Johanneksen evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan kertomus samarialaisesta naisesta, jonka Kristus tapaa Jaakobin kaivolla.
Mikäli tarina ei ole sinulle entuudestaan tuttu tai kaipaat muistinvirkistystä tarinan kulusta, lyhyesti tarinan voi summata näin:
Kristus on matkalla Juudeasta Galileaan opetuslastensa kanssa. Matka kulkee Samarian maassa sijaitsevan Sykar-kaupungin halki. Tämä reittivalinta on ajan tavoista poikkeava, sillä juutalaiset usein kiersivät Samarian tarkoituksella välttääkseen samarialaisten näkemisen, joiden kanssa he eivät olleet missään tekemisissä. Pysähtyessään kaupungilla kaivolle juomaan vettä Kristus tapaa samarialaisen naisen. He keskustelevat, ja Kristus opettaa naiselle vertauskuvan elävästä vedestä. Heidän keskustellessaan nainen ymmärtää, että mies, jonka kanssa hän keskustelee, on Messias.
Tarinalla on mielestäni kaksi opetusta. Ensimmäinen opetus on selvä: Kristus opettaa vertauskuvalla elävästä vedestä, että Hänen opetuksiaan noudattava voi saada iankaikkisen elämän. Vaikka tämä onkin tärkeä opetus, haluan hetkeksi keskittyä tarinan toiseen opetukseen, joka ei ole ensilukemalta yhtä ilmeinen.
Nimittäin siihen, että nainen tunnisti Messiaan. Tunnistaisitko sinä Kristusta, jos Hän kävelisi ohitsesi ihmisjoukossa?
Miten me voisimme tunnistaa Messiaan?
Tarkastellaanpa tarinaa hieman. Jakeessa yhdeksän nainen puhuttelee Jeesusta ensimmäisen kerran. Hän kutsuu Jeesusta ”juutalaiseksi”.
Jeesus ja nainen keskustelevat. Keskustelun jatkuessa naisen Jeesuksesta käyttämät kutsumanimet muuttuvat: Seuraavan kerran Jeesusta puhutellessaan jakeessa 11 nainen kutsuu Häntä ”Herraksi”, samoin uudestaan jakeissa 15 ja 19. Jakeen 19 lopussa hän kutsuu Kristusta ”profeetaksi”, ja lopulta jakeessa 29 ”Messiaaksi”.
Voimme oppia samarialaiselta naiselta paljon. Hän oli selvästi kuullut Kristuksesta, joka tulisi lunastamaan maailman. Hän uskoi Kristukseen. Ja hänellä oli tarpeeksi uskoa tunnistaa Kristus. Samarialaiselta naiselta olen oppinut, että minun on oltava aina hengellisesti valmis. Vaikka Kristus ei fyysisesti kävelisikään ohitseni, ellen ole hengellisesti terävimmilläni, saatan olla huomaamatta tilanteita tai ihmisiä, joita Hän lähettää minulle voidakseni toimia instrumenttina Hänen käsissään.
Ajattele, jos tuolla samarialaisella naisella ei olisi ollut uskoa Kristukseen. Hän olisi silloin elänyt tuon päivän vain ajatellen, että tapasi mukavan miehen hakiessaan vettä kaivolta. Silloin nainen ei olisi ymmärtänyt kyseisen hetken merkityksellisyyttä, eikä meille olisi luettavana tätä arvokasta kertomusta Raamatussa.
Tästä artikkelista voit lukea lisää ajatuksiamme Raamatusta.
Oma kokemukseni on, että maistaessani elämän vettä, eli opiskellessani Kristuksen elämästä ja opetuksista opin tuntemaan Kristusta enemmän. Vaikka emme voi samalla tavoin keskustella Kristuksen kanssa kuten nainen teki, pyhien kirjoitusten lukeminen voi olla meille vastaavanlainen keino tulla hengellisesti lähemmäs Kristusta. Vahvistaessani hengellistä puolta itsessäni voin opetella tunnistamaan Kristusta. Ylläpidän hengellisyyttä rukoilemalla ja pyrkien elämään auttaen muita, kuten Kristus teki.
Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo
Mitä sinä voisit tehdä tunnistaaksesi Kristuksen, jos Hän kävelisi ohitsesi?
