Osa II: Palvelemisen ”Miksi?”

Tämä on palvelemista käsittelevän artikkelisarjani toinen osa. Ensimmäisessä osassa kävin läpi palvelemiseen liittyviä ongelmia. Tässä puolestaan pureudutaan palvelemisen syihin. Artikkelisarjan ydin kiteytyy kuuteen johtavan auktoriteetin lainaukseen, jotka olen vapaasti itse valinnut. Kommentoin ja teen huomautuksia näiden lainausten välissä ja niiden tiimoilta.

Palvelutyö

Kuka tahansa voi palvella. Vangit suorittavat yhdyskuntapalvelua, mutta se ei tee heistä pyhimyksiä. Joten mikä palvelemisessa muuttaa ihmisen elämää? Miksi palveleminen on niin tärkeää?

Herra julisti Kallisarvoisen helmen kohdassa Mooses 1:39, että Hänen työnsä ja kirkkautensa on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”. Ottaen huomioon kuinka suuret mahdollisuudet meistä itse kullakin on joutua ongelmiin ja taipumuksemme avoimesti kapinoida Isämme tahtoa vastaan, hänen tavoitteensa on varsin ylevä.

Jos Jumala käyttäytyisi kuten me käyttäydymme, hän olisi pessyt kätensä mistään meihin liittyvästä jo ajat sitten. Mutta sen sijaan hän palvelee meitä ja lähettää palvelijoitaankin palvelemaan meitä. Nämä palvelijat käyttävät Hänen pappeutensa voimaa siunatakseen elämäämme ja kutsuakseen meitä oppimaan lisää Jumalasta. Meitä on jopa käsketty, Hänen kanssaan tekemiemme liittojen kautta, palvelemaan toisiamme. Hän näkee kaiken tämän vaivan, heittäen meille armonpalan, suostutellakseen meidät valitsemaan Hänet ja Hänen iankaikkisen suunnitelmansa – meidän onnemme vuoksi. Palvelutyö ilmentää rakastavaa kärsivällisyyttä. Se on seurausta rakastamisesta. Sillä rakkaus ilman sen epäitsekästä osoittamista ei ole rakkautta laisinkaan.

Palvelutyö on tärkeää. Mutta syyt palvelemisemme taustalla ovat vielä tärkeämmät. Presidentti Uchtdorf on sanonut näin:

”Pappeuden palvelutyön mitä-kysymys opettaa meille, mitä tehdä.

Miksi-kysymys innoittaa sieluamme.

Mitä-kysymys antaa tietoa, mutta miksi-kysymys saa aikaan muutoksen.”

(Pappeuden palvelutyön miksi-kysymys, Dieter F. Uchtdorf, Liahona toukokuu 2012)

Hän puhui pappeusveljille, mutta periaate hänen lausuntonsa taustalla koskee kaikkia. Kuka tahansa voi palvella, mutta ainoastaan ne, jotka oppivat miksi he palvelevat, saavuttavat muutokset, jotka palvelemisen on tarkoitus sielussamme saada aikaan. Vanhin Dallin H. Oaks toisti tämän ajatuksen sanoessaan: ”Pyhissä temppelitoimituksissa teemme liiton uhrata ja pyhittää aikamme ja kykymme toisten hyvinvoinnin hyväksi.” (Epäitsekäs palveleminen, Dallin H. Oaks, Liahona toukokuu 2009)

Vanhin Oaks vielä selventää tätä periaatetta C. S. Lewisin lainauksella:

”C.S. Lewis selitti tätä Vapahtajan opetusta: ’Heti kun olennolla on oma minä, se voi korottaa itsensä muiden yläpuolelle. Se voi tahtoa olla kaiken keskipiste – olla Jumala. Tämä oli Saatanan synti, ja tämän synnin hän opetti ihmisillekin. Jotkut arvelevat, että ihmisen lankeamisella oli jotakin tekemistä seksin kanssa, mutta se on harhaluuloa. – – Saatana pani kantavanhempiemme mieleen ajatuksen, että hekin voisivat olla ’niin kuin Jumala’ – ottaa elämänsä omiin käsiinsä aivan kuin olisivat itse luoneet itsensä ’olla itse oma käskijänsä’– löytää onnensa omin päin Jumalan ulkopuolelta, ilman Jumalaa. Siitä toivottomasta yrityksestä on syntynyt – – pitkä ja hirvittävä kertomus siitä, miten ihminen on yrittänyt löytää onnensa jostakin muusta kuin Jumalasta.’

Itsekäs ihminen haluaa ennemmin miellyttää ihmisiä – etenkin itseään – kuin Jumalaa. Hän huolehtii vain omista tarpeistaan ja haluistaan. Hän ’kulkee omaa tietänsä ja oman jumalansa kuvan perässä, jonka kuva on maailman kaltainen’ (OL 1:16). Sellainen henkilö joutuu eroon Jumalan liiton lupauksista (ks. OL 1:15) sekä niistä maanpäällisistä ystävyyssuhteista ja avusta, joita me kaikki tarvitsemme näinä sekasortoisina aikoina. Sitä vastoin, jos rakastamme ja palvelemme toisiamme kuten Vapahtaja opetti, pysymme yhteydessä liittoihimme ja kumppaneihimme.”

Kaste

Monet meistä käyttävät paljon aikaa karttaen Jumalan tahdon mukaisesti elämistä, sillä haluamme löytää oman polkumme takaisin Jumalan luokse. Mutta tosiasia on, että on olemassa vain yksi tie – tie, jonka Hän on osoittanut meille. Mikä tahansa muu tie johtaa meidät kauemmas Jumalasta ja kohti Paholaista. Se on karu todellisuus.

Jopa kasteessa tekemämme liitto vaatii, että otamme päällemme Kristuksen nimen ja elämme kuten hän eli – palvellen.

”Koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä; niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän — nyt minä sanon teille, että jos tämä on teidän sydämenne halu, mitä teillä on sitä vastaan, että teidät kastetaan Herran nimeen, todistukseksi hänen edessään, että te olette tehneet hänen kanssaan liiton, että palvelette häntä ja pidätte hänen käskynsä, jotta hän vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne?” (Moosia 18:8-10)

Huomaatteko tässä liitossa missään kohtaa, jonka mukaan saisimme levätä laakereillamme ja olla palvelematta muita? Onko missään kohtaa, joka antaa meille luvan elää elämäämme niin suojellaksemme omaa etuamme? Vapahtaja ei pimittänyt meiltä mitään palvellessaan meitä. Hän odottaa meidänkin oppivan olemaan pimittämättä mitään palvellessamme muita.

Lopuksi

Palvelemme muita, koska Jumala palvelee meitä ja pyrimme tulemaan Hänen kaltaisekseen. Lisäksi palvelemme muita, koska emme voi saavuttaa pelastusta yksinämme. Tarvitsemme muiden meille tarjoamaa palvelutyötä. Muut puolestaan tarvitsevat meidän heille tarjoamaamme palvelutyötä. Tämä on olennainen osa Isän suunnitelmaa meidän onnemme takaamiseksi sekä lopulta korotuksemme saavuttamiseksi.

Korotuksen saavuttamiseen vaaditaan tiimityöskentelyä, joka on mahdollista yksilön päättäväisyyden ja yksilön osallistumisen kautta. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, se vaatii toisia olemaan osallisena kyseisessä prosessissa. Aivan kuten Kristus palveli meitä, samoin meidänkin täytyy oppia palvelemaan muita ympärillämme.

Palvellessamme toisia voimme oppia epäitsekkyyden ja rakkauden – hyveistä kallisarvoisimman – todellisen merkityksen.

Artikkelisarjani seuraavassa osassa perehdymme joihinkin vaikeuksiin ja haasteisiin, joita esiintyy opetellessamme palvelemaan. Palveleminen ei aina ole helppoa, olivatpa aikeemme kuinka viattomat tahansa.

 

Artikkelin on kirjoittanut Kelly P. Merrill ja se on alun perin julkaistu LDS Blogs -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.