”Se tuodaan pimeydestä valoon Jumalan sanan mukaisesti; niin, se tuodaan esiin maasta, ja se loistaa pimeydestä ja tulee kansan tietoon; ja se tapahtuu Jumalan voimasta.”

Mormon 8:16

Tieto

Joidenkin mielestä kertomus Mormonin kirjan esille tulosta on tuntunut liian omituiselta ja mielikuvitukselliselta ollakseen uskottava. Tämä oli tosiasia erityisesti sen julkaisun aikana vuonna 1830. Ihmiset olivat epäileväisiä sen väitteen suhteen, että muinainen kirja, joka oli kirjoitettu kultalevyille, olisi paljastettu nuorelle maanviljelijälle. On vaadittu lähes kahden vuosisadan verran arkeologisia löydöksiä osoittamaan täysin, että haudatun nefiläisten aikakirjan yksityiskohdat sopivat poikkeuksellisen hyvin kaikkialla maailmassa olevien muinaisten salattujen kirjojen joukkoon.

Piilotetut aikakirjat

Monet jakeet Mormonin kirjassa kertovat siitä ja muista (useimmiten maahan) piilotetuista aikakirjoista, jotka tulisivat esille myöhempinä aikoina.1 John A. Tvedtnesin mukaan ”käsite kirjojen piilottamisesta tulevien sukupolvien löydettäväksi on [myös] nähtävissä muinaisen Lähi-Idän, mistä Mormonin kirjan ihmiset tulivat, varhaisissa asiakirjoissa.”2 Näiden asiakirjojen sisältämät selonteot ja legendat ulottuvat Aadamiin asti.

Kun kaksi rabbia, joiden väitetään löytäneet Aadamin piilottaman aikakirjan, sanoivat, että jumalallinen voima esti heitä lukemasta sitä kokonaan,3 toinen rabbi selitti, että Jumala ”ei halua, että maailmalle paljastetaan niin monia asioita, mutta kun Messiaan päivä on käsillä … se paljastetaan kaikille, sellaisena kuin se on kirjoitettu.”4 ”Muinaisessa juutalaisessa tekstissä … Mooses neuvoi Joosuaa säilömään kirjoja (pergamentteja), jotka hän jätti hänen haltuunsa … ja säilyttämään niitä saviruukuissa palautuksen päivään asti.”5 Kuolleen meren kääröt (joista joitakin löydettiin saviruukuista), Nag Hammadi -kirjoitukset ja joukko muita löydettyjä asiakirjoja vahvistavat, että monet muinaiset aikakirjat todellakin säilytettiin tulevia sukupolvia varten.6

Metallilevyt, kivilokerot ja sinetöidyt asiakirjat

Jotkut ihmiset 1800-luvulla pilkkasivat käsitystä siitä, että Mormonin kirja oli kaiverrettu kultaisille levyille ja haudattu kivilokeroon muiden pyhien esineiden kanssa.7a H. Curtis Wrightin mukaan kuitenkin nykyaikana ”kirjaimellisesti tuhansia metallisia aikakirjoja” on löydetty ”kaikkialla muinaisessa maailmassa.”7b

Näihin sisältyy kokoelma asiakirjoja, jotka on valmistettu kullasta ja kultaseoksista, ja joista osa on peräisin muinaisesta Amerikasta.8 Muinaisten piilotettujen pyhäinjäännösten löytäminen, joista monet on valmistettu kallisarvoisista materiaaleista, on myös merkittävää.9

Muinainen egyptiläinen temppelikirjoitus “kuvaa, miten kirjoitusta kaiverretaan kulta- tai hopealamellilevylle ja asetetaan ’puhtaaseen lokeroon.”10 Se, että sellaisia lokeroita yleensä käytettiin asiakirjojen ja pyhien esineiden säilyttämiseen, on nyt laajalti todistettu oikeaksi kaikkialla muinaisessa maailmassa.11 Esimerkiksi vuonna 1854, ”kuusi pientä kaiverrettua levyä (kulta, hopea, pronssi, tina ja lyijy sekä yksi alabasterinen) löydettiin kivilokerosta, joka oli haudattu [Sargon II:n] palatsin perustuksien alle.”12 Vuonna 1933 kaivauksissa ”Persepoliksessa, löydettiin kaksi paria [kaiverrettuja] levyjä (yksi hopeinen ja yksi kultainen kussakin parissa) kivilokeroista palatsin perustusten nurkista.”13 Ja ”vuonna 1965 yhdeksäntoista kaiverretun levyn erä löydettiin pronssilaatikosta.”14

Toinen näennäinen erikoisuus Mormonin kirjassa on se, että osa sen levyistä oli sinetöityjä.15 Lakioppinut John W. Welch on osoittanut, että monet muinaiset asiakirjat olivat säilytetty kahdessa osassa – toinen niistä sinetöitynä ja toinen avoimena – mutta molemmat osat jollain tavalla yhteen sidottuina.16 Nämä kaksiosaiset asiakirjat olivat usein luonteeltaan laillisia, todistajien vahvistamia ja tarkoituksellisesti säilytetty turvallisessa paikassa. Nämä piirteet ovat huomattavan yhteneviä Mormonin kirjan kanssa.17

Vuoret, luolat ja enkelit

Vuoret symboloivat usein temppeleitä tai pyhäkköjä.18 Tähän aiheeseen liittyen myös Mormonin kirja sanoo, että useita pyhiä ilmoituksia – Mormonin kirja itse mukaan luettuna – saatiin, tallennettiin tai haudattiin vuorille tai kukkuloille.19 Historiallisissa kertomuksissa annetaan ymmärtää, että monia nefiläisten aikakirjoista säilytettiin rinteessä sijaitsevassa luolassa,20 ja Mormonin kirja itse korostaa, että se ”tuodaan esiin maasta” (Mormon 8:16).21 Joseph Smith sanoi, että enkeli nimeltä Moroni oli vastuussa levyistä ja johdatti hänet niiden kätköpaikkaan kukkulalle hänen kotitilansa lähellä (Joseph Smith—Historia 1:21-54).

Monia muinaisia asiakirjoja on myös löydetty tai on oletetusti piilotettu vuorille tai luoliin. Esimerkiksi, Cologne Mani Codex viittaa, että ”enkeli toi Enoshin vuorelle ja neuvoi häntä kirjoittamaan pronssilevyille ja piilottamaan aikakirjansa.” Venäjällä on oletetusti löydetty “12 pientä kultalevyä kukkulaan piilotettuna.”22 Vapaamuurarien perimätiedon mukaan profeetta Eenok ”kaiversi ilmoituksensa kultalevylle, jonka hän kätki temppeliin, jonka hän rakensi vuoren sisään.”23 Ja lukuisissa vanhoissa teksteissä haudattuja tai piilotettuja aikakirjoja tai pyhiä esineitä vartioi enkeli tai jonkinlainen jumalallinen voima.24

Laaja asiakirjojen kokoelma, joista puhutaan Kuolleen meren kääröinä, löydettiin Kuollutta merta ympäröivistä luolista. Muinaisessa Mesoamerikassa luolilla oli syvällistä mytologista symboliikkaa ja niiden ajateltiin usein olevan pyhiä.25 Vuonna 2006 Holley Moyes ja James Brady totesivat, että ”vasta viime vuosikymmenen aikana mesoamerikkalaiset argeologit ovat ymmärtäneet, että luolia pidettiin laajalti rituaalipaikkoina. Koska Mesoamerikan luolia käytettiin lähes yksinomaan rituaalisissa tarkoituksissa, ne tarjoavat vertaansa vailla olevan yhteyden esikolumbiaanisten uskontojen tutkimiseen.”26 Se, että Mormonin kirja painottaa luolien merkitystä ja sitä, että pyhät aikakirjat tulevat maasta, sopii yhteen näiden löydösten kanssa.27

Syyt

Vuoden 1830 jälkeisten löydösten valossa kaikkialta maailmasta, ja erityisesti Lähi-Idästä, voidaan nähdä, että Mormonin kirja on kotonaan muinaisessa maailmassa. Kopioidut ja todistetut lailliset asiakirjat, kaiverretut kultalevyt, sinetöidyt aikakirjat, kivilokerot, pyhät säilytyspaikat vuoren tai kukkulan rinteissä, kallisarvoisten pyhäinjäännösten kätköt – kaikki nämä asiat ovat runsain mitoin todistettu sekä arkeologisesti että kirjallisesti olleen käytössä muinaisajalla.

Tällaiset löydökset eivät ainoastaan vahvista uskoamme Mormonin kirjaan, vaan ne voivat myös auttaa meitä ymmärtämään ja arvostamaan sitä paremmin. Nykyään esimerkiksi veisi vain pienen hetken ladata digitaalisesti sama määrä asiakirjoja, joka olisi vienyt tavaravaunun verran tilaa muinaisessa maailmassa! Sen ymmärtäminen, että nefiläisprofeettojen täytyi löytää kallisarvoista malmia, takoa omat levynsä, kaivertaa huolellisesti jokainen merkki, rahdata painavat levyt turvalliseen paikkaan ja valmistaa kestävät säilöt suojaamaan niitä, pitäisi kasvattaa kiitollisuuttamme niistä pyhistä kirjoituksista, joita he ovat valmistaneet ja säilyttäneet.

Mormonin kirja on nefiläisprofeettojen uskon ja rakkauden testamentti. Profeetta Enos sanoi, että hän rukoili, että Herra “varjelisi [hänen] kansa[nsa], nefiläisten, aikakirjan … jotta se voitaisiin jonakin tulevana aikana tuoda julki” (Enos 1:13). Vastavuoroisesti Herra lupasi täyttää tämän toivomuksen “itse hyväksi näkemänään aikana” (jae 16). Hän myös paljasti Enosille, että ”Myös sinun isäsi ovat pyytäneet minulta tätä, ja heille tapahtuu heidän uskonsa mukaisesti; sillä heidän uskonsa oli samankaltainen kuin sinun” (jae 18).

Nämä jakeet osoittavat, että Mormonin kirja on nykyään olemassa, koska muinaiset profeetat olivat huolissaan tulevista sukupolvista, joita he eivät koskaan tapaisi kuolevaisuudessa. He todella välittivät meistä. Vastavuoroisesti meidän tulisi välittää syvästi heistä. Vasta kun tunnustamme ja hyväksymme Mormonin kirjan olevan muinainen aikakirja, voimme saada täyden ymmärryksen ja kiitollisuuden tunteen sen pyhästä sanomasta ja niistä profeetoista, jotka kirjoittivat sen.

  1. Katso 1 Ne. 20:6; 2 Ne. 27:12, 22, 26–27; 4 Ne. 1:48–49; Mormon 1:2; 4:23; 5:8, 12; 6:6; 8:4; Eter 4:3, 13, 15; 15:11, 33. Katso myös, Book of Mormon Central, “What Were the ‘Other Records’ Nephi Saw in Vision? (1 Ne. 13:39),” KnoWhy 376 (October 26, 2017).
  2. John A. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books: Out of Darkness Unto Light (Provo, UT: FARMS, 2000), 11.
  3. Joseph ei aluksi voinut saada kultalevyjä, koska hänen sydämensä ei ollut oikeamielinen Herran edessä. Paikannettuaan aikakirjan, hän ”yritti kolme kertaa ottaa ne pois lokerosta, mutta koki toinen toistaan vahvempia iskuja, jotka veivät hänen voimiaan, kunnes hän huudahti turhautuneena: ”Miksi en voi saada tätä kirjaa?’” H. Donl Peterson, “Moroni—,” Ensign, January 1992, online at lds.org. Meni neljä vuotta, ennen kuin hän oli valmis saamaan ne haltuunsa. Katso Joseph Smith—Historia 1:53.
  4. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 137.
  5. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 20.
  6. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 21, 167–174.
  7. a. b. Katso William J. Hamblin, “Metal Plates and the Book of Mormon,” in Pressing Forward with the Book of Mormon: The FARMS Updates of the 1990s, ed. John W. Welch and Melvin J. Thorne (Provo, UT: FARMS, 1999), 20. Vaikka joitakin esimerkkejä metallilevyistä oli löydetty Joseph Smithin aikaan mennessä, on todennäköistä, että tieto näistä löydöksistä oli vain koulutetuilla oppineilla, ei yleisessä tiedossa. Katso William J. Hamblin, “An Apologist for the Critics: Brent Lee Metcalfe’s Assumptions and Methodologies,” Review of Books on the Book of Mormon 6, no. 1 (1994): 462–470.
  8. Katso William J. Hamblin, “Sacred Writing on Metal Plates in the Ancient Mediterranean,” FARMS Review 19, no. 1 (2007): 37–54; H. Curtis Wright, “Ancient Burials of Metal Documents in Stone Boxes,” in By Study and Also By Faith: Essays in Honor of Hugh W. Nibley, Volume 2, ed. John M. Lundquist and Stephen D. Ricks (Salt Lake City and Provo, UT: Deseret Book and FARMS, 1990), 273–334; Paul R. Cheesman, Ancient Writing on Metal Plates: Archaeological Findings Support Mormon Claims (Bountiful, UT: Horizon, 1985); Paul R. Cheesman, “Ancient Writing on Metal Plates,” Ensign, October 1979, online at lds.org; H. Curtis Wright, “Metallic Documents of Antiquity,” BYU Studies Quarterly 10, no. 4 (1970) 457–477; Daniel Johnson, “Metals and Gold Plates in Mesoamerica,” BMAF presentation, 2010, online at bmaf.org; Franklin S. Harris Jr., The Book of Mormon: Message and Evidences (Salt Lake City, UT: Deseret News Press, 1953), 95–105; John A. Tvedtnes and Matthew Roper, “One Small Step,” FARMS Review 15, no. 1 (2003): 160–169; H. Curtis Wright, Modern Presentism and Ancient Metallic Epigraphy (Salt Lake City, UT: Wings of Fire Press, 2006).
  9. Katso Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 109–126. Syy, miksi muut pyhät esineet ovat oleellisia on se, että levyt talletettiin nefiläisten kääntäjien ja rintakilven kanssa. Ja kun kolmelle todistajalle annettiin lupa nähdä levyt, he näkivät myös muut pyhät esineet, rintakilpi, kääntäjät, liahona ja Laabanin miekka mukaan luettuna (Katso OL 17:1).
  10. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 36.
  11. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 31–58.
  12. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 43.
  13. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 44.
  14. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 36.
  15. Katso Johdanto; 2 Nefi 26:17; 27:7–21; 30:3; Eter 3:27; 4:5; 5:1; Moroni 10:2.
  16. Katso John W. Welch, “Doubled, Sealed, Witnessed Documents: From the Ancient World to the Book of Mormon,” in Mormons, Scripture, and the Ancient World: Studies in Honor of John L. Sorenson, ed. Davis Bitton (Provo, UT: FARMS, 1998), 391–444; John W. Welch and Kelsey D. Lambert, “Two Ancient Roman Plates,” BYU Studies 45, no. 2 (2006): 55–76.
  17. Katso Book of Mormon Central, “Why Would a Book Be Sealed? (2 Nephi 27:10),” KnoWhy 53 (March 14, 2016).
  18. Katso 2 Nephi 12:2–3; cf. Jesaja 2:2–3.
  19. Katso 1 Nefi 11:1; 1 Nefi 18:3; 2 Nefi 4:25; Mormon 1:3; Mormon 4:23; Mormon 6:6; Eter 4:1; Eter 15:11.
  20. Useat henkilöt väittivät, että Joseph Smith ja Oliver Cowdery olisivat käyneet luolassa, joka oli täynnä nefiläisten aikakirjoja ja esineitä. On kuitenkin vaikea sanoa noiden lausuntojen perusteella, tapahtuiko tämä kokemus näyssä vai kävivätkö he itse luolassa. Katso Cameron J. Packer, “Cumorah’s Cave,” Journal of Book of Mormon Studies 13, no. 1–2 (2004): 50–57, 170–71.
  21. Kursivointi lisätty.
  22. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 129.
  23. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 129.
  24. Tvedtnes, The Book of Mormon and Other Hidden Books, 75–108.
  25. Katso Diane E. Wirth, “Revisiting the Seven Lineages of the Book of Mormon and the Seven Tribes of Mesoamerica,” BYU Studies Quarterly 52, no. 4 (2013): 77–88.
  26. Holley Moyes and James E. Brady, “The Heart of Creation, the Heart of Darkness: Sacred Caves in Mesoamerica,” Expedition 47, no. 3 (2005): 31. Katso myös Holley Moyes, ed., Sacred Darkness: A Global Perspective on the Ritual Use of Caves (Boulder, CO: University Press of Colorado, 2012).
  27. Mormonin kirja korostaa erityisesti, että “suuria ja ihmeellisiä olivat Eterin profetiat”, joka “kallioluolassa asuessaan teki tämän aikakirjan lopun” (Ether 13:13–14).

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu bookofmormoncentral.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.