Minusta tuntuu, että niin kovin usein me jäsenet päädymme pelaamaan puolustusta – aina selitellen ”outoja” uskomuksiamme tai jotain tiettyä osaa opista tai lausunnosta, jonka antoi joku kirkon johtajista sata vuotta sitten. Toisinaan tuntuu kuin meitä kohti hyökättäisiin joka suunnasta – niiden taholta, jotka ovat lähteneet kirkosta ja niiden, jotka eivät tiedä kirkosta yhtikäs mitään. Niinpä halusin aloittaa artikkelisarjan, joka nostaa esille joitain kirkon vahvuuksia ja selittää, miksi uskomme sen olevan totta.
Johdanto
Ymmärrän, että on ylenpalttisesti syitä, miksi jotkut lähtevät kirkosta, eikä niillä ole mitään tekemistä ”synnin tai rikkomusten” kanssa. Ymmärrän, ettei kyse välttämättä ole siitä, ettei heistä vain ollut siihen tai että moraaliset tasovaatimuksemme olivat liian korkealla tai jostakin muusta sadoista virheellisistä stereotypioista, joihin hätäisesti päädymme (vaikka joillekin juuri nämä olivatkin syitä, miksi he lähtivät).
Monet lähtevät kirkosta yksinkertaisesti opillisista erimielisyyksistä, kirkon historiaan liittyvistä kysymyksistä tai jostain muusta vastaavasta syystä johtuen. Rakastan heitä edelleen yhtä paljon kuin ennen heidän lähtöään. Monet heistä yksinkertaisesti seuraavat sitä, minkä he todella uskovat olevan totuus. Me olemme kaikki ihmisiä ja näin ollen sisäistämme ulkoista tietoa kovin eri tavoin. He saattavat olla eri mieltä uskonnollisesta järjestelmästämme ja todistuksiemme puolusteluista, mutta se ei tee heistä huonoja ihmisiä.
Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat lähteneet kirkosta ja jotka ovat kunnioitettavia ja suurenmoisia ihmisiä, jotka tekevät hämmästyttäviä asioita – heistä yksi ollen oma veljeni. Välillämme vallitsee molemminpuolinen kunnioitus kirkosta lähtemiseen ja kirkkoon jäämiseen seurannutta tietoon ja tunteisiin pohjautuvaa järkeilyämme kohtaan. Tämä jatkuva kinastelu antimormonien ja tosimormonien välillä ei oikeasti tee hyvää kenellekään. Uskon, että luomalla paremman ympäristön ymmärrykselle ja perspektiiville voisimme rauhoittaa paljoltikin kiistoja näiden ryhmien välillä.
Ihmisillä, jotka valitsevat lähteä kirkosta, on täysin ymmärrettäviä selityksiä, mutta samalla tavoin on runsain mitoin perusteluja ja tietoon pohjautuvia kulmakiviä, joihin jäsenet voivat nojata vahvistaessaan todistustaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Tämän artikkelin ei ole tarkoitus olla hyökkäys niitä vastaan, jotka eivät usko kirkkoon, vaan ennemminkin sen tarkoitus on yksinkertaisesti olla minun todistukseni siitä, miksi uskon kirkon olevan totta.
Tämän kaiken sanottuani, saanen aloittaa kertomalla pari syytä, miksi edelleen uskon niin kuin uskon.
Asemamme vahvuus
”Monta vuotta sitten tuli Utahiin muuan oppinut mies, roomalaiskatolisen kirkon jäsen. Tulin tuntemaan hänet hyvin, ja keskustelimme vapaasti ja vilpittömästi. Hän oli oppinut, joka osasi tusinan verran kieliä ja näytti tietävän kaiken teologiasta, laista, kirjallisuudesta, tieteestä ja filosofiasta. Eräänä päivänä hän sanoi minulle: ’Te mormonit olette tietämättömiä. Te ette tiedä edes oman asemanne vahvuutta. Se on niin luja, että koko kristityssä maailmassa on vain yksi toinen yhtä kestävä, ja se on katolisen kirkon asema. Ratkaisu on tapahtuva katolisuuden ja mormonismin välillä. Jos me olemme oikeassa, te olette väärässä; jos te olette oikeassa, me olemme väärässä, ja siinä kaikki. Protestanteilla ei ole edes yhtä jalkaa, jolla he voisivat seisoa. Sillä, jos me olemme väärässä, niin he ovat väärässä yhdessä meidän kanssamme, koska he olivat osa meistä ja ovat meistä lähteneet; jos taas me olemme oikeassa, niin he ovat luopioita, jotka olemme erottaneet kauan sitten. Jos meillä on Pietarista lähtien apostolinen seuraanto, kuten me väitämme, niin Joseph Smithiä ja mormonismia ei tarvita; mutta jos meillä ei sitä ole, niin silloin sellainen mies kuin Joseph Smith oli välttämätön, ja mormonismin asenne on ainoa oikea. On olemassa joko evankeliumin jatkuminen muinaisista ajoista alkaen tai sitten evankeliumin palauttaminen myöhempinä aikoina.’” (Katolinen lausunto, Orson F. Whitney)
Mitä tulee valtuuteen, kyse todellakin on joko yhdestä tai toisesta. Se joko jatkui apostolien välityksellä nykypäivään tai se hävisi apostolien kuollessa ja näin ollen valtuuden avainten palauttaminen oli tarpeellista, jotta evankeliumi voitiin palauttaa aikalaisillemme. Tämä ajatus tai huomautus evankeliumin palauttamisen tarpeellisuudesta on todella ratkaiseva tekijä mormonismin teologian näkökulmasta. Se joko tapahtui tai ei tapahtunut.
Mitä tapahtui niille miljardeille ihmisille, jotka kuolivat koskaan kuulematta Kristuksesta?
Tiedämme Kristuksen itse opettaneen, että Hän on ” tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Jos tämä lähtökohta pitää paikkansa ja tiedämme kasteen olevan olennainen toimitus, joka henkilön täytyy saada saadakseen pelastuksen, mitä tapahtuu kaikille niille, jotka ovat kuolleet tulematta koskaan kastetuiksi? Mitä tapahtuu niille miljardeille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Kristuksesta, saati sitten jonkin tietyn uskonnon tietyistä opeista? Ihmiset, jotka elivät Kiinassa tai Afrikassa 200-luvulla? Entäpä lapsi, joka syntyi, mutta komplikaatioiden seurauksena kuoli vain muutama minuutti myöhemmin? Jos Jumala on oikeudenmukainen, niin mikä on näiden ihmisten kohtalo? Minusta ajatuksessa, että Jumala lähettäisi ihmisiä elämään sellaisessa ajassa tai paikassa, jossa heillä ei olisi mahdollisuutta palata asumaan Hänen luokseen, ei koskaan ole ollut järkeä – ei edelleenkään ole. Kuten vanhin Packer sanoi koskien tätä pulmaa:
Se on kaikista hälyttävin kysymys. Mikä voima asettaisi yhden Herran ja yhden kasteen ja sitten sallisi suurimman osan ihmisperheestä jäädä sen vaikutuspiirin ulkopuolelle? Tuon kysymyksen jäädessä vaille vastausta, suurimman osan tuota ihmisperhettä täytyisi tulla kadotetuksi – vieläpä ilman mitään järjellistä lain tai oikeudenmukaisuuden tai armon sovellutusta. Kuinka kristillisyys itsessään kestäisi näin?
Kun löydät tosikirkon, löydät vastauksen tuohon hälyttävään kysymykseen.
Jos kirkolla ei ole vastausta tuohon, kuinka se voi väittää olevansa Hänen kirkkonsa?
Ihminen ei voinut keksiä vastausta tuohon mieltä askarruttavaan haasteeseen, se saatiin ilmoituksena. Alleviivaan sanan ilmoitus. Myös ilmoitus on oleellinen osa Hänen kirkkoaan. Hänen kanssaan on kommunikoitu ilmoituksen kautta kirkon perustamisesta lähtien. Se ei ole lakannut ja se on kirkossa jatkuvaa tänä päivänä.
Kirkon alkuaikoina profeetta sai ilmoituksen kautta ohjausta työn jatkamiseksi, jotta voitaisiin rakentaa temppeli – samankaltainen temppeli kuin muinaisinakin aikoina oli rakennettu. Siellä suoritettaisiin ilmoitettuja toimituksia ihmiskunnan pelastukseksi.
Sitten toinen muinainen pyhien kirjoitusten kohta – kristillisen maailman sivuuttama tai huomiotta jättämä – ymmärrettiin ja se asetettiin merkityksensä vaatimalle tasolle tärkeysjärjestyksessä: ’Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?’ (1. Kor. 15:29)
Näin löytyi etsimämme vastaus. Asianmukaisella valtuudella henkilö voitaisiin kastaa sellaisen ihmisen puolesta, joka ei ollut koskaan tuota mahdollisuutta saanut. Tuo ihminen sitten joko ottaisi vastaan tai hylkäisi tuon kasteen, oman tahtonsa mukaisesti.”
Jokaisella on 3-5 pääasiallista kulmakiveä todistukselleen. Minulle yksi noista tukipilareista on tämä oppi kuolleiden pelastuksesta ja sijaistoimitusten tekemisestä niiden puolesta, jotka ovat kuolleet. Minulle se tapa, jolla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko käsittelee tämän pelastuksen osa-alueen, on ylivoimaisesti käytännönläheisin, oikeudenmukaisin ja maalaisjärjen mukaisin lähestymistapa kaikista uskonnoista. Mutta toisaalta, siinä on järkeä, kun tämä oppi on ilmoitusta Jumalalta, ei ihmisen keksimää.
Uskontomme kauneus kumpuaa ajatuksesta, että Jumala on oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisena Jumalana Hän on valmistanut tien lapsilleen palata Hänen luokseen. Käskisikö oikeudenmukainen ja tosi Jumala meitä seuraamaan niin kovin tiukkaa käskyä – kuten kaste on – vain ollakseen antamatta suurimmalle osalle maailman väestöstä (kaikkien näiden vuosien aikana) edes mahdollisuutta siihen? Laittaisiko kaikentietävä Jumala käytäntöön suunnitelman, joka pettäisi 99,99% siihen osallistuvista? Minä ainakaan en pysty hyväksymään moista ajatusta ja onneksi, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon vuoksi, minun ei tarvitsekaan.
Artikkelin on kirjoittanut John Huntinghouse ja se on alun perin julkaistu LDS Smile -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
