Olen haaveillut äitiydestä niin kauan kuin muistan. Haaveissani rakastin raskausaikaa ja kasvavaa mahaa. Ajattelin tuntevani rakkautta vauvaani kohtaan heti raskaudesta kuultuani. Kuvittelin valmistautuvani vauvan tuloon innolla ja odottavani täynnä kaipuuta tapaavani hänet. Ajattelin jättäväni työt ja opiskelut mielelläni taka-alalle, sillä eihän mikään voisi olla minulle oman vauvan tapaamista ja hoivaamista tärkeämpää.

Positiivinen raskaustesti muutti ajatukseni

Seistessäni vessassa positiivinen raskaustesti kädessäni nuo kaikki haaveet tuntuivat kasautuvan päälleni. Yhtäkkiä raskaus ja ajatus vauvasta ei tuntunutkaan ihanalta. Tuo pieni viiva tikussa konkretisoi kaiken sen, miten elämäni tulisi muuttumaan.

Alkuraskaus oli minulle täysin erilainen kokemus kuin mitä olin ajatellut sen olevan. Olin valmistautunut siihen, että raskaus voisi olla fyysisesti rankka kokemus pahoinvointeineen, kasvavine mahoineen ja kipuineen, mutta en ollut lainkaan varautunut sen tuomaan henkiseen lastiin. Ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan en oikein osannut ajatella muuta kuin sitä, kuinka pian menettäisin elämäni kokonaan. Pelkäsin, etten tuntisi itseäni enää omaksi itsekseni muuttuvassa kehossani. Eniten pelkäsin kuitenkin sitä vastuuta, joka lapsen saamiseen väistämättä liittyy.

Pian huomasin kamppailevani lukuisten negatiivisten ajatusten kanssa. Sen päälle nousi syyllisyys siitä, etten osannut keskittyä rakastamaan kasvavaa vauvaani ja nauttimaan raskaudesta. Minusta tuntui, että tuo mahassani kasvava pieni alien (se ei tuntunut vauvalta) tulisi tuhoamaan elämäni. Miten voisin ikinä oppia rakastamaan sitä? Mitä jos en tuntisi mitään nähdessäni vauvan ensimmäisen kerran?

Tunsin paljon riittämättömyyttä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että vauvan sijaan keskityinkin itsekkäästi vain muuttuvaan kehooni.

Pelot ja yksinäisyyden tunne saivat minusta yliotteen

Raskauden ensimmäinen puolisko taisi olla hämmentävää aikaa myös puolisolleni. Hän joutui – ja joutuu edelleen – säännöllisesti kuuntelemaan paniikkia ja itkua yrittäessäni kertoa hänelle, etten pysty tähän. Onnekseni hän on ollut äärettömän kärsivällinen kanssani. Vaikka hän ei pystykään samaistumaan sisälläni tsunamin lailla kuohuvaan tunnemyrskyyn, hän on aina vierelläni ja kuuntelee ja lohduttaa minua.

Yllätyksenä minulle tuli myös raskauden myötä saapunut kaikuva yksinäisyyden tunne. Yhtäkkiä elämäntilanteeni oli täysin erilainen kuin ystävieni ja läheisteni elämä. En osannut enää samaistua heidän kokemuksiinsa, eivätkä he juurikaan ymmärtäneet, mitä minä olin käymässä läpi. Saatoin toisinaan jopa loukkaantua siitä, että koin heidän sivuuttavan tunteeni. Tietenkään he eivät vain osanneet reagoida kokemuksiini, sillä elämäntilanteemme eivät olleet enää samat. Pian minusta tuntui siltä, etten voinut puhua enää kenenkään kanssa.

Joinakin päivinä ajattelin, että olisi parempi, jos vauvaa ei olisi olemassa. Tahdoin vanhan elämäni takaisin. Ja sitten putosin syyllisyyden kierteeseen. Eihän näin saisi ajatella omasta vauvasta! Lopulta ajattelin, että olisi parempi, jos minua ei olisi olemassa.

En osaa kokonaan kuvailla sitä toivottomuutta, jonka pelkoni, syyllisyydentuntoni ja itselleni asettamani paineet loivat. Mutta vaikka hetken aikaa tuntui tavattoman synkältä, onnekseni pääsin kiipeämään tuosta pelon ja masennuksen syvästä kuilusta ylös.

Siihen tarvittiin monen henkilön apua, joista tärkeimmät ovat puolisoni, terapeuttini ja Vapahtajani.

Kristus auttoi minua hyväksymään elämäntilanteeni

Iso askel raskauden hyväksymiseen oli, kun ymmärsin, että Vapahtaja tietää pelkoni.

Itse asiassa Hän ei vain tiedä pelkojani. Hän on kokenut ne kanssani. Ja kaikista peloistani huolimatta minua on siunattu raskaudella. Sen oivaltaminen auttoi minua tietyllä tapaa hyväksymään raskauden ja sen, että on okei kokea tunnemyrskyjä. Se ei estä minua tulemasta äidiksi. Eikä se automaattisesti tee minusta huonoa äitiä.

Sain myös vahvan hengellisen tunteen siitä, että tämän raskauden oli tarkoitus tapahtua täsmälleen tällä hetkellä. Nykyajan urakeskeisessä yhteiskunnassa pelkäsin, että minut tultaisiin näkemään ”vain kotiäitinä”. (Vaikka se onkin kerta kaikkiaan hölmö ajatus! Monet naiset, joita arvostan eniten, ovat valinneet kotiäitiyden ennen uraa. Eikä lasten saaminen tarkoita sitä, ettei nainen voisi myös olla kouluttautunut ja edetä urallaan.) Saamani hengellinen kokemus kuitenkin karkotti tuon pelon. Ymmärsin, että raskautuminen ja lapsen saaminen nuorena kuuluvat minun matkaani. Oivalsin, että teen elämälläni juuri sitä mitä minun pitääkin tehdä.

Koen todella tämän raskauden olleen minulle hengellinen matka. Olen oppinut luottamaan Jeesukseen Kristukseen tavalla, jota en aikaisemmin osannut. Uskon, että minun on ollut välttämätöntä kulkea tämä matka oppiakseni tarvittavat henkiset selviytymistaidot äitiyttä varten.

Tulevaisuus on täynnä toivoa ­– ja muitakin tunteita, ja se on okei

Vaikka koen välillä edelleenkin epävarmuutta, niin nykyään odotan pian edessä olevaa synnytystä ja vauvani tapaamista lämpimin tuntein. Jännitän edelleen sitä, minkälaisen siteen tulen muodostamaan vauvani kanssa. Enää en kuitenkaan pelkää sitä, etten osaisi rakastaa häntä.

Olen varma siitä, että kamppailen näiden tunteiden kanssa vielä tulevaisuudessa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen päässyt jo näin pitkälle. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka ponnistelee samojen asioiden kanssa: olen varma, että sinusta tulee paras mahdollinen äiti juuri sinun lapsellesi. Minä luotan sinuun, ja niin luottaa Taivaallinen Isäkin, joka on siunannut sinua tuolla pienellä ihmeellä. ❤️

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Yllättikö raskauden aiheuttama mielen vuoristorata sinutkin? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mutta on meillä oikeasti joitakin tapoja, jotka eroavat valtaosasta muita ihmisiä. Me käymme kirkossa joka sunnuntai. Me teemme sukututkimusta. Me emme juo kahvia tai alkoholia emmekä harrasta seksiä ennen avioliittoa.

Koska olen ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen koko elämäni, nämä tavat ovat aina olleet minulle itsestään selviä. Mutta tiedän, että monesta ne voivat kuulostaa kummallisilta, ennen kuin ymmärtää, miksi me oikeastaan elämme niin kuin elämme. Sen takia minulle on tavallaan ollut aina itsestään selvää, että toivoisin puolisoni jakavan kanssani samat arvot ja elämäntavat.  

Yhteinen arvomaailma

Jos olet vegaani, toivot varmasti, että kumppanisi ainakin ymmärtäisi elämäntapasi, ellei itse eläisi samalla tavoin. Samalla tavoin toivoin itse puolisoltani sitä, että hän ymmärtäisi ja hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, uskontoni ja sen kautta elämääni kuuluvat tavat ja arvot mukaan lukien.

Siksi olen onnekas, että puolisoni jakaa kanssani saman uskonnon. Se on ollut tekijä, joka on helpottanut yhteistä arkeamme huomattavasti. Meidän ei esimerkiksi tarvitse miettiä, kumman vanhemman uskonnon (tai uskonnottomuuden) mukaan kasvatamme tulevat lapsemme. Meille ei synny ristiriitoja siitä, miten vietämme aikamme sunnuntaina, sillä käytämme aikamme menemällä yhdessä kirkkoon.

Elämä on kuoppaista ja jokaisessa yhteiselossa ja avioliitossa tulee olemaan haasteita. Tältä osin ajattelen kuitenkin noudattaneeni sanontaa ”valitse taistelusi”, sillä eroavuus uskontojen välillä ei perheessämme ole yksi niistä haasteista, joita me koemme.

Iankaikkinen perhe

Oletko koskaan ajatellut lupausta, jonka puolisot antavat toisilleen heidän solmiessaan avioliiton?

Usein vihkimisessä käytetään sanoja ”aina kuolemaan asti” tai ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Oman elämänsä jakaminen toisen kanssa koko eliniän ajan on kaunis, herkkä ja intiimi asia.

Mutta entä sitten, kun puoliso kuolee?

Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että oikealla valtuudella vihittynä kuoleman ei tarvitse erottaa minua puolisostani ja perheestäni. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppeleissä tapahtuva vihkiminen sinetöi puolisot toisilleen koko maanpäällisen elämämme ajaksi, mutta myös sen jälkeen.

Temppeliin päästäkseen on oltava kirkkomme jäsen. Se on myös syy sille, miksi halusin mennä naimisiin kirkon jäsenen kanssa. Sen lisäksi, että yhteinen elämämme on rakennettu samalle arvopohjalle, voi tuo yhteinen elämä jatkua kuoleman sitä estämättä.

Iankaikkinen perhe tuo minulle mittaamatonta lohtua ja turvaa. Tiedän, että vaikka minulle tai puolisolleni tapahtuisi jotain, meidät on sinetöity toisiimme. Yhdenkään hyvästin ei tarvitse olla lopullinen.

Mitä jos en olisi löytänyt puolisoa kirkosta?

Eräs minulle läheinen kirkon johtaja on opettanut: ”On parempi pysyä naimattomuuden autuudessa kuin vaarantaa arvosi.” Mielestäni tämä on hyvä opetus, jota voi soveltaa puolison etsimisen lisäksi myös muille elämän osa-alueille. Kun jaksaa puolustaa omia arvoja tilanteessa, jossa ne voisivat vaarantua, tuntuu se jälkikäteen aina palkitsevalta. 

Olisinko itse toiminut toisin, jos en olisi koskaan tavannut puolisoani vaan olisin ollut naimaton vuosikausia?

En osaa sanoa. Sen tiedän, että kaipaisin varmasti puolison tarjoamaa yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä, ystävyyttä ja tukea. Olisin varmasti huolissani siitä, saisinko koskaan omaa perhettä. Mutta koska pidän iankaikkista perhettä ensisijaisen tärkeänä, luulen, että säilyttäisin kärsivällisyyteni ja jatkaisin etsimistä, kunnes löytäisin henkilön, joka voisi tarjota sen minulle.

Oli sinulla puoliso tai ei, taivaallisen Isän suunnitelmaan kuuluu, että jokaisella meistä on mahdollisuus saada onnellinen iankaikkinen perhe. Joillekin tämä siunaus tarjotaan myöhemmin kuin muille. Toiset eivät löydä omaa perhettään tässä elämässä, mutta sekään ei tarkoita, ettei se olisi saavuttamattomissa. Maanpäällinen elämämme on vasta matkamme alku. 

En tiedä vielä, miltä meidän iankaikkinen matkamme näyttää, mutta puolisoni kanssa otan jokaisen meille annetun päivän vastaan innolla. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo 

Mitä sinä antaisit voidaksesi olla perheesi kanssa ikuisesti? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Miksi menin naimisiin kirkon jäsenen kanssa? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mitä ajatuksia sinulla heräsi, kun luit tuon sanan? 

Oletko ehkä joskus turhautuneena heristänyt nyrkkiä taivaalle ja ajatellut, ettei sinun lukuisista yrityksistäsi rukoilla ole ollut mitään hyötyä. Eihän niitä rukouksia kukaan kuule, eihän? Tai vaikka kuulisikin, miksi tuollainen suuri taivaallinen olento, joka kutsuu itseään Jumalaksi, välittäisi sinun mitättömistä rukouksistasi?

Tai ehkä olet ajatellut kokeilla rukoilemista, muttet ole vielä yrittänyt. Tai ehkä et edes näe syytä yrittää. 

Tai, ehkä, kuten minä, nautit aikoinaan rukoilemisesta suuresti, mutta nyt tuo tapa on syystä tai toisesta hiipunut. 

Jos yksikään näistä ajatuksista tuntuu tutulta, jatka lukemista!

Tartun tositoimiin

Selättääkseni rukousjumin päätin tarttua tositoimiin. Sitouduin viikon ajaksi rukoilemaan joka aamu heti herättyäni ja joka ilta ennen nukkumaan menoa. Tavoitteeni: Tahdon löytää rukoilemisesta taas iloa ja merkitystä. Viikon tehokkaan sitoutumisen jälkeen toivon tavan tarttuneen minuun niin, että se on juurtunut rutiineihini. Toivon löytäväni sitä kautta taas samanlaisen vankkumattoman yhteyden taivaaseen kuin aikaisemminkin. 

Miksi rukoilla?  

Pyhistä kirjoituksista voimme löytää monia syitä rukoilla. Tahdon tässä mainita kolme syytä sille, miksi rukoileminen kannattaa. Syitä on tietenkin useampiakin kuin kolme, kenties jopa yhtä monta kuin on rukoilijaa. Listaamani kolme opetusta valitsin siksi, että ovat minulle erityisen merkityksellisiä. Toivon, että sinäkin voit saada niistä innoitusta. 

1. Rukouksiimme vastataan yksilöllisesti

Ensimmäinen syy, jonka tahdon nostaa esille, on ohjaus, jota voimme rukouksen kautta saada elämäämme. 

Nefi kirjoittaa seuraavin sanoin siitä, kuinka Herra vastaa rukouksiin:

”- – Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät.” (2.  Nefi 31:3.)

Kuinka lohduttavaa tietää, että pyhiin kirjoituksiin on sisällytetty lupaus siitä, että Jumala vastaa rukouksiimme tavalla, jonka voimme varmasti ymmärtää! Vastausten saaminen ei tunnu aina helpolta, eivätkä ne toisinaan tule silloin kun itse toivomme. Voimme kuitenkin luottaa siihen, ettei Taivaan Isä anna meidän tehdä yhtäkään väärää valintaa varoittamatta meitä ensin. 

Mikäli sinua kiinnostaa kuulla lisää Jumalan tavasta puhua meille henkilökohtaisesti, voisit olla kiinnostunut tästä kirkon tuottamasta videosta. 

2. Siunauksia käsiemme ulottuvilla

Toinen perustelu rukoilun puolesta löytyy Uudesta Testamentista Matteuksen evankeliumista.  

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.)

Meitä siis luvataan siunata, eikä meidän tarvitse tehdä muuta kuin kääntyä Herran puoleen. Aikamoinen lupaus, eikö olekin! Tämä jae on kantanut minua monina vaikeina aikoina, jolloin vain Jumalan puoleen kääntyminen rukouksessa on ollut avuksi. 

3. Et voi olla tehnyt mitään niin väärää, ettet voisi rukoilla

Kolmanneksi haluan mainita edesmenneen Richard G. Scottin rakastavat sanat. Hän on lempeästi todennut, ettei meistä pitäisi koskaan tuntua siltä, ettemme ole tarpeeksi kelvollisia rukoillaksemme. 

Sillä ei ole väliä, mitä olet tehnyt. Tai kuinka monta kertaa olet epäonnistunut tai tehnyt virheen. Rakastava Taivaallinen Isämme haluaa aina kuulla, mitä sinulle kuuluu. Hän haluaa auttaa sinua ja olla rinnallasi. Hän ei kuitenkaan tunkeudu elämäämme väkisin, vaan odottaa sinun kutsuvan Hänet elämääsi. 

Rukousjumin selättäminen

Miten viikon mittainen rukouskokeiluni sitten sujui? Kirjasin ajatuksiani ylös päivä päivältä kokeilun edetessä. Viikon lopussa olin yllättynyt siitä, mitä olin oppinut. 

Maanantai

Viikko alkoi vauhdikkaasti. Puhtia tavoitteen suorittamiseen on vaikka millä mitalla, joten rukoushetkien muistaminen ei tänään tuottanut ongelmia, vaikka ennen kokeilua sitä kultakalan muistin omaavana jännitinkin. Halusin panostaa rukoushetkiini niin, että minulla olisi aikaa rukoilla ilman kiireen tuntua. Meille on vastikään tullut pieni koiranpenturiiviö, jonka vuoksi ajattelin oman ajan löytymisen olevan haastavaa. Onneksi ainakaan tänään niin ei käynyt, vaan sain rauhassa keskittyä rukouksiini. 

Tiistai

Muistin rukoukset tänäänkin. 😊 Pitkän tauon jälkeen huomaan rukoilemisen tuntuvan hieman vieraalta. Muistan aikaisemmin nauttineeni tuosta intiimistä hetkestä Taivaan Isän kanssa, jolloin sain avoimesti vuodattaa syvimmätkin ajatukseni hänelle, mutta nyt en oikein löydä entistä iloa niin tehdessäni. Olen vieraantunut Taivaan Isän kanssa puhumisesta liikaa. Voin vain toivoa, että löydän tuttuuden tunteen ja innon rukoilla takaisin tämän viikon aikana. 

Keskiviikko

Ehkä en osannut olla täysin avoin rukoillessani eilen, ja siksi vierastin sitä. Pyrin tänään kiinnittämään huomiota siihen, että todella sanon rukoukset sydämestäni. Päätin, että hyvä keino tähän on kiitollisuusrukouksen sanominen. Keskityin vain kiittämään Taivaallista Isää asioista, joilla Hän on minua ja perhettäni siunannut. Tällaisen pyyteettömän rukouksen sanominen tuntui hyvältä ja se auttoi minua avaamaan entisenkaltaista yhteyttä minun ja Jumalan välille.

Torstai

Nyt se tapahtui. Unohdin aamurukouksen. Huomasin unohdukseni puolen päivän tienoilla pyykkikonetta täyttäessäni, joten hiljennyin pitämään rukouksen siinä ja silloin. Onneksi Taivaan Isä kuulee rukouksemme, vaikkemme olisikaan optimaalisesti polvillamme ja kädet ristissä! Hän tuntee sydämemme ja kuulee rukouksemme riippumatta siitä, missä olemme tai mitä teemme. 

Perjantai

Huomaan, että rukoilusta on nyt tullut minulle paljon luonnollisempaa. Rukouksen sanominen on selkeästi alkanut juurtua aamu- ja iltarutiineihini, kuten toivoin. Rukoileminen ei myöskään tunnu enää kiusalliselta! Sen sijaan, että tuntisin kiusaantuneisuutta, avaan sydämeni Taivaalliselle Isälle mielelläni. 

Lauantai

Tänään oivalsin jotain sanoessani iltarukoustani: Keskittyessäni rukoukseen ja sitä kautta Taivaan Isän tahdon kuulemiseen olen valmiimpi hyväksymään Hänen tahtonsa. Huomaan, että Taivaan Isän tahdon hyväksyminen on ollut tällä viikolla minulle helpompaa. En ole enää yhtä ärtynyt, jos arki ei suju toivomallani tavalla. Uskallan uskoa siihen, että Taivaan Isä tietää, miltä päiväni näyttävät, ja että Hän osaa tehdä päivästäni paremman kuin itse osaisin. 

Sunnuntai

Viimeinen päivä rukouskokeilua! Minua jännittää nähdä, onko tapa rukoilla todella tarttunut, vai unohtuukohan se heti huomenna… Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, miten tämä viikko sujui. Koen olevani hengellisesti vastaanottavaisempi ja avoimempi. Minulla on luottavaisempi olo, ja kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että arki on sujuvampaa. Tämä viikko on muistuttanut minua siitä, että sisällyttäessäni Jumalan elämääni olen onnellisempi. En halua unohtaa sitä taas. 

Miten voin boostata rukouskokemustani? 

Ehkä sinäkin innostut antamaan rukoilemiselle uuden mahdollisuuden. Mikäli niin käy, tahdon lopuksi ehdottaa sinulle muutaman keinon, joilla voit saada rukoushetkistäsi entistä enemmän irti. 

Kiitollisuusrukous, jonka mainitsin aikaisemmin, on oivallinen tapa löytää uutta näkökulmaa rukoilemiseen. Usein keskityn helposti pyytämään Jumalalta apua tai siunauksia minulle ja läheisilleni. Vaikka rukous onkin meille keinona pyytää Jumalalta apua, olen huomannut, että keskittyessäni rukouksissani kiittämään Jumalaa siunauksistani avun pyytämisen sijaan, mielialani kohoaa. Keskityn enemmän elämän tarjoamiin positiivisiin asioihin kuin vaikeuksiin, joiden kanssa tarvitsen apua. 

Rukouspäiväkirja on keino dokumentoida ajatuksia ja vaikutelmia, joita saamme rukoillessa. Muistan julkisuuden henkilön ja kirjailijan Al Carrawayn joskus sanoneen, että kun Taivaallinen Isä puhuu sinulle, sinun on parasta kirjoittaa se muistiin! 

Olen hankkinut tähän tarkoitukseen oman päiväkirjan, jota pidän yöpöydälläni. Kun rukoillessani koen saavani vastauksia, kirjoitan nuo ajatukset ylös. Tämä on auttanut minua aikamoisesti! Rukouspäiväkirjan avulla voin palata niihin tuntemuksiin, joita tunsin rukoillessani ja muistuttaa itseäni siitä, mitä Taivaallinen Isä toivoo minun tekevän tai oppivan.

Viimeiseksi haluan mainita, ettei olosuhteidesi tarvitse olla optimaaliset voidaksesi rukoilla. Voit rukoilla sydämessäsi missä tahansa oletkin. Oli se sitten bussinpenkillä istuessasi, kesken työpäivän tai vaikkapa tehdessäsi ruokaa nälkäiselle perheellesi, voit aina kääntyä Jumalan puoleen ajatuksissasi. Hän tuntee sinut ja kuulee rukouksesi, missä ikinä oletkin. 

Muista, että Jumala rakastaa sinua. Hän tietää, kuka olet. Ei ole olemassa syytä, miksi Hän ei haluaisi sinun kääntyvän Hänen puoleensa!

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Mitä sinä haluaisit kertoa Jumalalle juuri nyt? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Näin löysin uudestaan syyn rukoilla – miksi sinunkin pitäisi appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Epäonnistumisesi saattaa kummitella mielessäsi. Tai sinusta voi tuntua, että olet tehnyt liian monta virhettä jatkaaksesi. Näiden virheiden korjaaminen ja niistä anteeksi saaminen voi tuntua melkeinpä mahdottomalta. 

Jos nämä tunteet ovat sinulle tuttuja, et ole yksin. Ajatus uudesta alusta tuntuu ainakin minusta usein helpommalta kuin kaikkien kömmähdysteni korjaaminen. 

Kasvaessani pidin aina uuteen kouluun siirtymisestä. Siirtymä ala-asteelta yläasteelle tai yläasteelta lukioon tarjosi minulle tilaisuuden pohtia, millainen henkilö halusin olla tässä uudessa ympäristössä. Kun ympärilläni olevista ihmisistä juuri kukaan ei vielä tuntenut minua, kenelläkään ei ollut minusta yhtäkään ennakko-oletusta. En ollut enää se ”ujo” tai ”hiljainen” tyttö, vaan sain olla juuri niin rohkea ja ulospäinsuuntautunut kuin halusin. 

Aina elämä ei kuitenkaan tarjoa uusia aloituksia uudessa paikassa. Uuden ystäväpiirin ja tukiverkoston rakentaminen kerta toisensa jälkeen ei ehkä ole ratkaisuna kannattava. Miten silloin voi aloittaa alusta, kun elämä jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin ennenkin?

Kristus: uusien alkujen mahdollistaja

Jeesus Kristus on ”alfa ja omega, alku ja loppu” (Ilmestys 1:8). Hän oli alussa Jumalan kanssa maailmaa luotaessa. Hän on sovituksensa kautta ollut jokaisen meidän kanssamme elämämme jokaisella hetkellä. Itse pidän ajatuksesta, että Hän on näin ollut meidän jokaisen luona elämämme alussa. Hän, jos joku, voi tarjota meille uuden alun sitä tarvitessamme. 

Miten se on mahdollista?

Taivaallisen Isän suunnitelmaan meitä varten kuuluu, että me voimme vapaasti tehdä, mitä haluamme. Tätä kutsutaan valinnanvapaudeksi. Tietenkään emme aina tee parhaita mahdollisia tai toisinaan edes hiukkaakaan järkeviä valintoja. Välillä teemme tieten tahtoen väärin. Nämä tekemämme virheet tai synnit estävät meitä edistymästä ja lopulta pääsemästä taivaaseen. Kenelläkään meistä ei ole keinoa pyyhkiä näitä syntejä pois omin voimin. Siksi tarvitsemme Kristusta. Hänen sovituksensa ansiosta me saamme anteeksi kaikki virheemme. 

Jotta voimme saada anteeksi, on meidän tehtävä parannusta. Parannuksen tehdessämme kadumme tekemäämme, korjaamme mahdollisesti tekemämme vahingon ja pyrimme elämään niin, ettemme toistaisi samaa virhettä uudestaan. 

Tämän takia me voimme saada anteeksi ja aloittaa alusta vaikka joka päivä!

Ja parasta tässä on se, että vaikka toistaisimmekin virheemme uudestaan ja uudestaan, tällä Kristuksen lahjalla ei ole käyttökattoa. Koen hyvin lohduttavaksi sen, ettei minulta vaaditakaan täydellisyyttä, vaan vain sitä, että yritän joka päivä olla hieman parempi versio itsestäni kuin eilen. Toistan: Taivaallinen Isä ei odota meiltä täydellisyyttä. Voin aina käyttää parannusta työkalunani, jotta voin saada anteeksi ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. 

Kuinka otan Kristuksen lahjan uudesta alusta käyttöön käytännössä? 

Eräs ystäväni kertoi minulle asettaneensa vuodenvaihteessa hiukan aikaa syrjään pohtiakseen kulunutta vuotta. Se sai minut ajattelemaan, että minun on tehtävä samoin. Uusi vuosi on usein tuonut minulle mukanaan tuulahduksen tulevaan, jolloin olen mielelläni käyttänyt aikaa seuraavan vuoden suunnitteluun. En oikeastaan ollut aikaisemmin ottanut tavaksi, että voisin myös katsahtaa menneeseen vuoteen ja pohtia, miten voisin hyödyntää kuluneen vuoden antamia oppeja uuden vuoden aloitukseen. 

Sen sijaan, että tekisin vuoden vaihteen kunniaksi muutaman uudenvuodenlupauksen, aion olla tänä vuonna armollisempi itselleni. En aio asettaa tavoitteita, joiden on tarkoitus kestää koko vuoden. Nyt annan itselleni luvan aloittaa alusta ihan joka päivä sen sijaan, että sallisin itseni tehdä niin vain vuoden alussa! Näin pyrin osoittamaan kiitollisuutta Kristukselle Hänen suuresta lahjastaan, jonka ansiosta minä voin saada anteeksi ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä aina niin halutessani. 

Antaessani itselleni luvan aloittaa alusta joka päivä ei omista epäonnistumisista anteeksi saaminen tunnukaan enää mahdottomalta. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Miten sinä aiot hyödyntää oman uuden alkusi? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Yksi näkökulma siihen, miten sinä voit aloittaa alusta tänä vuonna appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Mikäli tarina ei ole sinulle entuudestaan tuttu tai kaipaat muistinvirkistystä tarinan kulusta, lyhyesti tarinan voi summata näin:

Kristus on matkalla Juudeasta Galileaan opetuslastensa kanssa. Matka kulkee Samarian maassa sijaitsevan Sykar-kaupungin halki. Tämä reittivalinta on ajan tavoista poikkeava, sillä juutalaiset usein kiersivät Samarian tarkoituksella välttääkseen samarialaisten näkemisen, joiden kanssa he eivät olleet missään tekemisissä. Pysähtyessään kaupungilla kaivolle juomaan vettä Kristus tapaa samarialaisen naisen. He keskustelevat, ja Kristus opettaa naiselle vertauskuvan elävästä vedestä. Heidän keskustellessaan nainen ymmärtää, että mies, jonka kanssa hän keskustelee, on Messias. 

Tarinalla on mielestäni kaksi opetusta. Ensimmäinen opetus on selvä: Kristus opettaa vertauskuvalla elävästä vedestä, että Hänen opetuksiaan noudattava voi saada iankaikkisen elämän. Vaikka tämä onkin tärkeä opetus, haluan hetkeksi keskittyä tarinan toiseen opetukseen, joka ei ole ensilukemalta yhtä ilmeinen. 

Nimittäin siihen, että nainen tunnisti Messiaan. Tunnistaisitko sinä Kristusta, jos Hän kävelisi ohitsesi ihmisjoukossa? 

Miten me voisimme tunnistaa Messiaan? 

Tarkastellaanpa tarinaa hieman. Jakeessa yhdeksän nainen puhuttelee Jeesusta ensimmäisen kerran. Hän kutsuu Jeesusta ”juutalaiseksi”. 

Jeesus ja nainen keskustelevat. Keskustelun jatkuessa naisen Jeesuksesta käyttämät kutsumanimet muuttuvat: Seuraavan kerran Jeesusta puhutellessaan jakeessa 11 nainen kutsuu Häntä ”Herraksi”, samoin uudestaan jakeissa 15 ja 19. Jakeen 19 lopussa hän kutsuu Kristusta ”profeetaksi”, ja lopulta jakeessa 29 ”Messiaaksi”. 

Voimme oppia samarialaiselta naiselta paljon. Hän oli selvästi kuullut Kristuksesta, joka tulisi lunastamaan maailman. Hän uskoi Kristukseen. Ja hänellä oli tarpeeksi uskoa tunnistaa Kristus. Samarialaiselta naiselta olen oppinut, että minun on oltava aina hengellisesti valmis. Vaikka Kristus ei fyysisesti kävelisikään ohitseni, ellen ole hengellisesti terävimmilläni, saatan olla huomaamatta tilanteita tai ihmisiä, joita Hän lähettää minulle voidakseni toimia instrumenttina Hänen käsissään. 

Ajattele, jos tuolla samarialaisella naisella ei olisi ollut uskoa Kristukseen. Hän olisi silloin elänyt tuon päivän vain ajatellen, että tapasi mukavan miehen hakiessaan vettä kaivolta. Silloin nainen ei olisi ymmärtänyt kyseisen hetken merkityksellisyyttä, eikä meille olisi luettavana tätä arvokasta kertomusta  Raamatussa. 

Tästä artikkelista voit lukea lisää ajatuksiamme Raamatusta.

Oma kokemukseni on, että maistaessani elämän vettä, eli opiskellessani Kristuksen elämästä ja opetuksista opin tuntemaan Kristusta enemmän. Vaikka emme voi samalla tavoin keskustella Kristuksen kanssa kuten nainen teki, pyhien kirjoitusten lukeminen voi olla meille vastaavanlainen keino tulla hengellisesti lähemmäs Kristusta. Vahvistaessani hengellistä puolta itsessäni voin opetella tunnistamaan Kristusta. Ylläpidän hengellisyyttä rukoilemalla ja pyrkien elämään auttaen muita, kuten Kristus teki. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Mitä sinä voisit tehdä tunnistaaksesi Kristuksen, jos Hän kävelisi ohitsesi?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Mitä voimme oppia samarialaiselta naiselta Kristuksen tunnistamisesta? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Vaikka et olisikaan aloittanut joululaulujen kuuntelemista jo elokuussa, viimeistään nyt on kuitenkin hyvä aika syventyä miettimään, miten tehdä tästä joulusta merkityksellisen. 

Mitkä asiat tuovat sinulle merkitystä jouluun? Itse pidän kiireettömyydestä, ja vaikka en kuuntelekaan joulumusiikkia jo elokuussa (ainakaan paljon), aloitan joulufiilistelyn ajoissa. Suunnittelen ja aloitan joululahjojen hankinnan aikaisin, ennen kuin loputtomat jouluruuhkat kaupoissa alkavat. Opiskelijabudjetillamme emme puolisoni kanssa vielä ole joulukoristeisin panostaneet, mutta kynttilät ja joulutortut tuovat jouluisaa tunnelmaa asuntoomme nekin.

Keveän hengellistä joulutunnelmaa luon soittamalla suosikkijoulualbumiani, David Archuletan albumia Winter In the Air. Albumi on ihana sekoitus kepeitä joululauluja ja kauniita lauluja Kristus-lapsesta. 

Millä muilla tavoin voisi muistaa Kristusta tänä joulun aikana?

Onneksemme tänäkin vuonna Tulkaa Kristuksen Luokse -sivustolle on koottu virkistäviä ideoita joulunajan viettoon. Kirkolla on jokavuotinen Valoa Maailmaan -joulukampanja, jonka teema vaihtuu vuosittain. Tämän vuoden teema on rakkaus. Ajatus on ihana: miten voin tänä jouluna ilahduttaa ja osoittaa hiukan enemmän lähimmäisenrakkautta kuin normaalisti? 

Sivulle on koottu muun muassa jo monta vuotta suosiota kerännyt palvelukalenteri, josta luukkujen takaa löytyy ihania ideoita ystävien piristämiseksi, palvelemiseksi ja uskon vahvistamiseksi. Avaa sivusto tästä ja tutustu! Sivulta löytyy myös kaunis jouluevankeliumi, joka liioittelematta on kaunein koskaan näkemäni joulukuvaelma Jeesus-lapsesta. Sen katsomisesta on tullut ihana jokavuotinen perinne. 

Ja nyt, pitäkää valonne korkealla, jotta se loistaisi maailmalle. Katso, minä olen valo, joka teidän on pidettävä korkealla – se, mitä te olette nähneet minun tekevän.

Kristus on maailman valo – meidän valomme. Valaistessamme lähimmäistemme mieliä ilahduttamalla heitä tänä joulun aikana me teemme, mitä Kristuskin teki palvelutyönsä aikana. Osoittamalla rakkautta muita kohtaan jaamme Kristuksen rakkautta rakkaillemme. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Kuinka sinä aiot muistaa Kristusta tänä jouluna?

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Valoa maailmaan rakkaudella appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kaiken muun kehityksen lisäksi arvojen muuttumisen lisäksi maailmassa ovat muuttuneet myös ilmasto, kulttuurit ja teknologinen kehitys. Ihan vain muutamia seikkoja mainitakseni. Varmasti mieleesi tulee monia muitakin asioita, joiden myötä maailma on muuttunut huimasti. 

Nopean muutoksen kyydissä voi tuntua siltä, kuin turvalliset perustukset murenisivat. Voi olla vaikeaa tietää, mitä mieltä pitäisi olla tai mihin itse uskoa. Onko siis ihme, että kaiken tämän muutoksen edessä yksittäinen ihminen voi toisinaan tuntea olevansa hukassa ja toivoton? Jos sinusta tuntuu siltä, et ole yksin! 

Minä olen usein tuskaillut maailman nopeaa tahtia muuttua. Ehkä se johtuu siitä, että monin tavoin koen useat vanhat arvot minulle tärkeiksi. Sallinet minun jakaa esimerkin. 

Maailma, jossa arvot muuttuvat

Olen unelmoinut lapsen saamisesta ja äitiydestä niin kauan kuin muistan. Olen melko nuori, ja olen huomannut joutuvani puolustamaan unelmaani ikäni vuoksi. Ikä tosin on vain yksi puolustamista vaativa seikka. Usein minusta tuntuu siltä, että sopiakseen muottiin tulisi naisen kouluttautua arvostettuun korkeakoulututkintoon ja hakeutua johtotehtäviin. Tämä tulisi tietenkin suorittaa yksin, ilman miestä, sillä nykypäivän naisen tulee olla itsenäinen. Eihän tällaiseen kuvioon lapset tai äitiys sovi. Ja mikäli nainen uskaltaa hankkia molemmat, siis sekä uran että perheen, ei kummankaan tulisi vaikuttaa toiseen millään lailla. Naisen tulee olla sekä uupumaton työkone että loppumattoman kärsivällinen ja jaksava vanhempi. 

Vain parikymmentä vuotta sitten vanhempieni ollessa minun ikäisiäni oli aivan normaalia, että lapsia hankittiin nuorena! Toki naiset ovat aina asettaneet itselleen paljon odotuksia (se ominaisuus taitaa vain kulkea kahden x-kromosomin mukana), mutta minusta tuntuu, että aikaisemmin nainen sentään sai olla äiti ilman sen suurempia selittelyitä. 

Lopulta oivalsin, ettei minun tulisikaan ottaa omille arvoilleni mallia maailman arvomaailmasta. Arvojen jatkuva muuttuminen aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta siitä, kuka minä olen ja minkälainen saan olla. Puhumattakaan kaikesta siitä stressistä, jonka tämänhetkiseen normiin sopeutuminen aiheuttaa! Ja kun tuo normi kuitenkin on taas täysin eri viiden tai kymmenen vuoden päästä, eikö vain kannattaisi etsiä arvomallia jostain pysyvästä? 

Onneksi tuo pysyvyys on löydettävissä. Taivaallisen Isän arvot ovat muuttumattomia. Ne eivät muutu maailman muuttuessa. Minua se auttaa ylläpitämään toivoa siitä, että minulla todellakin on paikka tässä maailmassa. 

Mistä löytää toivoa?

Muistatko, mitä Gandalf sanoi Galadrielille tämän kysyessä, miksi hän oli valinnut Bilbon kääpiöiden mukaan vaaralliselle matkalle lohikäärmeen luokse? 

Gandalf viisaasti sanoi, että hän uskoi pienten ystävällisyyden tekojen olevan voimakkaita tapoja pitää epätoivoa loitolla. 

Uskon tämän pätevän myös toivon etsimiseen nykymaailmassamme. Pienillä teoilla voi olla valtavan suuri vaikutus epätoivon torjumiseen – ja usko minua, puhun kokemuksesta!

Tästä voit lukea enemmän kokemuksestani toivottomuudesta. 

Jeesuksesta Kristuksesta opiskelu on ollut konkreettinen tapa, jonka avulla olen löytänyt ja ylläpitänyt toivoa. Hänen elämästään lukeminen Uuden Testamentin sivuilta on tuonut minulle lohtua, ja Hänen opetustensa soveltaminen omaan elämääni on tuonut minulle sitä pysyvyyttä, jota olen paljon kaivannut. Sellaista pysyvyyttä, jota en ole löytänyt muualta. Kristuksesta opiskeleminen on myös auttanut minua luomaan henkilökohtaisen suhteen Hänen kanssaan. Mikään ei anna enemmän toivoa kuin tieto siitä, että maailman puhtain ja voimakkain olento on sinun puolellasi ja tahtoo auttaa ja tukea sinua! 

Totuuden tunnistaminen on olennaista toivon etsimisessä 

Maailman nopeatempoisen muutoksen tahdissa minun on toisinaan vaikeaa muistaa, että kaiken myllerryksen alla tosiaan on vielä olemassa totuuksia, joihin voin nojata. Vaikka mitä tapahtuisi, tiedän, että taivaallinen Isä elää ja että olen hänen tyttärensä. Tiedän, ettei kuolema tarkoita kaiken loppua. Tiedän, että voin olla perheeni kanssa ikuisesti. Vaikka moni asia maailmassa on muuttuvaa, minulle tuo suurta lohtua tietää, että nämä totuudet eivät muutu, vaikka ihmisten mielipiteet muuttuisivatkin. 

Olen oppinut, että löytääkseni pysyvää toivoa minun on osattava tunnistaa ero oikean ja väärän välillä. Toivo löytyy totuuden luota. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko opettaa iankaikkisia totuuksia, ja oma kokemukseni on, että nämä totuudet ovat antavat enemmän toivoa ja lohtua kuin mikään muu, mistä voisi toivoa etsiä. 

Kirkon presidentti Russell M. Nelson sanoi puheessaan The Love and Laws of God (2019) vapaasti suomennettuna näin:

Totuus on totta. Jotkut asiat ovat yksinkertaisesti tosia. — Monet väittävät totuuden olevan suhteellista ja ettei sellaisia asioita kuten taivaallisia lakeja tai taivaallista suunnitelmaa ole olemassa. Tällainen väite ei yksinkertaisesti ole totta. Oikean ja väärän välillä on ero. Totuus perustuu lakeihin, jotka Jumala on asettanut taatakseen lastensa riippumattomuuden, suojan ja kasvamisen. Uskomme siihen tai emme, iankaikkiset lait ovat voimassa ja vaikuttavat meidän jokaisen elämään. 

Minun kokemukseni toivon löytämisestä näyttää tältä. Miten sinä olet löytänyt toivoa? Onko jotain, mitä haluaisit kuulla aiheesta lisää?

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kuinka löytää toivoa maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Minulle tällainen hetki koitti lähetystyöni loppupuolella. Oli myöhäinen syksy, joka oli Kanadan leveyspiireillä Suomen kaltaisesti synkkä ja pimeä. Minulla oli enemmän vastuita ja haasteita kuin pystyin kantamaan. Tunsin oloni toivottomaksi. 

Sitä ennen olin aina ollut positiivinen ihminen, joka haaveili tulevasta kuten kuka tahansa juuri vanhempien siipien alta pois muuttanut. Jos minua olisi pyydetty kuvailemaan itseäni yhdellä sanalla, olisin luultavasti käyttänyt sanaa ”toiveikas”.  

Ensimmäistä kertaa elämässäni en tuntenut toivoa. 

Se tuntui oudolta. Olin aina ajatellut, että koska olen niin positiivinen ihminen, selviäisin vaikeistakin ajoista varmasti kunnialla. Ja nyt ei tuntunut, että edes selviydyin, vaan jotenkin vain raahauduin päivä kerrallaan eteenpäin. 

 Minusta tuntui, että olin kokonaan yksin. 

Silloin aloin rukoilemaan enemmän ja syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin olin elämässäni rukoillut. Kerroin elämästäni ja tuntemuksistani Herralle tarkemmin kuin olin koskaan ajatellut olevan tarpeen. Näistä polvillani viettämistäni hetkistä tuli minulle se asia päivässä, jota eniten odotin. 

Mitä opin?

Koin, että omat voimani olivat kuluneet kokonaan loppuun. Täydeksi yllätyksekseni sain tänä vaikeana hetkenä voimaa, jonka tiesin tulevan taivaista. Minusta tuntui siltä, kuin Kristus olisi kantanut minua.

Noin vuotta aikaisemmin olin törmännyt runoon, joka nyt tuntui kuvailevan omaa tilannettani täydellisesti:

Eräänä yönä näin unta,

että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa.

Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni.

Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet,

toiset olivat minun, toiset Jeesuksen.

Kun viimeinen kuva avautui eteeni,

etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta.

Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina

ja surullisimpina hetkinä

jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet.

Sitä en voinut ymmärtää,

ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi.

”Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua,

että kuljet kanssani koko matkan.

Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina

hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet.

Miksi jätit minut yksin silloin,

kun tarvitsin sinua kipeimmin?”

Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni,

en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin.

Näit vain yhdet jalanjäljet siksi,

että minä kannoin sinua.”

(Margaret Fishback Powers 1964.)

Ensimmäinen oppimani asia oli, että vaikka olin tuntenut oloni yksinäiseksi, en ollut oikeasti yksin. Vapahtaja oli minun kanssani ja lainasi minulle omaa voimaansa, jotta jaksaisin jatkaa eteenpäin. 

Olin rukoillut, että vaikeudet otettaisiin minulta pois. Jos rukoukseeni olisi vastattu kuten toivoin, en olisi kokenut Kristuksen kantavaa voimaa ja oppinut toista tärkeää opetusta: minä en aina tiedä parhaiten, mitä tarvitsen. Olen kiitollinen, että Taivaan Isä ei vastannut rukoukseeni toivomallani tavalla vaan siten, miten Hän tiesi oikeaksi. Jos olisin saanut toivomani – että vaikeuteni olisi otettu minulta pois – en olisi oppinut tätä tärkeää läksyä. 

Tästä artikkelista voit lukea lisää ajatuksia siitä, mitä voimme saavuttaa vaikeuksiemme kautta

Lopulta tämäkin haaste väistyi, kun opin huolehtimaan itsestäni paremmin ja omat voimani palautuivat. Huomasin kuitenkin, ettei vastoinkäyminen helpottanut ennen kuin olin ymmärtänyt, mitä minun piti siitä oppia. Selvästi meille annetaan vastoinkäymisiä, jotta niistä selviydyttyämme olemme entistä vahvempia ja opetuksen viisaampia! 

Ja ilokseni opin uudestaan tuntemaan toivoa. Eikä tulevaisuus näyttänyt enää pelottavalta, vaan uskalsin taas haaveilla tulevasta. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo.

Miten sinä olet saanut apua vaikeina aikoina? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kaksi asiaa, jotka opin kohdatessani täyden toivottomuuden appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jumaluuden kolme jäsentä eivät kuitenkaan ole yksi ja sama persoona. He ovat kolme erillistä olentoa. Talmagen mukaan ”nämä [Isä, Poika ja Pyhä Henki] muodostavat pyhän kolminaisuuden, joka käsittää kolme fyysisesti erillistä yksilöä, jotka yhdessä muodostavat taivaiden johtavan neuvoston”. (kts. James E. Talmage: Jeesus Kristus. Suomennettu painos 1982.) 

Opissa ja liitoissa 130:22 sanotaan:

Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös; mutta Pyhällä Hengellä ei ole liha- ja luuruumista, vaan hän on henkipersoona. Ellei niin olisi, Pyhä Henki ei voisi asua meissä.

Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenten näkemys jumaluuteen perustuu kaikkiin pyhiin kirjoituksiin, myös raamattuun. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Kristuksen ja Taivaallisen Isän välistä suhdetta. Opettaessaan Kristus ei koskaan ottanut vastaan kiitosta ihmisiltä. Hän antoi kaiken kunnian aina Isälle. Esimerkiksi Mark. 10:18 Jeesus sanoo miehelle: Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Koko maanpäällisen elämänsä aikana Kristus pyrki kunnioittamaan Isäänsä ja opettamaan ihmisiä tekemään samoin. Kristus ei tullut toteuttamaan omaa tahtoaan, vaan toteuttamaan Isänsä tahdon. 

Apostolien teoissa luvuissa 6 ja 7 kerrotaan Stefanoksesta, joka tuomitaan kivitettäväksi. Luvun 7 jakeissa 55 ja 56 Stefanos näkee juuri ennen tuomiotaan kaksi erillistä persoonaa: Jumalan ja Kristuksen, joka seisoo Jumalan oikealla puolella. 

Jumaluuden ymmärtämiseksi on osattava erottaa jumaluuden jäsenet toisistaan. Toisin kuin kolminaisuudessa opetetaan, he ovat eri persoonia, ja heillä on omat tehtävät ja roolit. Olen itse oppinut ymmärtämään jumaluutta opiskelemalla persoonista yksilöinä ja pyrkien kehittämään suhdettani heistä jokaisen kanssa. 

Taivaallinen Isä

Iankaikkinen Isä, Elohim, on henkiemme isä. Hän on kaikkivaltias ja kaikkitietävä. Hän on luonut henkemme, ja me olemme kirjaimellisesti Hänen lapsiaan. Taivaallisella Isällä on fyysinen ruumis. Meidät on kirjaimellisesti luotu hänen kuvaksensa. 

Jeesus Kristus 

Kristusta kutsutaan Esikoiseksi, sillä hän on Taivaallisen Isän ensimmäinen henkilapsi. Hän on Jumalan ainosyntyinen: kuten mekin, myös Kristus on Taivaallisen Isän lapsi, mutta vain Kristus on Jumalan lapsi myös fyysisesti. (kts. Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika.) Hän on Vapahtajamme, sillä hän kärsi ja kuoli maailman syntien tähden. Vain Kristuksen armon kautta me voimme pelastua. Hän on Vanhan Testamentin Jehova ja Uuden Testamentin Messias. Häntä kutsutaan Luojaksi, sillä Hän loi maailman Taivaallisen Isän johdolla. 

Pyhä Henki

Pyhä Henki on henkipersoona, jolla ei ole fyysistä ruumista, toisin kuin Isällä ja Pojalla. Hän todistaa Isästä ja Pojasta. Me voimme tuntea Hänen läsnäolonsa ja Hän voi ohjata, auttaa sekä lohduttaa meitä. Taivaallinen Isä puhuu kanssamme Pyhän Hengen kautta. 

Jumaluuden jäsenistä käytettävät nimitykset 

Toisinaan on vaikeaa ymmärtää, milloin pyhissä kirjoituksissa puhutaan Taivaallisesta Isästä ja milloin Kristuksesta. Sen vuoksi koko jumaluuden käsittäminen voi olla haastavaa. Olen huomannut, että minua auttaa, kun opin heistä pyhissä kirjoituksissa käytettävät eri nimet ja nimitykset. Esimerkiksi juuri Jehova ja Messias viittaavat Kristukseen, Elohim Taivaalliseen Isään. 

Jumala-termiä saatetaan joskus käyttää viittaamaan sekä Taivaan Isään että Kristukseen, joskus myös Pyhään Henkeen. Ja toisinaan Kristuksesta käytetään nimitystä ”Isä”. Tämä voi aiheuttaa hämmennystä ja kysymyksiä siitä, eikö tässä ole kyseessä juuri kolminaisuus. Mutta loppujen lopuksi asia ei ole niin monimutkainen kuin miltä se kuulostaa. 

Onko Kristus Isä vai Poika? 

Vanhin Ballard opettaa Kristuksen monista nimistä puheessaan Building Bridges for Understanding. Vapaasti suomennettuna Ballard sanoo: 

Kuinka Jeesus Kristus voi olla sekä Isä ja Poika? Se ei ole niin monimutkaista kuin miltä se kuulostaa. Vaikka Hän on Jumalan Poika, Hän on kirkon pää, joka on uskovaisten perhe. Kun synnymme hengellisesti uudelleen [kun menemme kasteelle], me tulemme adoptoituneeksi Hänen perheeseensä. Hänestä tulee Isämme tai johtajamme. 

Mennessämme kasteelle me siis synnymme uudelleen Kristuksen kautta, ja meistä tulee kuvainnollisesti Hänen jälkeläisiään!

Entäs pyhien kirjoitusten kohdat, joissa puhutaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan yhtä? Tällaiset jakeet on helppo tulkita väärin ja ymmärtää, että jumaluuden jäsenet olisivat kirjaimellisesti yhtä, kolminaisuus, yksi ja sama persoona. Usein jakeissa kuitenkin tarkoitetaan Heidän yhteistä tarkoitustaan. Isä, Poika ja Pyhä Henki työskentelevät yhdessä saattaakseen meidät takaisin heidän luokseen. Heillä on yhteinen päämäärä, ja he työskentelevät yhdessä sen toteuttamiseksi. 

Tästä artikkelista voit lukea Susannan kokemuksia uskosta

Jos emme usko kolminaisuusoppiin, olemmeko kristittyjä?

Kirkon keskeisimmät opit on jäsennelty uskonkappaleisiin. Ensimmäinen uskonkappale ilmaisee: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.” Tämä on kirkkomme perustuksellinen oppi, joka yksinkertaisuudellaan selittää sen, mihin uskomme keskittyy. Me uskomme kolmeen jumaluuden jäseneen, mutta emme kolminaisuuteen. Omistautumisemme ja hartautemme kohdistuu heihin, kuten muissakin kristinuskoissa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat kristittyjä.   

Tästä voit lukea lisää siitä, miksi myöhempien aikojen pyhät voidaan lukea kristittyjen joukkoon

Toisinaan olen pohtinut, miten voin tehdä jumaluuden jäsenistä todellisemman osan elämääni. Mielestäni se vaatii tietoisia ponnisteluja. Vuosia sitten pohdin tätä kysymystä nuorten naisten leirillä. Järkeilin, että voin oppia tuntemaan Taivaan Isää rukoilemalla Hänelle. Pyhää Henkeä voin kirjaimellisesti tuntea. Mutta miten oppia tuntemaan Kristusta?

Sain leirillä vastauksen, joka yllätti minut. Jotta voisin oppia tuntemaan Jeesusta Kristusta, minua kehotettiin palvelemaan muita ja sillä tavoin noudattaa Kristuksen opetuksia. Olen yhä uudestaan ja uudestaan huomannut, että tämä neuvo on ollut yksi elämäni tärkeimmistä opetuksista. Olen todella oppinut ymmärtämään Kristuksen elämää, josta voimme lukea Uudessa Testamentissa, kun olen pyrkinyt toimimaan kuten Kristus toimisi. 

Henkilökohtainen suhteeni jokaiseen jumaluuden jäseneen ja ymmärrykseni jokaisesta heistä on siunannut elämääni monin tavoin. Taivaallisen Isän minua kohtaan osoittama rakkaus on toiminut kantavana voimana elämässäni, kun olen ollut sen tarpeessa. Olen löytänyt suuntaa ja tarkoitusta seuratessani Kristuksen esimerkkiä. Pyrkimällä kuulemaan Pyhää Henkeä Hänen ohjatessaan minua Jumalan minulle valmistamalle polulle olen löytänyt elämästäni mahdollisuuksia, joita en olisi yksin löytänyt. 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

Kenestä jumaluuden jäsenestä sinä haluaisit oppia lisää? 

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Miksi myöhempien aikojen pyhät eivät usko kolminaisuuteen? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Ehkä sinulle on joskus tullut ajatus, että nyt pitäisi soittaa isoäidille, mutta et oikein ymmärrä, miksi. Tai ehkä sinusta on tuntunut siltä, että sinun tulisi sanoa jotakin kävelytiellä sinua vastaan kävelevälle henkilölle. Ihmettelet kuitenkin tuota tunnetta, koska vastaantuleva henkilö on tuntematon. 

Jos olet tuntenut näin, ymmärrän, miltä sinusta tuntuu! 

Monet tällaisista tunteista koin lähetystyöni aikana Kanadassa. Se oli aikaa elämässäni, jolloin tunsin ehdottomasti olevani lähellä taivaita, ja ajatukseni olivat usein oikealla taajuudella Pyhää Henkeä kuullakseni. Tässä artikkelissa jakamani asiat ovat oivalluksia, jotka ovat syventäneet uskoani ja ymmärrystäni jumaluudesta. 

Opetellessani tunnistamaan, miten Pyhä Henki puhuu minulle, minua on auttanut kuulla muiden ihmisten kokemuksia Pyhän Hengen kuulemisesta. Mikäli sinä etsit myös Pyhän Hengen ääntä elämässäsi, ehkä sinuakin voi auttaa muiden ihmisten kokemusten kuuleminen. Minkälaisia hengellisiä kokemuksia sinulla on ollut elämässäsi ja miltä ne ovat tuntuneet? 

Tässä artikkelissa lisätietoa siitä, kuinka voimme kuulla tai tuntea Pyhää Henkeä elämässämme.

Minun on toimittava niiden tuntemusten mukaan, joita minulle annetaan 

Mieleeni on erityisesti painunut tilanne lähetystyöni alkupuolelta, kun olimme toverini kanssa ajamassa tunnin ajomatkaa pienestä kaupungista toiseen. Matkalla ajoimme vanhan puutalon ohi, joka oli koristeltu jouluvaloin. Minulle tuli yllättävän voimakas tunne, että meidän tulisi pysähtyä ja mennä tapaamaan tuon talon asukkaita. 

Lähetyssaarnaajalle tämä olisi tuiki tavallista: me juttelimme entuudestaan tuntemattomille päivittäin. Nyt järkeilin kuitenkin, että olimme autossa matkalla toiseen paikkaan, eikä meillä olisi aikaa pysähtyä minun hassujen ajatusteni vuoksi. En koskaan maininnut tunteestani toverilleni. 

Tämä hetki on jäänyt vaivaamaan minua. Myöhemmin olen oppinut, että Pyhä Henki puhuu minulle usein samoin kuin Hän teki tässä tilanteessa. Minulle saattaa yhtäkkiä nousta mieleen jokin asia, joka pitäisi tehdä heti. Usein tunnetta seuraa sykkeen nouseminen ja yllättävä jännitys. 

Olen myös oppinut, että toimiessani tällaisen yhtäkkisen tunteen mukaan olen jälkeenpäin aina tyytyväinen, että tein sen. Jos taas en toimi tuon tunteen mukaan, se jää poikkeuksetta vaivaamaan minua. 

Kerran tunsin tuon saman tunteen kehottavan minua kääntymään ympäri ja juttelemaan kanadalaisessa kauppakeskuksessa nuorelle miehelle, jonka oli juuri kävellyt ohitseni. Epävarmana siitä, mitä sanoisin, päätin toimia tunteen mukaan. Käännyin ympäri ja kävelin miehen luokse. Selitin hänelle minusta tuntuneen siltä, että minun pitäisi tulla sanomaan hei, mutta en tiennyt miksi. Samalla annoin hänelle korttini. Kerroin, että hän voisi ottaa yhteyttä, mikäli tahtoisi hengellistä opastusta lähetyssaarnaajilta.

Yllätyksekseni tämä nuori mies liikuttui kyyneliin asti ja kertoi, että hän oli juuri kokenut jotain vaikeaa elämässään ja että tämä pieni ystävällinen ele oli juuri se, mitä hän tarvitsi. Juttelimme hetken, mutta en nähnyt häntä koskaan sen jälkeen. Tiesin kuitenkin, että olin tehnyt tuossa hetkessä oikein noudattaessani Pyhän Hengen kehotusta avata suuni ja jutella tälle miehelle.  

Kun toimin näiden Pyhän Hengen viestimien tunteiden mukaan, toimin instrumenttina Jumalan käsissä ja saan odottamattomia tilaisuuksia auttaa ympärillä olevia ihmisiä ja läheisiäni. Noudattaessani tämän sykettä nostavattavan tunteen kehotuksia Taivaan Isä lähettää ympärilleni enemmän ihmisiä, joita voin auttaa. Sen sijaan kun en ole uskaltanut tehdä sitä, mitä Pyhä Henki minulta pyytää, nuo pyynnöt harvenevat. 

Ajattelen, että Taivaan Isä antaa meille enemmän ohjausta, jos todistamme olevamme sen arvoisia ja jos teemme, kuten hän neuvoo. Sillä tavalla osoitamme olevamme Hänen luottamuksensa arvoisia. 

Olen oppinut, että voin vahvistaa Pyhän Hengen tuntemista vain toimimalla ajatusteni mukaan, jotka tulkitsen Pyhän Hengen kehotuksiksi. Mitä enemmän olen tätä tehnyt, sitä varmempi olen ollut siitä, että kyseessä todella on Pyhä Henki eikä vain omat ajatukseni. 

Sydämen kääntäminen kohti Kristusta on enemmän kuin vain todistus Hänestä

Ollessani Provossa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa ennen varsinaisen lähetystyöni aloittamista sain tilaisuuden kuunnella Vanhin Bednarin puheen, jonka hän oli pitänyt tuossa samassa paikassa joitakin vuosia sitten. Puheessaan hän sanoi jotain, joka vangitsi minut kuuntelemaan koko puheen tarkemmin kuin olen varmaan mitään kuunnellut koskaan sitä ennen. 

Bednar kertoi, ettei riitä, että meillä on todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Todistus on jotain, jonka saamme tuntiessamme Pyhää Henkeä ja kokiessamme hengellisiä kokemuksia. Sen eteen ei varsinaisesti tarvitse tehdä työtä, vaan kokiessamme hengellisiä kokemuksia Pyhä Henki todistaa meille totuudesta. Jos todella haluamme kestää uskollisina loppuun asti (3. Nefi 15:9), meidän on tehtävä muutakin kuin vain kuunneltava Pyhää Henkeä. 

Meidän on käännettävä koko sydämemme Kristuksen puoleen. 

Sydämen kääntäminen Kristuksen puoleen ei ole yhtä helppoa kuin todistuksen saaminen. Kun todistuksen voi katsoa olevan jotain, joka annetaan, sydämen kääntäminen vaatii aktiivista työskentelyä ja tavoitteellisia valintoja. Sydämen kääntymystä varten meidän on työskenneltävä elämämme jokaisena päivänä oppiaksemme lisää Kristuksesta, löytää halua Hänen seuraamiselleen ja elää Hänen opetustensa mukaan. 

 En ole varma, sanoiko Bednar tosiaan näin, vai onko se muistikuvani siitä, mitä Pyhä Henki opetti minulle Bednarin sanojen kautta. Muistan tämän hetken kuitenkin muuttaneen minua pysyvästi. Ymmärsin, että Kristuksen seuraaminen on aktiivista työskentelyä ja jokapäiväistä sitoutumista Hänen seuraamiselleen. 

Pohjimmiltani haluan sanoa tämän: nämä jakamani kaksi kokemusta ovat minulle merkityksellisiä siksi, että ne ovat olleet minua hengellisiä oivalluksen hetkiä. Sinun oivalluksesi voivat olla minun kokemuksiini verrattuna erilaisia. Lupaan kuitenkin, että etsiessäsi hengellisiä kokemuksia avoimin mielin taivaat voivat aueta sinulle. 

Millä tavoin Pyhä Henki puhuu sinulle? 

Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Kaksi opetusta Pyhän Hengen kuulemisesta, jotka ovat muuttaneet elämäni appeared first on SeuraaKristusta.fi.