Kysymys

Vaari,

Kuinka selviydymme epäilyksen ja pelon tunteita?

David

Vastaus

David,

Elämä kuolevaisessa asemassamme antaa meille mahdollisuuden kokea ominaisuuksia, joita emme voisi kokea millään muulla tavalla. Epäileminen ja pelko ovat kaksi noista ominaisuuksista, joita koemme tässä elämässä, ja onneksi Vapahtajamme on antanut keinon – vastakohtaisuudet – selviytyä pelosta ja epäilyksistä. Omasta mielestäni ja kokemuksestani näistä kahdesta ominaisuudesta selviytymisen periaatteet ovat samat kaikille; vaikkakin se, miten käsittelemme ja koemme nämä periaatteet, on yksilöllistä sen hetkisten voimavarojemme ja heikkouksiemme takia.

Periaatteet, jotka ovat samoja kaikille, ovat seuraavat:

1) Jeesuksen Kristuksen sovituksen kykeneväksi tekevä voima

2) Kyky harjoittaa uskoa ja toivoa epäilyksen kohdatessa

3) Kyky olla rohkea pelon kohdatessa

Alman opetus siemenen istuttamisesta, joka liittyy pelosta ja epäilyksestä selviämiseen (Al. 32:28-33):

1) Herätkää ja herättäkää kykynne jopa niin, että osoitatte vähäsen uskoa (muistakaa, että ilman toivoa emme voi kunnolla harjoittaa todellista uskoa) kylvääksenne siemenen.

2) Antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne antaaksenne sydämissänne sijaa Jumalan sanalle (tämä on Pyhä Henki).

3) Emme hylkää tätä halua/uskoa epäuskomme (epäileminen ja pelko) takia vastustamalla Herran Henkeä.

4) Lupaus – se avartaa sieluanne. Se valaisee ymmärrystämme. Se alkaa olla meistä ihana. Uskon, toivon ja rohkeuden siemen kasvaa.

5) Jatkakaa uskonne ravitsemista seuraamalla näitä samoja periaatteita – jatkuva kiertokulku. Kuuliaisuuden malli, jossa saadaan tietoa tosi periaatteisiin perustuvaa tietoa.

Ennen lähtöäni lähetystyöhön, koin niin suurta ahdistusta, että se tuntui epämukavalta. Joissakin olosuhteissa ja tilanteissa hengästyin. Muutuin tulipunaiseksi. Aloin hikoilla, jne. Kun päätin palvella lähetystyössä, ymmärsin sen raa’an tosiasian, että kokisin nämä tunteet yhä uudelleen. Ymmärsin myös, että jos halusin onnistua, minun täytyisi päästä yli näistä ahdistuksen, epäilyksen ja pelon tunteista. Silloin ymmärsin mallin kuuliaisuudesta rivi-rivin-päälle ja tiedosta rivi-rivin-päälle, ja että Jumala ei ota meiltä pois pelon ahdistusta, vaan opettaa, kuinka voimme päästä siitä eroon tullaksemme Hänen kaltaisikseen.

Ensimmäinen vaikutelma, jonka havaitsin ottaessani käyttöön tämän uskon hitusen ja antaessani tämän halun tehdä työtä itsessäni, annettiin Eterin kirjassa (Mormonin kirja). Meille annetaan tämä tieto, ei vain toivoa, vaan tieto: ”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi” (Eter 12:27)

Tuolla hetkellä, kun sain tiedon Herran Hengeltä, minun annettiin tehdä valinta: 1) voisin tehdä valinnan vastustaa Henkeä ja tätä tietoa, tai 2) voisin hyväksyä sen, mitä Jumala oli antanut minulle ja jatkaa istutetun siemenen ravitsemista. Uskoin, että ahdistukseni (epäilykseni ja pelkoni) lähde, sen juuri, voitiin saada selville, ja että Jumala antaisi minun nähdä, mikä se oli, jotta voisin ajan myötä voittaa sen. Eterin kirjasta löytämäni sanat olivat ensimmäinen ravitseminen, ensimmäinen tiedon lähde selviytymiseen.

Lähetystyöni aikana koin päivittäin toisen periaatteen. Toinen periaate on uskon harjoittaminen, niin että ”toimimme” sen tiedon mukaan, jonka olemme saaneet, jotta voimme saada lisää tietoa. Tämä toimiminen auttoi minua ymmärtämään erään ahdistukseni pääsyistä, joka oli se, että halusin ”miellyttää” kaikkia. Pelkoni oli, että jokin sanomani tai tekemäni asia ei miellyttäisikään jotakuta. Tämä oli ensimmäinen kokemus tiedon saamisesta, jonka tunsin Hengen kautta, josta sitten muistutin itseäni päivittäin – että olin täällä miellyttääkseni Jumalaa, ei ihmistä. Huomasin, että siemen alkoi kasvaa, se alkoi avartaa ymmärrystäni ja arvostin sitä (siitä tuli ihana), koska nyt pystyin tekemään asioita, joista en pitänyt – lausumaan todistukseni.

Ajan myötä, kun toimin (en vastustanut Herran Henkeä), löysin toisen lainauksen (ei pyhä kirjoitus), josta olen pitänyt ja opetan sitä edelleen: ”Tee asia, jota pelkäät, ja pelko kuolee varmasti.” Tämä oli seuraava periaate, opetus, joka Herra toi sydämeeni ja mieleeni, kun ravitsin siementä (päästäkseni eroon yksilöllisestä ja henkilökohtaisesta ahdistuksestani). Mitä enemmän tein jotakin, sitä vähemmän pelkäsin sitä, koska siitä tuli tapa ja luontevaa minulle. Edellisen periaatteen valossa: ”Jumalan antama kunnia on tärkeämpää kuin ihmisen.” Joten huolimatta siitä, miltä minusta tuntui (ahdistuneelta ja pelokkaalta), toimin noita tunteita vastaan ja luotin istuttamaani siemeneen.

Kun toimin tämän uuden tiedon mukaan, Herran Henki lisäsi ymmärrystäni jälleen kerran, ja löysin seuraavan lainauksen, joka vei minua eteenpäin selviytymisen tiellä: ”Rohkeus ei ole pelon poissaoloa, vaan rohkeutta on se, mitä teemme kohdatessamme pelkomme.” Jälleen kerran toimin tämän periaatteen mukaan tietäen, että kun pelkäsin jotakin, pyrkisin nyt toimimaan rohkeasti tietäen senkin, että jos tein asian, jota pelkäsin, pelko kuolee varmasti ja että pelko kuolee varmasti, kun toimin rohkeasti sen kohdatessani.

Lähetystyöni lopussa huomasin, että toimittuani yli kaksi vuotta ja että Herra oli sallinut niin suurta kasvua tapahtuvan, en enää pelännyt todistukseni lausumista. En enää pelännyt puheen pitämistä. Enkä enää pelännyt ihmisten edessä puhumista siitä huolimatta, että edelleen hikoilen, punastun joskus ja sydämeni hakkaa. Kun niin tapahtuu, muistutan itseäni Jumalan antamasta ravinnosta Henkensä kautta, jota en vastustanut enkä tule vastustamaan. Kun tein niin, huomasin, että sydämeni alkoi rauhoittua, hikoileminen loppui ja saatoin tuntea kasvojeni kuumotuksen vähenevän.

Seuraavien kahden vuoden aikana Herra jatkoi auttamistani. Luonteidemme merkillinen ironia kuitenkin kummastuttaa minua edelleen. Kahden vuoden jälkeen pystyin nyt puhumaan, lausumaan todistukseni ja pitämään puheen suuremmitta vaikeuksitta, mutta sosiaaliset ryhmät tai yksinkertaisesti se, kun minua pyydettiin töissä esittelemään itseni, aiheutti pelon ja ahdistuksen ryöpyn. Muistan kerran, kun työskentelin MTC:ssä (Missionary Trainin Center), meitä pyydettiin esittelemään itsemme. En halunnut nousta seisomaan, joten kysyin, voisinko istua. Sain istua, ja hetken hengiteltyäni kykenin esittelemään itseni. Taas kerran minua muistutettiin kohdasta Eter 12:27 ja muista periaatteista, joita olin oppinut, mutta ne eivät auttaneet tässä tilanteessa. Siispä aloitin istuttamaan toista siementä tämän tiedon valossa ja toimin jälleen kerran selviytyäkseni tästäkin.

Pelkäsin tällaisia tilanteita niin paljon, että pidin päälläni kolmea paitaa, jotta hiki ei tulisi kolmannen kerroksen läpi. Olin niin hermostunut. Taas kerran seurasin samoja periaatteita ja kuuliaisuutta rivi-rivin-päälle ja tietoa rivi-rivin-päälle annettiin. Eräs tiedon periaate on oikeastaan lähtöisin Rouva Rooseveltilta, joka sanoi jotenkin näin: ”Ihmisillä on juuri niin paljon valtaa meihin, kuin annamme sitä heille.” Lamppu syttyi sydämessäni ja mielessäni ja aloin toimia tuon tiedon pohjalta. Pienissä porukoissa minua hermostutti se, että joko annoin ryhmän hallita minua tai hallitsin sitä itse. Aloin toistaa itselleni ollessani pienissä ryhmissä, että heillä ei ollut valtaa, vaan minulla. Ajan myötä itseni esitteleminen ei enää pelottanut minua ja pelon kuolema oli varmaa – tuossa asiassa – kun toimin kuuliaisuudessa ja tiedossa sen mukaan, mitä Herra oli antanut minulle.

Kaikki meitä edistävä tieto ei ole vakavaa, jotkut asiat ovat oikeastaan humoristisia. Kerroin siitä, että pidin kolmea paitaa päälläni estääkseni hermostuksen hikeäni valumaan kainaloistani viimeisen kerroksen läpi. Eräänä päivänä oli treffeillä ja unohdin laittaa päälleni kolmannen paitani. Nuori nainen sanoi seuraavasti tanssiessamme: ”Hei, et olekaan pulska?!” Henkilölle, joka on aina ollut urheilullinen, pulskaksi kutsuminen tuntui tuskalliselta varsinkin naiselta, josta olin kiinnostunut. Tajusin, että hän sanoi minua pulskaksi sen takia, että pukeuduin kolmeen paitaan (kesälläkin). Ne kolme paitaa saivat minut näyttämään pulskalta. Kun sain tietää tämän, en enää koskaan pukenut kolmea paitaa ylleni ja huomasin, että en enää hikoillut kahden paidan läpi. Nykyäänkin virnuilen itsekseni sitä, että tämä pieni kokemus oli se, joka auttoi minua pääsemään pelkoni, epäilykseni ja ahdistukseni yläpuolelle.

Kertomani asiat pohjautuvat omaan yksilölliseen kokemukseeni ja ahdistukseeni. Ymmärrän, että toisilla on omanlaisensa pelot ja epäilykset. Tiedän myös, että jakamani periaatteet ovat tosia ja iankaikkisia, ja niitä voidaan soveltaa jokaiseen, jolla on halua istuttaa siemen, ravita tuota halua ja joka ei vastusta Herran Henkeä, kun Jumala haluaa opettaa hänelle periaatteita, jotka vahvistavat häntä.

 

-Vaari

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu askgramps.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.