Kuinka sitten voimme saavuttaa sen?

Edistyminen tuo onnea

Monet ihmiset eivät tunnista iloa, koska heillä on “olen onnellinen kun” -ajattelutapa. He uskovat, että kun he viimein saavuttavat jotakin, he ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Mutta entä jos epäonnistumme? Mitä sitten tapahtuu? Onko onnemme täysin riippuvainen siitä, tapahtuuko elämässämme jotain vai ei? Onko onnemme riippuvainen menestyksestämme?

Jos annamme tällaisen ajattelutavan määritellä meidät, elämästämme tulee saavutustemme hetkellisten huippuhetkien jatkumo, mutta emme koskaan todella ymmärrä sitä iloa, joka tulee “ahaa-hetkistä” oppimisesta ja kasvukokemuksista, kun pyrimme kohti tavoitteitamme.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi lopettaa tavoitteisiimme ja päämääriimme keskittyminen. Määränpää antaa meillle tarkoituksen. Se on eteenpäin ajava voima pyrkimystemme taustalla. Mutta samalla kun nautimme pyrkimystemme saavuttamisesta, voimme pysähtyä hetkeksi, antaa myönteisten tunteiden viipyä vähän pidempään ja voimme juhlistaa edistymistämme joka päivä, vaikka se olisin vähäistä. Jos emme edisty ja koemme vastaiskuja, voimme silti huomata opetuksia, joita tuo kokemus toi tullessaan, ja mitä voimme tehdä paremmin. Kun teemme näin, onnesta tulee asia, jota voimme tavoitella ja saavuttaa joka päivä.

Vaikeuksista oppiminen tuo onnea

Toinen olennainen asia onnessa on se, että se ei tarkoita vaikeuksien, turhautumisien, kipujen, vastustuksen tai muiden epämiellyttävien tunteiden puuttumista. Me kaikki koemme jonkinlaisia vaikeuksia elämässämme. Onni on sitä, että opettelemme elämään vaikeuksien kanssa ja toimimme niiden kohdatessa niin hyvin kuin osaamme. Se, miten reagoimme vaikeuksiin, voi laajentaa kykyämme nähdä, tuntea ja omaksua onni. Se voi tuoda tullessaan kasvua ja oppimista, joka voi johtaa tyydytykseen ja iloon. Voimme kasvaa vaikeuksiemme kautta myönteisyyden ja toivon avulla.

Yrittäminen tuo onnea

Viimeinen ja tärkein asia pysyvän onnen saavuttamisessa on se, että kuljemme Jumalan kanssa koko matkan. Koska onni on olemassaolomme tarkoitus ja päämäärä, ei ole yllättävää, että ennen kuin Jumala lähetti meidät maan päälle, Hän valmisti meille tien, jota seuraamalla voimme saavuttaa sen, miksi tulimme tänne, jos haluamme. Tämän tien ovat sekä muinaiset profeetat että viimeisten aikojen elävät profeetat kirjoittaneet pyhiin kirjoituksiin.

Tuo tie pysyvään onneen ei tarkoita täydellisen elämän elämistä, koska kukaan ei voi saavuttaa täydellisyyttä tässä elämässä, paitsi Jeesus Kristus. Jumala vaatii meitä vain tekemään parhaamme. Alkeisyhdistyksen lapsille järjestetyssä kokouksessa Presidentti Russell M. Melson kertoi mitä rohkaisevimmat sanat, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Jumalan suurta rakkautta meitä kohtaan. Hän sanoi: “Herra rakastaa yrittämistä, koska yrittäminen tuo palkintoja, joita ei voi tulla ilman yrittämistä.” Meidän pyrkimyksillämme seurata käskyjä, rakastaa Jumalaa, lähimmäisiämme, jopa vihollisiamme, antaa anteeksi muille, elää nöyrinä ja rauhallisina, kunnioittaa muita heidän uskomuksistaan huolimatta, huolehtia itsestämme ja tarvitsevista, muistaa Hänet ilon ja surun aikoina ja pyrkimyksemme pysyä polulla, joka vie takaisin Hänen luokseen, on todella merkitystä.

Meidän ponnisteluillamme on merkitystä, vaikka ne meidän mielestämme ovat pieniä.  Jos teemme parhaamme, Hän tekee teoistamme suurempia ja auttaa meitä saavuttamaan luvatun iankaikkisen onnen lahjan. Onni ei vain tapahdu. Me saamme sen tapahtumaan Kristuksen avulla, joka on pysyvän onnen luoja.

Alkuperäisen artikelin on kirjoittanut Chona ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

Millaiset asiat tuovat sinulle pysyvää onnea?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kuinka voimme saavuttaa pysyvän onnen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Onnellisuus ei ole yhden hetken saavutus

Joskus saatamme laskea onnellisuuden yhden hetken varaan. Voimme odottaa sitä joululta, syntymäpäivältä, häiltä tai muulta elämän merkittävältä tapahtumalta. Olemme ehkä nähneet tapauksen eteen paljon vaivaa, mutta sitten jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan, joku henkilö pettää meidät täysin tai sää onkin huono. Joskus tunnelmamme pilaa jokin seikka, jota emme edes pysty tarkalleen määrittelemään, vaikka kaikki onkin periaatteessa onnistunut täysin.

Onko sinulle koskaan käynyt näin?

Monissa asioissa elämässäni tarvitsen pieniä säännöllisiä askeleita. Yhden päivän urakka ei riitä paikkaamaan viikon aikana laiminlyötyjä asioita. Jos en työskentele päivittäin hieman pyhien kirjoitusten lukemisen parissa, en ole valmistautunut opetustehtävääni kirkossa. Ellen huolehdi päivittäin riittävästä veden juomisesta saan huomata kärsiväni kuivasta ihosta. Jos en pese pyykkiä viikolla, en ehdi paikkaamaan tilannetta lauantaina.

Myös onnellisuuden suhteen tarvitsen pieniä päivittäisiä tekoja, jotka auttavat minua nauttimaan siitä jatkuvasti. Pyhäkoulun oppimateriaalissa esitettiin ajatus siitä, että alkuaikoina kirkon jäsenille matka uudelle asuinpaikalle oli vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Mielestäni tätä voidaan soveltaa onnellisuuden saavuttamiseen toisaalta niin, että emme voi odottaa onnellisuutta elämäämme yhtäkkiä jonkin asian saavutettuamme. Toisaalta se opettaa minulle, että onnellisuus koostuu pienistä asioista matkan varrella.

Onnellisuuden rakennuspalikoita

Jouluni eivät aina ole olleet onnistuneita. Joskus huomaan jälkeenpäin, että en tuntenut rakkautta vaan stressiä. Toisinaan taas tuntuu, että vain suoritin tehtävälistaa ja joulu kiiruhti ohi sillä aikaa. Välillä kaupallisuus on pilannut jouluni. Tänä vuonna vietin yhden elämäni parhaista jouluista. Kaikki ei mennyt niinkuin piti, mutta sillä ei ollut väliä. Kolme pientä asiaa tekivät joulustani onnellisen.

1. Kristukseen keskittyminen

Tärkein näistä oli Kristukseen keskittyminen. Yritin oppia lisää Jeesuksesta ja muistaa häntä lukemalla päivittäin Uutta Testamenttia. Sen kautta tunsin, että pääsen lähemmäs Vapahtajaa ja opin enemmän Hänestä. Luimme lasten kanssa kertomuksia Jeesuksesta ja keskustelimme Hänen elämäänsä liittyvistä tapahtumista. Nämä olivat pieniä ja yksinkertaisia asioita, mutta niiden kautta sain päiviini antoisia kokemuksia.

Uskon myös, että Kristukseen keskittymisestä seurasivat kaksi muuta pientä, mutta merkityksellistä asiaa.

Tästä artikkelista voit lukea, millaisia siunauksia voimme kokea seuraamalla Kristusta.

2. Lähimmäisen rakkaus

Toinen asia oli lähimmäisen rakkaus. Se ilmeni joulussani palveluna, olemalla paremmin läsnä läheisilleni ja kiinnostunut heidän ajatuksistaan. Joulusiivousta tehdessäni ajattelin, että teen sen lahjaksi miehelleni ja annan hänen levätä siivoamisen sijaan. En ajatellut katkerasti sen olevan epäreilua kuten ehkä joskus vastaavissa tilanteissa, vaan iloitsin siitä, että sain tehdä jotain hänen hyväkseen.

Olin myös palvelun kohteena. Huomasin monesti, etten voi saada aikaiseksi kaikkea yksin. Jouduin pyytämään apua. Onneksi minulla oli ystäviä ja läheisiä ympärillä, jotka halusivat auttaa. Lisäksi sain nauttia siitä, että yksinäisen suorittamisen sijaan teimme asioita yhdessä. Valmistimme esimerkiksi aterioita tai koristelimme kotia.

Läsnäolo, jolla pyrin huomioimaan lähimmäisiäni antoi paljon enemmän minulle kuin mikään muu, mihin olisin voinut aikaani käyttää.

3. Hetkistä nauttiminen

Kolmantena pienenä asiana joulussani oli hetkistä nauttiminen. Tarkoitan tällä, että pystyin suhtautumaan myönteisemmin pienten vastoinkäymisten kohdatessa ja olemaan tyytyväinen itseeni.

Rovaniemellä joulu oli melko kylmä ja normaalisti minua olisi saattanut harmittaa, että jouduin viemään lapset pulkkamäkeen ulkoilemaan seisoakseni itse vain siellä kylmissäni. Tällä kertaa sen sijaan halusin viettää aikaa heidän kanssaan. Meillä oli hauskaa, enkä lopulta edes ollut kylmissäni.

Huomasin, että muissakin tilanteissa pystyin luopumaan ylimääräisestä stressistä ja negatiivisista ajatuksista. Olin tyytyväinen siihen, mitä pystyin tekemään sen sijaan, että olisin ollut pettynyt itseeni ja miettinyt asioita, joihin en pystynyt. Pyrin tekemään sellaista, mistä nautin ja antamaan läheisilleni saman mahdollisuuden.

Nämä pienet asenteenmuutokset ja teot olivat avainasemassa minun onnellisuudelleni. Uskon, että ne olivat seurausta valinnastani keskittyä Vapahtajaan. Pystyin sen vuoksi helpommin ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakkautta, jättämään epäolennaiset asiat huomiotta ja suhtautumaan asioihin myönteisemmin erilaisissa tilanteissa.

Onnellisuus on valinta

Toivon hartaasti, ettei joulu tänä vuonna loppuisi.

Haluan jatkaa Kristukseen keskittymistä, jotta voisin kokea enemmän onnellisuutta myös loman päättyessä. Kristukseen keskittymällä voimme nauttia joulun hengestä läpi vuoden. Ymmärrän nyt paremmin, mitä se voi tarkoittaa ja uskon, että me todella voimme olla onnellisempia, kun teemme niin.

Kristukseen keskittyminen ei välttämättä tarkoita aina samoja asioita arjessamme. Voimme toteuttaa sitä monin tavoin. Mutta uskon, että se on tietoinen valinta, jota tarvitsemme päivittäin.

Toki aina tilanteemme ei ole onnellinen, emmekä tunne oloamme koko ajan iloiseksi. En usko, että pystymme siihen tai se olisi tarkoitus. Tarvitsemme vastakohtaisia kokemuksia, jotta ylipäätään voimme tuntea onnellisuutta. Mutta voimme aina valita, kuinka reagoimme ja miten tarkastelemme asioita. Jos keskitymme Kristukseen, voimme saada voimaa reagoida myönteisesti ja nähdä hyviä puolia.

Pienet asiat, jotka toivat onnellisuutta minulle joulun aikana ovat täysin toteutettavissa myös arkena. Niiden avulla voimme saavuttaa onnellisuuden tekemällä töitä vähitellen. Samalla tavoin kuin pystyn nujertamaan pyykkivuoren kylpyhuoneessamme.

En halua rakentaa sen suurempia paineita uudelle vuodelle tai tehdä kauaskantoisia tavoitteita, jotka jäävät saavuttamatta. Mutta toivon voivani tulevana vuonna keskittyä löytämään onnellisuutta arjen hetkissä pitämällä Kristuksen paremmin läsnä päivittäisessä elämässäni.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis

Millaisista asioista sinä toivoisit voivasi pitää kiinni tulevan vuoden aikana?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Onnellista Uutta Vuotta! – kuinka Kristukseen keskittyminen toi minulle onnea appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Joskus onnistumisen ilo puuttuu

Olin aina kovin keskittynyt haaveilemaan seuraavaa unelmaani. Ajan kuluessa käsitin, ettei unelmien saavuttaminen tuonut minulle iloa. Ajokortin saadessani muistan huomanneeni, että olen saavuttanut monta tavoitetta ilman, että olisin siitä juurikaan nauttinut. Saavuttaessani unelman odotinkin vain seuraavan unelman toteutumista sen sijaan, että olisin osannut arvostaa jo saavuttamiani asioita. 

Opin, että liiallinen tulevaisuudesta haaveileminen vie merkityksen pois nykyisyydeltä: jos käytämme kalliin aikamme nykyhetkessä liialliseen tulevaisuuden haaveiluun, elämä vilahtaa ohi huomaamattamme. Ymmärsin, että unelmaelämääni kuuluu unelmista nauttiminen, ei unelmien tuhlaaminen. 

Näkökulman muutos apukeinona

Lähetystyössä ajattelin, että minun on tehtävä jotain sille, että pystyn keskittymään unelmani elämiseen haaveilematta vain seuraavaa unelmaani. Tiesin, että tulisin katumaan, mikäli en keskittyisi lähetystyössä viettämääni aikaan sataprosenttisesti. Niinpä aloin rukoilla apua siihen, että osaisin elää päivä kerrallaan ja keskittyä tehtävääni lähetyssaarnaajana. Vietin ikimuistoiset 18 kuukautta lähetystyössä palvellen ihmisiä lähetyskentälläni. Päivä kerrallaan -tyylisen asenteen ansiosta en tule koskaan unohtamaan lähetystyökokemustani. 

Nyt, kun nuoremman itseni tavoitetaulun unelmat on saavutettu, on unelmaelämän ylläpitäminen erilaista kuin aikaisemmin. 

Myöhempien aikojen pyhänä uskon, että evankeliumin mukaan elämiseen kuuluu loppuun asti kestäminen. Kun uskoo, tekee parannuksen, menee kasteelle ja vastaanottaa pyhän hengen, alkaa uskovaisen elämässä mielestäni vaikein osuus, nimittäin uskon ylläpitäminen. Uskoa on helppo osoittaa silloin, kun tuntee vahvasti Pyhän Hengen esimerkiksi kasteelle mentäessä. Aivan tavallisena arkipäivänä, kun suuret tunteet hengellisistä kokemuksista ovat hiipuneet, voi uskon osoittaminen toisinaan olla vaikeampaa. Silloin tarvitaan uskon vahvistamista ja loppuun asti kestämistä. 

Unelmien saavuttaminen voi vaatia uskoa

Tietyllä tapaa kuvailisin myös unelmaelämän elämistä loppuun asti kestämiseksi. Tahdon pyrkiä joka päivä paremmaksi aviopuolisoksi, sisareksi ja ystäväksi. Pyrin ylläpitämään unelmaani olemalla paras versio itsestäni, jotta voin kohottaa ja tukea muita ympärilläni. En tahdo unohtaa unelmaani hetkeksikään, jotta en ottaisi elämääni itsestäänselvyytenä. Aivan samalla tavalla kuin pyrin vahvistamaan uskoani, pyrin myös ylläpitämään saavuttamiani unelmia. 

Välillä on päiviä, jolloin tuntuu siltä, että unelmien tavoitteleminen tuntuu raskaalta. Epävarmuus täyttää ajatukset, ja tuntuu helpommalta tyytyä vähempään.

Mitä Kristus sanoisi tällaisina epävarmuuden hetkinä?

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Jeesus Kristus antoi elämänsä, jotta me voisimme elää. Hän ei tahdo, että käytämme aikamme epäilyksiin siitä, olemmeko tarpeeksi hyviä, taitavia tai rohkeita. Mitä jos epävarmuuden sijaan vain päättäisin, että minä riitän? Tällaisina hetkinä ajattelen, että minun on elettävä unelmaani nyt, sillä en myöhemmin tahdo katsoa harmistuneena taakseni ja huomata, että annoin elämäni valua sormenpäistäni, koska en tavoitellut unelmiani tarpeeksi lujasti.  

Jumala haluaa auttaa meitä saavuttamaan unelmiamme

Me olemme Taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Kuten kuka tahansa vanhempi, hänkään ei halua lastensa epäonnistuvan. Hän tahtoo auttaa lapsiaan onnistumaan ja tulemaan parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsesään. Meidän on vain opittava kuuntelemaan häntä, jotta tunnistamme hänen antamansa avun. Jumalallisen perintömme arvokkuuden ymmärtäessämme voimme kasvaa sellaiseksi henkilöksi, joka todella toivomme olevamme. Toimiessamme näin saamme lisäksi usein tilaisuuksia auttaa muita tavoittamaan omia unelmiaan. 

Sinun unelmasi voivat näyttää minun unelmiini verrattuna erilaisilta. Uskon silti, että mainitsemani periaatteet pätevät myös sinun unelmiisi. Miltä sinun unelmataulusi näyttäisi?

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Mitä tehdä, jos unelmien saavuttaminen ei tuokaan iloa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Lähetystyö on tarkoitettu kaikille, eikö niin?

Kun täytin 19 vuotta, ajattelin lähetystyöhön lähtemistä. Rakastin evankeliumia ja ihailin kaikkia niitä, jotka lähtivät lähetystyöhön. Vaikka kuinka yritin, minulla ei kuitenkaan ollut halua lähteä. Eläminen puolitoista vuotta ilman perhettäni, selviytymiskeinojani, unta, vakaata tukiverkostoa, äidinkieltäni ja omaa aikaa, tuntui pahimmalta painajaiseltani.

Älkää ymmärtäkö väärin – tunsin olevani itsekäs, heikkotahtoinen ja jänishousu sen vuoksi, että en halunnut lähteä. Minua puistatti kertomukset ihmisistä, jotka pelosta huolimatta olivat niin nöyriä, että kysyivät Jumalalta, mikä Hänen suunnitelmansa heitä varten oli. Monet olivat tutkineet ja rukoilleet, ja sitten heillä oli ollut Damaskoksen tie -kokemus, eivätkä enää voineet kieltää kutsua – pitivätpä he siitä tai eivät. He joutuivat kamppailemaan, mutta eivät koskaan katuneet sitä. Mietin, katuisinko minä.

Nämä kertomukset menivät suoraan tunteisiini. Pelkäsin, että jos kysyisin Jumalalta, Hän vaatisi minua palvelemaan. Aluksi välttelin kysymistä. Koska lähetystyö murskaisi minut, tiesin, että Jumala vaatisi minua lähtemään sinne. Häpesin itseäni ja ajattelin, että minun pitää nöyrtyä – vaikeimman kautta. Niin Jumala toimii…eikö niin?

Lopulta keräsin rohkeutta ja kysyin Jumalalta, tarvitsiko minun palvella. Yhä uudelleen. Nousin ylös joka aamu, opiskelin pyhiä kirjoituksia ja rukoilin halua lähteä, jos minun täytyi niin tehdä. En tuntenut mitään – sitten tunsin syyllisyyttä – ja sitten taas en mitään. Vanhurskas henkilö haluaisi palvella, vaikka se tekisi heidät onnettomaksi. Miksi Jumala ei vain kertonut minulle, että voisin jo olla onneton?

Kuukausien kamppailun jälkeen tajusin: Jumala ei halua sitä minulle. Jumala ei haluan minun olevan onneton.

Jumala on ääretön. Niin on suunnitelmakin.

Kerromme usein murheellisia, iloisia ja mietteliäitä kertomuksia koettelemuksista, joita Jumala on meille antanut. Jumalalla on aina suunnitelma. Koettelemuksissa on aina jokin asia opittavana ja syy riemuita. Patriarkallinen siunauksemme kertoo, millaiset etuoikeudet, lahjat ja esteet muokkaavat maallista kokemustamme. Jumala selvittää yksityiskohdat. Näin uskon olevan.

En kuitenkaan usko, että Jumalaa voi miellyttää vain yhdellä tavalla. Jos uskoisin, että Jumalalla on yksi ainoa, armoton polku minua varten, ja se olisi ainoa mahdollisuus onneen, kuinka voisin käyttää vapaata tahtoani? Mitä merkitystä omilla haluillani ja lahjoillani olisi? Miksi taivaalliset Vanhemmat aiheuttaisivat sen, että heidän lapsensa pettäisivät taivaat niin helposti? Tietenkään He eivät tekisi niin.

“Luonteen kasvattaminen”

Taivaallisten Vanhempiemme suunnitelma meitä jokaista varten on monitahoinen ja ääretön. He, kuten kaikki rakastavat vanhemmat, haluavat meidän elävän vanhurskasta ja puhdasta elämää ja tekevän sitä, mitä rakastamme. He eivät suunnittele elämiämme olemaan vaikeita sen takia, että se ”kasvattaisi luonnetta.” (Muistatko sarjakuvassa Lassi & Leevi, jossa Lassin isä väittää, että ötökänpuremat, ripuli ja sellaisten asioiden tekeminen, jota vihaat, ”kasvattavat luonnetta”?)

Taivaallinen Isämme ja Äitimme pyrkivät siunaamaan, lohduttamaan ja auttamaan meitä olemaan onnellisia aina. Elämä vikoja täynnä olevalla planeetalla on epätäydellistä ja maanpäällisillä tehtävillämme on varmasti tiukat rajat – haluaahan Jumala meidän olevan Jumalallisia. Siitä huolimatta Jumala on ääretön ja niin ovat myös jumalallisuuden tavat.

En mennyt lähetystyöhön. Tuo päätös oli yhteen aikaan häpeän, epävarmuuden ja pelon solmu vatsani pohjassa. Kun sitten hyväksyin sen, että se oli päätökseni, kuten Herra tarkoitti, se helpotti. Jatkoin koulua. Työpaikat, ystävät ja ihmissuhteet opettivat minulle paljon itsestäni, Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan minua varten. Opin yhä ja rakastan elämää. Elämäni on onnellista.

En kadu sitä, että en palvellut lähetystyössä. Tunnen oman tehtäväni ja Jumalani.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Caroline Coppersmith ja se on julkaistu thirdhour.org-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Jumala ei halua meidän olevan onnettomia appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vuonna 1969 matkustin Meksikoon kolmen liiketuttavani kanssa. Kaikki kolme olivat erinomaisia liikemiehiä ja jokainen heistä oli kartuttanut itselleen huomattavan omaisuuden; itse asiassa, yhden heistä sanottiin olevan yksi maailman rikkaimmista miehistä. Siinä me istuimme neljästään yksityiskoneen ylenpalttisessa matkustamossa – miljardööri, pari miljonääriä. Ja minä.

Lentäessämme Meksikoon nämä kolme varakasta johtajaa keskustelivat useiden miljoonien dollareiden sopimuksista kuten toiset keskustelisivat edellisillan urheilutuloksista tai hiljattain näkemästään elokuvasta. Ollakseni rehellinen, tunsin itseni hieman häkeltyneeksi – erityisesti, kun tuo miljardööri kääntyi puoleeni ja kysyi: ”Kerropas, Ballard, mitä sinä tarkalleen ottaen teet?”

Vastasin: ”Kuunneltuani teidän keskusteluanne, minusta tuntuu, etten tee juurikaan mitään.”

He naurahtivat kommentilleni. Mutta kukaan heistä ei vaikuttanut olevan eri mieltä tekemästäni tilannearviosta.

Keskustelumme edetessä kävi kuitenkin selväksi, että vaikka nämä olivat hyväntahtoisia miehiä, jotka olivat käyttäneet vaurauttaan tehdäkseen monia hyviä asioita, miljardöörille kaikkein tärkein asia elämässä oli hankkia enemmän ja enemmän rahaa, mikä vaikutti olevan hänen voimansa ja arvovaltansa lähde. Vauraus vaikutti olevan asia, joka teki hänestä onnellisen ja ylpeän. Minun nähdäkseni se oli hänen intohimonsa, pakkomielteensä, hänen olemassaolonsa tarkoitus. Hänen puhuessaan kansainvälisestä talousimperiumistaan ja vaikuttavasta valikoimasta maallista omaisuutta, aistin tuon materialistisen kokoelman pinnan alta löytyvän epäonnenperustuksen, joka johtui hengellisestä puutostilasta. Miljardööri ei puhunut iloisesti perheestään tai ystävistään. Hän ei vaikuttanut tietävän paljoakaan todellisesta rauhasta tai tyytyväisyydestä. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ei ollut osa hänen elämäänsä. Mietiskellessään hetken erään keskustelun lomassa, hän sanoi minulle: ”En ole varma, onko todella elämää kuoleman jälkeen. Mutta jos on, mahtaakohan kaikella tällä olla paljoakaan väliä.”

Ilmiselvästi kumpikaan vaihtoehto – kuolema perimmäisenä loppuna olemassaolollemme tai elämä kuoleman jälkeen ilman maallista tunnustusta ja vaurautta – ei tarjonnut hänelle juurikaan lohtua.

Onni on rikkauksista kallisarvoisin

Kun pari päivää myöhemmin palasin kotiin, Barbara-vaimoni oli minua vastassa lentokentällä ja palasimme yhdessä viihtyisään kotiimme Salt Lake Cityssä. Kun hän kysyi, kuinka olin nauttinut maistiaisestani elämästä talouselämän nopeimmalla ohituskaistalla, pystyin vain huokaisemaan ja sanomaan: ”Kulta, meillä ei ehkä ole paljoa rahaa tai muita asioita, joita jotkut pitävät tärkeinä. Mutta minusta tuntuu, että noista neljästä miehestä tuossa koneessa, minä olin onnellisin ja, tietyllä tavalla, rikkain. Minulla on siunauksia, joita ei yksinkertaisesti saa rahalla. Ja saan nauttia siitä tiedosta, että ne asiat, jotka ovat tärkeimpiä minulle – sinä, perheemme, rakkauteni Jumalaa kohtaan – voivat kestää ikuisesti.”

En voinut olla ajattelematta Vapahtajan sanoja opetuslapsilleen Hänen sanoessaan:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:19-21)

Rauhan löytäminen maailman levottomuuksien keskellä

Aarre, josta puhumme, on tunne lohdusta, rauhasta ja iankaikkisesta turvasta. Koska tiedän olevani osa taivaallisen Isän laatimaa pyhää suunnitelmaa ja Hän rakastaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti ja haluaa heidän kaikkien saavuttavan iankaikkisen menestyksen, minulla ei ole paineita kilpailla kenenkään kanssa maallisesta tunnustuksesta ja saavutuksista. Älkää ymmärtäkö väärin: kirkossa on monia hyviä miehiä ja naisia, jotka ovat huomattavan varakkaita ja jotka tuntevat taivaallisen Isän iankaikkisen suunnitelman ja elävät sen mukaisesti. Heidän panoksensa Jumalan valtakuntaan, niin hengellisesti kuin taloudellisestikin, ovat olleet merkittäviä. Me kaikki haluamme tarjota perheillemme elämän välttämättömyydet ja tehdä parhaamme lahjoilla, joita Jumala on meille antanut. Mutta tarkastellessamme asioita iankaikkisesta näkökulmasta, maine ja suosio eivät ole läheskään niin tärkeitä kuin rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen; yhteiskunnallinen asema ei merkitse paljoakaan verrattuna palvelemiseen; hengellisen tiedon hankkiminen on äärettömän paljon merkityksellisempää kuin ylettömän vaurauden hankkiminen.

Tuo näkökulma sekä hengellinen ja emotionaalinen levollisuus ovat positiivisia hedelmiä – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin todellisen tuntemisen ja sen mukaan elämisen hedelmiä. Se selkeyttää ihmisten ja heidän Jumalansa välistä suhdetta ja antaa tarkoituksen ja merkityksen jokaiselle yksittäiselle elämälle. Sen sijaan, että se olisi vain yksi tapa palvella Jumalaa, se on ennemminkin elämäntapa. Se ohjaa jokaista päätöstä ja vaikuttaa jokaiseen ihmissuhteeseen, mukaan lukien ihmisen suhteeseen itseensä. Katsos, et voi koskaan katsoa itseäsi samalla tavoin, jos tiedät olevasi Jumalan lapsi, Hänen tuntevan sinut, rakastavan sinua ja välittävän sinusta. Etkä voi koskaan katsoa toisia myötätunnotta, jos tiedät heidän olevan iankaikkisia veljiäsi ja sisariasi, jotka, kuten sinäkin, ovat täällä maan päällä oppimassa ja kasvamassa, niin hyvien kuin huonojenkin kuolevaisuuden kokemusten kautta.

Maailman epävarmuuden ja turhautuneisuuden pyörteissä tämänkaltainen ymmärrys tuo mielenrauhaa, joka totisesti on yksi evankeliumin herkullisista hedelmistä. Mitä lohtua ja turvaa saammekaan siitä tiedosta, että olemassaolollamme on tarkoitus! Mikä siunaus onkaan, että meillä on tarkkojen arvojen vankka ankkuri, joka ohjaa elämäämme! Kuinka innostavaa onkaan ymmärtää perimmäinen jumalallinen potentiaalimme! Kuinka rauhoittavaa onkaan huomata, että on olemassa voimanlähde, joka on paljon omaamme suurempi ja johon voimme päästä käsiksi henkilökohtaisen uskon, rukouksen ja Jumalan pappeuden valtuuden vanhurskaan käytön kautta! Ja kuinka rohkaisevaa onkaan tietää, että on olemassa vahvuudenlähde, joka voi auttaa meitä selviämään jokapäiväisistä koettelemuksistamme ja löytää rauhaa maailman levottomuuksien pyörteissä!

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut President M. Russell Ballard ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”What President Ballard’s Conversation with a Billionaire and 2 Millionaires Taught Him About Happiness”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Mitä presidentti Ballard oppi onnesta käytyään keskustelun miljardöörin ja kahden miljonäärin kanssa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vuonna 2012 tutkimuksen tulokset julkaistiin sitä vuosina 1972–2004 johtaneen Harvardin psykiatrin George Vaillantin kirjassa.

Seurattuaan miesten elämää hän tuli siihen johtopäätökseen, että onnessa on kaksi ainesosaa. ”Yksi on rakkaus”, hän kirjoitti. ”Toinen on sellaisen elämäntavan löytäminen, joka ei työnnä rakkautta pois.”

Itse asiassa, Vaillant tiivistää tutkimustuloksensa muutamaan sanaan: ”Onni on rakkautta. Piste.”

Yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin Vaillant oli julkaissut kirjansa, presidentti James E. Faust kertoi samanlaisen päätelmän vuoden 2000 lokakuun yleiskonferenssipuheessaan. ”Rakkaus on suora tie onneen, joka rikastuttaa ja siunaa omaamme ja toisten elämää”, sanoi Presidentti Faust, joka oli siihen aikaan 2. neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa (“Our Search for Happiness,” lokakuun 2000 yleiskonferenssi).

Rakkaus on evankeliumin ydin

Pyhät kirjoitukset opettavat, että rakkauden ja onnen löytäminen on tärkeää, koska ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Ne. 2:25).

Vuoden 2014 huhtikuun konferenssipuheessaan (”Rakkaus – evankeliumin ydin”) presidentti Thomas S. Monson sanoi, että rakkaus on evankeliumin ydin.

”Rakkautta osoitetaan monin tunnistettavin keinoin: hymyllä, kättä heilauttamalla, ystävällisellä kommentilla, kohteliaisuudella”, sanoi Presidentti Monson. ”Toiset ilmaukset voivat olla hienovaraisempia, kuten kiinnostuksen osoittaminen toisen toimia kohtaan, jonkin periaatteen opettaminen ystävällisesti ja kärsivällisesti, käynti jonkun sellaisen luona, joka on sairas tai liikuntarajoitteinen. Nämä sanat ja teot ja monet muut voivat viestittää rakkautta.”

Hän sanoi, että jokaiselle myöhempien aikojen pyhälle annetaan mahdollisuuksia osoittaa rakkautta ja ystävällisyyttä lähipiirissämme oleville.

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Vapahtaja pyysi meitä ”rakastamaan toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut” (Joh. 13:34).

Iloa palvelemisesta

Vuoden 1982 elokuun ensimmäisen presidenttikunnan sanomassa Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Yleisesti ottaen, onnettomimpia ihmisiä ovat ne, jotka ovat keskittyneet vain itseensä; onnellisimmat ihmiset, joita tunnen, ovat niitä, jotka kadottavat itsensä palvelemalla muita. …

”Jos haluamme iloa sydämiimme, jos haluamme Herran Hengen elämäämme, unohtakaamme itsemme ja katsokaamme ympärillemme. Laittakaamme omat, itsekkäät mielitekomme syrjään ja suunnatkaamme pyrkimyksemme muiden palvelemiseen.”

Näin tapahtuu, jos päätämme palvella ja rakastaa joka päivä.

Yksinkertaisilla ja pienillä asioilla saadaan aikaan suuria”, sanoi Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista vuoden 2011 yleiskonferenssipuheessaan (”Iloa rakastavasta palvelemisesta”). ”Pienten kultahippujen tavoin, joista karttuu aikanaan suuri aarre, pienet ja yksinkertaiset ystävällisyyden ja palvelemisen tekomme karttuvat elämäksi, joka täyttyy taivaallisen Isämme rakkaudella, omistautumisella Herran Jeesuksen Kristuksen työhön sekä rauhan ja ilon tunteella joka kerta, kun autamme toisiamme.”

Yleiskonferenssipuheessaan vuoden 2008 lokakuussa, Presidentti Monson pyysi kirkon jäseniä ”nauttimaan elämästä päivä kerrallaan, löytämään iloa matkasta ja jakamaan rakkauttamme ystäville ja perheelle”.

”Riippumatta muutoksista, joita elämäämme tulee, ja kiitollisin sydämin, täyttäkäämme päivämme – siinä määrin kuin voimme – kaikkein tärkeimmillä asioilla”, hän sanoi. ”Vaalikaamme rakkaitamme ja osoittakaamme rakkautemme heitä kohtaan sanoin ja teoin.” (”Ilon löytäminen matkasta”)

Onni on tarttuvaa

Toisessa tutkimuksessa, joka julkaistiin Harvardin lääketieteellisessä oppilaitoksessa vuonna 2008, saatiin selville, että ”onnellisuus on myös yhteinen ilmiö, joka leviää sosiaalisissa verkostoissa kuin tunneperäinen tartunta”.

Tutkimuksessa, ”joka seurasi lähes 5000 yksilön onnellisuutta 20 vuoden aikana, saatiin selville, että kun henkilö tulee onnelliseksi, verkostovaikutus voidaan nähdä jopa kolmella tasolla. Yhden henkilön onnellisuus saa aikaan ketjureaktion, josta hyötyy ystävien lisäksi myös ystävien ystävät ja ystävien ystävien ystävät. Vaikutus voi kestää jopa vuoden”, kertoo lehdistötiedote, joka julkaistiin 4.12.2008. (”Onnellisuus on yhteinen – ei vain yksilöllinen – ilmiö.”)

”Mielenkiintoista on se, että se ei toimi päinvastaisessa tapauksessa: surullisuus ei leviä sosiaalisessa verkostoissa yhtä voimakkaasti kuin onnellisuus. Onnellisuus näyttää pitävän seurasta enemmän kuin kurjuus.”

Niinpä tutkijat vahvistavat, että paras tapa olla onnellinen on rakastaa toisia ja sitten nähdä, miten tuo rakkaus leviää.

Vapahtaja opetti seuraavasti fariseuksen kysyessä: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?

”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

”Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

”Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt. 22:36-39).

Aivan kuten tutkijat saivat selville Harvard Grant Studyn 268 miehestä, me kaikki voimme löytää onnen etsimällä ja antamalla rakkautta.

”Rakkaus on se kannustimena toimiva periaate, jonka avulla Herra johdattaa meitä tulemaan Hänen, täydellisen esikuvamme, kaltaiseksi”, sanoi Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, lokakuun 2009 yleiskonferenssipuheessaan. ”Meidän tapamme elää, tunti tunnilta, täytyy olla täynnä rakkautta Jumalaa ja toisia kohtaan.” (”Our Perfect Example”)

Presidentti Eyringin mukaan ilo tulee siitä, että asetamme toisten hyvinvoinnin omamme edelle. ”Juuri sitä rakkaus on”, hän sanoi.
Artikkeli on alun perin julkaistu lds.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

The post Näkökulma: Haluatko olla onnellinen? Etsi ja anna rakkautta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Voit valita olla onnellinen. Niin kovin yksinkertainen lause, niin kovin herättelevä lause. Parhaimmillaan se voi saada aikaan positiivisia ajatuksia ja toimintaa. Pahimmillaan se voi tuntua lamauttavalta mahdottomuudelta. Vaikeiden koettelemusten ja haasteiden kanssa kamppaileville ajatus siitä, että onnellisuus on valinta, usein tuntuu heidän ponnistelujensa vähättelemiseltä ja todellisten emotionaalisten ja psyykkisten traumojen väheksymiseltä.

Mitä useimmat kirkon jäsenet eivät ymmärrä, on se, että heidän puhuessaan onnellisuuden valitsemisesta he itse asiassa puhuvat Kristuksen valitsemisesta. Äkkiseltään ne kuulostavat samalta asialta. Kristus tuo onnea! Mutta maailman käsitys onnellisuuden valitsemisesta ja evankeliumin totuudet Kristuksen valitsemisen taustalla eroavat toisistaan varsin selkeästi ja merkityksellisesti. Ymmärtämällä mitä nuo eroavaisuudet ovat, voimme oppia paremmin vahvistamaan sekä itseämme että toisia.

Onnellisuuden valitseminen rajoittaa reaktioita. Kristuksen valitseminen kasvattaa niitä.

Olipa tarkoitusperät kuinka hyvät tahansa, yleensä ihmisillä, jotka kertovat toisille heidän voivan valita olla onnellisia, on taustalla itsekkäät motiivit. Kuuluu ihmisluontoon hakeutua onnellisten ja positiivisten ihmisten pariin. Kun ihmisillä on vaikeuksia, meidän vastuullamme on auttaa heitä ja se voi osoittautua varsin työlääksi. Kertomalle heille, että heidän tulisi olla onnellisia, me usein kerrommekin heille, että heidän pitäisi hymyillä ja käyttäytyä eri tavalla, sillä se tekisi meidän omasta elämästämme helpompaa.

Valitessamme Kristuksen valitsemme turvallisen paikan. Kristus kutsuu meitä luokseen sellaisina kuin me olemme; voimme kertoa Hänelle tarkalleen miltä meistä tuntuu ja mitä ajattelemme. Vaikka kokisimmekin negatiivisia tunteita ja asenteita, voimme jakaa ne Kristuksen kanssa. Hän puolestaan auttaa meitä kanavoimaan nuo tunteet johonkin sellaiseen, jota voimme sitten käyttää johonkin hyvään elämässämme. Kykymme reagoida ja hallita reaktioitamme Jumalan tahdon kautta kasvaa.

Onnellisuuden valitseminen vähättelee vaikeuksia. Kristuksen valitseminen kunnioittaa niitä.

Useimmat kärsivät ihmiset haluavat voida ilmaista itseään ilman, että heidän vaikeita aikojaan vähätellään tai väheksytään. Vaikka haluaisimme vain heidän parastaan, se että kerromme heille, että parempi asenne voi korjata tilanteen, harvoin oikeasti auttaa. Ratkaisuille ja ongelmien kohtaamiselle on oma aikansa ja paikkansa. Elämän pohjamutien syvyyksissä se tuskin on sitä; silloin on aika surra surevien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.

Kristus kunnioittaa kärsimyksiämme. Hän ei käske meidän vain kestää niitä kuin mies tai päästä yli mistään. Hän ottaa kärsimyksemme ja pyhittää ne. Ennen kaikkea, Hän laittaa ne käyttöön sovituksensa kautta. Valitessamme Kristuksen voimme tietää, että aikanaan murheemme hyvitetään ja kirkastetaan. Hän ymmärtää meidän kantavan tuskaa ja kärsimystä ja hän odottaa kanssamme, kunnes olemme valmiita antamaan osan siitä hänelle. Sitten Kristus voi kylvää meihin toivon ja voiman siemeniä.

Onnellisuuden valitseminen yllyttää ylpeyttä. Kristuksen valitseminen kutsuu nöyryyttä.

Ihmisinä käymme luonnostaan helposti puolustuskannalle. Haluamme myös pitää ohjakset itsellämme. Yhdistä nämä vastoinkäymisiin ja löydämme itsemme usein paljaina ja haavoittuvina. Monet ihmiset pahastuvat, kun heitä käsketään valitsemaan olla onnellisia, sillä heille se vihjaa heidän kärsimyksentilansa olevan valinta. Tunnemme ylpeytemme nostavan päätään ja haluamme huutaa: ”En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä. Olen yrittänyt tehdä kaiken oikein.” Jos emme valitse olla onnellisia, niin meidän on täytynyt valita olla jotain muuta. Niin maailma saa meidät ajattelemaan.

Sen sijaan, että hän käskisi meitä olemaan kovempia ja vahvempia, Kristus kutsuu meitä olemaan sävyisiä ja pienten lasten kaltaisia. Kamppaillessamme vaikeuksien kanssa on hyvin todennäköistä, että tilanteessamme on paljon parannettavaa ja löydettävää positiivisuutta. Kuitenkin, Kristus ohjaa meitä lempeästi kohti nöyryyttä. Hän osoittaa meitä kohtaan puhdasta rakkautta ja pehmittää sydämemme niille muutoksille, joita voimme tehdä.

Onnellisuuden valitseminen ei kestä. Kristuksen rauha kestää.

Voimme kuvitella, että tiedämme, mitä onnellisuus on. Itse asiassa, meihin kohdistetaan monista eri suunnista monia eri määritelmiä onnellisuudelle, niin maailmallisia kuin kulttuurillisiakin. Valitsemalla onnellisuuden usein rajoitamme näkökantamme kapeaan käsitykseen siitä, mitä ajattelemme onnellisuuden tarkoittavan.

Kristuksen kautta opimme, mitä todellinen ilo on. Se on enemmän rauhaa ja vakaumusta kuin riemua ja nautintoa. Se on enemmän kuin vain hyvä päivä ja se ei useinkaan näytä siltä, miltä ajattelemme onnellisuuden näyttävän. Itse asiassa, se voi näyttää erilaiselta jokaiselle meistä. Sen sijaan, että keskittyisimme asioihin, jotka saavat kasvoillemme lyhytkestoisen hymyn, voimme rakentaa vanhurskaita tapoja ja suojakeinoja, jotka tuovat jatkuvaa uskoa ja voimaa. Valitessamme Jeesuksen Kristuksen, valitsemme uskoa Hänen lupauksiinsa yli kaiken muun ja huolimatta kaikesta muusta. Valitsemme tehdä parhaamme jatkaaksemme eteenpäin, vaikka se ei tuntuisi tai vaikuttaisikaan kovin nautinnolliselta ja kauniilta.

Loppujen lopuksi, Kristuksen valitseminen on paras mahdollinen valinta, jonka voimme tehdä tai rohkaista jotakuta toista tekemään.

Artikkelin on kirjoittanut Aleah Ingram ja se on alun perin julkaistu LDS Daily -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Valitsenko olla onnellinen vai valitsenko Kristuksen? Mitä eroa niillä ylipäätään on? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Silloin tällöin BYU:n entisillä opiskelijoilla on pitkäaikainen ja ennätyksiä rikkova ammattitason ura, mutta usein heidän uransa loppuvat hyvin lyhyeen johtuen luokkaantumisesta, ammattitason tyyliin sopeutumattomuudesta tai kykenemättömyydestä erottua joukkuetovereiden keskeltä. Olen usein miettinyt mitä silloin tapahtuu – pakollinen uran vaihto urheilijan vielä ollessa parikymppinen ja jolla usein on vaimo ja lapsia.

Kuitenkin tämän kaltaisia yllätyksiä tapahtuu kaikille meistä tavalla tai toisella. Ne meistä, jotka pyrkivät elämään seuraamalla Pyhää Henkeä, voivat kohdata toisenlaisia käänteitä ja muutoksia oman itsepäisyytemme kilpaillessa Jumalan tahdon kanssa.

Vaikka meidän uskomme ei koskaan pettäisi ja uskomme polku olisi suora, hengellisiä kolhuja tapahtuu matkan varrella, luoden tienhaaroja. Käänteet ja muutokset elämämme matkalla turhauttavat ja hämmentävät meitä. Kuitenkin jokaiselle meistä tapahtuu niitä. Niinpä niillä täytyy olla jokin tarkoitus.

Miltä sinun elämän karttasi näyttää?

Luin äskettäin loistavan kirjoituksen keski-ikäisen mormonimiehen blogista ja hän ystävällisesti antoi minun lainata muutamia ideoistaan ja havainnollistavista kuvistaan. Ensimmäinen kuva havainnollistaa tapaa, jolla kuvittelemme omaan elämämme menevän.

”Suunnitelma A”

Olen hyvin tyytyväinen tähän kuvaan. Se näyttää juuri sen tavan, jollaisena näin elämäni kehittyvän, kun olin yliopistossa. Koulutukseni tulisi takaamaan menestyksekkään elämän. Jossain kohtaa tuota kauniin suoraa elämänviivaa täydellinen kumppani tupsahtaisi esiin. Sitä seuraisi upeat lapsemme. Koti, ystävät, autot, kirkon tehtävät ja niin edelleen.

Blogin seuraava havaintokuva on hämmästyttävän täydellinen kuvaus siitä, kuinka elämäni on oikeasti mennyt (kuinka hän tiesi?).

”Suunnitelma B”

Jos kaikki koettelemukseni olisi piirrettynä tähän kuvaan, ne sisältäisivät terveysongelmia, työhaasteita, taloudellisia takaiskuja, häiriöitä suhteissa sukulaisiin, rakkaiden kuolemia ja asuminen maassa, jonka kieltä emme puhuneet.

Hengellinen polkuni ei ole ollut suora vaan aaltoileva – ylös ja alas; mutta ei onneksi koskaan kehä. Joten jos tämä hullu piirros edustaa käytännössä meidän jokaisen elämää, niin.. miksi? Onko millään tästä ikuista merkitystä?

Joseph Smith Libertyn vankilassa

Meillä kaikilla on lempi pyhien kirjoitusten kohtamme, mutta minulla on myös kohta, josta pidän kaikista vähiten. Se on Opin ja liittojen kirjan luku 122. Omin sanoin kerrottuna (tarkoitan todella omin sanoin), kun Herra puhuu kärsivälle ja valittavalle Joseph Smithille ahtaassa Libertyn vankilassa, Hän sanoo jotain tähän suuntaan: ”Jos he repivät kätesi ja jalkasi irti, jos he vievät huutavat lapsesi pois luotasi, ampuvat sinua päähän ja raahaavat kuolleen ruumiisi katuja pitkin, se on OK.”

Jotenkin kokemus tekee tilanteesta hyväksyttävän. Inhoan todella tätä kohtaa ja yritän tulla toimeen selityksen kanssa:

— TIEDÄ, POIKANI, ETTÄ KAIKKI TÄMÄ ANTAA SINULLE KOKEMUSTA JA ON SINUN HYVÄKSESI (Jae 7).

Sitten Herra (ja tämä on hyvin Hänen tapaistaan) saa Josephin nöyrtymään ja olemaan pahoillaan lausumistaan valituksen sanoista:

IHMISEN POIKA ON LASKEUTUNUT KAIKEN TÄMÄN ALAPUOLELLE. OLETKO SINÄ SUUREMPI KUIN HÄN? (Jae 8).

Tarkoituksen löytäminen vaeltamisessa

Huokaisen syvään ja ymmärrän, että minun täytyy selvittää, kuinka koettelemuksemme voivat olla hyväksemme ja kuinka käänteillä ja muutoksilla (sekä kallioilla – tiedän pudonneeni muutamalta) voi olla ajallista ja ikuista merkitystä

Rachel Naomi Remen, arvossa pidetty tohtori ja San Franciscon lääketieteellisen koulun professori, etsi keinoa tehdä lääkärintoimen harjoittamisesta välittävämpää ja myötätuntoisempaa. Muutaman muun tohtorin kanssa hän perusti klinikan, jossa syöpäpotilaita neuvotaan heidän vaikealla taipaleellaan. Taipaleen vaikeus johtuu osittain sairauden aiheuttamista kiertoteistä.

Tohtori Remenin vanhemmat olivat sivistyneitä juutalaisia, jotka eivät olleet kiinnostuneita hengellisistä asioista. Mutta hänen isoisänsä oli rabbi Vanhasta Euroopasta, joka oli oppinut kuinka ”antaa elämää” muille lisäämällä heidän ymmärrystään ja onneaan.

Hänen opissaan tohtori Remen sai monia loistavia oppeja. Hän jatkoi kauniiden totuuksien keräämistä kaikista maailman uskonnoista ja käytti niitä auttaakseen toisia. Henkilökohtaisesti opin hyvin paljon luvusta hänen kirjassaan My Grandfather’s Blessings:

”Polku: Kun olin uudistamassa kotiani, en osannut päättää kahdesta tavasta luoda pääsy etuovelleni. Ensimmäinen tapa oli rakentaa askelmat, jotka avautuivat kadulta suoraan ovelleni johtavaksi poluksi.

Heti astuttaessa ensimmäiselle askelmalle pystyy näkemään etuoven ja tietämään tarkalleen minne on menossa. Toinen tapa oli varsin erilainen. Portin läpi tultua ja muutaman askelman kiivettyä saapuu pienelle tasanteelle. Aivan tasanteen takana on kaunis puu, mikä on kaikki mitä kiivetessä pystyy näkemään.

Kun saapuu tasanteelle, huomaa sen liittyvän pieneen ruusupuutarhan reunustamaan alueeseen. Sen läpi kuljettua löytää oikealle johtavia askelmia, jotka ovat melko jyrkkiä. Ylin askelma on silmien tasoa korkeammalla ja kiivetessä ei näe mitään, ennen kuin saapuu huipulle. Siellä katsottaessa oikealle huomaa henkeäsalpaavan 60 mailin näkymän San Franciscon rannikosta.

Tämän alueen ylittäminen tuo kolmelle loivalle askelmalle , jotka johtavat vasemmalle. Nämä kiivettyä huomaa yllättäen tulleensa pienelle niitylle, joka on takapihani. Siitä nousee maamme korkeimman vuoren Mount Tamalpaisin valtava profiili.

Vasta sitten pystyy näkemään etuoveni, joka on nyt vain muutaman askeleen päässä. Sitä kohti on liikuttu vakaasti koko ajan tietämättään.

Kamppaillessani päätöksenteon kanssa keskustelin kahden arkkitehdin kanssa. Heistä molemmat kertoivat minulle yhden arkkitehtuurin perusperiaatteista sisäänkäyntiä suunnitellessa olevan, että ihmisten täytyy alusta alkaen nähdä mihin he ovat menossa.

He molemmat olivat sitä mieltä, että toisen vaihtoehdon epävarmuus voisi luoda levottomuutta kenessä tahansa ensi kertaa talossa vierailevassa. Näiden ammattilaisten yhdenmukaisesta neuvosta huolimatta päädyin lopulta tähän vaihtoehtoon.

Ajatellessani sitä nyt mielestäni näyttää siltä, että päämäärämme tietäminen voi rohkaista siihen, että lakkaamme näkemästä ja kuulemasta ja sallimme itsemme nukahtaa.

Itse asiassa, kulkiessani suoraa polkua osa minusta kiiruhtaa etuovelle sinä hetkenä, kun näen sen. Kiirehtiessäni päästäkseni tämän osan ohi, en useimmiten näe minkä ohitse kuljen.

Epätietoisuus päämäärästä aiheuttaa muutakin kuin levottomuutta; se edistää tunnetta elämisestä ja arvostusta ympäröiviä yksityiskohtia kohtaan. Se herättää samalla tavoin kuin sairaus.

Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Itse asiassa, ehkäpä me vain luulemme tietävämme mihin olemme menossa, kun kaiken aikaa olemmekin oikeasti menossa jonnekkin aivan muualle. Olen tehnyt monia asioita saavuttaakseni arvostetun päämäärän vain huomatakseni myöhemmin, että todellinen päämäärä, jota kohti valintani ovat ohjanneet on jotakin täysin muuta.

Jotain mistä en edes tiennyt oli olemassa jo silloin, kun astuin polulle. Elämän perimmäinen tarkoitus on usein naamioitunut sen taakse, mihin olemme kiinnittäneet huomiomme sillä hetkellä. Syy miksi olemme syntyneet, suurin siunauksemme, tai mahdollisuutemme palvella voivat tulla elämäämme näyttäen uudelta autolta, tilaisuudelta matkustaa tai kupilliselta hienointa [kaakaota].

Totuus on, että liikumme aina kohti tuntematonta ja niinpä olemme paljon lähempänä todellisuutta silloin, kun emme näe päämääräämme selkeästi. (Rachel Naomi Remen, My Grandfather’s Blessings, s.288, 289)

Tarve arvoitukselle

Tohtori Remenin viesti on niin syvällinen, etten vieläkään ole täysin ymmärtänyt sitä monen lukemiskerran jälkeen. Jollakin tapaa vaikeuksilla ja epävarmuudella on meille suuri ja ikuinen merkitys. Ja kuten hän sanoo, tämä on yksi sairauden merkityksistä.

Kun mietin nykypäivän sekä historian väkivaltaisia ja traagisia tapahtumia, näen epävarmuutta joka käänteessä. Jumala voi kuitenkin tehdä siitä iankaikkisesti merkittävää ja iankaikkisuus on mistä elämissämme on kyse.

Olemme hengellisiä olentoja saamassa ajallisia kokemuksia. Tohtori Remen myöskin antaa syvällisen syyn Jumalan meistä erottavalle välimatkalle ja miksei Hän täysin määrittele itseään meille. Häntä ympäröivä tuntematon vetää meitä Hänen puoleensa. Kuten tohtori Ramen sanoo, ”Olemme lähempänä totuutta, kun emme näe päämääräämme selkeästi.”

Voimme kasvaa hengellisesti vaikeimpina aikoina

Tohtori Remenin päätös jättää perinteinen lääkärintoimen harjoitus ja perustaa kokonaisvaltainen klinikka johtui siitä, että hän halusi hoivata kärsivien sieluja samalla kun hän työskenteli parantaakseen sairaat ruumiit.

Hän näkee monia surullisia loppuja, mutta jopa niistä useimmat ovat täynnä hengellistä menestystä. Henki voi kohota korkeuksiin kärsimysten ja pettymysten keskellä.

Tämä viesti on kääritty runouteen Jobin kirjassa sekä monissa muissa koskettavissa pyhien kirjoitusten kohdissa. Avain, joka on Herran puoleen kääntyminen epävarmuuden aikana, löytyy myös Jobin kirjasta.

Uskovaiset voivat todistaa, että mikä tahansa vaikeus tulee haastavammaksi hengellisen hämmennyksen takia. Jos vain etsimme apua Herralta, Hän voi antaa meille enemmän kuin varmuutta. Hän voi antaa meille rauhaa.

Olen tiennyt vuosia, että kun etsimme Herraa vaikeuksissamme, Hän antaa meille lahjan (tai monta lahjaa) auttaakseen meitä selviämään. Sitten, kun haaste on ohi, saamme pitää tuon lahjan. Kuinka arvokkaita nämä lahjat ovatkaan, kun kohtaamme seuraavan kiertotien elämässämme.

Skenaarioiden laatiminen vs Hengen mukaan eläminen

Opin kauan sitten, että Hengen mukaan eläminen toi tilaisuuksia, joita en olisi koskaan osannut odottaa. Kiertoteitä, jotka johtaisivat suuriin ja odottamattomiin asioihin.

Vaikeus on luovuttamisessa ja tuntemattoman tien valitsemisessa. Kerroin Taivaalliselle Isälle meneväni minne Hän halusi minun menevän, mutta sitten kehitin suunnitelma A:n, kuten aiemmin kuvailtiin.

Luulen, että meidän kaikkien pyrkimyksillä laatia skenaarioita on eroja, mutta minä olin mahtava siinä ja rakensin ne teräksestä. Kun Henki kehotti toiseen suuntaan, minun piti tuskallisesti purkaa minkä tahansa skenaarion olin rakentanut. Se oli niin vaikeaa. Nyt rakennan skenaarioni tikuista ja olen alati kuulolla saadakseni ohjausta hiljaiselta ja vienolta ääneltä.

Jos käännymme Herran puoleen, matkaamme oikeaan suuntaan

Katso suunnitelma B:n karttaa uudelleen.

Huomaa, että se saapuu päämäärään jota toivoit, mutta saavut sinne kokeneempana ja viisaampana. Matkan varrella olet päässyt yli haasteista.

Ja kokemustesi kautta sait hengellistä tietoa, joka auttoi sinua palvelemaan ja opettamaan muita, jotka seuraavat heidän omia mutkaisia polkujaan. Rachel Remen ei ole mormoni, mutta hänen kirjansa loppusanat viittavaat Eterin kirjaan, joka auttaa lukijoita havainnollistamaan tämän totuuden. Hän ei muista tarinaa täydellisesti, mutta hänen siitä johtamansa opetus on kaunis.

Häneen teki vaikutuksen jerediläisten usko heidän jättäessään kotinsa ja lähtiessään ylittämään tuntemattomia vesiä päästäkseen luvattuun maahan. Kaikki mitä heillä oli, oli lupaus ja ohjeet siitä kuinka rakentaa laivansa sekä kuinka saada valoa niiden sisälle.

Tuo valo tuli kuudestatoista kivestä, joita Herra oli koskettanut sormellaan. Tohtori Remen piti merkittävänä kuvaa jerediläisistä seilaamassa kovassa merenkäynnissä etsien vapautta, ainoana oppaanaan valo, jonka Herran kosketus sai palamaan heidän sieluissaan.

Minä olen OK nyt, mutta entä ihmiset joita rakastan?

Tyttäreni soitti minulle tänään ja kertoi, kuinka usein hän kuulee huonoja uutisia ystäviltään lähellä ja kaukana. Nämä ajat ovat haastavia aikoja, vaikka nautimmekin historiassa ennen näkemättömästä vauraudesta.

Tämä on aika juuri ennen Kristuksen toista tulemista ja hengellinen sota on kiihkeää. Jotkut tyttäreni ystävistä ovat menettämässä uskonsa; toiset ovat menettämässä avioliittonsa. Todellakin me seilaamme rajussa merenkäynnissä.

Nyt, enemmän kuin koskaan, meidän täytyy luottaa Jumalaan. Meidän täytyy luottaa, että Hän tietää mitä tekee. Meidän täytyy ymmärtää, kuinka paljon Hän rakastaa meitä. Meidän täytyy käsittää sen olevan äitikarhun rakkautta – Hän taistelee puolestamme eikä koskaan luovuta.

Joseph Smith on sanonut: ”Taivaallinen Isämme on vapaampi näkemyksissään ja rajattomampi Hänen armossaan ja siunauksissaan, kuin me olemme valmiita uskomaan tai vastaanottamaan.”

Minulla oli ystävä, joka oli ahdistunut tuttavansa tähden tämän liityttyä äärikulttiin ja menetettyä uskonsa Kristukseen. Hän rukoili palavasti ystävänsä puolesta jaa lopulta kuuli Herran äänen Pyhän Hengen kautta: ”Työskentelen hänen kanssaan.”

Jumala tietää, tosiaankin suunnitteli, että meidän elämän polkumme tulisi olemaan mutkainen. Mutkat olisivat osittain itse aiheuttamiamme, osa meille määrättyjä. Hän teki sen meidän hyväksemme. Mutta Hän johdattaa ja kuljettaa meitä eteenpäin aina tiettyyn suuntaan. Remen sanoi kirjassaan,

”Minkä tahansa elämänjakson aikana tulee hetkiä, kun joutuu purjehtimaan tuntemattomaan ilman karttaa tai kompassia. Nämä voivat olla epätoivon ja kauhun hetkiä; ne voivat myös olla löytämisen aikaa.

Seurattuani monia ihmisiä heidän käsitellessään tuntematonta, mielestäni kaikista koskettavin osa tätä Mormonin kirjan muuttotarinaa on yksi lause. Huolimatta merimatkan haasteista ja suurista vaikeuksista, ”tuuli ei koskaan lakannut puhaltamasta luvattua maata kohti.” Olen nähnyt monien ihmisten levittävän purjeensa kulkeakseen tuon tuulen mukana.

Elämässä on armoa, johon voi luottaa. Ponnisteluissamme kohti vapautta emme ole hylättyjä emmekä yksin.”

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin sivulla lds.net ja sen on kirjoittanut Gale Boyd. Artikkelin on kääntänyt Hanna-Martta Maljanen.

The post Kuinka olla onnellinen elämän vastoinkäymisissä appeared first on SeuraaKristusta.fi.