Oletko koskaan huomannut, että klikkaat somessa vielä yhden linkin vaikka oli jo tarkoitus mennä nukkumaan? Entä oletko tuntenut kyvyttömyyttä olla itseksesi? Tai himoinnut karkkia niin, että lähdit keskellä yötä pyöräilemään kauppaan vain sen vuoksi?
Minä olen!
Tällä hetkellä pahin riippuvuus elämässäni on puhelin. Siitä on niin kamalan vaikea päästä eroon, koska se on niin monin tavoin tarpeellinen tai vähintäänkin hyödyllinen. Jossain vaiheessa hankin vanhanaikaisen rannekellon, ettei minun enää tarvitsisi kantaa puhelinta mukanani sen vuoksi.
Mutta entä kamera? Eihän lasten kanssa voi minnekään lähteä ilman. Sitten on tietenkin yhteydenpito perheeseen, ystäviin ja sukulaisiin. Kotiäitinä on mukava voida välillä vaihtaa viesti tai pari whatsappilla. Muutoin päivän aikuiskontakti saattaa rajoittua samaan aikaan ulkoilevaan naapurin mummoon tai kaupan kassaan.
Taskulamppukin on yllättävän tarpeellinen miettiessäsi, minne lapset ovat piilottaneet avaimesi. Tai laskin, kun päässälaskutaidon vaativuus yllättää alennusprosentin kohdalla.
Mutta koen, että pohjimmiltaan puhelin on minulle todellinen aikasyöppö. Ja se on syy, jonka vuoksi haluaisin katkaista napanuoran koko laitteeseen.
Riippuvuuksissa on kaksi ongelmaa
Addiktioita on monenlaisia ja puhelin ei varmasti ole pahimmasta päästä. Yleensä riippuvuuksista mieleen tulevat ehkä alkoholi tai huumeet. Mutta ne voivat olla paljon muutakin. Esimerkiksi pornografia, sokeri, läheisriippuvuus tai pelit voivat aiheuttaa samanlaisia hankaluuksia.
Riippuvuutta voi olla vaikea tunnistaa itsessään ja myöntää itselleen.
Havahdun jossain vaiheessa somesta, pinterestistä tai youtuben ompeluvideoista. Totean, että otin puhelimen esille jotakin tarkoitusta varten, mutten muista enää minkä. Tai sitten huomaan, että olen lapsen kerhoryhmään saapuneen kuittausviestin jälkeen lukenut pari uutisartikkelia, katsonut muutaman videon ja käynyt läpi koko facebookin sisällön. Ja aikaa onkin huvennut minuutin sijasta toista tuntia.
Inhoan sitä. Ja inhoan itseäni sen seurauksena, että olen taas unohtunut samaan ansaan.
Olipa kyse aineesta, omaksutusta tavasta tai ajatusmallista, riippuvuudet aiheuttavat elämäämme kaksi ongelmaa iankaikkisesta näkökulmasta. Ensimmäinen on se, että olemme menettäneet joltain osin itsemme kontrollin. Mitä enemmän aine tai tapa meitä hallitsee, sen pahempi riippuvuusongelma meillä on. Toinen on se, että riippuvuus estää meitä tuntemasta Pyhää Henkeä elämässämme. Se häiritsee yhteyttämme Jumalan kanssa. Iankaikkisesta näkökulmasta jo näiden kahden syyn vuoksi meidän täytyy yrittää päästä eroon riippuvuuksista, pienistäkin.
Mitä väliä on ajoittaisella kontrollin menettämisellä?
Eteenkin, jos kyseessä on vain puhelin? Oman toimintansa kontrollin menettäminen on Jumalan suunnitelmassa ongelma siksi, että silloin luovutamme tahdonvapautemme pois. Tahdonvapaus tai valinnanvapaus oli jo aivan alussa niin tärkeää Jumalalle, että taatakseen sen kaikille Hän salli osan henkilapsistaan käyttää sitä kapinoidakseen ja seuratakseen paholaisen suunnitelmaa. Hän antoi meille valinnanvapauden, jotta voisimme löytää todellisen onnellisuuden.
Nautinto ei ole sama kuin onnellisuus, vaikka onnellisuuteen voi sisältyä nautintoa. Riippuvuutta aiheuttavat aineet tai tavat tuottavat yleensä jonkinlaista nautintoa. Mutta niille on ominaista myös se, että saadaksemme nautintoa tarvitsemme vähitellen enemmän ja enemmän kyseistä ainetta tai pian emme voi kokea nautintoa lainkaan sitä ilman.
Kun asetamme itsemme alttiiksi riippuvuudelle annamme valinnanvapautemme pois. Riippuvuus ohjaa toimintaamme. Valinnanvapaus on lopulta kaikki, mitä meillä on. Kuten Tolkien kirjoittaa ”Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla, joka meille annetaan.”
Jos luovutamme valinnanvapautemme pois, meistä tulee orjia. Näin tapahtuu joskus, vaikkei kyseessä olisi edes riippuvuutta. Saatamme esimerkiksi huijata itsemme ajattelemaan, että joku toinen sai meidät raivostumaan. Todellisuudessa valitsimme reagoida tilanteeseen raivostumalla.
Kun annamme tahdonvapautemme pois joku toinen päättää, mitä teemme. Silloin emme voi saavuttaa onnellisuutta. Paholainen on liiankin valmis hyödyntämään tilaisuuttaan. Hänen suunnitelmansa mukaan meistä tulee kurjia ja onnettomia. Hän pyrkii käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen sen aikaan.
Miksi meidän tarvitsisi tuntea Pyhää Henkeä?
Pyhä Henki on Jumalan keino kommunikoida kanssamme. Hän ei voi itse olla läsnä arjessamme. Emme kuolevaisina ihmisinä kestäisi Hänen kirkkauttaan. Mutta Hän voi lähettää Pyhän Hengen vaikuttamaan elämässämme.
Kun tarvitsemme vastauksia rukouksiin tai mitä tahansa apua Jumalalta, Pyhä Henki voi välittää sitä. Hän on Jumalan kanava lähettää meille lohdutusta, ohjausta, itsehillintää, rakkautta, iloa, voimia, kykyjä ja rauhaa. Tai mitä muuta satummekin tarvitsemaan.
Pyhän Hengen vastaanottaminen elämäämme vaatii kuitenkin, että yritämme parhaamme mukaan pitää Jumalan käskyt. Kun valitsemme riippuvuudelle tyypillisen käyttäytymisen usein rikomme jotakin Jumalan käskyä. Asetamme itsemme tilanteeseen, jossa emme voi vastaanottaa Hänen apuaan tai vastauksiaan.
Pyhä Henki on hiljainen vaikutus, jonka tunnemme sydämessämme ja mielessämme. Hän ei huuda tai tavoittele huomiotamme kovakouraisin keinoin. Jumala ei koskaan pakota meitä vastaanottamaan Pyhää Henkeä ja vaikka Hän olisikin läsnä, se saattaa jäädä meiltä huomaamatta oman tilamme vuoksi.
Emme voi tuntea Pyhää Henkeä, jos jokin siitä poikkeava vahva halu tai tunne valtaa meidät. Esimerkiksi tarve toimia riippuvuutemme mukaan estää meitä tuntemasta Pyhän Hengen vaikutusta.
Jumalan rakkaus voi auttaa eroon riippuvuuksista
Jos kamppailemme puhelimen tai sokerin suhteen, voimme ehkä päästä eroon riippuvuudesta itseksemme ja turvautumalla Jumalan apuun. Missä tahansa vaikeammassa riippuvuudessa Jumala odottaa meidän käyttävän Hänen innoittamiaan apukeinoja esimerkiksi lääketieteen, terapian tai vertaistuen muodossa.
Jumala on Taivaallinen Isämme ja Hän rakastaa meitä täydellisesti. Se ei tarkoita, että hän hyväksyisi syntejämme (ks. D. Todd Christoffersson ”Jumalan rakkaus”). Mutta Hän ymmärtää meitä ja haluaa auttaa meitä vapautumaan niistä. Kun koemme Jumalan rakkautta itseämme kohtaan löydämme todellisen itsetuntomme. Jumalan rakkaus antaa meille itseluottamusta, uskoa omiin kykyihimme ja tarpeeksi voimakkaan halun vapautua riippuvudesta.
Erityisesti voimme tuntea Jumalan rakkautta, kun alamme ymmärtää Kristuksen puolestamme tekemää työtä. Hän on kantanut kaikki syntimme ja tuskamme, koska Hän rakastaa meitä. Sen vuoksi Hän voi auttaa meitä muuttumaan ja jättämään kaiken huonon elämässämme taaksemme, myös pääsemään eroon riippuvuuksista. Se auttaa meitä saamaan toivon muutoksen mahdollisuudesta ja halun tulla paremmiksi. Jos saavutamme tämän, kokemus riippuvuudesta ei ole mennyt hukkaan.
Kamppaillessaan peliriippuvuuden kanssa Joel kertoi oppineensa, että tarvitsemme riippuvuuden tilalle korvaavia asioita, pelkkä riippuvuuden katkaiseminen ei riitä. Rakkauden osoittaminen Jumalalle voi auttaa meitä löytämään merkityksellisiä asioita korvaamaan riippuvuuden. Teot, joiden motiivina on rakkaus Jumalaan auttavat meitä myös ylläpitämään ja edistämään muutosta elämässämme. Voimme saada niistä lisää voimaa taistella riippuvuutta vastaan ja vähitellen muuttua ihmisinä niin, että todella pääsemme eroon riippuvuuksista.
Apostoli Uchtdorf on sanonut:
”Ei, Jumalalle ei ole tarpeen, että rakastamme Häntä. Mutta voi, kuinka meille on tarpeen rakastaa Jumalaa!
Sillä se, mitä rakastamme määrittelee, mitä etsimme. Se, mitä etsimme määrittelee, mitä ajattelemme ja teemme. Mitä ajattelemme ja teemme määrittelee, keitä me olemme – ja millaiseksi tulemme. – – Aikojen alusta saakka rakkaus on ollut lähteenä suurimmalle autuudelle ja raskaimmille taakoille. Kurjuuden ytimestä Aadamin ajoista meidän päiviimme saakka löytyy rakkaus vääriin asioihin. Ja ilon ytimestä löytyy rakkaus hyviin asioihin.
Ja suurin kaikista hyvistä asioista on Jumala.”
Riippuvuuksien kanssa tarvitsee usein tukea ja apua. Mutta ellemme löydä Jumalaa elämässämme, todellinen muutos jää puuttumaan.
Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis
Millä tavalla sinä olet kokenut Jumalan rakkautta elämässäsi? Mitä apua siitä on ollut?
