Älä anna uskonnon vallata elämääsi

Nämä olivat työtoverini sanat, joita en ole koskaan unohtanut keskusteltuamme viikkojen ajan uskonnosta. Tiedän, että uskonnolliset keskustelut työpaikalla voivat nykyään olla riskialttiita, mutta ystäväni kysyi paljon kysymyksiä, joten kerroin hänelle uskomuksiani Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä. Asiat näyttivät menevän melko hyvin ja keräsin rohkeutta kysyäkseni haluaisiko hän tavata lähetyssaarnaajat.

Sitten eräänä päivänä hän kääntyi puoleeni otsa kurtussa huolesta. Hän asetti kätensä olkapäälleni ja sanoi: “Älä vain anna uskonnon vallata elämääsi, ethän?”

Hän jatkoi selittäen, että hän oli kasvanut myös hyvin ankaran kristillisessä kodissa. Hän kävi jumalanpalveluksessa joka viikko, meni Raamattu-leirille ja vältteli juhlia lukiossa. Sitten, vähän valmistumisensa jälkeen, hän pilasi kaiken yhden illan rankalla juhlimisella. Hän vain jätti taaksensa kaiken mihin oli uskonut, eikä katsonut taaksensa. Alussa hän tunsi suurta syyllisyyttä, mutta se hälveni vähitellen ja hän tunsi nyt voivansa todella elää elämäänsä.

Olin hämmentynyt. Olin myös nuori ja vähän lapsellinen. Minulla oli vaikeuksia ymmärtää, miten uskonnollisessa ympäristössä (samankaltaisessa kuin minä) kasvaneet ihmiset voivat niin helposti hylätä kaiken, mitä heille oli opetettu.

Lopulta palaset menivät kohdalleen ja ymmärsin selvästi periaatteen, jota en ollut aiemmin ajatellut. Minulla ei ollut sanoja sen ilmaisemiseen työtoverilleni silloin, mutta ymmärsin, että hänen toiminnassaan ei mielestäni ollut järkeä siksi, että kun todella kaikesta sydämestäsi uskot Kristukseen – ei ole olemassa toista ”elämää”, jonka uskontosi voisi vallata.

Uskonnollinen elämä = todellinen elämä

Tämä tapahtumaa kutsutaan kääntymykseksi. Siinä sydämemme uudistetaan ja sen kautta päivittäiset tekomme seuratessamme Kristusta muuttuvat suoritettavista asioista sellaisiksi, jotka määrittelevät sen, keitä olemme. Ne, jotka käyvät läpi tuon muutoksen, eivät tee eroa “uskonnollisen” elämänsä ja ”todellisen” elämänsä välille. Se ei ole asuste tai harrastus, joka otetaan esiin silloin kun se sopii. Se ei ole myöskään kätevä mahdollisuus seurustella muiden kanssa eikä asia, joka täytyy hoitaa velvollisuudesta hartaampia perheenjäseniä kohtaan.

Kun palvelin lähetystyössä ihmisiä New Jerseyssä, kaksi yleisintä vastausta koputtaessamme oviin oli: ”Menkää pois, olen juutalainen!” ja ”Menkää pois, olen katolinen!” Yhtä yleistä oli myös kuulla selityksiä kuten: ”Mutta syön sianlihaa” tai ”Mutta en käy messussa”. Toisin sanoen, nämä ihmiset pitivät uskontoaan perimänsä tai kulttuurinsa ominaisuutena sen sijaan, että se olisi oikeasti määritellyt heidän elämäntapaansa.

Tähän ajattelutapaan olen törmännyt usein vuosien kuluessa. Olen huomannut sen erityisesti silloin, kun keskustelen politiikasta sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole kanssani samaa mieltä. Jos näkemykseni voidaan millään tavoin yhdistää moraaliin tai perinteisiin kristillisiin arvoihin, ihmiset kysyvät heti, olenko uskonnollinen ja käyttävät rehellistä vastaustani minua vastaan – aivan kuten uskontoni olisi kaihdin, joka estäisi minua näkemästä maailmaa selvästi ja he tekevät minulle palveluksen repiessään sen pois.

Ironista tässä kaikessa on se, että näet kaiken selkeimmin silloin, kun tutkit sitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin linssin läpi. Mormonin kirja julistaa, että Pyhä Henki kertoo meille totuuden kaikesta. Minusta se tarkoittaa sitä, että Hän voi auttaa meitä ymmärtämään taloustieteen oikeanlaista soveltamista samalla tavoin kuin määrättyjen evankeliumin periaatteiden soveltamista. Loppujen lopuksi, onko olemassa mitään mitä Jumala ei tietäisi – tai onko olemassa mitään tietoa, mitä Hän ei kertoisi meille, jos olisimme valmiita ottamaan sen vastaan.

Uskonnollinen elämä tuo vapautta ja turvaa

Lisäksi väite siitä, että moraaliset ja perinteiset uskonnolliset arvot tukahduttavat tasa-arvon ja onnellisuuden pyrkimystä edistyneissä yhteiskunnissa ilmaisee perustavanlaatuisen väärinkäsityksen Jumalan roolista elämässämme. Jos uskot vähänkään Jumalaan, se on väite, jonka voit tehdä vain silloin, jos näet Hänet mielivaltaisia sääntöjä laukovana yksinvaltiaana, joka hakee henkilökohtaista tyydytystä – et rakastavana, opastavana taivaallisena Isänä, joka Hän todella on. Hänen seuraamisensa ja Hänen lakiensa mukaan eläminen ovat paras ja varmin tie iloon elämässä.

Työtoverini havainnollisti yksinkertaisen esimerkin. Hän väitti, että uskonnon hylkääminen toi hänelle vapauden ja onnen, mutta hän myös myönsi katuvansa asioita. Hän kertoi kertomuksia siitä, miten teki holtittomia päätöksiä alkoholin vaikutuksen alaisena ja valitti huonoa terveyttään, joka johtui tupakoimisesta, mitä hän ei pystynyt lopettamaan – joista molemmat olivat seurauksia siitä, että hän ei noudattanut nuoruutensa uskonnollisia opetuksia.

Maailmassa, jossa yhteiskunnat hylkäävät sellaiset arvot vinhaa vauhtia, tarvitsemme uskonnon valloitusta elämässämme enemmän kuin koskaan. Uskonnon poistaminen yhtälöstä ei lisää rauhaa tai sopusointua. Se itse asiassa lisää ristiriitoja poistamalla kaikki korkeammat auktoriteetit, joihin ihmiset voisivat turvautua etsiessään yhtenäistä moraalista säännöstöä, jättäen heidät kinastelemaan keskenään samalla kun he ylistävät omia yksilöllisiä ja suhteellisia totuuksiaan kaikkein oikeimpina.

Tämän vastakohtana on ”Lunastajamme kallio”, oikeudenmukaisuuden ja hyveellisyyden vakaa ja pysyvä perusta. Kuinka paljon parempi onkaan, että meillä on Jumalan muuttumaton laki, jonka mukaan me voimme toimia ja siten valita kohtalomme, kuin olla sosiaalisen median mellakoitsijoiden arvaamattomien sääntöjen ja vihan panttivankina. Kuinka paljon parempi onkaan tuntea totuus kuin ”[ajelehtia] kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä”. Kuinka paljon parempi onkaan tehdä parannusta ja nousta evankeliumin tasovaatimusten tasolle kuin teeskennellä, ettei ole mitään oikeaa ja väärää, ja riutua synnissä ja joutua katumaan.

    —Vanhin D. Todd Christofferson

Tämä on epämiellyttävä totuus monille, mutta se on kuitenkin totta. Rodusta, kansallisuudesta, koulutuksesta, taloudellisesta asemasta, poliittisista näkemyksistä – ja kyllä, uskonnollisista eroista huolimatta yhteiskunta, jonka jäsenet tuntevat velvollisuutta elää hyveellistä, rehellistä ja suoraselkäistä elämää, voi erityisesti nauttia rauhasta, menestyksestä ja onnesta. Etkö usko minua?

Vähän sen jälkeen, kun työtoverini varoitti minua antamasta uskonnon vallata elämäni, muutin pois aloittaakseni opinnot yliopistossa ja menetin yhteyden häneen. Annoin hänelle Mormonin kirjan ennen lähtöäni. Mietin joskus, lukiko hän sen ja auttoiko se häntä lähentymään Jumalaan. Jos voisin puhua hänen kanssaan nyt, kertoisin hänelle, että se, että uskonto valtasi elämäni oli parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hupaisaa on se, että kun annamme Jumalan määrätä elämämme kulun, ja vaikka meitä pyydetään luopumaan haluamistamme, pitämistämme ja jopa tarvitsemistamme asioista – se elämä, jonka saamme vastineeksi, on paljon parempi, kuin mitä olisit koskaan voinut kuvitella omalle kohdallemme.

Kuten Vapahtaja on sanonut: “se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt. 16:25).

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Holly Black ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.