Aluksi

Monet varhaiset Mormonin kirjan kriitikot ajattelivat, ettei sillä ollut minkäänlaisia kirjallisia meriittejä. Esimerkiksi eräs mies väitti Joseph Smithin olevan ”pölkkypää” ja Mormonin kirjan olevan ”vastenmielisin, naurettavin, typerin, säälittävin asia … jota on kaupiteltu yhteiskunnalle ilmoituksena.”

Ajan saatossa kuitenkin jopa jotkut Mormonin kirjan skeptisimmistäkin kriitikoista ovat tunteneet tarvetta muuttaa äänensävyään. Esimerkiksi Josephin kuuluisa elämäkerran kirjoittaja, Fawn Brodie, näki hänet ”suunnattoman lahjakkaana myytinkeksijänä”. Ja Harold Bloom, Yalessa opiskellut kirjallisuuden tutkija, piti Joseph Smithiä ”uskonnollisena nerona”.

Tämä dramaattinen käänne saattaa saada jotkut pohtimaan: Kuinka ”puupää-Josephista” tulikin kriitikoidensa silmissä yhtäkkiä ”nero-Joseph”?

Todellisuudessa tällä muutoksella ei ollut paljoakaan tekemistä itse Josephin kanssa vaan enemmän 588-sivuisen kirjan kanssa, jonka Joseph saneli kirjureilleen alle kolmessa kuukaudessa. Ihmisten alkaessa analysoida tuota tekstiä tarkemmin, kävi selväksi, että se oli huomattavasti monitahoisempaa ja hienostuneempaa kuin kukaan oli osannut kuvitella.

Mormonin kirjan todisteita

Mormonin kirjan hienostuneisuudesta tekee niin merkittävää se, että se voidaan nähdä niin monilla eri tasoilla.

Tekstissä esiintyy yli 200 henkilöhahmoa, yli 150 nimettyä paikkaa, useita muuttovaelluksia, toisistaan erottuvia kulttuureja, 3 kalenterijärjestelmää, paino- ja mittajärjestelmä, monitahoisia lähdetekstejä, sukupuita ja -historiikkeja, poliittisia historiikkeja, aitoja oikeudenkäyntejä, todenmukaisia taisteluja, useita kirjoitustyylejä, sisällytettyjä takaumia, suurenmoisia opillisia puheita, lukuisia täyttyneitä profetioita ja reilusti yli tuhat esitettyä intertekstuaalista suhdetta ja hepreankielisen kirjallisuuden elementtiä.

Hämmästyttävää on se, että nämä kaikki kietoutuvat monisäikeisesti toisiinsa muodostaen johdonmukaisen kertomuksen, jossa ei käytännössä ole virheitä.

Esimerkiksi, pitkin Mormonin kirjan tekstiä esiintyy yli 600 mainintaa, joilla on maantieteellisestä merkitystä ja kuitenkin lähes jokainen kaupunki, maa, vesialue, kukkula tai alue säilyttää johdonmukaisen avaruudellisen suhteensa muihin maantieteellisiin muodostelmiin.

Toinen esimerkki johdonmukaisuudesta on Eterin kirjasta löytyvä pitkä sukuhistoriikki. Ensimmäinen luku esittelee listan 30 eri kuninkaasta, aloittaen Eteristä ja palaten aina Jarediin saakka. Tämä lista sitten toimii kehyksenä lopulle kirjalle, joka nimenomaan kuvaa kuninkaidensa hallituskausia – vain käänteisessä järjestyksessä.

Pysyminen perillä useista eri levyistä, niiden siirtymisestä profeetalliselta haltijalta toiselle ja siitä kuinka ne ovat kaikki yhteydessä toisiinsa, voi tuntua valtavalta tehtävältä. Huolellinen analyysi on kuitenkin osoittanut, että Mormonin kirjan lähdetekstit on taitavasti sulautettu johdonmukaiseksi ja yhtenäiseksi aikakirjaksi.

Samuel Lamanilainen profetoi Helamanin kirjassa ”Jeesuksen Kristuksen tulemisesta, Jumalan Pojan, taivaan ja maan Isän, kaiken Luojan alusta asti”. Tämä 12-sanainen nimike sattuu olemaan sanatarkka lainaus kuningas Benjaminin puheesta, joka löytyy lähes 250 sivua aiemmin, ja näin ollen se tarjoaa merkittävän esimerkin Mormonin kirjan intertekstuaalisista suhteista.

Alman kirjan luvut seitsemästätoista kahteenkymmeneenseitsemään itse asiassa sisältävät takauman takauman sisällä, antaen lukijoille mahdollisuuden tarkastella Ammonihan tuhoa kahdesta eri näkökulmasta. Nämä kaksi erillistä kertomusta on kuitenkin nivottu yhteen taidokkaasti ja ne yhtyvät saumattomasti takaisin alkuperäiseen tarinaan.

Alman luvusta 11 löydämme kehittyneen järjestelmän painoja ja mittoja. Sillä ei ainoastaan ole samankaltaisuuksia muinaisten mesopotamialaisten ja egyptiläisten järjestelmien kanssa, vaan sen vaihtoyksiköt ovat yllättävän käytännöllisiä.

Mormonin kirja pitää sisällään lukuisia ainutlaatuisesti kehittyneitä oppeja, kuten pelastussuunnitelman. Huolimatta siitä, että jokainen profeetta sovelsi näitä ydinoppeja oman kansansa erilaisiin olosuhteisiin, on selvää, että niillä oli yhteistä kokoelma hyvin vivahteikkaita ja johdonmukaisia teologisia ajatuksia.

Kenties kaikkein vaikuttavin niistä on Mormonin kirjan kattava ja laaja valikoima hepraismeja, muinaisen heprealaisen kirjallisuuden perinteelle ja kulttuurille tyypillisiä piirteitä. Ne pitävät yhtä tekstin väitetyn israelilaisen taustan kanssa ja monet niistä ovat varsin hienostuneita.

Koko Alman kirjan luku 36 on esimerkiksi yksi yhtenäinen kiasmi, joka esittelee 17 avainkäsitettä ja sitten toistaa ne käänteisessä järjestyksessä. Toinen rinnasteinen rakenne, gradaatio, toistaa jokaisen peräkkäisen käsitteen luodakseen ajatusten kokonaisuuden ja odotuksen lopputuloksesta huipentumana.

Mormonin kirjasta on tunnistettu ainakin 50 eri tyyppistä runollista, kieliopillista tai kirjallisuuden hepraismia. Monet niistä esiintyvät kymmeniä kertoja, toiset – kuten kiasmi – jopa satoja kertoja.

Tämä pieni otanta tuskin pystyy välittämään Mormonin kirjan vaikuttavan monitahoisuuden todellista laajuutta ja syvyyttä. Mutta se riittää osoittamaan, että tuo kirja on kaikkea muuta paitsi naurettava – kuten monet varhaiset kriitikot ajattelivat.

Vertailukohteena tunnettu kirjailija

Jotkut ovat jopa verranneet Mormonin kirjaa – sen mukaansatempaavaa maailmaa ja henkilöhahmoja – suosittuihin fantasiaromaaneihin, kuten esimerkiksi J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjaan. Mutta laittaaksemme asiat oikeaan perspektiiviin, Tolkien oli englanninkielen professori, joka käytti vuosikymmeniä kehittääkseen ja muokatakseen Keskimaan maailmaa ja siellä asustavia henkilöhahmoja.

Joseph Smith oli puolestaan kouluja käymätön maanviljelijä, joka saneli koko Mormonin kirjan, useiden silminnäkijöiden ollessa läsnä, alle 74 työpäivässä, ilman minkäänlaisia muistiinpanoja tai viiteaineistoa, ilman oleellisia muokkauksia ja luottamatta siihen, että hänen kirjurinsa auttaisivat häntä keskeytyksien jälkeen muistamaan mihin hän jäi.

Nero tai ei, vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että kukaan, edes Tolkienin kaltainen kouluttautunut kirjallisuuden tutkija, olisi voinut näissä olosuhteissa luoda ja sitten virheettömästi pitää järjestyksessä niin monia monitahoisia yksityiskohtia.

Jotenkin kuitenkin nuori 23-vuotias Joseph Smith onnistui siinä, ilman minkäänlaista mainittavaa aiempaa kirjallisuuden kokemusta.

Lopuksi

Kuten mormonitutkija Daniel Peterson on huomauttanut: ”Mormonin kirjan monikerroksinen rakenne ja yksityiskohtainen monitahoisuus vaikuttaa selittyvän paljon paremmin useiden muinaisten kirjoittajien, jotka käyttivät moninaisia kirjallisia lähteitä useiden vuosisatojen ajan, kädenjälkenä kuin yllättäen räjähtävän Amerikan maaseudulla asuvan lähes kouluttautumattoman ruumiillisen työn tekijän mielikuvituksesta.”

Tämän vuoksi Mormonin kirjan monitahoisuus, johdonmukaisuus ja hienostuneisuus tarjoavat erinomaiset todisteet, että se todella käännettiin Jumalan lahjan ja voiman kautta, aivan kuten Joseph Smith toistuvasti todisti.

 

Artikkeli on ilmestynyt alkuperäisesti englanninkielisellä videolla Evidences of the Book of Mormon. Suomennoksen on tehnyt Tanja Robinson.