Raamatussa on sana, joka vaivasi minua kauan. Se sana oli epäpuhdas, erityisesti kun sitä käytettiin kuukautisten, synnyttämisen, seksuaalisen kanssakäymisen ja naisten vartaloiden yhteydessä. Esimerkiksi 3. Moos. Luvussa 15 sanotaan seuraavasti:
”Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi. (3. Moos. 15:19-20).
Tämä kohta jatkuu 13 jakeen verran ja selittää kaikki tavat, miten naiset voivat olla epäpuhtaita kuukautisten aikana. 3. Moos. Luvussa 12 kerrotaan, että nainen on epäpuhdas synnytyksen jälkeen ja miten hän on kaksin verroin epäpuhdas synnytettyään tytön. Vaikuttaa siltä, että Raamattu on täynnä esimerkkejä naisen ruumiin epäpuhtaudesta, erityisesti kuukautisveren takia. Niin epäpuhdas itse asiassa, että jopa verta vuotavan naisen läheisyydessä oleminen voi tehdä toisen epäpuhtaaksi.
Tämä kaikki todella vaivasi minua. Tiedän, että joitakin naisia on opetettu häpeämään kykyään menstruoida, tai että joitakin se nolostuttaa tai vaivaa, mutta äitini teki hienoa työtä iskostaessaan minuun naisen kehon omistamisen kauneuden, ilon ja vastuun. Minulle on opetettu kotona ja kirkossa, että kuukautiset, synnyttäminen ja seksuaalinen läheisyys ovat hyviä asioita. Ne ovat tapoja, jotka on suunniteltu tuomaan uutta elämää maailmaan, ja että ne olivat tärkeitä asioita Jumalan suunnitelmassa lapsiaan varten. Minua hämmensi se, miksi Jumala sanoisi niitä ”epäpuhtaiksi” ja jopa vaatisi mittavia rituaaleja niistä ”puhdistautumiseen”.
Hengellinen epäpuhtaus = ero Jumalasta
Kun kirjoitin kirjaani ”Walking with the Women of the New Testament”, tein vähän tutkimusta verenvuototautia sairastavasta naisesta. Minua kiinnosti tietää, mitä hän oli käynyt läpi ja miksi häntä pidettiin epäpuhtaana. Ensimmäinen asia, jonka sain selville, oli, että heprean kielen sana, joka on käännetty sanaksi “epäpuhdas” kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä, on sana tuma, eikä se tarkoita “likaista” tai “saastunutta”.
Itseasiassa sana tuma on vaikeaselkoinen sana, jota ei voida kääntää suoraan englannin kielelle. Yksinkertaisin merkitys sanalle on, että se on “kuoleman energiaa”, joka täyttää maailman. Se tulee sanasta tamai, joka tarkoittaa “hengellistä epäpuhtautta”, kuten erossa olemista Jumalasta. Itse asiassa, juutalaisen opin mukaan Aadam ja Eeva toivat tuman maailmaan nautittuaan hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää. Tuma tarkoittaa hengellisen voiman menettämistä, mikä johtuu Jumalasta etääntymisestä ja kyvystä kuolla sekä fyysisesti että hengellisesti.
Kuollut ruumis on tuman (“epäpuhtauden”) korkein ilmentymä, koska elävällä henkilöllä, joka on tehty Jumalan kuvaksi, on suurimmat hengelliset kyvyt kaikista Jumalan luoduista. Kun ihminen kuolee, hänen hengellinen kykynsä poistuu ja muodostuu “hengellinen tyhjiö”, jolloin hänen ruumiistaan tulee tuma. Samalla tavoin synnyttänyt nainen on myös tuma, koska raskaana ollessaan hän on täynnä mahdollista elämää ja luomisen hengellistä voimaa. Kun hänen lapsensa syntyy, tuo hengellinen voima poistuu, ja naisesta tulee tuma. Sen lisäksi, että nainen on tuonut uuden lapsen maailmaan, hän on tuonut myös enemmän kuolemaa, koska jokainen elävä lapsi kuolee joskus.
Tavallaan jokainen meistä “lankesi” syntymämme päivänä, kun poistuimme Jumalan luota, missä olimme puhtaita ja synnittömiä. Kun synnyimme, meistä tuli alamaisia “luonnolliselle” ihmiselle ja saimme kyvyn tehdä syntiä, näin etääntyen kauemmaksi Jumalasta. Ehkä tämä myös on selitys sille, miksi tytön synnyttänyttä naista pidettiin kaksin verroin “epäpuhtaana” (3. Moos. 12). Jokainen syntynyt tyttö merkitsi enemmän elämää ja siten myös enemmän kuolemaa ja syntiä…enemmän tumaa.
Myös mies oli tuma seksuaalisen kanssakäymisen jälkeen spermansa sisältämän mahdollisen elämän menettämisen takia. Samalla tavoin naista pidettiin epäpuhtaana kuukautisten jälkeen, koska jokaisella hänen menettämällään munasolulla oli ollut mahdollisuus tulla uudeksi ihmiseksi. Jokaisella munasolulla, joka jää hänen sisälleen, on suuret hengelliset mahdollisuudet. Aina kun munasolu poistuu hänen kehostaan, poistuu myös tuo hengellinen mahdollisuus, ja nainen jää tuman tilaan.
Hengellinen puhdistautuminen
Tullakseen “puhtaaksi” (rituaalisesti puhtaaksi) tumasta, naisen täytyi kylpeä seremoniallisessa kylvyssä nimeltään mikvah. Mikvah-kylvyllä ei ollut mitään hygieenistä tarkoitusta, koska ennen kylpyä naisen täytyi peseytyä täysin päästä varpaisiin. Sitä voidaan monin tavoin verrata kasteeseen; upottautuminen täysin veden alle tullakseen hengellisesti puhtaaksi ja sovinnon tekeminen Jumalan kanssa. Eräs juutalainen nainen selitti mielestäni hienosti oman käsityksensä tumasta ja mikvahista. Hän kirjoitti:
“… Rabbi Aryeh Kaplanin sanoin: “…vesi kuvaa luomisen kohtua. Kun henkilö upottautuu veteen mikvahissa, hän vie itsensä syntymättömän maailman tilaan, antautuen täysin Jumalan luomisvoimalle.” Tässä yhteydessä on helppo ymmärtää, miksi upottautuminen mikvahissa poistaa tuman. Kun olemme olleet kosketuksissa kuoleman kanssa, upottaudumme aineeseen, josta elämä sai alkunsa…
Mooseksen lain mukaan jokaisen henkilön — miesten, naisten, nuorten, vanhojen — täytyi sovittaa omat syntinsä päästäkseen takaisin puhtauden tai pyhyyden tilaan. Tiedämme kuitenkin, että Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta Mooseksen lain noudattamista ei enää vaadita. Kristus täytti Mooseksen lain ja teki mahdolliseksi sen, että voimme tulla puhtaiksi synneistämme ja tumastamme ottamalla vastaan ja hyväksymällä Hänen jumalallisen uhrauksensa. Lapset syntyvät puhtaina, kykenemättöminä tehdä syntiä (katso Moroni 8). Joka viikko nauttiessamme sakramenttia tulemme puhtaiksi — uudelleensyntyneiksi — paljolti samalla tavalla kuin mikvah teki muinaiset juutalaiset puhtaiksi langenneesta tilastaan, tuman tilasta.
Naisen kehon ihmeellinen voima
Se on kaunista vertauskuvallisuutta, ja sen tarkoitus oli auttaa Israelin kansan sydämiä ymmärtämään tarpeen Vapahtajalle, Hänelle, joka pelastaa meidät jatkuvasta tuman tilasta. Nämä lait opettivat myös muita asioita. Sama juutalainen nainen, jota lainasin aiemmin, kirjoitti seuraavasti:
“Kuukautisiin liittyvät lait, kuten kaikki juutalaisuuden lait, täyttävät meidät jatkuvalla tietoisuudella ihmeistä, jotka liittyvät päivittäiseen olemassaoloomme. Emme todellakaan pidä kuukautiskiertoa inhottavana, emmekä edes rutiininomaisena tai tavallisena. Ennemminkin nämä lait auttavat meitä ymmärtämään upean elämän mahdollisuuden, kun se uusiutuu meidän omissa kehoissamme.”
Pidän hänen ajatuksestaan, että kuukautisiin liittyvien lakien tarkoitus on/oli auttaa naisia ymmärtämään sitä uskomatonta voimaa, joka heillä oli kehoissaan. Mielestäni meidän kulttuurissamme kuukautisia pidetään usein liian rutiininomaisina, epämukavina, noloina ja jopa häpeällisinä. Emme juhlista nuoren naisen kuukautisten alkamista emmekä tee mitään tiedostaaksemme sen veriuhrin, jonka naiset antavat joka kuukausi; uhrin, joka tekee kaiken ihmiselämän mahdolliseksi maan päällä.
Jos me naisina todella ymmärtäisimme, miten uskomaton voima meillä on kehoissamme, se muuttaisi mielipiteemme itsestämme. Ajatelkaa, miten uskomaton asia se on, että jokainen nainen syntyy maailmaan sisällään satoja tuhansia munasoluja. Sitten murrosiässä hänen voimansa muuttaa nuo munasolut uudeksi ihmiseksi aktivoituu. Tuosta hetkestä lähtien joka kuukausi seuraavien 30 tai 40 vuoden ajan hän vuodattaa verta jatkuvana kunnioituksenosoituksena elämän jatkumiselle. Vaikka yhdestäkään noista munasoluista ei koskaan tulisi elävää ihmistä, hänen kehonsa on elämän voimakeskus, joka luo ja uhraa joka kuukausi jatkuvassa toivossa. Eikä se ole “likaista” eikä “epäpuhdasta” millään tavalla… pelkästään ihmeellistä.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Heather Parrell ja se on julkaistu womeninthescriptures.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
