Äitiyden iankaikkinen luonne

Äitiys ei ole ainoastaan niiden naisten tehtävä, jotka “synnyttävät lapsia”, vaan ennemminkin iankaikkinen tie, joka on luonteenomainen naiseudelle.

Suurimmassa osassa kristillistä maailmaa käsite Herran paimen koskee niitä, jotka haluavat tehdä palvelutyötä ymmärtäen, että kun he paimentavat seurakuntalaisiaan, todellinen Paimen on Jeesus Kristus.

Matthew Cowley, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon apostoli 1900-luvun puolivaiheilla, laajensi tämän ajatusmallin koskemaan naisia. Hän sanoi että he “kuuluvat suureen Vapahtajuuden sisarkuntaan. …Te olette saaneet synnynnäisen oikeuden, synnynnäisen valtuuden olla ihmissielujen vapahtajia. Te luotte yhdessä Jumalan kanssa Hänen lapsiaan. Siksi Jumala odottaa, että olette vapahtajina ja uudistavana voimana Jumalan lasten elämässä täällä maan päällä.”

Sama teema jatkuu nykyisen kirkon presidentin, Russell M. Nelsonin, puheessa:

Rakkaat sisareni, teillä on erityisiä hengellisiä lahjoja ja taipumuksia. Tänä iltana kehotan teitä koko sydämeni toivolla rukoilemaan, että ymmärrätte teillä olevia hengellisiä lahjoja – että vaalitte, käytätte ja laajennatte niitä vielä aiempaakin enemmän. Kun teette niin, te tulette muuttamaan maailmaa. Me tarvitsemme teidän voimaanne, teidän kääntymystänne, teidän vakaumustanne, teidän johtamiskykyänne, teidän viisauttanne ja teidän ääntänne. Me emme yksinkertaisesti pysty kokoamaan Israelia ilman teitä. Rakastan teitä, kiitän teitä ja nyt siunaan teitä kyvyllä jättää maailma taaksenne, kun autatte tässä ratkaisevan tärkeässä ja kiireellisessä työssä. Yhdessä me voimme tehdä kaiken, mitä taivaallinen Isämme haluaa meidän tekevän, jotta maailmaa valmistetaan Hänen rakkaan Poikansa toista tulemista varten.

Naiseuden tarkoituksesta tai naisen identiteetistä käydään nykyään paljon keskustelua. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppi tuo merkittävää selvityyttä näihin kysymyksiin .

Kuitenkin kirkon johtajien rakastavien ylistysten ja maailman sanahelinän ja epäreilun kohtelun välissä tasapainoillessa naisen liittopolku Herran äitiyden viitan saamiseen voi olla vaikea ja itsetutkiskelua vaativa.

Herra “tie[täessään] suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita” (OL 1:17) kietoi naisen matkan korotukseen kauniisti pyhiin kirjoituksiin. Hän merkitsee polun korostamalla naisten rooleja ja merkityksiä heidän edistyessään hyveellisestä Siionin tyttärestä morsiameksi, kansakuntien äidiksi, kaiken elävän äidiksi vastustaen samalla vastapuolen tarjoamia rinnakkaisia rooleja.

Herra kutsuu naimisissa olevia sekä naimattomia ja lapsia synnyttäneitä sekä lapsettomia tulemaan liittoäideiksi Siionissa, jotka ovat “vapahtajina ja uudistavana voimana Jumalan lasten elämässä” sekä “valmistamassa maailmaa Hänen rakkaan Poikansa toista tulemista varten”. Jokaisen naisen polku on henkilökohtaisesti räätälöity hänen olosuhteisiinsa ja kykyihinsä sopiviksi ja Vapahtajan sovituksen kautta hänen on mahdollista tulla Jumalan perilliseksi Kristuksen kanssa.

Siionin tytär

“Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra” (Sakarja 2:14).

Kuten Rebekka (joka tapasi Eleasarin lähteellä), hyveellinen Siionin tytär jota Herra johtaa, joka näkee, kuulee, tietää, tutkii ja palvelee. Rebekka ei ainostaan täyttänyt sanansaattajan henkilökohtaista pyyntöä saada vettä, vaan tarjosi sitä myös hänen saattueelleen. He kaikki joivat hänen ruukustaan, kunnes he olivat sammuttaneet janonsa. Hänen liitonmukainen palvelunsa jatkui, kun hän tarjosi yösijaa miehille ja heidän eläimilleen. Sitten kuultuaan Eleasarin kertovan Abrahamin käskystä, hänen pyynnöstään Herralle, joka tarjosi Rebekkaa ihmeellisenä vastauksena tuohon pyyntöön ja äkilliseen kosintaan johon liittyi muutto tuntemattomaan maahan, Rebekka vastasi: “Minä suostun.”

Vaihtoehtoisesti pyhissä kirjoituksissa varoitetaan että ne Siionin tyttäret, joista tulee turhamaisia, pöyhkeitä ja ylpeitä, menettävät Herran ohjauksen ja suojeluksen. Herra anoo heitä tekemään parannuksen ja odottaa puhdistumisen ja uudistumisen päivää tulevaisuudessa, jolloin “Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä” (Jesaja 4:4-5).

Morsian

Tullessaan morsiameksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen ja uuden identiteetin. Liittosuhteessa hän antaa itsensä yhdeksi. Hän saa yhden itselleen. Nainen syntyy uudelleen yhdestä kahdeksi, jotka ovat yhtä.

Rebekka matkasi Kaanaan maahan tullakseen morsiameksi — naiseksi, joka on uskollinen ihanteilleen ja liitoilleen, puhdas, vahva, kyvykäs, kelvollinen, hyveellinen.

“Kun Rebekka näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun isäntäni.» Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.  Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä.”

Koko elämänsä valmistauduttuaan ja soveliaasti koristauduttuaan Rebekka solmi uuden ja iankaikkisen avioliiton.

“Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa” (Jes. 61:10).

“Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten” (Ilm. 21:2).

“Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: »Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon. . . ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis” (Ilm. 21:9-11).

Heidän sotiessaan vastustaja pyrkii saamaan morsiamen unohtamaan asusteensa ja liittonimensä jättäen hänet heikoksi ja haavoittuvaksi hyökkäyksilleen.

“Unohtaako neitonen korunsa tai morsian pukunsa nauhat? Minun kansani on unohtanut minut aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen” (Jer. 2:32).

“Ja minä annan sille nimen, jota ei koskaan pyyhitä pois, paitsi rikkomuksen tähden. Niin, ja edelleen minä sanon sinulle, että jos tämä Herran suuresti suosima kansa lankeaa arikkomukseen ja siitä tulee jumalaton ja avionrikkojakansa, niin Herra luopuu siitä, niin että siitä tulee siten heikko veljiensä lailla; eikä hän enää varjele sitä verrattomalla ja ihmeellisellä voimallaan, niin kuin hän tähän asti on varjellut isiämme” (Moosia 11:12-13).

Kansakuntien äiti

Tullessaan kansakuntien äidiksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen, uuden identiteetin. Liittosuhteessa hän antaa itsensä muille. Hän saa muut itselleen. Nainen syntyy uudelleen kahdesta yhdeksi ja taas kahdeksi kansakuntien luojana.

Iisakin ja Rebekan mentyä naimisiin, Herra vahvisti Abrahamin kanssa tehdyn liiton ja sanoi Iisakille: “Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille. Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini” (1. Moos. 26:3-4).

Jumala sanoi Abrahamille: “Minä siunaan [Saaraa] ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita” (1. Moos. 17:16).

Kansakuntien liittoäitinä naisen perustavasta vaikutuksesta tulee rajaton. Tämä on seuraavan tason äitiyttä, joka toivoo ja rukoilee, että tulevat jälkeläiset pysyisivät uskollisina perinnölleen.

“Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta” (Perhejulistus). “Hoivaaminen viittaa kaikkiin ympäristön tekijöihin, jotka vaikuttavat siihen, keitä me olemme.” Herra puhuu “pappisvaltakun[nan] ja pyhä kansan[sa]” (2. Moos. 19:6) perustamisesta. Kansakuntien äiti kutsuu taivaan voimia, pappeutta ja temppeliliittojaan ympäristöön liittyvinä muuttujina varmistaakseen, että hänen lapsensa sanovat: “Me emme epäile äitiemme tienneen sitä” (Al. 56:48).

Millainen rooli on vastakohtana kansakuntien äidin roolille? Porttojen ja iljetysten äiti.

“Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.

Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: »SUURI BABYLON, MAAILMAN PORTTOJEN JA ILJETYSTEN ÄITi” (Ilm. 17:4-5).

Salaliitot ja kaikki pahat asiat luonnehtivat porttojen ja iljetysten äidin lapsia. Hän iloitsee sielujen surkeudesta ja tuhosta. Tämä nainen, juopuneena pyhien ja marttyyrien verestä, käsittää kansanjoukot, kansat, kielet ja ihmiset, jotka antavat voimansa pedolle, joka sotii Karitsaa vastaan.

Mutta Karitsa voittaa.

Kaiken elävän äiti

Äitiys korottuu kansakunnan äitiydestä kaiken elävän äidiksi tulemiseen. Tullessaan kaiken elävän äidiksi, nainen saa uuden nimen, uuden perheen ja uuden identiteetin. Tässä liittosuhteessa nainen syntyy uudelleen kahdesta kansakunnan luojasta kahdeksi kaiken elävän luojaksi.

“Ja Aadam antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hän oli kaikkien elävien äiti, sillä näin minä, Herra Jumala, olen nimittänyt ensimmäistä kaikista naisista, joita on paljon” (KH Moos. 4:26).

Raamatun sanakirjassa hepreankielinen sana “ חַי” tarkoittaa “elävää”, viitaten Eevaan ja siihen liittyen on monia mielenkiintoisia merkityksiä pyhissä kirjoituksissa. Muutamia määriteltyjä käyttötarkoituksia sanalle ovat “elossa, elävä; Jumalasta — elävänä, elämän lähde, valan kaava on, hänen kauttaan, joka elää ikuisesti; ihmisestä — elävä, elävien maa, elävien valo; eläimistä — elossa, elävä; kasvillisuudesta — kuten okaat, vihreä; vedestä– virtaavan raikas; elvyttävä, elävät olennot ja kerubiset olennot.

Lupaus äitiyden liittopolun seuraamisesta Eevan lailla on korotus.

“Te tulette esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa; … ja te peritte valtaistuimia, valtakuntia, ruhtinaskuntia ja valtoja, herruuksia, kaikki korkeudet ja syvyydet … maailmasta; ja he kulkevat ohi enkelien ja jumalien, jotka on sinne asetettu, korotukseensa ja kirkkauteensa kaikessa, niin kuin heidän päällensä on sinetöity, ja tämä kirkkaus on jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja ikuisesti. Silloin he ovat jumalia, koska heillä ei ole loppua; sen tähden he ovat ikuisesta ikuiseen, koska heidän olemassaolonsa jatkuu; silloin he ovat kaiken yläpuolella, koska kaikki on heille alamaista. Silloin he ovat ajumalia, koska heillä on bkaikki valta, ja enkelit ovat heille alamaisia.Tämä on iankaikkiset elämät – tuntea ainoa viisas ja todellinen Jumala ja Jeesus Kristus, jonka hän on lähettänyt” (OL 132:19-20,24).

Tämä liittopolku antaa jokaiselle naiselle mahdollisuuden tulla kaikiksi näiksi liittonaisiksi — hyveelliseksi Siionin tyttäreksi, koristautuneeksi morsiameksi, kansakuntien äidiksi “kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston” (Ilm. 21:24), ja kaiken elävän äidiksi, joka “saa nähdä hänen kasvonsa, ja [hänen] otsassaan on hänen nimensä” (Ilm. 22:4).

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Delisa Bushman Hargrove ja se on julkaistu publicsquaremag.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.