Ehkäpä Mormonin kirja on sittenkin totta

Olen viime aikoina pitänyt hiukan taukoa Mormonin kirjan syvällisestä tutkimisesta, sillä olen kirjoittanut paljon ja minulla on ollut iso kasa kirjoja odottamassa, että kävisin ne läpi. Olen henkilökohtaisesti saanut todistaa viimeisen parin kuukauden aikana, mitä tapahtuu, kun ihminen laiminlyö Mormonin kirjan tutkimista. Tiedän tuon kirjan olevan totta, mutta ajan kuluessa – ja tuon kirjan lojuessa avaamattomana työpöydälläni – on ihmisen luonnollinen taipumus unohtaa, kuinka monitasoinen, syvällinen ja voimakas tuo kirja todella on.

Ihmiset epäilemättä pilkkaavat minua sanoessani tämän, mutta minä tarvitsen tuota kirjaa elämääni. Tarvitsen sitä samoin kuin tarvitsen Raamattua. Molemmat, yhdessä, auttavat minua elämäni jokaisella osa-alueella.

Kirjoitin muutama kuukausi sitten artikkelin ”Ajatteletko Mormonin kirjan olevan huijausta?”  jossa kerroin omasta Mormonin kirjaan liittyvästä henkilökohtaisesta kokemuksestani opiskeluvuosiltani sekä listasin joitain järkisyitä, miksi uskon tuon kirjan olevan totta. Jotkut tykkäsivät siitä, toiset eivät. Mutta loppujen lopuksi, jakamani kokemukset ovat niin käsin kosketeltavan todellisia minulle, etten koskaan voi unohtaa tai kieltää niitä.

Joskus mietin, kuinka moni muu tuntee samoin kuin minä. Jokainen heistä, omana aikanaan, omassa paikassaan ja omien olosuhteidensa ympäröimänä, on kokenut yliluonnollisen todistuksen siitä, että tämä kirja on totta ja sitä on mahdoton kieltää.

Totta vai ei – väliäkö sillä?

Lukiessani tuota kirjaa ensimmäisen kerran en välittänyt siitä, oliko se totta vai ei. Itse asiassa, jos se ei olisi totta, voisin vain jatkaa pesäpallon pelaamista, surffaamista ja elämäni elämistä miten ikinä halusin. En päätyisi viettämään kahta nuoruuteni huippuvuotta lähetystyössä. Olisin voinut vain jäädä sille rannalle ja omalle mukavuusalueelleni.

Mutta jos saisin selville, että tuo kirja on totta, kaikki muuttuisi.

En voi kieltää niitä hengellisiä ja loogisia syitä, joita minulle esitettiin osana todistustani tuon kirjan totuudenmukaisuudesta. Mutta vielä tänäkin päivänä todisteita vain kasautuu lisää.

Julkaistuani netissä todistukseni Mormonin kirjasta olen saanut sadoilta, ellen jopa tuhansilta, ihmisiltä viestejä, joissa he ovat yrittäneet vakuuttaa minut järkeilyillään, miksi Mormonin kirja ei voi olla totta. En ole heille vihainen, olen kiitollinen. Rakastan heitä. Monet heistä todella uskovat, että minua on johdettu harhaan ja Mormonin kirja on vain sepitetty huijaus. Arvostan heitä, sillä he ovat käyttäneet aikaansa kirjoittaakseen minulle pitkiä vastaväitteitä ja perusteluja johtopäätöksilleen. Ne saavat minut ajattelemaan asioita, joita en ole koskaan ajatellut.

Mutta sitten näen asioita, jotka kumoavat nuo johtopäätökset.

Esimerkiksi National Geographicin viime marraskuussa julkaisema artikkeli. Sen otsikko kiinnitti huomioni, ”Suuri yllätys” – Pohjois-Amerikan intiaanien sukujuuria läntisessä Euraasiassa.

Niille monille, jotka lähettivät minulle tietoa siitä, kuinka DNA on todistanut Mormonin kirjan valheelliseksi, tämä todellakin olisi ”suuri yllätys”. Artikkelin alaotsikossa luki: Vanhin tunnettu geenistö paljastaa itä-aasialaista syntyperää luultua vähemmän. Kun rullaat sivua vielä vähän alemmas, näkyy kuva Pohjois-Amerikan intiaanista istumassa hevosen selässä. Kuvatekstinä lukee: Pohjois-Amerikan intiaaneilla saattaa olla aiemmin luultua kirjavampi perimä.

Eli, mitä tämä artikkeli yrittää sanoa on, että Pohjois-Amerikan intiaanit tulivat Lähi-idästä?

Ajatella.

Yllättäen ihmiset, jotka leimasivat Mormonin kirjan huijaukseksi perustuen siihen, että ”DNA ja tiede ovat todistaneet sen epäonnistumisen”, joutuvatkin harkitsemaan uudelleen. Näistä löydöksistä vastaava asiantuntija on muinais-DNA:n erikoistuntija, Eske Willerslev. Hän sanoi: ”Nämä tulokset ovat suuri yllätys meille, en odottanut mitään tällaista. Geenistö, joka on yhteydessä sekä nykypäivän läntisen Euraasian väestöön että nykyajan Pohjois-Amerikan intiaaneihin, oli alkuun todella häkellyttävä. Kuinka näin voi tapahtua?”

Kuinka näin voi tapahtua?

Kuinka näin voi tapahtua!

Tämän kirjan on täytynyt tulla jostain. Jotkut sanovat Joseph Smithin olleen ihmelapsi. Toiset sanovat paholaisen innoittaneen häntä, kenties hän oli mielipuoli. Ja toiset sanovat hänen olleen kuten J. R. R. Tolkien, Steven Spielberg ja George Lucas – hänellä oli siis vain taiteellinen mieli ja fantastinen mielikuvitus.

Mutta kaikki looginen ja hengellinen minussa huutaa, ettei tämä kirja ole tai voisi olla fiktiivinen.

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat lukeneet tuon kirjan ja tunteneet sen olevan totta. He ovat saaneet tuon varmuuden Pyhän Hengen todistuksen kautta, joka on Uudessa Testamentissa meille luvattu lahja. Monet meistä etsivät todisteita tukemaan tuota todistusta. Heiluri heiluu edestakaisin puolelta toiselle vastapuolien todistaessa milloin oikeaksi ja milloin vääräksi milloin minkäkin todisteen.

Vakaa todiste

Mutta eräs asia on valjennut minulle viime aikoina ja siitä on tullut minulle kaikista vakain looginen todiste Mormonin kirjan totuudenmukaisuudesta. Haluaisin ottaa kaiken kunnian tästä mullistavasta todisteesta, mutta miljoonat ihmiset ovat saaneet sen selville ennen minua – lukiessaan Mormonin kirjaa.

Sain tämän selville ottaessani vähän lomaa Mormonin kirjan tutkimisesta (mitä en suosittele). Kun minua pyydettiin valmistautumaan opettamaan sunnuntaina kirkossa, jouduin työntämään kirjakasani syrjään ja tarttumaan jälleen Mormonin kirjaan.

Avatessani Mormonin kirjan tunsin suorastaan käsinkosketeltavan rauhan valtaavan minut. Aloitin suoraan Alman kirjan 30. luvusta, sillä se käsitteli tulevan opetukseni aihetta, ja lukiessani sitä pystyin vain ajattelemaan:

”Jos Joseph Smith jotenkin onnistui kirjoittamaan tämän kirjan, kuinka hänellä saattoi olla näin paljon viisautta?”

Kyllä, on olemassa ihmelapsia. Kyllä, on olemassa huijareita, petkuttajia ja plagioijia. Mutta ihmelapsilla – vaikka he ovatkin älykkäitä – ei ole viisautta. Ei ole olemassa toimivaa korviketta kokemukselle ja viisaudelle. Monia asioita elämässä voidaan jäljitellä, mutta ei viisautta. Sitä ei voi saada vain toivomalla tai kokoamalla ilman vuosien, jopa vuosikymmenten, kokemusta. Kuten Richard G. Scott kerran sanoi: ”Et voi nostaa vettä tyhjästä kaivosta.” Oltuani kerran itsekin kaksikymppinen – 20 vuotta ei ole riittävän pitkä aika omatakseen edes murto-osaa siitä viisaudesta, joka Mormonin kirjassa on.

Viisaus kertyy ainoastaan ajan kanssa. Joseph Smithillä ei ollut sitä aikaa, ei voimavaroja tai mentoreita onnistuakseen moisessa tempussa ja hänen lähimpien ihmistensä sitä huomaamatta. Kukaan tuntemani ihminen ei ole tähän päivään mennessä esittänyt Mormonin kirjassa esiintyvää ajatonta ohjausta ja hyveellisiä neuvoja.

Sadat kirjoittajat, avustajat ja kääntäjät kirjoittivat ja kokosivat Raamatun tuhansien vuosien aikana. Mormonin kirja on mielestäni perusteellisuutensa ja syvällisyytensä puolesta samalla tasolla Raamatun kanssa. Yritätkö sanoa, että yksi nuori maalaispoika onnistuisi moisessa, kirkkaassa päivänvalossa ja niin monien vahvamielisten ja älykkäiden yksilöiden edessä? Historiankirjoissamme ei ole yhtäkään huijaria, joka olisi vastaavassa urotyössä onnistunut.

Miksi vaivautua?

Vaikka huijari voisi kirjoittaa tuon kirjan, miksi hän vaivautuisi? Jos Joseph Smith oli huijari ja Mormonin kirja pelkkää sepitettä, niin miksi hän olisi kääntynyt ympäri, ylitettyään turvallisesti Mississippi-joen, antautuakseen tietäen sen tarkoittavan varmaa kuolemaa Carthagen vankilassa? Jos hän oli niin paha ja itsekäs, niin antautuminen olisi ollut viimeinen ajatus hänen mielessään. Oletko koskaan törmännyt huijariin, joka tekisi niin?

Jos Mormonin kirja todella olisi sepitettä, miksi huijari todistaisi sen totuudenmukaisuudesta vartijoilleen vielä elämänsä viimeisinä tunteina? Sinun täytyisi olla mielenvikainen tehdäksesi niin. Huijauksen ylläpitäminen olisi viimeinen asia mielen päällä. Jeffrey R. Holland lainasi oman isoisänsä isää sanoessaan: ”Kukaan jumalaton mies ei voisi kirjoittaa sellaista kirjaa kuin tämä, eikä kukaan hyvä mies kirjoittaisi sitä, ellei se olisi totta ja ellei Jumala käskisi hänen tehdä niin.” (Safety for the Soul)

On hienoa aina silloin tällöin löytää National Geographicin artikkeli, joka tukee omia uskomuksia, mutta siitä voidaan aina väitellä. Mormonin kirjasta löytyvä viisaus on kuitenkin jotain, jota on vaikea kiistää ja sitäkin vaikeampi olla huomioimatta. Yksikään nuori mies ei ole kykenevä sen kaltaiseen viisauteen. Minulla ei ole mitään vastaan Joseph Smithiä, mutta hän ei kyennyt tekemään tuota kirjaa. En näe mitään loogista keinoa, kuinka hän olisi voinut kirjoittaa sen. Pistä yhteen vielä Oliver Cowdery, Sidney Rigdon, Martin Harris, Sokrates, Aristoteles, Akvinolainen, Augustinus, Locke ja Platon ja silti sinulla olisi vaikeuksia vastata Mormonin kirjassa esiintyvään viisauteen.

Tuo kirja on aivan liian mahtava kerätäkseen pölyä kirjahyllyssäni – siksipä kirjakasa, joka minun piti käydä läpi, saa odottaa.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on alun perin julkaistu GregTrimble.com-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.