Äitienpäivä: Mitä on olla mormoniäiti

Mormoninaisilla on tapana ajatella paljon äitiyttä, ei ainoastaan äitienpäivänä, vaan jatkuvasti. Sitä pidetään olennaisena osana identiteettiämme, oli meillä lapsia tai ei. Mormonit (kutsumanimi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenille) uskovat, että perhe-elämä voi kestää ikuisesti. Sen lisäksi mormonit uskovat, että me elimme ennen tätä elämää henkinä Jumalan luona. Nämä kaksi asiaa antavat äitiydelle voimallisen tarkoituksen, joka ulottuu syvemmälle, kuin monet ihmiset ajattelevat.

Äitiyden merkitys

Mormonit uskovat, että naissukupuolelle on myönnetty äitiyden rooli ennen heidän syntymäänsä, kun he vielä elivät Jumalan luona. Tätä roolia pidetään pyhimpänä asiana, jonka Jumala voi antaa lapsilleen, koska Hän uskoo pienokaisensa maailman äitien huolehdittaviksi.

Äitiys ei ole pelkästään lasten synnyttämistä, kuten entinen mormonien naistenjärjestön johtaja Sheri L. Dew, jolla ei ole ollut tilaisuutta avioitua ja saada lapsia elämänsä aikana, opetti:

”Kun ymmärrämme äitiyden merkityksen, käy selväksi, miksi profeetat ovat niin kovasti varjelleet naisen pyhintä roolia. Vaikka me olemme taipuvaisia samaistamaan äitiyden yksinomaan raskauteen ja synnyttämiseen, niin Herran kielessä sanalla äiti on useita eri merkityksiä. Kaikista niistä sanoista, jotka Isä Jumala ja Aadam olisivat voineet valita luonnehtimaan Eevan roolia ja olemusta, he kumpikin kutsuivat Eevaa kaiken elävän äidiksi – ja he tekivät niin ennen kuin hän oli edes synnyttänyt lasta. Eevan tavoin meidänkin äitiytemme alkoi ennen syntymäämme. Aivan kuten kelvolliset miehet asetettiin ennalta pappeudenhaltijoiksi kuolevaisuudessa, vanhurskaille naisille annettiin kuolevaisuutta edeltävässä elämässä äitiyden etuoikeus. Äitiys on enemmän kuin lasten synnyttämistä, vaikka se varmasti on sitäkin. Se on sen ydin, keitä me olemme naisina. Se määrittelee todellisen identiteettimme, jumalallisen suuruutemme ja luonteemme sekä ainutlaatuiset ominaisuudet, jotka Isämme antoi meille.” (Sheri Dew, Emmekö me kaikki ole äitejä?, Liahona, Tammikuu 2002)

Äitiyden vastuu

Mormonit uskovat, että kaikilla kelvollisilla naisilla on mahdollisuus tulla äidiksi joko tässä elämässä tai taivaassa. Sillä aikaa kun odotamme noiden lasten tulevan luoksemme, meillä on vastuu kaikista lapsista, ei vain omistamme. Itse asiassa, jopa aikuiset tuntevat joskus tarvitsevansa äidillistä huolenpitoa.

Äitejä ovat kaikkien uskontokuntien naiset. Kaikkialla maailmassa on lapsia, jotka tarvitsevat kelvollisia esimerkkejä, rakastavaa opettajaa tai ystävää, tai käytettävissä olevaa sukulaista.

Äidin tehtävässä palvelevilla mormoninaisilla on kuitenkin erityinen vastuu kasvatuksesta. Heidän huomaansa on annettu Jumalan lapsi ja heidän odotetaan täyttävän odotukset tuossa suuressa tehtävässä. Äitiys on enemmän kuin vaippojen vaihtamista tai aterioiden tarjoamista. Se on enemmän kuin lelujen keräämistä ja nukkumaanmenoajoista huolehtimista. Vaikka kasvattaminen tuntuu joinakin päivinä olevan enimmäkseen juuri sitä, kuuluu siihen paljon muutakin.

Nyt kun lapseni ovat jo kasvaneet aikuisiksi, voin muistella noita aikoja objektiivisesti, koska tiedän miten lopulta kävi. Minua muistutettiin usein pitämään arvossa sitä aikaa, kun lapset ovat pieniä, koska se ei kestäisi kauan. En ole varma, uskoinko heitä. Se tuntui jatkuvan ikuisesti, erityisesti kun yöllä ei juurikaan saanut nukkua. Mutta nuo ihmiset olivat oikeassa. Se aika tuntuu lyhyeltä nyt, eivätkä mitkään asiat, joille toivoisin olevan aikaa, tunnu yhtä tärkeiltä kuin aika yhdessä perheen kanssa.

Virheiden kautta täydellisyyteen

Ikuisuus ei ole koskaan kaukana mormoniäidin mielestä. Kasvatusmenetelmiä suunnitellessaan hänelle ei riitä se, että päivästä selvitään kunnialla, vaan hän miettii, miten lapsi voi kehittyä iankaikkisuutta varten. Mitä hän voi opettaa lapselleen, miten olla esimerkkinä, tai mitä tehdä hänen kanssaan auttaakseen häntä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaiseksi ja valmistautumaan paremmin iankaikkisuuteen? Koulutus, sosiaaliset taidot, hengellinen todistus…kaikilla näillä on merkitystä. Kuinka hän voi opettaa lastaan rakastamaan perhettään enemmän ja saada hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi? Tekeekö hän perheestään kelvollisen iankaikkisuutta varten?

Kukaan äiti ei ole täydellinen. On helppoa katsoa kirkon penkissä istuvaa täydellistä perhettä, johon kuuluu virheettömästi puetut lapset kauniissa itsetehdyissä vaatteissa, jotka käyttäytyvät moitteettomasti ja tietävät luokassa kaikki vastaukset, ja tuntea itsensä huonommaksi. Mormoniäiti tietää tai häntä muistutetaan usein siitä, että kaikilla on koettelemuksia, jopa täydelliseltä näyttävällä perheellä. Kukaan äiti ei selviä vanhemmuudesta tekemättä virheitä, suuria ja pieniä. Kukaan ei onnistu aina täydellisesti.

Kun ystäväni huomaa miettivänsä menneisyydessä tehtyjä virheitä, hän muistuttaa itseään, että hän teki parhaansa sen tiedon mukaan, joka hänellä sillä hetkellä oli. Useimmiten me kaikki teemme niin. Me teemme parhaamme ja toivomme parasta. Mistään ei voi mennä takuuseen. Pyhiä kirjoituksia lukiessamme huomaamme, miten monilla vanhemmilla oli ongelmia lastensa kanssa siksi, että maailmassa on monia vaikutteita, ei vain meidän omamme. Saatana haluaa lapsemme, ja joskus hän voittaa…ainakin hetkeksi. Sitten käännymme korkeamman voiman puoleen saadaksemme lapsemme takaisin.

Jumala on meidän puolellamme, ja mormoniäiti tietää, että Jumala toverinaan hän ei voi koskaan antaa periksi. Hän ei ehkä ole täydellinen, mutta Jumala tietää että hän voi olla tarpeeksi hyvä – joten hän jatkaa kulkuaan ikuisuutta kohden rukous sydämessään ja Jumalaan uskoen.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Terrie Lynn Bittner ja se julkaistiin osoitteessa ldsblogs.com. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.