Voit ehdottomasti olla intellektuelli ja mormoni samanaikaisesti

Joidenkin mielestä et voi olla samanaikaisesti intellektuelli ja mormoni. He saattavat sanoa, että mormoneilla on sydäntä, mutta ei aivoja. Minusta se on täysin väärin ajateltu. Kirkossa on ollut monia huomattavia intellektuelleja. Neal A. Maxwell, Jeffrey R. Holland, David A. Bednar, Hugh Nibley, ja lisäksi Joseph Smith, vain muutamia mainitakseni. He eivät ole tyhmiä ihmisiä. Kirkossa on myös monia muita vannoutuneita tutkijoita ja oppineita. Itse asiassa… monet tuntemistani vahvoista kirkon jäsenistä ovat vakavasti otettavia intellektuelleja. Nämä ihmiset eivät noin vain usko, mitä toiset sanovat. Mormonit eivät tahdo tulla höynäytetyksi sen enempää kuin ketkään muutkaan. Joten me ajatuksella, rukoillen ja älyllisesti ”tutkistelemme sitä mielessämme” ensin, jotta sydämemme voivat olla valmiita oppimaan evankeliumin totuuksia.

Kaikki kyseenalaistavat joskus

Nefi sanoi, että viimeisinä päivinä niiden lukumäärä, jotka pysyvät uskollisena, on vähäinen, joten ei pitäisi olla yllättävää nähdä monien horjuvan. Epäröinnin myötä tulee paljon kysymyksiä, ja on tärkeää ymmärtää, että kukaan ei suutu sinulle tai potki sinua pois kirkosta sen takia, että kyseenalaistat asioita. Me kaikki teemme sitä. Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut:

Luulen, että olette yhtä tietoisia kuin minäkin siitä, että kirkossa on paljon sellaisia jäseniä, joilla ei ole palavaa vakaumusta kirkon alkuperästä, tai jotka eivät ole aivan niin sitoutuneita mormonismin perustoteamuksiin ja oletuksiin. Mutta emme pyydä ketään jäämään pois kirkosta siitä syystä sen enempää kuin uskon määrän tai toivon askelmien tai vakaumuksen askelmien perusteella. Me sanoisimme: ’Näin minä ymmärrän sen, ja näin minä uskon; tämä on se perusta, jolta minä ponnistan eteenpäin. Jos voin auttaa sinua pääsemään sitä kohti, teen sen mielelläni, mutta rakastan sinua silti yhtä paljon; En etäännytä sinua enempää; En sano, että en hyväksy sinua ihmisenä tai jopa myöhempien aikojen Pyhänä, vaikka et pysty ottamaan sitä askelta tai liikkumaan rummun tahdissa.’

On hyvä olla oppinut, jos kuuntelee Jumalan neuvoja

Intellektuellin yksinkertainen määritelmä on joku, jolla ”on kyky ajatella loogisesti” ja joka ”tutkii vakavasti ja ajatuksella”. Olen yrittänyt lähestyä uskoani älyllisesti tämän määritelmän mukaisesti. Luulen, että useimmat, jotka ovat vakavissaan kirkon suhteen, ovat tehneet niin. Miksi toimisin toisin? Jos ”Jumalan kirkkaus on äly”, haluan olla älykkäämpi, koska tämä koskee kaikkia Jumalan luotuja. Mutta muista tämä. Kukaan älykäs ihminen ei ole tullut älykkääksi kysymättä paljon kysymyksiä ja harjoittamatta jopa suurempaa uskoa.

Hugh B. Brownilla oli älyllisiä kamppailuja. B.H. Robertsilla, Martin Harrisilla ja Brigham Youngilla oli niitä myös. Monien huomattavien johtajien on täytynyt selvittää asiat mielessään ennen kuin oppi pureutui heidän sydämeensä. Kukaan ei pyydä sinua tai minua uskomaan sokeasti tai unohtamaan terveen järjen käyttämistä. Itse asiassa mormoniopin logiikka on yksi niistä asioista, jotka vetoavat minuun eniten.

Intellektualismin avain löytyy Mormonin kirjasta. ”On hyvä olla oppinut”… sanoo Jaakob…”jos he kuulevat Jumalan neuvoja.” (2 Ne. 9:29) Mutta ongelma on se, että niin monet ihmiset lakkaavat kuuntelemasta Jumalan neuvoja, kun heistä tulee oppineempia. Joskus älyllisistä hidastustöyssyistä tulee hengellisiä tiiliseiniä, kun emme enää pidä käskyjä. Kun alamme ajatella, että olemme todella fiksuja, tai että meillä on jo kaikki vastaukset, silloin ajattelun selkeys antaa periksi järjettömille aivoituksille. Mielestäni pahimmat virheet tehdään, kun hypätään nopeisiin johtopäätöksiin vajavaisten tietojen perusteella ja tehdään hätäisiä päätöksiä.

Toisaalta on olemassa todellisia totuuden etsijöitä, jotka yrittävät olla ”oppineita” ja jotka samalla pitävät Jumalan käskyt. He kysyvät vilpittömiä kysymyksiä ja toivovat saavansa vilpittömiä vastauksia. Meidän tulisi toivottaa tervetulleeksi ja omaksua tuo mielenlaatu. Joskus ”uskolliset” kirkon jäsenet ylenkatsovat henkilöitä, jotka tekevät vaikeita kysymyksiä. He saattavat sanoa heille ilkeämielisesti, että ”noita asioita ei ole tarpeen opiskella” ja että ”pitää vain uskoa”. Jos näin oli ennen, on tärkeää tietää, että niin ei ole asianlaita enää. Joidenkin kiisteltyjen kirkon aiheiden suhteen Vanhin Ballard sanoi, että ”meidän tulisi tietää näiden kirjoitusten sisältö, kuten tunnette käden selkämyksenne.” Meidän ei tule vältellä tai olla välittämättä niistä, mutta tuntekaa ne kuten käden selkämyksenne. Yleisesti ottaen, jos ihmiset vähättelevät niitä, jotka kysyvät rehellisiä kysymyksiä, se johtuu siitä, että he eivät itsekään tiedä vastauksia. Heidän omat opilliset epävarmuuden tunteensa saavat heistä vallan ja ylpeys astuu sisään. Koska he pitävät jotakin asiaa vähemmän tärkeänä opiskeltavaksi, he saattavat vihjailla, että se ei ole tärkeää kysyjällekään.

Kysyminen on hyväksyttävää

Rehelliseen kysymykseen ei koskaan tulisi vastata väheksyen. Ei ole koskaan hyvä, että toiset yrittävät sanella miten ja mistä sinun tulisi saada todistuksesi. Se, mikä toiselle ei ole tärkeää, voi olla erittäin tärkeää toiselle. Alman aikana kirkon ihmisillä oli paljon menestystä elämässä. He ansaitsivat hyvin, ajoivat hienoilla autoilla ja ostivat viehättäviä taloja. No… ei ehkä autoja, mutta karjalaumoja kylläkin. (Alma 4:6) Kaikki meni hienosti, mutta sitten tapahtui jotain. Näyttää siltä, että he olisivat alkaneet arvioimaan toistensa todistuksia. Alma sanoi, että ”he alkoivat ylpistyä silmiensä kopeudessa niin että se alkoi halveksia toisiaan ja se alkoi vainota niitä, jotka eivät uskoneet sen oman tahdon ja mielen mukaisesti.” (Alma 4:8)

Ihan hullua, eikö? Yksi jäsen pilkkaa toista siitä, että hänellä ei ole samaa näkemystä kuin hänellä itsellään, tai joka vain toimii vakaumuksessaan toisella tavalla! Niinpä Alma jatkaa kertoen, että tästä ajattelutavasta kirkon jäsenten keskuudessa tuli ”suuri kompastuskivi niille, jotka eivät kuuluneet kirkkoon; ja niin kirkon edistyminen alkoi heiketä.” (Alma 4:10)

On hyväksyttävää olla eri mieltä asioista eikä ole huono asia kysyä kysymyksiä. Ratkaisevaa on se tapa, miten asioita kysytään. Levottomuuden aiheuttaminen on aivan eri asia kuin uteliaisuus. Ihmiset eivät tajua, että Joseph Smith oli tiedonhaluisin mormoni kirkon historiassa. Hän yritti oppia jatkuvasti ja melkein mistä lähteestä tahansa useita vuosia Mormonin kirjan kääntämisen jälkeen ja saatuaan monia ilmoituksia. Hän kysyi aina kysymyksiä ja etsi syvempiä tarkoituksia. Hän jopa patisteli muita jäseniä sanoen, että heidän tuli ”juoda syvemmältä” evankeliumin lähteistä…ja jos pyhät ahkeroisivat oppimisessa, Jumala paljastaisi heille kaiken, mitä hänelle oli paljastettu.

Voit olla intellektuelli ja mormoni. Voit tutkiskella oppia johdonmukaisesti, harjoittaa uskoa, pohtia vakavasti ja opiskella kirkkoon liittyviä asioita ja silti olla mormoni. Ehdottomasti.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se julkaistiin osoitteessa gregtrimble.com. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.