Kun nykyajan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ajattelevat Mormonin kirjan todistajia, todennäköisesti heidän mieleensä useimmiten tulee nimet Oliver Cowdery, Martin Harris ja David Whitmer – ”kolme todistajaa.” Ja koska ”kahdeksasta todistajasta” seitsemän sukunimi oli joko Whitmer tai Smith, emme myöskään kuule heistä usein.

Mutta mukana tuossa luettelossa, jossa oli niiden kahdeksan miehen nimet, jotka todistivat, että he olivat sekä ”nähneet” että ”käsitelleet käsillään” kultalevyjä, ja vakuuttivat, että heille oli näytetty ”niissä olevat kaiverrukset”, on myös Hiram Pagen nimi. Hän oli kirkon alkuaikojen jäsen, joka on enimmäkseen unohdettu nykyään. Jopa hänen hautapaikkansa, joka sijaitsee Excelsior Springsissä, Missourissa, on huomaamaton ja vaikea löytää; se oli itse asiassa täysin kadoksissa, kunnes se löydettiin uudelleen vuonna 2000.

Syy siihen, että Hiram Page yhä muistetaan ja hänestä puhutaan, että hänet mainitaan lyhyen, vuoden 1830 elo-syyskuun kokemuksensa yhteydessä, jolloin hän käytti ”näkijänkiveä” saadakseen opastusta juuri perustettua kirkkoa varten. Tämä johti tärkeän ilmoituksen saamiseen, joka nykyään tunnetaan Oppi ja liitot-kirjan lukuna 28. Se ei pelkästään tuominnut Pagen saamia viestejä saatanallisiksi, vaan ehkä vielä merkityksellisempää oli, että se vahvisti periaatteen (joka on elintärkeä valtakunnan yhtenäisyyden ja järjestyksen takia), että vain yhdellä henkilöllä kerrallaan on valtuus saada ilmoitusta koko kirkkoa varten.

Hiram Pagen kertomukseen sisältyy kuitenkin paljon muutakin.

Hän syntyi noin vuonna 1800 Vermontissa, ja oli noin viisi vuotta profeetta Joseph Smithiä vanhempi. Hän sai elantonsa enimmäkseen maata viljelemällä, mutta oli myös opiskellut hieman lääketiedettä ja sen seurauksena toimi satunnaisesti rajaseudun lääkärinä. Marraskuussa 1825, hän meni naimisiin Catherine Whitmerin kanssa, joka oli Peter Whitmer vanhemman ja Mary Musselmanin tytär. Tuon suhteen myötä hän joutui pian kosketuksiin Joseph Smithin ja kirkon palautuksen kanssa. (Mary Whitmeristä tuli lopulta Mormonin kirjan epävirallinen todistaja: Katso “Mary Whitmer, 12th witness to the Book of Mormon” sivustolla deseretnews.com.) Siten Hiram Page oli avioliiton kautta myös Whitmerin perheen jäsen.

Kesäkuussa 1829, ollessaan kolmen Smithin ja neljän Whitmerin perheen jäsenen seurassa, Hiram sai nähdä kultalevyt, mikä teki hänestä yhden Mormonin kirjan virallisista todistajista.

Monien kirkon alkuaikojen jäsenten elämä ei todellakaan ollut helppoa. Hiram Page ja hänen perheensä muuttivat New Yorkista Ohioon ja sitten Ohiosta Missouriin. 31.10.1833 noin 40 mormonien vastaisen henkilön väkijoukko hakkasi hänet niin pahasti, että hänen vaimonsa ja lapsensa, jotka pakotettiin aseella uhaten katselemaan tuota väkivallan tekoa, pelkäsivät, että hän kuolisi ennen sen loppumista. (Ainakin yksi historioitsija on esittänyt, että hänen vammansa saattoivat itse asiassa aiheuttaa hänen melko aikaisen kuolemansa). Eräs selonteko kertoo, että Hiramin pahoinpitelijät lopettivat lyömisensä vasta sitten, kun jotkut kieltäytyivät jatkamasta ymmärtäessään, että hän antaisi ennemmin henkensä kuin kieltäisi uskonsa. (Kunnon selkäsauna oli paikallaan, mutta, ainakin joidenkin mielestä, murha oli jo toinen juttu.)

Väkivaltainen vaino ei kuitenkaan ollut ainoa rasite, jolle Hiram Page ja muut kirkon jäsenet altistuivat. Ja kun Whitmerin perheen jäsenet erotettiin kirkosta taloudellisten ja muiden jupakoiden keskellä, jotka valtasivat pyhät vuoden 1837 jälkeen, myös Hiram Page jätti kirkon suuren perheensä kanssa. Vaikka häntä ei näytettäisi olevan erotettu kirkosta, ei ole olemassa minkäänlaista merkintää hänen mukana olostaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa vuoden 1838 jälkeen. Hän ja hänen perheensä muuttivat maatilalle Excelsior Springsin lähelle, missä hän kuoli 12.8.1852.

Silti, vaikka Hiram Page jätti kirkon, hän ei koskaan hylännyt todistustaan Mormonin kirjasta. Selkeänä todisteena tästä esiintyy hänen jatkuva mukanaolonsa, William E. McLellinin ja Whitmerin sukulaistensa kanssa, kirjaan perustuvissa liikkeissä.

Vuonna 1888, melkein neljä vuosikymmentä Hiram Pagen kuoleman jälkeen, hänen poikaansa Philanderia, joka ei ollut tekemisissä minkään mormonismin haaran kanssa, haastateltiin isästään: ”Tiesin isäni,” hän sanoi, ”olevan uskollinen todistuksessaan Mormonin kirjan jumalallisuudesta viimeiseen asti. Aina, kun hänellä oli tilaisuus todistaa tästä asiasta, hän teki niin, ja näytti riemuitsevan suuresti etuoikeudesta nähdä levyt ja tulla yhdeksi kahdeksasta todistajasta” (katso ” see “Historical Record, Vol. 7,” Andrew Jenson, julkaistu vuonna 1888, s. 614).

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Daniel Peterson ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä The Forgotten Witness of the Book of Mormon Who Refused to Deny His Faith Even Under Threat of Death”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company