Rakkaus on uljaan prinssin kosinta valkokankaalla ja kaihoisia runoja kirjan sivulla. Mutta onko siinä kaikki? Todellinen rakkaus kahden ihmisen välillä on niin suurenmoinen onnen kokemus, että Jumala varasi sen suojelemiseksi erityisen liiton.
Kaksi esimerkkiä
Nämä kaksi muistoa kuvastavat minulle sitä, miltä tosi rakkauden kuuluisi näyttää.
Lähetystyössä ollessani vierailimme erään avioparin luona. Molempien puolisoiden ensimmäinen avioliitto oli päättynyt eroon ja he olivat sen jälkeen löytäneet toisensa.
En ole koskaan kuullut kenenkään puhuneen kauniimmin rakkaastaan, olipa toinen osapuoli paikalla tai ei. Heidän käytöksestään huokui kunnioitus ja arvostus puolisoaan kohtaan, ja siitä oli tullut erottamaton osa heidän olemustaan.
Toinen mieleenpainuva esimerkki rakkaudesta oli kirkon johtotehtävässä palvellut aviopari, jota sain seurata sivusta. Ihailin sitä, kuinka useiden avioliittovuosienkin jälkeen he olivat pystyneet säilyttämään kipinän toisiaan kohtaan ja olivat vähän niinkuin kaksi vastarakastunutta nuorta.
Aviomies kuvaili, että kerran heidän ollessaan kirjautumassa hotelliin häneltä oli kysytty, haluasivatko he hääsviitin käyttöönsä. Hotellivirkailija oli olettanut heidän varmasti menneen juuri naimisiin, mutta todellisuudessa häistä oli kulunut aikaa jo muutama vuosikymmen. Sellaisen kokemuksen toivoisi jokaisen avioparin kohdalle.
Rakkaus on tunne
Onko olemassa rakkautta ensisilmäyksellä? Omalla kohdallani ensitapaamisesta puolisoni kanssa ei totta puhuen jäänyt minulle mitään muistikuvaa. Edes silloin kuin olimme tutustuneet toisiimme paremmin en missään tapauksessa ajatellut, että koskaan seurustelisin tämän miehen kanssa. Kaiken lisäksi hänellä oli mielestäni omituiset korvat.
Myöhemmin palvelimme FSY-leirillä yhdessä nuorten ohjaajina. Meidän molempien oli tarkoitus osallistua kesällä myös pohjoismaiden yhteiseen nuorille aikuisille suunnattuun Festinord-tapahtumaan ja olimme keskustelleet siitä. Sitten eräänä päivänä hän ohimennen ilmoitti, ettei pääsisikään lähtemään.
Ensin minusta tuntui kuin koko maailma romahtaisi. Sitten ihmettelin miksi reagoin niin voimakkaasti, eihän sillä olisi minulle mitään väliä. Pysähdyin ja huomasin, ettei se todellakaan ollut minulle yhdentekevää. Sitä paitsi ei korvilla ole kovin suurta merkitystä.
Rakkauteen kuuluu erityinen yhteys
Jonathanin kanssa pystyin olemaan oma itseni. Pystyimme puhumaan kaikista asioista ja tunsin, että hän ymmärsi minua paremmin kuin kukaan muu. Hän kuunteli minua, arvosti mielipiteitäni ja nauroi vitseilleni. Tunsin, että ajatukseni olivat täysin turvassa jaettuani ne hänen kanssaan.
Aivan alusta saakka toimiessamme yhdessä nuorten ohjaajina olimme alkaneet pitää yhteisiä aamu- ja iltarukouksia. En ollut koskaan pystynyt rukoilemaan niin avoimesti kenenkään kanssa ja tuntui, että rukouksenikin olivat vilpittömämpiä ja parempia yhdessä. Se merkitsi minulle todella tärkeää yhteyttä välillämme.
Rakkaus on pyhää
Jo seurustellessamme tunsin, että välillämme oli jotain pyhää. En halunnut minkään pilaavan mahdollisuuttani rakentaa iankaikkinen avioliitto mieheni kanssa.
Pyhyys näkyy mielestäni myös siinä, mitä rakkaus saa aikaan meissä. Todellinen rakkaus auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Mieheni seurassa haluan tulla paremmaksi. En koe, että minun pitäisi muuttua hänen takiaan tai olla jotenkin erilainen. Päinvastoin koen vapautta olla sellainen kuin olen, mutta lisäksi inspiraatiota ja voimaa kehittää itseäni.
Rakkaus näkee kauneutta
Seurustellessa meillä lienee luonnollisesti taipumus pyrkiä esittämään itsestämme viehättävimmät puolemme. Kerran palasin kotiin yöjunalla ja kielsin Jonathania tulemasta aamulla asemalle vastaan. Tiesin, että olisin rähjääntynyt ja herännyt vasta istumapaikalla huonosti nukutun yön jälkeen.
Sisimmässäni toivoin, ettei se estäisi häntä tulemasta. Tietenkin hän oli siellä. Ja vaikka olin omasta mielestäni kamalan näköinen, hän piti minua silti kauniina.
Kai pohjimmiltani aavistin, että tulisi olemaan päiviä jolloin en olisi parhaimmillani. Jolloin heräisin aamulla silmät siitepölyallergian takia turvonneina tomaatteina ja hiukset likaiselle pompulalle solmittuna rakennettuani pari päivää parvekkeella huojuvaa hökötystä istutuksilleni. Tarvitsin puolison, joka pystyi näkemään kaiken tuollaisen ohitse ja silti pitämään minua kauniina.
Rakkaus on valinta
En ajattele, että kaikille ihmisille olisi olemassa yksi ainut tosirakkaus, joka hänellä on elämäntehtävänään löytää. Siitä huolimatta tunnen, että meidät on tarkoitettu yhteen puolisoni kanssa.
Olin tutustunut ja ihastunutkin moniin eri henkilöihin ennen kuin tapasimme. Ja kaikkien aiempien tuttavuuksieni suhteen olin jossain vaiheessa kokenut todella vahvasti, että minun pitäisi pysyä heidän kanssaan vain ystävinä. Olin siitä joskus aivan raivoissani, mutta en voinut muuta kuin noudattaa tuota vaikutelmaa koska se oli niin voimakas.
Kun tutustuin mieheeni, sellaista tunnetta ei missään vaiheessa tullut. Tiesin melkeinpä ennen kuin varsinaisesti aloimme seurustella, että tulisin menemään naimisiin tämän miehen kanssa. Se oli kuitenkin oma valintani. Eräs kirkon johtajista opetti, että kun olemme valinneet puolisomme, etsintämme on ohi ja meidän tulisi tehdä päivittäin töitä pitääksemme hänet sielun kumppaninamme (“Kuvajainen vedessä”).
Tosirakkaus on työtä
Ystäväni muistutti vastikään minun sanoneen naimisiin mennessämme, että puolisoni oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Parempaa kuin olisin voinut toivoa. En ollut muistanut asiaa, mutta mielessäni totesin, että ajattelen edelleen aivan samalla tavalla. Kunnioitukseni ja rakkauteni häntä kohtaan on vain kasvanut näiden muutamien vuosien aikana.
Tarkoittaako tämä, että avioliittomme on ollut unelmaa vailla mitään haasteita? Että en ole koskaan ajatellut puolisoni olevan todellinen idiootti tai miettinyt pitäisikö nyt luovuttaa? Ei mikään avioliitto ole pelkkää unelmaa, eivätkä puolisot ole täydellisiä.
Saimme hyvän neuvon avioliiton onnistumiselle ennen naimisiinmenoamme. Kanssamme keskustellut kirkon johtaja sanoi, että molempien osapuolten täytyy antaa avioliitolle 100 %. Ei riitä, että molemmat antavat 50%. Silloin sellaisinakin päivinä etteivät puolisot pysty täydelliseen suoritukseen yhteinen tulos on tarpeeksi.
Tosi rakkaus on sitä, että on valmis tekemään töitä rakkauden hyväksi ja valitsemaan rakastamisen silloinkin kun se on vaikeaa. Vaikka vaimosi olisi taas jättänyt valmistautumisen viime hetkeen ja sen takia myöhässä. Vaikka miehesi säilyttäisikin sukkiaan pääasiassa ripoteltuna kotinne lattialle. Ja silloinkin kun kohtaatte todellisia haasteita ja toinen osapuoli on vaikea nähdä rakastettavana.
Rakkaus tarvitsee romantiikkaa
Edellisen jälkeena avioliitto saattaa kuulostaa tylsältä puurtamiselta, jossa ei ole hiventäkään romantiikkaa. Se ei ole tarkoitus! Vaikka avioliiton kuori pysyisikin kasassa ilman romantiikkaa, se on kuollut sisältä. On tärkeää, että pariskunnat pitävät huolta keskinäisestä suhteestaan esimerkiksi käymällä treffeillä.
Romantiikka voi olla läsnä avioliitossa monin tavoin ja se on hyvin henkilökohtaista. Seksi on korkein fyysisen rakkauden ilmaisun muoto, ja sen vuoksi se on varattu vain kahden sellaisen henkilön välille, jotka ovat solmineet avioliiton. Se on pyhä rakkauden ilmaus. (ks. Liahona Elokuu 2020) Se kuuluu avioliittoon ja siinä se on yksi kauneimmista rakkauden osoituksista.
Avioliitto suojelee rakkautta
Rakkaus on suurin Kristuksenkaltaisista ominaisuuksista ja avioliitto on erityinen tilaisuus oppia siitä. Kuten muissakin jumalallisissa ominaisuuksissa, kasvamme tässäkin asiassa vähitellen, yksi valinta ja teko kerrallaan.
Jokaiselle ihmiselle on varattu mahdollisuus saavuttaa onnellinen avioliitto. Kuulostaa uskomattomalta? Avioliitto on Jumalan säätämä (OL 49:15). Se on käsky, jonka Hän on antanut. Nefi sanoi Mormonin kirjassa, että antaessaan käskyn Jumala valmistaa keinon sen toteuttamiseksi (1 Nefi 3:7). Jos Taivaallinen Isä ei varaisi jokaiselle lapselleen mahdollisuutta mennä naimisiin, emme voisi täyttää tätä käskyä ja olisi järjenvastaista antaa sellainen.
Joskus emme kuitenkaan koe mahdollisuutta avioliittoon tämän elämän aikana. Se on suuri haaste ihmisille, jotka joutuvat elämään yksin vaikka olisivat toivoneet voivansa mennä naimisiin ja perustaa perheen. Mutta ne jotka pysyvät uskollisina tulevat saamaan myös iankaikkisen avioliiton siunaukset (Howard W. Hunter).
Jos luet tätä, etkä ole itse vielä naimisissa: ole kiltti, äläkä tyydy mihinkään vähempään kuin iankaikkiseen avioliittoon kumppanin kanssa, johon sinua yhdistää todellinen rakkaus. Jos luet tätä ja olet jo naimisissa: onnea, anna sille 100% tänäänkin, se on sen arvoista.
Ps. Nykyään pidän mieheni korvista!
Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.
