Askel #3: Tee hyvää sydämesi halusta

Hyväntekeväisyyteen sitoutumisesi lisäksi tämä on hyvä mahdollisuus tarkistaa myös sydämesi tila. Tässä kolme yksinkertaista ehdotusta varmistaa, että kristuksenkaltaisia käsiäsi liikuttaa kristuksenkaltainen sydän.

1. Rakasta niitä, joita palvelet. Katso heitä silmiin ja näe heidät Jumalan lapsina, joita he ovat.
2. Opi heiltä. Älä ajattele olevasi heitä ylempiarvoinen hyväntekijä vaan tasavertainen elämässä kamppaileva kuolevainen. Myönnä itsellesi, että elämäsi on yhtä epäreilua kuin heidänkin; olet vain eri puolella tuota reiluutta.
3. Rukoile heidän puolestaan, vilpittömästi. Rukous on toiminnan ja voiman periaate. Jumala tulee ohjaamaan toimiasi ja antamaan sinulle voimaa toteuttaa Hänen suunnitelmansa.

Kun sinulla on rakastava sydän, annat omastasi vilpittömin tarkoitusperin.

”Et anna vain lievittääksesi omantunnontuskiasi, vaan lievittääksesi heidän kärsimyksiään.”

Mutta puhtainkin antelias sydän voi hämmentyä. Käsitelläänpä seuraavaksi kahta yleisintä takaiskua:

• selätä kerjäläisten näkemiseen liittyvä syyllisyys
• selätä ”lahjoitushalvaus”

Selätä kerjäläisten näkemiseen liittyvä syyllisyys

Useimmille meistä kerjäläisiin törmääminen katukuvassa on yleisin kasvotusten tapahtuva köyhien kohtaaminen. Joten se on usein kuva, joka nousee mieliimme, kun meitä muistutetaan velvollisuudestamme tehdä hyväntekeväisyystyötä. Sitä seuraa kuitenkin yleensä myös monista eri syistä johtuvat ristiriitaiset tunteet.

Meistä voi tuntua, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: antaa aina kerjäläisille tai kovettaa sydämemme ja jopa teeskennellä, ettemme näe heitä. Kumpikaan ei tunnu oikealta, mutta sen seurauksena, kuten Veli Foote on sanonut:

”Ihmisistä tuntuu, ettei heidän pitäisi antaa kerjäläisille, joten he eivät anna lainkaan.”

Tehkäämme parannusta.

1. Käsitelläänpä ensin syyllisyyden tunnetta, jota tunnemme nähdessämme kerjäläisiä.

Tulee varmasti olemaan kertoja, jolloin Henki kehottaa meitä antamaan kerjäläiselle tai muuten auttamaan häntä. Mutta on tärkeä ymmärtää, etteivät he välttämättä edusta kaikkein eniten tarvitsevia eikä siten useinkaan ole paras auttamismahdollisuutemme.

Esimerkiksi Yle [1], [2], Suomen Kuvalehti sekä Uusi Suomi ovat esittäneet, että Suomessa oleskeleviin kerjäläisiin ei liity ihmiskauppaa. Ne, ketkä kerjäävät, ovat pääosin kaduilla omasta tahdostaan. Useimmat kerjäläiset tekevät rationaalisen taloudellisen valinnan, ja pyrkivät saamaan rahaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. He eivät ole kiinnostuneita tavallisesta työnteosta, eritoten minimipalkkaisesta työstä, jonka moni uskoo hädin tuskin olevan kerjäämistä kannattavampaa.

Voit täyttää velvollisuutesi huolehtia köyhistä antamatta kerjäläisille. Sinulla on nyt arsenaalissasi useita muita tehokkaita lahjoituskanavia. Joten unohda syyllisyyden tunteesi ja vain kuuntele Henkeä.

2. Käsitelläänpä seuraavaksi ”vaihtoehtoa” kovettaa sydämesi välttääksesi syyllisyyden tunnetta.

On vaikea katsoa jotakuta silmiin ja sanoa ”ei”, mutta se on mahdollista. Voit rakastaa heitä antamatta kuitenkaan omastasi.

Aivan kuten sinä sanot ”ei” lapselle, aivan kuten Jumala sanoo ”ei” sinulle, on mahdollista olla ystävällinen, kohtelias, rakastava ja vilpitön sanoessaan ”ei”.

Voit avata sydämesi tuntematta syyllisyyttä, tietäen, että olet tehnyt rukouksen hengessä tietoisen päätöksen siitä, kuinka aiot täyttää käskyn huolehtia köyhistä.

Selätä ”lahjoitushalvaus”

Mikään ei tukahduta halua ja intoa nopeammin kuin viivyttely, joten kun olet sitoutunut, hyppää hyväntekeväisyyden maailmaan niin nopeasti kuin vain pystyt!

Älä anna ”lahjoitushalvauksen” vallata sinua etsiessäsi täydellistä hyväntekeväisyyskohdetta tai vapaaehtoismahdollisuutta ennen kuin alat antaa omastasi tai itsestäsi.

Aloita jostakin.

Päätitpä antaa mitä tahansa ja kuinka tahansa, aloita se. Nyt heti.

Tämä on sinun tehtäväsi

”Kuningas vastaa HEILLE: ’Totisesti: kaiken, minkä TE olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen TE olette tehneet minulle.’”

Huomaathan tämän viestin olevan meille – sinulle?

Herra on käskenyt meitä huolehtimaan köyhistä ja tarvitsevista, ei ainoastaan yhteisesti, mutta yksilöllisesti. Tämä on sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi. Ja Hän tulee syleilemään ja kiittämään sinua tavastasi, jolla välittäen huolehdit Hänen lapsistaan.

Alkakaamme työhön.

Artikkelin on kirjoittanut Lisa Teixera ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka voin oikeasti auttaa köyhiä? (osa 3/3) appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Yleinen väärinkäsitys armon opista on se, että Vapahtaja ulottaa armonsa meille vasta kun olemme tehneet kaiken, mitä meidän on mahdollista tehdä. Siitä seuraisi, että koska kukaan ei koskaan todella tee kaikkea, mitä he mahdollisesti ja teoreettisesti olisivat voineet tehdä, kukaan ei myöskään ole armon arvoinen. Tämä väärä logiikka toimii näin:

1. Armo suodaan vain niille, jotka ovat sen arvoisia, ja vasta sen jälkeen, kun he ovat todistaneet olevansa sen arvoisia.
2. Vain ne, jotka pitävät kaikki Jumalan käskyt, ovat todella armon arvoisia.
3. Mutta en pysty noudattamaan kaikkia käskyjä kaiken aikaa.
4. Siksi en ole todella armon arvoinen, enkä voi koskaan odottaa saavani sitä.

Tämän kaltainen ajattelu on ainoastaan sitä täydellisyyden vaatimusta, joka yrittää hiipiä sisään kirkon takaovesta evankeliumin valepuvussa pilkaten Kristuksen sovitusta vaatimalla, että meidän pitää olla täydellisiä ja pelastaa itsemme ennen kuin Vapahtaja voi pelastaa meidät, että meidän pitää ensin parantaa itsemme, ennen kuin saamme kutsua lääkärin. Tuollainen ajattelutapa aiheuttaisi sen, että Kristuksen olisi mahdotonta pelastaa ketään, koskaan. Valitettavasti joskus jopa ne, jotka ovat tutkineet paljon pyhiä kirjoituksia, rajaavat armon käsitteen tällä tavalla ymmärtämättä, että lopulta se kääntää opin armosta pelastukseksi tekojen kautta.

Pyhissä kirjoituksissa ja kirkossa käytetään paljon superlatiiveja pyhien kehottamiseen ja heidän velvollisuuksiensa kuvailemiseen: koko sydämestämme, suurin halumme, suurin pyrkimyksemme, kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä, aina, jokainen, ei koskaan ja niin edelleen. Meidän täytyy muistaa, että kun näitä termejä sovelletaan kuolevaisiin, kyse on pyrkimyksistä – eli ne määrittelevät halumme ja asettavat tavoitteemme – että jokaisessa tapauksessa henkilön olosuhteet määrittelevät, mitä ”kaikki”, ”paras”, tai ”erinomainen” tarkoittavat ja että ”ei koskaan”, ”kaikki” tai ”aina” ovat tavoitteita, jotka voimme saavuttaa Kristuksen avulla ja Hänen sovituksensa kautta.

Mielestäni osittainen syy evankeliumin superlatiivien soveltamiseen väärin ja muihin samankaltaisiin järkeilyihin löytyy Mormonin kirjan kohdasta 2. Ne. 25:23: ”Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”

Ensisilmäyksellä tätä pyhien kirjoitusten kohtaa lukiessamme saatamme ajatella, että armoa suodaan meille vain kronologisesti sen jälkeen, kun olemme saaneet päätökseen kaiken, mitä voimme tehdä, mutta tämä ajatus on todistetusti väärä, koska Jumalan armo on ilmentynyt elämässämme useita kertoja jo ennen kuin pääsemme tähän pisteeseen. Hänen armostaan me elämme ja hengitämme. Armon kautta olemme taivaallisten vanhempiemme henkilapsia ja nautimme jumalallisista mahdollisuuksistamme. Armon kautta tehtiin suunnitelma ja Vapahtaja valittiin ihmiskunnalle, kun Aadam ja Eeva lankesivat. Armon kautta saamme evankeliumin hyvän uutisen, joka kertoo meille iankaikkisista mahdollisuuksistamme. Armon kautta meillä on vapaus valita, otammeko evankeliumin vastaan, kun kuulemme siitä. Armon kautta, joka tulee uskosta Kristukseen, aloitamme parannuksen teon prosessin; ja armon kautta olemme oikeutettuja ja osallisia Jumalan valtakunnassa, vaikka tuo prosessi on yhä kesken. Jumalan armo on ollut osa hengellistä edistymistämme alusta alkaen ja tulee olemaan osa sitä loppuun asti.

Jumalan armoa vähättelee se, että sen ajatellaan olevan vain kirsikka kakun päällä, joka lisätty siihen viime hetkellä pelkästään viimeistelynä sille, mitä olemme saavuttaneet itse ilman Jumalan apua. Sen sijaan päinvastainen ajatus olisi todenmukaisempi: ponnistelumme ovat kirsikka kakun päällä lisättynä kaikkeen siihen, mitä Jumala on jo tehnyt puolestamme.

Mielestäni prepositio ”jälkeen” kohdassa 2. Ne. 25:23 tarkoittaa ennemminkin erkaantumista kuin ajan määrettä. Se ilmaisee ennemminkin loogista erillisyyttä kuin ajallista seuraamusta. Me pelastumme armon kautta ”erillään kaikesta siitä, mitä voimme tehdä” tai ”huolimatta kaikesta siitä, mitä voimme tehdä” tai jopa ”välittämättä kaikesta siitä, mitä voimme tehdä”. Jakeen voisi ymmärtää toisellakin tavalla: ”Armosta me pelastumme kaiken senkin jälkeen, mitä on sanottu ja tehty.”

Lisäksi lause ”kaikki mitä voimme tehdä” on altis pahaenteiselle tulkinnalle, joka tarkoittaisi joka ikistä hyvää tekoa, jonka voimme kuvitella ikinä tehneemme. Tämä on hölynpölyä. Jos armo toimisi vain tuollaisissa tapauksissa, kukaan ei koskaan pelastuisi, eivät edes parhaimmat meistä. Juuri sen takia, koska emme aina tee kaikkea, mitä olisimme voineet tehdä, tarvitsemme Vapahtajaa alun alkaenkin, joten selvästikään emme voi pitää tällaista tilannetta ehtona armon saamiselle ja pelastumiselle! Uskon, että kohdan 2. Ne. 25:23 painotus on sanalla me (”kaikki, mitä me voimme tehdä” vs. kaikki, mitä Hän voi tehdä). Lisäksi ”kaikki, mitä voimme tehdä” tässä kohdassa pitäisi luultavasti ymmärtää merkityksessä ”kaikki ne asiat, mitä voimme tehdä” tai jopa ”mitä tahansa me voimmekin tehdä”.

Niinpä oikea merkitys kohdalle 2. Ne. 25:23 olisi, että loppujen lopuksi meidät pelastetaan armon kautta huolimatta siitä, mitä me onnistumme tekemään. Armo ei ole ainoastaan omien pyrkimystemme loppusilaus – se on Jumalan osallistumista pelastumisemme prosessiin alusta loppuun saakka. Vaikka minun pitää olla kiinteästi osallisena pelastukseni prosessissa, pitkällä aikavälillä tuon yrityksen menestys riippuu täysin Kristuksen armosta.

Mutta milloin olen tehnyt tarpeeksi?

Minulla on ystävä, joka aina kysyy: ”Mutta milloin olen tehnyt tarpeeksi? Miten voin tietää, kun olen tehnyt sen? Tässä tapauksessa armon oppi ymmärretään väärin kysymällä väärät kysymykset. Oikeat kysymykset ovat: ”Milloin Herra voi hyväksyä uhrini? Milloin pyrkimykseni ovat hyväksytty toistaiseksi?” Huomaa, että vastaus edelliseen kysymykseen: ”Milloin olen tehnyt tarpeeksi?” ei tule koskaan tapahtumaan tämän elämän aikana. Koska tavoitteemme on täydellisyys, Herra ei voi koskaan varauksetta hyväksyä epätäydellistä suoritusta. Vaikka tekisimme kuinka paljon tahansa kuolevaisuudessa tai vaikka onnistuisimme kuinka hyvin, vaatimus suoriutua paremmin, paine kehittyä ja edistyä, ei koskaan poistu. Me emme ole edes päässeet perille.

Olemme tässä elämässä kaikki arvottomia palvelijoita, tai jos käytämme nykyaikaista termiä, olemme kaikki huonoja sijoituksia. (Katso esim. Luuk. 17:10; Moosia 2:21). Vapahtajan näkökulmasta jopa vanhurskaimpien pelastaminen ja ylläpitäminen maksaa enemmän, kuin voimme tuottaa vastapainoksi. Jos odotamme Herran sanovan: ”Hyvä on. Olet tehnyt tarpeeksi. Velvoitteesi on täytetty. Selvisit, voit nyt rentoutua”, tulemme pettymään. Meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, että emme koskaan tässä elämässä, kaikkein jaloimmista pyrkimyksistämme huolimatta, pääse tasoihin. Olemme kaikki arvottomia palvelijoita, joita Vapahtaja kantaa selässään hyvän tahtonsa takia – armonsa kautta.

Herra kuitenkin sanoo meille: ”Olosuhteesi ja kypsyytesi tason huomioon ottaen, pärjäät ihan hyvin. Et tietenkään täydellisesti, mutta pyrkimyksesi ovat hyväksyttäviä toistaiseksi. Olen mielissäni siitä, mitä olet tehnyt.” Emme ehkä ole tuottavia palvelijoita vielä sen täydessä merkityksessä, mutta voimme silti olla hyvä ja uskollisia tässä rajoitetussa merkityksessä. Eli jos teemme kaiken sen, mitä meiltä voidaan kohtuudella odottaa, jotta voimme olla uskollisia opetuslapsia nykyisissä olosuhteissamme, voimme uskoa siihen, että uhrimme on hyväksytty Jumalan armon kautta. Tietysti olemme arvottomia – me kaikki. Mutta liiton suojissa, rehelliset pyrkimyksemme ovat hyväksyttäviä toistaiseksi.

Itse asiassa on olemassa tapa, jolla voimme tietää, ovatko pyrkimyksemme hyväksyttäviä, onko liittomme huomioitu ja voimassa Jumalan silmissä. Jos koemme elämässämme Hengen lahjoja tai Pyhän Hengen vaikutusta, voimme tietää, että olemme liittosuhteessa, koska Pyhän Hengen lahjoja ja toveruutta ei anneta kenellekään muulle. Tämä on yksi syy sille, miksi Pyhän Hengen lahja annetaan – merkkinä ja vakuutuksena liitostamme ja etumaksuna niistä siunauksista ja kirkkaudesta, jotka on varattu uskollisille. Paavali viittaa Pyhään Henkeen ”perintömme vakuutena” (Ef. 1:14), viittauksena ”käsirahaan”, joka (vaikkakin kuvainnollisesti) tekee sopimuksesta sitovan, kun se maksetaan. Niinpä Pyhän Hengen ”käsiraha” sydämissämme (2. Kor. 1:22; 5:5) vakuuttaa meille sopimuksen sitovuuden ja tehokkuuden, liittomme Jumalan kanssa.

Tunnetko Pyhän Hengen vaikutuksen elämässäsi? Nautitko Hengen lahjoista? Sitten voit tietää, että Jumala hyväksyy uskosi, parannuksen tekosi ja kasteesi ja on sitä mieltä, että ”Hänen Henkensä voi aina olla kanssasi.” (OL 20:77) Tämä on kaiketi syy sille, että Pyhää Henkeä sanotaan Lohduttajaksi, koska jos meillä on tuo lahja, voimme tietää, että pyrkimyksemme on hyväksytty – tällä erää – ja että olemme oikeutettuja Jumalan edessä uskomme kautta Kristukseen. Ja se on todellista lohtua.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “How Latter-day Saints Often Misunderstand the Phrase ”After All We Can Do””.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kuinka kirkon jäsenet usein ymmärtävät väärin lauseen: ”Kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jos tuo kuulostaa sinulta, olet oikeassa paikassa. Tämä artikkeli käsittelee kaikkia noita kysymyksiä; tämä on Aloittelijan opas köyhistä huolehtimiseen.

Kuten vanhin Holland on julistanut ja luvannut: ”En tiedä tarkalleen, kuinka kunkin teistä pitäisi täyttää velvoitteensa … Mutta tiedän, että Jumala tietää, ja Hän auttaa teitä ja opastaa teitä opetuslapseuden myötätuntoa osoittavissa teoissa, jos tunnollisesti haluatte ja rukoilette ja etsitte keinoja pitää käskyn, jonka Hän on antanut meille yhä uudelleen.”

Tämän oppaan on tarkoitus auttaa sinua ottamaan ensiaskeleesi niin, että Jumala voi sitten ohjata kulkuasi. Sinun on tarkoitus seurata polkuasi rukouksen hengessä ja Hengen ohjauksella.

Joten aloittakaamme kolmella yksinkertaisella askeleella ”tehdä mitä voimme”.

1. Askel: Päätä olla hyväntahtoinen

Jeremy Foote perusti vuonna 2008 Kiva-nimisen mikroluotto-organisaation kautta ryhmän ”Kiva Mormons”, sillä hän halusi rahoillansa olevan vaikutusta ja myös kutsua muita kirkon jäseniä tekemään samoin. Foote sanoi eräässä haastattelussa: ”hyväntekeväisyyslahjoitukset ovat meille länsimaissa asuville yksi suurimmista velvollisuuksista ja koetinkivistä, jolloin meidän todella täytyy valita, kuinka elämme evankeliumin mukaisesti…”

Päätöksemme rahankäytön suhteen luovat todellisia mahdollisuuksia opetuslapseudessamme.

Antaminen ei ole jotain, joka tapahtuu vahingossa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, emme lahjoita ellemme päätä lahjoittaa. Joten tee se valinta, ja tee se vain kerran. Kun sitoudut uudelleen noudattamaan tätä käskyä, halusi antaa tulee täyttämään sydämesi ja ulottumaan tekoihisi.

Mutta jotta tämä tapahtuisi, meidän täytyy järjestää köyhien auttamiselle tilaa kalenteristamme ja budjetistamme. Ja pitää siitä kiinni.

Sitoutuaksesi tähän, sinun tarvitsee

• määritellä mitä sinulla on annettavaa

ja

• päättää kuinka paljon asettaa alttarille.

Määrittele mitä sinulla on annettavaa

Saadaksesi selville mitä sinulla on annettavaa, Foote ehdottaa: ”tarkastele siunauksiasi ja mieti, kuinka niitä voisi käyttää niiden ihmisten auttamiseksi, jotka hyötyisivät niistä eniten.”

Ensimmäinen askel on siis tarkastella asioita, joilla Herra on siunannut sinua ja joita voidaan käyttää toisten siunaamiseksi. Onko sinulla erityisiä kykyjä tai koulutusta? Onko sinulla ylimääräistä aikaa? Onko sinulla rahaa, jota voisit uhrata?

Aloita tekemällä lista aikaan, kykyihin ja omaisuuteesi liittyvistä siunauksistasi. Ole luova ja yksityiskohtainen ja tulet tuntemaan Jumalan ohjaavan sinua. Kun huomaat, kuinka paljon sinulla on annettavaa, Jumala auttaa sinua tietämään mitä asettaa alttarille.

Listasi voi näyttää jossakin määrin tällaiselta:

• Aika: tiistaisin/torstaisin klo 10-13, lauantaisin (koko perheenä) klo 11-14
• Kyvyt: laulaminen, maalaaminen, kuunteleminen, organisoiminen, vanhemmuus
• Koulutus: matematiikan opettaminen, kirjanpito, työhakemukset/-haastattelut
• Raha: riittävästi ja vähän päälle, voimme uhrata ainakin 50€/kk
• Omaisuus: kenkiä, takkeja, ruokavarasto

Käytä aikaasi päättääksesi ruokouksen hengessä, mitä Jumala haluaa sinun uhraavan Hänen lastensa auttamiseksi.

Päätä kuinka paljon asettaa alttarille

Olet päättänyt mitä annat, mutta kuinka paljon sitä pitäisi antaa?

Siinä missä kymmenysten laki on selkeä ja on helppo sanoa, elätkö sen mukaisesti, kun puolestaan kysytään ”elätkö pyhityksen lain mukaan?” ei vastaus olekaan yksinkertainen kyllä tai ei.

C.S. Lewis on antanut meille ohjenuoran koskien hyväntekeväisyysuhrin sopivaa määrää. Hän on sanonut:

”En usko, että on mahdollista määritellä, kuinka paljon meidän on annettava. Pelkäänpä turvallisinta olevan antaa enemmän kuin meillä on varaa… Jos kulutamme mukavuuksiin, ylellisyyksiin ja viihdykkeisiin keskivertotasolla saman verran kuin muutkin, jotka ansaitsevat saman verran kuin me, annamme todennäköisesti liian vähän.

Jos lahjoituksemme eivät lainkaan kirpaise tai rasita meitä, sanoisin niiden olevan liian pieniä. Meillä tulisi olla asioita, joita haluaisimme tehdä, muttemme pysty tekemään, koska hyväntekeväisyyskulumme estävät sen.”

Tämän tulee toki olla rukouksen ja uhrauksen asia. Kysy Jumalalta, kuinka paljon Hän haluaa sinun antavan, ja kun tunnet Hänen vastauksensa, sitoudu siihen! Laita se kalenteriisi ja budjettiisi. Tee se päätös kerran, jottei sinun tarvitse tehdä sitä jatkuvasti uudelleen.

Foote selittää tämän toimintamallin hyödyn. Hän on sanonut: ”Tieto siitä, että sinulla on rahaa varattuna hyväntekeväisyyteen, auttaa sinua psykologisesti olemaan anteliaampi.” Hänen tapauksessaan tämä budjetti sisältää hankintoja partiolaisille ja aterioita toisille perheille, joten on helpompaa olla anteliaampi päivittäisessä elämässä sekä erityisissä lahjoituksissa.

Hän ja hänen vaimonsa varaavat tuloistaan tietyn prosenttiosuuden hyväntekeväisyyttä varten, aivan kuten kymmenyksiä ja säästöjäkin varten. Hän sanoo: ”Näin, elimmepä sitten lihavaa tai laihaa vuotta, lahjoituksemme ei muutu.”

Jon Huntsman vanhempi esittää toisenlaisen lähestymistavan: tietyn summan varaaminen joka kuukausi. Vaikka voikin olla helppoa antaa, kun on miljonääri, hänen anteliaisuutensa alkoi kauan sitten. Hän on sanonut:

”Olin koulusta valmistumiseni jälkeen laivastossa ja minulla oli velat maksettavanani. Vaimoni ja minä tienasimme vain 300 dollaria kuukaudessa, mutta lahjoitimme joka kuukausi 50 dollaria hyväntekeväisyyteen, kymmenystemme lisäksi. Se on jotain, johon olen aina sydämessäni uskonut, että jos olet antelias ja autat toisia, sinua siunataan omassa elämässäsi.”

Häntä on siunattu ja niin sinuakin tullaan siunaamaan, kun sitoudut vakaasti antamaan omastasi.

Artikkelin on kirjoittanut Lisa Teixera ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Kuinka voin oikeasti auttaa köyhiä? osa 1/3 appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Yksi nuorista naisistamme johti kokouksen alun, eräs nuori mies soitti pianoa ja lauloimme alkulauluksi ”Herrasta ja kuninkaasta”. Minä pidin sitten pienen alustuksen ja toinen johtaja sitten johti keskustelua siitä, kuinka viisauden sana vaikuttaa heihin ja ideointia, kuinka auttaa heitä.

Tässä alustukseni muistiinpanot:

• Viisauden sanaa EI annettu käskyksi.
• Se on periaate, jonka noudattamiseen liittyy lupaus.
• 1920-luvun kieltolain tavoin Joseph Smithin aikoihin Yhdysvalloissa toimi raittiusliike ja on todennäköistä, että kirkon alkuaikojen jäsenistä (tai edes heidän perheenjäsenistään) osa kuului siihen.
• On myös sanottu, että Emma Smith ei halunnut profeettojen kouluun osallistuvien miesten pureskelevan tupakkaa.
• Mahdollisesti näiden olosuhteiden vaikutuksesta Joseph Smith rukoili asiasta ja sai ilmoituksen.
• Monet johtajat vahvistivat sen vuosien varrella, mutta se ei oikeastaan ollut käsky.
• Saavuttuaan Suolajärvenlaaksoon jäsenet sitoutuivat siihen, mutta eivät pitäneet siitä kiinni.
• Seuraavien vuosien aikana heitä vainottiin moniavioisuuden vuoksi ja heillä oli muita asioita, joihin keskittyä.
• 1890-luvulla James E. Talmagella (Jeesus Kristus -kirjan kirjoittaja) oli jonkin sortin ahdistuneisuusongelmia ja hänen lääkärinsä ehdotti tupakointia hermoja rauhoittamaan. Kirkon presidentti sanoi, että hän voisi kokeilla.
• Vuosisadan vaihteessa, kun moniavioisuus ei ollut enää niin suuri ongelma, viisauden sanasta tuli merkittävämpi – erityisesti Joseph F. Smithin ollessa kirkon presidentti.
• 1906 kirkko alkoi virallisesti käyttää sakramentissaan vettä viinin sijaan.
• 1915 kirkon johtajia ohjeistettiin olemaan asettamatta miehiä pappeuteen tai antamatta temppelisuositusta henkilöille, jotka eivät noudattaneet viisauden sanaa.
• 1933 kirkon ohjekäsikirja listasi sen olevan vaatimus.

Puhuin sitten vielä muutaman minuutin joistakin syistä, miksi noudatamme viisauden sanaa. Yritin yleisesti ”puolustaa” viisauden sanaa joitakin yleisimpiä sitä vastustavia argumentteja vastaan.

• Jotkin ihmiset saattavat sanoa, että Raamatussa ihmiset joivat.

On paljon asioita, joita tehtiin silloin, mutta joita emme tee enää.

• Jotkin ihmiset saattavat sanoa, että viisauden sanan noudattaminen vie heidän vapautensa.

Minä uskon sen antavan meille vapauden. Olemme vapaita riippuvuuksista, syyllisyydestä ja seurauksista, jotka seuraavat tämän periaatteen noudattamatta jättämisestä. Vaimoni kertoi tarinan ystävästään, joka teini-ikäisenä joi juhlissa itsensä humalaan ja päätyi saamaan lapsen. Tyttö antoi lapsen adoptoitavaksi ja pysyi aktiivisena kirkossa. Myöhemmin hän halusi palvella lähetystyössä, muttei voinut. Hän ei tiennyt sitä. Hänen tarinaansa liittyy luonnollisesti paljon muutakin, mutta sen pointti oli, että tekemisillämme on seurauksensa emmekä aina tiedä mitä nuo seuraukset ovat tai kuinka ne tulevat näkymään elämässämme.

• Sitä ei annettu käskyksi.

Se voi olla totta, mutta siitä on käytännössä tullut käsky. Monet nykyajan profeetoistamme ovat kehottaneet meitä noudattamana sitä. Meidän tulee olla uskollisia ja yrittää noudattaa sitä, jotta voimme nähdä siihen liittyvät lupaukset.

Viimeinen asia, jonka yritin välittää, oli se, että se antaa meille identiteetin. Jumalan liittokansalla on aina ollut tiettyjä ominaispiirteitä ja toimintatapoja, jotka identifioivat heidät liittokansaksi. Kuinka ympärileikkaus vaikutti siihen, seurasivatko israelilaiset Herraa vai eivät? Ei paljoakaan (tai minulla ei ainakaan tule mieleen), mutta se antoi heille identiteetin ja erotti heidät muista. Samaa voitaisiin sanoa tietynlaisesta pukeutumisesta, lepopäivän pyhittämisestä ja niin edelleen. Moniavioisuus tapasi olla identiteettimme, ja kun se väheni, viisauden sana yleistyi. Nyt meidät tunnetaan maailmalla siitä.

Käytin alustukseeni noin kymmenen minuuttia ja sitten toinen johtaja käytti parisen kymmentä minuuttia keskustellakseen toisista viisauden sanaan liittyvistä asioista heidän kanssaan. Kokous olisi takuuvarmasti voinut mennä paremminkin (teinejä on vaikea saada osallistumaan), mutta kaiken kaikkiaan se ei ollut ollenkaan hullumpi. Joitain hyviä seikkoja nostettiin esille ja oli selvää, että osa heistä todella kuunteli.

Artikkelin on kirjoittanut Graham ja se on alun perin julkaistu Mormonopia-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Tietoisku Viisauden sanasta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kysyimme lukijoiltamme Facebookissa pahimpia asioita, joita joku on sanonut heille ensimmäisillä treffeillä. Nautimme todella lukemastamme. Vastaukset olivat niin hulvattomia, että meidän täytyy jakaa ne kanssanne.

Ei niin hienovaraiset vihjeet avioliitosta

Ensimmäiset treffini menivät näin: Pidimme rukouksen autossa ennen lähtöämme ”ollaksemme sopusoinnussa Pyhän Hengen kanssa”, hän yritti pitää kiinni kädestäni koko ajan, sanoi minulle, että ”läpäisin tyttöystävä -testin”, vei minut Temppeliaukiolle ja hieroi sormussormeani koko keskustelun ajan. Niinpä…toivoin treffien vain loppuvan.

Eräs mies sanoi minulle, että minusta tulisi hänen vaimonsa…pelästyin kuoliaaksi.

Minua kosittiin kerran ensimmäisillä treffeillä. Sanomattakin selvää… en koskaan mennyt treffeille hänen kanssaan uudestaan.

Kun olin treffeillä erään seurakuntani tytön kanssa, hän sanoi: ”Luulen, että äitisi olisi mahtava anoppi minulle.” (Päivitys: hänen toiveensa toteutui. Nuo kaksi ovat onnellisesti naimisissa.)

Lapsista

Sain seuraavan tekstiviestin 15 minuuttia ennen kuin hän oli hakemassa minua sokkotreffeille: ”Kuinka haluat kasvattaa lapsesi?”

”Olen aina halunnut 24 lasta…mitä mieltä olet siitä?”

Eräs tyttö sanoi minulle: ”Haluan vauvoja. Paljon, paljon vauvoja. Niinku, just nyt. Joskus toivon, että vauvojen saamiseen ei tarvittaisi miehiä.”

Treffit vai lähetystyökeskustelu?

Minua on opetettu kirkkauden kolmesta asteesta ensitreffeillä.

Kun muut treffailumahdollisuudet kiinnittävät huomion

Puhui pitkällisesti (myönteisessä mielessä) treffeistään edellisellä viikolla eri miehen kanssa.

Eräs tyyppi kysyi kämppikseni puhelinnumeroa treffeillämme. Hän kysyi, haittasiko se minua ja oli järkyttynyt, kun en tehnyt hänelle palvelusta.

”Voisitko ajatella alentavasi tasovaatimuksiasi?”

Olin ensitreffeillä, joilla mies kysyi 15 minuutin välein pidinkö hänestä, kuinka paljon ja lähtisinkö ulos hänen kanssaan uudestaan.

”En yritä lähennellä sinua. Se tapahtuu myöhemmin.”

Vanhempien tapaaminen

Tapasin erään miehen äidin todella kiusallisilla ensitreffeillä ja myöhemmin, ystävieni edessä hän tokaisi: ”Äitini mielestä sinusta tulisi mahtava äiti!”

Tuo tuli puun takaa

Hän kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Olet siis tyttö, vai?”

Eräs tyyppi puhui pitkään siitä, miten innoissaan hän oli zombien aiheuttamasta maailmanlopusta ja miten hän oli valmistautunut siihen.

Melko hyvien ensitreffien lopuksi eräs tyttö kysyi minulta kysymykset pornografiasta saattaessani häntä ovelle. Minua ei haittaa, että tytöt kysyvät sitä, mutta ensimmäisillä treffeillä se on mielestäni vähän liian aikaista.

”Puhutko koskaan väreille? Minä teen niin koko ajan. Niinku näin: ’Jou! Punainen! Miksi et sinistyisi vähän!?! Älä ole niin ankara!’ Mille väreille sinä puhut?”

Naamioidut rehentelyt tai loukkaukset

”Ethän pidä näitä treffeinä?”

”Ihmisten mielestä laulan kuin Josh Groban.”

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “21 Awkward Things Latter-day Saints Have Actually Said on a First Date”.

The post 21 kiusallista kommenttia ensitreffeiltä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Rehellisyyden viehättävyys

”No, onpa tylsää!” joku teistä saattaa sanoa. ”Onko mitään yhtä ennalta-arvattavaa kuin joku, joka yrittää aina tehdä oikein?” Vaikka monet myöntävätkin, että ”kunnollisen” ihmisen kanssa oleminen on järkevää, silti heitä vetää puoleensa vaaran ja arvaamattomuuden viettelevä vetovoima. Nämä samat ihmiset sitten itkevät jälkeenpäin, koska heitä satutettiin, käytettiin hyväksi, jätettiin huomiotta, heille valehdeltiin ja heitä petettiin. Mieleeni tulee Stephen Sondheimin musikaali Into the Woods, jossa Tuhkimon häikäisevä prinssi, kun hänen valheensa ja villi uskottomuutensa nostetaan esille, järkeilee, että ”hänet kasvatettiin hurmaavaksi, ei rehelliseksi”.

On toki sallittua tuntea vetoa ihmisiin, jotka ovat seikkailunhaluisia, salaperäisiä ja arvaamattomia (järkevyyden rajoissa), mutta niiden, jotka pyrkivät rakentamaan kestävää, palkitsevaa parisuhdetta, olisi viisasta toimia tuon vetovoiman mukaan vain, jos heidän mielenkiinnon kohteellaan on aimo annos rehellisyyttä luonteessaan. Onnelliset kestävät parit, minun havaintojeni mukaan, kokevat kumppaninsa uskollisuuden, rehellisyyden, vastuuntunnon ja avuliaisuuden vastustamattoman puoleensavetävänä.

Nämä houkuttelevat piirteet kumpuavat vahvasta omatunnosta, joka (saanen lisätä) on muutakin kuin käsitys oikeasta ja väärästä. Onhan paljon ihmisiä, joilla on moraalinen kompassi, jota he eivät käytä. Tohtori John Van Epp selittää kirjassaan How to Avoid Falling in Love with a Jerk (”Kuinka välttää rakastumasta ääliöön”), että omatunto ohjaa ihmisen toimintaa ja asenteita. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä tulee käytökseen, kumppania etsivien tulisi etsiä henkilöitä, jotka noudattavat Samu-Sirkan ohjetta ”anna omatunnon olla oppaasi”.

Kuinka sitten tunnistaa aidosti hyvät ihmiset ”susista lampaiden vaatteissa”? Ensinnäkin, tarkkaile kuinka he kohtelevat toisia ihmisiä. Jos he laittavat omat tarpeensa muiden edelle, he todennäköisesti tekevät samoin parisuhteessanne. Jos he valehtelevat muille, he valehtelevat sinulle. Jos he pettivät kumppaniaan ollakseen kanssasi, he saattavat hyvinkin pettää vielä sinuakin. Toisaalta taas ”viehättävän omatunnon” omaava henkilö pyrkii olemaan tietoinen toisten tarpeista ja tunteista. Valintoja tehdessään he ottavat huomioon, kuinka heidän toimintansa vaikuttaa muihin. He ovat kohteliaita, avuliaita ja kiitollisia.

Surullinen totuus ”pahoista pojista” ja ”villeistä tytöistä”

Petkuttajat osaavat usein käyttäytyä parhaimmalla mahdollisella tavalla niitä kohtaan, joista ovat kiinnostuneita, mutta joskus ei niinkään muita kohtaan. Minulla oli kerran potilas (kertomuksen jakamiseen on lupa), jonka aiemmin-jännittävä parisuhde ”pahan pojan” kanssa päättyi hyväksikäyttöön ja sydänsuruihin. Kysyin häneltä, oliko suhteessa ollut aiemmin mitään varoitusmerkkejä. Kysyin erityisesti, kuinka kumppani kohteli muita. ”Kamalasti,” hän vastasi. ”Hän oli aina sarkastinen, töykeä ja alentuvainen. Mutta hän oli niin kiltti minulle.” Kysyin seuraavan loogisen kysymyksen: ”Etkö ajatellut hänen kiltteytensä sinua kohtaan olevan näyteltyä, että lopulta hänestä tulisi yhtä kamala sinua kohtaan kuin muitakin kohtaan – ellei kamalampi?” Hän myönsi: ”En; se sai minut tuntemaan itseni erityiseksi. Ajattelin tuovani esiin hyvän hänessä.”

Vastoin Hollywoodin käsikirjoittajien logiikkaa, romanttinen rakkaus harvemmin muuttaa ”pahoista pojista” hyviä. Sitäkin tapahtuu, mutta useimmiten Hirviö ei koskaan muutu prinssiksi, Edward ei hillitse haluaan juoda Bellan verta ja Wolverine ei saa raivoaan kuriin. Älä tyydy ”projektiin”. Toki, terveissä parisuhteissa, ihmiset vaikuttavat toisiinsa hyvällä tavalla ja me kasvamme. Meidän ei tulisi odottaa täydellisyyttä, muttei meidän myöskään tulisi odottaa isojen ongelmien silottuvan rakkautemme voimalla. On paljon parempi valita kumppani, joka osaa jo uida, kuin olla henkinen hengenpelastaja sellaiselle, joka vetää sinut mukanaan pinnan alle.

Vaikka vallalla oleva popkulttuurinen luonteen kehityskaari miehillä on pahasta hyvään, naisilla se on päinvastainen. Tästä hyvän esimerkin antavat Rihannan albumi Good Girl Gone Bad (”Kun kiltistä tytöstä tuli paha”), Hanna Montana -tähden, Miley Cyrusin, nolot käärmekiemurtelut ja Grease-elokuvassa Sandyn puudelihameiden vaihto savukkeisiin ja tiukkaan nahkaan. Tämä voimaannuttamiseksi verhoiltu esineellistäminen todistaa, että Girls Gone Wild (”Villiintyneet Kiltit Tytöt”) tulisi itse asiassa nimetä ”Tytöt, joilla on Huono Itsetunto”. Paljastavat vaatteet ja vapaasti tarjottu fyysinen läheisyys saattavat vaikuttaa jännittäviltä, mutta ne usein merkitsevät epävarmuutta ja epätoivoa – piirteitä, jotka aivan liian usein johtavat pilattuihin parisuhteisiin.

Toivoa on

Tarkoitukseni ei ole osoittaa syyttävällä sormella. Miehet ja naiset, jotka käyttäytyvät yllä mainituilla tavoilla, voivat muuttua ja saada vakaan, terveen, merkityksellisen parisuhteen. Se ei ole kuitenkaan sinun tehtäväsi muuttaa heitä; se on heidän ja yksin heidän. Jos olet sinkku, vältä riskiä ryhtyä suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei huomaa eikä seuraa heidän sisäistä kompassiaan – pitäen mielessä, että ketä he ovat nyt on tärkeämpää kuin ketä he ovat olleet menneisyydessä. Muista, ettei ole mitään houkuttelevampaa kuin henkilö, joka on aito ja rehellinen (puhumattakaan siitä, että intiimisuhde on paljon tyydyttävämpää terveessä aviosuhteessa).

Jos olet tällä hetkellä suhteessa sellaisen kanssa, joka on tehnyt vakavia virheitä, voit mitata heidän anteeksipyyntöjensä vilpittömyyttä heidän pyrkimyksillään korjata käytöstään. Jos he ovat sujut Herran kanssa ja ovat hyödyntäneet Jeesuksen Kristuksen sovitusta elämässään, sen tulisi riittää sinullekin. Jotkin parisuhteet selviävät suurista ongelmista onnellisempina ja vahvempina kuin koskaan, mutta vain, jos molemmat ovat valmiita tekemään muutoksia ja kovasti töitä, kantamana vastuun ja olemaan anteeksiantavaisia. Ilman näitä ehtoja tuo parisuhde ei voi koskaan kukoistaa.

Sananen hyville ja kilteille tytöille ja pojille

Jos huomaat turhautuvasi, koska kiltteytesi ei ole tuottanut tulosta rakkauselämässäsi, tiedän tunteen. Älä lankea siihen ajatusansaan, että sinun pitäisi luopua tinkimättömyydestäsi viehättääksesi jotakuta; se johtaa useammin turmioon kuin mihinkään hyvään. Sinun ei pitäisi kuitenkaan myöskään ajatella, että kukaan on ”velkaa” sinulle kiintymystään tai edes mahdollisuutta siihen vain sen vuoksi, että olet kiltti ja luotettava. Jokaisen sydän on heidän omansa ja he saavat itse päättää milloin ja kelle sen antavat eikä sitä voida vaatia.

Ihmiset tuntevat vetoa pahoihin poikiin ja villeihin tyttöihin, koska he ovat itsevarmoja. Se on itse asiassa ylimielisyyttä tai itsevarmuudeksi naamioitua ylikompensointia, mutta joka tapauksessa se vetää ihmisiä puoleensa. Valitettavasti hyviltä ja kilteiltä tytöiltä ja pojilta uupuu usein itsevarmuutta, syystä taikka toisesta, mikä tekee deittailusta hankalaa. Jos annat itsevarmuutesi kasvaa oikeanlaisista teoista (kuten toisten auttamisesta, aktiivisesta itsensä kehittämisestä ja tuon sisäisen kompassin seuraamisesta), voit olla tyytyväinen elämääsi, vaikka olisitkin romantiikan saralla yksin. Omatuntosi seuraaminen, aidosti eikä omahyväisesti tai ylemmyydentunnossa, voi auttaa sinua löytämään itsevarmuutta muodostaa kestäviä parisuhteita tulevaisuudessa ja olemaan onnellinen juuri nyt.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Jonathan Decker ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Latter-day Saint Therapist: Why Do People Like to Date ”Bad Boys” + What Truly Makes for Exciting Relationships”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Miksi ihmiset haluavat deittailla “pahoja poikia”? Mistä oikeasti jännittävä parisuhde on tehty? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä tarkoitamme, kun sanomme ”tunnen Hengen”?

Kuka Henki on ja kuinka Hänen läsnäolonsa voi tuntea?

Pyhä Henki on jumaluuden kolmas jäsen. Hän on henkipersoona, jolla ei ole liha- ja luuruumista (ks. O&L 130:22). Hänestä käytetään usein nimityksiä Henki, Pyhä Henki, Jumalan Henki, Herran Henki tai Lohduttaja.

Hän ”todistaa Isästä ja Pojasta” (2. Nefi 31:8) ja julistaa ja opettaa ”totuutta kaikesta” (Moroni 10:5). Ihminen voi saada varman todistuksen taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta ainoastaan Pyhän Hengen voimalla. Hänen vuorovaikutuksensa sinun henkesi kanssa välittää vahvempaa varmuutta kuin mikään vuorovaikutus, jota voit käydä luonnollisten aistiesi välityksellä.

Kuinka Pyhän Hengen voi tuntea? Pohtikaamme joitain pyhissä kirjoituksissa esiintyviä tapoja kuvata tätä ”Hengen tuntemista”. Polttava, lävistävä, maistuva, näkyvä, kuultava, saatava ja jotain julistava. Kun pyhissä kirjoituksissa käytetään termiä ”tuntea”, sitä harvoin käytetään yksinään: tuntea paisumisen liikkeet, tuntea Jumalan sana, tuntea halua laulaa lunastavan rakkauden laulua.

Sanan ”tuntea” muut määritelmät voivat auttaa meitä syventämään ymmärrystämme siitä, mitä Herra haluaa meidän ymmärtävän kanssakäymisestä Hänen Henkensä kanssa: ”Olla tietoinen, ottaa selvää tarkastelun tai kosketuksen avulla, kyetä tuntemaan, koskettaessa välittää tunne jostain tietystä fyysisestä ominaisuudesta, kokea olevansa jossain tietyssä tilassa”.

”Olla tietoinen” on kenties osuvin määritelmä. Pyhien kirjoitusten lukeminen vaikuttaa viittaavan tilanteiden, joissa Pyhä Henki on kassakäymisessä kanssamme, olevan monivivahteisempia ja pitävän sisällään muutakin kuin pelkän emotionaalisen tai edes fyysisen tunteen. Tämä poikkeaa yleisestä tuntea-termin käytöstä; yleisesti viittaamme sillä emotionaalisiin tiloihin: vihainen, surullinen jne. Mutta pyhät kirjoitukset eivät vaikuta viittaavan tarinoillaan näiden kaltaisiin tunteisiin. Voi olla parempi ajatella ”Hengen tuntemisen” tarkoittavan ”olen tietoinen Pyhän Hengen läsnäolosta”.

Mitä muuta voisimme tarkoittaa?

Tutkijat ovat tutkineet munkkien ja nunnien aivoja. Huolimatta eroista uskomuksissa ja uskon harjoittamisessa, jokaisessa ryhmässä aivot reagoivat täysin samalla tavalla, kun tutkittava yksilö koki ”hengellisen kokemuksen”. Kun käytämme tutumpaa käsitystä termistä ”tuntea”, todennäköisesti tunnistamme tunteet, joita nunnat, munkit ja kaikki uskonnolliset ihmiset kokevat. Ovatko ne huonoja tunteita? Eivät. Ilo, rakkaus ja rauha tulevat kaikki Jumalalta.

Pyhä Henki totuuden todistajana on kuitenkin jotain täysin erilaista kuin nämä tunteet.

Kuinka se on täysin erilaista? Erona on se, että tuntee henkilön tai ei tunne henkilöä.

Kuvittelepa joukkoa naisia. Kuvittele, että sinulle on annettu tehtäväksi kuvailla äitiäsi henkilölle, jotta tämä voi tunnistaa hänet muiden naisten joukosta. Äitisi tunnistaminen olisi vaikeaa tälle henkilölle, mutta sinulle – pojalle tai tyttärelle – se ei olisi mikään ongelma.

Jos oletamme Hengen tuntemisen tarkoittavan sitä, että olemme tietoisia Pyhästä Hengestä tai tiedämme hänet, niin on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, kuvailla häntä (tai hänen voimaansa, vaikutustaan jne.) jollekin toiselle, jotta he voisivat tunnistaa hänet muiden tunteiden tai aistiärsykkeiden joukosta. Tavallaan on toivotonta kuvailla kuinka se, miten maailma käsittää Jumalan, eroaa siitä, minkä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen tietää olevan Pyhä Henki.

Kuinka Hengen tunteminen on pätevä todiste?

Useimmat mormonismin kriitikot ja vastustajat kertovat sinulle, ”ettet voi käyttää henkilökohtaisia tunteita tai kokemuksia pohjana todisteille”. ”Ne ovat liian subjektiivisia ja pohjimmiltaan epäraamatullisia. Paholainen voi tulla valkeuden enkelin muodossa ja pettää sydämesi.” On olemassa vakiosetti pyhien kirjoitusten kohtia, jotka näennäisesti osoittavat perustelluiksi nämä väitteet (kuten niin monien muidenkin vastustavien kantojen tueksi).

Onko tällä kritiikillä mitään arvoa? Ehkäpä. Ehkä meidän tulisi tarkastella tätä kritiikkiä ja kysyä itseltämme, pitäisikö meidän olla tarkempia kielenkäytössämme, kun sanomme tuntevamme Pyhän Hengen.

Kenties olisi parempi, jos sanoisimme ”tunsin Pyhän Hengen todistavan minulle, että se mitä veli se-ja-se sanoi, oli totta” tai ”tunnen Jumalan kommunikoivan kanssani Pyhän Hengen kautta”. Meistä on ehkä tulossa laiskoja, kun toteamme ”tuntevamme Pyhän Hengen”. Tarkoitamme sillä, että Pyhän Hengen läsnäolo, voima tai mieli ja tahto ovat havaittavissa siinä hetkessä.

Onko liian epäkunnioittavaa tai röyhkeää sanoa, että koska olemme tavanneet Pyhän Hengen, pystymme erottamaan Hänet jostain toisesta, vaikka tuo toinen teeskentelisi olevansa Pyhä Henki?

Olen arvostelijoiden kanssa samaa mieltä: tunteet eivät ole pohja todistukselle. Hengelliset kokemukset kuitenkin ovat. Kuinka tiedän, että Mormonin kirja on totta? Pyhien kirjoitusten termejä käyttäen sanoisin, että Jumala on julistanut totuudellisuutta minulle Pyhän Hengen voimalla. Tavallisemmin sanoisin, että Jumala on kommunikoinut kanssani ja yksi asia, jonka Hän on sanonut, on se, että Mormonin kirja on Hänen sanaansa.

Hengelliset kokemuksemme kirkossa ovat muutakin kuin vain tunteiden tuntemista.

Todistuksesi palautetun evankeliumin totuudellisuudesta tulisi juontaa ja juontaakin juurensa siitä, että tunnistat ja opit tuntemaan jumaluuden jäsenen.

Se on melko mahtavaa.

Artikkelin on kirjoittanut Tanner Willes ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post ”Tunnen Hengen” – mitä sillä tarkoitamme? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Temppeliendaumenttimme ymmärtäminen on hyvin henkilökohtainen ja pyhä matka, joka jokaisen meistä täytyy tehdä yksilöllisesti ja itse. Tässä kolme asiaa, jotka saattavat auttaa matkallasi.

1. Liitot eivät ole vain kaksisuuntaisia lupauksia.

Ensiksi meidän täytyy ymmärtää liittoja hieman paremmin. Muinainen Israelin kansa ei koskaan väittänyt olevansa Herran ”kaksisuuntaisen sopimuksen” kansa. He olivat Herran liittokansa ja ymmärsivät liittojen muodostavan pyhän, sitovan suhteen. Nykyaikainen määritelmämme unohtaa olennaisen.

Nämä liittosuhteet voitiin solmia kahden henkilön välillä tai yhden henkilön (tai ryhmän) ja Herran välillä. Ne solmittiin virallisin seremonioin, joihin useimmiten kuului useita tarkasti määriteltyjä vaiheita, joita myös nykyajan temppeliendaumenttiseremonia heijastaa. Jokainen näistä vaiheista oli erittäin symbolinen ja niillä oli suuri merkitys osallistujille, mutta yleisesti ottaen niiden ajatuksena oli aina yksilöiden yhdistyminen, yhteen sulautuminen – kuinka kahdesta tulee yksi.

Evankeliumin toimituksemme ovat tärkeitä, sillä ne sallivat meidän astua liittosuhteeseen Herran kanssa. Evankeliumin ensimmäisten toimitusten on tarkoitus saada meissä aikaan hengellinen uudelleensyntymä. Mennessämme kasteelle teemme Jumalan kanssa liiton. Myöhemmin temppelitoimitukset edistävät hengellistä kasvuamme ja kypsyyttämme ja syventävät liittosuhdettamme Herraan. Muista, että lähtiessäsi temppelistä silloin kun sait endaumenttisi, lähdit mukanasi lupauksia suoraan Jumalalta sinulle. Ei lupauksia, jotka tehtiin jollekin muinaiselle profeetalle tai kansalle, vaan lupauksia, jotka tehtiin sinulle.

2. Kaikki me tarvitsemme hieman apua matkamme varrella.

Missä kohtaa matkaasi oletkaan, aina on jotain lisää opittavaa. Joskus meistä tuntuu, että ymmärrämme asioita paremmin kuin todellisuudessa oikeasti ymmärrämmekään. Se voi olla este enemmän oppimisille. Meidän tarvitsee tulla temppeliin mielessämme kysymyksiä ja halukkaina oppimaan, lasten tavoin, sillä temppelillä on enemmän tarjottavanaan. Uskon, että Herra haluaa meidän saavan ymmärrystä sen sijaan, että jäisimme epätietoisuuteen tai tyytyisimme ajatukseen ”joku päivä minä ymmärrän”. Mutta siihen pisteeseen pääseminen vaatii työtä ja panostusta meidän puoleltamme, kuten myös hieman apua pohjamme luomiseen, jolle voimme sitten itse rakentaa lisää.

Joskus kehityksemme saattaa vaikuttaa hitaalta tai jopa lannistavalta. Siinä saattaa piillä jumalallinen tarkoitus. Aadam uhrasi uhreja monta päivää (todennäköisesti vuosia tai vuosikymmeniä) ennen kuin enkeli lähetettiin selittämään hänelle mitä hän teki (ks. Mooses 5:6). Vaikka se vaati Aadamilta uskoa jatkaa ymmärtämättä täysin, Herra ei lopulta jättänyt häntä pimentoon. Niin se toimii meidänkin kohdallamme. Saamme aluksi toimituksemme nojaten uskoon ja ymmärtämättä kaikkea täydellisesti, mutta edetessämme, Herra voi antaa meille ymmärrystä.

Ymmärryksemme esteeseen vaikuttaa myös se, että endaumenttiseremonia on hyvin ritualistinen ja symbolinen. Tämä on jokseenkin vierasta nykyajan maailmassamme eikä siis suoriltaan tuttua meille. Tämän vuoksi tarvitsemme hieman apua, erityisesti alkuvaiheessa. Meidän täytyy paremmin valmistaa nuoriamme ja itseämme tätä pyhää kokemusta varten.

Endaumentissa meille esitetään yksinkertaisia symboleja; sellaisia, joita esiintyy Lehin unessa. Lehin uni kattaa yhden luvun Mormonin kirjassa (ks. 1. Nefi 8). Lehi tulkitsi näitä symboleja liittyen hänen perheeseensä. Hänen selityksensä lisäksi nämä symbolit kuitenkin sisälsivät muitakin merkityksiä, kuten Nefi oppi kysyessään ja saadessaan lisäselitystä niille. Nefin näky piti sisällään suurilta osin Vapahtajan elämän ja maailman historian, asetelmien ollen erilaiset kuin Lehin kuvailussa. Kuitenkin Nefi todisti nähneensä samat asiat kuin hänen isänsä näki (1. Nefi 11:3; 14:29). Lehin unen symbolit sisälsivät molemmat noista tulkinnoista. Endaumentti toimii samankaltaisesti ja pitää sisällään kerroksittain merkityksiä, jolloin se, kun se oikein ymmärretään, voi toimia Liahonan tavoin elämässämme.

3. Endaumenttisi on ainutlaatuinen juuri sinulle.

Viimeiseksi, jos et ole käynyt temppelissä saadaksesi omia toimituksiasi, valmistauduthan sitä päivää varten. Paras neuvo, jonka voin antaa jollekin ennen kuin he osallistuvat ensimmäistä kertaa, on yksinkertaisesti ottaa rennosti ja nauttia siitä suurenmoisesta Hengen vyörystä. Osa kokemuksesta tulee todennäköisesti olemaan erilaista kuin odotit, mutta siellä on joku, joka ohjaa ja auttaa sinua sen edetessä. Älä huolehdi siitä, että sinun pitäisi yrittää muistaa tai ymmärtää kaikki mahdollinen ensimmäisellä kerrallasi – voimme palata uudelleen ja uudelleen – mutta jos valmistaudut ja osallistut siihen uskossa, endaumenttisi voi olla siihen astisen elämäsi hengellinen kohokohta.

Meidän on mahdollista ymmärtää endaumentti ja sanomat, joita Herralla on meille. Pienellä panostuksella meidän puoleltamme, voimme alkaa nähdä yksinkertaisten symbolien läpi syvemmällä esitettyjä voimallisia totuuksia. Ymmärryksemme kasvaa ajan kanssa. Osa Herran huoneen symbolismin kauneutta on se, että Hän voi mukauttaa viestit meidän omaan yksilölliseen elämäämme ja kehitysvaiheeseemme sopiviksi. Se on yhtä aikaa sekä universaalia että hyvin yksilöllistä.

Kysyn usein nuorilta miehiltä ja naisilta ovatko he koskaan ajatelleet, miksi Herra haluaa heidän saavan endaumenttinsa ennen kuin he lähtevät palvelemaan lähetystyössä. Usein he vain ovat hyväksyneet sen olevan seuraava askel, mutta eivät ole ajatelleet sitä sen enempää. Löydämme vastauksen tähän kysymykseen kohdasta Oppi ja liitot 109. Tämä luku käsittää Kirtlandin temppelin vihkimisrukouksen. Joseph Smith ei kirjoittanut tätä rukousta. Hän sai sen ilmoituksen kautta. Jos luet ja tutkit sitä tarkoin, se opettaa monia Herran tarkoituksista temppelitoimituksille.

Siinä sanotaan: ”Ja me pyydämme sinua, pyhä Isä, että sinun palvelijasi lähtisivät maailmaan tästä huoneesta varustettuina sinun voimallasi ja että sinun nimesi olisi heidän päällänsä ja sinun kirkkautesi ympäröisi heitä ja sinun enkelisi varjelisivat heitä ja että he veisivät tästä paikasta sangen suurta ja loistavaa sanomaa maan ääriin totuudessa” (O&L 109:22-23).

Todistan siunauksista, joita seuraa temppeliin menemiseen valmistautumisesta ja siellä käymisestä. Viikoittain temppelissä käyminen on siunannut elämääni enemmän kuin voin sanoin kuvailla. Se on parantanut ja vahvistanut avioliittoani ja perhettäni sekä tehnyt minusta paremman ihmisen. Jotkin elämäni hengellisimmistä kokemuksista ovat tapahtuneet temppelin seinien sisällä. Herra on antanut minulle siellä suurta rauhaa jopa elämän myrskyjen myllerryksessä.

Lähes kaikki toimintamme kirkossa johtaa lopulta temppeliin. Temppelin tarkoitus on johdattaa meidät Kristuksen luo, jotta meidät voitaisiin vapahtaa. Endaumentti sisältää syvällisemmän todistuksen Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan kuin ehkä mistään muualta voi löytää, jos vain käytämme aikaamme sen tutkimiseen ja soveltamiseen elämässämme.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Cory Jensen ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”3 Things to Understand About Your Temple Endowment”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 3 asiaa, jotka sinun tulisi ymmärtää temppeliendaumentistasi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Palatessani kotiin lähetystyöstä, olin varma, että pitäisin kiinni pyhien kirjoitusten tutkimisrutiineista, jotka olin omaksunut ollessani lähetyssaarnaaja. Tein itseni kanssa sopimuksen, että jos minulla ei ollut aikaa lukea pyhiä kirjoituksia kokonaista tuntia joka päivä, lukisin kuitenkin vähintään puoli tuntia. Polvistuisin joka aamu ja ilta rukoukseen, tekisin säntilliset muistiinpanot sunnuntaikokouksista ja kävisin temppelissä joka viikko, mikäli mahdollista.

Valitettavasti tuo kupla puhkesi hyvinkin nopeasti.

Melko pian elämän tarjoamat hauskuudet saivat keskittymiseni herpaantumaan: ystävien kanssa tekstailu, elokuvien katsominen, romanttisten romaanien lukeminen (älä tuomitse) ja miljoonat muut asiat. Evankeliumi oli nopeasti saamassa takapenkin paikan muiden ”hauskempien” aktiviteettien vallatessa etualaa.

Kyse ei ollut siitä, että olisin jättänyt evankeliumin täysin huomiotta, sillä en tehnyt niin. Enimmäkseen luin edelleen pyhiä kirjoituksia, rukoilin, kävin satunnaisesti temppelissä – mutta ero oli siinä, ettei sydämeni ollut mukana tekemisissäni ja, ollakseni täysin rehellinen, olin laiska noiden asioiden suhteen. Luin vähän pyhiä kirjoituksia joka päivä, keskittymättä lukemaani, ja saatoin nukahtaa kesken rukouksen (jota pidin mukavasti sängyssä). Hengellisistä tekemisistä, joita aiemmin olin rakastanut – sydämeni pohjasta halunnut tehdä – oli tullut vain lista asioita, jotka on tehtävä ennen kuin voi tehdä hauskempia asioita.

Noin puolitoista kuukautta kotiin palaamiseni jälkeen, tajusin, etten ollut onnellinen. Tunsin itseni stressaantuneeksi seurustelusuhteesta, johon olin rynnännyt, kamppailin merkityksellisyyden ja itseluottamuksen puutteen tunteiden kanssa ja elämä tuntui ylivoimaiselta hallita. Tuona hetkenä ymmärsin, että suurin ero aiemmassa ja nykyisessä elämässäni – kaiken muun ylle ulottuva ongelma – kiteytyi yhteen tekijään: en enää asettanut suhdettani Jumalaan tärkeysjärjestykseni kärkeen. Olin pitänyt todistustani itsestäänselvyytenä.

Lääke itsestäänselvyyteen

Ymmärsin, että minun oli tehtävä joitain yksinkertaisia muutoksia elämässäni osoittaakseni taivaalliselle Isälle, että todistukseni oli tärkeä minulle ja halusin tuntea sen enkä katsella sen hiljalleen nääntyvän. Minun ei tarvinnut muuttaa kaikkea elämässäni, sillä tein jo monia asioita, joita minun tarvitsi tehdä ruokkiakseni todistustani. Mikä muuttui – ja mikä mielestäni on se kaikkein tärkein muutos, jonka kukaan meistä voi tehdä, mitä hengelliseen kehitykseemme tulee – oli asennoitumiseni.

Rukouksistani tuli vilpittömiä ja hartaita, kun keskityin siihen, mistä minun tarvitsi rukoilla ja ajattelin rukouksen ihmeellistä lahjaa, jonka avulla voin puhua kaikista rakastavimmalle ja täydelliselle vanhemmalle. Aloin esittää kysymyksiä ennen pyhien kirjoitusten tutkimishetkiäni ja etsiä niihin vastauksia lukiessani. Samoin tein käydessäni temppelissä. Sen sijaan, että olisin ajattelematta vain näykkinyt hengellisiä asioita, kuten olin tehnyt kuukausien ajan, aloin ruokkia sieluani kunnollisella ravinnolla – ja vilpitön asennoitumiseni ja syvä haluni todella tuntea Jumala ja muodostaa suhde häneen, saivat aikaan suurimman muutoksen.

Todistukseni kukoisti ja huomasin olevani onnellisempi ja vakaammalla pohjalla. Pystyin käsittelemään stressiä paremmin ja olin paljon tyytyväisempi elämääni – ja se kaikki johtui siitä, että ruokin tarkoituksenmukaisesti henkeäni ja ymmärsin todistuksen sanoinkuvaamattoman suuren merkityksen elämässäni.

Usko on aktiivinen päivittäinen valinta

Olen viime aikoina kuullut paljon väittelyä siitä, onko usko valinta – henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on.

Keskustelin muutamia kuukausia sitten erään tuntemani henkilön kanssa, joka on lähtenyt kirkosta muutamia vuosia sitten. Keskustelumme oli valaiseva; me kuuntelimme toisiamme ja yritimme ymmärtää mitä toinen halusi sanoa. Erityisesti minuun kolahti hänen ajatuksensa siitä, ettei usko ole valinta.

Hän kertoi lukeneensa joitain kirkkoa koskevia asioita (käsitykseni mukaan pääosin sen historiaan liittyen), jotka vakuuttivat hänet siitä, ettei kirkko ollut totta. Hän kertoi, että hänelle usko ei ollut valinta – hän oli kohdannut faktoja, jotka osoittivat kirkon totuudellisuuden vääräksi.

Paljon kirkon historiaa tutkineena, pystyin ymmärtämään hänen vaikeutensa – mutta silloin tällöin olin päättäväisesti ja kohteliaasti eri mieltä hänen kannastaan.
”Se on silti valinta,” vastasin. ”Se on valinta joko sivuuttaa niin sanotut todisteet, ettei kirkko ole totta tai jättää huomiotta hengelliset vahvistukset ja kokemukset, joita olet aiemmin saanut ja jotka kertoivat sinulle sen olevan totta. Joka tapauksessa, teet tietoisen päätöksen.”

Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka kritisoivat kirkkoa – niin oli silloin, kun kirkko perustettiin vuonna 1830 ja niin on nyt. Mutta huolimatta noista kriitikoista ja heidän usein epämääräisistä syytöksistään (jotka on yleensä irrotettu kontekstista tai ajan kuluessa osoitettu vääriksi), voimme silti valita uskoa pohjaten niihin selkeyden hetkiin, joita olemme kokeneet. Se ei ole helppo valinta – itse asiassa, se voi olla äärimmäisen vaikeaa johtuen elämämme kokemuksista, vaikeuksista ja monista muista tekijöistä – mutta se on vaivan arvoinen valinta.

Lokakuussa 2008 pitämässään yleiskonferenssipuheessa, ”Sinä tiedät tarpeeksi”, vanhin Neil L. Andersen kertoi tarinan, joka liittyy juurikin tähän asiaan. Hän kertoi:

”Useita vuosia sitten erään ystäväni nuori tytär kuoli järkyttävässä onnettomuudessa. Toiveet ja unelmat pirstoutuivat. Ystäväni tuska oli sietämätön. Hän alkoi kyseenalaistaa sitä, mitä hänelle oli opetettu ja mitä hän oli lähetyssaarnaajana opettanut. Ystäväni äiti kirjoitti minulle kirjeen ja kysyi, voisinko antaa hänen pojalleen siunauksen. Kun laitoin käteni hänen päänsä päälle, tunsin, että minun piti sanoa hänelle jotakin, mitä en ollut ajatellut aiemmin juuri sillä tavalla. Sain tällaisen vaikutelman: Usko ei ole pelkästään tunne, se on päätös. Hänen täytyisi valita usko.

Ystäväni ei tiennyt kaikkea, mutta hän tiesi tarpeeksi. Hän valitsi uskon ja kuuliaisuuden tien. Hän laskeutui polvilleen. Hän sai takaisin hengellisen tasapainonsa.”

Kuten tämä kokemus kuvaa, me voimme valita ruokkia todistustamme niillä asioilla, joita Jumala on antanut meille: rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, seurakunnallinen uskovia, yleiskonferenssipuheet ja niin monta muuta lähdettä ja voimavaraa. On helppo pitää todistustamme itsestäänselvyytenä, mutta se on valtavin virhe, jonka voimme tehdä.

Yksi parhaimmista päätöksistäni oli puolestaan osoittaa Jumalalle olevani kiitollinen todistuksestani ruokkimalla sitä päivittäin.

Sen vuoksi, että valitsin valita uskon joka ikinen päivä, henkeni on onnellisempi kuin koskaan ennen.

Artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Miksi on vaarallista pitää todistustamme itsestäänselvyytenä? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta se toinen syy. Syy, joka on mielestäni huomattavasti osuvampi. Ystävänpäivässä on kyse niiden rakastamisesta, jotka ovat meille läheisimpiä. Niiden juhlistamisesta, jotka haluamme pitää elämässämme. Meistä kaikista on helppoa palvella niitä, joita rakastamme. Niiden rakastaminen, joista emme pidä, on huomattavasti vaikeampaa.

Siitä syystä meidän täytyy panostaa siihen, että rakastamme niitä, joita vihaamme. Myönnän vihan olevan vahva sana. Mutta vaikka meidän pitäisi tuntea rakkautta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan, luonnollinen ihminen nostaa päätään ja saa meidät tuntemaan tunteita, jotka eivät ole sopusoinnussa Kristuksen opetusten kanssa. Haluan oppia taltuttamaan nuo tunteet.

No niin, en ole täällä puhumassa tavoista, joilla voimme palvella. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla on suurenmoisia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat palvella. Haluan puhua siitä, miksi palvelemme. Miksi meidän tulee palvella niitä, joita vihaamme.

1. Palveleminen on käsky

Monet meistä tuntevat vertauskuvan lampaista ja vuohista, joka löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 25. Ihmisen Poika jakaa kansat kahtia ja lampaitaan Hän kiittää heidän tekemästään palvelutyöstä Hänelle. Lampaat, selvästi hämillään, kysyvät milloin he ovat palvelleet Herraansa, jolloin seuraa tämä tuttu kohta:

”Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:40)
Mutta vuohet Herra lähettää ”ikuiseen tuleen”, sillä he eivät palvelleet. Tästä vertauskuvasta ymmärrämme, että meidän tulee palvella toisia, mikäli mielimme periä Jumalan valtakunnan.

Huomionarvoista tässä on se, että Herra puhuu ”vähäisimmistä veljistään”, ei ”niistä, joita rakastatte”. Sillä todella, palvelemisen ei voida ajatella olevan palvelemista, jos palvelemme vain niitä, joita rakastamme – niitä, joiden palveleminen on meille helppoa. Meidän tulee muistaa, mitä Jeesus sanoi:

”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:44)

Jos aiomme pitää kaikki käskyt, meidän täytyy rakastaa ja palvella niitä, joita vihaamme.

2. Jumala on rakkaus

Hallittavien pistokoe! Kuinka moni teistä on opetellut ulkoa kohdan 1. Joh. 4:16? (Tässä nähdään, kuinka hyvin keskityin aikoinaan seminaarissa. En ensinnäkään ole varma onko tämä edes hallittava kohta, enkä osaa sitä itse ulkoa.)
No niin, aika loppui. Tässä tulee vastaus:

”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16)

Tiedämme Jumalan oleva rakkaus; Hän on todellisen epäitsekkään rakkauden ruumiillistuma. Ja Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa meitä käsketään ”olemaan siis täydellisiä, niin kuin meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.” (Matt. 5:48) Jumalan lailla täydelliseksi tulemisen pitäisi olla meidän perimmäinen tavoitteemme tässä elämässä. Onko se saavutettavissa? Ei (äitini ollen ainoa poikkeus). Mutta elämän tarkoitus on pyrkiä tulemaan paremmaksi. Meillä täytyy olla tuota epäitsekästä rakkautta toisia kohtaan, jos haluamme olla enemmän Jumalan kaltaisia.

3. Vihaa karkottaa Hengen

No niin, nyt on vuorossa pyhien kirjoitusten matikkatuokio! Mormonin kirjassa sanotaan, että ”Herran Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä” (Hel. 4:24) ja Raamatusta opimme, että ”ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli” (1. Kor. 6:19). Epäpyhän määritelmä on ”syntinen” tai ”täynnä syntiä”. Synnin määritelmä puolestaan on ”rikkomus jumalallista lakia vastaan”. Ensimmäisestä kohdastani tiedämme, että vihollistemme rakastaminen on jumalallinen laki. Joten, jos a on yhtä kuin b ja b on yhtä kuin c, niin a:n täytyy olla yhtä kuin c. Helamanin kohdassa voisi siis lukea: ”Herran Henki ei asu [niissä, jotka vihaavat vihollisiaan]” (Onneksi olkoon, läpäisit matikkatuokion ensimmäisen tehtävän. Loppukoe on tämän artikkelin loppuun lukeminen.)

Mutta ollaanpa hetkinen vakavissaan (kyllä, pystyn olemaan vakava). Pyhistä kirjoituksista opimme monista eri rooleista, joita Herran Hengellä on. Hän todistaa totuudesta. Hän on Lohduttaja. Hän johdattaa meitä pois fyysisistä ja hengellisistä vaaroista ja kohti iloa ja valoa. Hänen voimansa pyhittää meidät, kun teemme parannusta synneistämme.

Emmekö tekisi kaiken voitavamme pitääksemme Pyhän Hengen kanssamme?

”Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.” (3. Nefi 11:29)

Kun takerrumme vihaan, takerrumme johonkin, joka estää Pyhää Henkeä pysymästä kanssamme. Herran Henki on Rakkauden Henki, ei kiistelyn, kiukun tai vihan. Jos toivomme Lohduttajan olevan kanssamme aina ja kaikkialla, emme voi tuntea vihaa ketään kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan kohtaani.

4. Opimme rakastamaan niitä, joita palvelemme

”En pidä tuosta miehestä. Minun on opittava tuntemaan hänet paremmin.”
– Abraham Lincoln

Tämä lainaus on yksi ehdottomista suosikeistani. Niin usein tuomitsemme toiset liian nopeasti ja liian heppoisin perustein, yksinkertaisesti siksi, ettemme tunne heitä. Näemme yleensä vain yhden puolen ihmisestä, jossa on niin paljon enemmän syvyyttä ja erilaisia puolia. Ja mikä on paras tapa oppia rakastamaan jotakuta? Palveleminen. Mormonin kirjassa sanotaan, että ”aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta” (Moroni 7:47) (suom. huom. englanninkielisessä tekstissä tässä yhteydessä on käytetty termiä ”charity”, joka voidaan kääntää myös ”hyväntekeväisyys”). Nykyajan määritelmän mukaan hyväntekeväisyyden ajatellaan olevan jonkin lahjoittamista niille, jotka sitä tarvitsevat. Pohjimmiltaan siis toisten palvelemista lahjoittamalla.

Mikä tahansa palvelemisen teko avaa sydämemme niille, joita palvelemme. Palvelemmehan silloin Herraa. Kun omistaudumme auttamaan niitä, joista emme pidä, avaamme sydämemme mahdollisuudelle kehittää itsessämme sitä samaa rakkautta, jota Kristus tuntee meitä kohtaan. Ja kuten voimme lukea ensimmäisestä Samuelin kirjasta:

”Mutta Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.’” (1. Sam. 16:7)

Tiedämme Jumalan olevan rakkaus. Tiedämme Hänen rakastavan meitä kaikkia. Kun palvelemme, voimme kehittää tuota samaa rakkautta, joka sallii Herran nähdä meidän kaikkien sydämiin.

5. Olemme kaikki Jumalan lapsia

Alkeisyhdistyksen lapset laulavat siitä. Usein nuoret ja aikuisetkin laulavat siitä. Ajatus, että olemme kirjaimellisesti Jumalan lapsia, on keskeinen osa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opetuksia. Täydellisenä vanhempana Jumala rakastaa jokaista lastaan ja meidän täytyy panostaa siihen, että teemme samoin.

En missään tapauksessa ole täydellinen niiden rakastamisessa ja palvelemisessa, joista en pidä. Toisinaan jopa varsinaisten veljieni palveleminen tuntuu haastavalta. Mutta tiedän, että Jumala on pyytänyt meitä palvelemaan kaikkia. Tiedän, että Hän valmistaa meille tavan rakastaa niitä, joiden rakastaminen tuntuu meistä mahdottomalta. Ja tiedän, että sydämemme kasvaa ja kehittyy välittämään kaikista Jumalan lapsista – kunhan vain olemme halukkaita yrittämään.

”Voidaksemme palvella muita tehokkaasti meidän täytyy nähdä heidät vanhemman silmin – taivaallisen Isän silmin.” – Dale G. Renlund

Artikkelin on kirjoittanut Braxton Young Church ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Miksi meidän tulee palvella niitä, joita vihaamme? appeared first on SeuraaKristusta.fi.