Minulla diagnosoitiin pakko-oireinen häiriö, kun olin 12-vuotias. En aio valehdella: se ei ollut kaikista jännittävin uutinen 12-vuotiaalle. Olisin paljon mieluummin kuullut olevani hyvännäköinen tai äärimmäisen urheilullinen, mutta olinkin epävarma ja ahdistunut. Minulla on pakko-oireinen häiriö vielä tänäkin päivänä. Koen epäloogisia pakko-oireita ja ahdistusta päivittäin, mutta useimmat ihmiset, jotka tuntevat minut, eivät osaisi arvata sitä.
Nuoruudessani pelasin jalkapalloa yli 17 vuotta monilla eri kilpailutasoilla, usein matkustaen ympäri maata osallistumassa turnauksiin sekä ollen joukkueeni kapteeni suurimman osan noista vuosista. Minut valittiin oppilaskunnan puheenjohtajaksi lukiossani. Palvelin kokoaikaisessa lähetystyössä Lontoossa, jona aikana toimin monissa eri johtotehtävissä kouluttajasta ja vyöhykejohtajasta presidentin apulaiseen. Opiskelen tiedotus- ja suhdetoimintaa BYU:ssa ja olen matkustanut ympäri maailmaa monien PR-töiden merkeissä. Kaikissa noissa johtotehtävissä ja urheilijana, kamppailin pakko-oireisen häiriöni kanssa.
En mainitse kaikkia näitä asioita ylpeilläkseni niillä; haluan niiden, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa, ymmärtävän, että he voivat elää tavallista elämää. Niiden, jotka eivät koskaan ole kokeneet psyykkistä traumaa, tulisi ymmärtää, että nekin, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, ovat aivan tavallisia ihmisiä. Näistä syistä olen listannut kuusi asiaa, joita voit tehdä, kun kamppailet mielenterveysongelmien kanssa.
1. PUHU. Ole avoin ja rehellinen.
Osana pakko-oireista häiriötä tunnen, etten ole kelvollinen olemaan Jumalan lapsi. Kuulostaa hassulta, eikö? Nauran noille ajatuksille joka päivä ja olen oppinut sivuuttamaan ne. Mutta tunnen silti niin. 12-vuotiaana tunsin usein, että lähes jokainen tekoni oli synti Jumalaa vastaan. Mieleni järkeili, että teinpä mitä tahansa, se oli väärin.
Ajan myötä nämä epävarmuuden tunteet raivosivat sielussani ja syyllisyydentunne tulvi sisimpääni. Ajan kuluessa tuo syyllisyys muuttui masennukseksi ja tuo masennus muuttui toivottomuudeksi.
Itse asiassa, yksi ensimmäisistä asioista, jonka mielenterveysongelmat riistävät sinulta, on toivo. Rukoilin Jumalaa uudestaan ja uudestaan, pyytäen Häntä ottamaan pois nämä epäilyksen tunteet, mutta tuntui kuin olisin rukoillut tiiliseinää. Tunnettuani näin useiden kuukausien ajan, tiesin, että voisin joko jatkaa kärsimistäni hiljaisuudessa tai voisin avautua asiasta. Paras tekemäni päätös oli puhua vanhempieni kanssa ja kertoa heille tarkalleen, miltä minusta tuntui.
2. Nouse ylös ja tee mitä voit.
Keskusteltuani vanhempieni kanssa jonkin aikaa, isäni ehdotti, että tapaisin terapeutin. Olin järkyttynyt. Mielsin terapeutin henkilöksi, jota vain hullut käyvät tapaamassa. Terapeutti laittaa sinut makaamaan sohvalle ja kysyy sinulta yhtä ja samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen: ”Ja miltä se sinusta tuntuu?” Ajatus oli kaikkea muuta kuin houkutteleva – se oli jopa nöyryyttävä, sillä en halunnut kavereideni saavan tietää. Mutta, keskusteltuani asiasta enemmän isäni kanssa, hän sanoi, että voisin joko istua tässä ja tuntea oloni kamalaksi tai voisin toimia ja tehdä parhaani voittaakseni vastoinkäymiseni. Vaikka en valinnut olla masentunut, voisin valita kuinka toimin siitä huolimatta. Meillä on aina vaihtoehtoja.
3. Ota vastaan sovitus… kokonaisuudessaan!
Pian terapeutin tapaamisen jälkeen minulle määrättiin masennuslääkkeitä. Olen usein kuullut, etteivät terapeutit oikeasti auta ja masennuslääkkeet vain piilottavat ongelman sen korjaamisen sijaan. Kavahdan kuullessani tämän, sillä ihmiset eivät valitse masennusta tai mielenterveysongelmia. Kukaan ei halua tuntea itseään ikuisesti toivottomaksi tai surulliseksi. Mutta he voivat valita olla nöyriä ja käyttää hyväkseen keinoja, joita Jumala on meille antanut, taltuttaaksemme ahdistuksemme. Näitä keinoja voi olla: säännöllinen liikunta, vitamiinien syöminen, eteeristen öljyjen käyttäminen, terapiassa käyminen ja kyllä… masennuslääkkeiden käyttäminen. Kaikki nämä ovat keinoja, joiden kautta taivaallinen Isämme on tehnyt meille mahdolliseksi taltuttaa, ei piilottaa, ahdistus elämässämme. Käyttämällä näitä keinoja ja yhdistämällä ne rukoukseen, paastoon ja moniin muihin hengellisen voimistumisen keinoihin voimme ottaa sovituksen vastaan omassa elämässämme.
4. Mielenterveysongelmat eivät tee sinusta synnintekijää.
Se, että joku on masentunut tai kärsii mielenterveysongelmista, ei tee heistä synnintekijää. Yllä mainittujen keinojen kautta, ja tukeutuen Jumalaan, sain nostettua itseni masennuksensuosta, mutta minulla silti oli pakko-oireisia ajatuksia. Kukaan ei tiennyt, että kamppailuni jatkui. Itse asiassa, kuulin ystävieni sanovan: ”Ihmiset, jotka ovat surullisia, eivät selvästikään elä evankeliumin mukaisesti. Jos he noudattaisivat käskyjä, niin tokihan Jumala soisi heille onnea ja iloa.”
Onneksi tiesin olla ottamatta tämäntyylistä ajattelutapaa vakavasti. Pyhät kirjoitukset puhuvat monista profeetoista, jotka kamppailevat masennuksen ja pakko-oireisten ajatusten kanssa, kuten Nefi (2. Nefi 4) ja Ammon (Alma 26), tiedämme myös taannoisesta vanhin Hollandin puheesta, että yhteen aikaan hänkin kamppaili masennuksen kanssa.
Jumala ei koskaan sanonut, että jos tottelet Hänen käskyjään, niin tulet olemaan onnellinen ja kaikki on täydellistä juuri nyt ja juuri tässä. Kohdassa Joh. 14:27 hän sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” Kristus on myös sanonut: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua.” (Matt. 11:28-29) Hän yksinkertaisesti sanoi, että Hän auttaisi meitä koettelemustemme aikana! Hän käski meitä ottamaan Hänen ikeensä ja kulkemaan Hänen kanssaan. Hän ei koskaan sanonut, että tie olisi päällystetty kullalla tai että se olisi sileä koko matkan. Päinvastoin, se on ponnisteluja ylämäessä – kuoppineen, varkaineen ja myrskyineen kaikkineen. Lainatakseni presidentti Eyringia: ”Jos olette oikealla tiellä, se tulee aina olemaan ylämäkeä.”
Mitä Hän kuitenkin lupaa meille, on rauhaa: Rauhaa tiedosta, että loppujen lopuksi se on kaiken sen arvoista. Tuo rauhaa tietää, että kivisen tien päässä tulee olemaan palkinto, joka on sen matkan arvoinen.
5. Käytä aikaasi yrittäen palvella toisia.
Vaikka käytin masennuslääkkeitä ja tapasin terapeuttia viikoittain, minulta vei aikaa oppia käsittelemään taakkaani. Tuona aikana paras apu, jonka löysin, oli palvella muita. Tiedän sen kuulostavan todella arkiselta ja kuluneelta, mutta se todella toimii! Vietin vapaa-aikaani haravoimalla lehtiä, lakaisemalla pihateitä tai istumalla ruokalassa lapsen kanssa, jolla oli ollut rankka päivä. Toimiessani näin unohdin hiljalleen omat ongelmani ja aloin ajatella toisten hyvinvointia.
6. Anna Jumalan tehdä heikkouksistasi vahvuuksiasi.
Vaikka minulla useimmiten onkin pakko-oireisia ajatuksia, osaan nyt käsitellä niitä sen sijaan, että hukuttautuisin pakkomielteisiin ja epäilykseen.
Paavali kirjoitti kohdassa 2. Kor. 12:7-10 seuraavasti: ”Olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: ’Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa’ Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. … Juuri heikkona olen voimakas.”
Puhuessani tästä ryhmille minulta usein kysytään, toivoisinko koskaan pakko-oireisen häiriöni häviävän. Ollakseni rehellinen, en tiedä. Se on muokannut elämääni niin moni eri tavoin. En koskaan haluaisi elää uudelleen noita muutamia teinivuosiani, mutta tuo pakko-oireinen häiriö, joka minulla on, on vaikuttanut siihen, kuka minä tänä päivänä olen. Noina vuosina sain kiistämättömiä hengellisiä kokemuksia, joiden kautta uskoni kirkkoon muuttui tiedoksi siitä, että kaikki, mitä vanhempani olivat minulle opettaneet, todella oli totta. Kamppailuni pakko-oireisen häiriön kanssa mahdollisti minun kokea ja tuntea sovitus. Koska olen oppinut käsittelemään sitä, olen oppinut hengellistä herkkyyttä ja kyvyn huomata sitä toisissa. Lähetyssaarnaajana minä sain useita tovereita, jotka kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Myöhemmin minut nimitettiin auttamaan lähetystyöni aikana lähetyssaarnaajia, jotka kävivät läpi näitä tunteita, sillä tiesin, miltä heistä tuntui. Sovituksen kautta olen oppinut tekemään heikkoudestani vahvuuden, kirjaimellisesti (Eter 12:27).
Jumala usein ohjaa meidät kulkemaan koettelemusten läpi, jotta voimme myöhemmin elämässämme auttaa toisia tiellämme. Yksi lempilainauksistani on Elizabeth Kubler-Rossin, hän on sanonut:
”Kauneimmat tapaamani ihmiset ovat heitä, jotka ovat tunteneet tappion, tunteneet kärsimyksen, tunteneet kamppailun, tunteneet menetyksen, ja löytäneet tiensä ulos näistä syvyyksistä. Näillä yksilöillä on kyky arvostaa, herkkyyttä havainnoida ja sellainen ymmärrys elämästä, joka täyttää heidät myötätunnolla, nöyryydellä ja syvästi rakastavalla suhtautumisella asioihin. Kauniit ihmiset eivät ilmaannu tyhjästä.”
Vaikka koenkin edelleen pakko-oireita päivittäin, Jumala on opettanut minulle, kuinka käsitellä niitä ja siunata muidenkin elämiä, jotka kamppailevat niiden kanssa. Vaikka olen kaukana täydellisyydestä, hän teki tästä osasta minua kauniin. Loppujen lopuksi, Jumala on ottanut tehtäväkseen tehdä meistä kaikista kauniita.
Tämän artikkelin on kirjoittanut Michael White ja se on alun perin julkaistu LDS Daily -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
