Vaari vastaa: Kuinka sovittaa uskominen Mormonin kirjan sanomaan Jumalasta ja Jeesuksesta siinä esiintyviin ajoitusvirheisiin?

Hei Vaari,

Pitkän lukemis- ja tutkimistauon jälkeen minulla on alkanut kehittyä erittäin vahva todistus Mormonin kirjasta. Tähän on vaikuttanut joidenkin Mormonin kirjaa käsittelevien teosten lukeminen. Olen yrittänyt saada tätä todistusta jo jonkin aikaa ja yksi seikka, joka on pidätellyt minua, on ajoitusvirheet (esim. teräs, eläimet jne.) liittyen Mormonin kirjassa kuvattuun Uuteen maailmaan. Kuinka sovittaa uskominen siihen mitä Mormonin kirjassa sanotaan Jumalasta, Jeesuksesta ja kaikesta muusta (ja ymmärrän nyt sen kaiken paljon paremmin, osin kiitos siitä kuuluu tällekin sivustolle) sen tosiasian kanssa, että joitain asioita ei selvästikään ollut olemassa aikana ja paikassa, johon se sijoittuu?

                      – Tommi

 

Rakas Tommi,

Kysymyksesi olisi kenties paremmin aseteltu, jos käyttäisit termiä ”näennäiset ajoitusvirheet”. Toteamuksesi, että on ”tosiasia, että joitain asioita ei selvästikään ollut olemassa aikana ja paikassa, johon se sijoittuu” edellyttää jotain kiistatonta tiedonlähdettä siitä, mitä asioita ei ollut olemassa esikolumbiaanisessa Amerikassa. Erityisesti mainitset teräksen ja jotkin tietyt eläimet. Olisin erittäin kiinnostunut noinkin kiistattoman ja tosiasiallisen tiedon lähteestäsi. Mainitset teräksen ja jotkin tietyt eläimet (sillä olen melko varma, ettet tarkoittanut kaikkia eläimiä) esimerkkeinä näistä näennäisistä ajoitusvirheistä. Viittaat tässä kenties hevosiin ja elefantteihin, jotka molemmat mainitaan Mormonin kirjassa. Hevosten ajateltiin tulleen Amerikkaan espanjalaisten mukana 1500-luvulla, sillä heidän alistamansa atsteekit eivät hevosia käyttäneet. Sir Francis Drake kuitenkin kertoi nähneensä tutkimusmatkallaan Pohjois-Amerikan läntisillä rannikkoalueilla villihevoslaumoja nykyisen Oregonin alueella. Lisäksi olen nähnyt Buenos Airesin Luonnontieteellisessä museossa esihistoriallisen hevosen luurangon, jonka on, muistaakseni, löytänyt Charles Darwin. Ainoa ero, jonka minä huomasin tuon luurangon ja nykyhevosten välillä, oli se, että nykyhevosten nenäluu on (kohdasta, jossa se irtautuu muusta kraniaalisesta luurangosta) noin 10 senttimetriä pitkä kun taas esihistoriallisella esimerkillä se oli noin 25 senttimetriä pitkä.

Creation Research Society Quarterly Journal -lehden artikkelissa ”La Brean tervahaudat: eläinten ansoitusteorioiden kritiikki” sanotaan seuraavaa:

”Tohtori John C. Merriam, Berkeleyn yliopistossa toimiva selkärankaispaleontologi, kuuli ensimmäistä kertaa Rancho La Brean fossiileista vuonna 1905 Union Oil -yhtiön geologilta William W. Orcuttilta. Tutkittuaan fossiilit ja vierailtuaan alueella, Merriam kirjoitti vuonna 1906 artikkelin, jonka mukaan tervalampi johti harhaan, pyydysti ja ahmaisi uhrinsa. Kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti eräälle tunnetulle lehdelle artikkelin, jossa käsitteli aihetta laajemmin. Artikkelin esittelyssä toimittaja kirjoitti seuraavasti:

Tuo tahmainen lampi vettä ja tervaa on ollut kuolemanloukku läpi aikojen. Sille tulivat veden perässä, ilmeisesti vuosisatojen ajan, suuret maalaiskiaiset ja muut sen kaltaiset kömpelösti liikkuvat otukset, vain jäädäkseen säälimättömästi ansaan; biisoni- ja hevoslaumat hautautuivat tervaan – hävinneet muodot, joiden luut sekoittuivat mammuttien ja kameleiden luihin. Näiden avuttomien saaliseläinten, kuin kärpäspaperiin kiinni jääneiden syöttien, perässä tulivat aikansa ruhtinaat, valtavat sapelihammastiikerit ja hirviösudet, koirakunnan suurimmat pedot. Niin nekin puolestaan jäivät ansaan ja ruokkivat mustan asfalttijärven ja kuolemanloukku viritti itselleen uudet syötit.”

Tämän lisäksi näin Dawson Countyn museossa Lexingtonissa Nebraskassa vuonna 1998 mastodontin luurangon jäänteet, jotka lähellä työskentelevät tietyöntekijät olivat hiljattain kaivaneet esiin. Mastodonttia voitaisiin helposti kuvailla Mormonin kirjan teksteissä sanalla, joka saatettaisiin kääntää elefantiksi. Joten ainakin hevosen ja elefantin on riippumattomasti todistettu olleen olemassa Amerikan mantereella esikolumbiaanisina aikoina.

Entäs sitten teräs? Teräs ja rauta ovat helposti hapettuvia metalleja ja ne ruostuisivat, jos ne jätettäisiin hoitamatta pitkiksi ajoiksi. Olen kuullut (minulla ei tosin ole vahvistavaa lähdettä) teräksisestä veitsenterästä, joka on löydetty esihistorialliselta kaivaukselta Pohjois-Amerikasta. Veitsenterä ei ollut ruostunut puhki, sillä se oli pudotettu tuleen ja oli hiilen peitossa, mikä esti hapettumisen.

Olet valinnut mielenkiintoisen lähestymistavan Mormonin kirjan arvioimiseen. Olet ilmeisesti valinnut uskoa arkeologien ja muiden tieteellisesti arvovaltaisten julistuksia ja olet käyttänyt heidän julistuksiaan arvostellaksesi hengellisiä aikakirjoja, jotka pitävät sisällään Jumalan profeettojen taivaallisella innoituksella kirjoittamaa materiaalia. Itse asiassa, profeetta Joseph Smith julisti Mormonin kirjan johdannossa, että se ”on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla”.

Minusta vaikuttaisi olevan huomattavasti loogisempaa arvostella maailman tiedemiehiä ja älykköjä Jumalan profeettojen kirjoitusten perusteella kuin arvostella profeettoja tieteen professoreiden perusteella. Sallinet minun ehdottaa tapaa, jolla voit saada varman ja kestävän todistuksen Mormonin kirjan totuudellisuudesta. Huolimatta siitä, kuinka monesti olet lukenut sen tai kuinka syvällisesti olet sitä tutkinut, ehdottaisin seuraavaa: lue se uudestaan, kannesta kanteen, ja tee se tietenkin vilpittömin aikein löytää sen totuudellisuus. Kun luet sitä tällä kertaa, aina ennen kun alat lukea uutta sivua, pysähdy ja pyydä Jumalaa paljastamaan sinulle onko kirja totta. Se tekee yhteensä 632 rukousta. Jos teet sen, lupaan sinulle, Vapahtajan nimessä, että ennen kuin pääset kirjan loppuun, sinun rukouksiisi on vastattu ja olet saanut todistuksen, jota etsit.

– Vaari

 

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.