Oli myöhä ja valmistauduimme vaimoni kanssa nukkumaanmenoon. Käännyin häneen päin ja katselin häntä.
”Mitä?” hän kysyi hymyillen. Kysyin häneltä yksinkertaisen kysymyksen: ”Mistä tiedät, että rakastan sinua?”
Ajattelin, että se on varmastikin yllätyskuherruskuukausiristeily, joka maksaa tuhansia. Tai ehkä kirja, joka sisältää 100 syytä, miksi rakastan häntä, ja jonka tekemiseen meni yli 10 tuntia. Tai ehkä ruusun terälehdet, jotka säilytin kosinnastamme ja prässäsin ystävänpäiväksi. Aivan varmasti joku noista asioista on se, jonka perusteella hän tietää minun rakastavan häntä.
Hänen vastauksensa jätti minut sanattomaksi.
”Koska toit minulle vesipulloni.” Olin täysin unohtanut, että olin ottanut mukaani hänen vesipullonsa vuoteeseen tullessani ja ojensin sen hänelle. Se on yleensä yöpöydällä, mutta nyt se sattui olemaan keittiössä, joten toin sen tullessani.
”Ja koska tiskasit astiat.” Mutta hän oli tehnyt ruoan . . . eikö se ole reilua, että jos hän laittaa ruoan, minä siivoan?
”Ja koska lähetät minulle tekstiviestejä töihin.” Eivätkö kaikki tee niin?
”Ja koska suutelet minua.” Eikö se ole myös minua varten?
Avioliitto on paljon pieniä asioita
Suoraan sanottuna, olin aluksi vähän kiusaantunut. Hän oli maininnut niin monia pieniä asioita, jotka eivät edes olleet tulleet mieleeni, ja minusta tuntui että minun suuria elkeitäni ei arvostettu. Mutta sitten muistin jotakin, minkä olin lukenut kihloihin mennessämme: ”Avioliitto ei ole mikään iso asia, se on paljon pieniä asioita. Jokapäiväiset ystävälliset teot tekevät avioliitosta onnellisen” (John Bytheway, What We Wish We’d Known When We Were Newlyweds).
Vasta kun vaimoni vastasi tuohon yksinkertaiseen kysymykseeni, tuo lainaus tuntui järkevältä. Silloin lakkasin etsimästä vain yhtä suurta tapaa huutaa ”RAKASTAN SINUA!” ja sen sijaan otin tavoitteeksi keksiä monia pieniä tapoja sanoa nuo kaksi sanaa.
Tämä neuvo ei koske pelkästään avioliittoa – se koskee kaikkia ihmissuhteita, jopa ihmissuhteita työ- ja yksityiselämässämme. Tutkimukset ovat osoittaneet, että monet pienet tavoitteet ja jatkuvat myönteisesti vahvistavat teot johtavat lisääntyviin ja pitkäkestoisempiin tuloksiin. Isot tavoitteet tai arvostuksen osoitukset, vaikka ne olisivatkin myönteisiä, johtavat parhaimmillaan yleensä nopeisiin mutta väliaikaisempiin tuloksiin ja pahimmillaan epäonnistumiseen ja pettymykseen. Asetatpa tavoitteita puolison palvelemiseksi tai pomon miellyttämiseksi, jos ne ovat liian isoja, myönteisten vahvistusten väli saattaa olla liian harva ja eikä se rohkaise meitä pääsemään sinne, minne meidän pitäisi päästä.
Jos esimerkiksi haluat pudottaa 25 kiloa painoa vuodessa, paras tapa aloittaa se on pudottaa painoa puoli kilolla viikossa tekemällä pieniä muutoksia ruokavalioon ja liikkumiseen (kiitospäivä ja joulu tietysti poisluettuina!).
Jos haluat juosta maratonin, aloita kävelemällä kilometri päivässä.
Jos haluat pysyä naimisissa, aloita tiskaamisella tai jättämällä pieniä lemmenviestejä.
Tee pieniä asioita, ja tee niitä usein.
Ja vaikka matkaa on paljon edessä, onneksi . . . matkaa on yhä paljon edessä.
Aloittakaamme siis tänään. Kaikki yhdessä. Löytäkäämme joka päivä yksi pieni tapa, jolla voimme kertoa rakkaallemme, että rakastamme häntä. Löytäkäämme yksi pieni tapa tehdä hänen päivästään vähän parempi. Löytäkäämme yksi pieni tapa tehdä maailmastamme vähän parempi.
Sitten, tehtyämme koko elämämme pieniä asioita, voimme kuulla sanat: ”Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” (Matt. 25:21)
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Zack Oates ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla ”Marriage Isn’t As Big a Deal As You May Think.”
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
