”Perttu, on sinun vuorosi tyhjentää astianpesukone”, sanoin kerran päivällisen jälkeen.
”Okei”, hän sanoi, mutta alkoikin leikkiä Legoilla.
”Perttu, sinun käskettiin tyhjentää astianpesukone, mutta leikitkin Legoilla. Et noudattanut ohjeita.”
Välittömästi Perttu keskeytti minut: ”Mutta en osaa, en yllä laittamaan astioita pois.”
Tässä vaiheessa 7-vuotiasta Perttua täytyi oikaista keskeyttämisestä, sillä siten ei olla asianmukaisesti eri mieltä. Hänen täytyi myös kuulla loput aloittamastani oikaisusta liittyen ohjeiden noudattamatta jättämiseen (astiapesukoneen tyhjentäminen). Kotonamme jokaista oikaisua seuraa ekstrakotityö. Tämä kehittää luonteenlaatua sekä auttaa ymmärtämään syy-seuraussuhdetta. Toki me myös harjoittelemme tilannetta uudelleen oikealla tavalla käyttäen kommunikaatiotaitojamme, jotka ovat jo meille tuttuja ja joita käytämme perheenä – näin valmistautuen (toivottavasti) välttämään samainen tilanne tulevaisuudessa.
Perttu sanoi: ”En osaa.” Mutta hän on laittanut astioita korkeisiin kaappeihin monta kertaa ennenkin käyttäen apunaan luotettavaa apuriaan, keittiöjakkaraa. Joten miksi hän sanoo, ettei osaa, vaikka tiedän hänen osaavan?
Samoihin aikoihin Perttu aloitti sanomaan, ettei osannut lukea asioita, joita pyysin häntä lukemaan, tai puhdistaa asioita, joita pyysin häntä puhdistamaan, vaikka tiesin hänen tehneen noita asioita ennenkin. Hän vaikutti tavallista häkeltyneemmältä ja hän marisikin enemmän.
Mitä hän tarkoittaa sanoessaan ”en osaa” ja kuinka auttaa häntä muuttamaan ajattelutapaansa?
On monia syitä, miksi lapset sanovat ”en osaa”, kun todellisuudessa he osaavat. Stressi, ahdistus, pelko, alttius häiriötekijöille ja manipulointi voivat kaikki olla syitä, miksi lapsi sanoo ”en osaa”, vaikka heillä olisikin tarvittavat taidot, jotka he väittävät puuttuvan.
Kun Perttu sanoi, ettei hän osannut laittaa astioita pois, todellisuudessa hän tarkoitti, ettei halunnut tehdä sitä juuri sillä hetkellä. Hän oli innokas palaamaan leikkimään Legoillaan ja ”en osaa” oli tekosyy – manipulaatiokeino, jolla hän toivoi tuon kotityön jäävän jonkun pidemmän, äidin tai isän, tehtäväksi.
Tämän kaltaisia lapsuuden manipulaatioyrityksiä tapahtuu jatkuvasti, mutta ne helposti loppuvat, jos ne eivät toimi. Vaikka vanhemmasta saattaisi tuntua pahalta lapsen puolesta ja hän haluaisi lapsella olevan enemmän leikkiaikaa, vanhemman täytyy opettaa lastaan olemaan tottelevainen ja noudattamaan annettuja ohjeita. Muuten lapsi oppii ajattelemaan olevansa oikeutettu erivapauksiin ja manipulaation olevan hyödyllinen elämäntaito. Manipulointi on ihmissuhteiden tappaja numero yksi. Lapsi, joka oppii lapsuudessaan manipulaation olevan hyödyllinen keino, ei tule muodostamaan aikuisuudessaan rehellisiä ja aitoja ihmissuhteita. Yksi parhaimmista asioista, joita vanhempi voi tehdä, on opettaa lapselle tottelevaisuutta oikaisemalla lasta, kun hän ei noudata ohjeita.
Opetamme kotonamme lapsillemme tarkasti, kuinka noudattaa ohjeita ja kuinka hyväksyä kieltävä vastaus ja oikaisuja sekä olla eri mieltä asianmukaisesti. Nämä neljä perustaitoa auttavat lapsia elämään tarkoituksellisemmin ja rehellisemmin.
Kun Perttu sanoi, ettei osaa lukea, mitä pyysin häntä lukemaan, hän todellisuudessa tarkoitti, että häntä stressasi jokin lukemiseen liittyvä asia. Ahdistus siitä, että lukeminen kesti liian pitkään, koska hänen täytyi vielä tavata sanoja, aiheutti hänelle stressiä. Tämän kaltainen stressi on usein yhteydessä tunteeseen voimattomuudesta.
Viisas vanhempi näkee eron manipulaation ja ahdistuksen (tai uskon kyvyttömyyteen) välillä. Jos ihminen kokee ahdistusta, hän voi todella uskoa, ettei kykene tekemään jotain – kuten lukemaan – koska se oli vaikeaa heidän yrittäessään sitä ensimmäisen kerran. Tämän kaltainen jonkun asian yrittämiseen assosioituva pelko on hyvin yleistä. Mutta sitä ei tulisi käyttää tekosyynä olla yrittämättä tai olla harjoittelematta kyseistä kykyä enemmän.
Tämän tyyppisessä tilanteessa vanhempi ilmaisee ymmärtävänsä lapsen ahdistuksen ja auttaa lasta ymmärtämään, että kyseisen vaikean asian tekeminen on turvallista. Vanhempi valmistaa lasta menestymään tässä vaikeassa asiassa suunnittelemalla lapsen kanssa, kuinka tämä voi suorittaa kyseisen vaikean asian, mm. keskustelemalla sekä positiivisista että negatiivisista tuloksista, jotka seuraavat kyseisen tehtävän tekemistä tai tekemättä jättämistä. Sen jälkeen vanhempi lempeästi ohjeistaa lasta tekemään kyseisen vaikean asian. Luonnollisesti, lapsen edistyttyä kohti tätä vaikeaa tavoitetta, vanhempi kehuu lapsen oikeaan suuntaan ottamia rohkeita askeleita.
Neuvoja vanhemmille
Huolimatta siitä, yrittääkö lapsi luistaa kotitöistä manipuloimalla vai siksi, ettei osaa käsitellä osaamattomuuden tuomaa stressiä ja ahdistusta, on tärkeää, että vanhempi vahvistaa lapselle tämän osaavan tehdä kyseisen vaikean asian. Lapset, joita suojellaan vaikeiden asioiden tekemiseltä, kamppailevat voimattomuuden tunteiden kanssa ja heillä on taipumusta alisuoriutua sekä keksiä tekosyitä. Tällä kaavalla lapset varmuudella tuntevat tyydyttymättömyyttä ja heikkoutta elämässään. Lapsien auttaminen pääsemään yli pelosta ja ahdistuksesta ja oppimaan tottelevaisuutta kehittää heissä tavan olla emotionaalisesti vahva.
Lisäksi, tärkein asia vanhempien oikaistessa lasta, joka on valinnut manipuloida, tai yrittäessä rohkaista pelokasta lasta, on pitää rauhallinen ja ymmärtävä äänensävy. Tämän kaltaiset vanhemmat eivät anna lastensa tekojen loukata heitä tai vaikuttaa heihin niin, että he menettäisivät malttinsa tai kärsivällisyytensä. Jos vanhemmat eivät ole rauhallisia, se voi katkaista vanhemman yhteyden lapseen, aiheuttaa riitaa kotona ja turhautumista kaikissa osapuolissa. Ja lapsi uppoaa syvemmälle itsekkyyteensä.
Vanhemmat, jotka ovat rauhallisia ja keskittyneitä tehdessään työtä saavuttaakseen lapsensa sydämen (myös oikaistessaan heitä), luovat kotiin turvallisuuden- ja yhteydentunteen sekä syvemmän ja merkityksellisemmän suhteen lapseensa.
Tämän artikkelin on kirjoittanut Nicholeen Peck ja se on alun perin julkaistu Meridian Magazine -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.
