Ensimmäinen matka Herran huoneeseen on aina erityinen kokemus. Ja iästä huolimatta, olimmepa 12-vuotiaita ja menemme tekemään kasteita kuolleiden puolesta tai paljon vanhempia, muistamme yleensä ensimmäisen temppelimatkamme lopun elämäämme.
Tässä kahdeksan ihmistä kertoo unohtumattomia tarinoita ensimmäisestä temppelimatkastaan:
1. Olin kaksivuotias, kun minut adoptoitiin orpokodista Saksassa vuonna 1956. Uudet vanhempani, minä ja pikkusiskoni, jonka he myös adoptoivat Saksassa, sinetöitiin Sveitsin temppelissä ajaksi ja iankaikkisuudeksi!
—Nancy Jane Fox
2. Olin kuusivuotias, kun menin temppeliin perheeni ja veljeni Dane Boundsin kanssa. Luulin, että olimme kaikki kuolleet ja päässeet taivaaseen. Muistan sen erittäin hyvin.
—Julie Bounds
3. Olin neljä vuotta vanha. Lopulta, yli 14 vuotta isäni kasteen jälkeen, vanhempani pystyivät viemään kuusi lastaan Salt Lake Cityyn sinetöitäväksi. Taivaallisen Isän ihme sai sen aikaan: Isäni kutsuttiin palvelemaan neuvonantajana piispakunnassa ja häntä pyydettiin edustamaan seurakuntaamme yleiskonferenssissa huhtikuussa 1965. Sen sijaan, että olisi vain itse lentänyt paikan päälle, hän sai ilmaisia junalippuja (hän työskenteli Union Pacific -rautatieyhtiössä) ja käytti kirkolta saamansa kupongin… ja vei meidät temppeliin sinetöitäväksi. Monia vuosia myöhemmin profeetta Gordon B. Hinckley vahvisti tämän ihmeen. Hän kertoi minulle kasvokkain, että isäni oli kutsuttu piispakuntaan siihen aikaan, koska veljet tiesivät, että hänellä ei olisi koskaan varaa viedä perhettään temppeliin. Miten kiitollinen olenkaan Jumalan lempeistä armoteoista!
—Amy Ogden
4. Olin muistaakseni 21-vuotias. Paras ystäväni oli menossa naimisiin ja kun odotin, että heidän sinetöintinsä olisi ohi, minua pyydettiin mukaan tekemään kasteita. Vaikka olin kaaso, olin innoissani siitä, että minua pyydettiin. Minun täytyi laittaa hiukseni ja meikata myöhemmin uudestaan, mutta se ei haitannut!
—Karen Knoeb
5. Olin 19-vuotias. Menin Salt Laken temppeliin 200 muun lähetyssaarnaajan kanssa ennen kuin lähdimme palvelemaan lähetystyössä! Sitten menimme yleiseen kokoushuoneeseen ja saimme kysyä mitä tahansa kysymyksiä presidentti Nathan [Eldon] Tannerilta ensimmäisestä presidenttikunnasta. Muistan sen parhaiten!
— Joe Thompson
6. Olin 4-vuotias. Vanhempani olivat käännynnäisiä, ja ajoimme Salt Lake Cityyn Pittsburghista Pensylvaniasta mennäksemme sinetöitäviksi temppeliin. Muutamia kuukausia myöhemmin, kun olin täyttänyt viisi vuotta, isäni sai työpaikan huoltoesimiehenä pian vihittävässä Washington D.C.:n temppelissä. Hän vei minut ja sisareni kierrokselle temppeliin vihkimistä edeltävänä iltana. Me jopa istuimme profeetan tuolissa yleisessä kokoushuoneessa. Minulla on upeita muistoja temppelistä ja vahva todistus sen pyhyydestä, osittain noiden lapsuuden kokemusten takia.
—Stacy Tregaskes Gooden
7. Olin 11-vuotias. Vanhempani liittyivät kirkkoon juuri ennen syntymääni. Perheeni matkusti Lincolnista Nebraskasta Salt Lake Cityn temppeliin sinetöitäväksi. Se oli ihmeellistä, enkä voinut puhua ollenkaan, koska kyyneleet valuivat kasvojani pitkin.
— Penney Tripp
8. Lensin Salt Lake Cityyn 19-vuotiaana aloittaakseni lähetystyöpalveluni Suomessa. Isäni oli juuri tullut aktiiviseksi kirkossa. Äitini oli kastettu lähtöäni edeltävänä iltana. Olin täysin valmistautumaton omien temppelisiunauksieni saamiseen. Neljän tunnin istunnon jälkeen Salt Laken temppelissä, en halunnut enää koskaan mennä takaisin. Onneksi opin rakastamaan temppeliä. Kahden lähetyssaarnaajavuoteni päätteeksi lensin Salt Lake Cityyn tapaamaan vanhempiani ja kolmea siskoani, ja perheemme sinetöitiin yhteen temppelissä. Se oli mukava tapa päättää palveluni kokoaikaisena lähetyssaarnaajana.
—Dane Bounds
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “8 Incredible Stories of First-Time Visits to the Temple”
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
