevan Pyhä Henki.

Kuinka Hengen tunteminen on pätevä todiste?

Useimmat mormonismin kriitikot ja vastustajat kertovat sinulle, ”ettet voi käyttää henkilökohtaisia tunteita tai kokemuksia pohjana todisteille”. ”Ne ovat liian subjektiivisia ja pohjimmiltaan epäraamatullisia. Paholainen voi tulla valkeuden enkelin muodossa ja pettää sydämesi.” On olemassa vakiosetti pyhien kirjoitusten kohtia, jotka näennäisesti osoittavat perustelluiksi nämä väitteet (kuten niin monien muidenkin vastustavien kantojen tueksi).

Onko tällä kritiikillä mitään arvoa? Ehkäpä. Ehkä meidän tulisi tarkastella tätä kritiikkiä ja kysyä itseltämme, pitäisikö meidän olla tarkempia kielenkäytössämme, kun sanomme tuntevamme Pyhän Hengen.

Kenties olisi parempi, jos sanoisimme ”tunsin Pyhän Hengen todistavan minulle, että se mitä veli se-ja-se sanoi, oli totta” tai ”tunnen Jumalan kommunikoivan kanssani Pyhän Hengen kautta”. Meistä on ehkä tulossa laiskoja, kun toteamme ”tuntevamme Pyhän Hengen”. Tarkoitamme sillä, että Pyhän Hengen läsnäolo, voima tai mieli ja tahto ovat havaittavissa siinä hetkessä.

Onko liian epäkunnioittavaa tai röyhkeää sanoa, että koska olemme tavanneet Pyhän Hengen, pystymme erottamaan Hänet jostain toisesta, vaikka tuo toinen teeskentelisi olevansa Pyhä Henki?

Olen arvostelijoiden kanssa samaa mieltä: tunteet eivät ole pohja todistukselle. Hengelliset kokemukset kuitenkin ovat. Kuinka tiedän, että Mormonin kirja on totta? Pyhien kirjoitusten termejä käyttäen sanoisin, että Jumala on julistanut totuudellisuutta minulle Pyhän Hengen voimalla. Tavallisemmin sanoisin, että Jumala on kommunikoinut kanssani ja yksi asia, jonka Hän on sanonut, on se, että Mormonin kirja on Hänen sanaansa.

Hengelliset kokemuksemme kirkossa ovat muutakin kuin vain tunteiden tuntemista.

Todistuksesi palautetun evankeliumin totuudellisuudesta tulisi juontaa ja juontaakin juurensa siitä, että tunnistat ja opit tuntemaan jumaluuden jäsenen.

Se on melko mahtavaa.

Artikkelin on kirjoittanut Tanner Willes ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post ”Tunnen Hengen” – mitä sillä tarkoitamme? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

On mielenkiintoista, että kun joku on lähellä kuolemaa, muistot hänen elämästään alkavat tulvia mieleesi. Muistan sen, kun hän opetti minulle, että minun pitää antaa pikkusiskoni voittaa kalastuspelissä, tai sen, kun hän heräsi aikaisin jauhamaan jyviä tehdäkseen pannukakkuja aamupalaksi, tai kun hän kokosi perheen yhteen ja käski jokaista sanomaan jotain hyvää jokaisesta henkilöstä heidän syntymäpäivänään (perheen tapaamisissa nämä ”hyvän puhuminen”-istunnot saattoivat kestää muutamia tunteja).

Mutta merkityksellistä ei ollut pelkästään se, mitä hän teki toisten läsnä ollessa, vaan lukemattomat henkilökohtaiset rohkaisevat kirjeet tai puhelu juuri silloin kun tarvitsin sitä, tai vain se, että hän kertoi minulle, että hänen mielestään olin erityinen.

Hänellä oli yksinkertaisesti kyky saada kaikki tuntemaan itsensä rakastetuiksi ja auttaa meitä säilyttämään oikea näkökulma. Kaikki, mitä hän teki, siunasi toisia. Ajattelen tällä tavoin—jos hän ei pääse taivaaseen, annan periksi nyt, koska silloin kukaan ei pääse sinne!

Hän oli perheemme liima ja todellakin paras ystäväni. Joten kun kuulin, että hän ei eläisi enää kauan, sydämeni särkyi. Kuten edellisinä kymmenenä päivänä, ajoin tunnin matkan sairaalaan ollakseni hänen luonaan – ehkä hänen takiaan, perheenjäsenteni takia tai ehkä vain itseni takia, en tiedä. Mutta siellä minä olin, hänen sairaalahuoneessaan kunnes yhtäkkiä – hän heräsi!

Isoäidin kuolemanrajakokemus ja viesti verhon toiselta puolen

Hän oli heikko ja hänen suunsa oli hyvin kuiva hengityskoneen takia, mutta hän pystyi juuri ja juuri kuiskaamaan; vain muutaman työlään sanan joka henkäyksellä.

Hän kysyi minulta vaimostani. Olin sinkku siihen aikaan – erittäin sinkku.

Kuultuaan, että en ollut naimisissa hän kertoi, että hän tunsi vaimoni, ja että tämä nainen, jonka kanssa avioituisin, oli hyvin kaunis ja ystävällinen ja että olisin hyvin onnekas. Yritin turhaan saada selville hänen nimeään tai osoitettaan, mutta nyt, melkein kahdeksan vuotta myöhemmin mietin, että tiesikö hän miten oikeassa olikaan.

Puhuttuamme muista asioista muutaman minuutin ajan kysyin häneltä: ”Mummi, missä olet ollut viimeiset 10 päivää?”

“Voi,” hän vastasi, “En ole ollut yksin.”

Hän jatkoi kertomalla elämästä kuoleman jälkeen niin luontevasti ja vilpittömästi, että olin melkein järkyttynyt. Hän kertoi äidistään ja anopistaan ja siitä, mitä muille kauan sitten kuolleille sukulaisille kuului. Hänen täydellisestä matkakertomuksestaan puuttui vain kuvat. Sitten hän sanoi jotain, mikä muutti koko elämäni ikuisesti.

“Zack, minut lähetettiin kertomaan hyvin tärkeä viesti.”

Hän kohottautui ja koukisti sormeaan pyytäen minua lähemmäksi.

Siirryin lähemmäksi ja hän sanoi kolme syvällisen yksinkertaista sanaa, jotka hän toi haudan tuolta puolen.

“Seuraa Pyhää Henkeä. Tämä elämä, tämä evankeliumi, on liian tärkeä olla seuraamatta Pyhää Henkeä.”

Seuraa Pyhää Henkeä. Kolme yksinkertaista sanaa.

Vetäydyin takaisin nähdäkseni onnistumisen hymyn hänen riutuneilla kasvoillaan. Hän oli saattanut tehtävänsä päätökseen. ”Zack,” hän sanoi, ”Seuraatko Pyhää Henkeä?”

En voinut valehdella tuona herkkänä rehellisyyden hetkenä. ”Mummi,” sanoin silmät kyynelissä ymmärtäen, että tämä saattoi olla viimeinen keskustelumme, ”Minä lupaan yrittää.”

Hän veti minut lähemmäksi antaakseen suukon ja sanoi: ”Nyt olen liian sairas. Sinun täytyy auttaa minua kertomaan koko maailmalle.” Lupasin, että tekisin parhaani ja hän vaipui takaisin koomaan 30 päivän ajaksi.

Isoäidin poislähtö

Kävin hänen luonaan säännöllisesti, mutta hänen oltua 40 päivää tehohoidossa, perhe oli kokoontunut hänen ympärilleen pitäen häntä vuorollaan kädestä, lohduttaen toisiaan ja yrittäen päättää, mitä tehdä seuraavaksi. Meillä ei ollut vaihtoehtoja. Keskellä tuon sairaalahuoneen vilskettä, kävelin isoäitini vierelle ja kosketin hänen kättään. Hän veti yhtäkkiä syvään henkeä, aivan kuin olisi saanut sähköiskun ja avasi silmänsä.

Koko huone vaipui hiljaisuuteen.

Hän tuijotti minua aivan kuin olisi yrittänyt sanoa: “Älä unohda.” Nyökkäsin vastaukseksi ja hänen kasvonsa sulivat hetkeksi rauhalliseen hymyyn ennen kuin ne alkoivat näyttää uupuneilta.

“Mummi,” sanoin, ”oletko väsynyt?” Liikkumattomin silmin hän nyökkäsi ja puristi kevyesti kättäni. ”Voit nukahtaa nyt,” sanoin. ”Me selviämme.”

Tuntia myöhemmin sain puhelun. Hautajaiset olivat seuraavana viikonloppuna.

Pohdintaa

Kun mietin tapahtunutta, olen ollut vaikuttunut siitä, että kaikesta siitä, mitä olisi voitu sanoa, hän pyysi minua seuraamaan Pyhää Henkeä. Kuinka perustavanlaatuista. Se muistuttaa minua Brigham Youngin unesta Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen, jossa Veli Joseph Ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Sano veljille, että jos he seuraavat Herran Henkeä, he kulkevat oikeaan suuntaan.” (Presidenttien opetuksia: Brigham Young, luku 6).

Rukoilen, että me kaikki voisimme löytää tapoja noudattaa tätä viestiä elämässämme. Kysykäämme itseltämme: Mitä voin tehdä hiljentääkseni kovat äänet ja kuulla Hengen kuiskaukset? Mitä olemme halukkaita uhraamaan käyttääksemme vähän enemmän aikaa oppiaksemme tuntemaan Jumalan äänen? Kuinka voimme tehdä niin tänään?

Tiedän, että joka päivä jokaisen rukouksen myötä, Jumalalla on viesti sinulle. Se ei ehkä tule kuolevan isoäidin välityksellä, mutta se voi tulla ja tulee Pyhän Hengen kautta. Kysymys ei ole siitä, puhuuko Jumala meille, vaan siitä, kuuntelemmeko me.

Joten sitoutukaamme viettämään vähän enemmän aikaa rukoillen.

Yrittäkäämme ajatella vähän useammin Kristusta päivän mittaan.

Ja jos voit auttaa minua pitämään lupaukseni isoäidilleni, jakakaamme tätä sanomaa koko maailmalle.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Zack Oates ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä  “The 3 Simple Words My Grandma Brought Me from the Spirit World”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 3 yksinkertaista sanaa, jotka isoäitini toi minulle henkimaailmasta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Pyhä Henki pyhittää

Tiedämme, että Pyhä Henki lohduttaa, opastaa, varoittaa ja opettaa. Mutta puhumme harvoin eräästä Hänen tärkeimmistä tehtävistään: Hänen pyhittävästä voimastaan. Pyhittäminen on sitä, kun Kristuksen sovitus puhdistaa ja parantaa meidät ja auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi – mutta vain Pyhän Hengen kautta voimme saada sovituksen käyttöömme. ”Pyhän Hengen lahja on … armon sanansaattaja, jonka avulla Kristuksen veri ottaa pois meidän syntimme ja pyhittää meidät” (Christofferson, ”Liittojen voima,” Liahona, toukokuu 2009). Jumaluuden jäsenillä on erilliset mutta täydentävät tehtävät. Kristus sovitti meidän syntimme ja Pyhä Henki tuo tuon sovittavan voiman ulottuvillemme. Ilman Pyhää Henkeä elämässämme emme voi käyttää sovitusta hyväksemme.

Kun elämme kelvollisina saamaan Pyhän Hengen kumppanuuden, Henki voi muuttaa meitä ja auttaa meitä tulemaan enemmän taivaallisen Isämme kaltaiseksi. Tämä pyhittämisen prosessi ei ole pelkästään syntiemme ja heikkouksiemme hävittämistä, vaan myös meidän auttamistamme kehittämään jumaluutta itsessämme – eli kiteytettynä, auttamassa meitä tulemaan taivaallisen Isämme kaltaiseksi. Tehtävässään pyhittäjänä, Pyhä Henki toimii kuin puutarhuri auttaen meitä kitkemään rikkaruohot ja myös istuttamaan kukkia. Esimerkiksi silloin, kun ihmiset olivat kuunnelleet kuningas Benjaminin saarnaa, he sanoivat että ”Herran Kaikkivaltiaan Henki … on saanut aikaan voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Pyhä Henki voi auttaa meitä kitkemään pois kielteiset asiat ja korvaamaan ne kaikella kauniilla ja jumalallisella, jotta voimme lopulta olla valmiita elämään Jumalan kanssa. Se on sovituksen tarkoitus.

Sovitus voi tuntua joskus vähän abstraktilta asialta, kuten Vanhin Bruce R. McConkie kerran kuvaili: ”Emme tiedä, emme voi ymmärtää, mikään kuolevainen mieli ei voi käsittää Kristuksen Getsemanessa tekemän työn täyttä merkitystä” (“The Purifying Power of Gethsemane,” Ensign, huhtikuu 1985). Mutta Pyhä Hengen tarkoitus on auttaa meitä tekemään tästä käsittämättömästä opista ymmärrettävä ja toimiva osa elämäämme.

Mistä voimme tietää, vaikuttaako sovitus elämässämme? Onneksi vastaus on yksinkertainen: ”Jos olet tuntenut Pyhän Hengen vaikutuksen tämän päivän aikana … voit pitää sitä todisteena siitä, että sovitus vaikuttaa elämässäsi” (Henry B. Eyring, Kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 10. syyskuuta, 2006, Brigham Youngin yliopisto). Mikä lohduttava oppi! Jos elämme niin, että voimme tuntea Pyhän Hengen, saamme osaksemme sovituksen voiman. Jos kuuntelemme Pyhän Hengen kehotuksia, muutumme päivittäin enemmän Jumalan kaltaiseksi.

2. Pyhä Henki antaa meille kykyjä ja lahjoja

Kyllä, Pyhän Hengen lahja on mahtavin lahja, minkä voimme koskaan saada, mutta sen lisäksi Hän antaa myös muita lahjoja rikastamaan elämäämme. Jokaiselle on annettu hengellisiä lahjoja (ks. OL 46:11-12) ja taivaallinen Isä odottaa meidän pyytävän ja kehittävän monia muita, kuten voimme oppia vertauksessa talenteista. Palvelijoiden odotettiin käyttävän heille annettuja talentteja, jotta he voisivat saada niitä lisää.

Uskon, että usein emme ymmärräkään, miten monia asioita voidaan pitää hengellisinä lahjoina. En usko, että meitä rajoitetaan perinteiseen luetteloon hengen lahjoista, joita ovat ”kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen” lahjat (Uskonkappale 7). Lainatakseni toista uskonkappaletta uskon, että hengelliset lahjat voivat olla mitä tahansa ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää (Uskonkappale 13). Meillä on taipumus nähdä elämämme eri osa-alueet erillisinä: työ, koulu, perhe, kirkko, vapaa-aika. Taivaalliselle Isälle kaikki nämä tärkeät asiat on kudottu yhteen hengelliseksi ryijyksi, joka auttaa meitä tulemaan sellaisiksi ihmisiksi, kuin Hän haluaa meidän tulevan. Hän on sanonut: ”Ja nyt, totisesti minä sanon teille, että kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia (OL 29:34). Se, minkä me näemme ajallisena lahjana saattaa yhtä hyvin olla Isämme Pyhän Hengen kautta antama hengellinen lahja.

Parley P. Pratt sanoi, että Henki ”elvyttää kaikki älylliset taitomme, kasvattaa, laajentaa ja puhdistaa kaikki luonnolliset himot ja tunteet. … Se kehittää henkilön kauneutta, muotoa ja ominaisuuksia. Se pyrkii antamaan terveyttä, voimaa, eloa ja sosiaalisuutta. Se elävöittää kaikki fyysisen ja älyllisen ihmiset kyvyt.” (Parley P. Pratt, Key to the Science of Theology, pp. 101–103). Lyhyesti sanottuna, Henki voi siis siunata meitä lahjoilla ja kyvyillä kaikilla elämämme osa-alueilla.

Minä esimerkiksi pidän kirjoittamisesta, mutta olen miettinyt, onko se aikani arvoista. Rukoilin ja opiskelin asiasta. Löysi pian puheita toistensa perään luovuuden jumalallisuudesta. Presidentti Uchtdorf on sanonut: ”Meidän syntymäoikeutenamme – ja suurenmoisen matkamme tarkoituksena tämän maan päällä – on iankaikkisen onnen etsiminen ja kokeminen. Yksi keino löytää sitä on luoda jotakin” (”Onnellisuus – teidän perintönne,” Liahona, marraskuu 2008). Pyhä Henki voi auttaa meitä monenlaisessa luovuudessa. Jos mahdollista, “parantakaa paitsi ympärillänne olevaa maailmaa myös sisäistä maailmaanne” lahjojenne ja kykyjenne kautta. Voimme pyytää Pyhältä Hengeltä apua kykyjemme ja hengellisten lahjojen kehittämiseen ja niiden käyttämiseen toisten palvelemisessa.

3. Pyhä Henki auttaa meitä näkemään uusin (hengellisin) silmin

Kuulemme usein, miten Pyhää Henkeä verrataan peittoon tai kompassiin, mutta yksi suosikkianalogiani on se, jossa Pyhä Henki on kuin hengelliset silmälasit. Hän voi auttaa meitä näkemään elämän hengellisin suodattimen läpi. ”Luonnollisen ihmisemme” silmät ovat sumeat ja voimme nähdä vain sen, mitä rajoitetut ja epätäydelliset kokemuksemme näyttävät meille. Jos annamme Pyhän Hengen auttaa meitä näkemään “asiat niin kuin ne todella ovat” (Jaakob 4:13), voimme yhtäkkiä saada paljon tarkemman ja taivaallisemman näkemyksen elämästä ja meitä ympäröivistä ihmisistä. Presidentti Eyring sanoi: ”Vain Pyhän Hengen avulla me voimme nähdä ihmiset ja tapahtumat siten kuin Jumala näkee ne” (”Pyhä Henki kumppaninanne”, Liahona, marraskuu 2015).

On helppoa turhautua tai olla kärsimätön ihmisiä tai olosuhteita kohtaan, mutta jos voimme alkaa nähdä toiset kuten Jumala näkee heidät, miten paljon armollisempia, rakastavampia ja kärsivällisempiä me olisimmekaan? Uskon, että suurempaa lupausta ei voi olla kuin se, että voimme nähdä jumalallisesta näkökulmasta. En usko, että voimme kehittää moniakaan elintärkeitä ominaisuuksia ilman Jumalan näkökulmaa: kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, toivoa, rakkautta. Varmastikin meidän täytyy nähdä ihmiset kuten Jumala näkee heidät voidaksemme todella rakastaa heitä ja nähdäksemme heidän jumalallisuutensa.

Pyhän Hengen hengellisen linssin näkeminen on erityisen tärkeää pyrkiessämme saamaan ilmoitusta. Rukouksen ei pitäisi olla toivomuslista asioista, joita haluamme saada taivaalliselta Isältä. Sen pitäisi olla päinvastoin; rukouksen kautta meidän tulisi ottaa selville, mitä taivaallinen Isä haluaa meille. Tämä siksi, että taivaallinen Isä tietää kaiken, myös sen, mikä on meille parasta. Joten meidän pitäisi pyrkiä näkemään Hänen iankaikkisen näkökulmansa kautta ja pyytää, että Hänen suunnitelmansa ja tahtonsa tapahtuisi, ei meidän usein harhaanjohdettu tai lyhytnäköinen suunnitelmamme.

Jumala on antanut meille Pyhän Hengen lahjan, jotta Hän voi siunata meitä jatkuvasti kumppanuudellaan ja avullaan. Mitä enemmän opiskelemme ja opimme Pyhän Hengen ominaisuuksista ja lahjoista, sitä enemmän voimme turvautua siihen apuun, jonka taivaallinen Isämme on tarkoittanut meitä varten saadaksemme onnellisen elämän täällä valmistautuessamme iankaikkisuutta varten. Hän ei ole koskaan halunnut meidän selviytyvän yksin, minkä vuoksi Hän on antanut meille kaiken mahdollisen avun tälle polulle Pyhän Hengen siunausten ja lahjojen kautta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Catherine Christensen ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”3 Things the Holy Ghost Does for You That You May Not Know”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 3 Pyhän Hengen tehtävää, joita et ehkä tiedä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hei Vaari,

Olen 17-vuotias ja olen ollut kirkon jäsen koko ikäni. Minulla on monia kokemuksia, jolloin olen mielestäni todella tuntenut hengen (sakramentti, henkilökohtainen pyhien kirjoitusten tutkiminen, takkavalkeaillat, jne.). Uskon tämän evankeliumin olevan totta, mutta mieleeni aina palaa ajatus, että tämä henki on vain omien aivojeni tuotosta niiden yrittäessä etsiä elämälle tarkoitusta eikä se ole oikeasti totta. Kuinka voin varmuudella tietää Pyhän Hengen olevan todellinen?

-Aadam

Vastaus

Rakas Aadam,

Ensinnäkin, pahoittelen, etten pystynyt vastaamaan kysymykseesi aiemmin. Toivon, että voit antaa minulle anteeksi ja tästä on vielä jotain apua. Kysymyksesi muistuttaa minua ihmisistä, jotka sanovat, ettemme voi luottaa tunteisiimme, sillä ne voivat pettää meidät. Se on osittain totta. Minä olen joskus antanut intohimon viedä itseäni väärään suuntaan, mutta onneksi todella tärkeiden asioiden kannalta, Herra pysäytti minut ennen kuin menin liian pitkälle. On tärkeää muistaa, että myös järki voi johtaa meidät harhapoluille. Terry ja Fiona Givens selittävät tätä kirjassaan, The Crucible of Doubt (”Epäilyksen upokas”), näin:

”Tunne ei ole vika muutoin täydellisessä järjen koneistossa. Järki, vapaana ihmistunteista, on johtanut yhtä lailla kauheuksiin siinä missä mikä tahansa ristiretkeilijöiden kiihkokin.”

Tämä on varmastikin syy, miksi Herra on sanonut: ”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.” (OL 8:2) Pyhät kirjoitukset kehottavat meitä pohtimaan. Vanhin Joseph B. Wirthlin sanoi näin:

”Pohtiminen, mikä tarkoittaa asioiden punnitsemista henkisesti, harkitsemista, mietiskelyä, voi saavuttaa ihmisen ymmärryksen hengellisten silmien avautumisen. Herran Henki voi myös levätä pohdiskelijan yllä, kuten presidentti Smith on kuvannut.”

Jos olet kärsivällinen, kuuliainen ja etsit, tulet saamaan hengellisiä kokemuksia läpi elämäsi. Oman kokemukseni mukaan vaatii aikaa ja harjoitusta oppia tunnistamaan Pyhä Henki. Joskus sekoitamme hänet omaan ääneemme tai ajatuksiimme. Eräs ystäväni jakoi vastikään kanssani hienon esimerkin tästä. Hän sanoi:

”Minulla oli hiljattain tunne, että minun pitäisi tehdä jotakin. Syy, miksi tiedän varmuudella, ettei se ollut omien aivojeni tuotosta, on se, etten oikein ymmärtänyt mistä tuossa kehotuksessa oli kyse. Ensin vastaukseni oli: ’Kyllä, tiedän. Tein niin.’ Sitten tunne tuli uudestaan, ikään kuin en olisikaan tehnyt niin. Joten jäin miettimään: ’Mihin Hän oikein pyrkii tällä?’ Vasta pidemmän pohtimisen jälkeen ymmärsin sen merkityksen ja tein sen mukaisesti.”

Pyhä Henki siunaa meidän ja muiden elämää monin eri tavoin. Tässä toinen rakastamani tarina, jonka eräs ystäväni minulle kertoi:

”Edesmenneen isäni syntymäpäivä on huomenna. Meille on muodostunut jokseenkin perinteeksi mennä temppeliin hänen syntymäpäivänään. Yhdellä siskoistani on ollut merkittävä rooli nimien keräämisessä temppelimatkojamme varten ja siitäkin huolimatta, että olemme ”vanhojen mormoniperheiden” jälkeläisiä, joiden temppelityö on tehty ”Aatamiin asti”, hän onnistuu aina löytämään sukulaisia, joiden puolesta tehdyssä työssä on puutteita.

Etsiessään nimiä huomista varten, hän rukoili johdatusta, jotta tietäisi mistä etsiä. Hänen asenteensa oli: ’Isä, tee sinä työ sillä puolella ja anna minun sitten jotenkin tietää kenen nimi minun pitäisi valmistella tällä puolella.’ Hän sai varman tunteen: ’Tee työ serkkuni puolesta.’ Mutta kaikki työ isäni serkkujen puolesta on jo tehty. Eikö? Vanha mormonisuku ja kaikki se. Mutta hän sai tuon saman tunteen uudelleen, joten hän alkoi etsiä isän serkkuja, joiden puolesta työtä ei ehkä vielä olisi tehty. Hän löysi yhden; serkku oli kuollut lapsena. Hän löysi toisen; kuollut lapsena. Kolmannen; kuollut lapsena.

Sitten siskoni löysi hänet, isämme isän veljen pojan. Hän oli lähtenyt kirkosta nuorena eikä ollut vielä saanut endaumenttia sijaistoimituksena. Joten arvaapa, kenen puolesta menen temppeliin huomenna?

Mitä tulee ”ihmetarinoihin”, tämä on varsin tavallinen eikä monenkaan mielestä erityisemmin vaikuttava. Mutta minulle se on pyhä. Olen myös varsin ylpeä siskostani.”

Oman kokemukseni mukaan kykyni kuulla ja huomata Pyhä Henki sekä läheisyys, jota tunnen hänen lisäkseen taivaallista Isää ja Kristusta kohtaan, on kasvanut vuosien varrella. Se on kuin taito, joka kasvaa ja kehittyy, kun harjoitamme sitä. Aadam, rohkaisen sinua etsimään hengellisiä kokemuksia. Ole valmis saamaan vastauksia mielessäsi ja sydämessäsi. Kirjoita ne muistiin, jotta voit mietiskellä niitä vaikeina aikoina. Niiden muistiin kirjoittaminen voi myös auttaa sinua näkemään kuinka kykysi vastaanottaa Pyhän Hengen kehotuksia kasvaa ajan myötä. Minulla on ollut kokemuksia, jotka ovat liian pyhiä jakaakseni niitä kanssasi tätä kautta, mutta voin luvata kokemusteni kautta, että Jumala on todellinen – Hän, Vapahtaja ja Pyhä Henki ovat todellisia ja he haluavat siunata elämäämme. Meidän täytyy vain nöyrtyä ja avata ovi.

– Vaari

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka voin tietää, että Pyhä Henki on todella olemassa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Pyhä Henki pyhittää

Tiedämme, että Pyhä Henki lohduttaa, opastaa, varoittaa ja opettaa. Mutta puhumme harvoin eräästä Hänen tärkeimmästä tehtävästään: Hänen pyhittävästä voimastaan. Pyhitys on se prosessi, jossa Kristuksen sovitus puhdistaa, parantaa ja auttaa meitä tulemaan Kristuksen kaltaisiksi – mutta voimme saada osaksemme sovituksen vain Pyhän Hengen kautta. ”Pyhän Hengen lahja on … armon sanansaattaja, jonka avulla Kristuksen veri ottaa pois meidän syntimme ja pyhittää meidät ” (Christoffersson, ”Liittojen voima,” Liahona, toukokuu 2009). Jumaluuden jäsenillä on erilliset, mutta toisiaan täydentävät tehtävät. Kristus sovitti syntimme ja Pyhä Henki välittää tuon sovituksen voiman meille. Jos Pyhä Henki ei ole osa elämäämme, menetämme yhteyden sovitukseen.

Kun elämme kelvollisina saamaan Pyhän Hengen kumppanuuden, Henki voi muuttaa meitä ja auttaa meitä tulemaan enemmän taivaallisen Isän kaltaiseksi. Tämä pyhityksen prosessi ei ole vain syntien ja heikkouksien tuhoamista varten, vaan se myös auttaa meitä kehittämään jumalallisuutta itsessämme – lyhyesti sanottuna, se auttaa meitä tulemaan taivaallisen Isän kaltaiseksi. Tehtävässään pyhittäjänä Pyhä Henki on kuin puutarhuri, joka auttaa meitä kitkemään rikkaruohoja ja myös istuttamaan kukkia. Esimerkiksi, kun ihmiset olivat kuunnelleet kuningas Benjaminin saarnaa, he sanoivat: ”Herran Kaikkivaltiaan Hengen tähden, joka on saanut aikaan voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Pyhä Henki voi auttaa meitä kitkemään huonot asiat ja korvaamaan ne kauniilla ja pyhillä asioilla, jotta voimme lopulta olla valmiita elämään Jumalan luona. Se on sovituksen tarkoitus.

Sovitus voi joskus tuntua vähän abstraktilta, kuten vanhin Bruce R. McConkie kuvaili: ”Emme tiedä emmekä voi selittää eikä kukaan kuolevainen voi käsittää täysin Kristuksen Getsemanessa tekemän työn merkitystä” (”Getsemanen puhdistava voima,” huhtikuu 1985). Mutta Pyhä Henki auttaa meitä tekemään tästä käsittämättömästä opista ymmärrettävän, toimivan osan elämäämme.

Kuinka voimme tietää, toimiiko sovitus elämässämme? Onneksi vastaus on yksinkertainen: ”Jos olette tunteneet Pyhän Hengen vaikutuksen tämän päivän aikana … voitte pitää sitä todisteena siitä, että sovitus toimii elämässänne.” (Henry B. Eyring, Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, 10. syyskuuta, 2006, Brigham Youngin yliopistossa, kursiivi lisätty). Miten lohdullinen oppi! Jos elämme niin, että voimme tuntea Pyhän Hengen vaikutuksen, saamme osaksemme sovituksen voiman. Jos kuuntelemme Pyhän Hengen kehotuksia, muutumme joka päivä enemmän Jumalan kaltaiseksi.

2. Pyhä Henki antaa meille lahjoja ja kykyjä

Kyllä, Pyhä Henki on mahtavin lahja, jonka ikinä voimme saada, mutta kaiken huipuksi, Hän antaa meille myös muita lahjoja rikastuttamaan elämäämme. Kaikille on annettu hengellisiä lahjoja (katso OL 46:11-12) ja taivaallinen Isämme odottaa meidän pyytävän ja kehittävän monia muita, kuten opimme vertauksessa talenteista. Palvelijoiden odotetaan käyttävän heille annettuja talentteja, jotta he voisivat saada niitä lisää.

Uskon, että monesti emme ymmärrä, miten monia asioita voidaan nimittää hengen lahjoiksi. En usko, että se rajoittuu klassiseen luetteloon ”kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen” lahjoista (UK 7). Lainatakseni toista uskonkappaletta, uskon, että hengen lahjat voivat olla mitä tahansa ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää” (UK 13). Meillä on tapana nähdä elämämme eri osa-alueet erillisinä: työ, koulu, perhe, kirkko, vapaa-aika. Taivaalliselle Isälle kaikki nämä tärkeät asiat ovat kudottuina yhteen hengelliseen ryijyyn, joka auttaa meitä tulemaan sellaisiksi ihmisiksi, kuin Hän haluaa meidän olevan. Hän on sanonut: ”Ja nyt, totisesti minä sanon teille, että kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia” (OL 29:34). Se, minkä me näemme ajallisena lahjana, saattaa hyvinkin olla Pyhän Hengen kautta suotu hengellinen lahja. Parley P. Pratt sanoi, että Henki ”elvyttää kaikki älylliset kykymme, lisää, avartaa, laajentaa ja puhdistaa kaikista luonnollisista himoista ja mieltymyksistä … Se kehittää henkilön kauneutta, muotoa ja piirteitä. Se yleensä antaa terveyttä, tarmoa, intoa ja sosiaalisuutta. Se elävöittää sekä fyysisen että älyllisen ihmisen kaikkia kykyjä” (Parley P. Pratt, Key to the Science of Theology, s.101-103). Eli Henki voi siunata meitä kyvyillä ja lahjoilla jokaisella elämämme osa-alueella.

Minä esimerkiksi rakastan kirjoittamista, mutta olen miettinyt, onko se käytetyn ajan arvoista. Rukoilin ja tutkin asiaa evankeliumin näkökulmasta. Löysin pian puheita luovuuden jumalallisuudesta. Presidentti Uchtdorf on sanonut: ”Meidän syntymäoikeutenamme – ja suurenmoisen matkamme tarkoituksena tämän maan päällä – on iankaikkisen onnen etsiminen ja kokeminen. Yksi keino löytää sitä on luoda jotakin. … Mitä enemmän uskotte ja luotatte Hengen vaikutukseen, sitä suurempi on kykynne luoda” (”Onnellisuus – teidän perintönne”, Liahona, marraskuu 2008). Pyhä Henki voi auttaa meitä monenlaisessa luovuudessa. Jos mahdollista, ”parantakaa paitsi ympärillänne olevaa maailmaa myös sisäistä maailmaanne” kykyjenne ja lahjojenne kautta. Voimme pyytää Pyhää Henkeä auttamaan kykyjemme ja hengellisten lahjojemme kehittämisessä ja niiden käyttämisessä toisten palvelemisessa.

3. Pyhä Henki auttaa meitä näkemään uusin (hengellisin) silmin

Kuulemme usein, miten Pyhää Henkeä verrataan vilttiin tai kompassiin, mutta yksi suosikkianalogioistani on se, missä Pyhää Henkeä verrataan hengellisiin silmälaseihin. Hän voi auttaa meitä näkemään elämämme hengellisen suodattimen läpi. ”Luonnollisen ihmisemme” silmät ovat sumeat, ja ne voivat nähdä vain sen, mitä rajoittuneet ja epätäydelliset kokemuksemme ilmaisevat meille. Jos annamme Pyhän Hengen auttaa meitä näkemään ”asiat, kuten ne todella ovat” (Jaak. 4:13), meillä voi yhtäkkiä olla paljon tarkempi ja taivaallisempi näkemys elämästä ja ihmisistä ympärillämme. Presidentti Eyring sanoi: ”Vain Pyhän Hengen avulla me voimme nähdä ihmiset ja tapahtumat siten kuin Jumala näkee ne” (Henry B. Eyring ”Pyhä Henki kumppaninanne”, Liahona, marraskuu 2015).

On aivan liian helppoa turhautua tai tuntea kärsimättömyyttä ihmisiä ja olosuhteita kohtaan, mutta jos voisimme alkaa nähdä toiset niin kuin Jumala näkee heidät, kuinka paljon armollisempia, rakastavampia ja kärsivällisempiä olisimmekaan? Uskon, että suurempaa lupausta ei voi ollakaan kuin se, että kykenemme näkemään jumalallisesta näkökulmasta. En usko, että voimme kehittää itsessämme moniakaan tärkeitä ominaisuuksia ilman Jumalan näkökulmaa: kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, toivoa, rakkautta. Varmastikin meidän täytyy nähdä ihmiset kuten Jumala näkee heidät, jotta voimme todella rakastaa heitä ja nähdä heidän jumalallisuutensa.

Pyhän Hengen hengellisten linssien läpi näkeminen on erityisen tärkeää, kun pyrimme saamaan ilmoitusta. Rukouksen ei pitäisi olla vain toivomuslista asioista, joita haluamme taivaalliselta Isältä. Sen pitäisi olla juuri päinvastoin; rukouksessa meidän tulisi ottaa selvää, mitä taivaallinen Isä haluaa meitä varten. Tämä siksi, että taivaallinen Isä tietää kaiken, mukaan lukien sen, mikä on meille parasta. Eli meidän tulisi pyrkiä näkemään Hänen iankaikkisesta näkökulmastaan, ja pyytää, että Hänen tahtonsa tapahtuisi meidän usein erheellisen tai lyhytnäköisen suunnitelmamme sijaan.

Jumala on antanut meille Pyhän Hengen lahjan, jotta Hän voisi jatkuvasti siunata meitä kumppanuudellaan ja avullaan. Mitä enemmän tutkimme ja opimme Pyhän Hengen ominaisuuksista ja lahjoista, sitä paremmin voimme käyttää hyödyksemme kaiken sen avun, jonka taivaallinen Isä on tarkoittanut antaa meille, jotta meillä voisi olla ilontäyteinen elämä täällä maan päällä valmistautuessamme iankaikkisuutta varten. Hän ei halunnut meidän selviytyvän yksin, minkä vuoksi Hän on antanut kaiken mahdollisen avun tällä polulla Pyhän Hengen siunausten ja lahjojen kautta.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Catherine Christensen ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”3 Things the Holy Ghost Does for You That You May Not Know”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 3 Pyhän Hengen tehtävää, joita et ehkä tiedä appeared first on SeuraaKristusta.fi.