Vapaus valita

”Ihmisistä…on tullut ikuisesti vapaita, niin että he erottavat hyvän pahasta, toimimaan omasta puolestaan…he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti” (2 Ne. 2:26-27).

Vapaa tahto kuuluu Jumalan suunnitelmaan

Kuvittele meneväsi ulos syömään. Tilaat salaatin, ja tarjoilija kertoo sinulle, että et ehkä saa sitä ja että sinun täytyy sen sijaan ottaa keittoa. Miltä sinusta tuntuisi? Valinta keiton ja salaatin välillä on melko harmiton, mutta se havainnollistaa ihmisluonteen erityispiirteen: me emme pidä siitä, että meidät pakotetaan tekemään päätöksiä, jotka kykenemme tekemään itse. Me vastustamme pakottamista. Jopa silloin, kun meidän täytyy tehdä vaikeampia päätöksiä, joista on moraalisia seurauksia, on tärkeää, että valitsemme itse. Jumala antoi meille valinnanvapauden ja kunnioittaa aina vapauttamme tehdä valintoja. Vaikka olemme ”vastuussa” valinnoistamme (OL 101:78) ja niistä on aina seurauksia, sekä hyviä että pahoja, Jumala ei ole koskaan hyväksynyt pakottamista. Itse asiassa, Jumala vaalii vapauden henkeä ja Hän tietää, että ihmisen henki tarvitsee vapautta palvellakseen ja uskoakseen Häneen koko sydämestään. Hän kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä kiellettyä hedelmää, mutta hän sanoi myös, ”saat kuitenkin itse päättää, sillä se on sinulle suotu.” (KH Mooses 3:17)

Onneksi useimmat meistä elävät olosuhteissa, joissa voimme käyttää joka päivä Jumalan meille antamaa vapautta tehdä valintoja, jotka määrittelevät kohtalomme.

On tärkeää olla polkematta toisten vapauksia omia tavoitellessamme. Vaikka omasta mielestämme meidän ajattelutapamme voisi olla jonkun ”parhaaksi”, on tärkeää, että kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja uskomuksiinsa.

Vaikeiden päätösten tekeminen

Jotkut ihmiset tuntuvat olevan ylpeitä siitä, että he eivät koskaan ole mitään mieltä asioista, eivätkä tee vaikeita valintoja. He ajattelevat olevansa rentoja ja suvaitsevaisia. ”Elä, ja anna toisten elää” on heidän mottonsa.

Suvaitsevaisuus ja tuomitsemattomuus voivat olla hyviä luonteenpiirteitä, jotka suojelevat kaikkien vapautta valita itse. Mutta se, että ei tee mitään, on myös valinta, eikä välttämättä kovin hyvä sellainen. Kuten ei myöskään se, että annat toisten ihmisten, yhteiskunnan tai poliittisten järjestöjen tehdä päätöksiä puolestasi. Esimerkiksi se, että monet elokuvat kuvaavat avioliittoa edeltävien intiimien suhteiden olevan täysin hyväksyttäviä, ei tarkoita, että se on hyväksyttävää. Luonteemme kehittyy ja jalostuu, kun teemme moraalisesti oikeita päätöksiä. Ja vallalla olevasta mielipiteestä huolimatta maailmassa todellakin on olemassa oikea ja väärä. Totuus ei ole suhteellista, eikä synti ole vain jonkun ei-valaistuneen henkilön ”arvokäsitys.”

Miten oikeiden valintojen tekeminen auttaa tekemään enemmän oikeita valintoja?

Jonkin aikaa sitten James E. Faust Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon ensimmäisestä presidenttikunnasta kertoi kertomuksen ajalta, kun hän oli nuori sotilas toisessa maailmansodassa. Hänen pyrkiessään upseerikouluun häntä haastatteli karaistuneiden ammattisotilaiden lautakunta. He kysyivät, tulisiko hänen mielestään moraalista kuria höllentää sota-aikana taistelusta johtuvan stressin takia. Presidentti Faustista tuntui, että heidän mielestään niin pitäisi tehdä, ja mietti saisiko lisäpisteitä olemalla heidän kanssaan samaa mieltä. Lopulta hän kuitenkin sanoi, ”En usko, että on kahdenlaista moraalia.” Hänet lopulta hyväksyttiin upseerikouluun, ehkä juuri siksi, että hän määrätietoisesti halusi tehdä oikein, koska se oli oikein, vaikka se olisikin vaikeaa.

Mutta miten voit tehdä oikeita valintoja, jos sinulle ei ole koskaan opetettu, mikä on oikein ja mikä väärin? Älykäs valinnanvapaus vaatii lakien ja vastakohtaisuuden ymmärtämistä, rajoittamatonta kykyä tehdä valintoja ja tietoa totuudesta, joka löytyy Kristuksen palautetusta evankeliumista. Ilman sitä opimme ikävien kokemusten kautta, että helppojen, itsekkäiden ja syntisten valintojen tekeminen ei koskaan johda todelliseen onneen. On ironista, että helpoimman tien – synnin, nautinnon, laiskuuden, itsekkyyden – valitseminen, tekee elämästämme pitkällä aikavälillä vaikeampaa ja onnettomampaa.

Nuorilta naimattomilta mormoneilta kysytään usein kysymyksiä kuten: ”Miten on mahdollista, että et ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa? Etkö halua sitä?” Erään nuoren naisen mukaan jonkin haluaminen on toisarvoista. ”Pelkkä haluaminen on tuskin asianmukainen moraalisen käytöksen opas.” Pienten lasten äiti tai isä saattaa haluta nukkua myöhempään kuin kuuteen aamulla ja antaa lasten huolehtia itsestään tai hän voisi lopettaa työssä käymisen, jotta voisi tehdä jotain hauskempaa. Vastuullinen vanhempi tekee valintojensa kautta kaikenlaisia uhrauksia. Vaatii itsekuria valita oikein. Ironista on se, että mitä kurinalaisempia olemme ja mitä vanhurskaampia valintoja teemme, sitä enemmän vapautta meillä on. Synti rajoittaa tulevia valintojamme: huumeista, alkoholista, haureudesta tulee nopeasti riippuvuuksia, joista on hyvin vaikea päästä eroon. Riippuvuuksista tulee isäntiä ja meistä niiden orjia. Vapauden väärinkäyttö helposti lamauttaa meidät.

 

Moraalinen rohkeus

Nykymaailmassa kirkkojen ja instituutioiden pitäisi ilmaista kantansa moraalisesti vaikeissa päätöksissä. Meillä täytyy olla moraalista rohkeutta.

Historian kirjat voivat jälkiviisaina joskus yksinkertaistaa ongelmia, jotka ovat jakaneet mielipiteitä menneisyydessä. Toinen osapuoli vaikuttaa edistykselliseltä ja olevan oikealla asialla, kun taas toiset ovat lyhytnäköisiä ”pahoja tyyppejä”. Kun ajattelemme tämän hetkisiä kiistanaiheita, historia auttaa kuitenkin näkemään, miten vaikeaa siinä hetkessä voi olla sanoa kuka on ”oikeassa” ja kuka ”väärässä.” Mielipiteen ilmaiseminen tällaisessa tilanteessa on vaikeaa, erityisesti jos näkemyksesi ei ole suosittu vaihtoehto.

Mormoneja rohkaistaan kertomaan, mihin he uskovat vallitsevasta mielipiteestä huolimatta. Se ei aina ole helppoa, suosittua tai hauskaa. Joskus mielipiteen esittäminen johtaa siihen, että sinua pilkataan, panetellaan tai jopa pahoinpidellään. Tällaisessa tilanteessa henkilö voi turvata Herraan saadakseen voimaa säilyttää uskonsa. Hän odottaa meidän tekevän sen, minkä uskomme olevan oikein missä tahansa tilanteessa, ja Hän auttaa meitä saamaan moraalisen rohkeuden tehdä niin. Pois katsominen tai hiljaa pysyminen ei riitä. Joskus pois katsominen voi olla synti. Me toimimme kuten Jeesus toimi, kun ilmaisemme mitä uskomme ja toimimme sen mukaan.

Poliittinen puolueettomuus

Vaikka uskomme mielipiteemme ilmaisemiseen moraalisissa asioissa, kirkkona pysymme puolueettomina puoluepolitiikassa. Kirkon johtajat eivät määrää, keitä ehdokkaita mormonien pitäisi äänestää, vaikka ehdokas ei hyväksy kirkon virallista asemaa. Se ei myöskään määrää niiden valittujen virkamiesten toimintaperiaatteita, jotka ovat mormoneja. Kirkko saattaa tiedottaa näkemyksiään heille, aivan kuten kenelle tahansa valitulle virkamiehelle, mutta se tunnustaa, että nämä miehet ja naiset tekevät omat päätöksensä parhaan arvostelukykynsä mukaan ottaen huomioon edustamansa valitsijakunnan mielipiteen. Mormonit asettuvat sen poliittisen puolueen kannalle, jonka he uskovat parhaiten edustavan henkilökohtaisia näkemyksiään.

 

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin osoitteessa mormon.org. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.