”Faces of USGA” (”USGAn kasvot”) on voittoa tavoittelematon kuvajournalismiprojekti, joka keskittyy levittämään tietoisuutta HLBTQ-opiskelijoista Brigham Youngin yliopiston (BYU) kampuksella. Se esitteli hiljattain BYU:ssa opiskelevan lesbon, joka kutsuu itseään yksinkertaisesti ”Mormonitytöksi”. (USGA tai Understanding Same-Gender Attraction [”samaa sukupuolta kohtaan koetun viehätyksen ymmärtäminen”] on BYU:ssa toimiva epävirallinen opiskelijaryhmä.)
”Haluan ihmisten näkevän kasvoni. HLBTQ-ihmiset ovat olleet anonyymeja BYU:ssa aivan liian pitkään. Minä olen ollut anonyymi aivan liian pitkään. Haluan ihmisten tietävän, että olemme täällä”, hän kirjoittaa.
Eräässä erityisen voimallisessa viestissä kirkon jäsenille, ”Mormonityttö” vertaa kokemuksiaan lesbona kirkossa siihen kuinka viidennellä luokalla hänen opettajansa ja luokkatoverinsa alkoivat pilkata mormonikirkon uskomuksia, tietämättä hänen kuuluvan nimenomaiseen kirkkoon.
”Tietenkään he eivät ajatelleet puhuvansa minusta. He olivat varmoja, ettei luokassa olisi mormoneja, sillä jos olisi, he tietäisivät siitä. Se oli turhauttavaa. Ihmiset tekivät johtopäätöksiä siitä mihin uskon ja millainen olen, perustuen vanhentuneeseen ja väärään tietoon. Toivoin ihmisten puhuvan mormonille, puhuvan minulle, saadakseen tietää mihin uskon ja millainen olen”, hän kirjoittaa. ”Tämä ei poikkea siitä miltä tuntuu olla HLBTQ-ihminen BYU:ssa. Meistä usein puhutaan ikään kuin kukaan meistä ei voisi olla paikalla. Ihmiset puhuvat meistä ilkeämieliseen, pilkkaavaan ja suorastaan vihamieliseen sävyyn. Ihmiset tekevät johtopäätöksiä siitä millaisia olemme ja mihin uskomme, perustuen asioihin, jotka eivät ole totta. Haluan niin kovasti jonkun, kenen tahansa, tulevan luokseni ja kysyvän miten asiat koen, sen sijaan, että he kertoisivat minulle mitä tunnen ja mitä minun pitäisi tehdä.”
Tämä ajatus muistutti minua siitä, mitä Josh Searle, kirkon englanninkielisten sivujen Mormon and Gay -osiossakin esiintynyt homo, kertoi East Idaho News -uutistoimistolle. Hän sanoi: ”Opin, että on todella voimallinen asia astua sisälle toisen ihmisen kärsimykseen ja vain olla läsnä. Sinun ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, vain sillä, että olet läsnä ja viestität ”kuulen tuskasi”, on suunnaton voima nostaa toisen taakka.”
Voimallisen sanoman lisäksi ”Mormonityttö” jakoi myös tarinansa siitä, kuinka hän tuli ulos kaapista:
”Asian myöntäminen itselleni vaati paljon työtä. En ajatellut lesbouden olevan jotain, joka vain tapahtuu minulle, ilman lupaani… Sitten koin ensimmäisen kerran jotain, joka sai minut ymmärtämään, ettei kyseessä vain ollut ihailu toista ihmistä kohtaan; minulla oli tunteita tyttöä kohtaan. Vihastuin itselleni. Uskoin edelleen, etten ollut syntynyt lesboksi ja olin varma, että nämä tunteet olivat omaa syytäni. Ajattelin olevan minun vastuullani lopettaa nuo ajatukset ja etten ollut taivaallisen Isän avun arvoinen ennen kuin olin tehnyt niin. Joten tein kaiken, mitä osasin tehdä: rukoilin enemmän, luin pyhiä kirjoituksia enemmän, kuuntelin yleiskonferenssipuheita joka aamu, yritin olla malliesimerkki vanhurskaudesta. Mutta en ollut täydellinen ja joka kerta, kun tunsin noiden tunteiden nousevan takaisin pinnalle, syytin siitä päivää, jolloin en kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaani tai iltaa, jona rukoilin sängyssäni polvistumisen sijaan. Kun viimein sallin itseni – 22-vuotiaana – harkita mahdollisuutta, että kenties minulla ei ollut vaihtoehtoja tässä asiassa, tuntui kuin täysin uusi maailma olisi auennut eteeni. Kaikessa alkoi olla järkeä. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin ymmärtää itseäni. Olin sama ihminen, minussa oli vain enemmän kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Jumala ei vihannut minua, en ollut hirviö, olin vain lesbo.
Kadun kaikkea sitä häpeää, jota tapasin tuntea. Olen ylpeä siitä, kuka minä olen. Sen tietäminen, että olen lesbo, on sekä etuoikeus että siunaus.”
Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Danielle B. Wagner ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Lesbian Mormon Shares a Powerful Message to Members of the Church: ’I Want People to See My Face’”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
