Tunnen suurta vihaa taivaallista Isäämme kohtaan, sillä Hän otti läheiseni tästä elämästä – mitä teen?

Kysymys

Rakas Vaari,

eräs hyvin läheinen perheenjäseneni kuoli. Sitä oli ja on edelleen todella vaikea käsitellä. Tämä henkilö antoi minulle neuvoja ja osoitti ehdotonta rakkautta. Tiedän, että hän oli erittäin hyvä ihminen, mutta en vain pysty ymmärtämään, miksi Jumala sallii kuoleman. Minusta tuntuu, että häntä tarvitaan enemmän täällä maan päällä kuin taivaassa. En pysty löytämään rauhaa vaikka kuinka kovasti olen yrittänyt. Tunnen suurta vihaa taivaallista Isäämme kohtaan, vaikka tiedän, ettei minun pitäisi – mitä teen?

 – Anonyymi

Vastaus

Rakas Anonyymi,

Rakkaansa menettäminen kuolemalle on, kuten hyvin tiedät, todella traumaattinen ja vaikea kokemus kestää – erityisesti, jos henkilöllä on meidän näkemyksemme mukaan monia tuotteliaita vuosia edessään. Kuolema on tietenkin väistämätön prosessi, jonka kautta siirrymme tästä elämästä seuraavaan – ja jokaisen syntyneen ihmisen täytyy kuolla, jopa minun ja sinun.

Näemme kaiken ikäisiä otettavan tästä elämästä – vastasyntyneestä vanhuksiin; näemme kaiken kuntoisia otettavan – niin sairaista, etteivät he tiedosta elävänsä, sellaisiin, jotka vaikuttavat olevansa elämänsä kunnossa.

Nämä ovat yleistyksiä, jotka ovat sinulle täysin tuttuja. Mutta sinun tapauksessasi olet menettänyt rakkaan ihmisen – ihmisen, jonka kanssa sinulla on ollut hyvin läheinen henkilökohtainen suhde. Tuolla poismenolla (joka poikkeaa niistä, joista juuri luimme) on ollut vakava vaikutus henkilökohtaiseen elämääsi, epäilemättä vaalittuun ihmissuhteeseen ja kenties olet ollut vahvasti riippuvainen tuosta henkilöstä, joka on kutsuttu kotiin. Sinun tilanteesi, niin raskasta kuin se onkin kestää, ei ole millään muotoa ainutlaatuinen. Suurin osa ihmisistä, jotka kuolevat, jättää jälkeensä sydäntä särkeviä vaikutuksia rakkaidensa elämään.

Mutta yritetäänpä katsoa tätä kuoleman erottavaa prosessia jossain määrin laajemmasta näkökulmasta kuin vain henkilökohtaiseen ihmissuhteeseemme vaikuttaen. Ylipäätään, mistä kuolemassa on kyse? Kenties paras analogia voisi olla sen vertaaminen takin pois ottamiseen. Takki on ruumiimme. Mitä teet, kun otat takin pois päältäsi? Sinä vain pistät sen syrjään ja jatkat touhujasi – kuoleva ihminen vain vilkaisee ruumiistaan ja hymähtää, sitten hän kääntyy ympäri kokeakseen jatkuneen elämänsä suurinta riemua. Brigham Young sanoi tästä prosessista seuraavaa:

”Ystävistämme eroamisen ja oman lähtömme suhteen voin sanoa, että olen päässyt lähelle sellaista iankaikkisuuden tuntemusta, että minun on täytynyt käyttää enemmän uskoa halutakseni elää kuin mitä koskaan eläessäni olen käyttänyt elääkseni. Seuraavan asunnon kirkkaus ja ihanuus on sanoin kuvaamaton. Se ei ole niin vaivaista, että meidän vuosiemme karttuessa täytyisi köpötellä eteenpäin ja varoa kaatumasta. Me näemme jopa nuortemme kompastuvan ja kaatuvan usein. Mutta miten erilaista toisella puolella onkaan! Siellä he liikkuvat kepeästi ja kuin salama. Jos haluamme käydä Jerusalemissa tai tässä, tuolla tai muualla – ja oletan, että meille annetaan siihen lupa, jos me sitä halajamme – niin siellä me olemme katselemassa sen katuja. Jos haluamme nähdä Jerusalemin sellaisena kuin se oli Vapahtajan päivinä, tai jos haluamme nähdä Eedenin puutarhan sellaisena kuin se oli luotaessa, niin siellä me olemme, ja me näemme sen sellaisena kuin se oli olemassa hengellisesti, sillä se luotiin ensin hengellisesti ja sen jälkeen ajallisesti, ja se on yhä olemassa hengellisesti. Ja kun me olemme siellä, me voimme nähdä maan niin kuin näkisimme sen luomisen aamun sarastuksessa, tai voimme käydä missä tahansa haluamassamme maan päällä olevassa kaupungissa. Jos me haluamme ymmärtää, miten ihmiset elävät näillä läntisillä saarilla tai Kiinassa, niin me olemme siellä. Itse asiassa me olemme kuin aamun valo.” (Kirkon Presidenttien Opetuksia: Brigham Young)

Herra rakastaa läheistä perheenjäsentäsi enemmän kuin sinä häntä rakastat. Hän rakastaa myös sinua, epäilemättä loputtoman paljon enemmän kuin osaat kuvitella. Hän tietää tarkalleen, mitä sinä käyt läpi – eikä tuo kokemus eroa siitä, jonka suurin osa meistä käy läpi, kun elämme riittävän pitkään nähdäksemme jonkun rakkaamme kuolevan. Kuolema on ovi kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen. Tuon oven toisella puolella ei ole vain tyhjyyttä. Valtakunnan työ on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, kuin täällä maan päälläkin. Ja Herran palvelijoita tarvitaan siellä aivan yhtä paljon kuin heitä tarvitaan täällä. Kun Herra kutsuu meitä, Hän tarvitsee meitä jotain erityistä tarkoitusta varten. Sinusta tuntuu, että läheistäsi tarvitaan enemmän täällä kuin taivaassa. Mistä sait moisen ajatuksen? Kuinka paljon tiedät tarpeista, joita läheisesi voi täyttää hänen uudessa ympäristössään? Ajatteletko tästä elämästä seuraavaan siirtymisen olevan jonkinlainen vahinko ja että henkimaailmassa istuskelemme vain odottamassa ylösnousemusta? Haluan sinun tietävän, että heitä, jotka lähtevät tästä elämästä vanhurskaina, tarvitaan siellä enemmän kuin täällä ja siellä he ovat kiireisempiä ja ahkerampia Herran työssä kuin he koskaan pystyivät olemaan täällä kuolevaisuudessa. Haluan sinun tietävän, että jos näkisit verhon läpi ja tietäisit mitä siellä tapahtuu, olisit enemmän innoissasi kuin surullinen läheisesi poismenosta – etkä haluaisi asian olevan millään lailla toisin. Joten mielestäni asian ydin on tässä:

”Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on ja että hän on luonut kaiken sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä; uskokaa, että ihminen ei käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää.” (Moosia 4:9)

– Vaari

 

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.