Tunnetko jonkun myöhempien aikojen pyhän tai oletko joskus tavannut lähetyssaarnaajat? Sitten tiedät jo, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenillä on joitakin tapoja, joita jotkut voisivat kuvailla nykykulttuurimme normeista poikkeaviksi. Jotkut luulevat, että esimerkiksi palvomme Joseph Smithiä, käytämme taika-alusvaatteita ja uhraamme eläinten verta alttarilla.
Mutta on meillä oikeasti joitakin tapoja, jotka eroavat valtaosasta muita ihmisiä. Me käymme kirkossa joka sunnuntai. Me teemme sukututkimusta. Me emme juo kahvia tai alkoholia emmekä harrasta seksiä ennen avioliittoa.
Koska olen ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen koko elämäni, nämä tavat ovat aina olleet minulle itsestään selviä. Mutta tiedän, että monesta ne voivat kuulostaa kummallisilta, ennen kuin ymmärtää, miksi me oikeastaan elämme niin kuin elämme. Sen takia minulle on tavallaan ollut aina itsestään selvää, että toivoisin puolisoni jakavan kanssani samat arvot ja elämäntavat.
Yhteinen arvomaailma
Jos olet vegaani, toivot varmasti, että kumppanisi ainakin ymmärtäisi elämäntapasi, ellei itse eläisi samalla tavoin. Samalla tavoin toivoin itse puolisoltani sitä, että hän ymmärtäisi ja hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, uskontoni ja sen kautta elämääni kuuluvat tavat ja arvot mukaan lukien.
Siksi olen onnekas, että puolisoni jakaa kanssani saman uskonnon. Se on ollut tekijä, joka on helpottanut yhteistä arkeamme huomattavasti. Meidän ei esimerkiksi tarvitse miettiä, kumman vanhemman uskonnon (tai uskonnottomuuden) mukaan kasvatamme tulevat lapsemme. Meille ei synny ristiriitoja siitä, miten vietämme aikamme sunnuntaina, sillä käytämme aikamme menemällä yhdessä kirkkoon.
Elämä on kuoppaista ja jokaisessa yhteiselossa ja avioliitossa tulee olemaan haasteita. Tältä osin ajattelen kuitenkin noudattaneeni sanontaa ”valitse taistelusi”, sillä eroavuus uskontojen välillä ei perheessämme ole yksi niistä haasteista, joita me koemme.
Iankaikkinen perhe
Oletko koskaan ajatellut lupausta, jonka puolisot antavat toisilleen heidän solmiessaan avioliiton?
Usein vihkimisessä käytetään sanoja ”aina kuolemaan asti” tai ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Oman elämänsä jakaminen toisen kanssa koko eliniän ajan on kaunis, herkkä ja intiimi asia.
Mutta entä sitten, kun puoliso kuolee?
Minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että oikealla valtuudella vihittynä kuoleman ei tarvitse erottaa minua puolisostani ja perheestäni. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon temppeleissä tapahtuva vihkiminen sinetöi puolisot toisilleen koko maanpäällisen elämämme ajaksi, mutta myös sen jälkeen.
Temppeliin päästäkseen on oltava kirkkomme jäsen. Se on myös syy sille, miksi halusin mennä naimisiin kirkon jäsenen kanssa. Sen lisäksi, että yhteinen elämämme on rakennettu samalle arvopohjalle, voi tuo yhteinen elämä jatkua kuoleman sitä estämättä.
Iankaikkinen perhe tuo minulle mittaamatonta lohtua ja turvaa. Tiedän, että vaikka minulle tai puolisolleni tapahtuisi jotain, meidät on sinetöity toisiimme. Yhdenkään hyvästin ei tarvitse olla lopullinen.
Mitä jos en olisi löytänyt puolisoa kirkosta?
Eräs minulle läheinen kirkon johtaja on opettanut: ”On parempi pysyä naimattomuuden autuudessa kuin vaarantaa arvosi.” Mielestäni tämä on hyvä opetus, jota voi soveltaa puolison etsimisen lisäksi myös muille elämän osa-alueille. Kun jaksaa puolustaa omia arvoja tilanteessa, jossa ne voisivat vaarantua, tuntuu se jälkikäteen aina palkitsevalta.
Olisinko itse toiminut toisin, jos en olisi koskaan tavannut puolisoani vaan olisin ollut naimaton vuosikausia?
En osaa sanoa. Sen tiedän, että kaipaisin varmasti puolison tarjoamaa yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä, ystävyyttä ja tukea. Olisin varmasti huolissani siitä, saisinko koskaan omaa perhettä. Mutta koska pidän iankaikkista perhettä ensisijaisen tärkeänä, luulen, että säilyttäisin kärsivällisyyteni ja jatkaisin etsimistä, kunnes löytäisin henkilön, joka voisi tarjota sen minulle.
Oli sinulla puoliso tai ei, taivaallisen Isän suunnitelmaan kuuluu, että jokaisella meistä on mahdollisuus saada onnellinen iankaikkinen perhe. Joillekin tämä siunaus tarjotaan myöhemmin kuin muille. Toiset eivät löydä omaa perhettään tässä elämässä, mutta sekään ei tarkoita, ettei se olisi saavuttamattomissa. Maanpäällinen elämämme on vasta matkamme alku.
En tiedä vielä, miltä meidän iankaikkinen matkamme näyttää, mutta puolisoni kanssa otan jokaisen meille annetun päivän vastaan innolla.
Artikkelin on kirjoittanut Nella Ihalmo
Mitä sinä antaisit voidaksesi olla perheesi kanssa ikuisesti?
