Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina kiertänyt video 12-vuotiaasta nuoresta naisesta puhumassa lesboudestaan todistuskokouksessa. Videon mainostetaan kuvaavan herkkää ja sydämellistä hetkeä, jonka seurakunnan edessä istuva paha vaarnanjohtaja pilaa pyytäessään tyttöä istuutumaan. Tytön äiti kirjoittaa: ”… tämä vaarnan jäsen päätti loukata lastani, en tiedä hänen syitään siihen.”

Tarkastellaanpa tämän tapauksen asiayhteyksiä.

Mistä todistuskokouksissa on kyse?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet, joita usein mormoneiksi kutsutaan, kokoontuvat joka sunnuntai yhteen. Pyhintä kokoustamme kutsutaan sakramenttikokoukseksi. Kirkon Käsikirja 2:ssa (kohdassa 18.2.2) sanotaan:

”Jokaisen sakramenttikokouksen tulee olla hengellinen kokemus, jossa kirkon jäsenet uudistavat liittonsa nauttimalla sakramentin. Muita sakramenttikokouksen päämääriä ovat Jumalan palveleminen, evankeliumin opettaminen, toimitusten suorittaminen, seurakunnan virallisten asioiden hoitaminen sekä uskon ja todistuksen vahvistaminen.”

Kirkon johtajia on ohjeistettu näin:

”… piispakuntien ja seurakuntien johtokuntien tulee suunnitella sakramenttikokoukset huolella pitääkseen kokousten pääpaino Herrassa ja Hänen sovituksessaan, Hänen esimerkissään sekä evankeliumin opeissa.” (Russell M. Nelson, Maailmanlaajuinen opettajien koulutustilaisuus, kesäkuu 2003)

Kerran kuussa jäsenillä on erityinen sakramenttikokous, jota kutsutaan paasto- ja todistuskokoukseksi. Ennen tähän kokoukseen osallistumista jäsenet yleensä ovat syömättä kahden aterian ajan. Tämän paastoamisen tarkoituksena on auttaa heitä keskittymään paremmin jumalanpalveluksen hengelliseen puoleen. Yleensä jäsenet lahjoittavat noista aterioista säästetyn rahan köyhien auttamiseen. Osana tuota kokousta, sakramentin (ehtoollisen) jälkeen, ”johtava veli jakaa lyhyen todistuksen. Sitten hän kutsuu jäseniä jakamaan lyhyen ja hartaan todistuksensa Vapahtajasta, Hänen opetuksistaan sekä palautuksesta.”

Nämä todistukset eivät ole puheita. Niitä ei kirjoiteta etukäteen. Ne eivät ole kannanottoja. Ne ovat lyhyitä, ennalta valmistamatta ilmaistuja, vilpittömiä tunteita Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja siitä kuinka se on vahvistanut meitä. Englanninkielisellä lds.org-sivustolla sanotaan näin:

”Todistuksella tarkoitetaan Pyhän Hengen hengellistä todistusta. Todistuksen perusta on tieto siitä, että taivaallinen Isä elää ja rakastaa lapsiaan; että Jeesus Kristus elää, Hän on Jumalan Poika ja Hän suoritti loputtoman sovituksen…”

Pitäen tämän mielessämme, katsotaanpa nyt tapahtunutta.

Mitä tuona sunnuntaina tapahtui?

Savannahin isä ja hänen 4 sisarustaan käyvät kirkossa säännöllisesti heidän äitinsä jäädessä kotiin ”vanhimman” kanssa, joka vaikuttaa olevan Savannah. Hänen äitinsä mukaan Savannah itse halusi julkistaa todistuskokouksessa olevansa lesbo. Hän oli puhunut siitä vanhemmilleen jo kuukausien ajan. Hänen äitinsä sanoo:

”Hän halusi olla oma itsensä heidän edessään, hän halusi nähdä hyväksyttäisiinkö hänet kirkossa, hän halusi puhua asiasta siltä varalta, että seurakunnassa olisi toinenkin HLBT-henkilö, jonka tarvitsi tietää, ettei hän ole yksin.”

Niinpä Savannah kutsui useita ystäviään tulemaan kuuntelemaan häntä ja he kuvasivat tapahtuman (sunnuntaikokoustemme kuvaaminen/äänittäminen kappelilla on kirkon toimintaperiaatteiden vastaista, mutta he olivat vierailijoita eivätkä joko tienneet sitä tai eivät välittäneet siitä). Monet ex-mormonien yhteisön jäsenet – mukaan lukien henkilö, joka keplottelee itsensä sisään mormonitemppeleihin kuvatakseen ihmisiä – tekevät nyt kovasti töitä saadakseen videolle julkisuutta kaikissa mahdollisissa lehdistökanavissa ja sosiaalisessa mediassa.

Kuten tämän tytön vanhemmat tietävät, paasto- ja todistuskokous ei ole paikka pitää puheita, kuten tämä tyttö teki. Hän oli kirjoittanut puheensa paperille ja luki sen puhujakorokkeelta. Kynnyskysymys tässä ei ole kamppaileeko tyttö seksuaalisuutensa kanssa tai kuinka kirkon johtaja hoiti asian. Tässä on selvästi kyse kokouksen päätarkoituksen kaappaamisesta, väärien oppien edistämisestä ja kokemattoman tytön hyväksikäyttämisestä mediatapahtuman luomiseksi. Savannahin annettiin todennäköisesti sanoa paljon enemmän kuin aikuisen olisi annettu sanoa.

Hänen todistuksensa alkaa aivan hyvin.

”Hei, minun nimeni on Savannah ja haluan jakaa todistukseni kanssanne. Uskon, että minulla on taivaalliset vanhemmat. En tiedä puhuvatko he meille, mutta tunnen sydämessäni, että he loivat minut ja he rakastavat minua. Uskon, että taivaalliset vanhempani loivat minut sellaiseksi kuin olen, kaikkine osineni. He eivät tehneet virhettä antaessaan minulle ruskeat silmät tai koska synnyin kaljuna. He eivät tehneet virhettä antaessaan minulle pisamia tai tehdessään minusta lesbon.”

Tähän asti kaikki on hyvin. Jopa seksuaalisuutensa mainitseminen voi olla täysin asiallista osana todistusta paasto- ja todistuskokouksessa. Seuraavaksi, oikeassa todistuksessa, olisi odotettavissa jotain siitä kuinka jokin elämäntapahtuma on auttanut häntä kasvamaan hengellisesti. Mutta Savannah ei tee niin. Hän jatkaa kannanottoaan sanomalla:

”Mikään osa minua ei ole virhe.”

”En valitse olla tällainen eikä se ole mikään villitys.”

”Tiedän, etten ole kauhea synnintekijä, koska olen kuka olen.”

”Tiedän voivani saada kaikki nämä asiat lesbona ja olla onnellinen.”

”Uskon, että jos Jumala on olemassa, hän tietää minun olevan täydellinen juuri sellaisena kuin olen eikä koskaan pyytäisi minua elämään elämääni yksin tai jonkun sellaisen kanssa, johon en tunne viehtymystä.”

Kesken puhettaan hän sanoo: ”Uskon, että Jumala kertoisi minulle, jos olen väärässä.”

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä uskomme, että Hän teki juuri niin. Emme usko Savannahin olevan ”kauhea synnintekijä” sen vuoksi kuka hän on, mutta kirkon opetukset perheestä ja ihmissuhteista ovat selkeästi luettavissa julistuksessa nimeltään Perhe – julistus maailmalle. Tämä on uskomme keskeinen tukipilari. Mormonin näkökulmasta Savannah sanoo, ettei luota Jeesuksen Kristuksen opetuksiin, jotka on saatu profeettojen kautta nykypäivänä.

Mikä taivaallisen Isän suunnitelma on?

Savannah on täysin oikeassa sanoessaan, että Jumala rakastaa häntä ja että me kaikki olemme ainutlaatuisia. Meillä kaikilla on jo syntymästä ollut erilaisia kykyjä ja lahjoja. Meillä kaikilla on jo syntymästä ollut erilaisia intohimoja ja haluja. Meillä kaikilla on jo syntymästä ollut puutteita ja heikkouksia. Ja me kaikki olemme Hänen rakkaita lapsiaan.

Taivaallisen Isän suunnitelma on opettaa meille vaikeuksiemme ja puutteidemme voittamista, jotta voimme kaikki kasvaa. Se on intohimojemme ja halujemme hallitsemista. Se on kykyjemme ja lahjojemme kehittämistä. Hän antoi meille joukon ohjeita, käskyjä, jotka antavat meille suurinta onnea niin kuolevaisuudessa kuin iankaikkisessa elämässäkin. Kysymys kuuluu: uskommeko ja luotammeko Häneen?

Kukaan meistä ei ole täydellinen juuri sellaisena kuin olemme. Kaikilla meillä on vaikeuksia. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa meitä, se vain on kuolevaisuuden yksinkertainen tosiasia. Jotkut ihmiset päätyvät elämään yksin silloinkin kun he ovat uskollisia. Se EI ole rangaistus. Se on yksi elämän monista haasteista.

Mikä meitä odottaa?

Toivon Savannahille kaikkea hyvää, valitsipa hän tulevaisuudessa miten tahansa. Toivon tilanteen rauhoittuvan, kaikkien osapuolten vuoksi. Jokainen lapsi tarvitsee huolenpitoa ja mahdollisuuden kasvaa ja olla varma itsestään ennen kuin heitä aletaan pommittaa maailman metelillä. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ajattelivat olevansa homoja tai lesboja ollessaan 12- tai 13-vuotiaita ja ovat nyt kuitenkin onnellisia heteroseksuaalisissa parisuhteissaan. Minusta olisi ollut kamalaa, jos he olisivat joutuneet otsikoihin yrittäessään päättää mihin suuntaan heidän elämänsä saattaisi heidät viedä.

Savannahin puheen jälkeen kokousta johtanut kirkon johtaja nousi ylös ja toisti ne kohottavat ja todet sanat, jotka Savannah oli lausunut. Hän ei käyttänyt kovaa kieltä. Hän ei paheksunut. Hän ei tuominnut. Hän ei evännyt Savannahilta tukea Jumalan tyttärenä. Kirkon johtaja vain suojeli sakramenttikokouksen tarkoitusta ja keskitti sen merkityksen takaisin Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Tässä tapauksessa oli vain kyse väärästä ajasta ja paikasta.

Artikkelin on kirjoittanut Scott Gordon ja se on alun perin julkaistu FairMormon.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.