Profeetta Joseph Smith kirjoitti kirkon keskeisiä vakaumuksiä käsittelevissä uskonkappaleissa asiasta seuraavasti ”Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta.”

Mitä tarkoittaa langennut olotila?

Uskomme meidän kaikkien perivän langenneen olotilan ja sen myötä varmuuden, että tulemme tekemään syntiä elämämme aikana. Me emme usko sellaiseen perisynnin ajatukseen, että meitä pidetään vastuussa Aadamin ja Eevan tekemästä päätöksestä. Kärsimme sen seurauksista, mutta emme usko, että heidän syntinsä rangaistus on meidän kannettavanamme.

Kykymme tehdä syntiä on lankeemuksen seurausta, mutta synnynnäinen taipumuksemme tehdä syntiä ei itsessään ole synti tai rankaistavaa. Uskomme, että synti on jotain, mitä teemme, ei osa meitä syntymästämme lähtien. Me synnymme kaikki langenneessa tilassa, mutta synnittöminä, kunnes itse teemme syntiä. Pidämme siis langennutta, kuolevaista tilaa erillisenä asiana synnillisestä tilasta.

Esimerkiksi jos kävisi niin, että vastaantulija löisi sinua kasvoihin, se olisi hänen vikansa. Saattaisit kärsiä kivusta hänen tekonsa seurauksena, mutta vastuu teosta ei siirtyisi sinulle. Olet vastuussa vain niistä virheistä, joita itse teet.

Hesekielin kirjassa sanotaan ”Te kysytte: ’Miksi poikaa ei panna vastaamaan isänsä synneistä?’ Siksi, että poika on tehnyt niin kuin oikein ja hyvin on! Hän on noudattanut kaikkia säädöksiäni, hän on ne pitänyt, ja siksi hän saa elää. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.”

Miksi emme kasta vauvoja?

Lankeemuksen seurauksena synnymme kaikki kuolevaisuuteen tilassa, jossa meillä on kyky tehdä myös vääriä valintoja. Ja elämämme aikana tulemme niitä tekemään. Sellaiset pienokaiset, jotka kuolevat varhain lapsuudessaan ovat täysin viattomia hengellisesti, vaikka he ovatkin osallisia langenneesta olotilasta. Perisynti ei tee heistä syntisiä. Mormonin kirjassa opetetaan heistä:

”Katso, minä en tullut maailmaan kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen; eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat; ja nyt, pienet lapset ovat terveitä, sillä he eivät kykene tekemään syntiä; sen tähden Aadamin kirous on minussa otettu heiltä pois, niin ettei sillä ole heihin valtaa, – –

Katso, minä sanon sinulle, että tätä teidän tulee opettaa – parannusta ja kastetta niille, jotka ovat vastuullisia ja kykeneviä tekemään syntiä; niin, opettakaa vanhemmille, että heidän täytyy tehdä parannus ja ottaa kaste ja nöyrtyä pienten lastensa tavoin, niin he kaikki pelastuvat pienine lapsineen. Eivätkä heidän pienet lapsensa tarvitse parannusta eivätkä kastetta. Katso, kaste on parannukseksi, jotta käskyt täytettäisiin syntien anteeksisaamiseksi. Mutta pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa maailman perustamisesta asti.” (Moroni 8:8-12)

Me emme usko, että perisynti tekee vauvoista syntisiä. Heitä ei tarvitse kastaa, koska he eivät ole tehneet syntiä. Jos kävisi niin, että vauva menehtyisi, uskomme sataprosenttisesti, että Jeesuksen Kristuksen sovitus on pelastanut hänet.

Milloin olemme vastuussa teoistamme?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa lapset voivat valita mennä kasteelle kahdeksan vuoden iässä, jota kutsumme ”vastuulliseksi iäksi”. Uskomme, että sitä ennen lapset ovat viattomia ja heidän väärät tekonsa ovat heidän vanhempiensa vastuulla. Uskomme, ettei heillä ole vielä täysin kykyä erottaa oikeaa väärästä tai ymmärtää parannuksen prosessia. Jotkut henkilöt voivat olla tämänkaltaisessa tilanteessa myös vammaisuuden takia, eivätkä hekään tarvitse kastetta.

Uskomme myös, että lapset, jotka kuolevat ennenkuin he täyttävät kahdeksan vuotta, ovat osallisia korotuksesta eli elämästä Jumalan läsnäolossa. Ja uskomme, että jotkut ihmiset ovat saattaneet olla niin uskollisia aikaisemmassa olemassaolossa, että heidän tarvitsee vain saada fyysinen keho kuolevaisuudessa ja sitten edistyä välittömästi kuoleman jälkeiseen elämään. Tämä on tietenkin tragedia vanhemmille, mutta tieto Jumalan suunnitelmasta voi antaa toivoa.

Me uskomme, että olemme kaikki Jumalan jälkeläisiä hengellisesti ja että Hän on kirjaimellisesti henkiemme isä. Näin ollen olemme Hänen lapsiaan. Perisynti on voitettu Kristuksen puolestamme suorittamalla työllä. Jokaisella meistä on mahdollisuus iankaikkiseen elämänään Jumalan luona.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Do Latter-Day Saints believe in Original Sin?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

Millä tavoin lasten viattomuus mielestäsi näyttäytyy heissä?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Uskovatko myöhempien aikojen pyhät perisyntiin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä kultti käsitteellä tarkoitetaan?

Periaatteessa kaikkia uskontoja voidaan pitää ’kulttina’ sanan laajemmassa määritelmässä. Termi voidaan käsittää esimerkiksi rituaaleja sisältäväksi uskonnolliseksi järjestelmäksi. Kielitoimiston sanakirja määrittelee sanan ’kultti’ seuraavasti ”uskonnolliset menot tai käytänteet; palvonta”.

Kultilla voidaan kuitenkin viitata ryhmään ihmisiä, joita yhdistää valtaväestöstä poikkeava usko tai ideologia. Heidät nähdään uhkana ja heidän toiminnassaan vaarallisia piirteitä.

Yleisesti ottaen kultiksi kutsumisella on negatiivinen kaiku. Se voi olla halventavaa ja pyrkiä luomaan vaikutelman, ettei uskomme kestä kriittistä tarkastelua tai tarjoa hyväksyttäviä uskon harjoittamisen muotoja.

Guy Harrisonin mukaan sanaan ’kultti’ sisältyy ikäviä mielleyhtymiä ja se pyrkii erottelemaan epäsuosittuja ryhmiä. Hän pitää kultiksi kutsumista ennakkoluuloisuutena ja verbaalisena kiusaamisena. (Psychology Today)

Kristillisyys kulttina

Myös laajemmasta uskonnosta irtautunut ryhmä voidaan nähdä kulttina. Metodistikirjailija Andrew Tevington huomioi ”Kristinusko nähtiin alunperin juutalaisuudesta nousseena kulttina. Islamia pidettiin sen aikaisen Arabian niemimaan pakanauskontojen vastakkaisena kulttina. Buddhalaisuus ymmärrettiin kulttina, joka tuli siitä, mitä nykyään kutsutaan hindulaisuudeksi.”

Kristinuskon kehittymisestä kerrotaan tietosanakirjassa seuraavaa ”Kun kristinusko alkoi, se oli vähemmistön uskon ja kiistanalaisten käytäntöjen, kuten pyhän ehtoollisen järjestelmä. Kun se oli pieni ’kultti’ tai vähemmistöryhmä keisarikunnassa, sitä kritisoivat usein ne, jotka eivät ymmärtäneet sitä tai joille sen vastaanottaminen saattaisi tarkoittaa uhkaa. Arvostelijat levittivät huhuja, joiden mukaan kristityt joivat ihmisten verta ja söivät ihmislihaa.” (The New World Encyclopedia)

Kaikki tämä muuttui kuitenkin siinä vaiheessa kun kristillisyydestä tuli valtionuskonto ja valtavirtaa. ”Kun uudesta uskonnosta tulee laajalle levinnyt tai hallitseva yhteiskunnassa ’kultista’ tulee pohjimmiltaan ’kulttuuria.’ Tässä mielessä kultti voidaan nähdä väheksyvänä terminä, samankaltaisena, kuin jotakuta kutsuisi ’barbaariksi.’ Se esittää sisällä- ja ulkopuolella- olevien ryhmien terminologiaa, jonka tarkoituksena on torjua yksi ryhmä kutsumalla heitä vähemmän inhimillisiksi tai alemmiksi.” (The New World Encyclopedia)

Miksi joku voisi pitää kirkkoamme kulttina?

Jotkut ihmiset yrittävät oikeuttaa kultiksi nimittämisen esittämällä uskostamme yhtymäkohtia ja samankaltaisia piirteitä surullisenkuuluisten ja vahingollisten ’kulttien’ kanssa, joissa johtajat manipuloivat seuraajiaan esimerkiksi suorittamaan joukkoitsemurhia. Emme tietenkään voi estää samankaltaisuuksien etsimistä, joten tässä kolme esimerkkiä asiasta:

• 1. Yleensä edellämainituilla vahingollisilla kulteilla on karismaattinen johtaja. Joseph Smithiä voidaan varmasti pitää karismaattisena johtajana. Myös nykyistä profeettaamme Russel M. Nelsonia voitaisiin pitää karismaattisena johtajana. Toisaalta myös Moosesta tai Jeesusta voisi kutsua karismaattisiksi johtajiksi.

• 2. Jotkut kultit yrittävät kontrolloida ihmisten käyttäytymistä asettamalla määräyksiä siitä, mitä voit syödä. Myöhempien aikojen pyhät eivät juo teetä, kahvia tai alkoholia. Mooseksen lakiin verrattuna se ei kuitenkaan kuulosta kovin rajoittavalta.

• 3. Kulteilla on joskus omia seremoniallisia vaatteitaan. Myös me käytämme sellaisia. Samoin monet muut nykyiset uskonnot tai muinaiset, kuten Israelilaiset Vanhassa Testamentissa.

Voisimme löytää monia niin sanottuja ”samankaltaisuuksia”, mutta ehkä esitetyissä asioissa on jo huomattavissa tietty kaava. On hyvin vaikeaa luokitella uskontoamme kultiksi tavalla, joka ei pätisi samalla myös Moosekseen, varhaisiin kristittyihin, katolisiin, luterilaisiin tai jopa maallisiin organisaatioihin kuten partiolaisiin tai Microsoftiin. Bill Gates nimittäin varmasti voitaisiin lukea karismaattisten johtajien joukkoon.

Onko kirkossa vahingollisia kulttien piirteitä?

Jos vahingollisia kultteja vertaa syvällisemmin uskontoomme, huomaa helposti eron. Esimerkiksi uskossamme emme halua, että jäsenet lakkaavat pitämästä yhteyttä perheisiinsä kuuluivatpa he kirkkoon tai eivät. Kirkossamme ketään ei pahoinpidellä, kiduteta tai siepata mistään syystä. Jos haluat jättää uskomme, voit tehdä sen, eikä sinua tulla uhkaamaan ikuisella helvetin kärsimyksellä, vaikka saatamme pyrkiä pitämään sinuun yhteyttä edelleen.

On totta, että kuten missä tahansa uskonnossa meillä on moraalisia ja eettisiä tasovaatimuksia. Meillä on sääntöjä, ehkä enemmän kuin useimmissa uskonnoissa, mutta se elätkö näiden sääntöjen mukaan on oma asiasi. Kun Joseph Smithiltä kysyttiin, kuinka hän pystyi hallitsemaan niin monia ihmisiä niin hyvin, hän vastasi ”opetan heille oikeita periaatteita ja he hallitsevat itse itseään.”

Tule muodostamaan oma näkemyksesi

Usein kun kirkkoamme kutsutaan kultiksi on kyse samasta kuin varhaiskristillisyyden tapauksessa – saattaa olla, että kyseiset näkökulmat pohjautuvat huhuihin, väärinkäsityksiin tai vääriin luonnehdintoihin. Myöhempien aikojen pyhien uskon kutsuminen kultiksi saattaa olla myös yritys oikeuttaa uskonnollista kiihkoilua.

Uskonnolliset kokouksemme ovat aina avoimia kaikille, jotka haluavat muodostaa oman käsityksensä asiasta. Pandemia saattaa asettaa omat rajoituksensa, mutta silloinkin kokouksiin voi usein osallistua internetin kautta etänä. Me toivotamme vierailijat tervetulleiksi osallistumaan pyhäkouluun, sukututkimukseen, erilaisiin toimintoihin tai sunnuntaisin Jumalanpalvelukseemme, josta käytämme nimitystä sakramenttikokous.

Jos haluat löytää seurakuntakeskuksen lähelläsi, voit ottaa meihin yhteyttä täältä.

Uskontomme keskittyy Kristukseen. Se korostaa rakkautta ja palvelua Jumalaa sekä lähimmäisiä kohtaan. Se pitää perheitä tärkeänä perusyksikkönä yhteiskunnassa ja Jumalan suunnitelmassa. Se on usko, joka rohkaisee toimimaan hyvänä kansalaisena ja tunnustamaan totuuden kaikkialla, mistä sitä voidaan löytää.

Kristus pyysi ihmisiä sanoin ”Tule, niin näet”. Emme odota kenenkään uskovan pelkästään jonkun kirkkomme jäsenen sanoihin siitä, mitä uskomme on. Sen sijaan uskomme, että voit tunnistaa totuudent tutustumalla siihen.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.comsivustolla ilmestyneestä artikkelista Is the Latter-day Saint Religion a Cult?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

Millaisia asioita sinun mielestäsi täytyy sisältyä uskontoon, jotta sitä voitaisiin kutsua uskonnoksi?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Onko Myöhempien aikojen pyhien uskonto kultti? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Profeetta ei ole täydellinen

Profeetat ovat inhimillisiä samalla tavalla kuin me muutkin kuolevaiset. He saattavat tehdä virheitä tai syntiä. Nykyajan profeettojen virheet saattavat horjuttaa uskoamme siihen, että he ovat Jumalan kutsumia. Mutta näin ei tarvitse olla. Jotkut ihmiset pyrkivät myös käyttämään profeettojen tekemiä virheitä tai inhimillisä piirteitä todisteina, ettei heidän opettamansa evankeliumi tai edustamansa usko ole totta. Apostoli M. Russel Ballard sanoi:

”Huolestun joskus siitä, että kirkon jäsenet odottavat liikaa johtajiltaan ja opettajiltaan – olettaen, että he ovat asiantuntijoita alueilla, jotka ovat täysin heidän velvollisuuksiensa ja vastuunsa ulkopuolella. Jumala kutsui apostoleita ja profeettoja kutsumaan toisia tulemaan Kristuksen luokse – ei saavuttamaan edistyksellisiä tutkintoja muinaishistoriassa, raamatun tutkimuksessa tai monilla muilla aloilla, jotka saattavat olla hyödyllisiä pyrkiessämme vastaamaan kaikkiin pyhiä kirjoituksia, historiaa ja kirkkoa koskeviin kysymyksiin. Pääasiallinen velvollisuutemme on rakentaa kirkkoa, opettaa Kristuksen oppia ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua.”

Jos ymmärrämme, etteivät profeetat ole täydellisiä, voimme paremmin nähdä, kuinka Kristus toimii heidän kauttaan ja keskittyä Jumalan palvelemiseen.

Muinaiset profeetat tekivät myös virheitä

Nykyajan profeetoista tiedämme enemmän kuin Raamatun aikaisista. Silti näistä muinaisistakin profeetoista on säilynyt meille tietoja, joiden perusteella todennäköisesti kritisoisimme heidän päätöksiään tai tuomitsisimme heidän toimintansa vääränä.

Paavali sanoi muutamia aika seksistisiä juttuja. Pietari loukkasi hallituksen työntekijää. Joona yritti hylätä Niniven ja kirjaimellisesti juoksi karkuun Jumalaa. Nooa humaltui ja juoksi ympäriinsä alastomana. Nathan kertoi kuningas Daavidille, että Jumala oli hyväksynyt hänen päätkösensä rakentaa temppeli ja Jumalan piti ystävällisesti muistuttaa profeettaa, että se ei itseasiassa ollut totta.

Nämä asiat eivät tee kyseisistä profeetoista pahoja ihmisiä tai vääriä profeettoja. Ne vain osoittavat heidän inhimillisyytensä.

Kulttuurikonteksti vaikuttaa myös profeettaan

Raamatussa kerrotaan Elijasta, joka keräsi kokoon kilpailevan uskonnon pappeja ja tapatti heidät. Se kuulostaa järkyttävältä. Meidän aikanamme se ei olisi millään tavalla hyväksyttävää, eikä näin voitaisi toimia missään tapauksessa. Ilmeisesti Elijan aikana asia oli eri tavalla. Profeetat ovat oman aikakautensa vaikutuksessa. He eivät pääse eroon kulttuuristaan. Eikä heitä pitäisi erottaa kulttuurisesta asiayhteydestään.

Evankeliumin palautuksen jälkeen 1800-luvulla kirkossa profeettana toimi mies nimeltään Brigham Young. Hän uskoi, että kuussa on ihmisiä. Monet muutkin ihmiset uskoivat näin, koska siihen aikaan uutisotsikot raportoivat tämän todellisuutena. Myöhemmin asia on tullut tunnetuksi suurena kuuhuijauksena. Tarkoittaako se, että Brigham Young uskoi huijaukseen, ettei hän ollut profeetta? Eikö hänen olisi pitänyt erottaa tällainen valhe, jos hän oli profeetta?

Hän oli vain oman aikakautensa ihminen ja hänellä oli henkilökohtaisia mielipiteitä. Jumala ei tee profeetoistaan käsinukkeja ja ilmeisesti Hänelle ei ollut väliä sillä, mitä Brigham Young uskoi kuun asukkaista.

Profeetat kommunikoivat Jumalan kanssa

Itseasiassa meillä jokaisella on mahdollisuus kommunikoida Jumalan kanssa. Hän jopa odottaa meidän tekevän niin. Ja suurimmaksi osaksi profeetat kommunikoivat Jumalan kanssa aivan samalla tavalla kuin me muutkin. Se on prosessi. Se vaatii vaivannäköä.

He tekevät rukoillen parhaansa päätöksissään ja Jumala sanoo joko ”Kyllä, se kuulostaa hyvältä,” tai, ”Ei, se on huono idea,” tai joskus jopa ”se on huono ajatus, mutta aion antaa sen kuitenkin toimia ja auttaa sinua oppimaan virheistäsi myöhemmin.”

Jumala ei pyri vain kertomaan meille asioita, Hän yrittää opettaa meitä. Tämä on nähtävissä Raamatussa, kun yhdelletoista apostolille tulee ajankohtaiseksi täyttää Juudaksen paikka. Heillä oli kaksi ehdokasta, Joosef ja Mattias. He rukoilivat ja pyysivät Jumalaa ilmoittamaan, kumpi mies tulisi valita apostolin tehtävään. Sen jälkeen he tekivät parhaan päätöksen johon pystyivät, heittämällä arpaa ja valitsivat Mattiaan (Apt. 1:23-26). Oletettavasti Jumalan siunauksella.

Joskus Jumala ilmoittaa profeetoille laajan periatteen. Esimerkiksi ”Temppelit ovat tärkeitä ja ihmisten tulee olla hengellisesti valmistautuneita, ennenkuin he voivat mennä sinne.” Ja sitten profeettojen tehtäväksi jää laatia paras käytäntö tämän ilmoituksen täytäntöön panemiseksi. Esimerkiksi, että temppeliä varten aletaan käyttää henkilön valmiudesta kertovaa temppelisuositusta ja pitää temppelisuosituspuhutteluja sellaisen saamiseksi.

Toisinaan, kun on tarpeen, Jumala voi viestiä profeetoille (ja miksei meille muillekin), erittäin selvästi näkyjen, unien tai enkelien vierailujen kautta. Joskus profeetat saattavat jopa nähdä Jumalan ja puhua Hänen kanssaan, kuten tapahtui Joseph Smithin rukoillessa pyhässä lehdossa. Mutta useimmiten profeetat joutuvat etsimään niin paljon ilmoitusta kuin pystyvät saamaan, toimien samalla parhaan arvionsa mukaisesti.

Me voimme erottaa oikeat ja väärät profeetat toisistaan

Muinaisina aikoina oli oikeita profeettoja ja vääriä profeettoja. Näin on myös nykyaikana. Jumala on antanut meille Pyhän Hengen, jotta voisimme erottaa kuka kukin on. Meidän tehtäväksemme jää kommunikoida Jumalan kanssa parhaan kykymme mukaan ja saada vastaus siitä, onko kyseessä todellinen profeetta.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Do prophets literally talk with God?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

Mitä sinä olet tuntenut sydämessäsi kuunnellessasi nykyajan profeetan sanoja?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Puhuvatko profeetat Jumalan kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mikä garmentti on?

Temppelissä aikuiset miehet ja naiset voivat osallistua endaumentti-seremoniaan. Tämän jälkeen he pitävät yllään garmentiksi kutsuttuja alusvaatteita koko loppuelämänsä ajan. Nämä alusvaatteet sisältävät valkoiset housut ja paidan, joita käytetään normaalien vaatteiden alla kuten mitä tahansa muitakin alusvaatteita.

Temppeligarmentti on pyhä asia myöhempien aikojen pyhille, aivan kuten muissa uskonnoissa niiden edustajien uskonnolliset tai seremonialliset asut ovat heille.

Juutalaisuudessa miehet pitävät pintä tallitia vaatteidensa alla päivittäin, ja suurempaa tallitia vaatteidensa päällä sapattina tai synagogassa. Roomalaiskatolisessa uskossa papiston edustajat käyttävät erilaisia pyhiä vaatekappaleita suorittaessaan uskonnollisia seremonioita. Buddahalaisuudessa kaavut, sikheille turbaani, muslimeilla hijab ja niin edelleen. Myöhempien aikojen pyhille uskonnollinen vaatetus ei näy ulkoisesti, mutta liittyy samaan tapaan päätökseen seurata sisäistä vakaumusta.

Sisältääkö garmentti taikaa?

Jotkut ihmiset ovat saaneet vaikutelman, että uskomme temppeligarmentin olevan täynnä taikaa. Esimerkiksi niin, että se voisi pysäyttää luodit tai muuten suojella fyysisesti käyttäjäänsä. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Todennäköisesti huhu garmentin sisältämistä taikavoimista on saanut alkunsa noin 200 vuotta sitten.

Vuonna 1844 Joseph Smith, Hyrum Smith, Willard Richards ja John Taylor Carthagen vankilassa joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Joseph ja Hyrum tapettiiin ja Johniin osui luoteja melko pahasti. John sanoi myöhemmin, että hän, Joseph ja Hyrum olivat riisuneet garmenttinsa pois vaatteidensa alta ennen matkaansa Carthageen kuuman sään takia.

Näin ollen hyökkäyksen aikana vain Willard Richardsilla oli temppeligarmentti yllään ja vain hän pakeni saamatta lähestulkoon naarmuakaan. Tämä saattoi monet ihmiset, jäsenet mukaanlukien uskomaan, että garmentti fyysisesti suojeli häntä vaaroilta.

Asiaa ei auttanut, kun Hubert Howe Bancroft kirjoitti Utahin historiassaan ajatusta tukien ”Tämä garmentti suojelee sairaudelta, ja jopa kuolemalta, koska vihollisen luoti ei läpäise sitä. Profeetta Joseph huolimattomasti jätti garmenttinsa pois kuolinpäivänään ja jos hän ei olisi niin tehnyt, hän olisi paennut vahingoittumattomana.”

Tämä saattoi olla hra Bancroftin mielipide, mutta ei edusta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppia. Onko sitten mahdollista, että garmentti suojelee henkilöä fyysisesti? Toki Jumala voi tehdä, mitä haluaa. Hän voi vaikkapa parantaa sokean mudalla.

Miksi myöhempien aikojen pyhät käyttävät garmenttia?

Garmentin on tarkoitus muistuttaa käyttäjäänsä Jumalalle tehdyistä lupauksista ja vahvistaa päätöstä pitää ne. Garmentti muistuttaa Vapahtajasta ja sen käyttäminen rohkaisee henkilöä säädylliseen pukeutumiseen.

Temppeligarmentti on tarkoitettu hengelliseksi eikä fyysiseksi suojaksi. Kun garmenttia käytetään asianmukaisesti se on suojana kiusauksia ja pahaa vastaan. Temppeligarmentin käyttäminen on ulkoinen osoitus sisäisestä sitoumuksesta seurata Vapahtajaa.

Uskomme, että Jumala on asettanut garmentin käyttämisen näitä tarkoituksia varten. Samalla tavalla Hän on muinakin aikoina edellyttänyt pyhien vaatteiden käyttämistä esimerkiksi uskonnollisissa seremonioissa.

Raamatussa tällaisesta uskonnollisesta vaatetuksesta kerrotaan esimerkiksi kolmannessa Moseksen kirjassa seuraavasti ”Aaronin seuraajaksi voideltu ja vihitty pappi toimittakoon sovituksen. Hän pukeutukoon pyhiin pellavavaatteisiin 33ja toimittakoon pyhäkön pyhimmän osan puhdistusmenot (3 Moos. 16:32-33 ).”

Tästä artikkelista voit lukea erään jäsenen kokemuksen garmentin käyttämisestä.

Miten garmenttia käytetään?

Tavallisten vaatteiden on tarkoitus peittää allaan oleva garmentti. Emme muuntele garmentteja voidaksemme käyttää erilaisia vaatetyylejä.

Kaikki kirkon jäsenet eivät käytä garmentteja. Se on vain niitä varten, jotka ovat käyneet läpi temppelin endaumenttitoimituksen. Heitä kehotetaan käyttämään garmentteja ympäri vuorokauden. Jos otat temppelissä tekemäsi liitot vakavasti, käytät garmenttia. Mutta vaikka et ottaisi, se ei tarkoita, ettet olisi tervetullut kirkkoon.

Garmenttia käyttävä henkilö elää tavallista elämää ja silloin, kun garmentin pitäminen ei ole käytännöllistä hän riisuu sen pois. Esimerkiksi uimaan mennessä, saunassa tai joissain tapauksissa sairaalahoidon aikana garmenttia ei pysty käyttämään.

Onko sinun elämässäsi asioita, jotka auttavat muistuttamaan uskostasi?

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista What is the Mormon Temple Garment (and is it magic?), jonka on koonnut sivuston työryhmä.


[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Mikä on garmentti ja onko siinä taikaa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Lorenzo Snow – – sanaili tunnetun mietteen: ’Kuten ihminen nyt on, Jumala kerran oli: Kuten Jumala nyt on, ihminen voi joskus olla.’ Hyvin vähän on ilmoitettu koskien mietteen ensimmäistä puoliskoa, ja sen seurauksena vain vähän opetetaan.” Mutta toisesta puoliskosta on tullut yksi kaikkein olennaisimpia oppejamme.

Mihin Jumalan kaltaiseksi tulemisen oppi pohjautuu?

Joskus tätä oppia kutsutaan myös jumalallistumiseksi tai teoosiksi. Teoosin käsite ei ole uusi idea. Sitä käsitellään myös Raamatussa.

Raamattu esimerkiksi opettaa, että Kristus antaa meille kaiken elämään ja jumaluuteen kuuluvan, sekä lupaa meille osuuden jumalallisesta luonnosta (2 Piet. 1:3-4). Toisaalta viitataan siihen, että jos olemme Jumalan lapsia yhdessä Kristuksen kanssa, olemme myös perillisiä Hänen kanssaan ja meidät voidaan kirkastaa kuten Hänet (Room. 8:16). Ilmestyskirjassa kerrotaan, että uskolliset Kristus korottaa istumaan valtaistuimellaan (Ilm. 3:21).

Millä tavoin jumalallistumisen oppi näyttäytyy muissa uskonnoissa?

Myöhempien aikojen pyhät eivät ole yksin uskossaan teoosiin. Varhaisessa kristillisyydessä ajatusta opetettiin ja kommentoitiin yleisesti. Kreikkalaisortodoksisen kirkon isät ovat puhuneet siitä teoksissaan aivan uskonnon alkuajoista lähtien.

Jotkut näistä varhaisista kirkon isistä kirjoittivat: Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihmisestä voisi tulla Jumala (Athanasius, De incarcatione 54,3, cf. Contra Arianos1.39). Herramme Jeesus Kristus äärettömän rakkautensa kautta, tuli sellaiseksi kuin me olemme, jotta Hän voisi saattaa meidät olemaan sitä, mitä Hän on (Iranaeus, Adversus Haereses vol. 5). Mitä ihminen on, Kristus oli halukas olemaan – jotta ihminen voisi myös olla sitä, mitä Kristus on (Cyprian of Carthage, Treatise VI). Jumala loi meidät, jotta voisimme olla ’osallisina jumalallisesta luonnosta’ ja jakaa Hänen iankaikkisuutensa, ja että voisimme tulla Hänen kaltaisikseen armosta, jumalallistumisen kautta (Maximus the Confessor, Various Texts 1:42). Jumala… on luonut kaiken, jotta ihminen voisi pelastua ja tulla jumalaksi (Anthony the Great, On the Character of Men and on the Virtuous Life 168).

Edellisien esimerkkien kaltaisia lainauksia löytyy paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki nämä varhaiset oppi-isät olisivat olleet yksimielisiä toistensa tai meidän kanssamme nykyään siitä, mitä jumalallistuminen tarkalleen ottaen pitää sisällään.

Miksi jumalallistumisen opista on tullut tabu?

Tämä alunperin yleinen ajatus jäi ajan kuluessa taka-alalle. Yhtenä syynä olivat varhaisen kirkon opetukset Jumalan luonteesta ja Hänen luomuksistaan. Nämä levensivät kuilua meidän olemuksemme ja Jumalan olemuksen välillä. Ihmiset päätyivät lopulta pitämään teoosin ajatusta samana kuin uskoisi, että omenasta voi eräänä päivänä tulla appelsiini.

Luonnollisesti jotkut ihmiset saattavat huolestua jumallistumisen opista. Sitä saatetaan pitää Jumalaa alentavana. Tad Callister esitti kysymyksen ”Tuleeko Jumalasta heikompi, alempi, vähempi tai syrjäytetty, koska hän on antanut muilla kyvyn tulla hänen kaltaisekseen?”

Callister vastaa seuraavasti: ”Henkilön kyky kunnioittaa ja palvella Jumalaa kasvaa henkilön älyllisen, emotionaalisen, kulttuurisen ja hengellisen valaistumisen kautta. Näin ollen, mitä enemmän tulemme Jumalan kaltaiseksi, sitä suurempi kyky meillä on kunnioittaa Jumalaa. Nostaessaan ihmisiä taivasta kohti, Jumala samalla lisää omaa kunniaansa ja sen myötä tulee ’kunnioitetuksi enemmän,’ ei vähemmän.”

Toisaalta teoosin opin voi ymmärtää haluna korvata Jumala. Myöhempien aikojen pyhät eivät usko sen olevan mahdollista. Se, että pojasta tulee itsestään isä, ei tarkoita, ettei hänellä enää olisi omaa isää. Emme tavoittele Taivaallisen Isän paikan ottamista uskoessamme teoosiin.

Joskus tämän uskomuksen nähdään tekevän myöhempien aikojen pyhistä polyteistisiä. Jos uskomme, että ihmisen on mahdollista tulla Jumalan kaltaiseksi, eikö siitä seuraa, että Jumalia täytyy olla enemmän kuin yksi? Mikäli näin olisi ja jossain päin kosmosta olisi muita jumalia taivaallisten vanhempiemme ja Jeesuksen Kristuksen lisäksi, sillä ei ole meille mitään väliä. He eivät vaikuttaisi meihin millään tavoin.

Miksi myöhempien aikojen pyhät uskovat voivansa tulla Jumalan kaltaiseksi?

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että ”Ero ihmisen ja Jumalan välillä on merkittävä, mutta se on asteeseen, ei laatuun perustuva. Se on tammenterhon ja tammen välisen eron kaltainen, tai ruusunnupun ja ruusun, tai pojan ja isän.” (Tad R. Callister, BYU Devotional, Our Identity and our Destiny)

Me todella uskomme, että meidät on luotu Jumalan kuvan mukaan Hänen kaltaisikseen. Näin ollen me olisimme samaa mieltä Phillipin evankeliumin kanssa Nag Hammadin kirjoituksissa: ”Hevonen saa aikaan hevosia, ihminen synnyttää ihmisiä, jumala tuottaa jumalia.” Ehkäpä tämän takia psalmeista luemme ”Olette jumalia, kaikki tyynni korkeimman poikia” (Psalmi 82:6). Uskomme, että jokainen meistä syntyy jumalallisuuden siemen sisällämme.

Uskomme, että Jumala haluaa meidän oppivan sen, mitä Hän tietää ja tekevän sitä, mitä Hän tekee. Sitä varten ajattelemme iankaikkisuuden olevan. Tämä saattaa kuulostamaan pahimmalta harhaopilta ja jumalanpilkalta. Toisaalta se saattaa kuulostaa korkeimmalta palvonnan muodolta. Onko olemassa suurempaa tapaa ylistää Jumalaa kuin kulkea Hänen jalanjäljissään? Onko olemassa mitään niin palkitsevaa Jumalalle kuin kasvattaa meistä Hänen kaltaisiaan?

C.S. Lewis kirjoitti, ”On vakava asia elää mahdollisten jumalien ja jumalattarien seurassa, muistaa, että kaikkein tylsin ja mielenkiinnottomin henkilö, jolle puhut saattaa jonain päivänä olla olento, jota… todella haluaisit palvoa… Ei ole olemassa tavallisia ihmisiä. Et ole koskaan puhunut pelkälle kuolevaiselle.”

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Latter-day Saints Believe They Can Become Gods?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Uskovatko myöhempien aikojen pyhät todella voivansa tulla Jumalan kaltaiseksi? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Lopulta joudumme kuitenkin toteamaan, ettei mikään näistä voi vakuuttavasti todistaa Mormonin kirjan olevan totta. Miksi näin on?

Millainen suhde uskolla ja todisteilla on?

Kukaan ei voi todistaa pyhän kirjoituksen olevan totta. Tämä pätee myös Raamattuun. Sellaiset kertomukset kuten Mooseksen puhuminen palavalle pensaalle, Punaisen Meren vesien halkaiseminen tai Kristuksen ylösnousemus ovat asioita, joita emme voi todistaa tosiksi. Emme voi todistaa myöskään Mormonin kirjan tapahtumia kuten Ammonin saarnaa lamanilaisille, Jeredin veljen näkyä Jumalasta tai Kristuksen vierailua Amerikassa.

Jos voisimme todistaa kaiken paikkansa pitävästi ja tieteellisesti se veisi meiltä tarpeen uskoa. Tämä olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala meille maanpäällisen elämämme aikana merkitsee.

Kirjassa The God Who Weeps, Terryl ja Fiona Givens muotoilevat asian seuraavasti:

“Kutsu uskoon pyytää sitoutumaan sydämellä, virittämään sen resonoimaan periaatteiden, arvojen ja ihanteiden kanssa, joiden me hartaasti toivomme olevan totta ja joilla on kohtuulliset, vaikkei varmat perusteet niiden todeksi uskomiselle. On oltava perusteita epäilykselle samoin kuin uskolle, jotta valinta voi todella olla valinta, ja sen vuoksi harkitumpi ja henkilökohtaisen haavoittuvuuden ja sitoutumisen painottama. Musertava todisteiden mietintä etukäteen kumpaankaan suuntaan tekisi valinnasta yhtä merkityksettömän kuin ladattu ase suunnattuna ohimollemme. Uskomisen mahdollisuuden täytyy näyttäytyä henkilön omassa horisontissa kuin paratiisin hedelmänä, joka on aseteltu kohtalokkaasti dynaamisia jännitteitä luovien vaatimusten varaan.”

Toisin sanoen, sinulla ei voi todella olla uskoa, ennenkuin sinulla on ollut jotain syytä epäillä, mutta olet kuitenkin valinnut uskon. Huomattavaa on, ettei edeltävä lainaus tue sokeaa uskomista mihin tahansa, joka vastaan tulee. Se puhuu uskon puolesta asioihin, joihin meillä on kohtuullinen, muttei varma peruste uskoa.

Mitä uskomiseen vaaditaan?

Kirjailija Austin Farrar ilmaisi “Vaikka perustelu jonkin puolesta ei luo vakaumusta, sen puute tuhoaa uskon. Sitä, mikä vaikuttaa todistetulta ei välttämättä oteta vastaan, mutta se, mitä kukaan ei näytä pystyvän puolustamaan hylätään nopeasti. Järkeenkäyvä perustelu ei luo uskoa, mutta se pitää yllä ilmapiiriä, jossa usko voi kukoistaa.”

On olemassa kasoittain loistavaa myöhempien aikojen pyhien tutkijoiden julkaisemaa materiaalia, joka auttaa ylläpitämään uskolle otollista ilmapiiriä. Siitä huolimatta emme lopulta voi todistaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien jeesuksen Kristuksen kirkko on Kristuksen palautettu kirkko. Eikä sen pitäisi olla hälyttävää kenenkään uskolle.

Mormonin kirja opettaa. “sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta.” Se on jotain, mihin uskovien ihmisten täytyy totuttautua. Uskon asioissa tulee aina olemaan sekä ihmisiä, jotka puolustavat niitä ja ihmisiä, jotka vastustavat. Kumpaakaan näkemystä ei kuitenkaan voida tieteellisesti todistaa oikeaksi.

Neal A. Maxwell on sanonut:

“Mielipiteenäni on, että kaikki pyhät kirjoitukset Mormonin kirja mukaanluettuna, kuuluvat uskon alueelle. Tiede ei tule kykenemään todistamaan pyhiä kirjoituksia oikeaksi tai vääräksi. Kuitenkin tulee ilmestymään riittävästi vakuuttavia todisteita tukemaan totuutta, jotteivät vastustajat pysty sitä kumoamaan, muttei siinä määrin, että ne poistaisivat uskon vaatimuksen. Uskovien tulee olla kärsivällisiä sellaisten paljastusten ollessa meneillään.”

Mitkä asiat ovat perusteina uskolle?

Jumala ottaa huomioon tarpeemme jollain tavoin tyydyttää logiikan vaatimukset. Mutta Jumala haluaa meidän valitsevan Hänet, koska sydämemme ja toivomme ovat Hänen suunnitelmansa puolella, ei siksi, että todisteet vaativat tai pakottavat meidät uskomaan. Jumala ei edellytä sellaista uskoa. Se luo robotteja, ei opetuslapsia.

Matteuksen luvussa 16 Jeesus kysyy seuraajiltaan:

“Kuka minä teidän mielestänne olen?» Simon Pietari vastasi: »Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.» Jeesus sanoi hänelle: »Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”

Jumala haluaa meidän luottamuksemme Häneen tulevan Häneltä, Pyhän Hengen todistuksen kautta. Sen vuoksi haaste Mormonin kirjan lopussa pyytää meitä lukemaan kirjan, pohtimaan sitä sydämessämme ja kehottaa “kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.” Tämä on se sama lähde, joka todisti Pietarille, että Jeesus on Kristus.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Why Can’t We Prove the Book of Mormon Is True?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

The post Usko ja Opit – Miksi emme voi todistaa, että Mormonin kirja on totta? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä Vanha Testamentti kertoo pappeudesta?

Kuuliaisuutensa mukaan ihmisiä on siunattu eri aikoina Jumalan voimalla. Kun he ovat olleet halukkaita noudattamaan Jumalan käskyjä, Taivaallinen Isä on kutsunut profeetan ja antanut hänelle oikeuden käyttää voimaansa maan päällä. Jos ihmiset ovat hylänneet profeetan tai kieltäytyneet noudattamasta hänen opetuksiaan, pappeus on otettu pois heidän keskuudestaan.

Muinaisten Israelilaisten tapauksessa ihmisille ei annettu yleisesti oikeutta käyttää Jumalan voimaa kokonaisuudessaan, vaan vain vähäisempi osa siitä. Tätä kutsutaan Raamatussa leeviläispappeudeksi tai Aaronin pappeudeksi. Miesten asettamisesta tähän pappeuteen kerrotaan 2. Mooseksen kirjassa  40:13-15:

“Pue Aaron pyhiin vaatteisiin ja voitele ja pyhitä hänet minun papikseni. Kutsu sitten esiin myös hänen poikansa, pue paidat heidän ylleen ja voitele heidät minun papeikseni samalla tavoin kuin voitelit heidän isänsä. Näin heidät voidellaan ikuiseen pappeuteen sukupolvesta toiseen.”

Mitä pappeudelle tapahtui Kristuksen aikana?

Aaronin pappeus oli kuin osa Jumalan voimasta. Sen oli tarkoitus valmistaa ihmisiä suurempaan osaan Jumalan voimaa, eli Melkisedekin pappeuteen, samalla tavoin kuin Mooseksen laki oli valmistavaa opetusta Kristuksen lakia varten. Kristus palautti tämän korkeamman Melkisedekin pappeudeksi kutsutun valtuuden maan päälle. Paavali puhuu siitä heprealaisille:

“Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki.”
(Hepr. 7:11)

Pappeus ei rajoitu vain leeviläisiin, kuka tahansa kelvollinen mies voi saada sen. Kristus, joka ei kuulunut leeviläisiin, antoi tämän valtuuden apostoleilleen, jotka eivät myöskään olleet leeviläisiä mahdollisesti yhtä lukuunottamatta. Tämä olisi todellakin saanut tuona aikana vastustajat hermostumaan. Siitä huolimatta Markuksen evankeliumissa sanotaan

“Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä”
(Markus 3:15)

Miksi pappeus on tärkeää?

Pappeus on Jumalan valtuus suorittaa toimituksia kuten kaste tai Pyhän Hengen lahjan antaminen.  Valtuus on keskeistä. Jos poliisi pysäyttää sinut ja määrää sinulle ylinopeussakon, laki vaatii sinua maksamaan sen. Mutta jos jäätelöauton kuljettaja yrittää antaa sinulle ylinopeussakon se ei ole laillisesti sitova. Erona on valtuus.

Toimitukset, joita suoritamme maan päällä Jumalan nimessä ovat sitovia vain, kun ne tekee henkilö, jolla on valtuus.

Mitä tarkoittavat pappeuden avaimet?

Pappeuden avaimilla tarkoitetaan pohjimmiltaan, että Jumalan kutsumilla johtajilla on ”avaimet” tai oikeus ja velvollisuus ohjata pappeuden käyttöä vastuullaan olevalla maantieteellisellä alueella. Esimerkiksi piispa tai seurakunnanjohtaja pitää hallussaan avaimia, joita tarvitaan hänen seurakuntansa pappeuden ohjaamiseen. Vaarnanjohtaja pitää hallussaan avaimia hänen vastuullaan olevassa seurakuntien ryhmässä. Kirkon profeetta pitää hallussaan avaimia, jotka tarvitaan maailmanlaajuisesti pappeuden ohjaamiseen.

Nämä pappeuden avaimat Kristus lupasi Pietarille Matteuksen luvussa 16:

“Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Mitä ajattelemme yleisestä pappeudesta?

Jotkut uskonnot ajattelevat, että pappeus on yleistä, että se on kaikilla uskovilla. Toisin sanoen, jos uskot Kristukseen sinulla on pappeus. Tämä ajatus saa alkunsa 1 Pietarinkirjeestä 2:9:

“Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.”

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että Pietari vertaa tässä vain uskovia israelilaisiin 2. Mooseksen kirjassa 19:5-6 ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.”

Emme usko, että Pietari antaa yleisen pappeuden näiden jakeiden myötä kaikille uskoville, erityisesti kun Mooseksen kirjan kohdassa alle 10 lukua myöhemmin Jumala ohjeistaa, että tuona aikana vain leeviläisillä oli oikeus pappeuden saamiseen. Eli emme usko, että pappeus oli yleistä silloin, ei Pietarin viitatessa 2. Mooseksen kirjaan eikä se ole yleistä nykyään.

Kuinka meillä on pappeus?

Uskomme, että pappeuden voi saada vain Jumalalta. Täytyy olla henkilö, jolle Jumala on antanut valtuuden käyttää voimaansa. Kyseinen henkilö voi Jumalan ohjeistuksella ja hänen asettamiensa vaatimusten mukaan antaa pappeuden toiselle henkilölle. Katolisessa kirkossa uskotaan, että pappeus on siirtynyt rikkoutumattomassa valtuuden ketjussa Pietarin kautta aina nykyiselle Paaville saakka.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että Kirstuksen jälkeen kun apostolit oli surmattu, tapahtui luopuminen Kristuksen opetuksista ja pappeuden linja katkesi.

Mutta uskomme, että pappeus palautettiin Joseph Smithin kautta maan päälle. Johannes Kastaja, joka viimeisenä käytti Aaronin pappeutta maan päällä palautti sen Joseph Smithille. Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka saivat Melkisedekin pappeuden Kristukselta palauttivat sen samoin. Joseph Smithistä lähtien maan päällä on jälleen ollut rikkoutumaton pappeuden ketju, jossa Jumalan voima on annettu ihmisten käyttöön myös meidän aikanamme.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista What is the priesthood?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

The post Usko ja Opit – Miksi pappeus on meille niin tärkeää? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jumala oli valmistanut meille poikansa kautta mahdollisuuden vapautua meitä kohdanneista esteistä ja palata Hänen luokseen. Kristus antaa meille mahdollisuuden tehdä parannus ja päästä eroon virheistämme, muuttua ja kehittyä vähitellen enemmän Jumalan kaltaiseksi. Hän poistaa myös fyysisen kuoleman esteen tarjoamalla meille jokaiselle ylösnousemuksen. 

Tästä artikkelista voit lukea siitä, mitä tapahtui ennen syntymäämme.

Mikä on elämän tarkoitus?

Jeesus Kristus on näyttänyt meille täydellisen esimerkin ja opettanut, kuinka voimme olla onnellisia kuolevaisuudessa ja palata Taivaallisen Isän luokse tämän elämän jälkeen. Nimitämme Kristuksen opetuksia ja Hänen sovitustyötään puolestamme evankeliumiksi. Kun noudatamme elämässämme Hänen evankeliuminsa periaatteita, se valmistaa meidät vastaanottamaan iankaikkisen elämän lahjan. Evankeliumi sisältää viisi perusasiaa:

1. Meidän täytyy uskoa Jeesukseen Kristukseen.

2. Meidän täytyy osoittaa uskomme tekemällä parannusta synneistämme.

3. Meidän täytyy seurata Kristuksen esimerkkiä ja mennä kasteelle.

4. Kasteen jälkeen, meidän täytyy vastaanottaa Pyhän Hengen lahja kätten päällepanemisen kautta.

5. Ja meidän täytyy pitää kiinni näistä asioista. Meidän täytyy jatkaa yrittämistä, parannuksen tekoa ja Kristuksen seuraamista elämämme ajan. Kutsumme tätä “loppuun asti kestämiseksi.”

Jeesuksen Kristuksen evankeliumista oppiminen, sen mukaan eläminen ja siitä onnen löytäminen on siis elämän tarkoitus.

Mitä tapahtuu kun kuolemme?

Jossain vaiheessa meistä jokainen väistämättä jatkaa matkaansa ikuisuuteen kuoleman kautta. Mutta tässä vaiheessa kaikki vasta muuttuukin mielenkiintoiseksi. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että fyysinen kehosi haudataan ja henkesi menee eräänlaiseen hengelliseen “odotushuoneeseen.” Kutsumme tätä yksinkertaisesti henkimaailmaksi.

Se ei ole erillinen maailma. Se on tämän maan päällä, mutta emme vain voi nähdä sitä. Voisimme kutsua sitä vaikkapa eri ulottuvuudeksi.

Henkimaailmassa ei ole kyse taivaasta ja helvetistä siinä mielessä, että ne olisivat lopullisena olintilanasi. Mutta se on jaettu jonkinlaiseen henkivankilaan jumalattomille ja hengelliseen paratiisiin vanhurskaille, jotka uskoivat Jeesukseen ja tekivät parhaansa elääkseen Hänen opettamansa evankeliumin mukaan. Jumalattomien, jotka hylkäsivät Kristuksen sovituksen, täytyy kärsiä omien syntiensä vuoksi henkivankilassa. Siinä merkityksessä tämä on väliaikainen “helvetti.”

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan meidän oli määrä mennä kasteelle.  Se on yksi edellytys paratiisiin pääsemiselle henkimaailmassa. Mitä sitten tapahtuu miljoonille ihmisille, jotka kuolevat saamatta koskaan mahdollisuutta kuulla tästä Jeesuksesta? Onko oikein, että heidät vain heitetään suoraan helvettiin?

Myöhempien aikojen pyhtä uskovat, että vanhurskaat henget opettavat evankeliumia henkimaailmassa sellaisille, joilla ei ollut mahdollisuutta kuulla siitä eläessään. Sillä välin myöhempien aikojen pyhät temppeleissä maan päällä tekevät kasteita kuolleiden esivanhempiensa puolesta, jotta heillä olisi mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tämä toimitus henkimaailmassa kun he kuulevat evankeliumista.

Mitä ylösnousemus tarkoittaa?

Kaikki ihmiset, olivatpa he jumalattomia tai vanhurskaita tulevat nousemaan ylös. Kuoleman jälkeen, saamme fyysiset ruumiimme takaisin. Mutta tällä kertaa ne ovat kuolemattomia ja täydellisiä kuten Kristuksen keho oli hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Kaikki sairautemme ja fyysiset vammamme on poistettu.

Ylösnousemuksen jälkeen meidät tullaan tuomitsemaan. Tuomarina toimii Jumala ja tuomio perustuu valintoihimme, tekoihimme, ajatuksiimme, aikomuksiimme, tilanteeseemme, kemiaamme, kohtaamiimme haasteisiin ja kaikkiin muihin elämäämme vaikuttaneisiin asioihin. Ne kaikki otetaan huomioon tuomiossamme.

Yleensä kristillisyydessä ajatellaan, että tuomiossa henkilö määrätään joko taivaaseen tai helvettiin. Myöhempien aikojen pyhien oppi on hieman erilainen. Uskomme, että taivaassa on kolme valtakuntaa. Ylösnousemuksen ja tuomion jälkeen henkilö päätyy elämään jossakin näistä.

Kuinka tiedämme kuoleman jälkeisestä elämästä näin yksityiskohtaisesti?

Myöhempien aikojen pyhien profeetat ovat nähneet kaksi näkyä, jotka ovat suuresti lisänneet ymmärrystämme kuoleman jälkeisestä elämästä.

Toisen näistä sai profeetta Joseph F. Smith hieman ennen kuolemaansa. Presidentti Smith joutui kärsimään suuria menetyksiä elämänsä aikana. Hän menetti monia perheenjäsenistään ja näki paljon kuolemaan ensimmäisen Maailmansodan, sekä miljoonia henkiä vaatineen epidemian seurauksena. Luku 138 Oppi ja Liitot kirjassa sisältää hänen näkynsä.

Se antaa toivoa meille kaikille. Presidentti Smith näki henkimaailman ja Kristuksen vierailun sinne niiden kolmen päivän aikana, jotka hänen ruumiinsa oli haudassa. Näyn saamisen ajankohtana presidentti Smith oli pohtinut Pietarin kirjeen kolmatta ja neljättä lukua. Tämä näky tuli hänelle vastauksena kysymykseen ”näemmekö rakkaamme jälleen tämän elämän jälkeen?.” Vastauksena on innostava ”kyllä!”

Toisen näyn taas kokivat Joseph Smith ja Sydney Rigdon muiden miesten läsnäollessa. Se on kirjattu muistiin Opin ja Liittojen kirjaan lukuna 76. He näkivät Kristuksen ja sen jälkeen kolme kirkkauden valtakuntaa, joihin lyhyesti viitataan 1. Korinttolaiskirjeessä 15:40-42.

Mitä ovat kirkkauden valtakunnat?

Selestisessä valtakunnassa voimme nauttia Jumalan läsnäolosta. Tämä valtakunta on jaettu kolmeen asteeseen, joista korkeimmassa perheet voivat olla yhteen liitettyinä toistensa ja Jumalan kanssa ikuisesti. Tämän valtakunnan kirkkautta verrataan aurinkoon. Tämä on paikka, jonne menevät sellaiset vanhurskaat henkilöt, jotka hyväksyivät Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa ja tekivät parhaansa elääkseen sen mukaan.

Seuraava valtakunta on kotina kaikille hyville ihmisille. Sitä kutsutaan nimellä terrestrinen kirkkaus. Ihmiset, jotka olivat kunniallisia, mutta maailman viekkauden sokaisemia, jopa myöhempien aikojen pyhät, jotka eivät pysyneet rohkeina todistuksessaan Jeesuksesta elämänsä aikana asuvat täällä. Tämän valtakunnan kirkkautta verrataan kuuhun. Kristus palvelee näitä ihmisiä, muttei asu heidän kanssaan. Samoin muut selestisen valtakunnan asukkaat palvelevat terrestrisen valtakunnan asukkaita.

Alin kirkkaudenaste on telestinen valtakunta, johon päätyvät jumalattomat ihmiset, jotka eivät tehneet parannusta. Vaikka saattaisi tuntua siltä, että joidenkuiden historiallisten henkilöiden toivoisi päätyvän helvettiin, he saattavat todennäköisimmin saada osansa telestisessä valtakunnassa.

”Nämä ovat niitä, jotka syöstään alas helvettiin ja jotka kärsivät kaikkivaltiaan Jumalan vihaa aikojen täyttymiseen asti, jolloin Kristus on alistanut kaikki viholliset jalkojensa alle ja on päättänyt työnsä;” (OL 76:106). He siis kärsivät väliaikaisesti ja sitten perivät telestisen kirkkauden. Palvelijat terrestrisestä valtakunnasta palvelevat tätä alinta kirkkauden astetta.

Joseph Smith sanoi tämän valtakunnan kirkkauden ”ylittävän kaiken ymmärryksen.” Se antaa meille jonkinlaisen kuvan siitä, millaisesta kirkkaudesta ylemmissä valtakunnissa on kyse.

Uskovatko myöhempien aikojen pyhät helvetin olemassaoloon?

Pysyvä ”helvetti” on myöhempien aikojen pyhille nimeltään ulkoinen pimeys. Se on olinpaikkana Kadotuksen pojille. Tämä pitää sisällään saatanan ja hänen alkuperäiset seuraajansa aikaisemmasta olemassaolosta, sekä ne maan päällä eläneet ihmiset, jotka ovat tehneet anteeksiantamatonta syntiä. Tätä kutsutaan myös synniksi Pyhää Henkeä vastaan, joka tarkoittaa, että henkilöllä on varma tieto Kristuksesta, hän näkee Kristuksen, ja sitten kieltää Hänet.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista What Happens after Death, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Mikä on elämän tarkoitus ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

• Mistä me tulemme?
• Miksi olemme täällä? Mikä on elämän tarkoitus? (Sinua saattaa kiinnostaa myös: Mikä on elämän tarkoitus?)
• Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Jumalan suunnitelmaa kokonaisuudessaan ja varsinkin sen alkuvaiheita ei ole kuvattu tarkoin Raamatussa. Tietomme näistä perustuu suuresti nykypäivän ilmoitukseen ja Raamatun ulkopuolisiin pyhiin kirjoituksiin.

Mistä me tulemme?

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että ennen kuin synnyimme henkemme olivat olemassa ja elimme kaikki osana Taivaallisen Isän perhettä. Kutsumme tätä aikaisemmaksi olemassaoloksi tai maanpäällistä elämää edeltäneeksi elämäksi. Sinä olit yhä sinä. Kehitit persoonallisuuden ja luonteenpiirteitä, ja pystyit tekemään valintoja samaan tapaan kuin nytkin. Me olimme onnellisia, mutta tuolloin emme pystyneet ymmärtämään mahdollisuuksiamme kokonaisuudessaan.

Jumala oli valmistanut suunnitelman, jonka avulla voisimme tulla Hänen kaltaisikseen. Se oli keino lisätä tietoamme, voimaamme, kykyjämme ja iloamme. Suunnitelma, jonka avulla voisimme yltää täyteen potentiaaliimme. Jumalan suunnitelma sisälsi maan päälle syntymisen, fyysisen kehon saamisen ja valintoja hyvän ja pahan välillä. Me saimme valita seuraisimmeko suunnitelmaa vai emme.

Me hyväksyimme tuon suunnitelman. Se on syy, jonka vuoksi olemme päätyneet tänne. Mutta jotkut perheeseemme kuuluvista henkiolennoista, joita johti henki nimeltään Lucifer eivät hyväksyneet Jumalan suunnitelmaa. Heidän mielestään olisi ollut parempi, jos jokaiselle meistä olisi taattu iankaikkinen elämä valinnoistamme huolimatta. Meidät olisi pakotettu tekemään oikeita valintoja joka hetki ollessamme maan päällä, jolloin ikuinen elämä voitaisiin varmistaa jokaiselle.

Sellainen suunnitelma ei olisi voinut toimia, ja Jumala hylkäsi sen. Lucifer ja hänen seuraajansa vihastuivat, kapinoivat ja heidät karkotettiin maan päälle. Nämä henget ovat yhä täällä, yrittäen näkymättöminä saada meidät kapinoimaan Jumalan suunnitelmaa vastaan millä tavalla tahansa. Heidän läsnäolonsa vaikutti Aadamin ja Eevan lankeemukseen. Samoin se vaikuttaa myös synteihin, joihin me jokainen syyllistymme.

Millaisia opetuksia Raamatusta löytyy aikaisemmasta olemassaolosta?

Raamatussa on tarinoita, jotka viittaavat aikaisempaan olemassaoloon. Kristuksen äidin, Marian vieraillessa serkkunsa Elisabethin luona, Elisabeth oli kuudennella kuulla raskaana. Luukkaan evankeliumissa sanotaan (Luukas 1:39-44):

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.

Herra sanoo Jeremialle kohdassa Jeremia 1:5 ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,

minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Uskomme, että Jumala puhuu tässä kohdassa aikaisemmasta olemassaolosta. Hän tunsi Jeremian henkilökohtaisesti siellä ja samoin hän tuntee jokaisen meistä.

Mitä aikaisempi olemassaolo merkitsee meille?

Eräässä myöhempien aikojen pyhissä kirjoituksissa, jota kutsutaan Abrahamin kirjaksi Herra puhuu Abrahamille (Abraham 3:22, 23):

Nyt Herra oli näyttänyt minulle, Abrahamille, ne älyt, jotka oli järjestetty ennen kuin maailma oli; ja kaikkien näiden joukossa oli monia jaloja ja suuria; ja Jumala näki nämä sielut, että he olivat hyviä, ja hän seisoi heidän keskellänsä, ja hän sanoi: Nämä minä teen hallitsijoikseni, sillä hän seisoi niiden keskellä, jotka olivat henkiä; ja hän näki, että he olivat hyviä; ja hän sanoi minulle: Abraham, sinä olet yksi heistä; sinut valittiin ennen kuin sinä synnyit.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että kaikki profeetat, jotka ovat palvelleet ihmiskuntaa kuolevaisuudessa oli ennalta asetettu kutsumuksiinsa aikaisemmassa olemassaolossa. He olivat uskollisia siellä, ja he ovat uskollisia täällä. Ennalta-asettaminen ei ole sama asia kuin ennalta määrääminen. Ennalta-asettaminen tarkoittaa, että henkilöllä on tahdonvapaus kuolevaisuudessa täyttää kutsumuksensa tai ei. Jos hän ei täytä aikaisemmassa olemassaolossa asetettuja tavoitteita ja sitoumuksia, Herra voi nostaa hänen tilalleen toisen ottamaan hänen paikkansa.

Paitsi profeetat, myös me kaikki olimme Taivaallisen Isämme luona ennen syntymäämme ja meillekin varattiin erilaisia tehtäviä. Mitä voi merkitä tietää, että olet ollut aina olemassa ja olet iankaikkinen olento? Elit Kristuksen kanssa hyvin pitkän aikaa, ennenkuin synnyit kuolevaisuuteen. Se, että olet olemassa kuolevaisuudessa tarkoittaa, että seisoit Kristuksen kanssa vastustamassa saatanan joukkoja aikaisemmassa olemassaolossa. Saatoit tuntea parhaat ystäväsi ja perheesi siellä, samoin kuin monia muita ihmisiä, jotka kohtaat jälleen kuolevaisuuden jälkeen.

On Jumalan tahdon mukaista, ettet muista aikaisempaa olemassaoloa. Jumala haluaa, että valintamme ovat rajoittamattomia täällä maan päällä. Jos muistaisimme aikaisemman olemassaolon, se muuttaisi kaiken. Mutta muistimme palautetaan meille kokonaisuudessaan kuolevaisuutta seuraavissa Jumalan suunnitelman vaiheissa.

Jumalalla on suuria suunnitelmia sinua varten, paljon suurempia kuin kuolevaisuus voi tarjota. Kuolevainen elämämme maan päällä on vain silmänräpäys iankaikkisuuden suuressa mittakaavassa. Sen on tarkoitus valmistaa meitä jännittäviä kehittymisen ja ilon mahdollisuuksia varten tämän elämän jälkeen. Eikä kuolevaisuus ole sinun seikkailusi alku.

Vastauksia kysymyksiin elämän tarkoituksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä löytyy seuraavasta Usko ja Opit -sarjan artikkelistamme.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Did I Exist Before I Was Born, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – Olinko olemassa jo ennen syntymääni? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä Jeesus opetti paholaisen toiminnasta?

Uudessa Testamentissa, Markuksen evankeliumissa joukko ihmisiä näkee Kristuksen ajavan ulos pahoja henkiä. Tämä aiheuttaa katselijoissa hämmästystä, mutta myös epäilyä.

”Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.»

Ja Kristus vastasi heille: Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää…  Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut.” (Markus 3:23-24)

Toisin sanoen paholainen ei koskaan innoita ketään seuraamaan Jumalaa. Hän ei koskaan käske ketään tekemään sellaista, mikä tekee vain hänen olemassaolonsa vaikeammaksi. Hän voi näyttäytyä valon enkelinä, mutta hän tekee sen huijatakseen henkilön tekemään tai uskomaan jotain, mikä on väärin.

Jos enkeli ilmestyy sinulle ja kertoo Kristuksen olevan Vapahtajasi, se ei ole paholaisesta. Mutta jos enkeli ilmestyy ja pyytää palvelemaan itseään tai vaikkapa etsimään rikkautta ja mainetta, silloin on syytä olla huolissaan.

Kuinka Mormonin kirja opettaa Kristuksesta?

Usein ihmiset tekevät päätelmiä Mormonin Kirjasta lukematta sitä. He kuulevat ehkä jotain siitä toisen uskonnon edustajalta tai etsivät tietoa hakusanoilla ”Mormonin kirjan ongelmia” tai taivas varjele, he katsovat sitä käsittelevän South Park-jakson ja juuri niin pitkälle heidän tutustumisensa etenee.

Sovelletaan edellistä Kristuksen opettamaa periaatetta Mormonin kirjaan. Tarkastellessamme, mitä Mormonin kirja opettaa, onko sen lähteenä Jumala vai paholainen? Tässä asetelmassa jomman kumman on oltava totta. Mormonin kirjassa on 3 925 viittausta Kristukseen. Tässä joitakuita näistä pyhien kirjoitusten kohdista:

Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa. (2 Nefi 25:26)

Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, – – sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua. (Helaman 5:12)

Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; (Moroni 10:32)

Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; (Moosia 4:9)

Enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja. Sen vuoksi, minä sanoin teille: Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä. (2 Nefi 32:3)

Jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä. (Alma 36:3)

Sen tähden jokainen, joka uskoo Jumalaan, voi varmasti toivoa parempaa maailmaa, aivan niin, sijaa Jumalan oikealla puolella, mikä toivo tulee uskosta, on ihmisten sieluille ankkurina, joka tekee heistä varmoja ja lujia (Eter 12:4)

Keskimäärin Mormonin kirjassa on siis viittaus Jeesukseen jokaisessa 1,7 jakeessa. Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Mormonin kirja opettaisi Kristuksesta. Se kertoo Hänen olevan Vapahtajamme. Hän eli, kärsi syntiemme puolesta, kuoli ja nousi ylös. Kristuksen opetuksen perusteella ei kävisi järkeen, että paholainen toimisi tällaisen tekstin lähteenä.

Miksi pidämme Mormonin kirjaa toisena todistuksena Kristuksesta?

Kristus vaikutti Jerusalemin lähistöllä eläessään maan päällä. Uusi Testamentti kertoo Hänen elämästään, opetuksistaan ja teoistaan. Yhdessä Vanhan Testamentin kanssa, jossa Kristus tunnettiin Jehovana, ne muodostavat ensimmäisen todistuksen Kristuksesta.

Mormonin kirjan ei ole tarkoitus korvata Raamattua. Se toimii toisena todistuksena siitä, että Jeesus todella eli, kuoli ja nousi ylös puolestamme. Samalla tavoin kuin Hän innoitti profeettoja itäisellä puolella maapalloa Vanhan Testamentin aikana, Hän puhui myös läntisellä puolella oleville profeetoille. Heidän kirjoituksensa on tallennettu lyhennelmänä Mormonin kirjaan.

Mormonin kirja ei kerro Jeesuksen elämästä maan päällä, muuta kuin niiden merkkien osalta, joita Amerikan mantereella asuneiden ihmisten keskuudessa annettiin Hänen syntymästään ja kuolemastaan. Sen sijaan se kertoo, kuinka Kristus vieraili myös muiden kuin Jerusalemin lähellä asuvien uskovien luona ylösnousemuksensa jälkeen.

Nämä ihmiset olivat Juudan ja Joosefin jälkeläisiä, jotka oli johdatettu pois Jerusalemista noin 600 eKr. Jeesus kutsui heitä ”toisiksi lampaikseen” (Johannes 10:16), joista hän oli puhunut apostoleilleen Jerusalemissa. Kristuksen kuoleman yhteydessä Amerikan mantereella asuneiden keskuudessa oli tapahtunut suuria tuhoja, jotka surmasivat suurimman osan jumalattomista. Jäljelle jääneet olivat kansan uskollisempi osa. He odottivat Kristuksen tulevan vierailemaan myös heidän luonaan. Heidän uskonsa vuoksi Kristus opetti heitä ja näytti heille ihmetekoja, jotka olivat jopa suurempia kuin ne, joita Hän teki vanhassa maailmassa.

”Ja hän puhui väkijoukolle ja sanoi sille: Katsokaa pienokaisianne. Ja kun he katsoivat nähdäkseen, he loivat katseensa taivaalle, ja he näkivät taivaiden aukenevan, ja he näkivät enkeleitä laskeutuvan taivaasta ikään kuin tulen keskellä; ja he tulivat alas ja ympäröivät nuo pienokaiset, ja he olivat tulen ympäröiminä; ja enkelit palvelivat heitä.” (3. Nefi 17:23-24)

Mormonin kirjan ei ole tarkoitus väheksyä Raamattua ja sen sisältöä, tai korvata sitä pyhänä kirjana. Se vain tarjoaa toisen näkökulman ja vahvistuksen uskollemme Vapahtajaan Jumalan Poikana ja edelleen elävänä, ylösnousseena olentona.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Is the Book of Mormon of God or Satan?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – kirjoittiko saatana Mormonin kirjan? appeared first on SeuraaKristusta.fi.