Mikäli tarina ei ole sinulle entuudestaan tuttu tai kaipaat muistinvirkistystä tarinan kulusta, lyhyesti tarinan voi summata näin:

Kristus on matkalla Juudeasta Galileaan opetuslastensa kanssa. Matka kulkee Samarian maassa sijaitsevan Sykar-kaupungin halki. Tämä reittivalinta on ajan tavoista poikkeava, sillä juutalaiset usein kiersivät Samarian tarkoituksella välttääkseen samarialaisten näkemisen, joiden kanssa he eivät olleet missään tekemisissä. Pysähtyessään kaupungilla kaivolle juomaan vettä Kristus tapaa samarialaisen naisen. He keskustelevat, ja Kristus opettaa naiselle vertauskuvan elävästä vedestä. Heidän keskustellessaan nainen ymmärtää, että mies, jonka kanssa hän keskustelee, on Messias. 

Tarinalla on mielestäni kaksi opetusta. Ensimmäinen opetus on selvä: Kristus opettaa vertauskuvalla elävästä vedestä, että Hänen opetuksiaan noudattava voi saada iankaikkisen elämän. Vaikka tämä onkin tärkeä opetus, haluan hetkeksi keskittyä tarinan toiseen opetukseen, joka ei ole ensilukemalta yhtä ilmeinen. 

Nimittäin siihen, että nainen tunnisti Messiaan. Tunnistaisitko sinä Kristusta, jos Hän kävelisi ohitsesi ihmisjoukossa? 

Miten me voisimme tunnistaa Messiaan? 

Tarkastellaanpa tarinaa hieman. Jakeessa yhdeksän nainen puhuttelee Jeesusta ensimmäisen kerran. Hän kutsuu Jeesusta ”juutalaiseksi”. 

Jeesus ja nainen keskustelevat. Keskustelun jatkuessa naisen Jeesuksesta käyttämät kutsumanimet muuttuvat: Seuraavan kerran Jeesusta puhutellessaan jakeessa 11 nainen kutsuu Häntä ”Herraksi”, samoin uudestaan jakeissa 15 ja 19. Jakeen 19 lopussa hän kutsuu Kristusta ”profeetaksi”, ja lopulta jakeessa 29 ”Messiaaksi”. 

Voimme oppia samarialaiselta naiselta paljon. Hän oli selvästi kuullut Kristuksesta, joka tulisi lunastamaan maailman. Hän uskoi Kristukseen. Ja hänellä oli tarpeeksi uskoa tunnistaa Kristus. Samarialaiselta naiselta olen oppinut, että minun on oltava aina hengellisesti valmis. Vaikka Kristus ei fyysisesti kävelisikään ohitseni, ellen ole hengellisesti terävimmilläni, saatan olla huomaamatta tilanteita tai ihmisiä, joita Hän lähettää minulle voidakseni toimia instrumenttina Hänen käsissään. 

Ajattele, jos tuolla samarialaisella naisella ei olisi ollut uskoa Kristukseen. Hän olisi silloin elänyt tuon päivän vain ajatellen, että tapasi mukavan miehen hakiessaan vettä kaivolta. Silloin nainen ei olisi ymmärtänyt kyseisen hetken merkityksellisyyttä, eikä meille olisi luettavana tätä arvokasta kertomusta  Raamatussa. 

Tästä artikkelista voit lukea lisää ajatuksiamme Raamatusta.

Oma kokemukseni on, että maistaessani elämän vettä, eli opiskellessani Kristuksen elämästä ja opetuksista opin tuntemaan Kristusta enemmän. Vaikka emme voi samalla tavoin keskustella Kristuksen kanssa kuten nainen teki, pyhien kirjoitusten lukeminen voi olla meille vastaavanlainen keino tulla hengellisesti lähemmäs Kristusta. Vahvistaessani hengellistä puolta itsessäni voin opetella tunnistamaan Kristusta. Ylläpidän hengellisyyttä rukoilemalla ja pyrkien elämään auttaen muita, kuten Kristus teki. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Mitä sinä voisit tehdä tunnistaaksesi Kristuksen, jos Hän kävelisi ohitsesi?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Mitä voimme oppia samarialaiselta naiselta Kristuksen tunnistamisesta? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Raamattu on innoitettu totuuden lähde, mutta me emme usko pelkästään sen sisältävän kaikkea, mitä Jumala haluaa sanoa meille. Päinvastoin, Raamattu on todiste siitä, että Jumala on aina kutsunut profeettoja välittämään Hänen sanansa Hänen lapsilleen, missä tahansa he ovatkin. Pyhiä kirjoituksia voi esiintyä Raamatun ulkopuolella.

Raamattu on profeetallisten opetusten kokoelma Afrikasta, Aasiasta ja Euroopasta. Jumala kutsui profeettoja myös Amerikan mantereella. Heidän opetustensa kokoelmaa kutsutaan Mormonin kirjaksi.

Edellä mainittujen lisäksi uskomme, ettei Raamattu yksinään anna valtuutta kristinuskon ohjaamiseen. Kristittyjä kirkkokuntia on olemassa kymmeniä tuhansia ja on mahdotonta, että kaikilla olisi Raamatusta saatu valtuus opettaa totuutta toisistaan poiketen. Raamatusta löytyvän Jumalan sanan lisäksi tarvitaan Jumalan kutsuma profeetta, jolla on valtuus johtaa kirkkoa.

Onko Raamattu virheetön?

Inhimilliset virheet näkyvät Raamatun tekstissä paikoitellen. Esimerkiksi Saulin (myöhemmin Paavalin) kokemuksesta Kristuksen ilmestyessä hänelle Apostolien teoissa 9:7 kerrotaan: “Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.”

Paavalin kertoessa näystään uudelleen kohdassa Apostolien teot 22:9 hän sanoo: “Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.”

Tämänkaltaiset pikkuseikat eivät merkittävästi muuta Raamatun kertomusta. Mutta jos uskoo, että Raamattu on täydellinen, niin näennäiset ristiriidat täytyy ratkaista jotenkin. Siihen on olemassa monia tapoja ja ihmiset ovat tehneet erilaisia päätelmiä tällaisten kohtien suhteen. Myöhempien aikojen pyhille selityksenä voi olla se, ettei joku ole merkinnyt kohtaa muistiin täysin tarkasti.

Uskomme, ettei Raamattu itse opeta olevansa virheetön. Ne kirjoittajat, joiden tekstejä meidän Raamatun kokoelmaamme on valikoitunut eivät kirjoittaneet teoksiaan kokonaista Raamattua silmälläpitäen. Se koottiin vasta 200 vuotta viimeisen kirjoituksen jälkeen. Sen sijaan Uuden Testamentin kirjoittajat työskentelivät omien teostensa parissa ja kommentoivat hieman heille saatavilla olevia pyhiä tekstejä.

Mitä tarkoitamme Raamatusta kadonneilla totuuksilla?

Monia kallisarvoisia ja selkeitä totuuksia on kadonnut Raamatusta vuosisatojen kuluessa. Näitä ovat esimerkiksi opit Jumalan luonteesta tai aikaisemasta olemassaolosta. Jumala on antanut lisää ilmoitusta profeettojen kautta opettaakseen meille asioita, joita ei Raamatussa ilmaista selkeästi tai jotka ovat kadonneet siitä ajan kuluessa. Mormonin kirja sisältää lisää Jumalan sanoja ja Raamatun kanssa todistaa Jeesuksesta Vapahtajanamme.

Jotkut ihmiset ovat ymmärrettävästi varuillaan Mormonin kirjan suhteen, koska Raamattu selvästi sanoo Ilmestyksessä (22:18):

“Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.”

Tämän voi helposti tulkita varoituksena ottaa vastaan muita pyhiä kirjoituksia tai sanomana siitä, että Raamattuun sisältyy Jumalan sana kokonaisuudessaan.

On kuitenkin muistettava, että kun tämä jae kirjoitettiin, Uutta Testamenttia ei ollut vielä olemassa. Tämä jae koskee vain Ilmestyskirjaa, kirjoittaja jopa käyttää sanoja “tämän kirjan ennussanat.” Ilmestyskirja oli tuolloin itsenäinen teos. Kronologisessa aikajärjestyksessä Johannes kirjoitti ilmestyksen itseasiassa ensimmäisenä kirjoituksenaan. Johanneksen evankeliumi ja meidän aikoihimme säästyneet kirjeet arvioidaan kirjoitetun vuosia ilmestyksen jälkeen. Raamatussa kirjojen järjestys ei noudata aikajärjestystä.

Tämän lisäksi samankaltaisia kohtia löytyy Vanhasta Testamentista, mutta niiden kohdalla valitsemme tulkita asian eri tavalla (5. Mooses 4:2; 13:1). Jos pitäisimme niitä varoituksena ottaa vastaan enempää tai päätössanoina Jumalan puheelle, ne kiistäisivät suurimman osan Vanhaa Testamenttia ja Uuden Testamentin kokonaisuudessaan. Raamattu ei missään vaiheessa sano, ettei pyhiä kirjotuksia voi esiintyä kanonisoitavaksi valittujen 66 kirjan ulkopuolella. Tämä on Raamatun ulkopuolinen opetus.

Raamattu itse myös viittaa pyhiin kirjoihin, joita meidän Raamatussamme ei ole mukana. Näitä ovat:

Liittojen kirja (2 Mooses 24:7)

Herran sotien kirja (4. Mooses 21:14)

Oikeamielisen kirja (Joosua 10:13)

Asetusten kirja (1 Samuel 10:25)

Salomon historia (1 Kuningasten kirja 11:41)

Jehun kertomus (2. Aikakirja 20:34)

Uzzian teot (2. Aikakirja 26:22)

Profeettojen kirja (2. Aikakirja 33:19)

Kirje Korinttolaisille (1 Korinttolaiskirje 5:9)

Kirje Efesolaisille (Efesolaiskirje 3:3)

Kirje Laodikeaan (Kolossalaiskirje 4:16)

Viittaukset Juudaan kirjeessä (Juudas 3)

Raamatussa on viitteitä myös uskomuksista ja käytännöistä, joita se ei selitä. Esimerkiksi 1 Korinttolaiskirje 15:29 puhuu kasteesta kuolleiden puolesta “Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?” Opetus asiasta sisältyy Raamattuun, mutta ainoastaan Myöhempien aikojen pyhät nykyään noudattavat tätä käytäntöä ja ovat saaneet siitä lisätietoa.

Tässä artikkelissa kerrotaan temppeleissä tapahtuvista kasteista kuolleiden puolesta.

Miksei Raamattu puhu Mormonin kirjasta?

Itseasiassa Raamatussa puhutaan kahdesta aikakirjasta, jotka tulevat yhdistymään. Raamattu on Juudan sukukunnan kirjoitus. Mormonin kirjan kirjoittivat Joosefin jälkeläiset, jotka lähtivät Jerusalemista 600 eKr. Hesekiel 37:16-19 mainitsee näiden kahden sukukunnan sauvojen eli kirjakääröjen tulevan yhdeksi.

Ihminen, ota puusauva ja kirjoita siihen: ’Juuda ja häneen liittyneet israelilaiset.’ Ota sitten toinen sauva ja kirjoita siihen, Efraimin sauvaan: ’Joosef ja häneen liittyneet Israelin heimot.’ Aseta ne toistensa jatkeeksi, niin että ne kädessäsi yhdistyvät kuin yhdeksi ja samaksi sauvaksi.

Kun maanmiehesi sanovat sinulle: ’Kerro meille, mitä tällä tarkoitat’, anna heille vastaus: Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan Joosefin ja hänen johtamiensa Israelin heimojen sauvan, sen, joka on Efraimin hallussa, ja liitän sen Juudan sauvan jatkeeksi, yhdistän ne kädessäni yhdeksi ja samaksi sauvaksi.

Tässä kohdassa kerrotaan Raamatun ja Mormonin kirjan tulevaisuudessa toimivan yhdessä. Ne opettavat samoja asioita, vaikka kirjoittajina ovat eri puolilla maailmaa eläneet profeetat.

Jos Raamattu on virheellinen, onko Jumalakin epätäydellinen?

Ei. Jumala on täydellinen, mutta tekee työtään ihmisten kautta, jotka eivät ole. Jopa profeetoilla on virheensä. Kirjoittaminen voi olla virheellistä, samoin kääntäminen. Mutta tästä epätäydellisyydestä huolimatta meillä on tarpeeksi tietääksemme Jumalasta sen, mikä on meille välttämätöntä.

Onko Myöhempien aikojen pyhillä kaikki pyhät kirjoitukset?

Ei. Emme todellakaan ajattele näin. Itse asiassa Juudan ja Josephin sukukuntien lisäksi odotamme jonain päivänä saavamme käyttöömme myös kymmenen kadonneen sukukunnan aikakirjat. Mormonin kirja kertoo Kristuksen käyneen myös heidän luonaan. He ovat varmasti kirjoittaneet pyhiä kirjoituksia näiden kahden tiedossa olevan sukukunnan kirjoitusten tavoin.

Myös osia Mormonin kirjasta jätettiin kääntämättä, koska ne oli sinetöity. Näistä Jumala sanoi, etteivät ihmiset ole vielä kelvollisia saamaan niitä ja että Hän koettelisi heidän uskoaan niiden kirjoitusten suhteen, joita on antanut meille.

Kristus puhui Mormonin kirjassa ihmisille muista pyhistä kirjoituksista sanoen:

Ettekö tiedä, että kansakuntia on enemmän kuin yksi? Ettekö tiedä, että minä, Herra, teidän Jumalanne, olen luonut kaikki ihmiset ja että minä muistan ne, jotka ovat meren saarilla, ja että minä hallitsen ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa; ja minä tuon julki sanani ihmislapsille, niin, vieläpä kaikille maan kansakunnille?

Niinpä, koska teillä on Raamattu, teidän ei pidä luulla, että se sisältää kaikki minun sanani, eikä teidän pidä luulla, etten ole kirjoituttanut enempää.

Sillä minä käsken kaikkia ihmisiä, sekä idässä että lännessä ja pohjoisessa ja etelässä ja meren saarilla, että heidän tulee kirjoittaa ne sanat, jotka minä heille puhun; sillä niistä kirjoista, jotka kirjoitetaan, minä tuomitsen maailman, jokaisen ihmisen tekojensa mukaan, sen mukaisesti, mitä on kirjoitettu. (2 Nefi 29:7, 10-11)

Raamattu on pyhä kirjoitus Myöhempien aikojen pyhille. Käytämme sitä yhdessä Mormonin kirjan ja muiden nykyajan ilmoitusten kanssa. Uskomme, että sekä Raamattu että Mormonin kirja ovat Jumalan innoittamia ja ne opettavat meitä uskomaan Jeesukseen. Uskomme, että Jumala vastaa rukouksiimme jos pyydämme häneltä tietoa. Rukoilemalla voimme saada itse tietää Raamatun ja Mormonin kirjan olevan Jumalan sanaa.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Is the Bible Perfect, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Onko raamattu täydellinen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tässä on olennainen kysymys, jonka Jeesus kysyy meiltä kaikilta! ”Mikael”, Hän sanoo minulle, ”mitä sinä etsit? Mitä haluat elämältä?” Eri aikoina maanpäällisellä vaelluksellani, olen saattanut vastata tuohon kysymykseen eri tavoin. Kuinka sinä vastaisit siihen? Mitä sinä etsit – todella, oikeasti, syvällisesti etsit? Andreas, Johannes ja Johannes Kastaja eivät oikein tiedä kuinka vastata tuohon kysymykseen syvällisesti, mutta he haluavat tietää mistä löytää Hänet, joten he kysyvät Häneltä missä Hän oleskelee. Tämä synnyttää Jeesuksen pyynnön, jota sanon ”Suureksi Kutsuksi” – kolme yksinkertaista sanaa: ”Tulkaa niin näette” (Johannes 1:39). Nämä samat sanat kaikuvat myöhemmin Filipiltä Natanaelille ”Tule niin näet” (Johannes 1:46); naiselta kaivolla ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt!” (Johannes 4:29; ja jopa Pilatukselta Jeesuksen oikeudenkäynnissä: ”Katso: ihminen! … Tässä on teidän kuninkaanne” (Johannes 19:5, 14).

Mitä Jeesuksen kysymys tarkoittaa nykypäivänä?

Mitä me oikeasti etsimme elämässä? Huomaa myös, että sana etsiä pitää sisällään vaivannäköä ja sitoutumista. Muistan kuinka silloin, kun lapsiltamme tai minulta hukkui jotain kotona emmekä voineet löytää sitä, me käännyimme aina Laurien, vaimoni ja heidän äitinsä puoleen. Hän löysi poikkeuksetta hukkuneen esineen melko nopeasti ja lisäsi huumorintajuisesti, mutta empaattisella äänensävyllä: ”Siirtäkää jotakin!” Me toivoimme asioiden vain ilmestyvän tyhjästä. Kuulen Herran sanovan minulle toisinaan, kun tavoittelen ja toivon jotain sielua siunaavaa lahjaa, joka ei ilmesty heti paikalla: ”Siirrä jotakin!”

Lusifer lähestyy meitä usein samankaltaisella kysymyksellä: ”Mitä sinä haluat?” Mutta hän voi tarjota vain sitä, mitä saa rahalla tai vallan avulla. Hän kokeili tätä lähestymistapaa Jeesukseen Kristuksen ollessa valmistautumassa erämaassa. En voi olla vertaamatta vaivannäköä sanassa ’etsiä’ sanan ’haluta’ vaivattomuuteen. Etsimmekö me totuutta? Henkeä? Etsimmekö mukavuutta? Nautintoa? Ystävyyttä? Uskoisin, että suurin osa meistä sanoisi Jeesukselle ”Herra, minä tavoittelen ainoastaan onnellisuutta! Haluan vain rauhaa! Tarvitsen rakkautta! Haluan tuntea olevani hyvä.” Näihin keskeisiin toiveisiin Kristus vastaa ”No, jos haluat iloa, rauhaa, rakkautta, tyyneyttä, totuutta tai Henkeä, tule niin näet. Seuraa minua ja saavutat kaiken mitä etsit.”

Vapahtaja pyytää meitä pohtimaan, mitä toivomme elämältä

Olen tehnyt monia pitkiä kävelyretkiä Jeesuksen kolmen ensimmäisen sanan pyöriessä mielessäni. Monet ihmiset, joita tapaan eivät ole varmoja mitä he oikeastaan toivovat elämältä, tai he haluavat tiettyjä asioita, mutteivät ehkä osaa etsiä niitä tai tiedä kuinka sen tehdä, tai eivät pysty näkemään että se mitä he tällä hetkellä etsivät ei anna heille sitä mitä he todella haluavat. Muistan pienen kirjasen, jota luin lapsilleni nimeltään ’The Giving Tree’, jonka on kirjoittanut Shel Silverstein. Se oli yksinkertainen ja miellyttävä, mutta ajatuksia herättävä kirja pojasta, joka käytti koko elämänsä yrittäen selvittää mitä hän oikeastaan tarvitsi, kunnes vanhana hän oli onnellinen saadessaan vain levätä. No ’lepokin’ on jotain, minkä Vapahtaja lupasi niille, jotka seuraavat Häntä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matteus 11:28).

Opin ja Liittojen luvussa 7 Jeesus kysyy ”Johannes, rakkaani, mitä sinä haluat?” (OL 7:1). Mormonin kirjassa, Jeesus pyytää jokaista kahdestatoista apostolistaan ’yksitellen’ ollessaan palaamaisillaan Isänsä luo: ”Mitä sinä tahdot minulta, sen jälkeen kun minä olen mennyt Isän luokse?” (3 Nefi 28:1). Joskus tunnen houkutusta kysyä ”Herra, eikö tämä ole nurinkurista? Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinun hyväksesi?” Mutta Hän on Antelias Jumala ja myötätuntoisesti pitää kiinni kysymyksestään: ”Ei, Mikael, mitä minä voin tehdä hyväksesi? Mitä haluat minulta?”

Lukiossa, syistä, joita en ymmärtänyt silloin itsekään, liikutuin syvästi Henry David Thoreaun kokemuksesta ja sanoista, hän rakensi pienen mökin Walden Pond järven rannalle, lähelle Concordia, Massachusettsiin. Hän etsi myös ja tuli seuraavaan tulokseen: “Toivoin voivani elää elämää tarkoituksellisesti, kohdaten vain elämän tarpeelliset tosiasiat, ja katsoa enkö oppisi sitä, mitä sen oli tarkoitus minulle opettaa, ja että kun minun tulisi aika kuolla en havaitsisi, että en ollut elänyt. En halunnut elää sellaista, mikä ei ollut elämää, eläminen oli liian rakasta. … Sillä useimmat miehet minun nähdäkseni ovat ’oudossa epätietoisuudessa’ sen suhteen.” Jeesuksen Johanneksen evankeliumissa puhumien kolmen ensimmäisen sanan tarkoituksena on saada meidät ajattelemaan, jotta meillä ei ole ’outoa epätietoisuutta’ elämästä ja siitä, mitä toivomme siltä saavamme. Ollakseni täysin rehellinen tällä hetkellä elämässäni, sen jälkeen kun vaimoni Laurie menehtyi yhdeksän vuotta sitten, kerroin Vapahtajalleni: ”Laurie on se, mitä etsin. Voitko antaa hänet minulle takaisin Herra? Yhtä ihanana kuin muistan hänet mielessäni?” Ja jopa siihen Hän vastaa, ”Tule niin näet.”

Epäröin antaa mitään tiettyjä vastauksia yhteenkään Jeesuksen kysymyksistä, mutta Hän antaa meille enemmän kuin vihjeen ainakin yhdestä tavasta vastata noihin kolmeen yksinkertaiseen aloitussanaan. Me tiedämme mitä Hän etsi – sen, miten Hän itse olisi vastannut omaan kysymykseensä. ”minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon” (Johannes 5:30) Se oli Hänen elämänsä ydin: ”koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan” (Johannes 8:29). Tämä kantaisi aina viimeiseen katkeraan pisaraan, joka Hänen oli juotava kun hän rukoili Getsemanessa “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matteus 26:39).

”Mitä te etsitte?” Aivan vastikään, viisivuotias lapsenlapseni opetti minulle kauniisti yksinkertaisen ja kirkkaan opetuksen tähän kysymykseen vastaamisesta. Oli jouluaatto. Lapsenlapseni ja hänen sisarensa olivat valmistaneet jouluevankeliumi-näytelmän perheelle. Hän jakoi meille kaikille osamme: paimenet, viisaat miehet, pyhä perhe. Minkä osan luulette hänen valinneen itselleen? Eikö se yleensä ole Marian rooli? Ei tällä kertaa. Hän halusi olla Jeesus! Tässä näytelmässä ei tulisi olemaan nukkea, vaan todellinen lapsi, viaton kuten se vastasyntynyt, jota hän halusi esittää. Hän kietoutui huopaan ’kapalon’ sijasta, kääriytyi niin pieneksi kuin saattoi tyynyn päälle, ja oli niin rauhallinen kuin vain lapsi voi olla. Hän makasi siinä hyvin hiljaa, koska, tietenkään, Jeesus vauva ei itkisi – mutta minä itkin, ja olen itkenyt usein jälkeenpäin kun tuo muisto palaa mieleeni. ”Mitä etsitte?” Uskon, että jossain taustalla niissä monissa tavoissa, joilla vastaamme tuohon kysymykseen elämässämme on muuttumaton, harras halu ”olla Jeesus”, ei vain Hänen kaltaisensa, vaan uppoutua niin täydellisesti Hänen elämäänsä, ajatuksiinsa, opetuksiinsa ja luonteenpiirteisiinsä, että me – kuten Hän on kutsunut meitä tekemään palvelutyönsä aikana – tulemme yhdeksi Hänen kanssaan, kuten Hän on yhtä Isänsä kanssa.

Lyhyt kokemus merkityksen etsinnästä

Minulle elämä ei ole koe, vaan matka tiettyä määränpäätä kohti – joten päätän nämä ajatukset tästä Vapahtajan ensimmäisestä, niin kovin tarpeellisesta kysymyksestä Leo Tolstoin, Sodan ja Rauhan kirjoittajan, suuren venäläisen kirjailijan kokemukseen. Hän vietti suurimman osan elämästään pyrkimällä vastaamaan Jeesuksen kysymykseen ja loi mieleenpainuvia hahmoja kirjoihinsa, jotka myös yrittävät antaa kysymykseen vastauksen. Eräänä hetkenä elämässään hän oli niin epätoivoisessa tilanteessa, että itsemurha vaikutti toivotulta vaihtoehdolta. Hän kirjoitti teoksen nimeltä Tunnustuksia, tarinan merkityksen etsinnästään, joka sisälsi seuraavan kokemuksen:

”Se mitä minulle tapahtui, oli jotain tämänkaltaista: Minut asetettiin veneeseen (en muista milloin) ja työnnettiin vesille tuntemattomalta rannalta, minulle näytettiin vastarannan suunta, tottumattomiin käsiini laitettiin airot, ja sitten minut jätettiin yksin. Soudin parhaani mukaan ja liikuin eteenpäin; mutta mitä lähemmäs virran keskikohtaa saavuin sen vahvemmin virta alkoi kuljettaa minua poispäin maalistani ja sen useammin törmäsin toisiin, jotka itseni tavoin olivat ajautuneet pois virran mukana. Oli muutamia soutajia, jotka jatkoivat soutamista, oli toisia, jotka olivat hylänneet aironsa, oli suuria laivoja ja lukemattomia aluksia täynnä ihmisiä. Jotkut taistelivat virtaa vastaan, toiset antautuivat sille. Ja edelleen mitä kauemmas jatkoin, nähdessäni virran varrella kaikkien niiden kohtalot, jotka olivat tuuliajolla, unohdin minulle annetun suunnan. Aivan virran keskellä, alaspäin kulkeutuvien laivojen ja alusten joukon ympäröimänä, kadotin suuntani ja hylkäsin aironi. Joka puolella ympärilläni, hilpeydellä ja riemulla, ihmiset purjeineen ja airoineen ajautuivat virtaa alaspäin, vakuuttaen minulle ja toisilleen ettei mikään muu suunta ollut mahdollinen. Ja uskoin heitä ja kelluin heidän kanssaan. Ja minut kuljetettiin kauas, niin kauas että kuulin niiden koskien kuohunnan, joihin minun oli pirstoutuminen ja näin laivoja murskautuneena niihin. Ja kokosin itseni. En voinut pitkään aikaan ymmärtää mitä minulle oli tapahtunut. En nähnyt edessäni mitään muuta kuin tuhoa, jota päin olin kiiruhtamassa ja jota pelkäsin. En nähnyt turvaa missään, enkä tiennyt mitä tehdä, mutta katsoessani taaksepäin havaitsin lukemattomia laivoja herkeämättä ja sinnikkäästi ponnistelivat virran poikki, ja muistin rannan, airot ja suunnan, ja aloin vetää itseäni ylöspäin virtaa vastaan ja rantaa kohti.”

Ranta oli Jumala, suunta oli perinne, airot olivat minulle annettu vapaus vetää itseni rantaan ja tulla yhdeksi Jumalan kanssa. Ja niin elämän voima uudistui minussa ja aloin jälleen elää… Palasin uskooni Tahdosta, joka loi minut ja haluaa jotain minusta. Palasin uskoon siitä, että pääasiallinen ja ainoa tavoite elämässäni on tulla paremmaksi, se tarkoittaa elämistä sopusoinnussa tuon Tahdon kanssa.

Joten ”tulkaamme ja nähkäämme.” ”Katsokaamme ihmistä” Koska tämän palvelemamme loistavan miehen elämässä ja niissä asioissa, joita Hän pyytää meiltä, me lopulta löydämme kaiken mitä etsimme.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”The essential daily question Jesus Christ asks all of us”. Artikkelin on kääntänyt Paula Jarvis.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Tärkeä päivittäinen kysymys, jonka Jeesus Kristus esittää meille kaikille appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Hei Vaari,

Selittäisitkö minulle, miksi Herra ei hyväksynyt Kainin uhria, mutta hyväksyi Abelin uhrin?

Paula

Vastaus

Hei Paula,

Kainin syntyessä Eeva julisti: ”Minä olen saanut miehen Herralta; sen vuoksi hän ei saa hylätä hänen sanojansa.” Vaikka Eevalla oli suuria toiveita poikansa suhteen, Kain ei kuunnellut Herraa, vaan torjui Hänet sanoen: ”Kuka on Herra, että minä hänet tuntisin?” (KH Moos. 5:16). Kirjassaan Mormon Doctrine Vanhin McConkie sanoo, että Kain: ”ymmärsi evankeliumia ja pelastussuunnitelman, hänet kastettiin ja hän sai pappeuden, hänellä oli täydellinen tieto Jumalan asemasta ja täydellisyydestä ja hän oli puhunut Jumalan kanssa henkilökohtaisesti.”

Herra käski Aadamia ja Eevaa uhraamaan ”laumojensa esikoiset” uhrina. Kohdassa KH Moos. 5:7 Herran enkeli selitti heille, miksi heitä oli käsketty uhraamaan:

”7 Ja silloin enkeli puhui sanoen: Tämä on Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuva, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta.”

Luvussa KH Moos. 5 sanotaan:

”18 Ja Kain rakasti Saatanaa enemmän kuin Jumalaa. Ja Saatana käski häntä sanoen: Uhraa uhri Herralle.”

Voiko olla suurempaa jumalanpilkkaa Kainilta, että hän uhrasi uhrin Herran uhrin vertauskuvaksi Saatanan käskystä. Eikä hän ainoastaan uhrannut Saatanan käskystä, vaan uhrasi ”maan hedelmistä”, ei ”lauman esikoisista”, kuten oli käsketty. Abel antoi oikeanlaisen uhrin. Koska Kainin uhria ei hyväksytty, hän vihastui. Kun Herra kysyi Kainilta, miksi hän vihastui ja hänen kasvonsa olivat synkistyneet, Herra sanoi:

”23 Jos teet oikein, sinut hyväksytään. Mutta jos et tee oikein, synti vaanii ovella, ja Saatana haluaa saada sinut; ja ellet kuule minun käskyjäni, minä luovutan sinut, ja sinun käy hänen halunsa mukaan. Ja sinä olet hallitseva häntä.”

Kain teki salaisen sopimuksen Saatanan kanssa, joka suostui antamaan Abelin hänen käsiinsä, jolloin Kain lausui seuraavasti:

”31 …Totisesti minä olen Mahan, tämän suuren salaisuuden valtias, että saatan murhata ja hankkia hyötyä. Sen vuoksi Kainia kutsuttiin valtias Mahaniksi, ja hän ylpeili jumalattomuudestaan.”

-Vaari

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Miksi Herra torjui Kainin uhrin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Arvon Vaari,

Useimmiten ajatellessamme Daavidia mieleemme tulee kuva pienestä lammaspaimenesta, josta tuli suuri kuningas. Kun tarkastelemme Daavidin historiaa tarkemmin niin huomaamme, että hän oli petturi, avionrikkoja, murhaaja ja lainrikkoja (asiayhteydessä kyse on Mooseksen laista). Raamattu sanoo silti, että Daavid oli Herran mielen mukainen mies. Kuinka tällainen mies voi olla Herran mielen mukainen? Voiko Daavidia todella pitää yhtenä Vanhan testamentin profeetoista?

-Marko

Vastaus

Arvon Marko,

Jumala on kaikkitietävä. Se tarkoittaa, että Hän tietää myös kaikki synnit jotka teemme nyt tai tulevaisuudessa. Hän ei kuitenkaan tuomitse, arvostele tai rankaise meitä ennen kuin teemme synnin. Uskon tämän johtuvan siitä, että Hän haluaa siunata meitä niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Kun pyhät kirjoitukset sanovat, että Daavid oli Herran mielen mukainen mies ja profeetta, ne ovat oikeassa. Daavid ei kuitenkaan ollut immuuni houkutuksille eikä kykenemätön sortumaan. Pyhissä kirjoituksissa mainitaan myös että hän antautui houkutuksille ja sortui.

Vanhassa testamentissa Kuningas Daavid on ikään kuin mallikuningas, joka asettaa riman toisille kuninkaille. Tämä johtuu siitä, että hän oli todella hyvä kuningas Israelille ja hän ohjasi heitä elämään Jumalan lain mukaan ja olemaan palvomatta epäjumalia (hänen omista heikkouksistaan huolimatta). Tämän asian kanssa monilla myöhemmillä kuninkailla oli ongelmia. He johtivat Israelilaisia harhaan epäjumalien perässä sen lisäksi, että heillä oli henkilökohtaisia heikkouksia. Kukaan Kristusta lukuunottamatta ei ole ollut synnitön ja saman periaatteen nojalla myös Daavidilla oli omat syntinsä.

Siten kertomus Daavidista on varoitus meille. Voimme olla Jumalan suosiossa, Hän voi siunata meitä ja voimme olla suurena apuna toisille, mutta se ei tarkoita ettemme voisi antautua houkutuksille. Mekin voimme menettää siunatun ja suosiollisen asemamme.

-Vaari

Artikkeli on julkaistu alun perin AskGramps -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Teemu Hokkanen.

The post Kuinka kuningas Daavid saattoi olla profeetta, kun hän teki niin monia syntejä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Matteus ja Johannes eivät itse todistaneet kaikkia kirjoittamiaan tapahtumia.

Monet olettavat, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes vain kirjoittivat ylös näkemänsä tapahtumat, kun he seurasivat Vapahtajaa Hänen kuolevaisessa palvelutyössään. Varmasti apostolit kuten Matteus ja Johannes todistivat joitakin tapahtumia Kristuksen palvelutyöstä, mutta kaikkia kirjoittamiaan tapahtumia he eivät nähneet itse.

Esimerkiksi, ei ole todennäköistä, että Matteus olisi ollut läsnä Vapahtajan syntyessä (Matt. 1-2), eikä Vapahtajan palvelutyön tapahtumissa, jotka tapahtuivat ennen hänen omaa kutsuaan apostoliksi (Matt. 9:9). Samoin on epätodennäköistä, että Johannes olisi ollut läsnä, kun Jeesus keskusteli Nikodeemuksen (Joh. 2) tai samarialaisen naisen kanssa (Joh. 4). On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että evankeliumeissa on myös muita tapahtumia, joita Matteus ja Johannes eivät itse todistaneet.

2. Markus ja Luukas eivät olleet Vapahtajan kuolevaisen palvelutyön silminnäkijöitä.

Luukas kertoo, että kootessaan evankeliumiaan hän sai tietonsa ”sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita” (Luuk. 1:2). Kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä tämä jae voi olla harhauttava. Ensi silmäyksellä saattaa näyttää siltä, että Luukas sanoo olevansa silminnäkijä, joka sai tietoa muilta. Mutta siinä ei oikein ole järkeä. Jos Luukas oli silminnäkijä, miksi hänen pitäisi saada tietonsa muilta?

Parempi käännös kohdasta Luukas 1:2 on kreikankielinen ja sen mukaan Luukas sai tietonsa ”sen mukaan kuin ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita, ovat kertoneet.” Toisin sanoen Luukas ei väitä olevansa silminnäkijä itse, vaan että hän oli saanut tietonsa silminnäkijöiltä. Muinainen kristillinen perimätieto vahvistaa, että Luukas ei itse ollut Herran kuolevaisen palvelutyön silminnäkijä. Muinainen kristillinen kaanonluettelo nimeltä Muratorin kaanon (2. vuosisadalta) sanoi Luukaksesta: ”Eikä hän itse nähnyt Herraa lihassa.”Luukaksesta tuli Paavalin lähetystyötoveri Kristuksen kuolevaisen palvelutyön jälkeen (Kol. 4:14 ja 1 Tim. 4:11), ja lopulta hän kirjoitti Luukaksen evankeliumin.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että Markuskaan ei ollut Vapahtajan elämän silminnäkijä. Tämän Markuksen on perinteisesti ymmärretty olevan sama ”Johannes Markus”, josta tuli Paavalin ja Barnabaksen lähetystyötoveri (ks. Ap.t. 12:25). Muinainen kristitty kirjoittaja nimeltään Papias (2. vuosisadalta) selittää, että lähetystyökokemustensa jälkeen Paavalin ja Barnabaksen kanssa, Markuksesta tuli lopulta pääapostoli Pietarin toveri Roomassa. Papias jatkaa, että Markus kirjoitti ylös kaiken, mitä Pietari muisti Vapahtajan kuolevaisesta palvelutyöstä, koska Markus itse ei todistanut kyseisiä tapahtumia.

3. Luukas turvautui aiemmin kirjoitettuun ja silminnäkijöiltä saatuun suulliseen aineistoon.

Jos evankeliumien kirjoittajat eivät olleet silminnäkijöitä tapahtumille, joista he kirjoittivat, miten he saivat tietoa evankeliumiensa kirjoittamiseen? On todisteita siitä, että he turvautuivat muihin lähdeaineistoihin, mukaan lukien aiemmin kirjoitetut selonteot sekä silminnäkijöiden ja muiden suullinen tieto.

Luukaksen evankeliumissa on täsmällisimmät tiedot tuosta prosessista. Evankeliuminsa alussa Luukas kertoo, että ”jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet” (Luuk. 1:1). Toisin sanoen, Luukas tiesi niistä monista aiemmin kirjoitetuista evankeliumeista (jotka oli kirjoitettu ylös käsin), jotka kertoivat siitä, mitä kristityt uskoivat Jeesuksesta Kristuksesta.

Luukas ei kerro, mitä nämä aiemmin kirjoitetut evankeliumit olivat tai kuka ne oli kirjoittanut, mutta päätelmä on se, että hän tiesi niistä ja käytti niissä olevaa tietoa kirjoittaessaan omaa evankeliumiaan. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Luukas käytti kopiota Markuksen evankeliumista ja mahdollisesti muista kirjoitetuista evankeliumeista, jotka eivät ole säilyneet tähän päivään asti.

4. Joseph Smithin käännöksessä opetetaan, että myös Matteus turvautui aiemmin kirjoitettuihin lähteisiin.

On olemassa todisteita siitä, että muutkin evankeliumien kirjoittajat turvautuivat aiemmin kirjoitettuun aineistoon. Esimerkiksi, kun Matteuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen syntymästä (jota Matteus ei itse ei olisi ollut paikalla todistamassa), Joseph Smithin käännöksessä sanotaan: ”Kuten on kirjoitettu, Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin… (Matt. 1:18, kursiivi on lisäys Joseph Smithin käännöksestä). Tämä antaa ymmärtää, että Vapahtajan syntymästä oli jo olemassa kirjoitettu selonteko, jopa ennen kuin Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin.

5. Nykyajan ilmoituksesta voimme oppia, että myös Johannes luotti aiemmin kirjoitettuihin lähteisiin.

On ilmiselvää, että alkuosa Johanneksen evankeliumista on lähtöisin aiemmin kirjoitetusta lähteestä. Sekä Johannes 1 ja OL 93 kutsuu Kristusta Sanaksi ja mainitsee, että Johannes todisti Vapahtajasta (Joh. 1:15 ja OL 93:6). Mutta kohta OL 93 lainaa suoraan alkuperäistä selontekoa (”Minä Johannes…” kohdassa OL 93:11-12, 15-16) ja toteaa: ”Jos te olette uskollisia, te saatte Johanneksen kertomuksen täyteyden (OL 93:18). Mikä on ”Johanneksen kertomus”, johon tässä viitataan? Tämä vaikuttaisi olevan viittaus Johannes Kastajan kirjoitettuun aikakirjaan.

OL 93:15 sanotaan: ”Ja minä, Johannes, todistan, ja katso, taivaat aukenivat ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä kyyhkysen hahmossa ja asettui hänen päällensä.” Voidaan olettaa, että tämä Johannes on Herran apostoli, jonka mukaan Johanneksen evankeliumi on nimetty. Mutta kohdassa Joh. 1:32 sanotaan melkein samoin sanoin kuin kohdassa OL 93:15: ” Johannes todisti: »Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen.” Tämä on Johannes Kastaja, joka kastoi Vapahtajan (vertaa Joh. 1:26). Siispä Johanneksen (apostoli) evankeliumin alkuosa on peräisin aiemmin kirjoitetusta lähteestä: ”Johanneksen Kastajan aikakirjasta” (OL 93:18).

6. Mormonin kirjan kokoamisessa käytettiin samanlaista prosessia kuin evankeliumien kirjoittajat käyttivät.

Jotkut ihmiset olettavat, että Jumala antoi evankeliumien tiedot ilmoituksen kautta jokaiselle evankeliumin kirjoittajalle. Se on varmasti mahdollista. Mutta ajatus siitä, että evankeliumien kirjoittajat eivät olleet silminnäkijöitä kaikissa kirjoittamissaan tapahtumissa ja että he käyttivät aiemmin kirjoitettuja lähteitä apunaan, ei pitäisi yllättää ketään, erityisesti kun sitä verrataan siihen, mitä tiedämme Mormonin kirjan kokoamisesta.

”Lakikivenä” toimivan pyhän kirjoituksemme pääkokoaja, profeetta Mormon, ei nähnyt itse suurinta osaa kertomistaan tapahtumista. Mormon sanoo monessa kohdassa, että hän turvautuu aiemmin kirjoitettuun aineistoon, kuten Nefin pieniin levyihin ja Nefin suuriin levyihin (ks. esim. Mormonin sanat 1:6-9). Nefi käytti myös isänsä vanhoja aikakirjoja oman kertomuksensa alussa (1. Ne. 1:17).

Aiemmin kirjoitettujen lähteiden käyttäminen ei sulje pois innoitusta ja ilmoitusta. Ennemminkin se edistää ymmärrystämme siitä, että Jumala tekee työtä innoitettujen henkilöiden kautta, jotka huolellisesti valitsevat aineistoa, tuodessaan esiin pyhiä kirjoituksiaan. Sekä Mormon että Nefi todistavat, että he saivat innoitusta kootessaan ja kirjoittaessaan näitä pyhiä aikakirjoja (ks. esim. 1. Ne. 6:3-6 ja Mormonin sanat 1:3-8).

Näin ollen Mormonin kirja toimii mallina, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää ja arvostaa sitä prosessia, jonka kautta muut pyhät kirjoitukset, mukaan luettuna Uusi Testamentti, saivat alkunsa. Kuten Johanneksen evankeliumissa todistetaan: ”Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh. 20:30-31).

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “6 Things You Never Knew About the New Testament”

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 6 asiaa, joita et tiennyt Uudesta Testamentista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä Uuden testamentin evankeliumit ovat?

“Kerrothan taas Jeesuksesta” on kaunis alkeisyhdistyksen laulu, joka kiteyttää monille meistä kiitollisuuden tunteen Uuden testamentin evankeliumeista, jotka sisältävät nuo kallisarvoiset kertomukset.

Se, mitä emme ehkä ole ajatelleet, on kirjallisuuden tyyli, jolla nuo kertomukset on kirjoitettu ja miten tuo kirjallisuuslaji voi kasvattaa rakkauttamme ja ymmärrystämme Jeesuksesta ja Hänen tehtävästään.

Esimerkiksi, jos sanoisin sinulle: “Olipa kerran…”, millainen kertomus se olisi? Ja miten se päättyy? Jos sanoit: “Satu, jossa on prinssejä ja prinsessoja ja lohikäärmeitä ja hirviöitä ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti”, olet oikeassa. En ole edes kertonut koko kertomusta, kun jo tiedät, mitä odottaa ja miten kertomus tulkitaan. Tiedät sadun kirjallisuuslajin. Tiedät heti, että kertomus ei ole komedia, tragedia eikä säätiedotus, ei sukututkimusta, varastoraportti eikä tutkimusartikkeli.

Kertomukset Jeesuksesta (evankeliumit) eivät ole satuja. Ne eivät ala sanoilla ”olipa kerran”, eivätkä ne lopu sanoihin ”onnellisina loppuun asti”.

Eli millaista kirjallisuutta ne ovat? Vuosien vaivalloisen yrityksen jälkeen verrata Uuden testamentin evankeliumeja muihin muinaisiin kirjoituksiin, Raamatun tutkijat saivat selville, että evankeliumit on kirjoitettu muinaisen elämänkerran tyyliin.

Mitä merkitystä sillä on, että evankeliumit ovat muinaisia elämänkertoja? Miten tieto siitä auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jeesusta ja Hänen sanomaansa?

Ensin meidän täytyy selventää eroa nykyajan ja muinaisen elämänkerran välillä.

Millaisia nykyajan elämänkerrat ovat?

Muinaiset elämänkerrat ovat hieman erilaisia kuin nykyajan elämänkerrat.

Nykyajan elämänkerrat ovat pitkiä, laajoja ja perusteellisia.

Nykyajan elämänkerrat alkavat yleensä henkilön syntymästä ja käyvät läpi perusteellisesti läpi hänen jokaisen elämänvaiheensa aina kuolemaan asti. Nykyajan elämänkerrat pyrkivät myös yhdistämään henkilön elämän laajempaan yhteyteen historiassa ja tapahtumissa, sekä osoittamaan, millainen vaikutus tuolla henkilöllä oli maailmaan.

Suosittu musikaali Hamilton perustuu Alexander Hamiltonin hyvin pitkään, yksityiskohtaiseen ja perusteelliseen elämänkertaan, jonka on kirjoittanut Ron Chernow. Tuossa kirjassa on tuhdit 832 sivua ja 253 760 sanaa! Luulen, että on enemmän ihmisiä, jotka ovat nähneet musikaalin, kuin niitä, jotka oikeasti ovat kyntäneet läpi kaikki 832 sivua Hamiltonin elämästä.

Vertaa sitä pisimpään evankeliumiin Uudessa testamentissa. Luukaksen evankeliumi on 19 482 (englanninkielinen) sanaa pitkä. Jos Luukaksen evankeliumi olisi yhtä perusteellinen, laaja ja pitkä kuin Chernown kirjoittama Hamilton, se olisi 13 kertaa pitempi!

Muiden Uuden testamentin evankeliumien pituudet ovat (englanninkielinen Raamattu): Matteus 18 346 sanaa, Johannes 15 635 sanaa ja Markus 11 304 sanaa. Jälleen, jos kaikki nämä evankeliumit olisivat yhtä pitkiä kuin Hamilton, Matteuksen evankeliumi olisi lähes 14 kertaa pitempi, kuin se on nyt, Johanneksen evankeliumi yli 16 kertaa pitempi ja Markus yli 22 kertaa pitempi. Tiedän, että monet meistä haluaisivat tietää enemmän yksityiskohtia Jeesuksen elämästä, mutta koska henki on altis, mutta liha heikko, en tiedä kuinka moni meistä oikeasti lukisi niin paljon ylimääräistä sisältöä.

Millaisia muinaiset elämänkerrat ovat?

Muinaiset elämänkerrat kirjoitettiin paljastamaan päähahmon sankarillinen luonne, jotta lukijoita voitaisiin rohkaista matkimaan sankaria tai seuraamaan hänen jalanjälkiään.

Muinaiset elämänkerrat olivat valikoivia perusteellisuuden sijaan. Ne eivät kertoneet sankarin elämän kaikkia yksityiskohtia. Sen sijaan, muinaiset elämänkerrat keskittyivät valikoituihin osiin sankarin elämästä, jotka toivat esille hänen luonteensa ja ominaisuutensa.

Aivan kuten sinun ei tarvitse syödä koko kakkua tietääksesi, miltä se maistuu (vaikka suurin osa meistä haluaisi syödä koko kakun!), yksi tai muutama lusikallinen paljastaa kakun luonteen. Niin myös muinaiset elämänkerrat antavat lukijoille makupalan sankarista sen sijaan, että antaisivat lukijalle koko elämän. Nykyajan elämänkerrat pakottavat sinut syömään kaiken.

Muinaiset elämänkerrat kertovat vain kaikista keskeisimmät, merkityksellisimmät ja voimallisimmat esimerkkitarinat sankarin elämästä. Ja merkittävää on se, että elämänkerrat yleensä keskittyivät sankarin viimeisiin vuosiin tai kuukausiin ja huomio kiinnitettiin erityisesti heidän kuolemaansa. Sankarin kuolema oli avain hänen luonteensa paljastamiseen.

Miksi emme tiedä enempää Jeesuksen elämästä?

Monet meistä ovat miettineet: “Jos Jeesus on tärkein henkilö, joka on koskaan kulkenut maan päällä, miksi emme tiedä enempää Hänestä?”

Kun ymmärrämme, että muinaisia elämänkertoja ei kirjoitettu kertomaan jokaista yksityiskohtaa sankarin elämästä, vaan siitä kerrottiin voimallisia ja valikoituja kertomuksia, jotka paljastivat heidän luonteensa, voimme ymmärtää, miksi suurin osa Jeesuksen elämästä jätetään huomiotta. Jeesuksen syntymän ja Hänen kasteensa välisestä ajasta emme tiedä mitään, paitsi kertomuksen siitä, kun Hän jäi temppeliin opettamaan kirjanoppineita. Itse asiassa, Markuksen evankeliumi jättää väliin suurimman osan Jeesuksen elämästä ja alkaa kertomuksella Hänen kasteestaan.

Muinaiset elämänkerrat keskittyivät sankarin kuolemaan johtaviin tapahtumiin

Tyypilliset muinaiset elämänkerrat keskittyivät suurimmaksi osaksi (1) tapahtumiin, jotka johtivat sankarin kuolemaan, (2) sankarin kuolin tapaan ja (3) osoittamaan, miksi hän oli sankari.

Jos tutkimme evankeliumeja, ne käsittelevät suurimmaksi osaksi Jeesuksen viimeistä elinvuotta (tai kolmea vuotta riippuen siitä, miten tulkitsemme muinaisia kalentereita).

Itse asiassa, jokaisessa evankeliumissa 20 – 50% kertomuksessa keskittyy Jeesuksen viimeisen elinviikon tapahtumiin. Miksi? Koska se oli tärkein, merkittävin ja paljastavin osa Hänen elämästään. Jeesuksen viimeinen viikko toi ilmi parhaiten Hänen sankarillisen luonteensa.

Mutta Jeesuksen muinaisessa elämänkerrassa on myös joitakin merkittäviä juonenkäänteitä!

Sankari ei kuole kunniakkaassa taistelussa, ei kypsässä iässä taisteltuaan urhean taistelun sukunsa tai maanmiestensä hyväksi.

Jeesus kuolee kuten rikollinen, ristillä!

Jos olisit evankeliumien muinainen lukija, olisit järkyttynyt.

Tunnistaisit muinaisen elämänkerran kirjallisuuslajin. Tarkistusmerkki.

Odottaisit muinaisen elämänkerran keskittyvän sankarin elämän olennaisimpiin asioihin, yleensä tapahtumiin ennen hänen kuolemaansa. Tarkistusmerkki.

Ja sitten odottaisit, että sankarin luonteen paljastavaan kuolin tapaan kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Tarkistusmerkki.

Paitsi että Hän kuoli rikollisena.

Lukijat olisivat niin hämmennyksissään tästä muinaisesta elämänkerrasta. He luultavasti ajattelisivat jotenkin näin: ”Hetkinen, olen lukenut monien sankarien elämänkertoja ja heidän voitokkaista kuolemistaan. Mutta en ole koskaan kuullut, että rikollisen kuolemaan pidettäisiin sankarillisena. Mitä tässä on oikein tekeillä?”

Jos halusit herättää muinaisen lukijan huomion, evankeliumit onnistuivat siinä.

Sitten juoni muuttuu vielä ällistyttävämmäksi ja ihmeellisemmäksi.

Tyypillisessä muinaisessa elämänkerrassa kertomus päättyy pian sankarin kuoleman jälkeen. Elämänkerrassa saatetaan mainita joitakin tärkeitä asioita, joihin sankarin kuolemalla on ollut vaikutusta yhteiskunnassa jne.

Mutta jo olisit muinainen lukija, haltioituisit viimeisestä, ällistyttävästä asiasta Jeesuksen elämänkerrassa, jota me kutsumme evankeliumiksi.

Jeesus herää henkiin!

Muissa muinaisissa elämänkerroissa sankari ei herää henkiin. Kertomus päättyy sankarin kuolemaan.

Kuka on tuo Sankari, joka kuolee ja herää henkiin?

Kuka on tuo Sankari, jonka kertomus jatkuu, eikä pääty?

Kuka on tuo Sankari, joka kutsuu meitä olemaan osa kertomusta?

Kuka on tuo Sankari, joka kutsuu meitä tulemaan sankareiksi, kuten Hän on?

Miten seuraa tuota Sankaria? Miten minusta voi tulla Jeesuksen kaltainen sankari, jotta voi elää jälleen?

Evankeliumit ovat voimallisia, ällistyttäviä, paljastavia ja tehokkaita apuvälineitä keskusteluun.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”One Way We Might Misread the Gospels + How Understanding How They Were Written Adds Depth”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Uuden testamentin evankeliumit – muinaiset elämänkerrat appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kun Paavali ylistää nuorta Timoteusta, koska hän oli ”jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen” (2. Tim. 3:15), ainoat pyhät kirjoitukset, joihin hän pystyi viittaamaan ovat ne kirjoitukset, joita nykyajan kristityt sanovat Vanhaksi testamentiksi. Kun Paavali jatkaa selitystään seuraavissa kahdessa jakeessa: ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä”, hän puhuu heprealaisesta Raamatusta. Tai jos ei puhu, hän viittaa sen aikaiseen jatkuvaan ilmoitukseen.

Innokkaat Raamattuun uskovat protestantit ovat sanoneet minulle useammin kuin kerran, että koska Timoteuksella oli jo tarpeeksi pyhiä kirjoituksia saadakseen ”viisautta pelastuakseen” ja tullakseen ”täydelliseksi ja kaikkeen hyvään kykeneväksi”, Mormonin kirja ja nykyajan ilmoitus ovat tarpeettomia, turhia. He olettavat virheellisesti, että Paavali viittasi heidän tuntemaansa Raamattuun. Mutta heidän järkeilynsä mukaisesti myös Uusi testamentti olisi tarpeeton. (Yleensä onnittelen näitä ihmisiä heidän kääntymyksestään juutalaisuuteen.)

2. Timoteuksen kirja on luultavasti kirjoitettu noin 64 jKr., Paavalin elämän loppupuolella. Useimmat, ellei jopa kaikki Hänen muut kirjeensä olivat mitä ilmeisemmin jo kirjoitettu ja lähetetty siihen mennessä. Mutta niitä ei vielä oltu koottu yhteen, eikä suurin osa kristityistä seurakunnista – aikana ilman kirjanpainantaa, nykyajan kulkumahdollisuuksia ja helppoa yhteydenpitoa – todennäköisesti tiennyt niistä. (On käytännössä varmaa, että ne eivät tienneet niistä kaikista.) Sitä paitsi neljä evankeliumia, Johanneksen ilmestys ja monet muut Uuden testamentin kirjoista olivat hyvin todennäköisesti vielä kirjoittamatta.

Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja Paavalin ensimmäisen kirjeen välissä oli lähes 20 vuotta (1. kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin vuonna 52 tai 53 jKr.), ja jopa 60 vuotta tai enemmän saattoi kulua ennen kuin viimeinen Uuden testamentin kirja oli kirjoitettu. (Jotkut tutkijat laajentaisivat aikaväliä jopa 120 vuoteen.)

Sitten tarvittiin lisää aikaa eri kirjojen keräämiseen, kopioimiseen ja julkaisemiseen pyhänä kirjoituksena. Itse asiassa, kokonaiset Uuden testamentin tekstit olivat melko harvinaisia siihen asti, kunnes Johannes Gutenberg keksi painokoneen 1400-luvun puolivälissä. Yksittäiset henkilöt harvoin, jos ikinä, omistivat omia kappaleita; vain harvat eliittiin kuuluvat seurakunnat omistivat kaikki Raamatun kirjoitukset. Useimmat ihmiset eivät edes osanneet lukea. Kirjojen harvinaisuuden vuoksi lukutaidottomuutta ei pidetty olennaisena puutteena ja lukemaan oppimisen kannuste oli melko pieni.

Varhaiskristittyjen uskon tärkein piirre

Tämä kertoo siitä, että monet kristittyjen sukupolvet elivät ja kuolivat pääsemättä käsiksi tuntemaamme Uuteen testamenttiin (tai pystymättä pitämään sitä itsestäänselvyytenä). Täytyy siis olla jotain muuta, mikä teki heistä kristittyjä. Jotakin, joka oli ennen Uutta testamenttia.

Mitä se oli? Se oli yksinkertaisesti Jeesuksen Kristuksen hyväksyminen Herraksi ja Mestariksi. Kristillisen liikkeen alkuaikoina sellainen hyväksyminen tuli Hänen henkilökohtaisesta tuntemisestaan, Hänen kuuntelemisestaan ja Hänen opetustensa vastaanottamisesta. Sittemmin se tuli Hänen apostoliensa ja muiden lähetyssaarnaajien opetusten hyväksymisestä – mikä yhä tapahtui useimmiten suullisesti. Sitten, kun apostolit ja alkuaikojen kristityt opetuslapset jäivät pois kuvioista, tehtävä siirtää tietoa Jeesuksen opetuksista ja Hänen palvelutyöstään, ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan jäi seuraaville sukupolville. Joskus heidät oli varustettu evankeliumilla tai parilla epistolalla, mutta luultavasti he useimmiten luottivat suulliseen perimätietoon ja muistiin.

Toinen asia, mikä teki ihmisistä kristittyjä alkuaikoina, oli yhteys kirkkoon ja Kristuksen opetuslapsiin. Kuten Ignatios Antiokialainen (kuoli n. 108 jKr.) ilmaisi asian apostolien jälkeisenä aikana, ollakseen kristitty, hänen täytyi olla yhteydessä kristittyyn piispaansa. Kirkko oli olemassa ennen Uutta testamenttia. Se kirjoitti Uuden testamentin kirjat ja määritteli ohjeellisen kirkon tekstikokoelman. Raamattu ei luo kirkkoa; kirkko loi Raamatun.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Daniel Peterson ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Oliko alkuaikojen kristityillä Raamattu? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

On luonnollisesti täysin normaalia pelätä tiettyjä asioita. Kun joudumme kohtaamaan ja käsittelemään uusia, pelottavia tai vaikeita asioita, elämämme käy helposti hyvin uuvuttavaksi ja ahdistavaksi. Ehkäpä näihin pelkoihin kuuluu uudet, vaikeat työtehtävät, vastuut, terveyteen liittyvät pelot ja huolet, ihmisten menettämisen pelko… pelonaiheita on valtava määrä.

Matteuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa opetuslapset kulkivat Vapahtajan kanssa veneessä, kun nousi vaarallinen ja pelottava myrsky. Opetuslapset huudahtivat pelkonsa vallassa: “Herra, pelasta meidät! Me hukumme.”

Opetuslapset toimivat toisaalta oikein; he tiesivät voivansa turvautua Vapahtajan apuun hädässä – samoin kuin mekin voimme turvautua siihen. Toisaalta, mielenkiintoisin seikka tuli Vapahtajan suusta Hänen sanoessaan: “Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?”

Itse en usko, että Vapahtaja halusi vain torua opetuslasten uskon puutetta. Uskon, että Hän halusi muistuttaa heille, että niin kauan, kuin opetuslapset pitäisivät Vapahtajan lähellään, he olisivat vahvoja, eikä heidän tarvitsisi pelätä.

Kertomus on hyödyllistä muistaa elämän myrskyissä. Meissä on vahvuutta ja Herra haluaa meidän olevan rohkeita ja harjoittamaan taitojamme sekä vahvuuksiamme elämän monissa tilanteissa. Hän haluaa meidän yrittävän elämän haastavissa tilanteissa kykyjämme jotta voisimme löytää kehittymisestä ja onnistumisista iloa. Herra tietää, että on monia asioita, joita meidän ei tarvitse pelätä. Kun luotamme Herran meille antamiin luonteenvahvuuksiin ja olemme Herralle niistä kiitollisia, voimme kulkea elämässä turvallisin mielin.

Jae, joka kuvastaa Kristusta täydellisesti (Susanna)

Matteuksen evankeliumin neljännessä luvussa on kertomus Jeesuksesta, joka paastosi neljäkymmentä päivää. Tuona aikana hänellä oli useita koettelemuksia. Näistä koettelemuksissa kerrotaan kohdassa Matt 4:1-10.

Joseph Smithin raamatunkäännös on kokoelma valittuja raamatun kohtia, joihin profeetta on tehnyt muutoksia. Hän on saanut muutoksiin innoitusta Jumalalta.

Jakeeseen 11 profeetta Joseph Smith on tehnyt pienen tarkennuksen. Alkuperäinen jae kuuluu seuraavasti: “Silloin Paholaisen jätti Jeesuksen rauhaan, ja Hänen luokseen tuli useita enkeleitä, jotka palvelivat Häntä.”

Joseph Smith on kääntänyt jakeen seuraavasti: “Ja nyt Jeesus tiesi, että Johannes oli heitetty vankilaan, ja hän lähetti enkeleitä, ja katso, he tulivat palvelemaan häntä.”

Mielestäni tämä jae kuvastaa Kristusta täydellisesti. Hän ei koskaan ajatellut itseään: ei edes silloin, kun hän oli neljänkymmenen päivän paastoamisen jälkeen nälkäinen ja väsynyt.

Me ihmiset usein ajattelemme koettelemustemme keskellä, että nyt ansaitsemme olla itsekkäitä. Me toivomme, että muut palvelevat meitä. Jeesus kuitenkin unohti omat ongelmansa. Hän keskittyi Johannekseen, jolla oli myös vaikeaa. Tämän tarinan kuultuani olen halunnut olla epäitsekkäämpi. Aina vaikeuksien keskellä yritän elää kuten Jeesus ja pohtia, miten voisin haasteistani huolimatta keskittyä muiden palvelemiseen.

Kylväjä – Agrologin ymmärrystä valaissut vertaus (Tanja)

Uusi testamentti on täynnä loistavia vertauksia joilla Jeesus on opettanut. Joskus minusta on tuntunut, että en oikein ole ymmärtänyt kaikkea sitä mitä vertauksilla haetaan. Kun mietin mikä olisi minun suosikki tarina uudessa testamentissa vertaus kylväjästä tuli vastaan. Tämä vertaus löytyy kohdasta Matteus 13:1-23.

Opetuslapset kysyivät, miksi hän opetti vertauksin: “10 Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Miksi sinä puhut heille vertauksin?»” ja Hänen vastauksensa “13 Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.” sai minut ymmärtämään paremmin kaikkia vertauksia, joita hän on opettanut. Hän todella haluaa opettaa kaikkia ihmisiä pyhän hengen johdatuksen kautta. Jos olemme valmiita avaamaan hengelliset silmämme, korvamme ja sydämemme me voimme ymmärtää, mitä Hän oikeasti tarkoittaa ja miten voimme soveltaa opetuksia tähän päivään.

Kylväjävertauksessa Hän kertoo, kuinka osa siemenistä tippui tielle ja ojaan ja kuinka niitä kylvettiin erilaisiin maaperiin ja erilaisiin olosuhteisiin. Osa ei kestänyt auringon kuumuutta omissa olosuhteissaan ja osa sai kokea rikkakasvien tukahduttavan voiman (jakeet 4-9). Näin monille ihmisille käy, haasteiden ja kiusausten tullessa emme kykene pysymään vahvoina vaan joudumme harhaan. Tätä on aina yhtä surullista seurata kun rakkaat ystävät ja läheiset kokevat haasteita ja he jättävät evankeliumin taakseen syystä tai toisesta.

Parhaimmissa olosuhteissa kasvaneet siemenet tuottavat satoa parhaiten. “23 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.»” Jokainen joka vilpittömästi haluaa saada vastauksia, kuulla totuuden ja on valmis toimimaan sen mukaisesti varmasti saa vastauksia ja vahvistuu hetki hetkeltä tuottamaan hyvää satoa. Tämän olen huomannut omassa elämässäni.

Oma siemeneni kylvettiin parhaisiin olosuhteisiin ja kun olin valmis ottamaan vastaan tietoa siemen alkoi kasvamaan ja tuottamaan satoa. Olen onnellinen, että minusta voidaan niittää satoa, josta lähimmäiseni voivat nauttia ilon ja rakkauden hedelminä. Tämä kuitenkin vaatii sen, että olen valmis ottamaan vastaan pyhän hengen ohjausta päivittäin omaan elämääni.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Susanna Koivisto, Teemu Hokkanen ja Tanja Häyrynen. Susanna, Teemu ja Tanja työskentelevät SeuraaKristusta.fi -sivuston ja siihen liittyvien sosiaalisten medioiden parissa.

The post Suosikkimme Uudesta testamentista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Kolme viisasta miestä

Tiedät tarinan. Kolme hienoihin vaatteisiin pukeutunutta itämaan tietäjää, he ratsastavat kameleilla ja tuovat Jeesus-vauvalle lahjoina kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Raamatusta ei löydy mitään mainintaa sen suhteen, kuinka monta heistä ilmaantui paikalle. Heitä saattoi olla kaksi. Heitä saattoi olla kaksikymmentä. Ken tietää! Jeesus ei myöskään ollut enää vauva, kun he saapuivat.

2. Raamatun kirjat on järjestetty tyylin mukaan, ei kronologisesti

Koska Raamattu alkaa Mooseksen 1. kirjalla, jossa kuvataan maailman luominen ja ihmiskunnan synty, usein oletamme loppujenkin kirjojen olevan kronologisessa järjestyksessä. Niin ei ole, eikä niin ollut tarkoituskaan olla. Puhuttaessa yleisellä tasolla Vanhasta ja Uudesta testamentista, Vanha testamentti tapahtui kronologisesti ennen Uutta, mutta testamenttien sisällä tilanne onkin hieman toinen. Kristikunta ei ole päättänyt mitään norminmukaisia nimityksiä näille tyyliluokille, mutta tässä yleiskuva siitä, kuinka Raamatun kirjat on ryhmitelty yhteen:

Vanha testamentti

Mooseksen kirjat (Laki): Ensimmäinen Mooseksen kirja, Toinen Mooseksen kirja, Kolmas Mooseksen kirja, Neljäs Mooseksen kirja sekä Viides Mooseksen kirja

Historialliset kirjat: Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Ruutin kirja, Ensimmäinen Samuelin kirja, Toinen Samuelin kirja, Ensimmäinen kuninkaiden kirja, Toinen kuninkaiden kirja, Ensimmäinen aikakirja, Toinen aikakirja, Esran kirja, Nehemian kirja sekä Esterin kirja

Viisauden kirjat: Jobin kirja, Psalmien kirja, Sananlaskujen kirja, Saarnaajan kirja sekä Laulujen laulu

Profeettojen kirjat: Jesajan kirja, Jeremian kirja, Valitusvirret, Hesekielin kirja, Danielin kirja, Hoosean kirja, Joelin kirja, Aamoksen kirja, Obadjan kirja, Joonan kirja, Miikan kirja, Nahumin kirja, Habakukin kirja, Sefanjan kirja, Haggain kirja, Sakarjan kirja sekä Malakian kirja

Uusi testamentti

Evankeliumit: Evankeliumi Matteuksen mukaan, Evankeliumi Markuksen mukaan, Evankeliumi Luukkaan mukaan sekä Evankeliumi Johanneksen mukaan

Historiikki: Apostolien teot

Epistolat: Kirje roomalaisille, Ensimmäinen kirje korinttilaisille, Toinen kirje korinttilaisille, Kirje galatalaisille, Kirje efesolaisille, Kirje filippiläisille, Kirje kolossalaisille, Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, Toinen kirje tessalonikalaisille, Ensimmäinen kirje Timoteukselle, Toinen kirje Timoteukselle, Kirje Titukselle, Kirje Filemonille, Kirje heprealaisille, Jaakobin kirje, Ensimmäinen Pietarin kirje, Toinen Pietarin kirje, Ensimmäinen Johanneksen kirje, Toinen Johanneksen kirje, Kolmas Johanneksen kirje sekä Juudaksen kirje

Apokalyptiset kirjoitukset/profetia: Johanneksen ilmestys

3. Aikamoinen saarna

Apostolien teot -kirjan luvussa 20 kerrotaan pojasta, joka oli kuuntelemassa Paavalin saarnaa. Paavali puhui niin pitkään, että poika nukahti ja ”putosi kolmannesta kerroksesta alas”. Ei huolta, nähtävästi Paavali palautti hänet henkiin.

4. Septuaginta

Septuaginta on varhaisin tunnettu kreikankielinen käännös Vanhasta testamentista. Septuagintaan kuului myös joitain apokyrifisia ja deuterokanonisia kirjoja. ”Septuaginta” tulee latinan sanasta, joka tarkoittaa seitsemänkymmentä – suunnilleen niin monen kääntäjän on huhuttu työskennelleen kyseisen projektin parissa. Pentateukki (viisi Mooseksen kirjaa) käännettiin ensimmäisenä joskus 200-luvulla eKr. ja loput sen jälkeen 100-luvun aikana. Monet Uuden testamentin kirjoittajat ja apostolit käyttivät Septuagintaa pyhänä kirjanaan.

5. Kolme mannerta

Raamatun tapahtumat sijoittuvat itse asiassa kolmelle eri mantereelle: Afrikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan.

6. Vulgata

Hypätään muutama vuosisata eteenpäin, vuoteen 382 jKr., jolloin paavi Damasus I pyysi raamatuntutkija Hieronymusta tarkastamaan ja parantelemaan evankeliumien aiempia latinankielisiä käännöksiä. Hieronymus teki astetta enemmän ja teki latinankielisen käännöksen käytännössä koko Raamatusta (joidenkin tuntemattomien osapuolten avustuksella).

Vulgatasta tuli katolisen kirkon virallinen Raamatunteksti seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi. Käännöksen aikoihin latina oli yleinen kieli kansan keskuudessa, mutta vain harvat maallikot osasivat lukea. Niinpä Vulgata oli pääosin ainoastaan katolisen papiston saatavilla. Raamatun ensimmäinen englanninkielinen käännös perustui Vulgataan.

7. Wycliffen käännös

Englantilaisella John Wycliffella oli ongelmia katolisen kirkon johdon kanssa. Hänen mielestään pyhät kirjoitukset tulisivat aina olemaan arvovaltaisempia kuin paavius. vuonna 1382, kirkon tahtoa uhmaten, hän tuotti ensimmäisen keskienglanninkielisen käännöksen Raamatusta, joka perustui latinankieliseen Vulgataan. Hän oli oleellinen osatekijä Raamatun saattamisessa kansan saataville. Hän kuoli aivohalvaukseen vuonna 1384 ollessaan 64-vuotias. Vuosikymmeniä myöhemmin, katolisen kirkon julistettua hänet virallisesti harhaoppiseksi, hänen ruumiinsa kaivettiin ylös, hänen luunsa poltettiin ja tuhkat heitettiin jokeen.

8. Kirjoitusvirhe Raamatun painoksessa

Okei, tämä fakta on todennäköisesti vähemmän hyödyllinen kuin muut, mutta viihdyttävä se on ainakin. Vuonna 1631 joihinkin englanninkielisiin Raamattuihin painettiin valitettava kirjoitusvirhe. Yksi oleellisen tärkeä sana, ”älä” (”not”), jäi pois yhdestä kymmenen käskyn käskystä. Jakeessa luki: Tee huorin. (”Thou shalt commit adultery.”)

9. Apokryfiset kirjat

Vanha testamentti päättyy Malakian kirjaan, noin 400 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja Uuden testamentin aikakirjojen alkua. Paljon siitä, mitä tapahtui noiden 400 vuoden aikana, on kirjattu apokryfisiin kirjoituksiin. Katolinen kirkko on hyväksynyt apokryfiset kirjat pyhiksi kirjoituksiksi, toisin kuin useimmat muut kristilliset lahkot. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko uskoo seuraavaa:

”Totisesti näin Herra sanoo sinulle apokryfisista kirjoista: Niissä on paljon sellaisia asioita, jotka ovat totta, ja suurimmaksi osaksi ne on käännetty oikein; niissä on paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole totta ja jotka ovat ihmiskätten tekemiä lisäyksiä.  Totisesti minä sanon sinulle, ettei apokryfisia kirjoja tarvitse kääntää.

Ja nyt, joka niitä lukee, ymmärtäköön, sillä Henki ilmaisee totuuden; ja sille, jonka Henki valaisee, ne ovat hyödyksi; ja sille, joka ei saa Hengen kautta, ei voi olla hyötyä. Sen tähden niitä ei tarvitse kääntää. Aamen.” (Oppi ja liitot 91)

10. Toora

Olet saattanut kuulla juutalaista uskoa harjoittavan viittaavan ”Tooraan” pyhänä kirjoituksena. Toora ei itse asiassa ole sen eriskummallisempaa kuin Vanhasta testamentista löytyvät viisi Mooseksen kirjaa.

11. Nikean uskontunnustus

Nikean uskontunnustuksen voidaan ajatella olevan varhaiskristillisten johtajien ensimmäinen yritys muodostaa heidän omat ”uskonkappaleensa”. Nikean uskontunnustus oli lopputulosta ensimmäisestä Nikean kirkolliskokouksesta (jossain päin nykypäivän Turkkia), joka tapahtui 325 jKr. Tuo kirkolliskokous kokoontui lähinnä keskustelemaan opillisista kysymyksistä, joita oli herännyt Aleksandriassa asuvien kristittyjen keskuudessa: Mikä on Isä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luonne?

Jotkut (mutta vain muutamat) olivat sitä mieltä, että Raamattu opettaa Kristuksen olleen Isä Jumalan ensimmäinen luomus ja hänen näin ollen olevan Isän auktoriteetin alainen. Kirkolliskokouksen päätelmä, lähes yksimielisellä äänestyksellä, omaksui kuitenkin toisenlaisen näkökulman: Jeesus Kristus oli ”Jumalan ainoa Poika … syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä.” Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei usko Nikean uskontunnustuksen olevan täysin totuudenmukainen. Pohjimmiltaan Nikean uskontunnustus opetti, että Isä Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki olivat kolme persoona yhdessä olennossa. Me uskomme, että Isä Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat kolme olentoa, joilla on yksi tarkoitus.

Siinäpä se! Opitko mitään uutta? Kommentoi alle!

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post 11 faktaa Raamatusta, joiden tietämisestä voi olla hyötyä joku päivä appeared first on SeuraaKristusta.fi.