Tärkeä päivittäinen kysymys, jonka Jeesus Kristus esittää meille kaikille

Jeesuksen ensimmäiset ja viimeiset sanat Johanneksen evankeliumissa ovat kysymyksiä – hyvin olennaisia kysymyksiä meille kaikille, hyvin yksinkertaisia kysymyksiä, joka on mielestäni kiehtovaa. Katsotaanpa Jeesuksen ensimmäisiä kolmea sanaa. Johannes Kastaja seisoi rakastetun Johanneksen ja Andreaksen kanssa Jordanvirran varrella juuri Kuolleen Meren pohjoispuolella, missä Jeesus käveli ohitse saaden aikaan Kastajan lausahduksen ”Katsokaa: Jumalan Karitsa” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: ”Mitä te haluatte?” (Johannes 1:36-38). (Suom. huom. Englanninkielisen raamatunkäännöksen kysymys kuuluu ”Mitä te etsitte?”)

Tässä on olennainen kysymys, jonka Jeesus kysyy meiltä kaikilta! ”Mikael”, Hän sanoo minulle, ”mitä sinä etsit? Mitä haluat elämältä?” Eri aikoina maanpäällisellä vaelluksellani, olen saattanut vastata tuohon kysymykseen eri tavoin. Kuinka sinä vastaisit siihen? Mitä sinä etsit – todella, oikeasti, syvällisesti etsit? Andreas, Johannes ja Johannes Kastaja eivät oikein tiedä kuinka vastata tuohon kysymykseen syvällisesti, mutta he haluavat tietää mistä löytää Hänet, joten he kysyvät Häneltä missä Hän oleskelee. Tämä synnyttää Jeesuksen pyynnön, jota sanon ”Suureksi Kutsuksi” – kolme yksinkertaista sanaa: ”Tulkaa niin näette” (Johannes 1:39). Nämä samat sanat kaikuvat myöhemmin Filipiltä Natanaelille ”Tule niin näet” (Johannes 1:46); naiselta kaivolla ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt!” (Johannes 4:29; ja jopa Pilatukselta Jeesuksen oikeudenkäynnissä: ”Katso: ihminen! … Tässä on teidän kuninkaanne” (Johannes 19:5, 14).

Mitä Jeesuksen kysymys tarkoittaa nykypäivänä?

Mitä me oikeasti etsimme elämässä? Huomaa myös, että sana etsiä pitää sisällään vaivannäköä ja sitoutumista. Muistan kuinka silloin, kun lapsiltamme tai minulta hukkui jotain kotona emmekä voineet löytää sitä, me käännyimme aina Laurien, vaimoni ja heidän äitinsä puoleen. Hän löysi poikkeuksetta hukkuneen esineen melko nopeasti ja lisäsi huumorintajuisesti, mutta empaattisella äänensävyllä: ”Siirtäkää jotakin!” Me toivoimme asioiden vain ilmestyvän tyhjästä. Kuulen Herran sanovan minulle toisinaan, kun tavoittelen ja toivon jotain sielua siunaavaa lahjaa, joka ei ilmesty heti paikalla: ”Siirrä jotakin!”

Lusifer lähestyy meitä usein samankaltaisella kysymyksellä: ”Mitä sinä haluat?” Mutta hän voi tarjota vain sitä, mitä saa rahalla tai vallan avulla. Hän kokeili tätä lähestymistapaa Jeesukseen Kristuksen ollessa valmistautumassa erämaassa. En voi olla vertaamatta vaivannäköä sanassa ’etsiä’ sanan ’haluta’ vaivattomuuteen. Etsimmekö me totuutta? Henkeä? Etsimmekö mukavuutta? Nautintoa? Ystävyyttä? Uskoisin, että suurin osa meistä sanoisi Jeesukselle ”Herra, minä tavoittelen ainoastaan onnellisuutta! Haluan vain rauhaa! Tarvitsen rakkautta! Haluan tuntea olevani hyvä.” Näihin keskeisiin toiveisiin Kristus vastaa ”No, jos haluat iloa, rauhaa, rakkautta, tyyneyttä, totuutta tai Henkeä, tule niin näet. Seuraa minua ja saavutat kaiken mitä etsit.”

Vapahtaja pyytää meitä pohtimaan, mitä toivomme elämältä

Olen tehnyt monia pitkiä kävelyretkiä Jeesuksen kolmen ensimmäisen sanan pyöriessä mielessäni. Monet ihmiset, joita tapaan eivät ole varmoja mitä he oikeastaan toivovat elämältä, tai he haluavat tiettyjä asioita, mutteivät ehkä osaa etsiä niitä tai tiedä kuinka sen tehdä, tai eivät pysty näkemään että se mitä he tällä hetkellä etsivät ei anna heille sitä mitä he todella haluavat. Muistan pienen kirjasen, jota luin lapsilleni nimeltään ’The Giving Tree’, jonka on kirjoittanut Shel Silverstein. Se oli yksinkertainen ja miellyttävä, mutta ajatuksia herättävä kirja pojasta, joka käytti koko elämänsä yrittäen selvittää mitä hän oikeastaan tarvitsi, kunnes vanhana hän oli onnellinen saadessaan vain levätä. No ’lepokin’ on jotain, minkä Vapahtaja lupasi niille, jotka seuraavat Häntä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matteus 11:28).

Opin ja Liittojen luvussa 7 Jeesus kysyy ”Johannes, rakkaani, mitä sinä haluat?” (OL 7:1). Mormonin kirjassa, Jeesus pyytää jokaista kahdestatoista apostolistaan ’yksitellen’ ollessaan palaamaisillaan Isänsä luo: ”Mitä sinä tahdot minulta, sen jälkeen kun minä olen mennyt Isän luokse?” (3 Nefi 28:1). Joskus tunnen houkutusta kysyä ”Herra, eikö tämä ole nurinkurista? Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinun hyväksesi?” Mutta Hän on Antelias Jumala ja myötätuntoisesti pitää kiinni kysymyksestään: ”Ei, Mikael, mitä minä voin tehdä hyväksesi? Mitä haluat minulta?”

Lukiossa, syistä, joita en ymmärtänyt silloin itsekään, liikutuin syvästi Henry David Thoreaun kokemuksesta ja sanoista, hän rakensi pienen mökin Walden Pond järven rannalle, lähelle Concordia, Massachusettsiin. Hän etsi myös ja tuli seuraavaan tulokseen: “Toivoin voivani elää elämää tarkoituksellisesti, kohdaten vain elämän tarpeelliset tosiasiat, ja katsoa enkö oppisi sitä, mitä sen oli tarkoitus minulle opettaa, ja että kun minun tulisi aika kuolla en havaitsisi, että en ollut elänyt. En halunnut elää sellaista, mikä ei ollut elämää, eläminen oli liian rakasta. … Sillä useimmat miehet minun nähdäkseni ovat ’oudossa epätietoisuudessa’ sen suhteen.” Jeesuksen Johanneksen evankeliumissa puhumien kolmen ensimmäisen sanan tarkoituksena on saada meidät ajattelemaan, jotta meillä ei ole ’outoa epätietoisuutta’ elämästä ja siitä, mitä toivomme siltä saavamme. Ollakseni täysin rehellinen tällä hetkellä elämässäni, sen jälkeen kun vaimoni Laurie menehtyi yhdeksän vuotta sitten, kerroin Vapahtajalleni: ”Laurie on se, mitä etsin. Voitko antaa hänet minulle takaisin Herra? Yhtä ihanana kuin muistan hänet mielessäni?” Ja jopa siihen Hän vastaa, ”Tule niin näet.”

Epäröin antaa mitään tiettyjä vastauksia yhteenkään Jeesuksen kysymyksistä, mutta Hän antaa meille enemmän kuin vihjeen ainakin yhdestä tavasta vastata noihin kolmeen yksinkertaiseen aloitussanaan. Me tiedämme mitä Hän etsi – sen, miten Hän itse olisi vastannut omaan kysymykseensä. ”minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon” (Johannes 5:30) Se oli Hänen elämänsä ydin: ”koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan” (Johannes 8:29). Tämä kantaisi aina viimeiseen katkeraan pisaraan, joka Hänen oli juotava kun hän rukoili Getsemanessa “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matteus 26:39).

”Mitä te etsitte?” Aivan vastikään, viisivuotias lapsenlapseni opetti minulle kauniisti yksinkertaisen ja kirkkaan opetuksen tähän kysymykseen vastaamisesta. Oli jouluaatto. Lapsenlapseni ja hänen sisarensa olivat valmistaneet jouluevankeliumi-näytelmän perheelle. Hän jakoi meille kaikille osamme: paimenet, viisaat miehet, pyhä perhe. Minkä osan luulette hänen valinneen itselleen? Eikö se yleensä ole Marian rooli? Ei tällä kertaa. Hän halusi olla Jeesus! Tässä näytelmässä ei tulisi olemaan nukkea, vaan todellinen lapsi, viaton kuten se vastasyntynyt, jota hän halusi esittää. Hän kietoutui huopaan ’kapalon’ sijasta, kääriytyi niin pieneksi kuin saattoi tyynyn päälle, ja oli niin rauhallinen kuin vain lapsi voi olla. Hän makasi siinä hyvin hiljaa, koska, tietenkään, Jeesus vauva ei itkisi – mutta minä itkin, ja olen itkenyt usein jälkeenpäin kun tuo muisto palaa mieleeni. ”Mitä etsitte?” Uskon, että jossain taustalla niissä monissa tavoissa, joilla vastaamme tuohon kysymykseen elämässämme on muuttumaton, harras halu ”olla Jeesus”, ei vain Hänen kaltaisensa, vaan uppoutua niin täydellisesti Hänen elämäänsä, ajatuksiinsa, opetuksiinsa ja luonteenpiirteisiinsä, että me – kuten Hän on kutsunut meitä tekemään palvelutyönsä aikana – tulemme yhdeksi Hänen kanssaan, kuten Hän on yhtä Isänsä kanssa.

Lyhyt kokemus merkityksen etsinnästä

Minulle elämä ei ole koe, vaan matka tiettyä määränpäätä kohti – joten päätän nämä ajatukset tästä Vapahtajan ensimmäisestä, niin kovin tarpeellisesta kysymyksestä Leo Tolstoin, Sodan ja Rauhan kirjoittajan, suuren venäläisen kirjailijan kokemukseen. Hän vietti suurimman osan elämästään pyrkimällä vastaamaan Jeesuksen kysymykseen ja loi mieleenpainuvia hahmoja kirjoihinsa, jotka myös yrittävät antaa kysymykseen vastauksen. Eräänä hetkenä elämässään hän oli niin epätoivoisessa tilanteessa, että itsemurha vaikutti toivotulta vaihtoehdolta. Hän kirjoitti teoksen nimeltä Tunnustuksia, tarinan merkityksen etsinnästään, joka sisälsi seuraavan kokemuksen:

”Se mitä minulle tapahtui, oli jotain tämänkaltaista: Minut asetettiin veneeseen (en muista milloin) ja työnnettiin vesille tuntemattomalta rannalta, minulle näytettiin vastarannan suunta, tottumattomiin käsiini laitettiin airot, ja sitten minut jätettiin yksin. Soudin parhaani mukaan ja liikuin eteenpäin; mutta mitä lähemmäs virran keskikohtaa saavuin sen vahvemmin virta alkoi kuljettaa minua poispäin maalistani ja sen useammin törmäsin toisiin, jotka itseni tavoin olivat ajautuneet pois virran mukana. Oli muutamia soutajia, jotka jatkoivat soutamista, oli toisia, jotka olivat hylänneet aironsa, oli suuria laivoja ja lukemattomia aluksia täynnä ihmisiä. Jotkut taistelivat virtaa vastaan, toiset antautuivat sille. Ja edelleen mitä kauemmas jatkoin, nähdessäni virran varrella kaikkien niiden kohtalot, jotka olivat tuuliajolla, unohdin minulle annetun suunnan. Aivan virran keskellä, alaspäin kulkeutuvien laivojen ja alusten joukon ympäröimänä, kadotin suuntani ja hylkäsin aironi. Joka puolella ympärilläni, hilpeydellä ja riemulla, ihmiset purjeineen ja airoineen ajautuivat virtaa alaspäin, vakuuttaen minulle ja toisilleen ettei mikään muu suunta ollut mahdollinen. Ja uskoin heitä ja kelluin heidän kanssaan. Ja minut kuljetettiin kauas, niin kauas että kuulin niiden koskien kuohunnan, joihin minun oli pirstoutuminen ja näin laivoja murskautuneena niihin. Ja kokosin itseni. En voinut pitkään aikaan ymmärtää mitä minulle oli tapahtunut. En nähnyt edessäni mitään muuta kuin tuhoa, jota päin olin kiiruhtamassa ja jota pelkäsin. En nähnyt turvaa missään, enkä tiennyt mitä tehdä, mutta katsoessani taaksepäin havaitsin lukemattomia laivoja herkeämättä ja sinnikkäästi ponnistelivat virran poikki, ja muistin rannan, airot ja suunnan, ja aloin vetää itseäni ylöspäin virtaa vastaan ja rantaa kohti.”

Ranta oli Jumala, suunta oli perinne, airot olivat minulle annettu vapaus vetää itseni rantaan ja tulla yhdeksi Jumalan kanssa. Ja niin elämän voima uudistui minussa ja aloin jälleen elää… Palasin uskooni Tahdosta, joka loi minut ja haluaa jotain minusta. Palasin uskoon siitä, että pääasiallinen ja ainoa tavoite elämässäni on tulla paremmaksi, se tarkoittaa elämistä sopusoinnussa tuon Tahdon kanssa.

Joten ”tulkaamme ja nähkäämme.” ”Katsokaamme ihmistä” Koska tämän palvelemamme loistavan miehen elämässä ja niissä asioissa, joita Hän pyytää meiltä, me lopulta löydämme kaiken mitä etsimme.

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”The essential daily question Jesus Christ asks all of us”. Artikkelin on kääntänyt Paula Jarvis.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company