No, ei ehkä KAIKKIA asioita. He eivät ehdottomasti opettaneet minulle, miten laskea juomaraha tai vaihtaa auton rengas (mitä en rehellisesti sanoen osaa tehdä vieläkään, koska ylävartaloni heikko kuin hiiren poikasella). Oikeastaan Laman ja Lemuel voisivat olla aika pahoja jätkiä, ja ensi alkuun voisi näyttää siltä, että heidän esimerkistään ei olisi kovin paljon opittavaa. Mutta silti opin joitakin (”Opin joitakin asioita Lamanilta ja Lemuelilta”, ei olisi niin iskevä otsikko, eihän?) elämäni tärkeimmistä oppitunneista heiltä. He nimittäin opettivat minulle, että hyvin suuri osa elämästämme ja siitä löytyvästä ilosta riippuu täysin asenteestamme.

Oikeiden valintojen tekeminen

Kun ajattelen Lamania ja Lemuelia, valehtelematta ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni, on kuvaus heistä ”The Living Scriptures” -sivustolla olevasta piirretystä … ja sisareni valitus siitä, että Nefin hame ei yltänyt hänen polviinsa. Sitten kuitenkin yleensä mietin, miten paljon murhetta he aiheuttivat toisille vain olemalla itsepäisiä ja itsekkäitä.

Mutta heidän jatkuvasta typeryydestään huolimatta tosi asia on se, että he tekivät joitakin todella hyviä valintoja, ennen kuin he pilasivat ne huonolla asenteellaan. Kerron pari esimerkkiä:

  • Kun heidän isänsä sai näyn, että heidän täytyisi lähteä Jerusalemista, Laman ja Lemuel tekivät valinnan lähteä perheensä kanssa, vaikka he rakastivatkin kotiaan.
  • Kun Lehi sain näyn siitä, että he tarvitsisivat vaskilevyt, he menivät takaisin Jerusalemiin Nefin ja Samin kanssa – ja palasivat heidän kanssaan, eivätkä jääneet sinne.
  • Jopa sen jälkeen, kun Laban ajoi Lamanin pois, kaikki veljekset yrittivät edelleen saada levyt vaihtamalla ne rikkauksiin sen sijaan, että he olisivat antaneet periksi ja lähteneet pois.
  • Vaikka kotiin palaaminen oli varmasti tuskallista ja surullista, Laman ja Lemuel suostuivat lähtemään taas takaisin, kun Lehi käski heidän mennä pyytämään Ismaelin perhettä heidän mukaansa erämaahan. (Sitä paitsi tuo keskustelu oli varmasti epämukava. ”Niin…Isäni käski meitä sanomaan teille, että jättäisitte kaikki mukavuutenne ja tulisitte mukaamme leiriin erämaassa. Kuulostaako hyvältä? Lisäksi aiomme mennä naimisiin tyttäriesi kanssa; toivottavasti se sopii.”)
  • Kun he olivat saaneet ”kovaa” oppia, he nöyrtyivät ja tekivät parannuksen.

Joten selvästikin oli monia tapauksia, jolloin Laman ja Lemuel päättivät valita oikein, jopa silloin, kun se oli vaikeaa. He, kuten veljensä, selvästi ymmärsivät perheen tärkeyden ja Jumalan todellisuuden. Heillä oli myös kaikki mahdollisuudet olla vanhurskaita ja tehdä valinta elää Jumalan käskyjen mukaan – mutta sen sijaan he valitsivat huonon asenteen ja vaille Jumalan siunauksia jäämisen olemalla uppiniskaisia ja julmia.

Kaikki heidän tekemänsä hyvä – kaikki heidän vanhurskaat valintansa – jäi lopulta täysin heidän huonon asenteensa varjoon. He antoivat sen hallita elämäänsä.

Baditude = huono asenne

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkisanoistani (vaikka ymmärrän, että se ei ole sana, siltä varalta, että kymppiluokan englannin opettajani lukee tätä) ja käytän sitä usein. Se on yhdistelmä sanoista huono + asenne (eng. bad + attitude). Se toimii niin monissa tilanteissa. ”Olen saanut tarpeekseni huonosta asenteestasi neitiseni.” ”Ei noin huonolla asenteella!”

Mahdollisuudet käyttää tuota sanaa ovat loputtomat, mutta mieleeni ei tule ketään, kehen se sopisi paremmin kuin Lamaniin ja Lemueliin. He ovat mitä parhaimpia esimerkkejä huonosta asenteesta.

Tässä ovat pyytämänne esimerkit!

  • Muistatteko, kun Laman ja Lemuel KIRJAIMELLISESTI NÄKIVÄT ENKELIN? Vain muutamat ihmiset ovat kokeneet sen ja sen sijaan, että se olisi herättänyt heissä kunnioitusta, he olivat vain että: ”Hyh.” Suora lainaus. Mutta oikeasti, he aloittivat heti napinansa, eivätkä olleet kiitollisia siitä, että olivat juuri kokeneet niin uskomattoman ja harvinaisen hengellisen kohtaamisen.
  • Sen sijaan, että olisivat olleet kiitollisia isälleen siitä, että hän pelasti heidät tuholta, he vihastuivat hänelle ja puhuivat hänestä pahaa.
  • Sen sijaan, että olisivat olleet kiitollisia kaikista Nefin tekemistä uskomattomista asioista (ja kaikista niistä kerroista, kun hän pelasti heidän nahkansa), he olivat jatkuvasti katkeria häntä kohtaan ja halusivat vahingoittaa häntä.
  • Kun Nefi rikkoi jousensa, he olivat raivoissaan hänelle, eivätkä kyenneet osoittamaan empatiaa eikä myötätuntoa – vaikka he olivat todennäköisesti rikkoneet omatkin jousensa. BYU:n takkavalkeailllassa yliopiston kirjastonhoitaja, Jennifer Paustenbaugh sanoi: ”Se, että Lamanin ja Lemuelin omat jouset olivat löystyneet (siksi, että niillä oli ammuttu liikaa tai siksi, että pelkän laiskuuden takia jännettä ei irrotettu päivän päätteeksi, jotta jännite jousessa vapautuisi), eivätkä he olleet tehneet mitään korvatakseen nuo välttämättömät välineet, näytti unohtuneen heiltä täysin.” Heidän turhautumisensa siitä, että ruokaa ei ollut, oli ymmärrettävää, mutta heidän asenteensa osoitti täydellistä tekopyhyyttä.

Esimerkit heidän huonosta asenteestaan voisivat jatkua loputtomiin. Saamistaan lukemattomista siunauksista huolimatta, he jatkuvasti karttoivat mahdollisuuksia tulla lähemmäksi Jumalaa ja ymmärtää Häntä. Sen sijaan, että olisivat valinneet onnen, he valitsivat huonon asenteen.

Valitse ilo

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten, Neal A. Maxwell piti puheen Lamanin ja Lemuelin hengellisen ymmärryksen puutteesta. Nefi kirjoittaa, että ” he nurisivat siksi, etteivät he tunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut” (1. Ne. 2:12). Vanhin Maxwellin puhe keskittyy tähän kuvaukseen ja siunauksiin, jotka nämä itsepäiset veljekset menettivät epäonnistuessaan Jumalan tuntemisessa.

Hän sanoi:

”Jos rakastamme Jumalaa ja tunnustamme Hänen hyvyytensä, me luotamme Häneen, vaikka olemme hämmentyneitä tai ymmällään.

Niinpä Laman ja Lemuel eivät ymmärtäneet Jumalan ja kuolevaisten välistä suhdetta ja mikä pahempaa, he eivät todellakaan halunneet ymmärtää. He pyrkivät pitämään etäisyyttä Jumalaan. Lisäksi he olivat älyllisesti laiskoja. He eivät laskeneet siunauksiaan, vaikka kiitollisuus olisi voinut pienentää välimatkaa. Mutta Laman ja Lemuel eivät koskaan tehneet sitä.”

He pitäytyivät tarkoituksella kaukana Jumalasta, keskittäen sydämensä sen sijaan maailmallisiin asioihin, kuten voimaan ja suosioon. Vanhin Maxwell jatkoi:

”Helposti ärsyyntyvinä ja vähästä valittavina he pystyivät tuskin muistamaan viimeisintä pelastustaan tarpeeksi kauan ennen seuraavaa vaikeutta. Heillä ei ollut evankeliumin näkökulmaa. Päivittäiset asiat, kuten huoli rikkinäisestä jousesta, hallitsivat iankaikkisuuden asioita.

… Ironista on se, että monet Lamanin ja Lemuelin kaltaiset ihmiset, jotka ovat ensimmäisinä vaatimassa merkkejä, ovat myös ensimmäisiä, jotka ovat välinpitämättömiä niitä kohtaan. Jotkut vaativat enemmän ihmeitä, vaikka he syövät mannaa päivittäin ja unohtavat sen ihmeellisen lähteen.”

Laman ja Lemuel tekivät valinnan olla huomaamatta Jumalan käden kosketusta elämässään. He sivuuttivat sopivasti Hänen jumalalliset ohjeensa, kun ne eivät heidän mielestään sopineet heille ja he jatkuvasti päättivät pitää yllä huonoa asennetta.

Vaikka heidän omat tarinansa eivät päättyneet hyvin – he eivät voineet olla Herran kasvojen edessä aina vain huonompien päätösten ja nöyryyden puutteen takia – voimme oppia heiltä. He opettavat meille jatkuvan vihan ja epäuskon valitsemisen seurauksena Jumalan käskyjen pitämisen arvoa, veljellisen rakkauden tärkeyttä, ystävällisyyttä kaikkia kohtaan ja uskon periaatetta vastoinkäymisissä.

Ennen kaikkea he opettavat meille, että sen sijaan, että valitsemme huonon asenteen, voimme aina valita myönteisyyden ja ilon.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Keim ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.