Huom.! Tämä artikkeli on kirjoitettu ennen lokakuun 2019 yleiskonferenssia, eikä sen ole tarkoitus olla selostus tuon konferenssin tapahtumista.

”No, minun Jumalani ei usko tuota.”

”Minun Jumalani ei koskaan antaisi tuollaista tapahtua.”

”Tuo ei ole se Jumala, johon uskon.”

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan yhä uudelleen, että meidän täytyy mukauttaa tahtomme Jumalan tahdon mukaisesti. Ei toisin päin. Nykyään näyttää kuitenkin olevan suosittua ilmaista uskovansa Jumalaan, joka on samaa mieltä kaikista niistä pikkuasioista, joihin olemme päättäneet uskoa. Teologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti, jopa poliittisesti – Jumala ajattelee aivan kuten minä!

Yritämme luoda Jumalan oman kuvamme mukaan työntäen syrjään sen tosiasian, että nimenomaan meidät on luotu Hänen kuvansa mukaan.

Jumalan kanssa eri mieltä oleminen

On vaikea ymmärtää, että kukaan uskaltaisi olla eri mieltä kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, mutta siihen on olemassa ennakkotapaus. Muistellaanpa Lusiferia ja hänen seuraajiaan. Kolmannes taivaan joukoista oli eri mieltä Jumalan suunnitelmasta. Kun he epäonnistuivat Jumalan tahtoon mukautumisessa, heidät ajettiin pois. Mutta Jumalan kanssa eri mieltä oleminen ei ole yksinomaan saatanan ja hänen enkeliensä asia.

Jopa profeetat – joiden oletetaan olevan lähempänä Jumalaa kuin kukaan muu – ovat joskus ristiriidassa Hänen tahtonsa kanssa. Esimerkiksi:

Apostoli Pietari

”Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin hän joutui hurmoksiin. Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna.

Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. 13Samassa hän kuuli äänen: »Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!» Mutta hän vastasi: »Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä.» Silloin ääni puhui uudelleen: »Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.”

Ap. t. 10:9-15

Pietari sai ilmoitusta, eikä hyväksynyt sitä, ja tarvitsi lisää valoa ja tietoa ymmärtääkseen sen. Vielä näkynsä jälkeenkin hän ”ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tarkoitti”, kunnes hän sai vielä enemmän ymmärrystä seuraavina päivinä (ja josta voit lukea luvun loppuosasta).

Profeetta Nefi

”Ja tapahtui, että Henki vaati minua tappamaan Labanin; mutta minä sanoin sydämessäni: Milloinkaan en ole vuodattanut ihmisverta. Ja minä kavahdin enkä olisi tahtonut surmata häntä.

Ja Henki sanoi minulle jälleen: Katso, Herra on jättänyt hänet sinun käsiisi. Niin, ja minä tiesin myös, että hän oli tavoitellut minun omaa henkeäni; niin, eikä hän tahtonut kuulla Herran käskyjä; ja hän oli myös ottanut meidän omaisuutemme. Ja tapahtui, että Henki sanoi minulle jälleen: Surmaa hänet, sillä Herra on antanut hänet sinun käsiisi…”

1 Ne. 4:10-12

Jälleen kerran, kun Nefi saa lisää ymmärrystä, hän seuraa Hengen kehotuksia.

Profeetta Joona

Tämä on erikoinen tapaus. Se kertoo profeetasta, joka oli niin paljon eri mieltä Jumalan kanssa, että hän yritti paeta. Mutta ajan myötä ja monien epäonnisten tapahtumien jälkeen, Joona mukautti tahtonsa Herran tahtoon.

”Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.

Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota. Merimiehet olivat peloissaan… joten he tarttuivat Joonaan ja heittivät hänet mereen. Meren raivo laantui heti. Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.

Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.” Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt.”

Joona 1-3

Mikä on asian ydin?

Ensimmäinen ydinasia on tämä: jos pidämme yllä mielikuvaa Jumalasta, joka on aina yksimielinen siitä, mikä sinun käsityksestäsi on ”oikeasta” ja ”väärästä”, emme ehkä palvele oikeaa Jumalaa. Silloin on mahdollista, että luomme Jumalan oman kuvamme mukaan, emme itsenäistä Jumalaa, jonka ajatukset ovat korkeammalla tasolla kuin omamme.

Toinen ydinasia liittyy ensimmäiseen: meidän pitäisi olettaa, että olemme joskus eri mieltä Jumalan kanssa. Jos niin tapahtuu profeetoille, se voi tapahtua myös meille, eikö niin? Meidän ei pitäisi olla yllättyneitä, jos se, mitä me pidämme parhaana vaihtoehtona, eroaa Jumalan ajatustavasta. Pyhien kirjoitusten ennakkotapaus tukee tätä ajatusta vahvasti.

Kolmas ja viimeinen ydinasia on tämä: muistatko vanhan latteuden erotilanteista: ”Se ei johdu sinusta, vaan minusta?” Kun olet eri mieltä Jumalan kanssa, se johtuu aina sinusta. Sinun ja minun täytyy muuttua, ei Jumalan. Jumalan muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Kun siis huomaamme olevamme tilanteessa, jossa olemme eri mieltä Jumalan tahdon kanssa, olkaamme halukkaita muuttumaan! Tuon muutoksen ei tarvitse tapahtua hetkessä. Siihen voi mennä vuosia. Voi olla, että joudumme laittamaan syrjään joitakin kysymyksiämme hetkeksi. Saatamme jopa huomata, että jotkut asiat eivät yksinkertaisesti olleet Jumalan tahdon mukaisia, tai ehkä muutaman kalan pitää niellä meidät ensin. Mutta Jumala voi auttaa meitä mukauttamaan tahtomme Hänen tahtoonsa. Ja loppujen lopuksi, se on koko evankeliumin ydinasia.

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Joh. 17:20-23

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.