Miten pystyin antamaan anteeksi näennäisesti anteeksiantamattoman teon?

Eräs tosiseikka ja varma asia tässä elämässä on, että koemme epäoikeudenmukaisuutta, pettämistä tai hyväksikäyttöä, joka voi suistaa raiteiltaan hengellisen edistymisemme, jos annamme sen tapahtua. Jotkut meistä saavat sitä osakseen enemmän kuin toiset, mutta tosiasia on, että se on osa ihmiselämän koetusta. Miten voimme vaikuttaa siihen? Se, mitä teemme, ratkaisee kaiken!

Ei muuta vaihtoehtoa

Eräänä päivänä hyvä ystäväni (kutsun häntä Kimiksi) uskoutui minulle sietämättömästä tilanteesta, jota hänen on täytynyt käsitellä parin viime vuoden aikana. Hänellä oli poika, joka oli pettänyt häntä ja jota koko perhe puolusti. Muutama kuukausi sitten hänen poikansa ja pojan vaimo tarvitsivat apua ja kysyivät, voisivatko he asua hänen luonaan vähän aikaa. Hän suostui. Kun kysyin Kimiltä, miten hän selvisi tilanteesta, hän sanoi vain: ”AINOA asia, johon keskityn tänä vuonna, on anteeksianto!” Hän sanoi, että tämä tilaisuus on annettu hänelle mahdollisuudeksi antaa anteeksi vääryydet, koska hänen täytyi kirjaimellisesti kohdata ne joka päivä. Se soi hänelle käytännöllisen, päivittäisen mahdollisuuden, jonka hän tarvitsi antaakseen anteeksi. Hän on nyt hyvissä väleissä poikansa kanssa, ja Herra auttoi häntä siinä.

Anteeksi antamisen järkytys

Kun oli 12- tai 13-vuotias, minulla oli vaikea kokemus, joka muuttui myöhemmin suureksi tietoisuudeksi. Ystäväni isoveli ahdisteli minua seksuaalisesti. Olin pakosta hyvin voimattomassa tilanteessa ja minua käytettiin hyväksi. Sen seurauksena tunsin suurta raivoa ajatellessani tuota päivää ja tuota henkilöä. Muistan selkeästi kertoneeni asiasta jollekin ollessani noin 18-vuotias: ”Rakastan kaikkia ihmisiä, paitsi yhtä. Ainoa henkilö, jota en rakasta on ____, ja VIHAAN häntä!” Haudoin vihaa ja pahaa tahtoa vuosien ajan, koska en ollut käsitellyt asiaa ja päästänyt siitä irti.

Seuraavien vuosien aikana yliopistossa aloin muuttua. Muistan erityisesti sen, että pyysin Herraa antamaan anteeksi kaikki pahat tunteeni ja auttamaan minua pääsemään irti noiden tunteiden voimasta. Näkökantani alkoi muuttua…

Ihme

Mennään eteenpäin 13 tai 14 vuotta. Eräänä iltana pian synnytettyäni yhden pojistani, mietin nimiä hänelle. Minulla oli luettelo nimistä, jonka olin tehnyt mieheni kanssa ja aloin karsia niitä. Yhtäkkiä tunsin vahvan kehotuksen, että tämä uusi poika halusi nimensä kuolevaisuudessa olevan _____ (sama nimi kuin hyväksikäyttäjällä!) Olin järkyttynyt siitä, että tämä oli nimi, jonka poikani halusi, koska en koskaan olisi harkinnut sitä itse. Sillä hetkellä koin yhtäkkisen oivalluksen, ja olin SUORASTAAN ÄLLISTYNYT siitä, että en tuntenut edes himpun vertaa huonoja tunteita hyväksikäyttäjääni tai hänen nimeään kohtaan! Sitten tajusin, että olin antanut hänelle täysin anteeksi, ja kun ymmärsin tämän hengellisen saavutuksen, suostuin iloiten antamaan kallisarvoiselle pojalleni tämän nimen.

Minulle tämä kokemus oli henkilökohtainen havainnollistamisväline sovituksen voimasta, joka auttoi minua antamaan anteeksi. Näin, mitä Herra pystyi tekemään, koska Hän teki sen minulle.

Hugh Nibley opetti suuren totuuden:

“Pelastus riippuu vain KAHDESTA asiasta, jotka ihmiset osaavat tehdä hyvin; ja siunatusta mahdollisuudesta harjoittaa noita erikoisia kykyjä, joita enkelit kadehtivat… Nuo kaksi asiaa ovat 1) PARANNUKSEN TEKEMINEN ja 2) ANTEEKSI ANTAMINEN.”

Ystävänsä hautajaisissa Hugh jataka aiheesta:

“Kuka on vanhurskas? Kuka tahansa, joka tekee parannusta. Ei ole väliä, miten paha hän on ollut, sillä jos hän tekee parannusta, hän on vanhurskas ihminen. Hänellä on toivoa. Eikä ole väliä, miten hyvä hän on ollut koko elämänsä, mutta jos hän ei tee parannusta, hän on paha ihminen. Ero on siinä, mihin suuntaan olet menossa.” (Boyd J. Peterson, Hugh Nibley: A Consecrated Life, P. 128)

Miten kohdata epäoikeudenmukaisuus ja päästä yli huonoista tunteista?

Jumala haluaa meidän pääsevän yli kielteisistä tunteista, jotka aiheutuvat vaikeista elämäntilanteista. Tässä muutama ehdotus, joista voi olla apua:

1. Huomioi tunteesi. Tarkenna niitä.

Ennen kuin voimme muuttaa kielteisiä tunteitamme, meidän täytyy olla tietoisia niistä. Mitä tunnet? (Vihaa, häpeää, pelkoa, voimattomuutta jne.)

Joka kerta, kun ajattelemme ikävää tilannetta, se kuorruttaa meidät muistolla ja sen epäoikeudenmukaisuudella, ja me laskeudumme taas tuon kokemuksen tunteen tasolle. Emme voi nousta huonojen tunteiden yläpuolelle, ennen kuin näkökulmamme on kohotettuna.

2. Rukoile KAIKESTA sydämestäsi, jotta voit antaa anteeksi ja jotta sinulle voidaan antaa anteeksi

Ole avoin anteeksiannolle. Pyydä sitä. Siksi Kristus kuoli. Meidän EI tarvitse kärsiä menneestä hyväksikäytöstä. Heti kun olemme valmiita, voimme siirtyä eteenpäin ja ylöspäin.

Meidän täytyy ymmärtää, että jonkun huonon käytöksen anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että hyväksymme hänen tekonsa. Jokaisen Jumalan lapsen täytyy lopulta vastat Herralle omista teoistaan.

Rukoile hyväksikäyttäjäsi puolesta. Sieluillemme tapahtuu jotakin, kun avaudumme tarpeeksi rukoillaksemme niille, jotka ”pahantahtoisesti kohtelevat ja vainoavat” meitä. (KJV Matt. 5:44).

Onko Vapahtaja mielestäsi päässyt yli petoksen, lyömisen ja ristiinnaulitsemisen aiheuttamista tunteista? Hänellä olisi ollut täysi oikeus siihen, mutta Hän rukoili pahoinpitelijöidensä puolesta ja antoi jopa henkensä heidän puolestaan tietäen täysin, mitä he tekivät. Olemmeko suurempia kuin Hän? (OL 122:8)

3. Lakkaa keskustelemasta siitä muiden kanssa

Mitä enemmän puhumme siitä “minä parka” -yhteydessä, sitä useammin elämme tapahtuman uudestaan, ja ruumiimme kemikaalit verestävät synkät tunteet. On tärkeää käsitellä tapahtumaa kirjoittamalla siitä, puhumalla ammattilaisten kanssa tai kertomalla siitä luottamuksella jollekin, mutta jatkuva kertominen kokemastamme epäoikeudenmukaisuudesta ja tarve sen vahvistamiseen joka kertomisen jälkeen likaa meidät vain loalla. Ja mikä outoa, valitsemme usein vahvistuksen ihmisiltä kuin Herralta.

4. Yrittäkää ymmärtää hyväksikäyttäjäänne

Kun Kristus oli ristillä, Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät” (Luuk. 23:34). Hyväksikäyttäjät toimivat usein mielijohteesta, eivätkä ole täysin tietoisia tekojensa seurauksista. On yleistä, että he itse ovat olleet hyväksikäytön uhreja tai he ovat vain epäkypsiä. Joka tapauksessa, pimeys on vaikuttanut heihin ja usein vallannut heidät, eivätkä he elä omaa todellisuuttaan. Tämä näkökulma voi auttaa meitä tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan.

Pidän siitä, mitä C. S. Lewis kirjoitti:

“Kristittynä oleminen tarkoittaa sitä, että annamme anteeksi anteeksiantamattoman, koska Jumala on antanut anteeksi anteeksiantamattoman sinun kohdallasi” (C. S. Lewis, “Essays on Forgiveness,” 1960).

5. Keskity VALOON

Kukaan ei ole KOSKAAN menestynyt hautoessaan tuhoavia, synkkiä tunteita. Meitä ei ole suunniteltu niin. Meidät on luotu kukoistamaan valossa, ei pimeydessä. Meidän täytyy nousta olosuhteiden yläpuolelle ja se voi tapahtua vain, kun keskitymme asioihin, jotka ovat ylevämpiä kuin pimeytemme. (Avun pyytäminen Herralta, pyhät kirjoitukset, musiikki, luonto, syvä kiitollisuus jne.) Olkaamme tietoisia siitä, että täytymme valosta ja nostamme katseemme ylöspäin, ei alaspäin.

Presidentti Kimball kirjoitti: “Luemme sanomalehdistä ja kuulemme TV:stä jatkuvasti, että maailma on ”maailma on kamala sekasotku”. Se ei ole totta! Maailma on yhä mitä kaunein. Ihminen on se, joka on sekaisin. Aurinko valaisee yhä päivän ja antaa valoa ja elämää kaikelle; kuu kirkastaa yhä yötä; meret ruokkivat yhä maailman ja mahdollistavat kuljettamisen; joet virtaavat yhä maassa ja antavat vettä sadon kastelemiseksi. Edes ajan tuhot eivät ole vähentäneet vuorten majesteettisuutta. Kukat yhä kukkivat ja linnut laulavat ja lapset yhä nauravat ja leikkivät.” (Spencer W. Kimball, Anteeksiantamuksen ihme, 1969).

Nykyiset tulimyrskyt

Olemme viime aikoina kuulleet monista ihmisistä, joita on kohdeltu epäreilusti ja julmasti. Voimme olla myötätuntoisia ja jopa empaattisia heitä kohtaan, mutta kun jäämme miettimään näitä järkyttäviä tai hekumallisia kertomuksia, meidän hengellinen resonanssimme saattaa heikentyä. Meidän täytyy varoa, että emme ala kieriskellä toisten ihmisten mudissa!

Etuoikeutemme auttaa muita ja itseämme

Paras ja ylevin asia, mitä voimme tehdä ihmisten hyväksi, on rukoilla heidän puolestaan ja sitten kuunnella tarkkaan, mitä meitä hengellisesti ohjataan tekemään. Päämäärämme täytyy aina olla heidän kohottamisensa, emmekä saa antaa heidän ahdinkonsa tahrata meitä. Meillä voi olla tämä etuoikeus todella auttaa muita vain, jos olemme itse vakaammalla ja korkeammalla tasolla.

Jumala antaa meidän aina valita oman korkeutemme ja suuntamme. Mihin suuntaan haluamme mennä tänä päivänä? Ottakaamme selville, mitä Herra voi tehdä, kun kiinnitämme katseemme Häneen. Sillä on suuri merkitys.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoitttanut Anne Hinton Pratt ja se on julkaistu ldsmag.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.