Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on jälleen päässyt osalliseksi median huomiosta. Tämän kuukauden uusiin julkaisuihin Netflixin elokuvatarjonnassa on päätynyt Murder Among the Mormons, jonka luvataan olevan uskomaton tosirikostarina. On totta, että monien jäsenten usko on ollut koetuksella tai saattaa edelleen kokea kolauksen Mark Hofmannin tekojen seurauksena. Tässä artikkelissa jaamme hänen tarinansa dokumenttielokuvan sensaationhakuisuudesta riisuttuna.

Pahamaineinen Mark Hofmann

Mark Hofmann syntyi Salt Lake Cityssä vuonna 1954 uskolliseen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenperheeseen. Hän palveli lähetystyössä ja meni jopa naimisiin temppelissä, vaikka hän myöhemmin sanoikin, että hän oli menettänyt uskonsa evankeliumiin 14. ikävuoteensa mennessä. Parikymppisenä Hofmannista tuli New Yorkilaisen historiallisten asiakirjojen asiantuntija Charles Hamiltonin mukaan “kiistatta taitavin väärentäjä koskaan [Yhdysvalloissa].”

Hän väärensi kaikenlaista. Hän myi asiakirjoja, jotka oli varustettu mm. George Washingtonin, John Adamsin, Mark Twainin, Abraham Lincolnin, Paul Reveren ja monien muiden allekirjoituksilla. Tässä artikkelissa kuvattujen tapahtumien aikoihin Hofmann neuvotteli sopimusta kongressin kirjaston kanssa tärkeän (ja äärettömän arvokkaan) siirtomaakauden aikaisen “Freemanin vala” -asiakirjan kaupoista. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, kansallisarkistossa saattaisi olla väärennetty asiakirja itsenäisyysjulistuksen läheisyydessä.

Hoffman väärensi myös monia asiakirjoja, jotka liittyivät oleellisesti kirkon historiaan. Jotkut niistä olivat tyhjänpäiväisiä, mutta jotkut taas valmistettiin nöyryyttämään kirkkoa tai herättämään epäilyjä joihinkin näkökohtiin kirkon historiassa.

  • Hän väärensi puhtaaksikirjoitetun siunauksen, jossa Joseph Smith nimittää poikansa (Joseph Smith III) seuraajakseen. Joseph Smith III:sta tuli myöhemmin kirkostamme eronneen lahkon johtaja. Eli hän väärensi siunauksen herättääkseen epäilyjä Brigham Youngin ja 12 apostolin koorumin oikeuteen johtaa kirkkoa.
  • Muistatko kertomuksen Martin Harrisista ja Charles Anthonista? Harris toi Anthonille kopion joistakin Mormonin kirjan kirjoitusmerkeistä aidoksi todistamista varten, mutta kirjoitusmerkkejä sisältävää asiakirjaa ei ole koskaan löydetty ennen Hofmannia. Asiakirja altistaisi kirkon kaikenlaiselle tarkastelulle.
  • Hofmann väärensi kirjeen oletettavasti Joseph Smithiltä Josiah Stowellille. Kirkon internetsivun mukaan se “sisälsi tietoja, jotka antoivat ymmärtää, että Joseph Smith olisi sekaantunut kansantaikuuteen.

Valkoinen salamanteri -kirje

Hänen pahamaineisin väärennöksensä kirkkoon liittyen on salamanterikirje.

Tässä vähän taustaa: Joseph Smith väitti, että enkeli Moroni ilmestyi hänelle ja kertoi hänelle maahan haudatusta aikakirjasta, josta tulisi myöhemmin Mormonin kirja. Salamanterikirje on kirje Martin Harrisilta William W. Phelpsille, jossa väitettiin, että Joseph saikin tietää muinaisesta aikakirjasta valkoiselta salamanterilta, joka muuttui vanhaksi hengeksi. Tässä on asiaan liittyvä lainaus tuosta kirjeestä:

“…Kuulin että Joseph löysi kultaisen raamatun vein Josephin syrjään ja hän sanoo sen olevan totta löysin sen 4 vuotta sitten kiveni avulla mutta sain sen vasta nyt koska vanhan hengen lumous tuli minulle 3 kertaa samassa unessa ja sanoi kaiva kulta ylös mutta kun kaivoin sen esiin seuraavana aamuna henki muuntautui valkoisesta salamanterista kuopan pohjalla ja löi minut maahan kolme kertaa pitäen kiinni aarteesta eikä antanut sitä minulle…”

Kirjeen tarkoitus oli herättää epäilyjä Josephin hengellisesta kokemuksesta liittämällä se perinteisen kansantaikuuden harjoittamiseen. Ja jotkut ihmiset todellakin lähtivät pois kirkosta sen takia. Vuonna 1987 kirkko ilmoitti hankkineensa “48 asiakirjaa suoraan Mark W. Hofmannilta — seitsemän asiakirjaa käteisostolla 57 100 dollarin hintaan ja 41 vähemmän arvokasta asiakirjaa lahjoituksin tai vaihtamalla.”

Salamanterikirjeen Hofmannilta osti alun perin 40 000 dollarilla kirkon jäsen ja keräilijä Steve Christiansen, joka työskenteli myös talouskonsulttina. Hän lahjoitti kirjeen myöhemmin kirkolle.

Huolimatta Hofmannin menestyksestä väärennystoiminnassa, hän oli vuoteen 1985 mennessä miljoonaveloissa. Voidakseen maksaa velkojilleen, hän suunnitteli myyvänsä kirkolle papereita, jotka oletettavasti oli kirjoittanut William McLellin, sisältäen maakauppakirjan, joka yhdisti Joseph Smithin Solomon Spauldingiin. Kirkko halusi Steve Christiansenin todentavan kokoelman oikeaksi. Mutta Hofmannin täytyi ostaa itselleen enemmän aikaa valmistaakseen kokoelman.

Pommit

Joten hän valmisti muutaman pommin. 15.10.1985 yksi noista pommeista surmasi Steve Christiansenin. Jotta Hofmann olisi saanut poliisit pois omilta jäljiltään, seuraava pommi oli tarkoitettu Steven entiselle työntekijälle, Gary Sheetsille. Se kuitenkin tappoi Garyn vaimon, Katherinen. Hofmann toivoi, että tutkijat epäilisivät, että pommitukset liittyisivät Steven ja Garyn investointiyhtiön toimintaan, eikä häneen itseensä.

Hofmannilla oli kolmas pommi. Hänen epäonnekseen se räjähti hänen autossaan lähellä temppeliaukiota ja kirkon toimistorakennusta. Hofmann selviytyi räjähdyksestä, mutta epäilykset heräsivät. Viranomaiset löysivät runsaasti todisteita väärennöksistä hänen kodistaan. Hofmann tunnusti väärennys- ja murhasyytteet. Hän on ollut vankilassa nyt yli 30 vuotta. Vain Hofmann tietää, kenelle kolmas pommi oli tarkoitettu.

Uskon haasteet

Hofmannin väärennökset ovat siitä lähtien haastaneet joidenkin ihmisten uskoa kahdella tavalla:

1. Salailu

Jotkut ihmiset ovat pettyneitä siihen, että kirkko oletettavasti “salaili” joitakin asiakirjoja (ennen kuin he tiesivät niiden olevan väärennöksiä), koska niitä oletettavasti säilytettiin arkistossa. Tästä John Tvedtnes sanoi:

“…Historiallisen dokumentin säilyttäminen turvallisessa paikassa tuskin merkitsee salailua. Asiakirjan polttaminen olisi turvallisempi tapa päästä eroon epäedullisista todisteista.”

Vuonna 1987 Dallin H. Oaks sanoi:

“Hankkiiko kirkko koskaan asiakirjoja julkaisematta niitä? Tietysti. Tämä pätee useimpiin isoihin arkistoihin, kuten kenen tahansa sivistyneen ihmisen pitäisi tietää. Aivan kuten muut arkistot, kirkon historiallinen osasto sulkee tai rajoittaa pääsyä joihinkin ulkopuolisista lähteistä hankkimiinsa dokumentoituihin materiaaleihin [monista eri syistä].”

On melko tavallista, että järjestö ei heti julkaise kaikkia vastahankittuja dokumentteja. Esimerkiksi “the Joseph Smith Papers” -projekti. Varmasti kirkko on omistanut nuo asiakirjat jo vuosikymmeniä ja vasta nyt niitä on alettu julkistaa yleisölle.

2. Erottamisen lahja

Hofmann huijasi maan parhaita asiantuntijoita väärennöksillään. Hän huijasi myös kirkon johtajia. Jotkut ihmiset ovat hämmentyneitä siitä, miksi kirkkomme johtajat eivät pystyneet erottamaan Hofmannin väärennöksiä. Ja yksinkertainen vastaus on…koska he ovat tavallisia ihmisiä, eivätkä osaa lukea ajatuksia. Oletus, että Jumala “mikromanageroi” profeettoja niin tarkasti, että he ovat erehtymättömiä, juontaa juurensa sen ymmärtämisessä väärin, mitä profeetta on ja ei ole, ja mitä ilmoitus on ja ei ole. Profeetoilla itsellään ei selvästikään ole tätä oletusta, eivätkä pyhät kirjoituksemme opeta tuota oletusta.

Gordon B. Hinckley sanoi: “Myönnän avoimesti, että Hofmann puijasi meitä. Hän puijasi myös asiantuntijoita New Yorkista Utahiin. Me ostimme nuo asiakirjat vasta sen jälkeen, kun saimme vakuutuksen siitä, että ne olivat aitoja. Ja kun julkaisimme asiakirjat lehdistölle, sanoimme, että emme voi mitenkään tietää varmuudella, ovatko ne aitoja. Minua ei hävetä myöntää, että meistä tuli uhreja…Olen pahoillani, mutta joskus niin tapahtuu.”

Opissa ja liitoissa kohdassa 10:37 jopa Herra sanoo: ”mutta koska sinä et voi aina ratkaista, kuka on vanhurskas, eli koska sinä et voi aina erottaa jumalattomia vanhurskaista, sen tähden minä sanon sinulle: Ole hiljaa, kunnes minä näen hyväksi ilmoittaa maailmalle kaiken asiasta.”

Ja todellakin, Herran omana aikana, Hofmannin rikokset on tehty tiettäväksi maailmalle.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.