Jos ajattelet, että et koskaan jättäisi kirkkoa, mieti uudestaan

Pietari on yksi suosikkiesimerkeistäni kiihkoisasta sinnikkyydestä rakkautensa ja sitoutumisensa suhteen Mestariinsa, Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Pääapostolina Pietarin profetoitiin olevan kallio, jolle kirkko rakennettaisiin. Tämä profetia kävi toteen, mutta ei ennen kuin jotakin tuhoisaa tapahtui: Pietari kielsi Kristuksen.

Viime aikoina olen seurannut sitä, miten monet ystäväni ja tuttavani ovat tehneet valinnan etäännyttää itsensä kirkosta ja sen opista. Tämä on ollut tunteellista ja koettelevaa aikaa minulle ja myös heille. Uskon kriisit ovat todellisia ja tuskallisia: ne eivät ainoastaan vaikuta kriisissä olevaan henkilöön, vaan myös hänen ystäviinsä ja rakkaimpiinsa. Jos seuraat jonkun toisen kokemaa uskon kriisiä tai yrität itse taistella epäilyksiä vastaan, rukoilen, että Pietarin uskon kriisi voisi auttaa valaisemaan vähän tätä asiaa.

Herra, en kai se ole minä?

Voin kuvitella tunnelman olleen melko jännittynyt, kun Jeesus ja Hänen opetuslapsensa asettuivat nauttimaan pääsiäisateriaa. Yksi heistä oli juuri juonitellut Jeesusta vastaan ja Kristus oli siitä täysin tietoinen. Hän päätti tuoda ajatuksensa ilmi: ”Yksi teistä on kavaltava minut” (Matt. 26:21). Heidän on täytynyt olla järkyttyneitä. Kuinka kukaan noista miehistä, jotka olivat kerääntyneet tuohon huoneeseen ja olivat olleet todistamassa monia ihmeitä ja palavia totuuksia, voisi koskaan pettää heidän Mestarinsa? Yksi toisensa jälkeen he kysyivät: ”Herra, en kai se ole minä?” (Matt. 26:22). Tämä on ollut tuo palava kysymys mielessäni: Herra, en kai se ole minä? Olen nähnyt joidenkin mitä innoittavimpien ihmisten, joita olen tavannut, kieltävän lapsuuden uskonsa. He kääntyvät pois sen saman Vapahtajan luota, jota he kerran olivat palvelleet ja kenet he olivat tunteneet. Jos nuo upeat, älykkäät, uskomattomat henkilöt voivat lakata uskomasta, olenko minä seuraava? Vai olenko minä kuten he, taipuvainen kulkemaan harhaan vaalimieni totuuksien luota?

Herra, en kai se ole minä?

Totuus on, että olen täysin haavoittuva. Opetuslapset ymmärsivät, että myös he voisivat pystyä pettämään Jumalansa. He kysyivät nöyrästi tuon itse-tutkiskelevan kysymyksen, rukoillen vahvistusta sille, että he olisivat uskollisia Hänelle. He rehellisesti sanoen eivät tienneet! Melkein kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat päättäneet jättää kirkon, ovat maininneet, että he eivät koskaan olisi odottaneet lähtevänsä. Tässä istuessani en voi kuvitella elämää ilman evankeliumia, mutta miten voin olla varma, että en itsekin päätä jonakin päivänä lähteä?

Epäilyksen yö

Pietari tuntui tietävän täysin asemansa. Hän vakuutti Herralle: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” Seuraavalla toteamuksellaan Vapahtaja opettaa meitä kaikkia varomaan puhumista ehdottomuuksilla. ”Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Pietari oli hämillään. Hän oli valmis menemään vankilaan tai kuolemaan Mestarinsa kanssa. Hän ei mitenkään voisi kieltää Häntä koskaan, saati sitten kolmea kertaa! Toisista opetuslapsista saattoi tuntua samalta. Mutta sitten tulee se kohtalokas hetki, joka tulee meidän kaikkien kohdalle, kun yö saapuu, eikä Herra ole näkyvissämme.

Näyttää siltä, että meidät on jätetty yksin eksyksiin ihmisten filosofioiden keskelle, pommitettavaksi mielipiteillä ja tiedolla, jota emme voi selittää. Näyttää siltä, että Herra on kaukana ja pyrimme ohjailemaan kysymyksiämme ja epäilyjämme kunnes yhtäkkiä osoittava sormi haastaa meidät ja olemme valinnan edessä: puolustaudummeko vai kiellämmekö? Kun Pietari istui ylipapin palatsin ulkopuolella Kristuksen kuulustelun aikana, olen varma, että hän ei halunnut mitään enempää, kuin päästä lähemmäksi Herraansa ja puolustaa Häntä Hänen syyttäjiensä edessä. Kun ihmiset alkoivat epäillä Pietaria, hän yritti välttää riskin joutua väkijoukon käsiin tai paljastaa jotakin, mitä voitaisiin käyttää Jeesusta vastaan, joten hän tietoisesti kielsi Herran, pyrkimyksenään ehkä pysyä niin lähellä Häntä kuin mahdollista. Kun hän ymmärsi mitä oli tehnyt, hän itki katkerasti. Pietarin alkuperäinen aikomus oli pysyä lähellä Jeesusta ja päästä jopa lähemmäksi Häntä; itse asiassa, hän halusi olla Jeesuksen rinnalla. Mutta hän kuunteli ihmisten ajatuksia ja seurasi maailman virtaa, jotta ei putoaisi kyydistä. Hän yritti luottaa enemmän itseensä kuin Herraan. Monet ystävistäni tunsivat, että Herran tapa totuuden löytämisessä ei toiminut heidän kohdallaan, joten he kääntyivät muiden lähteiden puoleen yrittäessään päästä lähemmäksi ja saada vastauksia kysymyksiinsä. Mutta heidän suunnitelmansa epäonnistui: heidän uskonsa horjui ja heidän todistuksistaan tuli hyödyttömiä. He kielsivät Herran, vaikka se ei ollut heidän tarkoituksensa.

Aamu koittaa aina

Mutta sitten kaunis asia tapahtui; aamu tuli ja kukko lauloi. Kun kukko lauloi, tuo ääni muistuttu Pietaria siitä varoituksesta ja profetiasta, jonka Jeesus oli hänelle antanut ja hän huomasi virheensä. Vaikka Pietari tietenkin oli murheissaan kiellettyään Vapahtajansa, joka oli juuri kärsinyt hänen syntinsä vuoksi, hänen murheensa muuttui lopulta horjumattomaksi päättäväisyydeksi seisoa Jeesuksen Kristuksen todistajana päiviensä loppuun saakka.

Olkaamme kaikki tietoisia, että Herra on varoittanut meitä siitä, että tulemme kieltämään Hänet ja myös teemme niin; joka kerta, kun olemme tottelemattomia ja joka kerta, kun vastustajan valheet vievät meidät mukanaan, kiellämme Vapahtajamme. Mutta kuunnelkaamme aina kukkoa, odottakaamme aina aamunkoittoa yöllemme. On vaikeaa yrittää ohjailla epäilyksen yötä ja aivan yhtä vaikeaa on seurata jonkun rakkaan yrittävän selviytyä siitä yksin, mutta aamunkoitto tulee. Odotan tuota hetkeä, kun ystäväni kuulevat kukon laulavan ja tuntevat sitä jumalallista surua, joka tuo heidät takaisin siihen valoon, jota he aina rakastivat. Rukoilen, että heidän matkansa heidän oman yönsä läpi johtaa heidät kirkkaampaan aamunkoittoon, kuin mitä he osasivat odottaa. Haluan ystävieni tietävän, että rakastan heitä, ja koska rakastan heitä, jatkan Hänen rakkautensa jakamista heille, mitä he sitten päättävätkin tehdä. En menetä toivoani heidän suhteensa, koska tiedän, että Herrakaan ei koskaan tee niin.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Stephanie Pack ja se on julkaistu Mormonbuzzz.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.