Miten Jumala julistaa totuuden Mormonin kirjasta?

”Jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.”

Moroni 10:4

Tieto

Jättäessään hyvästit viimeisen kerran, Moroni ilmoitti: ”Ja minä sinetöin nämä aikakirjat, sen jälkeen kun olen puhunut muutamia sanoja kehotuksena teille” (Moroni 10:2). James E. Faulconer selitti, että ”Moroni sinetöi kirjansa ja todistuksensa.” Nämä viimeiset hyvästit asettavat ”sinetin Mormonin kirjan koko sisältöön ja antaa samalla tarkat ohjeet siihen, miten meidän tulisi lähestyä loppuosaa kirjasta.” (“Sealings and Mercies: Moroni’s Final Exhortations in Moroni 10,” Journal of the Book of Mormon and Other Restoration Scripture 22, no. 1 (2013))

Keskeistä tämän lopullisen sinetöinnin rakenteessa on kahdeksan kehotuksen sarja (”Minä tahtoisin kehottaa teitä”), joista parhaiten tunnettu on epäilemättä kohdassa Moroni 10:4: ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.”

Tämä jae, jota usein sanotaan ”Moronin lupaukseksi”, kuvaa ilmoituksen saamisen prosessin, antaa olosuhteet ja muuttujat tuohon prosessiin ja sitten vakuuttaa, että totuuden ilmoitus lopulta tulee Pyhän Hengen voimalla. Jotkut saattavat kuitenkin ihmetellä, että millaista hengellistä ilmenemismuotoa heidän tarkalleen ottaen tulisi odottaa sen jälkeen kun he ovat ”lukeneet nämä asiat” ja ”muistavat kuinka armollinen Herra” on (Moroni 10:3), ja sitten ”menettelevät näin ja kysyvät uskossa” (Mormonin kirjan johdanto).

Ehkä ennakoidakseen tätä välttämätöntä kysymystä, Moronin kahdessa seuraavassa kehotuksessa (jakeissa 7 ja 8) puhutaan hengellisten lahjojen lähteestä — Kristuksen hengestä — ja niiden erilaisista ilmenemismuodoista. Hän selitti: ”Ja näitä lahjoja annetaan eri tavoin, mutta sama Jumala vaikuttaa kaiken kaikissa; ja niitä annetaan Jumalan Hengen ilmentyminä ihmisille heidän hyödykseen” (Moroni 10:8).

Jos tätä periaatetta sovelletaan Moronin lupaukseen, lukijat voivat päätellä, että heidän ei pitäisi rajoittaa vahvistusta totuudesta johonkin erityiseen hengelliseen ilmentymään, vaan ennemminkin olla avoin erilaisille tavoille tai lahjoille, joiden kautta Jumala antaa innoitusta ja ilmoitusta. Vanhin David A. Bednar on opettanut: ”Ilmoitusta annetaan monin eri tavoin, joita ovat esimerkiksi unet, näyt, keskustelut taivaallisten sanansaattajien kanssa ja innoitus. Jotkin ilmoitukset saadaan heti ja voimakkaina. Toiset tunnistetaan vähitellen ja hienovaraisesti.” (”Ilmoituksen henki” toukokuu 2011).

Tämä opetus auttaa näyttämään toteen sen, että kaikki ihmiset eivät saa hengellistä vahvistusta täsmälleen samalla tavalla. Kun jotkut saattavat kokea voimakkaan hengellisen tunteen ryöpyn, toiset saattavat havaita hienovaraisen, mutta jatkuvan vanan hienoisia vaikutelmia. Joskus henkilö saattaa saada vastauksen polvillaan yksinäisessä rukouksessa ja toisella kertaa hän saattaa saada todistuksen toimiessaan uskossa käskyjen pitämisessä. Mikä tahansa ajoitus tai tapa onkin, Moroni julisti, että Jumala ”toimii voiman kautta ihmislasten uskon mukaan” (Moroni 10:7). Kaikissa tapauksissa juuri usko Jeesukseen Kristukseen on se asia, mikä aktivoi hengellisen todistuksen totuudesta.

Syyt

Steven Walker huomautti: ”Moronin viimeisen luvun [surullinen] ominaispiirre puhuu suoraan meille ja huomaan pohdiskelevani, että mitä tekisin, jos olisin Moronin sandaaleissa. Mitä sanoisin, jos minulla olisi 12 kultalevyä, joihin kirjoittaa sanottavani? Mitä toisin julki niin monen ihmisiän lisääntyvänä viisautena?” (“Last Words: 4 Nephi–Moroni,” in The Reader’s Book of Mormon, ed. Robert A. Rees and Eugene England, Volume 7). Nämä kysymykset mielessään lukijoiden pitäisi tiedostaa Moronin kehotusten tärkeyden merkitys. Hänen viimeinen saarnansa antaa avaimen koko aikakirjan hengellisen totuuden lukon avaamiseen – totuuden, joka saattaisi muuten olla pidätetty tai ”sinetöity” ihmisiltä väärinymmärrysten ja epäuskon takia (Moroni 10:2).

Jotkut ovat ehkä saattaneet jo saada todistuksen Mormonin kirjan totuudellisuudesta, mutta eivät ehkä ole ymmärtäneet sitä. Toiset saattavat odottaa tietynlaista hengellistä ilmentymistä ja jättävät huomiotta sen, että Henki toimii eri tavoilla (1. Kor. 12:6; OL 46:16). Ne, jotka lukevat huolellisesti asiayhteyden Moronin lupauksesta, ymmärtävät paremmin todellisten hengellisten ilmoitusten laajan moninaisuuden, mikä on tarkoitettu meidän hyödyksemme. Näiden lahjojen runsaus auttaa meitä olemaan ”kieltämättä Jumalan voimaa” ja ”kieltämättä Jumalan lahjoja” (Moroni 10:7-8).

Moroni ei ainoastaan tarjonnut näytteitä hengellisistä lahjoista ja jumalallisista ilmentymistä, vaan hän myös alusti erityisen henkilökohtaisen lupauksensa kehottamalla lukijoitaan ”muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina siihen aikaan asti, kun te saatte nämä asiat, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne” (Moroni 10:3).

Miksi tämä sitten on hyödyllinen ehto? Ymmärtäessään, että Jumala on armollinen, vakain aikein kysyvällä henkilöllä on lisääntynyt luottamus siihen, että Jumala vastaa anteliaasti, aivan kuten Hän on osoittanut armoa aikaisemminkin. Faulconer kysyi: ”Kun luemme pyhiä kirjoituksia, huomaammeko nuo armoteot? Kun luemme noista armoteoista, tunnistammeko niiden olevan perusmalleja sille, mitä meidän elämässämme tapahtuu?”

Lukijat, jotka asiallisesti pohdiskelevat Mormonin kirjan kertomuksia jumalallisesta johdatuksesta ja syvällisestä kääntymyksestä, tunnistavat paremmin ne monenlaiset lempeät armoteot ja henkilökohtaisen ilmoituksen todellisuuden, joka voi johtaa henkilökohtaisen todistuksen saamiseen. Kuten Vanhin Jeffrey R. Holland opetti: ”Joillakin tavoin [Mormonin kirja] on yksi pitkä ilmoitus ilmoituksesta.” (“Conclusion and Charge,” in The Book of Mormon: First Nephi, The Doctrinal Foundation).

Vaikka Moronin viimeinen ilmoitus ilmoituksesta alunperin osoitettiin hänen ”veljilleen, lamanilaisille” (Moroni 10:1), se lopulta laajennettiin koskemaan kaikkia hänen lukijoitaan, ulottuen ”kaikille maan äärille” (jae 24). Hän kehotti kaikkia ”tulemaan Kristuksen luokse ja tarttumaan jokaiseen hyvään lahjaan” (jae 30), ja tälle maailmanlaajuiselle yleisölleen hän vakuutti, että ”Jumala on näyttävä teille, että se, mitä minä olen kirjoittanut, on totta” (jae 29). Vanhin Gary E. Stevenson julisti painokkaasti, että tämä totuus koskee jokaista ihmistä. ”Jokainen teistä,” hän julisti, ”voi…saada henkilökohtaisen todistuksen tästä kirjasta! (”Katsokaa kirjaan, katsokaa Herraan”, lokakuu 2016).

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu knowhy.bookofmormoncentral.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.