Onnellista Uutta Vuotta! – kuinka Kristukseen keskittyminen toi minulle onnea

Onnellisuus ei ole yksi täyttymyksen hetki, jossa on saavuttamattomasta tulee totta. Sanonta ”onnellisuus ei ole päämäärä, vaan matka” on konkretisoitunut arjessani. Minulle se tarkoittaa, että joudun tekemään töitä onnellisuuden eteen päivittäin pienten valintojen kautta ja onnellisuus löytyy päivittäin arjen keskellä, ei vain suurista ja merkityksellisistä hetkistä elämässä. Tärkeintä minun onnellisuudelleni on, että valitsen keskittyä Kristukseen.

Onnellisuus ei ole yhden hetken saavutus

Joskus saatamme laskea onnellisuuden yhden hetken varaan. Voimme odottaa sitä joululta, syntymäpäivältä, häiltä tai muulta elämän merkittävältä tapahtumalta. Olemme ehkä nähneet tapauksen eteen paljon vaivaa, mutta sitten jotain tuntuu kuitenkin puuttuvan, joku henkilö pettää meidät täysin tai sää onkin huono. Joskus tunnelmamme pilaa jokin seikka, jota emme edes pysty tarkalleen määrittelemään, vaikka kaikki onkin periaatteessa onnistunut täysin.

Onko sinulle koskaan käynyt näin?

Monissa asioissa elämässäni tarvitsen pieniä säännöllisiä askeleita. Yhden päivän urakka ei riitä paikkaamaan viikon aikana laiminlyötyjä asioita. Jos en työskentele päivittäin hieman pyhien kirjoitusten lukemisen parissa, en ole valmistautunut opetustehtävääni kirkossa. Ellen huolehdi päivittäin riittävästä veden juomisesta saan huomata kärsiväni kuivasta ihosta. Jos en pese pyykkiä viikolla, en ehdi paikkaamaan tilannetta lauantaina.

Myös onnellisuuden suhteen tarvitsen pieniä päivittäisiä tekoja, jotka auttavat minua nauttimaan siitä jatkuvasti. Pyhäkoulun oppimateriaalissa esitettiin ajatus siitä, että alkuaikoina kirkon jäsenille matka uudelle asuinpaikalle oli vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Mielestäni tätä voidaan soveltaa onnellisuuden saavuttamiseen toisaalta niin, että emme voi odottaa onnellisuutta elämäämme yhtäkkiä jonkin asian saavutettuamme. Toisaalta se opettaa minulle, että onnellisuus koostuu pienistä asioista matkan varrella.

Onnellisuuden rakennuspalikoita

Jouluni eivät aina ole olleet onnistuneita. Joskus huomaan jälkeenpäin, että en tuntenut rakkautta vaan stressiä. Toisinaan taas tuntuu, että vain suoritin tehtävälistaa ja joulu kiiruhti ohi sillä aikaa. Välillä kaupallisuus on pilannut jouluni. Tänä vuonna vietin yhden elämäni parhaista jouluista. Kaikki ei mennyt niinkuin piti, mutta sillä ei ollut väliä. Kolme pientä asiaa tekivät joulustani onnellisen.

1. Kristukseen keskittyminen

Tärkein näistä oli Kristukseen keskittyminen. Yritin oppia lisää Jeesuksesta ja muistaa häntä lukemalla päivittäin Uutta Testamenttia. Sen kautta tunsin, että pääsen lähemmäs Vapahtajaa ja opin enemmän Hänestä. Luimme lasten kanssa kertomuksia Jeesuksesta ja keskustelimme Hänen elämäänsä liittyvistä tapahtumista. Nämä olivat pieniä ja yksinkertaisia asioita, mutta niiden kautta sain päiviini antoisia kokemuksia.

Uskon myös, että Kristukseen keskittymisestä seurasivat kaksi muuta pientä, mutta merkityksellistä asiaa.

Tästä artikkelista voit lukea, millaisia siunauksia voimme kokea seuraamalla Kristusta.

2. Lähimmäisen rakkaus

Toinen asia oli lähimmäisen rakkaus. Se ilmeni joulussani palveluna, olemalla paremmin läsnä läheisilleni ja kiinnostunut heidän ajatuksistaan. Joulusiivousta tehdessäni ajattelin, että teen sen lahjaksi miehelleni ja annan hänen levätä siivoamisen sijaan. En ajatellut katkerasti sen olevan epäreilua kuten ehkä joskus vastaavissa tilanteissa, vaan iloitsin siitä, että sain tehdä jotain hänen hyväkseen.

Olin myös palvelun kohteena. Huomasin monesti, etten voi saada aikaiseksi kaikkea yksin. Jouduin pyytämään apua. Onneksi minulla oli ystäviä ja läheisiä ympärillä, jotka halusivat auttaa. Lisäksi sain nauttia siitä, että yksinäisen suorittamisen sijaan teimme asioita yhdessä. Valmistimme esimerkiksi aterioita tai koristelimme kotia.

Läsnäolo, jolla pyrin huomioimaan lähimmäisiäni antoi paljon enemmän minulle kuin mikään muu, mihin olisin voinut aikaani käyttää.

3. Hetkistä nauttiminen

Kolmantena pienenä asiana joulussani oli hetkistä nauttiminen. Tarkoitan tällä, että pystyin suhtautumaan myönteisemmin pienten vastoinkäymisten kohdatessa ja olemaan tyytyväinen itseeni.

Rovaniemellä joulu oli melko kylmä ja normaalisti minua olisi saattanut harmittaa, että jouduin viemään lapset pulkkamäkeen ulkoilemaan seisoakseni itse vain siellä kylmissäni. Tällä kertaa sen sijaan halusin viettää aikaa heidän kanssaan. Meillä oli hauskaa, enkä lopulta edes ollut kylmissäni.

Huomasin, että muissakin tilanteissa pystyin luopumaan ylimääräisestä stressistä ja negatiivisista ajatuksista. Olin tyytyväinen siihen, mitä pystyin tekemään sen sijaan, että olisin ollut pettynyt itseeni ja miettinyt asioita, joihin en pystynyt. Pyrin tekemään sellaista, mistä nautin ja antamaan läheisilleni saman mahdollisuuden.

Nämä pienet asenteenmuutokset ja teot olivat avainasemassa minun onnellisuudelleni. Uskon, että ne olivat seurausta valinnastani keskittyä Vapahtajaan. Pystyin sen vuoksi helpommin ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakkautta, jättämään epäolennaiset asiat huomiotta ja suhtautumaan asioihin myönteisemmin erilaisissa tilanteissa.

Onnellisuus on valinta

Toivon hartaasti, ettei joulu tänä vuonna loppuisi.

Haluan jatkaa Kristukseen keskittymistä, jotta voisin kokea enemmän onnellisuutta myös loman päättyessä. Kristukseen keskittymällä voimme nauttia joulun hengestä läpi vuoden. Ymmärrän nyt paremmin, mitä se voi tarkoittaa ja uskon, että me todella voimme olla onnellisempia, kun teemme niin.

Kristukseen keskittyminen ei välttämättä tarkoita aina samoja asioita arjessamme. Voimme toteuttaa sitä monin tavoin. Mutta uskon, että se on tietoinen valinta, jota tarvitsemme päivittäin.

Toki aina tilanteemme ei ole onnellinen, emmekä tunne oloamme koko ajan iloiseksi. En usko, että pystymme siihen tai se olisi tarkoitus. Tarvitsemme vastakohtaisia kokemuksia, jotta ylipäätään voimme tuntea onnellisuutta. Mutta voimme aina valita, kuinka reagoimme ja miten tarkastelemme asioita. Jos keskitymme Kristukseen, voimme saada voimaa reagoida myönteisesti ja nähdä hyviä puolia.

Pienet asiat, jotka toivat onnellisuutta minulle joulun aikana ovat täysin toteutettavissa myös arkena. Niiden avulla voimme saavuttaa onnellisuuden tekemällä töitä vähitellen. Samalla tavoin kuin pystyn nujertamaan pyykkivuoren kylpyhuoneessamme.

En halua rakentaa sen suurempia paineita uudelle vuodelle tai tehdä kauaskantoisia tavoitteita, jotka jäävät saavuttamatta. Mutta toivon voivani tulevana vuonna keskittyä löytämään onnellisuutta arjen hetkissä pitämällä Kristuksen paremmin läsnä päivittäisessä elämässäni.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis

Millaisista asioista sinä toivoisit voivasi pitää kiinni tulevan vuoden aikana?