Stressaantuneille äideille: 6 askelta tasapainoisempaan elämään

Neljä lasta viidessä vuodessa. Niin minun perheeni muodostui. Mutta ei yksi kerrallaan, kaksi nuorinta ovat kaksoset. Nyt vanhin lapseni on 12-vuotias ja nuorimmat 6-vuotiaita. Noina alkuvuosina annoin kaikkeni perheelleni, joka päivä (ja joka yö). Olin iloinen, että pystyin jäämään kotiin ja kasvattamaan lapsukaiseni, mutta jokin oli pielessä. En ollut onnellinen.

Kaksosteni ollessa 1,5-vuotiaita huomasin olevani syöksykierteessä kohti synkkää paikkaa. Ja kaiken äitiyden monotonian keskellä tajusin, että vaikka rakastinkin perhettäni, en rakastanut enää itseäni omassa elämässäni. Olin antanut kaikkeni perheelleni ja unohtanut, kuka itse asiassa olinkaan.

Tiesin, että minun oli tehtävä muutoksia ja noiden muutosten tekeminen oli vain minusta itsestäni kiinni. Jos en tekisi niitä, pelkäsin sillä olevan vakavia seurauksia perheelleni ja mahdollisesti avioliitollenikin.

Olen kirjailija. Joten kohdatessani syvää surua, avasin myöhään eräänä iltana kannettavan tietokoneeni ja aloin vain kirjoittaa. Se oli vain sanojen sekamelskaa – hyvä, jos ne muodostivat edes lauseita. Jotkin kirjoittamani asiat tuolla näytöllä olivat pelottavia. Mutta tämän erittäin avoimen ja rehellisen omien ajatusteni ja tunteideni sanoiksi pukemisen kautta ymmärsin jotain. Minulle kävi selväksi, että on kuusi asiaa, joita en tehnyt tai en ollut ymmärtänyt, että minun pitäisi toteuttaa. Nuo kuusi asiaa auttoivat minua pian saamaan elämäni takaisin tasapainoon ja lopulta myös löytämään itseni uudelleen.

1. Olen arvokas

Minun oli ymmärrettävä, että minulla on muutakin arvoa kuin vain vaipanvaihtajana, ruoanlaittajana ja pyykinpesijänä. Minun oli todella sisäistettävä, että olen jo arvokas, koska olen Jumalan tytär. Kun yritämme perustaa arvomme saavutuksillemme, ulkonäöllemme ja jopa sille, millaisia äitejä olemme, epäonnistumme väistämättä.

Tiedän, että tuntiessani olevani eksyksissä, hämmentynyt tai stressaantunut, ei se johdu siitä, että Hän olisi kääntänyt selkänsä minulle; se johtuu siitä, että minä olen kääntänyt selkäni Hänelle. Aloin herätä aiemmin. Valitsin käyttää hieman aikaa pyhien kirjoitusten, rukouksen ja päiväkirjaan ajatusteni ja tunteideni kirjaamisen parissa. Tunsin varmuutta, että olen muutakin kuin vaippoja vaihtava kokki. Olen arvokas, koska olen Jumalan lapsi. Olen jumalallista alkuperää ja niin on tehtäväni äitinäkin.

2. Unelmat ovat todellisia

Suurin tuskan aiheeni elämässäni oli se, että jouduin laittamaan unelmani syrjään kasvattaakseni lapsiani. Monille meistä äitiys on todella tärkeä unelma. Ja sitä se oli minullekin! Mutta uskon, että meidät on lähetetty tänne jotain suurempaa tehtävää varten. Uskon, että kyvyt ja lahjat, joilla Jumala on meitä siunannut, auttavat meitä tulemaan sellaisiksi ihmisiksi, jollaisia Hän haluaa meidän olevan. Sydämessäsi oleva unelma on osa sitä, jollaiseksi sinut luotiin. Sen vuoksi sinulla on ne erityiset kyvyt ja lahjat, joita tarvitset sen toteuttamiseksi. Ja minun ongelmani oli, että laitoin kaikki nuo unelmat syrjään ja yritin tukahduttaa tuon osan itseäni. Kykyjemme käyttäminen voi siunata ihmisiä kodeissamme, yhteisöissämme ja työpaikoillamme – ihan kaikkialla.

Joskus sen myöntäminen, että sinut on tarkoitettu muuhunkin (ei ainoastaan olemaan äiti) voi auttaa palauttamaan pilkkeen silmäkulmaasi. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ehkä sinun täytyy odottaa tovi toteuttaaksesi unelmasi, mutta muista unelmiesi olevan todellisia. Näe itsesi, ei pelkästään äitinä, vaan myös lahjakkaana yksilönä, joka voi tehdä maailmasta paremman paikan.

3. Määrittele roolisi ja suojele niitä

Roolimme määrittelevät vastuut, joita meillä on. Joitain rooleja ovat esimerkiksi: äiti, isä, puoliso, kodinhoitaja, työntekijä, valmentaja, vanhempainlautakunnan puheenjohtaja ja pyhäkoululuokan opettaja. Löytääksesi paremman tasapainon, on tärkeää, että määrittelet roolisi ja kirjoitat ne ylös. Useimmilla meistä on varsin pitkä lista rooleja. Ihminen pystyy toimimaan yhtäaikaisesti keskimäärin noin kahdeksassa merkittävässä roolissa häkeltymättä niistä tai palamatta loppuun.

Kunhan tiedät tärkeimmät roolisi, pyri suojelemaan niitä. Kaksi tapaa, joilla voimme suojella roolejamme, on oppia sanomaan ”ei” asioille, jotka eivät ole yhtä tärkeitä ja kunnioittaa jokaista roolia sen vaatimalla huomiolla. Saatamme käyttää koko päivän kokaten, siivoten sekä maksaen laskuja ja sitten ihmetellä miksi kitisevät taaperomme roikkuvat jaloissamme päivällisaikaan. Ajattelemme olleemme äitejä koko päivän, kun todellisuudessa olemmekin olleet kodinhoitajia. Joskus lapsemme tarvitsevat meidän olevan vain vähän enemmän äitejä.

4. Järjestä ajankäyttösi

Ymmärrettyämme tärkeimmät roolimme ja tehdessämme parhaamme ollaksemme läsnä rooleissamme, voimme käyttää aikamme paremmin saadaksemme kaiken irti noista rooleista. Pystytkö laittamaan ruokaa ja auttamaan lasta kotitehtävissään samanaikaisesti? Pystytkö vastaamaan sähköpostiin istuessasi odotusaulassa? Todellakin! Ole tehokas aina kun mahdollista. Mutta muista, että hypellessäsi kiehuvan pastan ja laskutoimitusten väliä, tasapainoilet yhtä aikaa kahden roolin välillä.

Ajankäytön suunnittelu on toinen tehokas tapa antaa itsellesi aikaa olla äiti, aikaa tehdä kotitöitä, aikaa olla työntekijä ja niin edelleen. Kun on aika olla äiti, olet läsnä. Kun on aika tehdä töitä, lapsesi ovat ymmärtäväisempiä, sillä olet antanut aikaasi heillekin. Kun järjestät ajankäyttösi, löydät aikaa asioille, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä sinulle.

5. Vaali lapsiasi

Vanhemman roolissamme näemme joskus lapsemme vain henkilönä, joka sotkee tai näemme vain riidat, joita he kodissamme aiheuttavat. Unohdamme nähdä heidät kuten taivaallinen Isä heidät näkee. Meidän tulee rakastaa ja hoivata heitä kuten Hän tekee ja todella vaalia heitä, sillä emme tiedä kuinka pitkään saamme olla heidän kanssaan.

Joten järjestä aikaa luodaksesi muistoja heidän kanssaan. Ja jopa huonoina päivinä, muista järjestää aikaa hetkille heidän kanssaan. Usein juuri nuo pienet rakkauden hetket ja kärsivällisyys, kun meillä ei ole enää mitään muuta annettavaa, ovat ne asiat, joilla todella on merkitystä.

6. Jokainen tarvitsee omaa aikaa

Koemme usein syyllisyyttä ottaessamme aikaa itsellemme, erityisesti naisina ja hoitajina. Mutta oman kokemukseni kautta olen oppinut, että jokainen tarvitsee omaa aikaa. Tarvitsemme aikaa poissa perheemme luota. Tarvitsemme aikaa puolisomme kanssa. Ja ne meistä, jotka teemme töitä sydämissämme odottavien unelmiemme eteen, tarvitsemme aikaa luodaksemme mahdollisuuksia tehdä töitä ja verkostoitua.

Ajan järjestämisessä asioille, joilla on eniten merkitystä, ei ole mitään uutta. Profeetat, apostolit ja muut kirkon johtajat ovat kehottaneet meitä tekemään niin jo vuosikausia. Miksi se sitten on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että haluamme olla kaikki kaikille koko ajan. Mutta se ei ole mahdollista. Realististen odotusten asettaminen itsellesi, puolisollesi ja lapsillesi on avain tasapainoiseen elämään.

Tasapainoinen elämä ei ole päämäärä, jonka saavutat. Tasapainoinen elämä on ennemminkin kuin vuoristorata. Se on syklistä, koska elämä asettaa jatkuvasti eteemme odottamattomia pudotuksia. Tasapainoinen elämä on sitä, että meillä on tarvittavat työkalut selvitäksemme pudotuksista, syöksykierteistä ja surmansilmukoista, joilla on kaikista eniten merkitystä.

Tuon viisi vuotta sitten kokemani synkän paikan jälkeen minulla on ollut muita jyrkkiä pudotuksia elämässäni ja olen varma, että minua odottaa vielä yksi jos toinenkin surmansilmukka. Mutta nyt olen varustautunut kuudella ”äidin ratkaisulla”, jotka auttavat minua löytämään tasapainoa, auttavat minua löytämään itseni jälleen. Pystyn muistuttamaan itseäni, että Jumalan silmissä olen arvokas – aivan kuten sinäkin.

 

Artikkelin on kirjoittanut Nicole Carpenter ja se on alun perin julkaistu lds.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.