Voit valita olla onnellinen. Niin kovin yksinkertainen lause, niin kovin herättelevä lause. Parhaimmillaan se voi saada aikaan positiivisia ajatuksia ja toimintaa. Pahimmillaan se voi tuntua lamauttavalta mahdottomuudelta. Vaikeiden koettelemusten ja haasteiden kanssa kamppaileville ajatus siitä, että onnellisuus on valinta, usein tuntuu heidän ponnistelujensa vähättelemiseltä ja todellisten emotionaalisten ja psyykkisten traumojen väheksymiseltä.
Mitä useimmat kirkon jäsenet eivät ymmärrä, on se, että heidän puhuessaan onnellisuuden valitsemisesta he itse asiassa puhuvat Kristuksen valitsemisesta. Äkkiseltään ne kuulostavat samalta asialta. Kristus tuo onnea! Mutta maailman käsitys onnellisuuden valitsemisesta ja evankeliumin totuudet Kristuksen valitsemisen taustalla eroavat toisistaan varsin selkeästi ja merkityksellisesti. Ymmärtämällä mitä nuo eroavaisuudet ovat, voimme oppia paremmin vahvistamaan sekä itseämme että toisia.
Onnellisuuden valitseminen rajoittaa reaktioita. Kristuksen valitseminen kasvattaa niitä.
Olipa tarkoitusperät kuinka hyvät tahansa, yleensä ihmisillä, jotka kertovat toisille heidän voivan valita olla onnellisia, on taustalla itsekkäät motiivit. Kuuluu ihmisluontoon hakeutua onnellisten ja positiivisten ihmisten pariin. Kun ihmisillä on vaikeuksia, meidän vastuullamme on auttaa heitä ja se voi osoittautua varsin työlääksi. Kertomalle heille, että heidän tulisi olla onnellisia, me usein kerrommekin heille, että heidän pitäisi hymyillä ja käyttäytyä eri tavalla, sillä se tekisi meidän omasta elämästämme helpompaa.
Valitessamme Kristuksen valitsemme turvallisen paikan. Kristus kutsuu meitä luokseen sellaisina kuin me olemme; voimme kertoa Hänelle tarkalleen miltä meistä tuntuu ja mitä ajattelemme. Vaikka kokisimmekin negatiivisia tunteita ja asenteita, voimme jakaa ne Kristuksen kanssa. Hän puolestaan auttaa meitä kanavoimaan nuo tunteet johonkin sellaiseen, jota voimme sitten käyttää johonkin hyvään elämässämme. Kykymme reagoida ja hallita reaktioitamme Jumalan tahdon kautta kasvaa.
Onnellisuuden valitseminen vähättelee vaikeuksia. Kristuksen valitseminen kunnioittaa niitä.
Useimmat kärsivät ihmiset haluavat voida ilmaista itseään ilman, että heidän vaikeita aikojaan vähätellään tai väheksytään. Vaikka haluaisimme vain heidän parastaan, se että kerromme heille, että parempi asenne voi korjata tilanteen, harvoin oikeasti auttaa. Ratkaisuille ja ongelmien kohtaamiselle on oma aikansa ja paikkansa. Elämän pohjamutien syvyyksissä se tuskin on sitä; silloin on aika surra surevien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.
Kristus kunnioittaa kärsimyksiämme. Hän ei käske meidän vain kestää niitä kuin mies tai päästä yli mistään. Hän ottaa kärsimyksemme ja pyhittää ne. Ennen kaikkea, Hän laittaa ne käyttöön sovituksensa kautta. Valitessamme Kristuksen voimme tietää, että aikanaan murheemme hyvitetään ja kirkastetaan. Hän ymmärtää meidän kantavan tuskaa ja kärsimystä ja hän odottaa kanssamme, kunnes olemme valmiita antamaan osan siitä hänelle. Sitten Kristus voi kylvää meihin toivon ja voiman siemeniä.
Onnellisuuden valitseminen yllyttää ylpeyttä. Kristuksen valitseminen kutsuu nöyryyttä.
Ihmisinä käymme luonnostaan helposti puolustuskannalle. Haluamme myös pitää ohjakset itsellämme. Yhdistä nämä vastoinkäymisiin ja löydämme itsemme usein paljaina ja haavoittuvina. Monet ihmiset pahastuvat, kun heitä käsketään valitsemaan olla onnellisia, sillä heille se vihjaa heidän kärsimyksentilansa olevan valinta. Tunnemme ylpeytemme nostavan päätään ja haluamme huutaa: ”En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä. Olen yrittänyt tehdä kaiken oikein.” Jos emme valitse olla onnellisia, niin meidän on täytynyt valita olla jotain muuta. Niin maailma saa meidät ajattelemaan.
Sen sijaan, että hän käskisi meitä olemaan kovempia ja vahvempia, Kristus kutsuu meitä olemaan sävyisiä ja pienten lasten kaltaisia. Kamppaillessamme vaikeuksien kanssa on hyvin todennäköistä, että tilanteessamme on paljon parannettavaa ja löydettävää positiivisuutta. Kuitenkin, Kristus ohjaa meitä lempeästi kohti nöyryyttä. Hän osoittaa meitä kohtaan puhdasta rakkautta ja pehmittää sydämemme niille muutoksille, joita voimme tehdä.
Onnellisuuden valitseminen ei kestä. Kristuksen rauha kestää.
Voimme kuvitella, että tiedämme, mitä onnellisuus on. Itse asiassa, meihin kohdistetaan monista eri suunnista monia eri määritelmiä onnellisuudelle, niin maailmallisia kuin kulttuurillisiakin. Valitsemalla onnellisuuden usein rajoitamme näkökantamme kapeaan käsitykseen siitä, mitä ajattelemme onnellisuuden tarkoittavan.
Kristuksen kautta opimme, mitä todellinen ilo on. Se on enemmän rauhaa ja vakaumusta kuin riemua ja nautintoa. Se on enemmän kuin vain hyvä päivä ja se ei useinkaan näytä siltä, miltä ajattelemme onnellisuuden näyttävän. Itse asiassa, se voi näyttää erilaiselta jokaiselle meistä. Sen sijaan, että keskittyisimme asioihin, jotka saavat kasvoillemme lyhytkestoisen hymyn, voimme rakentaa vanhurskaita tapoja ja suojakeinoja, jotka tuovat jatkuvaa uskoa ja voimaa. Valitessamme Jeesuksen Kristuksen, valitsemme uskoa Hänen lupauksiinsa yli kaiken muun ja huolimatta kaikesta muusta. Valitsemme tehdä parhaamme jatkaaksemme eteenpäin, vaikka se ei tuntuisi tai vaikuttaisikaan kovin nautinnolliselta ja kauniilta.
Loppujen lopuksi, Kristuksen valitseminen on paras mahdollinen valinta, jonka voimme tehdä tai rohkaista jotakuta toista tekemään.
Artikkelin on kirjoittanut Aleah Ingram ja se on alun perin julkaistu LDS Daily -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
