(Tämä on osa palvelemista käsittelevää artikkelisarjaa, ensimmäisen osan voit lukea täältä ja toisen täältä.)
Tässä artikkelisarjani kolmannessa osassa perehdymme tarpeeseen oppia viisautta tavastamme palvella, kuten myös etuihin, joita tuosta palvelutyöstä saamme. Palvelutyö on laboratorio, jossa laitamme käytäntöön teoriatiedon, jota olemme oppineet tutkiessamme evankeliumia. Palvelemisen kautta kaikesta lukemastamme tulee todellista. Palvelemisen kautta opimme, mitä tarkoittaa olla Kristuksen kaltainen.
Kun presidentti Uchtdorf kutsuttiin vaarnanjohtajaksi, hän huomasi, että oli niin monia asioita, joita hän olisi voinut tehdä, että oli vaikea tietää, mikä niistä oli parasta tehdä. Seuraava lainaus on hänen kuvauksensa koulutuksesta, jonka hän sai johtajiltaan Salt Lake Citysta, jotka tulivat ja opettivat häntä palvelemaan uudessa tehtävässään.
”Nämä johtavat veljet antoivat meille näkemyksen siitä, mitä tarkoittaa vahvistaa Jumalan valtakuntaa vahvistamalla omaa todistustamme ja perhettämme. He auttoivat meitä näkemään, kuinka soveltaa evankeliumin totuutta ja periaatteita erityisiin olosuhteisiimme ja erityiseen aikaamme. Toisin sanoen innoitetut johtohenkilöt opettivat meitä näkemään evankeliumin miksi-kysymyksen, ja sitten meidän oli käärittävä hihamme ja ryhdyttävä työhön.
Veljet, me kaikki tiedämme, että tarvitaan itsekuria pysyä keskittyneenä asioihin, joilla on suurin voima lisätä rakkauttamme Jumalaan ja lähimmäisiin, elvyttää avioliittoja, vahvistaa perheitä ja rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päällä. Aivan kuten hedelmäpuu, jossa on paljon oksia ja lehtiä, elämämmekin kaipaa säännöllistä karsimista sen varmistamiseksi, että käytämme tarmomme ja aikamme todellisen tarkoituksemme toteuttamiseen – tehdäksemme hyvää hedelmää!” (Pappeuden palvelutyön miksi-kysymys, Dieter F. Uchtdorf, Liahona, toukokuu 2012)
Oppitunti
Tämä on tärkeä oppitunti. Voimme säntäillä sinne tänne pistäen paikat (hyvällä tavalla) hyrskyn myrskyn, mutta tavoitteenamme on oppia tekemään se kaikkein tärkein hyvä, ei vain jotain hyvää siellä täällä. Sen vuoksi hän vertaa tekemisiämme tuuheaoksaiseen puuhun. Tuottaaksemme Herralle parhaan mahdollisen hedelmän, meidän täytyy oppia karsimaan elämästämme kaikkein tuottamattomin ja jättää ainoastaan asiat, jotka tekevät kaikkien kannalta kaikkein eniten hyvää.
On vaikeaa oppia hävittämään elämästä ne osaset, jotka vievät kaiken aikamme, mutta tuottavat vain vähän hyvää – verrattuna niihin elämämme ja aikamme osasiin, jotka tuottaisivat huomattavasti enemmän hyvää.
Olin pelaaja. Rakastin tietokonepeliäni. En saanut mitään vahinkoa aikaan pelaamalla sitä, mutta kaikki ne tunnit, jotka sen parissa käytin, pitivät minut poissa tekemästä jotain paljon parempaa, jota minun olisi pitänyt olla tekemässä. Minun oli vaikea luopua peliajastani. Uneksin edelleen pelistäni. Minun täytyy tehdä kovasti töitä pistääkseni se mentaalisesti sivuun ja keskittyä asioihin, joilla on suurempaa arvoa sielulleni.
Meillä kaikilla on asioita elämässämme, joita meidän täytyy tarkastella päättääksemme, ovatko ne todella niihin sijoittamamme aikamme ja energiamme arvoisia. Olisiko jollain muulla enemmän arvoa Herralle ja Hänen suunnitelmalleen ihmissielujen pelastamiseksi? Onko olemassa jotain muuta tekemistä ja muita paikkoja, joihin voisimme kääntää huomiomme ja jotka voisivat tuottaa suurempaa onnea meille ja muille ympärillämme?
Neuvo
Presidentti Uchtdorf jatkoi antamalla tämän neuvon meille jokaiselle, kun yritämme päättää, mikä on parasta omalle elämällemme sekä niille, joita palvelemme.
”Kuinka siis tiedämme, mitä valita? Meillä jokaisella on vastuu tehdä päätös siitä itse. Meitä käsketään kuitenkin tutkimaan uutterasti pyhiä kirjoituksia, ottamaan varteen profeettojen sanat ja suhtautumaan asiaan uskontäyteisen, vakavan, omistautuneen rukouksen avulla.
Veljet, Jumalaan voi luottaa. Pyhän Hengen kautta Hän antaa mielellemme ja sydämellemme tietoa siitä polusta, jota meidän tulee kulkea kullakin elämämme osa-alueella.
Jos sydämemme on puhdas – jos emme etsi omaa kunniaamme vaan kaikkivaltiaan Jumalan kunniaa, jos pyrimme tekemään Hänen tahtonsa, jos haluamme siunata perheemme ja lähimmäistemme elämää – meitä ei jätetä kulkemaan yksin. Kuten presidentti Monson on usein meitä muistuttanut: ’Kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun.’”
Huomatkaa, että ei ole olemassa tiettyjä tarkkoja sääntöjä siitä, mitä jokaisen meistä tulisi tehdä. Jokaisella meillä on ”osa-alueita” elämässämme, eri vaiheita elämämme aikana, jolloin kykymme ja vaatimuksemme muuttuvat iän ja olosuhteiden johdosta. Herra odottaa meidän jatkuvasti etsivän Häntä ja oppivan Hengeltä, kuinka parhaiten palvella. Se on osa kypsymisemme prosessia.
Vanhin Oaks on jakanut kanssamme erinomaisia neuvoja kahdelta Herran palvelijalta.
”… kypsänä Herran palvelijana, vanhin Hinckleyllä oli tapana sanoa: ’Se, joka elää vain itselleen, kuihtuu ja kuolee, mutta se, joka unohtaa itsensä muita palvellessaan, kukoistaa ja kasvaa tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.’
’Tosiasiassa’, presidentti Monson sanoi lopuksi, ’ette voi koskaan rakastaa Herraa, ennen kuin palvelette Häntä palvelemalla Hänen kansaansa.’” (Epäitsekäs palveleminen, Dallin H. Oaks, Liahona, toukokuu 2009)
Loppuuko palvelutyö koskaan? David B. Haight jakoi oman mielipiteensä tästä aiheesta seuraavasti:
”Raamatusta ei löydy sanaa ’eläke’. En usko, että sitä löytyy Pyhien kirjoitusten oppaastakaan. Eikö olekin mielenkiintoista ajatella, mitä elämässämme voi tapahtua tänään ja mitä mahdollisuuksia meitä odottaa tulevaisuudessa, jos uskomme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, ymmärrämme tuota evankeliumia ja meillä on sitoumusta ja omistautumista elää sen mukaisesti ja siunata toisten ihmisten elämää?”
Olen kuullut ihmisten sanovan: ”Nähty ja tehty. Olen tehnyt oman osani palvelutyöstä. Antaa jonkun muun, vaikka nuorten, jatkaa. He tarvitsevat sen kokemuksen.” Missä vaiheessa elämäämme lakkaa palveleminen siunaamasta elämäämme? Missä vaiheessa kasvamme liian vanhoiksi tarvitsemaan toisten palvelemista, ottamatta lainkaan lukuun mitään toisten tarvetta heidän omaksi pelastuksekseen? Miten meille kävisi, jos Herra päättäisi tehneensä tarpeeksi eikä tekisi enempää?
Koskaan ei tule päivää, jolloin siirtyisimme eläkkeelle palvelutyöstä. ”Eläköityminen” palvelutyöstä on luopumista halustamme tulla Kristuksen kaltaiseksi ja palata taivaallisen Isämme luo. Kun lakkaamme palvelemasta ja etsimästä tapoja olla enemmän avuksi, ilmoitamme olevamme tyytyväisiä nykyiseen kehityksemme pisteeseen ja ettei iankaikkinen kehitys kiinnosta meitä enää.
Lopuksi
Palvelemme, sillä emme voi palata Jumalamme luokse tekemättä niin. Palvelemme, sillä ainoastaan palvelutyön kautta meille paljastetaan jumaluuden realiteetit. Eläminen palvelutyön jumalallisen elämän mukaisesti luo rauhaa, jota etsimme ollessamme kuuliaisia käskyille.
Palveleminen avaa oven muutokselle. Palveleminen muuttaa Kristuksen evankeliumin älyllisestä harjoitteesta anteeksiannon ja korotuksen prosessin mukaan elämiseksi. Seuraava artikkelisarjani osa käsittelee palvelutyön vaikutuksia elämäämme.
Artikkelin on kirjoittanut Kelly P. Merrill ja se on alun perin julkaistu LDS Blog -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
