Lopulta joudumme kuitenkin toteamaan, ettei mikään näistä voi vakuuttavasti todistaa Mormonin kirjan olevan totta. Miksi näin on?

Millainen suhde uskolla ja todisteilla on?

Kukaan ei voi todistaa pyhän kirjoituksen olevan totta. Tämä pätee myös Raamattuun. Sellaiset kertomukset kuten Mooseksen puhuminen palavalle pensaalle, Punaisen Meren vesien halkaiseminen tai Kristuksen ylösnousemus ovat asioita, joita emme voi todistaa tosiksi. Emme voi todistaa myöskään Mormonin kirjan tapahtumia kuten Ammonin saarnaa lamanilaisille, Jeredin veljen näkyä Jumalasta tai Kristuksen vierailua Amerikassa.

Jos voisimme todistaa kaiken paikkansa pitävästi ja tieteellisesti se veisi meiltä tarpeen uskoa. Tämä olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala meille maanpäällisen elämämme aikana merkitsee.

Kirjassa The God Who Weeps, Terryl ja Fiona Givens muotoilevat asian seuraavasti:

“Kutsu uskoon pyytää sitoutumaan sydämellä, virittämään sen resonoimaan periaatteiden, arvojen ja ihanteiden kanssa, joiden me hartaasti toivomme olevan totta ja joilla on kohtuulliset, vaikkei varmat perusteet niiden todeksi uskomiselle. On oltava perusteita epäilykselle samoin kuin uskolle, jotta valinta voi todella olla valinta, ja sen vuoksi harkitumpi ja henkilökohtaisen haavoittuvuuden ja sitoutumisen painottama. Musertava todisteiden mietintä etukäteen kumpaankaan suuntaan tekisi valinnasta yhtä merkityksettömän kuin ladattu ase suunnattuna ohimollemme. Uskomisen mahdollisuuden täytyy näyttäytyä henkilön omassa horisontissa kuin paratiisin hedelmänä, joka on aseteltu kohtalokkaasti dynaamisia jännitteitä luovien vaatimusten varaan.”

Toisin sanoen, sinulla ei voi todella olla uskoa, ennenkuin sinulla on ollut jotain syytä epäillä, mutta olet kuitenkin valinnut uskon. Huomattavaa on, ettei edeltävä lainaus tue sokeaa uskomista mihin tahansa, joka vastaan tulee. Se puhuu uskon puolesta asioihin, joihin meillä on kohtuullinen, muttei varma peruste uskoa.

Mitä uskomiseen vaaditaan?

Kirjailija Austin Farrar ilmaisi “Vaikka perustelu jonkin puolesta ei luo vakaumusta, sen puute tuhoaa uskon. Sitä, mikä vaikuttaa todistetulta ei välttämättä oteta vastaan, mutta se, mitä kukaan ei näytä pystyvän puolustamaan hylätään nopeasti. Järkeenkäyvä perustelu ei luo uskoa, mutta se pitää yllä ilmapiiriä, jossa usko voi kukoistaa.”

On olemassa kasoittain loistavaa myöhempien aikojen pyhien tutkijoiden julkaisemaa materiaalia, joka auttaa ylläpitämään uskolle otollista ilmapiiriä. Siitä huolimatta emme lopulta voi todistaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien jeesuksen Kristuksen kirkko on Kristuksen palautettu kirkko. Eikä sen pitäisi olla hälyttävää kenenkään uskolle.

Mormonin kirja opettaa. “sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta.” Se on jotain, mihin uskovien ihmisten täytyy totuttautua. Uskon asioissa tulee aina olemaan sekä ihmisiä, jotka puolustavat niitä ja ihmisiä, jotka vastustavat. Kumpaakaan näkemystä ei kuitenkaan voida tieteellisesti todistaa oikeaksi.

Neal A. Maxwell on sanonut:

“Mielipiteenäni on, että kaikki pyhät kirjoitukset Mormonin kirja mukaanluettuna, kuuluvat uskon alueelle. Tiede ei tule kykenemään todistamaan pyhiä kirjoituksia oikeaksi tai vääräksi. Kuitenkin tulee ilmestymään riittävästi vakuuttavia todisteita tukemaan totuutta, jotteivät vastustajat pysty sitä kumoamaan, muttei siinä määrin, että ne poistaisivat uskon vaatimuksen. Uskovien tulee olla kärsivällisiä sellaisten paljastusten ollessa meneillään.”

Mitkä asiat ovat perusteina uskolle?

Jumala ottaa huomioon tarpeemme jollain tavoin tyydyttää logiikan vaatimukset. Mutta Jumala haluaa meidän valitsevan Hänet, koska sydämemme ja toivomme ovat Hänen suunnitelmansa puolella, ei siksi, että todisteet vaativat tai pakottavat meidät uskomaan. Jumala ei edellytä sellaista uskoa. Se luo robotteja, ei opetuslapsia.

Matteuksen luvussa 16 Jeesus kysyy seuraajiltaan:

“Kuka minä teidän mielestänne olen?» Simon Pietari vastasi: »Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.» Jeesus sanoi hänelle: »Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”

Jumala haluaa meidän luottamuksemme Häneen tulevan Häneltä, Pyhän Hengen todistuksen kautta. Sen vuoksi haaste Mormonin kirjan lopussa pyytää meitä lukemaan kirjan, pohtimaan sitä sydämessämme ja kehottaa “kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.” Tämä on se sama lähde, joka todisti Pietarille, että Jeesus on Kristus.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Why Can’t We Prove the Book of Mormon Is True?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

The post Usko ja Opit – Miksi emme voi todistaa, että Mormonin kirja on totta? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä Jeesus opetti paholaisen toiminnasta?

Uudessa Testamentissa, Markuksen evankeliumissa joukko ihmisiä näkee Kristuksen ajavan ulos pahoja henkiä. Tämä aiheuttaa katselijoissa hämmästystä, mutta myös epäilyä.

”Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.»

Ja Kristus vastasi heille: Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää…  Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut.” (Markus 3:23-24)

Toisin sanoen paholainen ei koskaan innoita ketään seuraamaan Jumalaa. Hän ei koskaan käske ketään tekemään sellaista, mikä tekee vain hänen olemassaolonsa vaikeammaksi. Hän voi näyttäytyä valon enkelinä, mutta hän tekee sen huijatakseen henkilön tekemään tai uskomaan jotain, mikä on väärin.

Jos enkeli ilmestyy sinulle ja kertoo Kristuksen olevan Vapahtajasi, se ei ole paholaisesta. Mutta jos enkeli ilmestyy ja pyytää palvelemaan itseään tai vaikkapa etsimään rikkautta ja mainetta, silloin on syytä olla huolissaan.

Kuinka Mormonin kirja opettaa Kristuksesta?

Usein ihmiset tekevät päätelmiä Mormonin Kirjasta lukematta sitä. He kuulevat ehkä jotain siitä toisen uskonnon edustajalta tai etsivät tietoa hakusanoilla ”Mormonin kirjan ongelmia” tai taivas varjele, he katsovat sitä käsittelevän South Park-jakson ja juuri niin pitkälle heidän tutustumisensa etenee.

Sovelletaan edellistä Kristuksen opettamaa periaatetta Mormonin kirjaan. Tarkastellessamme, mitä Mormonin kirja opettaa, onko sen lähteenä Jumala vai paholainen? Tässä asetelmassa jomman kumman on oltava totta. Mormonin kirjassa on 3 925 viittausta Kristukseen. Tässä joitakuita näistä pyhien kirjoitusten kohdista:

Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa. (2 Nefi 25:26)

Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, – – sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua. (Helaman 5:12)

Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; (Moroni 10:32)

Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; (Moosia 4:9)

Enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja. Sen vuoksi, minä sanoin teille: Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä. (2 Nefi 32:3)

Jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä. (Alma 36:3)

Sen tähden jokainen, joka uskoo Jumalaan, voi varmasti toivoa parempaa maailmaa, aivan niin, sijaa Jumalan oikealla puolella, mikä toivo tulee uskosta, on ihmisten sieluille ankkurina, joka tekee heistä varmoja ja lujia (Eter 12:4)

Keskimäärin Mormonin kirjassa on siis viittaus Jeesukseen jokaisessa 1,7 jakeessa. Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Mormonin kirja opettaisi Kristuksesta. Se kertoo Hänen olevan Vapahtajamme. Hän eli, kärsi syntiemme puolesta, kuoli ja nousi ylös. Kristuksen opetuksen perusteella ei kävisi järkeen, että paholainen toimisi tällaisen tekstin lähteenä.

Miksi pidämme Mormonin kirjaa toisena todistuksena Kristuksesta?

Kristus vaikutti Jerusalemin lähistöllä eläessään maan päällä. Uusi Testamentti kertoo Hänen elämästään, opetuksistaan ja teoistaan. Yhdessä Vanhan Testamentin kanssa, jossa Kristus tunnettiin Jehovana, ne muodostavat ensimmäisen todistuksen Kristuksesta.

Mormonin kirjan ei ole tarkoitus korvata Raamattua. Se toimii toisena todistuksena siitä, että Jeesus todella eli, kuoli ja nousi ylös puolestamme. Samalla tavoin kuin Hän innoitti profeettoja itäisellä puolella maapalloa Vanhan Testamentin aikana, Hän puhui myös läntisellä puolella oleville profeetoille. Heidän kirjoituksensa on tallennettu lyhennelmänä Mormonin kirjaan.

Mormonin kirja ei kerro Jeesuksen elämästä maan päällä, muuta kuin niiden merkkien osalta, joita Amerikan mantereella asuneiden ihmisten keskuudessa annettiin Hänen syntymästään ja kuolemastaan. Sen sijaan se kertoo, kuinka Kristus vieraili myös muiden kuin Jerusalemin lähellä asuvien uskovien luona ylösnousemuksensa jälkeen.

Nämä ihmiset olivat Juudan ja Joosefin jälkeläisiä, jotka oli johdatettu pois Jerusalemista noin 600 eKr. Jeesus kutsui heitä ”toisiksi lampaikseen” (Johannes 10:16), joista hän oli puhunut apostoleilleen Jerusalemissa. Kristuksen kuoleman yhteydessä Amerikan mantereella asuneiden keskuudessa oli tapahtunut suuria tuhoja, jotka surmasivat suurimman osan jumalattomista. Jäljelle jääneet olivat kansan uskollisempi osa. He odottivat Kristuksen tulevan vierailemaan myös heidän luonaan. Heidän uskonsa vuoksi Kristus opetti heitä ja näytti heille ihmetekoja, jotka olivat jopa suurempia kuin ne, joita Hän teki vanhassa maailmassa.

”Ja hän puhui väkijoukolle ja sanoi sille: Katsokaa pienokaisianne. Ja kun he katsoivat nähdäkseen, he loivat katseensa taivaalle, ja he näkivät taivaiden aukenevan, ja he näkivät enkeleitä laskeutuvan taivaasta ikään kuin tulen keskellä; ja he tulivat alas ja ympäröivät nuo pienokaiset, ja he olivat tulen ympäröiminä; ja enkelit palvelivat heitä.” (3. Nefi 17:23-24)

Mormonin kirjan ei ole tarkoitus väheksyä Raamattua ja sen sisältöä, tai korvata sitä pyhänä kirjana. Se vain tarjoaa toisen näkökulman ja vahvistuksen uskollemme Vapahtajaan Jumalan Poikana ja edelleen elävänä, ylösnousseena olentona.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Is the Book of Mormon of God or Satan?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja Opit – kirjoittiko saatana Mormonin kirjan? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Oikeiden valintojen tekeminen

Kun ajattelen Lamania ja Lemuelia, valehtelematta ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni, on kuvaus heistä ”The Living Scriptures” -sivustolla olevasta piirretystä … ja sisareni valitus siitä, että Nefin hame ei yltänyt hänen polviinsa. Sitten kuitenkin yleensä mietin, miten paljon murhetta he aiheuttivat toisille vain olemalla itsepäisiä ja itsekkäitä.

Mutta heidän jatkuvasta typeryydestään huolimatta tosi asia on se, että he tekivät joitakin todella hyviä valintoja, ennen kuin he pilasivat ne huonolla asenteellaan. Kerron pari esimerkkiä:

• Kun heidän isänsä sai näyn, että heidän täytyisi lähteä Jerusalemista, Laman ja Lemuel tekivät valinnan lähteä perheensä kanssa, vaikka he rakastivatkin kotiaan.
• Kun Lehi sain näyn siitä, että he tarvitsisivat vaskilevyt, he menivät takaisin Jerusalemiin Nefin ja Samin kanssa – ja palasivat heidän kanssaan, eivätkä jääneet sinne.
• Jopa sen jälkeen, kun Laban ajoi Lamanin pois, kaikki veljekset yrittivät edelleen saada levyt vaihtamalla ne rikkauksiin sen sijaan, että he olisivat antaneet periksi ja lähteneet pois.
• Vaikka kotiin palaaminen oli varmasti tuskallista ja surullista, Laman ja Lemuel suostuivat lähtemään taas takaisin, kun Lehi käski heidän mennä pyytämään Ismaelin perhettä heidän mukaansa erämaahan. (Sitä paitsi tuo keskustelu oli varmasti epämukava. ”Niin…Isäni käski meitä sanomaan teille, että jättäisitte kaikki mukavuutenne ja tulisitte mukaamme leiriin erämaassa. Kuulostaako hyvältä? Lisäksi aiomme mennä naimisiin tyttäriesi kanssa; toivottavasti se sopii.”)
• Kun he olivat saaneet ”kovaa” oppia, he nöyrtyivät ja tekivät parannuksen.

Joten selvästikin oli monia tapauksia, jolloin Laman ja Lemuel päättivät valita oikein, jopa silloin, kun se oli vaikeaa. He, kuten veljensä, selvästi ymmärsivät perheen tärkeyden ja Jumalan todellisuuden. Heillä oli myös kaikki mahdollisuudet olla vanhurskaita ja tehdä valinta elää Jumalan käskyjen mukaan – mutta sen sijaan he valitsivat huonon asenteen ja vaille Jumalan siunauksia jäämisen olemalla uppiniskaisia ja julmia.

Kaikki heidän tekemänsä hyvä – kaikki heidän vanhurskaat valintansa – jäi lopulta täysin heidän huonon asenteensa varjoon. He antoivat sen hallita elämäänsä.

Baditude = huono asenne

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkisanoistani (vaikka ymmärrän, että se ei ole sana, siltä varalta, että kymppiluokan englannin opettajani lukee tätä) ja käytän sitä usein. Se on yhdistelmä sanoista huono + asenne (eng. bad + attitude). Se toimii niin monissa tilanteissa. ”Olen saanut tarpeekseni huonosta asenteestasi neitiseni.” ”Ei noin huonolla asenteella!”

Mahdollisuudet käyttää tuota sanaa ovat loputtomat, mutta mieleeni ei tule ketään, kehen se sopisi paremmin kuin Lamaniin ja Lemueliin. He ovat mitä parhaimpia esimerkkejä huonosta asenteesta.

Tässä ovat pyytämänne esimerkit!

• Muistatteko, kun Laman ja Lemuel KIRJAIMELLISESTI NÄKIVÄT ENKELIN? Vain muutamat ihmiset ovat kokeneet sen ja sen sijaan, että se olisi herättänyt heissä kunnioitusta, he olivat vain että: ”Hyh.” Suora lainaus. Mutta oikeasti, he aloittivat heti napinansa, eivätkä olleet kiitollisia siitä, että olivat juuri kokeneet niin uskomattoman ja harvinaisen hengellisen kohtaamisen.
• Sen sijaan, että olisivat olleet kiitollisia isälleen siitä, että hän pelasti heidät tuholta, he vihastuivat hänelle ja puhuivat hänestä pahaa.
• Sen sijaan, että olisivat olleet kiitollisia kaikista Nefin tekemistä uskomattomista asioista (ja kaikista niistä kerroista, kun hän pelasti heidän nahkansa), he olivat jatkuvasti katkeria häntä kohtaan ja halusivat vahingoittaa häntä.
• Kun Nefi rikkoi jousensa, he olivat raivoissaan hänelle, eivätkä kyenneet osoittamaan empatiaa eikä myötätuntoa – vaikka he olivat todennäköisesti rikkoneet omatkin jousensa. BYU:n takkavalkeailllassa yliopiston kirjastonhoitaja, Jennifer Paustenbaugh sanoi: ”Se, että Lamanin ja Lemuelin omat jouset olivat löystyneet (siksi, että niillä oli ammuttu liikaa tai siksi, että pelkän laiskuuden takia jännettä ei irrotettu päivän päätteeksi, jotta jännite jousessa vapautuisi), eivätkä he olleet tehneet mitään korvatakseen nuo välttämättömät välineet, näytti unohtuneen heiltä täysin.” Heidän turhautumisensa siitä, että ruokaa ei ollut, oli ymmärrettävää, mutta heidän asenteensa osoitti täydellistä tekopyhyyttä.

Esimerkit heidän huonosta asenteestaan voisivat jatkua loputtomiin. Saamistaan lukemattomista siunauksista huolimatta, he jatkuvasti karttoivat mahdollisuuksia tulla lähemmäksi Jumalaa ja ymmärtää Häntä. Sen sijaan, että olisivat valinneet onnen, he valitsivat huonon asenteen.

Valitse ilo

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten, Neal A. Maxwell piti puheen Lamanin ja Lemuelin hengellisen ymmärryksen puutteesta. Nefi kirjoittaa, että ” he nurisivat siksi, etteivät he tunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut” (1. Ne. 2:12). Vanhin Maxwellin puhe keskittyy tähän kuvaukseen ja siunauksiin, jotka nämä itsepäiset veljekset menettivät epäonnistuessaan Jumalan tuntemisessa.

Hän sanoi:

”Jos rakastamme Jumalaa ja tunnustamme Hänen hyvyytensä, me luotamme Häneen, vaikka olemme hämmentyneitä tai ymmällään.

Niinpä Laman ja Lemuel eivät ymmärtäneet Jumalan ja kuolevaisten välistä suhdetta ja mikä pahempaa, he eivät todellakaan halunneet ymmärtää. He pyrkivät pitämään etäisyyttä Jumalaan. Lisäksi he olivat älyllisesti laiskoja. He eivät laskeneet siunauksiaan, vaikka kiitollisuus olisi voinut pienentää välimatkaa. Mutta Laman ja Lemuel eivät koskaan tehneet sitä.”

He pitäytyivät tarkoituksella kaukana Jumalasta, keskittäen sydämensä sen sijaan maailmallisiin asioihin, kuten voimaan ja suosioon. Vanhin Maxwell jatkoi:

”Helposti ärsyyntyvinä ja vähästä valittavina he pystyivät tuskin muistamaan viimeisintä pelastustaan tarpeeksi kauan ennen seuraavaa vaikeutta. Heillä ei ollut evankeliumin näkökulmaa. Päivittäiset asiat, kuten huoli rikkinäisestä jousesta, hallitsivat iankaikkisuuden asioita.

… Ironista on se, että monet Lamanin ja Lemuelin kaltaiset ihmiset, jotka ovat ensimmäisinä vaatimassa merkkejä, ovat myös ensimmäisiä, jotka ovat välinpitämättömiä niitä kohtaan. Jotkut vaativat enemmän ihmeitä, vaikka he syövät mannaa päivittäin ja unohtavat sen ihmeellisen lähteen.”

Laman ja Lemuel tekivät valinnan olla huomaamatta Jumalan käden kosketusta elämässään. He sivuuttivat sopivasti Hänen jumalalliset ohjeensa, kun ne eivät heidän mielestään sopineet heille ja he jatkuvasti päättivät pitää yllä huonoa asennetta.

Vaikka heidän omat tarinansa eivät päättyneet hyvin – he eivät voineet olla Herran kasvojen edessä aina vain huonompien päätösten ja nöyryyden puutteen takia – voimme oppia heiltä. He opettavat meille jatkuvan vihan ja epäuskon valitsemisen seurauksena Jumalan käskyjen pitämisen arvoa, veljellisen rakkauden tärkeyttä, ystävällisyyttä kaikkia kohtaan ja uskon periaatetta vastoinkäymisissä.

Ennen kaikkea he opettavat meille, että sen sijaan, että valitsemme huonon asenteen, voimme aina valita myönteisyyden ja ilon.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Kaikki asiat, jotka opin Lamanilta ja Lemuelilta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Myönnän, etten saanut koko kirjaa luettua vuoden loppuun mennessä. Lukeminen on vieläkin kesken, ja jatkan projektia. Silti olen kiitollinen, että profeetan kutsuun vastatessani olen saanut oppia enemmän Vapahtajastani ja siitä, mitä voimme tehdä tullaksemme lähemmäksi Häntä. Todistukseni Mormonin kirjasta on vahvistanut, sillä löysin sen joka ikiseltä aukeamalta jonkinlaisen kehotuksen tulla lähemmäksi Kristusta.

Jaan nyt teille 67 tapaa tulla lähemmäksi Kristusta, ja annan jokaisesta kohdasta yhden pyhien kirjoitusten viitteen.

1. Mormonin kirjan lukeminen (1. Nefi 6:4–6)
2. “Onko Mormonin kirja totta?” -kysymyksen kysyminen Jumalalta (Moroni 10:3–5)
3. Rukoileminen ja Jumalalta anominen (1. Nefi 1:5)
4. Pohdiskeleminen (1. Nefi 1:11 Nefi sai pohdiskelunsa ansiosta ilmoituksen elämän puusta)
5. Kun teemme hyvää, meillä ei saisi olla mielessä muuta tarkoitusta, kuin Juamalan kirkastaminen ja Hänen valtakuntansa rakentaminen (1. Nefi 1:25 antaa esimerkin, kuinka Kristus ei koskaan tavoitellut valtaa eikä määräämisasemaa, vaan Jumalan kunniaa)
6. Opetuksen saaminen pikkuhiljaa (Joseph Smithin todistuksessa kerrotaan, kuinka hän sai opetusta sanansaattajalta vuoden välein)
7. Jumalan viisauteen luottaminen (1. Nefi 11:17)
8. Kiitollisuus (Itse asiassa koko Mormonin kirja alkaa kiitollisuuden osoituksella, kun 1. Nefi 1:1 Nefi sanoo: “Minä Nefi, synnyin hyvistä vanhemmista…)
9. Perheidemme avulla (Mormonin kirjassa on monia upeita perheitä, jotka vahvistavat toinen toisiaan. Esimerkiksi Enosin kirjan luvussa 1 kerrotaan, kuinka Jaakob opetti poikaansa Enosta.)
10. Raamatun lukeminen (1. Nefi 1:12 Lehi täytti Hengellä lukiessaan Vanhaa Testamenttia)

11. Iloitseminen (1. Nefi 1:15)
12. Evankeliumin julistaminen (1. Nefi 2:1)
13. Maallisen omaisuuden jättäminen (Joskus Herra käskee meitä jättämään jotain maallista taaksemme. Viime yleiskonferenssissa hän pyysi meitä paastoamaan sosiaalisesta mediasta 10 päivää. Yli 2000 vuotta sitten Hän pyysi Lehin perhettä jättämään kultansa, hopeansa ja kalleutensa, sekä lähtemään erämaahan 1. Nefi 2:4)
14. Käskyjen pitäminen (Mormonin kirjassa on useita kohtia, joissa Herra lupaa meille menestystä, jos pidämme käskyt. 1. Nefi 4:14 on esimerkki tällaisesta kohdasta.)
15. Sukututkimuksen tekeminen (1. Nefi 5:14)
16. Hengellisten kokemusten muistaminen (1. Nefi 7:10 kerrotaan, kuinka Laman ja Lemuel näkivät enkelin, mutta unohtivat tuon kokemuksen)
17. Anteeksiantaminen (1. Nefi 7:16–22 Nefin veljet sitoivat hänet, mutta Nefi antoi siitä huolimatta auliisti anteeksi.)
18. Henkilökohtaisen ilmoituksen etsiminen (2. Nefi 17:11)
19. Se, ettei välitä liikaa muiden mielipiteistä (1. Nefi 8:34)
20. Kasteelle meneminen (2. Nefi 31:5)

21. Parannuksenteko (Tästä puhutaan myös TODELLA paljon, esim. 1. Nefi 10:18)
22. “Kristuksen luokse tuleminen” (Tämä voi sisältää monia asioita. Itse ajattelen, että kun meitä kehotetaan tulemaan Kristuksen luokse, me luotamme Häneen ja pyrimme seuraamaan Häntä. 2. Nefi 25:23)
23. Jumalattomuuden ja epäpuhtauden välttäminen (1. Nefi 10:21)
24. Kysymysten kysyminen (1 Nefi 11:10–11)
25. Jumalan rakkauden tunteminen (2. Nefi 4:21)
26. Pyhän Hengen lahjan saaminen kasteen jälkeen (1. Nefi 11:26)
27. Muiden palveleminen (Moosia 2:27)
28. Apostolien seuraaminen (1. Nefi 11:29)
29. Se, että annamme Kristuksen parantaa meidät (Moosia 3:5)
30. Nöyryys (1. Nefi 13:16)

31. Temppelissä käyminen (Usein, kun pyhissä kirjoituksessa puhutaan vuorelle menemisestä, sillä tarkoitetaan temppelisä. Esim. 1. Nefi 18:3 huomataan, kuinka parhaat jutut tapahtuvat aina vuorella)
32. Pienten, yksinkertaisten asioiden tekeminen (1.Nefi 17:31)
33. Ajallinen omavaraisuus (1. Nefi 18:6)
34. Positiivinen asenne vaikeuksia kohtaan (1. Nefi 18:6 Nefi ylisti Jumalaa jopa ollessaan sidottuna)
35. Muiden ihmisten rakastaminen (2. Nefi 26:30)
36. Profeetan sanojen kuuleminen (Moosia 2:4)
37. Työnteko ja ahkerointi (Moosia 23:5)
38. Liitot Jumalan kanssa (2. Nefi 9:1)
39. Usko (2. Nedi 27:23)
40. Sävyisyys (2. Nefi 21:4)

41. Kiistojen ja riitojen välttäminen (Moosia 23:15 kerrotaan, kuinka tämä onnistuu lähimmäisenrakkauden avulla)
42. Loppuun asti kestäminen (2. Nefi 31:15–16)
43. 43. Muiden ihmisten pitäminen samanarvoisina (Tasa-arvosta puhutaan yllättävän paljon Momonin kirjassa! Esim. Jaakob 2:17)
44. Siveyden lain pitäminen (Jaakob 2:18)
45. Pyhän Hengen kuunteleminen (Jaakob 4:13)
46. Viisaus (Jaakob 6:12)
47. Lepopäivän pyhittäminen (Jarom 5)
48. Hyvien johtajien ja opettajien seuraaminen (Moosia 2:4)
49. Jumalan pitäminen ainoana Jumalana (Moosia 12:34)
50. Jumalan nimen käyttäminen kunnioittavasti (Moosia 13:15)

51. Kristuksen sovitustyön arvostaminen (Moosia 14:3–4)
52. Jumalan todistajana oleminen (Moosia 18:9)
53. Omaisuudesta antaminen (Alma 1:30–31)
54. Hyvien asioiden puolesta taisteleminen (Moosia 20:11)
55. Evankeliumin opettaminen (Moosia opetti Jumalan käskyjä vakiinnuttaakseen rauhaa Moosia 29:14)
56. Vahvan todistuksen hankkiminen (Alma 5:46)
57. Huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin (Alma 5:53)
58. Paastoaminen (Alma 6:6)
59. Lempeys (Alma 7:23)
60. Kärsivällisyys (Alma 7:23)

61. Itsehillintä (Alma 7:23)
62. Kirkon johtajien tukeminen (Alma 10:7)
63. Kristuksen puolella seisominen kaikissa tilanteissa (Alma 11:22–23)
64. Todistaminen (Alma 11:27)
65. Jumalan voimasta vakuuttuminen (Alma 12:7)
66. Sydämen valmistaminen vastaanottamaan Jumalan sana (Alma 12:30 opettaa, kuinka Jumala ilmaisee meille asioita, kun me uskomme ja teemme parannusta)
67. Herran tahtoon mukautuminen (Alma 14:12–13 Alma oli valmis jopa joutumaan poltettavaksi, jos se on Herran tahto)

Tiedän, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa. Rakastan, kuinka paljon se puhuu Kristuksesta ja kutsuu meitä tulemaan Hänen luokseen.

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post 67 tapaa, joilla Mormonin kirja kutsuu meitä tulemaan lähemmäksi Kristusta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tartuin itsekin tähän haasteeseen. Samalla tuli pohdittua, kuinka tärkeää Mormonin kirjan lukeminen on. Vastaus löytyy hyvin selkeästi kirjasta itsestään.

Jo Mormonin kirjan kannessa lukee, että kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Tuo on mielestäni paras tiivistys, jonka kirjasta voi antaa. Mormonin kirjan ensimmäisellä sivulla sanotaan, kuinka kirjan tehtävä on saada meidät vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala.

Kirjan johdannossa selitetään, kuinka kirja

• sisältää iankaikkisen elämän täyteyden
• kertoo Kristuksen palvelutyöstä Amerikan mantereella
• selittää evankeliumin oppeja
• esittää pelastussuunnitelman
• kertoo, mitä meidän tulee tehdä saadaksemme rauhan

Kirjan kääntänyt Joseph Smith on sanonut, että kirjan avulla pääsee lähemmäksi Jumalaa kuin minkään muun kirjan avulla. (1. Nefi 6:4–6)

Myös Mormonin kirjan ensimmäinen profeetta Nefi kertoo Mormonin kirjassa, mikä on kirjan tarkoitus.

4 Sillä vakaa tarkoitukseni on, että voisin saada ihmiset tulemaan Abrahamin Jumalan ja Iisakin Jumalan ja Jaakobin Jumalan luokse ja pelastumaan.

5 Sen vuoksi en kirjoita sitä, mikä on mieluisaa maailmalle, vaan sitä, mikä on mieluisaa Jumalalle ja niille, jotka eivät ole maailmasta.

6 Sen vuoksi minä annan jälkeläisilleni käskyn, ettei heidän pidä täyttää näitä levyjä sellaisella, millä ei ole arvoa ihmislapsille.

Koska Mormonin kirjan tarkoitus on kutsua meitä tulemaan Kristuksen luokse, olen asettanut itselleni tavoitteen. Kun luen Mormonin kirjaa alusta loppuun, listaan sieltä löytyviä tapoja, joilla voimme seurata Kristusta. Tähän mennessä, kun olen lukenut kirjaa noin kuukauden ja päässyt sivulle 189, olen löytänyt jo 48 erilaista tapaa.

Vuodenvaihteen jälkeen aion jakaa valmiin listaukseni teille täällä blogissa. Sitä ennen kannustan teitä jokaista tarttumaan Mormonin kirjaan ja etsimään sen sivuilta tapoja seurata Kristusta!

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Mormonin kirja kutsuu seuraamaan Kristusta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta mukana tuossa luettelossa, jossa oli niiden kahdeksan miehen nimet, jotka todistivat, että he olivat sekä ”nähneet” että ”käsitelleet käsillään” kultalevyjä, ja vakuuttivat, että heille oli näytetty ”niissä olevat kaiverrukset”, on myös Hiram Pagen nimi. Hän oli kirkon alkuaikojen jäsen, joka on enimmäkseen unohdettu nykyään. Jopa hänen hautapaikkansa, joka sijaitsee Excelsior Springsissä, Missourissa, on huomaamaton ja vaikea löytää; se oli itse asiassa täysin kadoksissa, kunnes se löydettiin uudelleen vuonna 2000.

Syy siihen, että Hiram Page yhä muistetaan ja hänestä puhutaan, että hänet mainitaan lyhyen, vuoden 1830 elo-syyskuun kokemuksensa yhteydessä, jolloin hän käytti ”näkijänkiveä” saadakseen opastusta juuri perustettua kirkkoa varten. Tämä johti tärkeän ilmoituksen saamiseen, joka nykyään tunnetaan Oppi ja liitot-kirjan lukuna 28. Se ei pelkästään tuominnut Pagen saamia viestejä saatanallisiksi, vaan ehkä vielä merkityksellisempää oli, että se vahvisti periaatteen (joka on elintärkeä valtakunnan yhtenäisyyden ja järjestyksen takia), että vain yhdellä henkilöllä kerrallaan on valtuus saada ilmoitusta koko kirkkoa varten.

Hiram Pagen kertomukseen sisältyy kuitenkin paljon muutakin.

Hän syntyi noin vuonna 1800 Vermontissa, ja oli noin viisi vuotta profeetta Joseph Smithiä vanhempi. Hän sai elantonsa enimmäkseen maata viljelemällä, mutta oli myös opiskellut hieman lääketiedettä ja sen seurauksena toimi satunnaisesti rajaseudun lääkärinä. Marraskuussa 1825, hän meni naimisiin Catherine Whitmerin kanssa, joka oli Peter Whitmer vanhemman ja Mary Musselmanin tytär. Tuon suhteen myötä hän joutui pian kosketuksiin Joseph Smithin ja kirkon palautuksen kanssa. (Mary Whitmeristä tuli lopulta Mormonin kirjan epävirallinen todistaja: Katso “Mary Whitmer, 12th witness to the Book of Mormon” sivustolla deseretnews.com.) Siten Hiram Page oli avioliiton kautta myös Whitmerin perheen jäsen.

Kesäkuussa 1829, ollessaan kolmen Smithin ja neljän Whitmerin perheen jäsenen seurassa, Hiram sai nähdä kultalevyt, mikä teki hänestä yhden Mormonin kirjan virallisista todistajista.

Monien kirkon alkuaikojen jäsenten elämä ei todellakaan ollut helppoa. Hiram Page ja hänen perheensä muuttivat New Yorkista Ohioon ja sitten Ohiosta Missouriin. 31.10.1833 noin 40 mormonien vastaisen henkilön väkijoukko hakkasi hänet niin pahasti, että hänen vaimonsa ja lapsensa, jotka pakotettiin aseella uhaten katselemaan tuota väkivallan tekoa, pelkäsivät, että hän kuolisi ennen sen loppumista. (Ainakin yksi historioitsija on esittänyt, että hänen vammansa saattoivat itse asiassa aiheuttaa hänen melko aikaisen kuolemansa). Eräs selonteko kertoo, että Hiramin pahoinpitelijät lopettivat lyömisensä vasta sitten, kun jotkut kieltäytyivät jatkamasta ymmärtäessään, että hän antaisi ennemmin henkensä kuin kieltäisi uskonsa. (Kunnon selkäsauna oli paikallaan, mutta, ainakin joidenkin mielestä, murha oli jo toinen juttu.)

Väkivaltainen vaino ei kuitenkaan ollut ainoa rasite, jolle Hiram Page ja muut kirkon jäsenet altistuivat. Ja kun Whitmerin perheen jäsenet erotettiin kirkosta taloudellisten ja muiden jupakoiden keskellä, jotka valtasivat pyhät vuoden 1837 jälkeen, myös Hiram Page jätti kirkon suuren perheensä kanssa. Vaikka häntä ei näytettäisi olevan erotettu kirkosta, ei ole olemassa minkäänlaista merkintää hänen mukana olostaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa vuoden 1838 jälkeen. Hän ja hänen perheensä muuttivat maatilalle Excelsior Springsin lähelle, missä hän kuoli 12.8.1852.

Silti, vaikka Hiram Page jätti kirkon, hän ei koskaan hylännyt todistustaan Mormonin kirjasta. Selkeänä todisteena tästä esiintyy hänen jatkuva mukanaolonsa, William E. McLellinin ja Whitmerin sukulaistensa kanssa, kirjaan perustuvissa liikkeissä.

Vuonna 1888, melkein neljä vuosikymmentä Hiram Pagen kuoleman jälkeen, hänen poikaansa Philanderia, joka ei ollut tekemisissä minkään mormonismin haaran kanssa, haastateltiin isästään: ”Tiesin isäni,” hän sanoi, ”olevan uskollinen todistuksessaan Mormonin kirjan jumalallisuudesta viimeiseen asti. Aina, kun hänellä oli tilaisuus todistaa tästä asiasta, hän teki niin, ja näytti riemuitsevan suuresti etuoikeudesta nähdä levyt ja tulla yhdeksi kahdeksasta todistajasta” (katso ” see ”Historical Record, Vol. 7,” Andrew Jenson, julkaistu vuonna 1888, s. 614).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Daniel Peterson ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “The Forgotten Witness of the Book of Mormon Who Refused to Deny His Faith Even Under Threat of Death”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Mormonin kirjan unohdettu todistaja, joka ei suostunut kieltämään uskoaan edes kuoleman uhatessa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Pitkän lukemis- ja tutkimistauon jälkeen minulla on alkanut kehittyä erittäin vahva todistus Mormonin kirjasta. Tähän on vaikuttanut joidenkin Mormonin kirjaa käsittelevien teosten lukeminen. Olen yrittänyt saada tätä todistusta jo jonkin aikaa ja yksi seikka, joka on pidätellyt minua, on ajoitusvirheet (esim. teräs, eläimet jne.) liittyen Mormonin kirjassa kuvattuun Uuteen maailmaan. Kuinka sovittaa uskominen siihen mitä Mormonin kirjassa sanotaan Jumalasta, Jeesuksesta ja kaikesta muusta (ja ymmärrän nyt sen kaiken paljon paremmin, osin kiitos siitä kuuluu tällekin sivustolle) sen tosiasian kanssa, että joitain asioita ei selvästikään ollut olemassa aikana ja paikassa, johon se sijoittuu?

                      – Tommi

Rakas Tommi,

Kysymyksesi olisi kenties paremmin aseteltu, jos käyttäisit termiä ”näennäiset ajoitusvirheet”. Toteamuksesi, että on ”tosiasia, että joitain asioita ei selvästikään ollut olemassa aikana ja paikassa, johon se sijoittuu” edellyttää jotain kiistatonta tiedonlähdettä siitä, mitä asioita ei ollut olemassa esikolumbiaanisessa Amerikassa. Erityisesti mainitset teräksen ja jotkin tietyt eläimet. Olisin erittäin kiinnostunut noinkin kiistattoman ja tosiasiallisen tiedon lähteestäsi. Mainitset teräksen ja jotkin tietyt eläimet (sillä olen melko varma, ettet tarkoittanut kaikkia eläimiä) esimerkkeinä näistä näennäisistä ajoitusvirheistä. Viittaat tässä kenties hevosiin ja elefantteihin, jotka molemmat mainitaan Mormonin kirjassa. Hevosten ajateltiin tulleen Amerikkaan espanjalaisten mukana 1500-luvulla, sillä heidän alistamansa atsteekit eivät hevosia käyttäneet. Sir Francis Drake kuitenkin kertoi nähneensä tutkimusmatkallaan Pohjois-Amerikan läntisillä rannikkoalueilla villihevoslaumoja nykyisen Oregonin alueella. Lisäksi olen nähnyt Buenos Airesin Luonnontieteellisessä museossa esihistoriallisen hevosen luurangon, jonka on, muistaakseni, löytänyt Charles Darwin. Ainoa ero, jonka minä huomasin tuon luurangon ja nykyhevosten välillä, oli se, että nykyhevosten nenäluu on (kohdasta, jossa se irtautuu muusta kraniaalisesta luurangosta) noin 10 senttimetriä pitkä kun taas esihistoriallisella esimerkillä se oli noin 25 senttimetriä pitkä.

Creation Research Society Quarterly Journal -lehden artikkelissa ”La Brean tervahaudat: eläinten ansoitusteorioiden kritiikki” sanotaan seuraavaa:

”Tohtori John C. Merriam, Berkeleyn yliopistossa toimiva selkärankaispaleontologi, kuuli ensimmäistä kertaa Rancho La Brean fossiileista vuonna 1905 Union Oil -yhtiön geologilta William W. Orcuttilta. Tutkittuaan fossiilit ja vierailtuaan alueella, Merriam kirjoitti vuonna 1906 artikkelin, jonka mukaan tervalampi johti harhaan, pyydysti ja ahmaisi uhrinsa. Kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti eräälle tunnetulle lehdelle artikkelin, jossa käsitteli aihetta laajemmin. Artikkelin esittelyssä toimittaja kirjoitti seuraavasti:

Tuo tahmainen lampi vettä ja tervaa on ollut kuolemanloukku läpi aikojen. Sille tulivat veden perässä, ilmeisesti vuosisatojen ajan, suuret maalaiskiaiset ja muut sen kaltaiset kömpelösti liikkuvat otukset, vain jäädäkseen säälimättömästi ansaan; biisoni- ja hevoslaumat hautautuivat tervaan – hävinneet muodot, joiden luut sekoittuivat mammuttien ja kameleiden luihin. Näiden avuttomien saaliseläinten, kuin kärpäspaperiin kiinni jääneiden syöttien, perässä tulivat aikansa ruhtinaat, valtavat sapelihammastiikerit ja hirviösudet, koirakunnan suurimmat pedot. Niin nekin puolestaan jäivät ansaan ja ruokkivat mustan asfalttijärven ja kuolemanloukku viritti itselleen uudet syötit.”

Tämän lisäksi näin Dawson Countyn museossa Lexingtonissa Nebraskassa vuonna 1998 mastodontin luurangon jäänteet, jotka lähellä työskentelevät tietyöntekijät olivat hiljattain kaivaneet esiin. Mastodonttia voitaisiin helposti kuvailla Mormonin kirjan teksteissä sanalla, joka saatettaisiin kääntää elefantiksi. Joten ainakin hevosen ja elefantin on riippumattomasti todistettu olleen olemassa Amerikan mantereella esikolumbiaanisina aikoina.

Entäs sitten teräs? Teräs ja rauta ovat helposti hapettuvia metalleja ja ne ruostuisivat, jos ne jätettäisiin hoitamatta pitkiksi ajoiksi. Olen kuullut (minulla ei tosin ole vahvistavaa lähdettä) teräksisestä veitsenterästä, joka on löydetty esihistorialliselta kaivaukselta Pohjois-Amerikasta. Veitsenterä ei ollut ruostunut puhki, sillä se oli pudotettu tuleen ja oli hiilen peitossa, mikä esti hapettumisen.

Olet valinnut mielenkiintoisen lähestymistavan Mormonin kirjan arvioimiseen. Olet ilmeisesti valinnut uskoa arkeologien ja muiden tieteellisesti arvovaltaisten julistuksia ja olet käyttänyt heidän julistuksiaan arvostellaksesi hengellisiä aikakirjoja, jotka pitävät sisällään Jumalan profeettojen taivaallisella innoituksella kirjoittamaa materiaalia. Itse asiassa, profeetta Joseph Smith julisti Mormonin kirjan johdannossa, että se ”on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla”.

Minusta vaikuttaisi olevan huomattavasti loogisempaa arvostella maailman tiedemiehiä ja älykköjä Jumalan profeettojen kirjoitusten perusteella kuin arvostella profeettoja tieteen professoreiden perusteella. Sallinet minun ehdottaa tapaa, jolla voit saada varman ja kestävän todistuksen Mormonin kirjan totuudellisuudesta. Huolimatta siitä, kuinka monesti olet lukenut sen tai kuinka syvällisesti olet sitä tutkinut, ehdottaisin seuraavaa: lue se uudestaan, kannesta kanteen, ja tee se tietenkin vilpittömin aikein löytää sen totuudellisuus. Kun luet sitä tällä kertaa, aina ennen kun alat lukea uutta sivua, pysähdy ja pyydä Jumalaa paljastamaan sinulle onko kirja totta. Se tekee yhteensä 632 rukousta. Jos teet sen, lupaan sinulle, Vapahtajan nimessä, että ennen kuin pääset kirjan loppuun, sinun rukouksiisi on vastattu ja olet saanut todistuksen, jota etsit.

– Vaari

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

The post Vaari vastaa: Kuinka sovittaa uskominen Mormonin kirjan sanomaan Jumalasta ja Jeesuksesta siinä esiintyviin ajoitusvirheisiin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mormon 8:16

Tieto

Joidenkin mielestä kertomus Mormonin kirjan esille tulosta on tuntunut liian omituiselta ja mielikuvitukselliselta ollakseen uskottava. Tämä oli tosiasia erityisesti sen julkaisun aikana vuonna 1830. Ihmiset olivat epäileväisiä sen väitteen suhteen, että muinainen kirja, joka oli kirjoitettu kultalevyille, olisi paljastettu nuorelle maanviljelijälle. On vaadittu lähes kahden vuosisadan verran arkeologisia löydöksiä osoittamaan täysin, että haudatun nefiläisten aikakirjan yksityiskohdat sopivat poikkeuksellisen hyvin kaikkialla maailmassa olevien muinaisten salattujen kirjojen joukkoon.

Piilotetut aikakirjat

Monet jakeet Mormonin kirjassa kertovat siitä ja muista (useimmiten maahan) piilotetuista aikakirjoista, jotka tulisivat esille myöhempinä aikoina.1 John A. Tvedtnesin mukaan ”käsite kirjojen piilottamisesta tulevien sukupolvien löydettäväksi on [myös] nähtävissä muinaisen Lähi-Idän, mistä Mormonin kirjan ihmiset tulivat, varhaisissa asiakirjoissa.”2 Näiden asiakirjojen sisältämät selonteot ja legendat ulottuvat Aadamiin asti.

Kun kaksi rabbia, joiden väitetään löytäneet Aadamin piilottaman aikakirjan, sanoivat, että jumalallinen voima esti heitä lukemasta sitä kokonaan,3 toinen rabbi selitti, että Jumala ”ei halua, että maailmalle paljastetaan niin monia asioita, mutta kun Messiaan päivä on käsillä … se paljastetaan kaikille, sellaisena kuin se on kirjoitettu.”4 ”Muinaisessa juutalaisessa tekstissä … Mooses neuvoi Joosuaa säilömään kirjoja (pergamentteja), jotka hän jätti hänen haltuunsa … ja säilyttämään niitä saviruukuissa palautuksen päivään asti.”5 Kuolleen meren kääröt (joista joitakin löydettiin saviruukuista), Nag Hammadi -kirjoitukset ja joukko muita löydettyjä asiakirjoja vahvistavat, että monet muinaiset aikakirjat todellakin säilytettiin tulevia sukupolvia varten.6

Metallilevyt, kivilokerot ja sinetöidyt asiakirjat

Jotkut ihmiset 1800-luvulla pilkkasivat käsitystä siitä, että Mormonin kirja oli kaiverrettu kultaisille levyille ja haudattu kivilokeroon muiden pyhien esineiden kanssa.7a H. Curtis Wrightin mukaan kuitenkin nykyaikana ”kirjaimellisesti tuhansia metallisia aikakirjoja” on löydetty ”kaikkialla muinaisessa maailmassa.”7b

Näihin sisältyy kokoelma asiakirjoja, jotka on valmistettu kullasta ja kultaseoksista, ja joista osa on peräisin muinaisesta Amerikasta.8 Muinaisten piilotettujen pyhäinjäännösten löytäminen, joista monet on valmistettu kallisarvoisista materiaaleista, on myös merkittävää.9

Muinainen egyptiläinen temppelikirjoitus “kuvaa, miten kirjoitusta kaiverretaan kulta- tai hopealamellilevylle ja asetetaan ’puhtaaseen lokeroon.”10 Se, että sellaisia lokeroita yleensä käytettiin asiakirjojen ja pyhien esineiden säilyttämiseen, on nyt laajalti todistettu oikeaksi kaikkialla muinaisessa maailmassa.11 Esimerkiksi vuonna 1854, ”kuusi pientä kaiverrettua levyä (kulta, hopea, pronssi, tina ja lyijy sekä yksi alabasterinen) löydettiin kivilokerosta, joka oli haudattu [Sargon II:n] palatsin perustuksien alle.”12 Vuonna 1933 kaivauksissa ”Persepoliksessa, löydettiin kaksi paria [kaiverrettuja] levyjä (yksi hopeinen ja yksi kultainen kussakin parissa) kivilokeroista palatsin perustusten nurkista.”13 Ja ”vuonna 1965 yhdeksäntoista kaiverretun levyn erä löydettiin pronssilaatikosta.”14

Toinen näennäinen erikoisuus Mormonin kirjassa on se, että osa sen levyistä oli sinetöityjä.15 Lakioppinut John W. Welch on osoittanut, että monet muinaiset asiakirjat olivat säilytetty kahdessa osassa – toinen niistä sinetöitynä ja toinen avoimena – mutta molemmat osat jollain tavalla yhteen sidottuina.16 Nämä kaksiosaiset asiakirjat olivat usein luonteeltaan laillisia, todistajien vahvistamia ja tarkoituksellisesti säilytetty turvallisessa paikassa. Nämä piirteet ovat huomattavan yhteneviä Mormonin kirjan kanssa.17

Vuoret, luolat ja enkelit

Vuoret symboloivat usein temppeleitä tai pyhäkköjä.18 Tähän aiheeseen liittyen myös Mormonin kirja sanoo, että useita pyhiä ilmoituksia – Mormonin kirja itse mukaan luettuna – saatiin, tallennettiin tai haudattiin vuorille tai kukkuloille.19 Historiallisissa kertomuksissa annetaan ymmärtää, että monia nefiläisten aikakirjoista säilytettiin rinteessä sijaitsevassa luolassa,20 ja Mormonin kirja itse korostaa, että se ”tuodaan esiin maasta” (Mormon 8:16).21 Joseph Smith sanoi, että enkeli nimeltä Moroni oli vastuussa levyistä ja johdatti hänet niiden kätköpaikkaan kukkulalle hänen kotitilansa lähellä (Joseph Smith—Historia 1:21-54).

Monia muinaisia asiakirjoja on myös löydetty tai on oletetusti piilotettu vuorille tai luoliin. Esimerkiksi, Cologne Mani Codex viittaa, että ”enkeli toi Enoshin vuorelle ja neuvoi häntä kirjoittamaan pronssilevyille ja piilottamaan aikakirjansa.” Venäjällä on oletetusti löydetty “12 pientä kultalevyä kukkulaan piilotettuna.”22 Vapaamuurarien perimätiedon mukaan profeetta Eenok ”kaiversi ilmoituksensa kultalevylle, jonka hän kätki temppeliin, jonka hän rakensi vuoren sisään.”23 Ja lukuisissa vanhoissa teksteissä haudattuja tai piilotettuja aikakirjoja tai pyhiä esineitä vartioi enkeli tai jonkinlainen jumalallinen voima.24

Laaja asiakirjojen kokoelma, joista puhutaan Kuolleen meren kääröinä, löydettiin Kuollutta merta ympäröivistä luolista. Muinaisessa Mesoamerikassa luolilla oli syvällistä mytologista symboliikkaa ja niiden ajateltiin usein olevan pyhiä.25 Vuonna 2006 Holley Moyes ja James Brady totesivat, että ”vasta viime vuosikymmenen aikana mesoamerikkalaiset argeologit ovat ymmärtäneet, että luolia pidettiin laajalti rituaalipaikkoina. Koska Mesoamerikan luolia käytettiin lähes yksinomaan rituaalisissa tarkoituksissa, ne tarjoavat vertaansa vailla olevan yhteyden esikolumbiaanisten uskontojen tutkimiseen.”26 Se, että Mormonin kirja painottaa luolien merkitystä ja sitä, että pyhät aikakirjat tulevat maasta, sopii yhteen näiden löydösten kanssa.27

Syyt

Vuoden 1830 jälkeisten löydösten valossa kaikkialta maailmasta, ja erityisesti Lähi-Idästä, voidaan nähdä, että Mormonin kirja on kotonaan muinaisessa maailmassa. Kopioidut ja todistetut lailliset asiakirjat, kaiverretut kultalevyt, sinetöidyt aikakirjat, kivilokerot, pyhät säilytyspaikat vuoren tai kukkulan rinteissä, kallisarvoisten pyhäinjäännösten kätköt – kaikki nämä asiat ovat runsain mitoin todistettu sekä arkeologisesti että kirjallisesti olleen käytössä muinaisajalla.

Tällaiset löydökset eivät ainoastaan vahvista uskoamme Mormonin kirjaan, vaan ne voivat myös auttaa meitä ymmärtämään ja arvostamaan sitä paremmin. Nykyään esimerkiksi veisi vain pienen hetken ladata digitaalisesti sama määrä asiakirjoja, joka olisi vienyt tavaravaunun verran tilaa muinaisessa maailmassa! Sen ymmärtäminen, että nefiläisprofeettojen täytyi löytää kallisarvoista malmia, takoa omat levynsä, kaivertaa huolellisesti jokainen merkki, rahdata painavat levyt turvalliseen paikkaan ja valmistaa kestävät säilöt suojaamaan niitä, pitäisi kasvattaa kiitollisuuttamme niistä pyhistä kirjoituksista, joita he ovat valmistaneet ja säilyttäneet.

Mormonin kirja on nefiläisprofeettojen uskon ja rakkauden testamentti. Profeetta Enos sanoi, että hän rukoili, että Herra “varjelisi [hänen] kansa[nsa], nefiläisten, aikakirjan … jotta se voitaisiin jonakin tulevana aikana tuoda julki” (Enos 1:13). Vastavuoroisesti Herra lupasi täyttää tämän toivomuksen “itse hyväksi näkemänään aikana” (jae 16). Hän myös paljasti Enosille, että ”Myös sinun isäsi ovat pyytäneet minulta tätä, ja heille tapahtuu heidän uskonsa mukaisesti; sillä heidän uskonsa oli samankaltainen kuin sinun” (jae 18).

Nämä jakeet osoittavat, että Mormonin kirja on nykyään olemassa, koska muinaiset profeetat olivat huolissaan tulevista sukupolvista, joita he eivät koskaan tapaisi kuolevaisuudessa. He todella välittivät meistä. Vastavuoroisesti meidän tulisi välittää syvästi heistä. Vasta kun tunnustamme ja hyväksymme Mormonin kirjan olevan muinainen aikakirja, voimme saada täyden ymmärryksen ja kiitollisuuden tunteen sen pyhästä sanomasta ja niistä profeetoista, jotka kirjoittivat sen.

1. Katso 1 Ne. 20:6; 2 Ne. 27:12, 22, 26–27; 4 Ne. 1:48–49; Mormon 1:2; 4:23; 5:8, 12; 6:6; 8:4; Eter 4:3, 13, 15; 15:11, 33. Katso myös, Book of Mormon Central, “What Were the ‘Other Records’ Nephi Saw in Vision? (1 Ne. 13:39),” KnoWhy 376 (October 26, 2017).
2. John A. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books: Out of Darkness Unto Light (Provo, UT: FARMS, 2000), 11.
3. Joseph ei aluksi voinut saada kultalevyjä, koska hänen sydämensä ei ollut oikeamielinen Herran edessä. Paikannettuaan aikakirjan, hän ”yritti kolme kertaa ottaa ne pois lokerosta, mutta koki toinen toistaan vahvempia iskuja, jotka veivät hänen voimiaan, kunnes hän huudahti turhautuneena: ”Miksi en voi saada tätä kirjaa?’” H. Donl Peterson, “Moroni—,” Ensign, January 1992, online at lds.org. Meni neljä vuotta, ennen kuin hän oli valmis saamaan ne haltuunsa. Katso Joseph Smith—Historia 1:53.
4. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 137.
5. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 20.
6. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 21, 167–174.
7. a. b. Katso William J. Hamblin, “Metal Plates and the Book of Mormon,” in Pressing Forward with the Book of Mormon: The FARMS Updates of the 1990s, ed. John W. Welch and Melvin J. Thorne (Provo, UT: FARMS, 1999), 20. Vaikka joitakin esimerkkejä metallilevyistä oli löydetty Joseph Smithin aikaan mennessä, on todennäköistä, että tieto näistä löydöksistä oli vain koulutetuilla oppineilla, ei yleisessä tiedossa. Katso William J. Hamblin, “An Apologist for the Critics: Brent Lee Metcalfe’s Assumptions and Methodologies,” Review of Books on the Book of Mormon 6, no. 1 (1994): 462–470.
8. Katso William J. Hamblin, “Sacred Writing on Metal Plates in the Ancient Mediterranean,” FARMS Review 19, no. 1 (2007): 37–54; H. Curtis Wright, “Ancient Burials of Metal Documents in Stone Boxes,” in By Study and Also By Faith: Essays in Honor of Hugh W. Nibley, Volume 2, ed. John M. Lundquist and Stephen D. Ricks (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1990), 273–334; Paul R. Cheesman, Ancient Writing on Metal Plates: Archaeological Findings Support Mormon Claims (Bountiful, UT: Horizon, 1985); Paul R. Cheesman, “Ancient Writing on Metal Plates,” Ensign, October 1979, online at lds.org; H. Curtis Wright, “Metallic Documents of Antiquity,” BYU Studies Quarterly 10, no. 4 (1970) 457–477; Daniel Johnson, “Metals and Gold Plates in Mesoamerica,” BMAF presentation, 2010, online at bmaf.org; Franklin S. Harris Jr., The Book of Mormon: Message and Evidences (Salt Lake City, UT: Deseret News Press, 1953), 95–105; John A. Tvedtnes and Matthew Roper, “One Small Step,” FARMS Review 15, no. 1 (2003): 160–169; H. Curtis Wright, Modern Presentism and Ancient Metallic Epigraphy (Salt Lake City, UT: Wings of Fire Press, 2006).
9. Katso Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 109–126. Syy, miksi muut pyhät esineet ovat oleellisia on se, että levyt talletettiin nefiläisten kääntäjien ja rintakilven kanssa. Ja kun kolmelle todistajalle annettiin lupa nähdä levyt, he näkivät myös muut pyhät esineet, rintakilpi, kääntäjät, liahona ja Laabanin miekka mukaan luettuna (Katso OL 17:1).
10. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 36.
11. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 31–58.
12. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 43.
13. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 44.
14. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 36.
15. Katso Johdanto; 2 Nefi 26:17; 27:7–21; 30:3; Eter 3:27; 4:5; 5:1; Moroni 10:2.
16. Katso John W. Welch, “Doubled, Sealed, Witnessed Documents: From the Ancient World to the Book of Mormon,” in Mormons, Scripture, and the Ancient World: Studies in Honor of John L. Sorenson, ed. Davis Bitton (Provo, UT: FARMS, 1998), 391–444; John W. Welch and Kelsey D. Lambert, “Two Ancient Roman Plates,” BYU Studies 45, no. 2 (2006): 55–76.
17. Katso Book of Mormon Central, “Why Would a Book Be Sealed? (2 Nephi 27:10),” KnoWhy 53 (March 14, 2016).
18. Katso 2 Nephi 12:2–3; cf. Jesaja 2:2–3.
19. Katso 1 Nefi 11:1; 1 Nefi 18:3; 2 Nefi 4:25; Mormon 1:3; Mormon 4:23; Mormon 6:6; Eter 4:1; Eter 15:11.
20. Useat henkilöt väittivät, että Joseph Smith ja Oliver Cowdery olisivat käyneet luolassa, joka oli täynnä nefiläisten aikakirjoja ja esineitä. On kuitenkin vaikea sanoa noiden lausuntojen perusteella, tapahtuiko tämä kokemus näyssä vai kävivätkö he itse luolassa. Katso Cameron J. Packer, “Cumorah’s Cave,” Journal of Book of Mormon Studies 13, no. 1–2 (2004): 50–57, 170–71.
21. Kursivointi lisätty.
22. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 129.
23. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 129.
24. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 75–108.
25. Katso Diane E. Wirth, “Revisiting the Seven Lineages of the Book of Mormon and the Seven Tribes of Mesoamerica,” BYU Studies Quarterly 52, no. 4 (2013): 77–88.
26. Holley Moyes and James E. Brady, “The Heart of Creation, the Heart of Darkness: Sacred Caves in Mesoamerica,” Expedition 47, no. 3 (2005): 31. Katso myös Holley Moyes, ed., Sacred Darkness: A Global Perspective on the Ritual Use of Caves (Boulder, CO: University Press of Colorado, 2012).
27. Mormonin kirja korostaa erityisesti, että “suuria ja ihmeellisiä olivat Eterin profetiat”, joka “kallioluolassa asuessaan teki tämän aikakirjan lopun” (Ether 13:13–14).

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu bookofmormoncentral.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Onko olemassa muita Mormonin kirjan kaltaisia muinaisia aikakirjoja? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Olin lähetystyöhön valmistavassa luokassa noin 20 papin ja lehvänsitojan kanssa. Noin metrin päässä minusta käytävän toisella puolella istui nuori mies, joka oli äskettäin kastettu kirkkomme jäseneksi vaarnassamme.

Lähetystyöhön valmistavan luokan aiheena oli Mormonin kirjan tärkeys sanomassasi lähetyssaarnaajana. Neuvoja kysyi kysymyksen siitä, miten Mormonin kirjasta voisi todistaa ja tämä lähelläni istuva nuori mies nosti kätensä varovasti jakaakseen joitakin ajatuksiaan.

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, sai luokan hiljentymään ja hämmästymään.

“En ole varma, onko Mormonin kirja totta. En ole ollut kirkossa kovin pitkään…” nuori mies sanoi.

“En voi sanoa, että tiedän Mormonin kirjan olevan totta, mutta uskon sen olevan totta. Tiedän sen, että kun luen tuota kirjaa, minulla on parempi päivä ja olen parempi ihminen.”

Istuin siinä…ällistyneenä. Minusta tuntui, että me kaikki istuimme siellä ällistyneinä. Raaka rehellisyys ja haavoittuvuus ravisti meitä sieluun asti. Nöyryys myöntää… ”En tiedä paljoa…mutta pyrin saamaan suurempaa valoa ja tietoa. Tiedän sen, että olen parempi, kun luen tätä kirjaa ja elän sen opetusten mukaan.”

Tarvitsemme enemmän tuollaisia ihmisiä maailmassa. Hän ei ollut huolissaan siitä, mitä hänen toverinsa ehkä ajattelivat. Hän ei yrittänyt sulautua joukkoon tai pitää yllä vallitsevaa olotilaa. Hänen nöyrä todistuksensa saattoi olla erilainen kuin 99 % muista huoneessa olijoista, mutta se oli hänen todistuksensa ja se oli voimallinen.

Uutena käännynnäisenä hänellä oli vähiten kokemusta kirkon slangista, kulttuurista ja odotuksista. Mutta siinä hän oli niin vahvana uskossaan, että se liikutti minut melkein kyyneliin.

Usko on kallisarvoista

Näyttää siltä, että kuulemme vain niistä, jotka ”tietävät ilman epäilyksen häivää” ja ”jokaisella solullaan” että Mormonin kirja on Jumalan sanaa ja että kirkko on tosi. Kuulemme 3- ja 4-vuotiaiden kertovan sakramenttikokouksessa, että ”he tietävät”. No pahus, jos he tietävät, onko minussa sitten jotain vikaa, koska en tiedä? Voi olla houkuttelevaa vain matkia ja toistaa sanasta sanaan toisten todistuksia.

Mutta niin ei tarvitse olla. Kun tämä nuori mies puhui, muistin heti Vanhin Hollandin sanat:

“Hiljattain eräs 14-vuotias poika sanoi minulle hieman epäröiden: ”Veli Holland, en voi vielä sanoa tietäväni, että kirkko on totta, mutta uskon, että se on totta.” Halasin sitä poikaa, kunnes hänen silmänsä pullistuivat ulos. Kerroin hänelle koko sieluni innolla, että usko on kallisarvoinen sana, vieläkin kallisarvoisempi teko, eikä hänen ole koskaan tarpeen pyydellä anteeksi sitä, että hän ”vain uskoo”. Kerroin hänelle, että Kristus itse on sanonut: ”Älä pelkää, vaan usko.” Tämä lause muuten kantoi nuoren Gordon B. Hinckleyn lähetyskentälle. Kerroin tälle pojalle, että usko on aina ollut ensimmäinen askel kohti vakaumusta, ja että uskonkappaleet, jotka määrittävät meidän yhteistä uskoamme, toistavat vakuuttavasti ilmausta ”Me uskomme”. Ja kerroin hänelle, miten hyvin ylpeä olin hänestä ja hänen etsintänsä vilpittömyydestä.” (”Minä uskon”, huhtikuu 2013).

Tämän nuoren miehen rehellisyys auttaa häntä löytämään yhteistä monien ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Uskon, toivon ja rakkauden käsitteissä on voimaa. Mutta joskus nuo käsitteet hautautuvat sanoihin ”minä tiedän”. Kuulemme harvoin sanat ”toivon” tai ”uskon” että niin tapahtuu. Sinusta saatetaan ajatella, että ”et tee tarpeeksi työtä saadaksesi todistuksen”, jos sanot jotain sellaista.

“Uskotko vain? Miksi et tiedä? Rukoile enemmän…”

Halu uskoa saa aikaan muutoksen

Se, että palavasti toivoo jotain, on uskon ensisijainen käynnistäjä. Tekosi heijastavat uskoasi… mutta ei välttämättä tietoasi jostakin. Juuri Nefin vahva luottamus, hänen sitkeä toivonsa ja omistautunut uskonsa saivat hänet pitämään käskyt. Hänen tietonsa ei liikuttanut häntä eteenpäin…ja sitä hän teki paljon. Sitä vastoin Lamanilla ja Lemuelilla oli paljon tietoa, mutta heillä ei ollut halua uskoa oppimiaan asioita, mikä sai heidät lankeamaan.

Tätä samaa esimerkkiä voitaisiin käyttää monien muinaisten ja nykyajan apostolien kohdalla. Sinulla ei tarvitse olla täydellistä tietoa jostakin ollaksesi voimallinen Kristuksen opetuslapsi. Juuri halu uskoa saa aikaan muutoksen.

Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät enää käy kirkossa, mutta sanovat, että he ”tietävät” kirkon olevan totta. Todellako? Se tuntuu järjettömältä, mutta nuo ihmiset olisivat paljon paremmassa asemassa, jos he uskoisivat kirkkoon ja heidän toivonsa ajaisi heidät harjoittamaan uskoaan, jotta he voisivat saada luvattuja siunauksia olemalla aktiivisia osallistujia evankeliumin suunnitelmassa.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että joku ihminen on parempi kuin toinen. Jotkut ihmiset ”tietävät” ja jotkut eivät. Jotkut ihmiset uskovat ja toivovat ja jotkut eivät. Yritän vain sanoa, että tämä nuori mies innoitti minua rehellisyydellään ja pyrkimyksellään saada vahvempi todistus vain uskomalla ensin.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on julkaistu gregtrimble.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Mitä jos et “tiedä”, että Mormonin kirja on totta appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Aluksi

Monet varhaiset Mormonin kirjan kriitikot ajattelivat, ettei sillä ollut minkäänlaisia kirjallisia meriittejä. Esimerkiksi eräs mies väitti Joseph Smithin olevan ”pölkkypää” ja Mormonin kirjan olevan ”vastenmielisin, naurettavin, typerin, säälittävin asia … jota on kaupiteltu yhteiskunnalle ilmoituksena.”

Ajan saatossa kuitenkin jopa jotkut Mormonin kirjan skeptisimmistäkin kriitikoista ovat tunteneet tarvetta muuttaa äänensävyään. Esimerkiksi Josephin kuuluisa elämäkerran kirjoittaja, Fawn Brodie, näki hänet ”suunnattoman lahjakkaana myytinkeksijänä”. Ja Harold Bloom, Yalessa opiskellut kirjallisuuden tutkija, piti Joseph Smithiä ”uskonnollisena nerona”.

Tämä dramaattinen käänne saattaa saada jotkut pohtimaan: Kuinka ”puupää-Josephista” tulikin kriitikoidensa silmissä yhtäkkiä ”nero-Joseph”?

Todellisuudessa tällä muutoksella ei ollut paljoakaan tekemistä itse Josephin kanssa vaan enemmän 588-sivuisen kirjan kanssa, jonka Joseph saneli kirjureilleen alle kolmessa kuukaudessa. Ihmisten alkaessa analysoida tuota tekstiä tarkemmin, kävi selväksi, että se oli huomattavasti monitahoisempaa ja hienostuneempaa kuin kukaan oli osannut kuvitella.

Mormonin kirjan todisteita

Mormonin kirjan hienostuneisuudesta tekee niin merkittävää se, että se voidaan nähdä niin monilla eri tasoilla.

Tekstissä esiintyy yli 200 henkilöhahmoa, yli 150 nimettyä paikkaa, useita muuttovaelluksia, toisistaan erottuvia kulttuureja, 3 kalenterijärjestelmää, paino- ja mittajärjestelmä, monitahoisia lähdetekstejä, sukupuita ja -historiikkeja, poliittisia historiikkeja, aitoja oikeudenkäyntejä, todenmukaisia taisteluja, useita kirjoitustyylejä, sisällytettyjä takaumia, suurenmoisia opillisia puheita, lukuisia täyttyneitä profetioita ja reilusti yli tuhat esitettyä intertekstuaalista suhdetta ja hepreankielisen kirjallisuuden elementtiä.

Hämmästyttävää on se, että nämä kaikki kietoutuvat monisäikeisesti toisiinsa muodostaen johdonmukaisen kertomuksen, jossa ei käytännössä ole virheitä.

Esimerkiksi, pitkin Mormonin kirjan tekstiä esiintyy yli 600 mainintaa, joilla on maantieteellisestä merkitystä ja kuitenkin lähes jokainen kaupunki, maa, vesialue, kukkula tai alue säilyttää johdonmukaisen avaruudellisen suhteensa muihin maantieteellisiin muodostelmiin.

Toinen esimerkki johdonmukaisuudesta on Eterin kirjasta löytyvä pitkä sukuhistoriikki. Ensimmäinen luku esittelee listan 30 eri kuninkaasta, aloittaen Eteristä ja palaten aina Jarediin saakka. Tämä lista sitten toimii kehyksenä lopulle kirjalle, joka nimenomaan kuvaa kuninkaidensa hallituskausia – vain käänteisessä järjestyksessä.

Pysyminen perillä useista eri levyistä, niiden siirtymisestä profeetalliselta haltijalta toiselle ja siitä kuinka ne ovat kaikki yhteydessä toisiinsa, voi tuntua valtavalta tehtävältä. Huolellinen analyysi on kuitenkin osoittanut, että Mormonin kirjan lähdetekstit on taitavasti sulautettu johdonmukaiseksi ja yhtenäiseksi aikakirjaksi.

Samuel Lamanilainen profetoi Helamanin kirjassa ”Jeesuksen Kristuksen tulemisesta, Jumalan Pojan, taivaan ja maan Isän, kaiken Luojan alusta asti”. Tämä 12-sanainen nimike sattuu olemaan sanatarkka lainaus kuningas Benjaminin puheesta, joka löytyy lähes 250 sivua aiemmin, ja näin ollen se tarjoaa merkittävän esimerkin Mormonin kirjan intertekstuaalisista suhteista.

Alman kirjan luvut seitsemästätoista kahteenkymmeneenseitsemään itse asiassa sisältävät takauman takauman sisällä, antaen lukijoille mahdollisuuden tarkastella Ammonihan tuhoa kahdesta eri näkökulmasta. Nämä kaksi erillistä kertomusta on kuitenkin nivottu yhteen taidokkaasti ja ne yhtyvät saumattomasti takaisin alkuperäiseen tarinaan.

Alman luvusta 11 löydämme kehittyneen järjestelmän painoja ja mittoja. Sillä ei ainoastaan ole samankaltaisuuksia muinaisten mesopotamialaisten ja egyptiläisten järjestelmien kanssa, vaan sen vaihtoyksiköt ovat yllättävän käytännöllisiä.

Mormonin kirja pitää sisällään lukuisia ainutlaatuisesti kehittyneitä oppeja, kuten pelastussuunnitelman. Huolimatta siitä, että jokainen profeetta sovelsi näitä ydinoppeja oman kansansa erilaisiin olosuhteisiin, on selvää, että niillä oli yhteistä kokoelma hyvin vivahteikkaita ja johdonmukaisia teologisia ajatuksia.

Kenties kaikkein vaikuttavin niistä on Mormonin kirjan kattava ja laaja valikoima hepraismeja, muinaisen heprealaisen kirjallisuuden perinteelle ja kulttuurille tyypillisiä piirteitä. Ne pitävät yhtä tekstin väitetyn israelilaisen taustan kanssa ja monet niistä ovat varsin hienostuneita.

Koko Alman kirjan luku 36 on esimerkiksi yksi yhtenäinen kiasmi, joka esittelee 17 avainkäsitettä ja sitten toistaa ne käänteisessä järjestyksessä. Toinen rinnasteinen rakenne, gradaatio, toistaa jokaisen peräkkäisen käsitteen luodakseen ajatusten kokonaisuuden ja odotuksen lopputuloksesta huipentumana.

Mormonin kirjasta on tunnistettu ainakin 50 eri tyyppistä runollista, kieliopillista tai kirjallisuuden hepraismia. Monet niistä esiintyvät kymmeniä kertoja, toiset – kuten kiasmi – jopa satoja kertoja.

Tämä pieni otanta tuskin pystyy välittämään Mormonin kirjan vaikuttavan monitahoisuuden todellista laajuutta ja syvyyttä. Mutta se riittää osoittamaan, että tuo kirja on kaikkea muuta paitsi naurettava – kuten monet varhaiset kriitikot ajattelivat.

Vertailukohteena tunnettu kirjailija

Jotkut ovat jopa verranneet Mormonin kirjaa – sen mukaansatempaavaa maailmaa ja henkilöhahmoja – suosittuihin fantasiaromaaneihin, kuten esimerkiksi J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjaan. Mutta laittaaksemme asiat oikeaan perspektiiviin, Tolkien oli englanninkielen professori, joka käytti vuosikymmeniä kehittääkseen ja muokatakseen Keskimaan maailmaa ja siellä asustavia henkilöhahmoja.

Joseph Smith oli puolestaan kouluja käymätön maanviljelijä, joka saneli koko Mormonin kirjan, useiden silminnäkijöiden ollessa läsnä, alle 74 työpäivässä, ilman minkäänlaisia muistiinpanoja tai viiteaineistoa, ilman oleellisia muokkauksia ja luottamatta siihen, että hänen kirjurinsa auttaisivat häntä keskeytyksien jälkeen muistamaan mihin hän jäi.

Nero tai ei, vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että kukaan, edes Tolkienin kaltainen kouluttautunut kirjallisuuden tutkija, olisi voinut näissä olosuhteissa luoda ja sitten virheettömästi pitää järjestyksessä niin monia monitahoisia yksityiskohtia.

Jotenkin kuitenkin nuori 23-vuotias Joseph Smith onnistui siinä, ilman minkäänlaista mainittavaa aiempaa kirjallisuuden kokemusta.

Lopuksi

Kuten mormonitutkija Daniel Peterson on huomauttanut: ”Mormonin kirjan monikerroksinen rakenne ja yksityiskohtainen monitahoisuus vaikuttaa selittyvän paljon paremmin useiden muinaisten kirjoittajien, jotka käyttivät moninaisia kirjallisia lähteitä useiden vuosisatojen ajan, kädenjälkenä kuin yllättäen räjähtävän Amerikan maaseudulla asuvan lähes kouluttautumattoman ruumiillisen työn tekijän mielikuvituksesta.”

Tämän vuoksi Mormonin kirjan monitahoisuus, johdonmukaisuus ja hienostuneisuus tarjoavat erinomaiset todisteet, että se todella käännettiin Jumalan lahjan ja voiman kautta, aivan kuten Joseph Smith toistuvasti todisti.

Artikkeli on ilmestynyt alkuperäisesti englanninkielisellä videolla Evidences of the Book of Mormon. Suomennoksen on tehnyt Tanja Robinson.

The post Mormonin kirjan todisteet appeared first on SeuraaKristusta.fi.