Oletko koskaan kuullut kerrottavan kuinka joku rukoili todistusta eli uskoa (varmuus evankeliumin ja kirkon totuudellisuudesta) aloittaessaan lähetystyötään?
Tarinankulku on tuttu. Joku, jolla ei vielä ole vahvaa todistusta, päättää lähteä lähetystyöhön. He haluavat todistuksen, palavasti. He rukoilevat Mormonin kirjasta, raamatusta tai kirkosta. Sitten he saavat todistuksen – kuin pienen lahjapaketin, rusetteineen kaikkineen.
Tällaisen kuvan usein piirrämme todistuksesta. Jos teemme riittävän kovasti töitä ja jos meillä on riittävän palava halu, me saamme todistuksen. Tämän on loputtava.
Mikä on todistus?
Pääpiirteissään todistus (usko) on lista asioista, joihin me uskomme.
Mutta vakaumuksellinen usko eroaa selkeästi asioihin uskomisesta. Vakaumuksellinen usko on sitä, kuinka me elämme elämäämme, ei sitä, kuinka paljon uskomme asioihin.
Tarkastellaanpa tarinaa Markuksen evankeliumin luvussa 9. Isä tulee sairaan lapsensa kanssa Kristuksen luo. Kuten monien Hänen ihmeidensä kanssa, Kristus selitti, että usko oli välttämätöntä ihmeen tapahtumiseksi. Isä sanoi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani! (Mark. 9:24)” Kristus suoritti ihmeen ja poika parani.
Mutta jos usko oli välttämätöntä, kuinka isä, joka ei uskonut, sai aikaan ihmeen? Koska hänen asioihin uskomisellaan ei ollut mitään tekemistä hänen vakaumuksellisen uskonsa kanssa. Tuo isä käyttäytyi kuin Kristus voisi suorittaa ihmeen, joten hänellä oli vakaumuksellista uskoa.
Me osoitamme uskoa periaatteeseen eläessämme kuin se olisi totta, vaikka me älyllisesti saattaisimme olla hyvinkin varautuneita. Toisin sanoen, todistuksemme on joukko periaatteita, joihin pohjaamme päätöksemme. Todistus ei ole ne hengelliset kokemukset tai oivallukset, jotka johtivat meidät valitsemaan nuo periaatteet.
Tässä kaksi esimerkkiä todisteeksi:
Laman ja Alma nuorempi
| Laman | Alma nuorempi | |
| Jumalaton | √ | √ |
| Profeetan poika | √ | √ |
| Enkeli ilmestyi hänelle | √ | √ |
| Teki parannuksen | ✘ | √ |
Tai entäpä Korihor ja Seesrom?
| Korihor | Seesrom | |
| Oppinut johtaja | √ | √ |
| Johdatti ihmisiä pois Kristuksen luota | √ | √ |
| Kuuli Alma nuoremman saarnaavan | √ | √ |
| Teki parannuksen | ✘ | √ |
Molemmissa näissä esimerkeistämme molemmilla henkilöillä oli hyvin samankaltaiset olosuhteet, taustatieto ja hengelliset kokemukset. Mutta heidän todistuksensa olivat täysin erilaiset.
Miksi todistuksen väärinymmärtämisellä on väliä?
Tämä todistuksen väärinymmärtäminen on hiipinyt kulttuuriimme. Teini-ikäiset odottavat todistustaan samalla innostuksella kuin seitsemänvuotiaat odottavat kastettaan.
Todistuskokouksemme ovat täynnä puhujia, jotka pommittavat kuulijoitaan sanalla tiedän, korostaakseen syvyyttä, jolla he uskovat asioihin, tärkeimpänä osana todistustaan.
Näemme usein sosiaalisessa mediassa keskusteluja evankeliumista, joissa uskollisuutta mitataan sillä kuinka paljon me uskomme, eikä sillä kuinka paljon me seuraamme.
Tämä kulttuuri vaikuttaa nuoriin myöhempien aikojen pyhiin. Kun tiivistämme todistuksemme listaksi asioita, joihin uskomme, alamme keskittyä uskomiseemme lähes päivittäisellä tasolla, kun meidän sen sijaan pitäisi keskittyä käytökseemme. Ei mikään ihme, että meillä on uskonkriisi.
Ja epäilyksettä, todellinen todistus on käyttäytymistä. Jos se olisi toisin, kuinka se voisi olla edellytys päästäksesi temppeliin, samoin kuin on kymmenysten lain tai siveyden lain noudattaminen?
Alman kirja luku 32: Miten uskoa Jeesukseen
Kenties osa tästä sekaannuksesta johtuu Alman kirjan 32. luvun ymmärtämisestä väärin. Kohdassa Alma 32:26-43, Alma saarnaa soramilaisille todellisen uskon kehittämisestä.
Yleisin tapa lukea tätä osiota alkaa siitä, että ”vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa” jakeessa 27 ja sitten kehittyy tasaisesti loppua kohti, jolloin ”te saatte korjata palkan uskostanne”.
Mutta tarkempi lukeminen paljastaa Alman esittävän kaksi vaihtoehtoista tietä kohti uskon rakentamista.
Ensimmäinen menetelmä on esitetty jakeissa 27-35. Tämä menetelmä on akateemisempi ja keskittyy hankittuun tietoon.
Askel 1: Aloita kokeilu (27)
Askel 2: Kylvä siemen (28)
Askel 3: Älä heitä siementä pois (28)
Askel 4: Seuraa kuinka siemen kasvaa (29)
Lopputulos: Sinulla on tietoa (33) ja uskosi on uinuvaa (34)
Tämä akateeminen menetelmä johtaa uskomisen kasvuun, mutta se ei johda uskon kasvuun.
Sanottuaan, että ensimmäinen menetelmä tekee tiedostasi täydellistä, Alma aloittaa uudelleen jakeissa 35 ja 36 sanoen, että tietosi ei ole täydellistä. Ja vaikka puu oli jo alkanut kasvaakin jakeessa 33. Jae 37 sanoo, että puu ”alkaa kasvaa”, jälleen tehden selväksi, että kyseessä on toinen vertauskuva. Tarkastellaanpa askelia, joita vaaditaan tässä menetelmässä.
Askel 1: Osoita uskoa (36)
Askel 2: Kylvä siemen (36)
Askel 3: Ravitse puuta (37)
Askel 4: Älä laiminlyö puuta (38)
Lopputulos: Iankaikkinen elämä
Tässä toisessa menetelmässä me kylvämme siemenen, emme kokeellisella epäilyksellä, vaan uskolla. Emme vain istu ja katso, kuten ensimmäisessä menetelmässä, vaan toimimme kuin siemen olisi hyvä (todistus), ravitsemalla sitä.
Tämän uskoon perustuvan menetelmän palkkio on iankaikkinen elämä, paljon parempi kuin kokeellisesta menetelmästä saavutettu tieto.
Ratkaisu
Kuinka siis voimme alkaa muovata kulttuurillista näkökantaamme todistukseen?
Saanen ehdottaa muutamia ideoita:
- Valitse sanasi tarkasti todistuskokouksessa – Onko mitään parempaa paikkaa muuttaa käsitystämme todistuksesta kuin todistuskokous? Vältä kieltä, joka keskittyy uskomiseen, keskity sen sijaan käyttäytymiseen. ”Minun kokemukseni on ollut…” tai ”Kun seurasin…” Ja kertoessasi kertomuksia keskity, uskomisen etsinnän sijaan, siihen kuinka eläminen evankeliumin mukaan on vaikuttanut sinuun.
- Keskity pyhäkoululuokissa käyttäytymiseen – Nuorten ”Tule ja seuraa Minua” -opiskeluohjelma keskittyy sisällyttämään evankeliumin oppia nuorten jokapäiväiseen elämään. Onnistuakseen se vaatii tarkkoja kysymyksiä ja sinnikästä seurantaa. Kun annamme nuorten opettaa, heillä ei välttämättä ole tarvittavia taitoja soveltaa opetettavia periaatteita toisten nuorten elämään. Opettajien tulisi olla aina valmiita ohjaamaan oppiaihe soveltamisvaiheeseen, vaikka he eivät olisi valmistelleet oppiaihetta itse. Oppilaina meidän tulisi keskittyä siihen kuinka esitetty aineisto voi muuttaa käyttäytymistämme ja keskittää kommenttimmekin siihen.
- Ole esimerkkinä valitsemalla todistus – Kuten aina, kaikista voimallisin työvälineemme on oma esimerkkimme. Voimme olla rehellisiä ja avoimia älyllisistä epäilyksistämme, kuitenkin samalla valiten toimia kuin uskoisimme. Näin tehdessämme osoitamme itsellemme, lapsillemme ja toisille, että todistus on jotain, jonka me valitsemme.
Artikkelin on kirjoittanut Christopher D. Cunningham ja se on alun perin julkaistu LDS.net-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
