Rakkaat ystävät,

Haluan kertoa mitä koin kun olin 17-vuotias, kesällä 1997 lukion ensimmäisen luokan jälkeen. Olin päättänyt että halusin mennä lähetystyöhön ja odotin innoissani että saisin lähteä täytettyäni 21. Sillä välin kun odotin, halusin kokeilla millaista se oikeasti olisi. Kerroin johtajilleni kirkossa toiveistani ja sain kutsun minilähetystyöhön, Jyväskylään kahdeksi viikoksi heinäkuussa 1997. Minulla olisi kaksi toveria: Sisar Barnes ja sisar Free. Lähetyssaarnaaja veljiä Jyväskylässä oli silloin myös kaksi.

Saavuin Jyväskylään sunnuntai-iltapäivällä ja sain asettua uuteen elämääni, sain oman hyllyn vaatteilleni jne meidän sisarten lähetystyöasunnossa ja kirjoitin heti päiväkirjaa ensimmäisenä iltana. Oli kesä, hyvin valoisat yöt ja ilma oli lämmin ja aurinkoinen päivittäin.

Sain kokea lähetystyön iloja ja suruja. Minulla oli vaikeuksia nukkua, mutta pysyin hereillä, onneksi voin ottaa nokoset jos siihen tuli mahdollisuus. Joka päivä olin iloinen ja kiitollinen vaikka oli välillä vaikeaa.

Sain viettää toverini syntymäpäiväjuhlia ja vierailla jäsenten luona. Sain opettaa evankeliumia ja kasvaa ja oppia itsekin.

Olin onnellinen että sain kokea tämän lähetystyön ilon. Olen kiitollinen että sain olla minilähetystyössä. Kun minulla oli huono olo tai mietin olinko tehnyt tarpeeksi, toverini luki minulle kohdan Mormonin Kirjasta:

Helaman 10: 4-5

Siinä sanotaan:

”Siunattu olet sinä, Nefi, sen tähden, mitä olet tehnyt, sillä minä olen nähnyt, kuinka sinä olet väsymättä julistanut tälle kansalle sanaa, jonka minä olen sinulle antanut. Etkä sinä ole pelännyt sitä etkä yrittänyt turvata omaa henkeäsi, vaan olet pyrkinyt tekemään tahtoni ja pitämään minun käskyni.

Ja nyt, koska sinä olet tehnyt tämän niin väsymättömästi, katso, minä siunaan sinua ikuisesti ja minä teen sinusta väkevän sanassa ja toimessa, uskossa ja teoissa, jopa niin, että kaikki tapahtuu sinulle sanasi mukaisesti, sillä sinä et pyydä sellaista, mikä on vastoin minun tahtoani.”

Tämä kohta on lohduttanut minua usein.

Tullessani kotiin minilähetystyöstä sairastuin vakavasti ja jouduin sairaalaan kahdeksaksi kuukaudeksi. En lähtenyt kokoaikaiseen lähetystyöhön kun täytin 21, sillä terveyteni ei olisi kestänyt sitä. Olen silti aina kiitollinen siitä, että sain kokea lähetystyön. Olen oppinut ottamaan rauhallisesti elämän vaikeudet ja nauttia kaikesta hyvästä. Kun joku kysyy kirkossa: ”Oletko ollut lähetystyössä?” Voin rohkeasti nostaa käteni. Voin iloita siitä.

Lähetystyö on minulle rakasta työtä. Tiedän että se on tärkeää ja myös usein todella hauskaa. En ole katunut kertaakaan, että lähdin.

From Finland with love <3