Mihin tarvitsemme pelastusta?

Uskomme, että tarvitsemme pelastusta pääasiassa kahdesta syystä. Ensinnäkin vapautuaksemme fyysisestä kuolemasta ja toiseksi vapautauksemme hengellisestä kuolemasta, eli synnistä. Koska Kristus nousi ylös, jokainen ihminen huolimatta uskostaan tai käytöksestään, tulee nousemaan ylös.

Pelastus fyysisestä kuolemasta on ilmainen lahja Kristukselta ihmiskunnalle. Vaikka tekisimme hyviä tekoja koko elämämme ajan, meillä ei koskaan tulisi olemaan voimaa nostaa itseämme ylös haudasta. Se tapahtuu Kristuksen voimalla ja Hänen armostaan.

Pelastuminen hengellisestä kuolemasta, tai synnistä, on samoin mahdollista ainoastaan Kristuksen armosta. Me emme usko, että voimme pelastaa itsemme tekojemme avulla. Vain Kristus voi tehdä sen. Me pelastumme Hänen armostaan.

Uskomme siihen, että vain Kristus tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset . Mutta se ei vapauta meitä siitä, että pyrkisimme tyydyttämään Kristuksen vaatimuksia. Hän on asettanut edellytyksiä synnistä vapautumisen lahjan saamiseksi. Nämä edellytykset tai vaatimukset ovat usko, parannus, kaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen.

Miksi korostamme tekoja, jos emme usko niiden pelastavan meitä?

Useat edellä kuvatuista vaatimuksista synnistä pelastumiseen edellyttävät tekoja. Emmekö siis usko silloin pelastavamme itsemme tekojen avulla? Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että näiden tekojen tarkoitus on erilainen. Niiden ei ole tarkoitus tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, eikä “ansaita” pelastusta. Niiden on vain tarkoitus täyttää ehto, johon Kristuksen lahjan vastaanottaminen on sidottu.

Tämän ei merkitse, että kaikki henkilöt, jotka eivät mene kasteelle tulevat joutumaan helvettiin. Pelastusta ja korotusta käsittelevästä artikkelissa ja videossa on lisätietoa kyseisestä aiheesta.

Brad Wilcox niminen professori esitti eräässä puheessaan havainnollistavan esimerkin siitä, mikä on tekojen luonne suhteessa pelastumiseemme:

”Kristuksen sopimus kanssamme on samankaltainen kuin äidillä, joka tarjoaa soittotunteja lapselleen. Äiti maksaa pianonopettajalle. Koska äiti maksaa korvauksen kokonaisuudessaan, hän voi kääntyä lapsensa puoleen ja pyytää häneltä jotakin. Mitä se on? Harjoittelua.

Maksaako lapsen harjoittelu soitonopettajalle? Ei. Maksaako lapsen harjoittelu takaisin äidille hänen opettajalle maksamansa summan? Ei. Harjoittelu on tapa, jolla lapsi osoittaa arvostavansa äidin mahtavaa lahjaa. Se on tapa, jolla hän hyödyntää tätä mieletöntä mahdollisuutta, jonka äiti antaa hänelle kohota korkeammalle tasolle elämässään. Äiti ei koe iloa saadessaan takaisinmaksun vaan siitä, että hänen lahjaansa käytetään – nähdessään hänen lapsensa kehittyvän. Ja niinpä hän pyytää harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua…

Minulla on ystäviä, jotka sanovat minulle ‘te mormonit yritätte ansaita tienne taivaaseen.’ Sanon siihen ‘Ei, me emme ansaitse taivasta. Me opimme taivaasta. Me valmistaudumme sitä varten. Me harjoittelemme sitä varten.’ ”

Teoilla on siis uskonnossamme oma paikkansa, mutta niiden tarkoitus ei ole korvata Krisusta, vaan sen sijaan kunnioittaa, arvostaa ja käyttää Hänen uhriaan. Uskomme ehdottoman varmasti, etteivät tekomme pelasta meitä. Pelastumme vain Kristuksen armosta.

Mitä armo on?

Olemme olemassa, elämme ja hengitämme Kristuksen armon vaikutuksesta. Jokainen henkäyksemme tapahtuu Hänen armostaan. Hänen armonsa auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia, selvittämään ihmissuhteita, kehittämään lahjoja, selättämään epäilyksiä ja löytämään uskon. Hänen armonsa anominen päivittäin voi ylläpitää meitä kaikessa mitä teemme ja kohtaamme.

”Yksi voimallinen ilmaus Jumalan rakkaudesta on se, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan usein Jumalan armoksi – se jumalallinen apu ja Hänen antamansa voima, jonka avulla me kasvamme siitä virheellisestä ja rajallisesta olennosta, joka me olemme nyt, korotetuksi olennoksi, joka ”saa totuutta ja valoa, kunnes hänet kirkastetaan totuudessa ja hän tietää kaiken”.

… Jumalan armon toinen ulottuvuus on taivaan ikkunoiden avautuminen. Niiden kautta Jumala vuodattaa voiman ja vahvuuden siunauksia, joiden avulla me pystymme saavuttamaan asioita, jotka muutoin olisivat kaukana ulottumattomissamme.” (Dieter F. Uchtdorf)

Mikä rooli on viimeisellä tuomiolla?

Kaikki kristityt uskovat, että tulee aika, jolloin me kohtaamme Jumalan tullaksemme tuomituiksi. Ilmestyskirjassa sanotaan neljä kertaa, että meidät tullaan tuomitsemaan tekojemme perusteella. Myös Mormonin kirjassa opetetaan näin useampaan otteeseen.

Uskomme, että kaikki meissä otetaan huomioon tuolloin – fyysinen ja geneettinen perimämme, kulttuurin vaikutukset meihin, kuolevaiset mahdollisuutemme, kasvatuksemme, henkilökohtaiset haasteemme, halumme, tarkoituksemme, aivan kaikki.

Vanhin Maxwell opetti kerran ihmisryhmää, jolla oli erittäin vaikeita päivittäisiä haasteita samaan sukupuoleen liittyvien tunteiden kanssa. Hän oli katsellut olympialaisten uimahyppykisoja, jossa hän oppi, etteivät tuomarit arvostele hyppyä vain sen perusteella kuinka sulavalta se näyttää katsojille, vaan myös sen perusteella kuinka vaikea hyppy on – seikka, jota vain tuomarit ymmärtävät tarpeeksi pystyäkseen arvioimaan. Vanhin Maxwell kertoi näille ihmisille, että Herra tulisi olemaan tuomarina heille heidän hyppynsä vaikeustason mukaan, jonka Hän ymmärtää yksityiskohtia myöten.

Tuomio on olennainen osa Jumalan suunnitelmaa ja tulemme kaikki kohtaamaan sen. Pelastus merkitsee, että saamme paikan taivaassa ylösnousemuksen jälkeen. Mutta paikkamme määritellään viimeisellä tuomiolla.

Kristuksen armon vuoksi miltei kaikki maan päällä elävät ihmiset tulevat saamaan pelastuksen jossakin taivaan valtakunnassa. Kaikkein korkeimpaan taivaaseen pääsemiseksi meidän täytyy hyväksyä Kristuksen asettamat ehdot synnistä pelastumiselle ja toimia niiden mukaan.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Mormon Salvation: Grace or Works?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja opit – Pelastummeko armosta vai tekojen avulla? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Pelastuksen aiheeseen liittyy tietenkin olennaisesti kysymys siitä, pelastummeko armosta vai tekojen kautta. Käsittelemme tätä aihetta enemmän toisessa videossa ja artikkelissa. Tässä yhteydessä todettakoon, ettemme voi mitenkään “ansaita” paikkaamme taivaassa. Uskomme siis, että pelastus tulee armon kautta.

Miksi pelastus on tarpeen?

Tarvitsemme pelastusta kahdesta syystä – vapautuaksemme fyysisestä kuolemasta ja hengellisestä kuolemasta, eli synnistä.

Kehomme ovat lahjoja Jumalalta. Hän haluaa meistä jokaisen saavan lopulta täydellisen, kirkastetun, iankaikkisen ja ylösnousseen kehon. Samanlaisen kuin Jeesuksella Kristuksella Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Ongelmana on, että tulemme kaikki kuolemaan, emmekä voi tehdä asialle mitään itse.

Hengellinen kuolema, jota kutsutaan myös synniksi on toinen ongelma. Mikään epäpuhdas ei voi oleskella Jumalan luona. Olemme tämän suhteen tuhoon tuomittuja, koska olemme jokainen tehneet syntiä ja jääneet vaille Jumalan kirkkautta. Jos Kristus ei olisi puuttunut asiaan puolestamme synti pitäisi meidät ikuisesti karkotettuina taivaallisesta kodistamme. Eikä olisi mitään mitä voisimme itse tehdä asialle.

Jeesus Kristus pelastaa meidät sekä fyysisen että hengellisen kuoleman seurauksilta. Koska Hän nousi ylös, myös me saamme ylösnousemuksen ja selviydymme siten fyysisen kuoleman asettamasta esteestä. Koska Jeesus Kristus maksoi syntiemme hinnan, parannus on mahdollista. Meidät voidaan puhdistaa synnistä, jolloin selviydymme hengellisen kuoleman asettamasta esteestä.

Kuinka korotus liittyy pelastukseen?

Pelastus ja korotus ovat termejä, joita myöhempien aikojen pyhät käyttävät usein tarkoittamaan samaa asiaa. Eron ymmärtämiseksi tarvitaan taustatietoa siitä, mitä myöhempien aikojen pyhät käsittävät taivaalla.

Useimmille kristillisille kirkkokunnille kuoleman jälkeen on olemassa joko taivas tai helvetti, ikuinen onnellisuus tai ikuinen rangaistus. Me sen sijaan uskomme ainakin kolmeen eri asteeseen tai tasoon taivaassa. Mitä korkeampaan taivaaseen ihminen pelastuu, sen lähempänä Jumalaa hän on.

Jeesuksen Kristuksen armon tähden periaatteessa jokainen koskaan elänyt ihminen lopulta päätyy jollekin näistä kolmesta taivaan valtakunnasta.

Korotuksella tarkoitetaan kaikkein korkeimmassa taivaassa elämistä ja kirjaimellisesti Jumalan kaltaiseksi tulemisen mahdollisuutta. Se ei merkitse Jumalan syrjäyttämistä. Kyse on siitä, että oppii tekemään samoja asioita kuin Jumala, saa saman tiedon ja tulee sellaiseksi kuin Hän haluaa meidän tulevan. Korotetut olennot elävät Jumalan läsnäolossa ja jakavat Hänen kirkkautensa ja ilonsa.

Pelastus liittyy synnin ja kuoleman voittamiseen, sekä kodin perimiseen jossakin taivaan valtakunnassa. Korotus taas viittaa enemmän siihen, mitä tulemme tekemään taivaassa.

Pelastus saavutetaan vain armon kautta. Pyhät kirjoitukset ovat hyvin yksiselitteisiä sen osalta. Korotus on samoin armon osoitus, mutta sen vastaanottaminen on ehdollista ja perustuu kuuliaisuuteemme Jumalan käskyille.

Onko sinut pelastettu?

Useissa kristillisissä uskonnoissa on tapana puhua uskovista ihmisistä pelastuneina. Myöhempien aikojen pyhien voi olla vaikea vastata kysymykseen siitä, onko heidät pelastettu. Käsityksemme pelastuksesta voi erota kysyjän tarkoittamasta. Vastaus on meille moniselitteisempi. Mutta todellisuudessa kuka tahansa kuuliainen myöhempien aikojen pyhä on osallinen pelastuksesta. Hän on kelvollinen saamaan pelastuksen, vaikkei ehkä osaisi kysyttäessä vastata olevansa “pelastettu.”

Joskus saattaa vaikuttaa siltä, että uskomme työhön perustuvaan pelastukseen. Myöhempien aikojen pyhät tekevät paljon asioita uskonsa vuoksi. Lukuunottamatta aivan korkeimpia johtajiamme kirkossa kaikki tekevät vapaaehtoistyötä palkatta. Kaikilla on jokin tehtävä seurakunnassaan. Teemme myös paljon palvelutyötä yhteiskunnassa. Tyypillisesti kirkon naiset tai “sisaret” tuntevat, etteivät he koskaan pysty tekemään kaikkea mitä pitäisi. Siksi johtajamme muistuttavat meitä jatkuvasti siitä, ettemme voi “ansaita” tietämme taivaaseen. Emme tee työtä pelastuksemme eteen vaan pyrimme toimimaan kuten Kristus meitä pyytää.

Joskus Mormonin kirjan opetus ymmärretään väärin, että pelastumme armosta vasta “kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.” Mutta todellisuudessa kirja opettaa, että “Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.” (2 Nefi 25:23) Tämä kohta pyrkii osoittamaan, että vain armo pelastaa meidät ja meidän tulisi tehdä kaikkemme tietääksemme sen. Mormonin kirja opettaa myös, “Ja keino on ollut valmistettuna ihmisen lankeemuksesta asti, ja pelastus on vapaa.” (2 Nefi 2:4)

Onko helvettiä olemassakaan?

Korotus on pelastumista korkeimpaan taivaasen asteeseen. Tätä valtakuntaa ei ole mahdollista saavuttaa ilman vilpitöntä parannusta ja halua elää pyhitettyä elämää mukaan lukien iankaikkisiin toimituksiin osallistuminen. Kirkko ei keskity pelastukseen, vaan korotukseen ja asettaa siksi kaikille jäsenilleen korkeat tasovaatimukset.

Myöhempien aikojen pyhien käsitys taivaasta jää avoimuudessaan jälkeen vain sellaiselle käsitykselle, jossa kaikki ihmiset pelastuvat. Myöhempien aikojen pyhät uskovat, ettei kukaan voi tehdä syntiä tietämättömyydessä. Se tarkoittaa, että ketään ei voida tuomita jos hän ei tiedä tai ymmärrä lakia, jonka perusteella hänet tuomitaan. Näin ollen ne, jotka eivät kuulleet evankeliumia maan päällä eläessään tulevat kuulemaan siitä henkimaailmassa tämän elämän jälkeen. Kaikki saavat mahdollisuuden valita seuraavatko Kristusta vai eivät.

Henkilöt, jotka valitsevat hylätä Kristuksen ja Hänen pyhän uhrinsa joutuvat kärsimään omien syntiensä vuoksi. He voivat saavuttaa paikkansa taivaassa vasta sen jälkeen. Jos hylkäämme Vapahtajan, meidän osaltamme on ikäänkuin sovitusta ei olisi suoritettu. Tätä itse kärsittävää rangaistusta syntien vuoksi kutsutaan helvetiksi, mutta se on väliaikainen tila. Kristus kuvaili tätä kärsimystä seuraavasti:

“ja nyt, minä käsken sinua tekemään parannuksen – tee parannus, etten minä löisi sinua suuni sauvalla ja kiivaudellani ja vihallani ja etteivät kärsimyksesi olisi ankaria – kuinka ankaria, et tiedäkään; kuinka suuria, et tiedäkään; niin, kuinka kovia kestää, et tiedäkään. Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen; mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä” (Oppi ja liitot 19:15-17)

Jopa ne, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta Kristuksen uhria puolestaan voivat saavuttaa alimman kirkkauden valtakunnan taivaassa kärsimystensä jälkeen.

Ikuinen helvetti, jota kutsumme myös ulkoiseksi pimeydeksi on varattu paholaisen seuraajille. He ovat henkiä, jotka eivät seuranneet Jumalan suunnitelmaa ja syntyneet kuolevaisuuteen tai ihmisiä, jotka ovat tehneet anteeksiantamatonta syntiä. Tätä kutsutaan “synniksi Pyhää Henkeä vastaan.” Sen kerrotaan tarkoittavan, että henkilö saa täyden tiedon Kristuksesta (Hänet nähtyään) ja sitten kieltää Hänet. Harvat ovat syyllistyneet tähän syntiin. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että Mormonin kirja julistaa “pelastuksen olevan vapaa.”

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Salvation and Exaltation – What’s the Difference?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.

[cta link=”https://www.facebook.com/groups/391627318446588″ text=”Tule keskustelemaan kanssamme hengellisyyteen liittyvistä aiheista Seuraa Kristusta Facebook-ryhmässä:” button_text=”Tule keskustelemaan” button_color=”#e5d54e”]

The post Usko ja opit – Mitä eroa on pelastuksella ja korotuksella? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Usko

Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» Johannes 11:25-26

Jeesus sanoi hänelle: »Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.» Johannes 20:29

Jeesus on uskomme keskipiste. Uskosta puhutaan pyhissä kirjoituksissa luottamuksena Jumalaan (Luukas 8:50), sen toivomisena mitä ei nähdä (Hepr. 11:1), mutta joka on totta ja tekoina, jotka osoittavat uskoa (Jaakob 2:14-17). Usko voi alkaa vain halusta uskoa ja se vahvistuu kun kuulemme Jumalan sanaa ja toimimme sen mukaan.

Usko ei ole täydellistä tietoa, mutta se pohjautuu totuuteen. Usko saa ihmisen toimimaan tosien periaatteiden mukaan ja näin tehdessään ihminen saa Jumalalta vahvistuksen, että hän toimii oikein. Esimerkiksi rukous on teko, joka osoittaa uskoa. Vahvistus, jonka saamme rukouksen kautta voi olla esimerkiksi tunne siitä, että Taivaallinen Isä on kuullut rukouksemme.

Parannus

Usko johtaa meidät parannukseen. Kun tulemme tuntemaan, että Jeesus on Vapahtajamme ja uskomme Häneen meissä kasvaa halu toimia Hänen opetustensa mukaisesti. Tämä tarkoittaa usein, että joudumme tekemään muutoksia käyttäytymisessämme ja jopa ajatuksissamme. Tällaista elämän muokkausta Kristuksen opetusten seuraamiseksi kutsutaan parannukseksi.

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen… Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.» Luukas 15:3,10

Parannus ei välttämättä tarkoita, että olemme tehneet suuria virheitä eli syntejä elämässämme. Se voi olla päivittäistä pyrkimistä parempaan. Voimme tehdä parannusta, koska Jeesus antoi meille mahdollisuuden siihen. Hänen kärsimyksensä meidän vuoksemme (ks. sovitus) antaa meille mahdollisuuden muuttua ja saada virheet anteeksi.

Kaste

Kaste on osa parannuksen prosessia. Sen avulla meidät pestään puhtaiksi virheistämme. Saamme ikään kuin uuden alun. Kasteessa lupaamme seurata Jeesusta ja toimia Hänen opetustensa mukaan. Jumala lupaa puhdistaa meidät ja antaa meille Pyhän Hengen oppaaksemme.

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: »Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!» Mutta Jeesus vastasi hänelle: »Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.» Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.» Matteus 3:13-17

Kaste suoritetaan upottamalla Jeesuksen esimerkin mukaan. Koska kaste on lupaus Jumalalle ja osoitus halukkuudesta seurata Jeesusta, aivan pieniä lapsia ei kasteta. He eivät tarvitse sitä. Jeesus on ilmoittanut nykyajan profeettojen kautta, että yli kahdeksanvuotiaat lapset ovat vastuussa omista teoistaan ja he voivat mennä kasteelle.

Kun menemme kasteelle meidät liitetään samalla jäseniksi seurakuntaan, eli osaksi Jumalan valtakuntaa maan päällä.

Pyhän Hengen lahja

Kasteen jälkeen saamme Pyhän Hengen lahjan. Se tarkoittaa, että Pyhä Henki on kanssamme aina, jos otamme Hänet vastaan emmekä tee asioita, jotka karkoittaisivat Hänen läsnäolonsa elämästämme.

Johannes Kastaja puhui ihmisjoukolle Jeesuksesta sanoen:

Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Matteus 3:11 

Jeesus lupasi apostoleilleen, että he saisivat Pyhän Hengen kumppanikseen sen jälkeen kun Hän olisi poistunut heidän luotaan:

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Johannes 14:25-26

Pyhällä Hengellä on monia tehtäviä, joiden kautta Hän auttaa meitä. Hän esimerkiksi vahvistaa meille totuuden, lohduttaa, opettaa, muistuttaa asioita mieleemme, auttaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, muuttaa meitä paremmiksi ihmisiksi ja tuo elämäämme Jumalan rauhaa.

Kestäminen loppuun asti

Emme muutu täydellisiksi mentyämme kasteelle. Todennäköisesti emme vielä tiedä tai ymmärrä kaikkea, mitä Jeesus on opettanut. Tulemme myös tekemään virheitä kasteen jälkeenkin. Kestäminen loppuun asti tarkoittaa, että jatkamme samojen askeleiden ottamista, jotka ovat tuoneet meidät siihen saakka.

Puhuessaan meidän ajoistamme Jeesus kertoi asioista, joita tulisimme kohtaamaan ja sanoi:

Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Matteus 24:13

Osoitamme uskoa ja teemme parannusta. Meidän ei tarvitse mennä uudelleen kasteelle, vaan meillä on joka sunnuntaina tilaisuus uudistaa kasteessa tekemämme lupaukset ja puhdistua nauttimalla sakramentti. Kun nautimme sakramentin myös Jumala uudistaa lupauksensa meille ja lähettää Pyhän Hengen luoksemme.

Vähitellen muutumme yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi. Hänen evankeliumiaan seuraamalla olemme valmiita palaamaan Hänen luokseen tämän elämän jälkeen.

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.

The post Mitä tarkoitetaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla? appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Kesän alussa koin erään vaikean koettelemuksen. Puhuin asiasta kahdelle ystävälleni, jotka ovat molemmat kirkkomme lähetyssaarnaajia täällä Suomessa.

Kerroin heille tapahtuneesta ja avauduin samalla muista haasteistani, joita olen kokenut viime vuosien aikana. Minusta tuntui niin pahalta, että itkin. Mieleni oli musta, ja kokemani asiat tuntuivat epäreiluilta.

Kysymys, joka muutti minut

Sitten he kysyivät minulta kysymyksen, joka muutti koko keskustelun suunnan ja luonteen. Tuo kysymys oli: “Mitkä asiat ovat tuoneet sinulle iloa?”

Aloin luetella asioita, jotka tekevät minut iloiseksi. Mieleeni tuli monia asioita: uusiin ihmisiin tutustuminen, yksin matkustaminen, terveellisten elämäntapojen noudattaminen…

Yhtäkkiä huomasin, että kyynelten sijaan mun kasvoilla oli leveä hymy. Se, että olin ajatellut iloisia asioita vaikeiden asioiden sijaan, oli muuttanut mun mielialan ja samalla koko keskustelun suunnan. ⁣

Silloin päätin, että haluan keskittyä enemmän iloon omassa elämässäni.

Iloon keskittyminen auttaa vaikeina hetkinä

Meillä ei tarvitse olla asiat hyvin, jotta voimme keskittyä iloon. Itse asiassa iloon keskittyminen on tärkeintä juuri silloin, kun meillä on vaikeuksia. Tässä meille parhaana esimerkkinä on Vapahtajamme Jeesus Kristus.

Kirkkomme apostoli, Vanhin D. Todd Christoffersson on sanonut lokakuun 2019 yleiskonferenssissa:

“Kuten kaikessa, Jeesus Kristus on ylin esimerkkimme — edessään olleen ilon tähden hän — kesti ristillä kärsimykset [Hepr. 12:2]. Ajatelkaapa sitä! Kestääkseen tuskallisimman koettelemuksen, mitä on koskaan kestetty maan päällä, Vapahtajamme keskittyi iloon!” 

Tuo lainaus vetää minut hiljaiseksi. Jopa Kristus, joka on kokenut maailman vaikeimman kokemuksen, on käyttänyt selviytymiskeinonaan iloon keskittymistä.

Onko aina mahdollista olla onnellinen? 

Itselläni on ollut paljon aikoja elämässäni, jolloin ilon ja onnellisuuden kokeminen on ollut haastavaa. Esimerkiksi mielenterveysongelmat (joista olen kertonut aiemmin bloggauksessani) estävät välillä kaikki positiiviset tunteet.

Joskus koen syyllisyyttä siitä, etten ole tarpeeksi onnellinen tai iloinen.

Olen turhautunut monesti, kun rukoileminen ei ole tuonut toivottua rauhaa sydämeeni. Olen mennyt kirkkoon ilman, että oloni on hyvä siellä. Joskus avaan pyhät kirjoitukset saamatta minkäänlaista mielihyvää niiden tutkimisesta.

Yllä mainitut tilanteet eivät ole tapahtuneet minulle vain muutaman kerran. Ne ovat tapahtuneet minulle satoja kertoja. Olen monta kertaa miettinyt, mikä minussa on vikana. Myönnän, että olen monta kertaa rukouksen sijaan valinnut sokerin, sillä se on tuonut minulle enemmän iloa juuri siinä hetkessä.

Evankeliumin avulla syvempää rauhaa

Evankeliumi ei aina ole pikalääke, jolla saamme mielialamme kohoamaan nopeasti. Jos saisimme siunauksia aina heti, kun teemme hyviä asioita, oikeiden valintojen tekeminen olisi liian helppoa.

Evankeliumi tuo kuitenkin syvempää onnellisuutta ja rauhaa kuin esimerkiksi edellä mainitsemani sokerin syönti.

Tieto siitä, että meillä on Vapahtaja Jeesus Kristus, joka on kuollut meidän puolestamme, ei välttämättä tuo meille nopeaa hyvän olon tunnetta. Se tuo elämäämme jotain paljon suurempaa. Kun me tiedämme, että Jumalalla on suunnitelma meitä varten, elämä tuntuu paljon merkityksellisemmältä.

Vaikka välillä elämä tuntuukin vaikealta, emmekä keksi kovinkaan monta kiitollisuuden aihetta, voimme aina luottaa Kristukseen. Hän ei koskaan hylkää meitä. Kun perustamme ilomme Kristukseen, voimme aina olla onnellisia.

Se ei tarkoita sitä, että jokainen päivä olisi hyvä. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä joskus olisi haasteita. Elämässämme voi tulla pitkiäkin mustia kausia, jolloin mikään ei tunnu miltään. Usko Kristukseen antaa kuitenkin lohtua siitä, että kaikki kääntyy parhain päin.

“Sen tähden jokainen, joka uskoo Jumalaan, voi varmasti toivoa parempaa maailmaa, aivan niin, sijaa Jumalan oikealla puolella, mikä toivo tulee uskosta, on ihmisten sieluille ankkurina, joka tekee heistä varmoja ja lujia saaden heidät alati tekemään runsaasti hyviä tekoja ja johdattaa heitä kirkastamaan Jumalaa.” [Eter 12:4]

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Voimmeko löytää iloa vaikeuksien keskellä?  appeared first on SeuraaKristusta.fi.

”Jumalan käskyjä ei ole annettu tuskastuttamaan meitä tai estämään onneamme. Aivan päinvastainen on totta. Hän, joka loi meidät ja joka rakastaa meitä täydellisesti, tietää täsmälleen, kuinka meidän pitää elää elämäämme, jotta voimme saada suurimman mahdollisen onnen. Hän on antanut meille ohjeita, jotka – jos noudatamme niitä – vievät meidät turvallisesti läpi tämän usein petollisen matkan kuolevaisuudessa.”

Joskus kun huomaamme turhautuvamme jonkin elämämme ongelman takia, vastaus saattaa löytyä muistamalla ja yrittämällä seurata uudelleen jotakin käskyä, jonka olemme unohtaneet. Tässä on muutamia sellaisia innoittavia käskyjä – joitain, jotka saattavat livetä muististamme ja tulla työnnetyiksi maton alle arjen keskellä. Kun luet, muista vanhin Quentin L. Cookin viisas neuvo lokakuun 2016 yleiskonferenssipuheessa:

”Kun me korostamme jotakin periaatetta tavalla, joka vähentää sitoutumistamme muihin yhtä tärkeisiin periaatteisiin, tai asetumme kannalle, joka on kirkon johtajien opetusten vastainen tai ylittää ne, niin me katsomme yli maalin. ”

Meidän pitäisi aina muistaa, että suurimmat käskyt tulevat aina olemaan ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko seilustasi ja mielestäsi” ja ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matteus 22:37-39).

1. Lakkaa etsimästä vikoja

Toisen suurimman käskyn ”rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” sisälle upotettuna on rakkauden osa-alue, jonka saatamme tässä kriittisessä maailmassa eläessämme unohtaa. Opissa ja Liitoissa kohdassa 88:124 sanotaan se selkeästi: ”Lakatakaa etsimästä vikoja toisistanne.”

On helppoa löytää vikoja. Maailma on täynnä kauheita tapahtumia sekä harhaanjohdettuja ja virheisiin taipuvaisia ihmisiä. Me olemme jo selvillä näistä elämän negatiivisista puolista, joten lopetetaan niiden esille tuominen. Vikojen etsimisen, sormella osoittelun ja toisista ”pahan puhumisen” sijaan, keskittykäämme hyvään.

Me kaikki tiedämme, että kun joku kehuu meitä, tai ponnistelujamme, tai hyviä ominaisuuksiamme, se inspiroi meitä jatkamaan ja suoriutumaan vielä paremmin. Kun joku toisaalta kritisoi meitä asetumme usein puolustuskannalle, tulemme katkeriksi ja kapinoiviksi.

Voitko kuvitella millainen sosiaalisen median ilmapiiri olisi jos jokainen yrittäisi tuoda esille hyviä asioita, joita muut tekevät ratkaistakseen sosiaalisia ongelmia sen sijaan että jankuttaisivat yhä uudelleen siitä mitä ei tehdä tai mitä tehdään huonosti?

Kuten vanhin Marvin J. Ashton sanoi:

”Kirkon jäseninä meitä täytyy muistuttaa, että sanat ’Ei, älä puhu pahaa’ ovat enemmän kuin vain ilmaus musiikillisessa kontekstissa, ne ovat suositeltu elämäntapa (ks. Hymns, nro 233). Meitä täytyy muistuttaa enemmän kuin koskaan aiemmin että ”jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa, tai hyvältä kuuluvaa, tai kiitettävää, sitä me etsimme’ (Uskonkappale 1:13). Jos seuraamme tätä varoitusta, ei ole aikaa sille, että raukkamaisesti lyömme lyttyyn kun meidän pitäisi rakentaa.”

2. Ole rohkealla mielellä

Edesmennyt profeettamme Thomas S. Monson oli tunnettu sanoistaan, ”Olkaa rohkealla mielellä. Tulevaisuus on yhtä kirkas kuin uskonne.” Mutta oletteko koskaan pysähtyneet pohtimaan, että ”olkaa rohkealla mielellä” on käsky?

Nopea pyhien kirjoitusten haku aiheesta kirkon internet-sivustolla tuottaa monia, monia tuloksia. Itseasiassa olin yllättynyt nähdessäni kuinka usein tätä sanontaa käytetään kautta Raamatun, Mormonin kirjan ja Opin ja liittojen. Miksi Kristus ja Hänen profeettansa käyttävät tätä ilmausta niin usein, ja miksi se on niin tärkeä?

Vaikkakin suurimman osan ajasta me voimme ja meidän tulisi ollu iloisia ja täynnä optimismia, en usko, että sanoessaan ”olkaa rohkealla mielellä” Jumala käskee meidän aina näyttämään onnellista ja riemuitsevaa ilmettä. Hän kuitenkin on käskenyt meitä myös ”suremaan surevien kanssa” (Moosia 18:9).

Pyhissä kirjoituksissa ilmaus ”olkaa rohkealla mielellä” on usein käytettynä asiayhteydessä, jossa kehotetaan turvaamaan Jumalaan ja olemaan pelkäämättä, tai muistuttaen Kristuksen sovituksesta ja lupauksesta, että Jumala on aina kanssamme. Tässä tapauksessa uskon, että ilmaus ”olkaa rohkealla mielellä” kannustaa meitä katsomaan nykyisen tilanteemme ylitse iankaikkisella ymmärryksellä ja näkökulmalla. Taivaallinen Isä pyytää meitä pohjimmiltaan muistamaan Hänet ja Hänen suunnitelmansa ja tuntemaan iloa, kiitollisuutta ja varmuutta sen takia.

Kun pyrimme ”olemaan rohkealla mielellä,” me tiedämme, että vastoinkäymiset ja vaikeudet ovat hetkellisiä ja että Jumala muuttaa kaiken lopulta oikeaksi. Puhuessaan ilmauksesta ”olkaa rohkealla mielellä,” presidentti Monson sanoi:

”Tämä asenne tulee viemään meidät läpi minkä tahansa, mitä tiellemme tulee. Se ei poista ongelmiamme, mutta se tekee meidät kykeneviksi kohtaamaan haasteemme, ottamaan ne vastaan suoraviivaisesti ja tulemaan esiin voittajina.”

Rohkealla mielellä oleminen on tärkeää myös, koska se on asenne, joka näkyy ja tarttuu. Vapahtaja sanoi, ”Minä panen teidät tämän kansan valoksi. Ei ylhäällä vuorella oleva kaupunki voi olla kätkössä” (3 Nefi 12:14). Ja Sananlaskuissa 17:22 luemme ”Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.” Kun pyrimme ”olemaan rohkealla mielellä,” me palvelemme toisia, jaamme evankeliumia ja seuraamme Kristuksen jalanjälkiä.

3. Syö terveellisesti

Viisauden sana ei ole hyvin salattu asia kirkossa. Tosiasiassa, jopa ne, jotka eivät tiedä kovin paljon Myöhempien aikojen pyhistä ovat yleensä kuulleet, että emme polta tai juo alkoholia tai kahvia. Ja vaikkakin joskus on aikoja, jolloin toiset meistä lukevat rivien välistä tai kun kulttuuri ja käskyt sekoittuvat (esimerkiksi ikuista kofeiinista kiistelyä ajatellessa), suurimmaksi osaksi, olemme melko hyvin perehtyneitä sitoumukseemme Opin ja liittojen lukuun 89.

Kuinka usein kuitenkaan otat seuraavat rivit huomioon tilatessasi lounasta tai suunnitellessasi mitä valmistaa illalliseksi?

”Ja vielä, totisesti minä sanon teille, että Jumala on säätänyt kaikki terveelliset yrtit ihmisen ruumista, elimistöä ja käyttöä varten –

”Jokaisen yrtin aikanaan ja jokaisen hedelmän aikanaan; kaikki nämä käytettäviksi ymmärtäväisesti ja kiittäen.

”Niin, myös eläinten ja ilman lintujen lihan minä, Herra, olen säätänyt ihmisen käytettäväksi kiittäen; sitä on kuitenkin käytettävä säästeliäästi;

”Ja minulle on mieleen, että sitä käytetään ainoastaan talven tai kylmän tai nälänhädän aikana.”

Tässä Jumala antaa  meille todellisen terveyden avaimen, eikä sen pitäisi tulla yllätyksenä – syö hedelmäsi ja vihanneksesi ja lihaa säästeliäästi. Myös Raamatusta voidaan löytää esimerkkejä tästä terveysohjeesta, kuten silloin kun Daniel kieltäytyy syömästä kuninkaan hänelle tarjoamia liharuokia ja voi paremmin kuin muut pojat (Daniel 1:5-15), ja Mormonin kirjasta, kuten silloin kun Amulek asettaa leipää ja lihaa Alman eteen ja Alma syö vain leipää (Alma 8:21-22).

Älkää käsittäkö minua väärin; meidän ei tulisi katsoa ohi maalin ja loukkaantua tai tulla pakkomielteisiksi sen suhteen mitä syömme tai mitä muut ihmiset valitsevat syödä. Se, ettemme anna ahdistuksen määritellä syömistottumuksiamme on osa terveellistä ruokailua. Mutta Jumala on pyytänyt, että noudatamme terveysohjetta, jonka suuntaviivat löytyvät Opin ja liittojen luvusta 89 ja, että syömme sen mitä syömme ”kiittäen”.

Terveellinen ruokavalio tuo mukanaan siunauksia. Paitsi että saamme ”terveyttä napaamme ja ydintä luihimme” ja ”juoksemme, emmekä uuvu ja vaellamme, emmekä väsy,” me myös ”löydämme viisautta ja suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita” (OL 89:18-20).

4. Varhain vuoteeseen, varhain hereille

Tunnetko olosi jatkuvasti väsyneeksi ja voimattomaksi? Joskus tämä on vain elämäntilanteeseemme liittyvä olotila (en kuvittelisikaan siteeraavani seuraavaa pyhien kirjoitusten kohtaa vastasyntyneen vanhemmille), mutta Jumala on antanut meille käskyn, joka tuo elinvoimaa ja nuorekkuutta takaisin elämäämme. Tässä se on Opin ja liittojen kirjan luvusta 88:124:

”Lakatkaa nukkumasta pitempään kuin on tarpeellista; käykää vuoteeseenne aikaisin, että ette olisi väsyneitä; nouskaa varhain, jotta ruumiinne ja mielenne olisivat virkistyneitä.”

Arvatkaa mikä on mahtavaa? Jumala ei anna meille tiettyä aikaa. Hän tietää, että meidän jokaisen keho toimii hieman eri tavoin, että meillä on erilaisia töitä ja velvollisuuksia, ja että sosiaaliset toiminnat (jopa kirkon toiminnat) on yleensä ajoitettu iltaan pikemmin kuin aamuun. Joten, tietäen, että sana ”varhain” tarkoittaa eri asiaa kullekin meistä, Jumala on antanut meille käskyn ja siunauksen: jos menemme vuoteeseen varhain ja nousemme varhain, meidän ruumiimme ja mielemme tulevat olemaan ”virkistyneitä.”

Vanhin Richard G. Scott sanoi ”Liikunta, kohtuullinen määrä unta ja hyvät ruokailutottumukset lisäävät kykyämme vastaanottaa ja ymmärtää ilmoitusta.” Ajallinen ja hengellinen puolemme ovat monimutkainen yhdistelmä ja se, että pidämme hyvää huolta fyysisestä ruumiistamme auttaa meitä pyrkiessämme kasvamaan hengellisesti ja olemaan välineinä hyvään.

Maaliskuun 1999 Ensign -lehden artikkelin mukaan Marion G. Romney sai neuvoja vanhin Harold B. Leeltä sen suhteen, kuinka olla menestyksekäs johtavana auktoriteettina. Neuvot kuuluivat näin:

”Voidaksesi olla menestyksekäs johtavana auktoriteettina, sinun täytyy saada innoitusta. Sinun täytyy saada ilmoitusta. Annan sinulle yhden neuvon: Mene varhain vuoteeseen ja nouse ylös varhain. Jos teet niin, kehosi ja mielesi ovat levänneet, ja sitten noina hiljaisina varhaisaamun tunteina, tulet saamaan enemmän oivalluksia ja ilmoitusta kuin minään muuna aikana päivästä.”

5. Tee joka päivä parannusta

Joskus me virheellisesti ajattelemme, että kuuliaisuus Jumalan käskyille tarkoittaa täydellisyyttä, mutta se ei ole sitä, mitä Taivaallinen Isämme odottaa. Jos asia olisi niin, Hän ei olisi koskaan antanut meille ristiriitaiselta vaikuttavaa käskyä tehdä parannusta.

Vaikka Jumala ei haluakaan meidän lankeavan, Hän tietää, että tulemme tekemään niin, ja Hän käskee meidän nousta ylös, suunnata itsemme uudelleen Häntä kohti ja jatkaa yrittämistä.

Minun täytyy usein muistuttaa itseäni siitä, ettei parannus ole vain suuria asioita varten, vaan myös pieiä varten ja että minun tulisi tehdä parannusta joka päivä. Kun käyttäydyn ärtyisästi ja sitten huomaan sen, tuo oivallus on lahja ja kutsu parannukseen. Kun mieleeni juolahtaa ajatus, että olen käyttänyt aikaani joutilaasti liian pitkään ja minun tulisi nousta ja olla toimelias, tuon johdatuksen seuraaminen on valinta tehdä parannusta.

Yleiskonferenssipuheessaan lokakuussa 2016 sisar Linda S. Reeves apuyhdistyksen ylimmästä johtokunnasta sanoi:

”Voi, kuinka haluankaan, että jokainen lapseni, lastenlapseni ja jokainen teistä – veljeni ja sisareni – tuntee iloa ja läheisyyttä taivaalliseen Isään ja Vapahtajaamme, kun teemme päivittäin parannusta synneistämme ja heikkouksistamme. Taivaallisen Isän jokainen vastuullinen lapsi tarvitsee parannusta.”

Pidin todella paljon myös siitä, mitä BYU -yliopiston professori Anthony Sweat sanoi hiljattain naisille suunnatussa ”Time Out for Women” -tapahtumassa. Lainatakseni häntä omin sanoin, hän kertoi, että meidän täytyy siirtyä perfektionismin kulttuurista uskollisuuden kulttuuriin. Kun vaadimme täydellisyyttä itseltämme, emme anna tilaa parannukselle ja poistamme tämän Jumalan lahjan elämästämme. Kun taas pyrimme olemaan uskollisia Jumalalle, me tulemme ”parannuksen tekemisessä todella, todella taitaviksi ja ripeiksi,” kuten vanhin Jorg Klebingat seitsemänkymmenen koorumista kerran sanoi.

Kuten kaikki Jumalan käskyt, parannus suunniteltiin lähtökohtana meidän onnellisuutemme. Parannus tuo meidät lähemmäs Vapahtajaamme ja Taivaallista Isäämme, ja meidän pitäisi sitoutua seuraamaan tätä käskyä päivittäin.

6. Älä himoitse

Ensimmäisen presidenttikunnan viestissä, joka on julkaistu vuoden 1990 maaliskuun Ensign -lehdessä, presidentti Gordon B. Hinckley kirjoitti:

”Haluaisin keskustella ansasta, joka voi tuhota kenet tahansa meistä etsiessämme iloa ja onnea. Se on tuo petollinen, uhkaava, paha vaikutus, joka sanoo ’Se mitä minulla on ei ole tarpeeksi. Minun täytyy saada enemmän.’…

”Olen pannut merkille, että nykyisessä sukupolvessamme on monia, jotka huolellisen suunnitelman mukaan ryhtyvät tavoittelemaan rikkautta kun vielä ovat nuoria, ajamaan hienostuneilla autoilla, käyttämään parhaita vaatteita, omistamaan asunnon kaupungissa ja talon maaseudulla – – kaikkea näitä ja enemmän… He himoitsevat sitä, mitä toisilla on, ja itsekkyys ja jopa ahneus ovat kaikki osana heidän omistushaluisuuden menetelmäänsä.”

Voi olla vaikea erottaa rajaa unelmiensa tavoittelun ja sen himoitsemisen välillä, mitä meillä ei ole. Vaikka onkin hyvä asettaa tavoitteita parantaa olosuhteitamme, elättää perheemme, näyttää parhaimmaltamme, kehittää kykyjämme, meidän täytyy olla varovaisia, ettemme himoitse sitä, mitä meillä ei ole.

Tämä käsky on erityisen vaikea kun se, mitä niin suuresti haluamme on jotakin hyvää ja vanhurskasta. Alman tapauksessa, hän halusi suuremman vallan ja voiman voidakseen julistaa evankeliumia, mutta ymmärsi että hän ”teki syntiä toiveessaan” (Alma 29:1-3). Meidän elämässämme, saatamme huomata riutuvamme odottaessamme hyvän toiveemme toteutumista, kuten avioliittoa, lasten saamista tai terveyttä.

Ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa julmalta, että Jumalan käsky olla himoitsematta pätee myös vanhurskaisiin toiveisiin, mutta kun tunnustamme, että Jumalan käskyt on tarkoitettu meidän onnellisuudeksemme ja että me emme ole onnellisia kun jatkuvasti kaipaamme jotain enemmän tai jotain erilaista, se käy järkeen. Meidän Taivaallinen Isämme ymmärtää myös, että jos emme opi olemaan onnellisia sisäisesti, me saatamme saavuttaa sen mitä kaipasimme huomataksemme vain, ettemme kuitenkaan ole onnellisia.

Jos muuttaisimme tämän ”älä” käskyn ”sinun tulee” käskyksi, uskon että se voisi olla ”sinun tulee olla tyytyväinen” tai ”sinun tulee olla kiitollinen.” Omissa olosuhteissamme meillä jokaisella on monia mahdollisuuksia palvella Jumalaa ja toisiamme ja varmistaa itsellemme iankaikkiseen elämään kuuluvia siunauksia.

7. Noudata lakia

Jumalan laki ylittää kaiken, mutta jos muistelet kääntymystäsi tai päiviäsi lähetyssaarnaajana, mieleesi palautuu, että yksi käskyistä, joita lähetyssaarnaajia vaaditaan opettamaan on ”noudata ja kunnioita lakia” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, Oppiaihe 4). Kahdennessatoista uskonkappaleessa se muotoillaan näin:

”Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.”

Noniin, en kirjoita tätä perustellakseni kansalaisten tottelemattomuutta tai toisten lakien sitovuutta toisiin nähden. Mutta joskus, erityisesti kun lakiin liittyy vähäinen seuraamus, on mielestäni helppoa unohtaa, että lainkuuliaisuus on osa uskonnollista vakaumustamme. Vaikka jotkut lait ovat ärsyttäviä ja pikkumaisia, suurimmaksi osaksi lait on luotu hyödyttämään yhteiskuntaa kokonaisuudessaan ja niiden noudattaminen on tärkeää.

Joten olipa kysymyksessä tekstiviestien lähettäminen ajaessa, nurmikon kastelusäännösten noudattaminen pihallasi, tai tekijänoikeudella suojatuista elokuvista ja musiikista maksaminen, muista, että Taivaallinen Isämme on pyytänyt meitä kunnioittamaan lakia ja ponnistelemaan noudattaaksemme sääntöjä.

(Suomentajan huomautus: Englanninkielisen laulukirjan laulu 233 on suomennettu otsikolla ’Ei hellät sanat milloinkaan’, josta välittyy hieman alkuperäisestä tekstistä eriävä ajatus. Artikkelissa on sen vuoksi käytetty suoraa käännöstä ja viitattu englanninkieliseen laulukirjaan.)

The post 7 Kaunista käskyä, joiden joskus unohdamme olevan käskyjä appeared first on SeuraaKristusta.fi.

1. Mormonin kirja

Yksi tärkeimmistä siunauksista, jonka olemme saaneet evankeliumin palautuksen kautta, on Mormonin kirja. Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja pyhä kirja Raamatun ohella.

Profeettamme Russell M. Nelson on puhunut Mormonin kirjan tärkeydestä. Hän on kehottanut meitä pohtimaan, millaista elämämme olisi ilman Mormonin kirjaa, mitä emme tietäisi ja mitä meillä ei olisi ilman sitä. Minun olisi vaikea kuvitella elämää ilman Mormonin kirjaa, sillä se tarjoaa niin paljon tietoa Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta.

Itselleni Mormonin kirja on suuri siunaus. Yritän lukea sitä joka aamu ennen muiden töiden ja tehtävien aloittamista. Se on tuonut Henkeä elämääni. Olen myös huomannut esimerkiksi omassa lähetystyössäni, kuinka paljon tuo kirja muuttaa muiden ihmisten sydämiä.

2. Pappeus

Evankeliumin palauttamisen yhteydessä palautettiin pappeus eli valtuus toimia Jumalan nimissä. Pappeuden ansiosta voimme tehdä toimituksia kirkossamme, kuten kaste, Pyhän Hengen lahjan saaminen, sakramentti, sairaiden siunaamiset ja temppelitoimitukset.

Kaikki kelvolliset yli 12-vuotiaat miehet kirkossamme ovat pappeudenhaltijoita. Vaikka naiset eivät ole pappeudenhaltijoita, myös naiset nauttivat pappeuden siunauksista samalla tavalla kuin miehet. Naisilla on oikeus käyttää omissa tehtävissään samaa Jumalan voimaa.

Paras vertaus, jonka olen kuullut pappeudesta, on että se on “niin pitkä lusikka, ettet voi syöttää sillä itseäsi”. Pappeus on nimenomaan tapa palvella muita ihmisiä. Minua on palveltu pappeuden kanssa useasti. Minä olen pyytänyt ja saanut pappeuden siunauksia aina, kun minulla on ollut vaikeaa tai olen kärsinyt sairauksista.

3. Temppelit

Sen jälkeen, kun kirkko on palautettu maan päälle, ympäri maailmaa on rakennettu temppeleitä. Temppelit ovat kirkon jäsenillemme pyhiä paikkoja, joissa tehdään liittoja ja toimituksia. Ne ovat paikkoja, joissa on mahdollisuus tulla lähemmäs Jumalaa ja tuntea Hänen henkeänsä.

Suomessa on ollut temppeli vuodesta 2006 asti. Se sijaitsee Espoossa. On suuri etuoikeus, että meillä suomalaisilla on temppeli täällä omassa maassamme, ja että voimme käydä siellä usein.

Jokainen kerta temppelissä on minulle ihmeellinen kokemus. Vaikka sinne lähteminen tuntuu joskus uhraukselta, olen aina saanut siunauksia temppelissä käydessäni. Joka kerta tuntuu, että Jumala vuodattaa erityisen paljon rakkautta päälleni.

4. Elävä profeetta

Meillä on mahdollisuus kuulla profeettamme sanaa kaksi kertaa vuodessa yleiskonferenssissa. Näiden konferenssien välillä pystymme myös kuulemaan hänen sanaansa kirkon lehdessä Liahonassa sekä sosiaalisessa mediassa esimerkiksi videoiden välityksellä. Profeetta ohjeistaa ja lohduttaa hänen aikansa ihmisiä.

Esimerkiksi tänä pääsiäisenä profeetta kutsui koko maailman paastoamaan pitkäperjantaina koronaviruksen keskellä. Miljoonat kirkon jäsenet ja kirkkoon kuulumattomat paastosivat ja rukoilivat yhdessä saman päämäärän vuoksi.

Profeetta kutsuu meitä jatkuvasti erilaisiin asioihin. Muutama vuosi sitten profeetta pyysi meitä pitämään kymmenen päivän lakon sosiaalisesta mediasta. Itse olen kokenut iloa profeetan kehotuksista ja niiden noudattamisesta.

5. Tieto Jumalasta

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko opettaa selkeästi, millainen Jumala on. Ensimmäinen näky itsessään kertoo meille Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Sen kautta opimme, että Jumala ja Kristus ovat kaksi erillistä ihmistä, joilla on kuolematon, täydelliseksi tehty fyysinen keho.

Me emme usko Jumalaan, joka odottaa meidän rankaisemistamme. Me uskomme rakastavaan Taivaalliseen Isään, joka odottaa meidän palaamistamme takaisin Hänen luoksensa tämän elämän jälkeen.

Usko Jumalaan on aina merkinnyt minulle toivoa parempaan maailmaan. Se on antanut minulle rauhaa ja lohtua vaikeimpina aikoina. Silloinkin, kun tuntuu, ettei tässä maailmassa voi luottaa mihinkään, olen aina voinut luottaa Jumalaan.

6. Viisauden sana

Jumala on antanut meille myöhempinä aikoina oman terveyslakinsa eli viisauden sanan. Viisauden sana on ikään kuin käyttöohjeet kehollemme. Nämä Jumalan antamat ohjeet ovat olleet hyödyksi ja iloksi monille kirkkomme jäsenille.

Viisauden sana kehottaa elämään terveellisesti. Meidän tulisi pysyä erossa kahvista, teestä, alkoholista, tupakasta, huumeista ja muista päihteistä. Meidän tulisi pitää huolta kehostamme noudattamalla terveellistä ruokavaliota ja harrastamalla liikuntaa.

Viisauden sanan noudattaminen ei ole helppoa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka eivät sitä noudata. Itse en ole kuitenkaan koskaan kokenut, että jäisin paitsi mistään. Viisauden sanan noudattaminen on tuonut minulle enemmän luottamusta itseeni ja terveyteeni.

7. Pyhän Hengen lahja

Kirkossa meillä on mahdollisuus saada Pyhän Hengen lahja eli jatkuva kumppanuus. Pyhä Henki ohjaa, suojelee ja varoittaa meitä. Hän innoittaa ja lohduttaa. Hän kohottaa ja inspiroi.

Profeettamme Russell M. Nelson on sanonut, ettei näinä päivinä ole mahdollista selviytyä ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.

Pyhä Henki on ohjannut minua läpi elämäni. Kun olin 6-vuotias, hän johdatti minut ulos päiväkodin leluvarastosta, jonka sisälle olin jäänyt lukkoon. Kun olin 15-vuotias, hän kertoi minulle, että Mormonin kirja oli totta. Kun olin 19-vuotias, hän johdatti minut opiskelemaan oikeaa alaa oikeaan kaupunkiin.

8. Iankaikkiset perheet

Palautetun evankeliumin ansiosta voimme olla yhdessä perheidemme kanssa ikuisesti. Tämä onnistuu, kun solmimme pappeuden valtuudella iankaikkisen avioliiton temppelissä. Perheemme sinetöidään yhteen tuossa toimituksessa, eikä kuolema katkaise noita siteitä.

Kirkossa opetetaan paljon perheistä. Meitä neuvotaan rukoilemaan ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia yhdessä perheidemme kanssa sekä varaamaan yksi ilta viikosta perheillalle. Perhejuhlistus opettaa meille selkeästi perheitä koskevia iankaikkisia periaatteita.

Itse en ole vielä solminut iankaikkista avioliittoa, mutta olen kiitollinen omasta perheestäni. Olen kiitollinen kodista, jossa sain kasvaa. Kodissamme on aina noudatettu evankeliumin periaatteita, ja nuo periaatteet ovat tuoneet paljon onnea perheeseemme.

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.

The post Kahdeksan siunausta, jotka evankeliumin palauttaminen on tuonut elämääni  appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Leijonakuningas — elä jumalallisten mahdollisuuksiesi mukaisesti

Leijonakuningas on kertomus parannuksesta, vastuun ottamisesta, itsemme muuttamisesta niin, että voimme saavuttaa meissä kaikissa olevan uinuvan jumalallisen potentiaalin.

Simban kertomus parannuksesta ei ole Saulin/Paavalin tyylinen kääntymystarina. Hän ei tee vakavia syntejä, jotka raastaisivat hänen sieluaan, kuten Alman kävi. Synnin tekemisen sijaan Simba sortuu omahyväiseen välttelemisen malliin – malli, johon monet meistä voi samastua.

Nauttiessaan huolettomasta ”Hakuna Matata” -elämästään, Simba havahtuu huomaamaan toivon, mahdollisuudet ja kuninkaallisen perinnön, joka hänellä on saavutettavissa.

”Olet unohtanut, kuka olet, joten olet unohtanut minut,” hänen isänsä, Mufasa, sanoi hänelle. ”Katso sisimpääsi Simba. Olet enemmän kuin mikä sinusta on tullut. Sinun täytyy lunastaa paikkasi elämän kiertokulussa. Muista, kuka olet. Olet poikani ja ainoa todellinen kuningas. Muista, kuka olet.”

Tämä neuvo kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin se, jonka me pyhinä olemme saaneet rakastavalta taivaalliselta Isältämme Hänen valittujen profeettojensa kautta.

Presidentti Gordon B. Hinckley opetti:

”Teissä jokaisessa on jotakin jumalallista. Teillä on suunnattomat mahdollisuudet tuon ominaisuuden myötä, joka on osa perittyä luonnettanne. Taivaallinen Isänne on varustanut teidät kaikki valtavilla kyvyillä tehdä hyvää maailmassa…

Joistakin teistä saattaa tuntua, että ette ole niin viehättäviä, kauniita ja tyylikkäitä, kuin haluaisitte olla. Nouskaa sellaisten tunteiden yläpuolelle, kehittäkää teissä olevaa valoa ja muut näkevät sen loistavan teistä.

Teidän ei koskaan tarvitse tuntea itseänne huonommaksi. Teidän ei koskaan tarvitse tuntea, että olette syntyneet ilman lahjoja tai mahdollisuuksia. Kehittäkää kaikkia mahdollisia kykyjänne ja ne kasvavat ja jalostuvat ja niistä tulee teidän todellisen itsenne ilmentymiä, joita toiset arvostavat.

Tiivistettynä, yrittäkää vähän kovemmin yltää siihen jumalallisuuteen, joka teissä on” (“The Light within You,” Ensign, May 1995, 99).

Ainoa tapa, jonka kautta Simballa on pääsy ruhtinaallisiin mahdollisuuksiinsa, on menneisyydestä oppiminen ja luonteen muuttaminen, aivan kuten me voimme saavuttaa jumalalliset mahdollisuutemme ainoastaan muuttamalla sydämemme ja halumme Vapahtajan sovituksen kautta. Tämä muutos on usein pelottava ja tuskallinen, kuten Rafiki huomioi viisaasti: ”Niin, menneisyys voi satuttaa. Mutta minun näkemykseni mukaan voit joko paeta sitä tai oppia siitä.”

Oppikaamme kaikki menneisyyden virheistämme ja olkaamme tarpeeksi nöyriä voidaksemme omaksua Kristuksen sovitus elämäämme vähän täydemmin, joten mekin voisimme ”kehittää meissä olevaa valoa” itsessämme.

Aladdin — yksin emme ole mitään

Riffraff, katurotta, en osta tuota,” Aladdin laulaa katsoessaan Agrabahin kaupunkia kuun valaistessa sitä. ”Jos he katsoisivat tarkemmin, näkisivätkö he köyhän pojan? Ei herra. He huomaisivat, että minä olen paljon enemmän.”

Aladdin on jo huomannut sen, mitä piispa H. Burke Peterson sanoi: ”Yksi suurimmista haasteista on päästä yli tunteesta, että emme ole tärkeitä, että emme ole erityisiä ja ainutlaatuisia. Uskotko hetkeäkään, että taivaallinen Isä olisi lähettänyt yhtäkään lapsistaan tänne maan päälle vahingossa, ilman mahdollisuutta tehdä suuria?” (”Your Life Has a Purpose,” New Era, May 1979).

Jälleen kerran Disney painottaa opetusta, että jokaisella henkilöllä on jumalalliset mahdollisuudet, erityisesti niillä, jotka ovat huono-osaisia. Jopa köyhä katulapsi saattaa itse asiassa olla ”hiomaton timantti”.

Tai kuten Mormonin kirjassa sanotaan, Aladdinin elämä osoittaa, että ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Al. 37:6).

Me myös olemme vaatimattomia olentoja, ”vähäisempiä kuin maan tomu” (Helaman 12:7). Ja lukemattomista epätäydellisyyksistämme huolimatta Jumala pystyy muodostamaan meistä jotakin kaunista ja arvokasta. Mutta kuten Aladdinin kohdalla, se voi tapahtua vain, kun luotamme ja tunnustamme voiman, joka on suurempi kuin me itse. Aladdinille se oli lampunhenki ja ystävyyden voima. Meille se on Kristuksen sovitus.

Matkan varrella Aladdin, kuten niin monet meistä, kompuroi ja kadottaa moraalinsa etsiessään haluamaansa. Aladdin, hienoine vaatteineen ja lentävine mattoineen, lankeaa yleisimpään kompastuskiveen meidän aikanamme – ylpeyteen.

Menettäessään voimansa lähteen ja uudet siunauksensa, Aladdin oppii vaikeuksien kautta, mitä seuraa siitä, että ei elä tasovaatimustensa, eikä hänessä olevan valon mukaan. Hän saa selville asian, jonka presidentti James E. Faust opetti:

”Rehellisyys on muutakin kuin vain valehtelematta olemista. Se on totuuden kertomista, totuuden puhumista, totuuden elämistä ja totuuden rakastamista… Rehellisyys on moraalinen kompassi, joka ohjaa meitä elämässämme … Rehellisyys on periaate ja meillä on moraalinen vastuu valita, miten sovellamme tätä periaatetta. Meillä on vapaus tehdä valintoja, mutta loppujen lopuksi olemme vastuussa jokaisesta tekemästämme valinnasta. Saatamme harhauttaa toisia, mutta on olemassa Eräs, jota emme koskaan voi harhauttaa” (”Honesty—a Moral Compass”, James E. Faust, lokakuu 1996).

Tunnustus Aladdinille siitä, että hän oppii virheistään. Hän sallii itsensä nöyrtyä ja hänestä tulee riippuvainen muiden armosta. Aladdinin esimerkistä voimme kaikki oppia, että ylpeys ei ole koskaan sen arvoista ja että vain nöyryys, kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan, voi auttaa meitä olemaan enemmän, kuin olemme nyt, erityisesti, kun se on yhteydessä tuohon suurimpaan armon, anteeksiannon ja voiman lähteeseen.

Nemoa etsimässä — kestäminen loppuun asti

Klovnikala Marlin on juuttunut pelkojen, vainoharhojen, tuskan ja neuroosien valtamereen. Kuten monet meistä, hän on kokenut menetyksen, joka väistämättä kuuluu elämään – itse asiassa, se on elämän lopullinen päämäärä. Mutta Marlin antaa tuskansa halvaannuttaa hänet sen sijaan, että antaisi sen motivoida häntä. Hän ei pysty siirtymään eteenpäin.

Ei, kunnes hän tapaa herttaisen ystävänsä Dorin, joka opettaa hänelle, että: ”Kun elämä masentaa, haluatko tietää, mitä silloin pitää tehdä? Jatkaa uimista!”

Niin se on meidän kaikkien kohdalla. Sen sijaan, että räpiköimme avuttomina syvässä, pimeässä sekasorron meressä, voimme tehdä valinnan ottaa kaikki irti matkastamme.

Kuten presidentti Thomas S. Monson todisti:

”Aika ei koskaan pysähdy. Sen täytyy kulkea vakaasti eteenpäin, ja sen kulkiessa eteenpäin tulevat muutokset. Takaisinpäin ei tietysti ole paluuta, voi vain mennä eteenpäin. Sen sijaan, että viipyisimme menneisyydessä, meidän tulee käyttää tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla, tässä ja nyt, tekemällä kaikki voitavamme hankkiaksemme miellyttäviä muistoja tulevaisuutta varten.” (”Ilon löytäminen matkasta”, lokakuu 2008).

Mutta aivan kuten Marlin, saatamme kysyä itseltämme: ”Mistä tiedät, että mitään pahaa ei tapahdu?” ja realistinen—vaikkakin joskus julma – vastaus tuohon kysymykseen on, että tiedämme. Tiedämme, että jotain pahaa, tuskallista, haasteellista tai sydäntä särkevää tapahtuu elämässämme. Se on yksi elämän väistämättömistä asioista.

Mutta kaunis asia tämän ymmärtämisessä on se, että Jumalan kanssa noiden kokemusten ei tarvitse halvaannuttaa meitä. Niiden ei tarvitse musertaa meitä eikä ryövätä pysyvää rauhaa ja iloa, jotka tulevat tuosta jatkuvasta voiman lähteestä – Jumalasta.

Meidän ei tarvitse muuta, kuin luottaa Häneen – tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty tässä epävarmuuden ja pettymysten täyttämässä maailmassa. Mutta kuten Dori huomauttaa: ”Luota. Niin ystävät tekevät.” Meidän täytyy luottaa taivaalliseen Isäämme, koska Hän on paras ystävämme.

”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän” (2. Ne. 31:20).

Kaunotar ja hirviö — sydämemme voi muuttua

Disneyn ajaton kertomus kuvastaa kauniisti tyypillistä rakkauskertomusta, joka ulottuu aikojen yli – Kristus uhrasi elämänsä ja taivaallinen Isämme uhrasi Poikansa meidän hyväksemme.

Kaunotar ja hirviö osoittaa sen, kuinka rakkaudella on voima muuttaa sydämiä ja muovata meitä paremmiksi. Rakkaus pehmittää. Se jalostaa. Se tuo parhaat piirteet esiin niissä, joita rakastetaan ja niissä, jotka rakastavat.

Hirviön taianomainen muuttuminen elokuvan lopussa on mahdollinen ainoastaan Bellen epäitsekkään rakkauden kautta – rakkauden, joka auttaa häntä näkemään hirviön hirvittävän ulkonäön ja töykeän käytöksen alla jotain suurempaa.

Tuo kyky kuulostaa hyvin tutulta. Itse asiassa se on jotain sellaista, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä:

”Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).

Tämän tasoinen rakkaus voidaan tiivistää kahteen sanaan – aito rakkaus. Kristuksen rakkaus meitä kohtaan on täysin vailla itsekkyyttä tai pikkumaisuutta. Se ei ole riippuvainen kyvyistämme, muotitajustamme, ulkonäöstämme tai teoistamme. Se on yleismaailmallista. Se on jatkuvaa. Ja se on todellakin elämän muuttavaa.

Vanhin John H. Groberg todisti:

”Kun olemme täyttyneet Jumalan rakkaudella, pystymme tekemään ja näkemään ja ymmärtämään asioita, joita emme muuten pystyisi tekemään tai näkemään tai ymmärtämään. Hänen rakkautensa täyttäminä voimme kestää tuskaa, lakata pelkäämästä, antaa auliisti anteeksi, välttää kiistaa, uudistaa voimat ja siunata ja auttaa muita tavoilla, jotka yllättävät jopa meidätkin.

Jeesus Kristus oli täynnä suunnatonta rakkautta, kun Hän kesti käsittämätöntä tuskaa, julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta meidän vuoksemme. Meitä kohtaan tuntemansa rakkauden kautta Hän nousi muutoin ylipääsemättömien esteiden yläpuolelle. Hänen rakkautensa ei tunne rajoja. Hän kutsuu meitä seuraamaan itseään ja pääsemään osallisiksi Hänen rajattomasta rakkaudestaan, niin että myös me voimme nousta tämän maailman tuskan ja julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden yläpuolelle sekä auttaa ja antaa anteeksi ja siunata” (”Jumalan rakkauden voima”, lokakuu 2004).

Vaikka maailman synkät tulevaisuudenkuvat kertovat muuta, me voimme muuttua. Presidentti Monson sanoi:

”Muistan sanat, joita eräs vanginvartija opetti. Kriitikko, joka tiesi Warren Duffyn pyrkimyksistä kuntouttaa miehiä sanoi: ’Etkö tiedä, että leopardit eivät voi muuttaa pilkkujaan?’

Warren Duffy vastasi: ’Sinun pitäisi tietää, että en työskentele leopardien kanssa. Työskentelen miesten kanssa, ja miehet muuttuvat joka päivä.’” (”To the Rescue”, huhtikuu 2001).

Ja, kuten Kaunottaressa ja hirviössä, halumme taustalla oleva motivoiva voima muuttua, sekä keinot siihen, tulevat ainoastaan taivaallisen Isämme ja Vapahtajan rakkauden kautta.

Vanhin Dieter F. Uchtdorf opetti:

”Mitä enemmän annamme Jumalan rakkauden hallita mieltämme ja tunteitamme – mitä enemmän annamme rakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaa sydämessämme – sitä helpompi on rakastaa muita Kristuksen puhtaalla rakkaudella. Kun avaamme sydämemme Jumalan rakkauden hehkuvalle sarastukselle, niin vihamielisyyden ja kateuden pimeys ja kylmyys lopulta kaikkoavat” (”Armeliaat saavat armon”, huhtikuu 2012).

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “4 Disney Movies That Teach Powerful Gospel Lessons”

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post 4 Disney-elokuvaa, jotka opettavat voimallisesti evankeliumista appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Jokin aika sitten kävelin vaimoni ja tyttäreni kanssa erään kauniin puutarhan halki. Ihailin Jumalan luomakunnan loistoa ja kauneutta. Ja sitten huomasin kaikkien suurenmoisten kukkien joukossa pikkuruisen kukkasen. Tiedän tuon kukkasen nimen, koska minulla on ollut lapsesta saakka siihen hellä suhde. Kukan nimi on lemmikki, [jonka englanninkielinen nimi suomeksi on älä-unohda-minua]. . . . Saksalainen legenda kertoo, että kun Jumala oli saanut annettua nimen kaikille kasveille, yksi oli jäänyt vaille nimeä. Pikkiriikkinen ääni sanoi: ”Älä unohda minua, oi Herra!” Ja Jumala vastasi, että se olisi kukkasen nimi.

Tänä iltana haluaisin käyttää tätä pientä kukkasta metaforana. Pienen lemmikinkukan viisi terälehteä saavat minut miettimään viittä asiaa, joita meidän olisi viisasta olla koskaan unohtamatta.

1. Ensiksi, älkää unohtako olla kärsivällisiä itsenne kanssa.

Haluan sanoa teille jotakin, minkä toivon teidän ymmärtävän oikein: Jumala on täysin tietoinen siitä, että te ja minä emme ole täydellisiä.

Saanen lisätä: Jumala on myös täysin tietoinen siitä, että ihmiset, joiden te ajattelette olevan täydellisiä, eivät ole sitä. . . . Rakkaat sisaret, monet teistä ovat loputtoman myötätuntoisia ja kärsivällisiä muiden heikkouksia kohtaan. Muistattehan olla myötätuntoisia ja kärsivällisiä myös itsenne kanssa.

Sillä välin olkaa kiitollisia kaikista pienistä onnistumisista kotonanne, perhesuhteissanne, opinnoissanne ja työssänne, toiminnassanne kirkossa ja omassa kehityksessänne. Lemmikin tavoin nämä onnistumiset voivat vaikuttaa teistä pikkuruisilta ja ne saattavat jäädä muilta huomaamatta, mutta Jumala huomaa ne, eivätkä ne ole pieniä Hänelle. Jos pidätte onnistumisena vain täydellisintä ruusua tai häikäisevintä orkideaa, teiltä saattaa jäädä väliin joitakin elämän suloisimmista kokemuksista.

2. Toiseksi, älkää unohtako hyvän uhrin ja typerän uhrin välistä eroa.

Otollinen uhri on sellainen, jossa luovumme jostakin hyvästä jonkin paljon arvokkaamman hyväksi. . . .

On niin monia hyviä asioita, joita tehdä, mutta emme voi tehdä niitä kaikkia. Taivaallinen Isämme on eniten mielissään silloin kun uhraamme jotakin hyvää jonkin iankaikkisesta näkökulmasta katsottuna paljon suuremman hyväksi. Joskus se voi tarkoittaa jopa pienten mutta kauniiden lemmikinkukkasten hoivaamista suuren eksoottisen kukkatarhan sijaan.

3. Kolmanneksi, älkää unohtako olla onnellisia nyt.

. . . jos käytämme päivämme odottamalla upeita ruusuja, meiltä voi jäädä huomaamatta kaikkialla ympärillämme olevien pikkuisten lemmikkien kauneus ja ihmeellisyys.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että meidän pitäisi hylätä toivo tai madaltaa tavoitteitamme. Älkää koskaan lakatko pyrkimästä parhaimpaan sisimmässänne. Älkää koskaan lakatko toivomasta kaikkien sydämenne vanhurskaiden toiveiden toteutumista. Mutta älkää sulkeko silmiänne ja sydäntänne niiden kunkin päivän tavallisten hetkien yksinkertaiselta ja hienolta kauneudelta, joista muodostuu rikas, hyvin eletty elämä.

Onnellisimpia tuntemiani ihmisiä eivät ole ne, jotka löytävät kultaisen pääsylippunsa, vaan ne, jotka kelvollisiin tavoitteisiin pyrkiessään huomaavat jokapäiväisten hetkien kauneuden ja suloisuuden ja pitävät niitä arvossa. He ovat niitä, jotka säie säikeeltä kutovat päivittäin kiitollisuuden ja ihmetyksen kuvakudosta koko elämänsä ajan. He ovat niitä, jotka ovat todella onnellisia.

4. Neljänneksi, älkää unohtako evankeliumin ”miksi”-kysymystä.

Joskus elämämme rutiineissa meiltä jää tahtomattamme huomaamatta eräs Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tärkeä puoli aivan kuten joltakulta saattaisi jäädä huomaamatta kaunis, herkkä lemmikki. Uutterissa pyrkimyksissämme täyttää kaikki velvollisuutemme ja sitoumuksemme, joita meillä on kirkon jäseninä, me joskus pidämme evankeliumia pitkänä luettelona tehtäviä, jotka meidän on lisättävä jo muutenkin mahdottoman pitkään luetteloomme pakollisia hoidettavia – aikalohkona, joka meidän täytyy jotenkin sovittaa kiireiseen aikatauluumme. Me keskitymme siihen, mitä Herra haluaa meidän tekevän ja kuinka voisimme sen tehdä, mutta joskus unohdamme miksi.

Rakkaat sisareni, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ei ole velvoite. Se on rakastavan taivaallisen Isämme merkitsemä tie, joka johtaa onneen ja rauhaan tässä elämässä sekä kirkkauteen ja sanoin kuvaamattomaan täyttymykseen tulevassa elämässä. Evankeliumi on valo, joka läpäisee kuolevaisuuden ja valaisee tien edessämme.

Vaikka onkin välttämätöntä ymmärtää, mitä evankeliumi on ja kuinka se toimii, evankeliumin iankaikkinen sytyttävyys ja majesteettisuus kumpuavat vastauksesta kysymykseen ”miksi”.

5. Viidenneksi, älkää unohtako, että Herra rakastaa teitä.

ovatpa olosuhteenne mitkä tahansa, teitä ei ole unohdettu. Vaikka päivänne tuntuisivat kuinka synkiltä, vaikka tuntisitte itsenne kuinka merkityksettömäksi, vaikka ajattelisitte jääneenne kuinka syrjään, taivaallinen Isänne ei ole unohtanut teitä. Itse asiassa Hän rakastaa teitä äärettömällä rakkaudella. . . .

Ajatelkaa sitä: teidät tuntee ja muistaa majesteettisin, voimallisin ja loistavin Olento maailmankaikkeudessa! Teitä rakastaa äärettömyyden ja ikuisuuden Kuningas!

. . . Te olette lähempänä taivasta kuin luulette. Teidät on tarkoitettu suurempaan kuin voitte edes kuvitella.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “When Elder Uchtdorf Shared 5 Truths We Should Never Forget”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

The post Kun Vanhin Uchtdorf kertoi 5 evankeliumin totuutta, joita meidän ei pitäisi koskaan unohtaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.

Tämä on aukkotehtävä. Oljenkorsia ei ole käytössä; ei internethakuja, ei tämän artikkelin selailua vastauksen löytämisen toivossa, ei ystävälle soittamista.

Pitkään kirkon jäsenenä ollut saattaa sanoa: ”No. Se on…no…kaikki, mitä pyhät kirjoitukset ja profeetat opettavat. Eikö niin?

Asia on vain niin, että se ei pidä täysin paikkaansa.

Ymmärtääksemme todella opin määritelmän, on hyvä määritellä mitä se on ja mitä se ei ole. Kirjassaan [Increase in Learning] apostoli David A. Bednar tekee selvän eron kolmen eri termin välille: oppi, periaatteet ja soveltaminen.

Oppi

Oppi on “totuus – totuus rakastavan taivaallisen Isän ilmi tuomasta pelastuksesta.” Opit ovat ikuisia – mikä tarkoittaa, että ne eivät muutu – ja liittyvät iankaikkiseen edistymiseemme. Ne ovat ”perustavaa laatua olevia, keskeisiä ja kokonaisvaltaisia”.

Esimerkkejä opeista ovat mm. Jumaluus, Jeesuksen Kristuksen sovitus ja onnensuunnitelma. Itse asiassa kirkko määrittelee [kirkon yhdeksän perusoppia] seminaari- ja instituuttiopettajien ohjekirjassa.

Opit vastaavat kysymykseen: “Miksi?” Oppi pelastussuunnitelmasta käsittelee sitä, miksi me olemme täällä maan päällä. Oppi Jeesuksen Kristuksen sovituksesta opettaa meille, että Jeesus Kristus on meidän välimiehemme Isän luona.

Periaatteet

Periaate on “oppiin perustuva ohje vapaan tahdon vanhurskasta harjoittamista varten.” Periaatteet perustuvat aina oppeihin.

Esimerkkinä tästä on mm. evankeliumin neljä periaatetta, jotka kerrotaan neljännessä [uskonkappaleessa]: usko, parannus, kaste ja kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.

Periaatteet kertovat meille: “Mitä?” Esimerkiksi usko ja parannus kertovat meille millaisia asioita meidän täytyy käydä läpi saadaksemme osaksemme Jeesuksen Kristuksen sovituksen. Ne eivät ole tiettyjä tekoja, vaan ohjeita tekoja varten.

Soveltaminen

Sovellus on “varsinaista käyttäytymistä, askel, toimintatapa tai toimenpide, joiden mukaan evankeliumin periaatteita ja periaatteita toteutetaan”. Toisin kuin opit ja periaatteet, sovellukset voivat muuttua ajan ja olosuhteiden mukaan.

Esimerkkinä soveltamisesta ovat mm. kolmen tunnin kirkon kokoukset joka sunnuntai, aamuin ja illoin rukoileminen tai aterian valmistaminen ystävälle. Laajemman mittakaavan kirkon käytänteet, kuten lähetyssaarnaajien alaikäraja tai siveellisyyden taso ovat muuttaneet muotoaan aikojen saatossa.

Soveltaminen auttaa meitä ymmärtämään: “Miten?” Miten harjoitamme uskoamme? Miten teen parannuksen synneistäni?

“Minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen” (Hesekiel 11:19).

Kun todella ymmärrämme nämä käsitteet, alamme tarkastella elämäämme eri tavalla. Kun luemme esimerkiksi pyhiä kirjoituksia, emme tee sitä vain koska joku kirkossa sanoi, että niin on hyvä tehdä. Teemme sen siksi, että uskomme ja tuemme menneiden aikojen profeettoja ja luotamme heidän kykyynsä saada ilmoitusta meitä varten. Emme pyydä anteeksi ystäviltämme, koska haluamme heidän taas pitävän meistä; teemme niin, koska uskomme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja sen voimaan muuttaa meitä.

Näiden määritelmien ymmärtäminen vaikutti minuun voimakkaasti. Tämä tieto on muuttanut täysin sen tavan, miten elän evankeliumin mukaan.

Seuraavan kerran, kun eteesi tulee evankeliumiaiheinen käsite, saatat kysyä itseltäsi: ”Onko se oppi, periaate vai sovellus?” Saatat huomata (kuten minä), että tämä syventää ymmärrystäsi, kiitollisuuttasi ja kykyäsi seurata Kristusta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Melanie Blakely ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Evankeliumin miksi, mitä ja miten appeared first on SeuraaKristusta.fi.

En tiedä, miten usein olen kuullut erilaisia versioita tästä lauseesta. Olen käyttänyt sitä itsekin monissa tilanteissa.

Asia on näin: Kirkko ei ole täydellinen.

Kirkko vs. evankeliumi

Evankeliumi on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen täydellinen ja muuttumaton suunnitelma “henkilökohtaista pelastusta ja korotusta varten”, kuten Ronald E. Poelman kuvaili yleiskonferenssipuheessaan vuonna 1984.

Kirkko on väline, joka auttaa ihmisiä löytämään evankeliumin ja elämään sen mukaan. Sen rakenne tarjoaa ne keinot, joiden kautta edistymme täydellisyyttä kohti, opetamme evankeliumia, suoritamme toimituksia sekä eläville että kuolleille ja huolehdimme köyhistä ja puutteessa olevista.

“Ja nyt tämän palautetun kirkon välityksellä lupaus lunastuksesta tuodaan jopa niiden kuolleiden henkien ulottuville, jotka aikanaan kuolevaisuudessa tiesivät vain vähän tai eivät tienneet mitään Vapahtajan armosta”, Vanhin D. Todd Christoffersson sanoi konferenssipuheessaan vuonna 2015.

Ihmiset eivät voi hallita evankeliumia.

Vilpittömät ja epätäydelliset ihmiset kuitenkin johtavat kirkkoa, ja se tarkoittaa sitä, että eteen tulee väistämättä kysymyksiä. Me teemme parhaamme jakaaksemme evankeliumia kuten Herra haluaisi, mutta teemme virheitä.

Ihmisiä kuolee pioneerivaelluksilla. Yleisauktoriteetteja erotetaan kirkosta. Hyvää tarkoittavat pyhäkoulun opettajat saarnaavat väärää oppia.

Mutta mikään näistä asioista ei vähennä evankeliumin totuutta.

Miksi sillä on merkitystä?

Ehkä ajattelet, että olen pikkutarkka. Ehkä ajattelet: ”Tiedän, että kirkko ja evankeliumi ovat eri asioita.”

Mutta käyttämillämme sanoilla on merkitystä.

Vaikka olisit täysin tietoinen kirkon ja evankeliumin eroavuuksista käyttäessäsi tuota lausetta, yleisösi ei ehkä ole. Olet saattanut kasvaa (kuten minä) ajatellen, että kirkon johtajat eivät voi tehdä virheitä eivätkä käytännöt voi muuttua, koska kirkko on täydellinen.

Jos uskomme niin, asetamme itsemme alttiiksi pettymyksille.

Me uskomme, että johtajamme ovat jumalallisesti innoitettuja. Mutta tiedämme myös, että ilmoitus ei välttämättä tarkoita sanasta sanaan ohjeita taivaalliselta Isältä. Menneisyydessä taivaallinen Isä, Jeesus Kristus ja enkelit ovat ilmestyneet profeetoille ja antaneet heille hyvin selviä ohjeita. Mutta uskon, että useimmiten profeetat ja apostolit tekevät kuten me teemme: ottavat vastaan vaikutelmia ja selvittävät parhaan toimintatavan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Esimerkiksi lds.org -sivuston evankeliumiaiheisessa artikkelissa rodusta ja pappeudesta sanotaan: “Aikojen kuluessa kirkon johtajat ja jäsenet esittivät monia teorioita selittääkseen pappeus- ja temppelirajoituksia. Mitään niistä selityksistä ei nykyään hyväksytä kirkon virallisena oppina.”

Tämä tieto saattaa vaivata sinua, vaikka tietäisitkin eron kirkon ja evankeliumin välillä. Mutta jos uskoisit, että kirkon johtajat eivät voisi tehdä virheitä tai että käytäntöä, kuten pappeuden ja temppelisiunausten kieltämistä afrikkalaista alkuperää olevilta mustilta jäseniltä ei voitaisi peruuttaa, tämä tieto saattaisi ravisuttaa uskoasi sen sisintä myöten.

Se on aina ollut niin

Mieti kertomusta Apostolien teoista. Paavali saa näyn, jossa häntä käsketään opettamaan evankeliumia pakanoille. Näyssä ei kuitenkaan anneta yksityiskohtia siitä, miten hänen on tarkoitus suorittaa tämä tehtävä.

Pietari kuvaili näyn ja käskyn opettaa pakanoita toisille apostoleille. Aluksi tämän uuden käytännön suhteen oli paljon ristiriitoja. ”Niiden, jotka oli ympärileikattu” (juutalaiset), oli kiellettyä edes vierailla pakanoiden kodeissa.

Ap. t. 11:2-3 sanotaan: ”Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut veljet syyttelivät häntä siitä, että hän oli vieraillut ympärileikkaamattomien luona ja aterioinut heidän kanssaan.

Nykyään ei ole mikään ongelma opettaa pakanoille evankeliumia. Mutta sen saavuttamiseen meni jonkin aikaa.

Kirjassaan “The Crucible of Doubt” Terryl ja Fiona Givens kertovat kolme syytä siihen, miksi Jumala antaa epätäydellisten yksilöiden johtaa kirkkoaan:

1) Kuka tahansa kirkossa voi olla johtajan asemassa (vaikka kaikki eivät voikaan hoitaa jokaista johtotehtävää). Tämä muistuttaa meitä siitä, ”että kaikki ovat tasavertaisia Kristuksen ruumiin jäseniä, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus saada hengellisiä lahjoja ja voimia”.

2) Kuten Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi: “Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa.”

3) Epätäydellisistä ihmisistä koostuva johtajisto muistuttaa meitä luottamaan ennen kaikkea Herraan.

“Jumalan näkökulmasta ongelma ei ole inhimillisen heikkouden yleismaailmallisuus; se on inhimillisen luottamuksen yleismaailmallisuus tuossa heikkoudessa”, Givenset kirjoittavat. ”…Siksi meidän pyhien kirjoitusten mukainen velvollisuutemme profeetoille ja apostoleille on se, että emme ihannoi heitä, vaan kannustamme ja tuemme heitä ’uskon rukouksen kautta’.”

Pitäkäämme mielessämme, että kirkko, niin upea kuin se onkin, on vain epätäydellisten ihmisten johtama instituutio, mutta että heidän virheensä eivät vähennä evankeliumin totuutta.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Ashley Lee ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

The post Kirkko ei ole täydellinen, eikä se haittaa appeared first on SeuraaKristusta.fi.