Onko muutos avain hyvään avioliittoon?

Ajan myötä ne asiat, jotka meitä alussa viehättivät toisissamme, tekevät meidät hulluiksi.

Kaksi avioliittotutkijaa kertoo seuraavan tarinan: ”Frankin tarve omalle ajalle oli ristiriidassa Debran tarpeelle viettää aikaa yhdessä. Mitä enemmän Frank pyrki itsenäisyyteen, sitä enemmän Debra painosti läheisyyteen. Mitä tunteikkaampi Debrasta tuli, sitä enemmän Frankia inhotti. Ennen pitkää Debra alkoi nähdä Frankin ujouden puutteena, hänen huolellisen ja harkitun tyylinsä tylsänä ja hänen haluttomuutensa kommunikoida rakkauden puutteena. Frank alkoi nähdä Debran tunteikkuuden kypsymättömyytenä, hänen toimeliaisuutensa uuvuttavana ja hänen läheisyydenkaipuunsa heikkoutena.” (Christensen & Jacobson, Reconcilable Differences, 2000, p. 8)

Avioliitto auttaa meitä kasvamaan

Ominaisuuksista, joita joskus vaalimme, tulee ärsyttäviä asioita, joita emme voi sietää. Melko luonnostaan tulemme siihen johtopäätökseen, että kumppanimme piilotti todellisen luonteensa seurusteluaikana. Ja tietysti kumppanimme tuntee samoin. “Hän ei koskaan ollut tuollainen seurustellessamme!”

Erottuaan toisesta aviomiehestään Scarlett Johansson ilmaisi epäilyksensä avioliitosta: En koe, että yksiavioisuus on luonnollista. Yksiavioisuus vaatii paljon työtä. Itse asiassa se on työtä niin monille ihmisille – jokaiselle, ja se vahvistaa sen, ettei se ole luonnollinen asia.” (Ilta-Sanomat, 16.2.2017). Hmmm. Tämä on langenneen henkilön näkemys; avioliiton pitäisi olla luonnollista ja helppoa. Jumalan tarkoitus avioliitolle on aivan toisenlainen. Avioliiton pitäisi auttaa meitä kasvamaan itseämme hyödyttävien mieltymysten yläpuolelle.

Valituksemme avioliitossa tarkoittavat oikeasti: “Teit minut onnelliseksi aikaisemmin. Odotan sinun käyttäytyvän edelleen niin, että voin olla onnellinen.” Langenneet luonteemme tekevät meistä itsekeskeisiä, itsekkäitä, itseoikeutettuja, ja olemme vain hyvillämme, kun voimme syyttää henkilöä, joka ei vastaa tarpeisiimme. Luonnollinen kumppani on vihollinen puolisolleen.

Surkeuden vastapainoksi on kuitenkin olemassa joitakin hyvityksiä. ”Miten ihanaa onkaan, että voi syyttää jotakuta! Miten mahtavaa onkaan elää arkkivihollisensa kanssa! Saatat olla onneton, mutta tunnet ikuisesti olevasi oikeassa. Saatat olla säröillä, mutta tunnet olevasi armahdettu kaikista syytöksistä” (Erica Jong).

Tämä on aika ankeata. Meitä houkuttaa pidättäytyä läheisistä ihmissuhteista, ellemme näe asioita taivaan näkökulmasta.

Avioliitto vaatii paljon työtä

Avioliitto on Jumalan säätämä; se on laboratorio, jonka hän valmisti opettaakseen meille edistyneempiä oppitunteja opetuslapseudesta. Matkan varrella koemme myös suunnatonta iloa.

Kaksi merkittävää avioliittotutkijaa ja -terapeuttia, jotka ovat pyhittäneet uransa auttaakseen pariskuntia tekemään muutoksia, tekivät järkyttävän havainnon. Meidän pitäisi murehtia vähemmän kumppaneidemme muuttamista ja tehdä enemmän työtä voidaksemme hyväksyä heidät. ”Muutos on hyväksynnän veli, mutta se on pikkuveli” (Christensen & Jacobson, 2000, s. 11). Kun astumme oman näköpiirimme, vaatimustemme ja tarinamme ulkopuolelle, saatamme löytää uusia mahdollisuuksia.

Kuten G. K. Chesteron sanoi: ”Kuinka paljon laajempi elämäsi olisi, jos sinä olisit pienempi osa sitä…Alkaisit kiinnostua toisista. Pakenisit tuosta pikkuruisesta … teatterista, jossa näytellään aina omaa pientä näytelmääsi ja löytäisit itsesi vapaamman taivaan alta, kadulta, joka on täynnä suurenmoisia muukalaisia.”

Jumala halusi, että avioliitto olisi juuri tällainen. Sen sijaan, että tarjoaisi meille vaivattomuutta ja mukavuutta, Jumala antaa meille kasvua ja edistystä. Hän on erityisen kiinnostunut meidän nöyryydestämme, myötätunnostamme ja myönteisyydestämme.

Nöyryys: Jumala haluaa meidän olevan avoimia toisten näkemyksille. Kumppanimme tekevät asioita syistä, jotka tuntuvat heistä järkeviltä. Ymmärrämmekö ja arvostammeko heidän syitään?

Myötätunto: Jumala haluaa meidän avaavan sydämemme kumppanillemme. Hän haluaa, että olemme myötätuntoisia heille heidän kivuissaan ja ponnisteluissaan. Koskettavatko puolisoni haasteet minua?

Myönteisyys: Jumala haluaa meidän etsivän ja arvostavan hyviä asioita kumppaneissamme. Paremmin tutustumisen ei tarvitse johtaa kyynisyyteen; se voi tehdä meistä arvostavampia. Ylistänkö hyviä asioita puolisossani?

Jokainen ärsytyksen tunne, jonka tunnemme kumppaniamme kohtaan, on kutsu katsoa taivaallisesta näkökulmasta. ”Miten voin ymmärtää, arvostaa ja siunata kumppaniani?” Samalla me kasvamme. Meistä tulee jumalallisempia.

Haluaisin lisätä varoituksen sanan, joka koskee erityisesti naisia. Naiset todennäköisemmin mukautuvat ja jopa luopuvat persoonallisuudestaan avioliitossa. Hyväksyminen ei ole nöyristelevää alamaisuutta. Taivaallisen näkökulman näkeminen on voimavara itsensä kunnioittamisessa. Naisen, joka tuntee menettäneensä identiteettinsä avioliitossa, pitäisi saada apua oman itsensä löytämiseen.

Treffailu ja seurustelu ovat täynnä hauskuutta ja huvitusta. Mutta avioliiton ja opetuslapseuden vakava puoli, vaikka onkin täynnä yltäkylläistä iloa, on myös haastava. Meidän ei pitäisi olettaa, että jumalallisuuden tapakoulu olisi helppo. Sen sijaan että odotamme puolisomme muuttumisen olevan avain parempaan avioliittoon, vastaus löytyy yleensä siitä, että tulemme itse paremmiksi opetuslapsiksi.

Kutsu:

Seuraavan kerran, kun puolisosi ärsyttää sinua, mieti miten Jumala haluaisi sinun laajentavan opetuslapseuttasi. Miten voit tuoda suurempaa nöyryyttä, myötätuntoa ja myönteisyyttä avioliittoosi?

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Wallace Goddard ja se on julkaistu ldsmag.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.