Olen Jumalan lapsi. Mitä sitten?
Luulen, että ensimmäinen lapsena oppimani laulu oli “Oon lapsi Jumalan.” En muista milloin lauloin tätä kuuluisaa lasten laulua ensimmäisen kerran, mutta muistan laulaneeni sitä siitä lähtien. Lapsena ymmärsin mitä sanat tarkoittivat, mutta en tiennyt mitä laulun oli tarkoitus meille kertoa. Kyllä, olen Jumalan lapsi. Mitä sitten?
Kuljetaan ajassa muutama vuosi eteenpäin. Isäni lempeä muistutus silloin antoi paljon merkitystä tuolle laululle, jota olin rakastanut jo pienenä lapsena. Olin silloin 18-vuotias; olin melko määrätietoinen ja itsenäinen (tai ajattelin olevani) tyttö. Muutamat ystäväni kutsuivat minut lukion luokkakokoukseen ja sanoivat, että minun tulisi osallistua, koska olin ollut oppilaskunnan puheenjohtaja viimeisenä lukiovuotena. Tiesin luokkakokouksen alkavan myöhään ja päättyvän vielä myöhemmin. Pyysin kuitenkin isältäni lupaa osallistua.
Kuultuaan perusteluni siitä, miksi minun pitäisi osallistua juhliin ja mietittyään niitä perusteellisesti, viisas isäni kysyi minulta: “Oletko varma että siellä on turvallista?” Todennäköisestii pyörittelin silmiäni sanoessani: “Isä, olen 18-vuotias. Olen siellä ystävieni kanssa.” Hän antoi minun lopulta mennä sillä ehdolla, että olisin kotona klo 23.00 mennessä. Mutta ennen kuin astuin ulos ovesta isäni huusi perääni nämä sanat, joita en koskaan unohda: “Giulia, muista kuka olet!”
Ja voi kuinka tarvitsinkaan niitä sanoja. Juhlat olivat hämärässä paikassa, juomia tarjoiltiin, muutamat ystäväni tarjosivat minulle drinkkejä. Jo ennen yhtätoista olin valmis lähtemään kotiin. Isäni yksinkertainen muistutus kertoi minulle, että minun ei pitäisi viipyä pitkään tuossa paikassa.
Tuosta kokemuksestani on jo useita vuosia, mutta isäni muistutuksella, kolmella yksinkertaisella sanalla todellisesta henkilöllisyydestäni oli merkitystä. Olen kiitollinen maallisesta isästäni, joka on tarpeeksi herkkä sanoakseen oikeat sanat. Ajatukseni kääntyvät seuraavaksi rakastavaan taivaalliseen Isään, joka varmasti sanoi meille nuo samat sanat lähtiessämme matkallemme tänne maan päälle. “Poikani, tyttäreni, muistakaa keitä olette.”
Kyllä, olemme Jumalan lapsia. Mutta mitä se todella merkitsee?
Hän tuntee meidät. Hän tietää menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme.
Kohdassa Jeremia 1:5 sanotaan: ”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin…” Taivaallinen Isämme tietää tarkalleen keitä me olemme. Hän tietää heikkoutemme, vahvuutemme, pelkomme, unelmamme, kaipuumme, kaiken. Hän tietää myös menneisyydestämme, nykyisestä tilanteestamme ja tulevaisuuden tapahtumista, jotka paljastuvat meille vasta myöhemmin. Koska olemme Hänen lapsiaan, Hänellä on suunnitelma kaikkia meitä varten.
Meitä rakastetaan.
Löysin mielenkiintoisen lainauksen selaillessani Pinterest-sivustoa. Siinä sanotaan: “Et voi olla rakastamatta ihmistä, jonka tarinan todella tiedät.” Ajattelin heti taivaallista Isää. Kuten mainitsin jo aikaisemmin, Hän tietää meistä kaiken. Hän tietää, mitä olemme kokeneet ja mitä eteemme tulee tämän elämän aikana. Olen varma, että Hän tuntee myötätuntoa meitä kohtaan joka ikinen päivä. Hänen armon käsivartensa ovat varmasti ojennettuina meitä kohti, koska Hän on ainoa, joka todella ymmärtää taydellisesti ja henkilökohtaisesti mitä eteemme tulee tässä elämässä.
Meitä koetellaan.
Kun olin vielä opiskelija ajattelin, että koska olen Jumalan lapsi, asiat ovat helpompia minulle, etenkin jos pidän Herran käskyt. Huomasin olevani väärässä. Olin se epätoivoinen kirjanpidon opiskelija yksikössämme. Ihmiset luokallamme pitivät minua luokan uskonnollisimpana henkilönä, mutta miksi minä jouduin kärsimään ja miksi luokkatoverini, jotka eivät ollet yhtä uskonnollisia kuin minä, menestyivät?
Tieto siitä että olet Jumalan lapsi ei takaa sitä, että asiat menevät aina hyvin. Tosiasiassa sinua koetellaan. Muistan presidentti Dieter F. Uhctdorfin kokemuksen ajalta, kun hän vielä oli opiskelija. Hän ihmetteli kuten minä, miksi hän oli ryhmänsä “raihnaisin”, vaikka hän eli viisauden sanan mukaan. Myöhemmin hän ymmärsi: “Lopulta opin, että Jumalan lupaukset eivät aina täyty niin nopeasti tai sillä tavoin kuin haluaisimme; ne täyttyvät Hänen aikanaan ja Hänen tavoillaan.”
Jumalan lapsina meitä ei vapauteta koettelemuksista ja haasteista. Herra tietää, että me kasvamme kun meitä koetellaan. Mutta jos muistamme olevamme Jumalan lapsia, jokainen koetus on muistutus siitä, että Herra haluaa meidän tulevan paremmiksi.
Meitä lohdutetaan.
Kuten tuntemamme rakastavat isät, rakas taivaallinen Isämme antaa rakkauttaan ja lohtuaan erityisesti suurten surujen kohdatessa. Kyllä, aina kun meillä on vaikeaa, meistä saattaa tuntua, että elämä ei ole ihan reilua. Mutta jos muistamme, että olemme Herran poikia ja tyttäriä, voimme luottaa siihen, että Hän ei jätä meitä ilman lohtua. Rakastan Uuden Testamentin jaetta, jossa sanotaan: “Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Matt. 7:11). Hänen rakkautensa meitä kohtaan on ääretön. Hän lohduttaa meitä.
Me päätämme rakastaa Häntä.
Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että koska Herra rakastaa meitä niin paljon, voimme olla tottelemattomia Hänen käskyilleen, eikä se haittaa. Hänhän rakastaa meitä, eikö niin? Valitettavasti se ei ole totta. Päätöksessämme rakastaa Häntä Hänen käskyjensä pitäminen on olennaista. Kun Kristus oli maan päällä, Hän sanoi opetuslapsilleen: “Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni” Joh. 14:15). Kuten maallisille vanhemmillemme, myös taivaalliselle Isällemme on varmasti sydäntäsärkevää nähdä meidän olevan tottelemattomia ja unohtavan Hänen antamansa käskyt. Yksi parhaista tavoista osoittaa rakkautta Häntä kohtaan on totella Häntä. Jos Herra rakastaa meitä niin paljon, eikö ole vain oikeudenmukaista rakastaa myös Häntä?
Olen kiitollinen tiedosta, että olen Jumalan lapsi. Olen kiitollinen Evankeliumista, joka auttaa minua ymmärtämään todellisen identiteettini. Elämä maan päällä ei todellakaan ole helppoa ja joskus se voi olla täynnä koetuksia ja haasteita, mutta niin kauan kuin muistamme keitä olemme, meillä on voimaa kulkea eteenpäin. Tiedän tämän olevan totta.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Giulia ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
Mitä sinulle merkitsee tieto siitä, että olet Jumalan lapsi? Miten se on auttanut elämässäsi?
