3 väärää oppia, joihin uskomme ehkä enemmän kuin luulemme

Kun olin nuorempi, minulla oli hyvin epämiellyttävä ”perinne”. Kaksi kertaa vuodessa kurkkuni tuli niin kipeäksi, että joka kerran kun nielaisin, tunsin suunnatonta kipua ja kurkkuni oli tulessa. Joka kerta äitini vei minut lääkärille, joka tunnisti vaivan nielutulehdukseksi. Lääkärin luona käymisestä tuli pian osa kipeän kurkkuni ”perinnettä”. Sairastettuani – ja parannuttuani – nielutulehduksesta vuosien ajan, nielurisani viimein poistettiin. Sitä seuraava viikko ei ollut ainoastaan elämäni paras, mutta sen jälkeen minulla ei ole enää koskaan ollut nielutulehdusta.

Väärä oppi on kuin hengellinen sairaus. Ilman tietoa nämä väärät ajatukset voivat kasvaa sisällämme, tartuttaen totuuden, kunnes väärästä opista tulee osa toimintaamme. Jos emme tunnista oikein vaivaamme, sitä ei koskaan korjata pysyvästi ja se voi johtaa jopa huonompaan tulokseen. Toisaalta, jos voimme tunnistaa ongelman, ratkaisu saattaa olla vapauttava ja jopa parantava. Tässä on mainittuna kolme hengellistä sairautta, joita et ehkä huomaa sairastavasi, ja keinoja, joiden avulla voit päästä niistä eroon.

Täydellisuus kuolevaisuudessa

Infektio/väärä oppi: Uskominen täydellisyyteen kuolevaisuudessa, ei täydellisyyteen iankaikkisuudessa.

Mahdolliset oireet: tuomitseva, vaikeasti miellytettävä, vähättelee itseään ylettömästi.

Uskon, että jotkut kirkon jäsenet todella väittävät, että uskomme siihen, että voimme saavuttaa iankaikkisuuden täydellisyyden kuolevaisuuden aikana. Sellaiset konferenssipuheet kuten presidentti Russell M. Nelsonin ”Perfection Pending” (suom. Täydellisyys vireillä) ja Vanhin Jeffrey R. Hollandin ”Olkaa siis täydellisiä – lopulta” kieltävät ehdottomasti tuon ajatuksen. Silti monet meistä kamppailevat toimiakseen tämän uskomuksen mukaan, kuten vanhin Holland kuvailee:

”Kaikkialla kirkossa kuulen monien kamppailevan tämän asian kanssa: ”Minä en vain ole tarpeeksi hyvä.” ”Tunnen riittämättömyyttä.” ”En koskaan täytä vaatimuksia.” Kuulen tätä teini-ikäisiltä. Kuulen sitä lähetyssaarnaajilta. Kuulen sitä uusilta käännynnäisiltä. Kuulen sitä koko ikänsä kirkkoon kuuluneilta jäseniltä. . .”

Lauseet, joihin vanhin Holland viittaa kertoakseen minulle, että siitä huolimatta, mitä sanomme täydelliseksi tulemisesta, monet meistä todella uskovat, että voimme olla täydellisiä tässä elämässä.

Jos oikeasti uskoisimme, että täydellisyys on prosessi, tekomme muistuttaisivat enemmän pianotunteja kuin yliopiston loppukokeita. Virheemme antaisivat meille painopisteen ja suunnan. Ne eivät lannistaisi meitä aivan kuin ne olisivat lopullinen arvosanamme. Olisimme vähemmän tuomitsevia toisten valinnoille ja sen sijaan huomaisimme heidän pyrkimyksensä edistyä.

Diagnoosi: Tässä on muutamia kysymyksiä, jotka voivat auttaa sinua huomaamaan, jos et oikeasti usko sitä mitä sanot uskovasi täydellisyydestä.

1. Miten reagoin, kun suunnitelmani menevät myttyyn?
2. Mikä on ensimmäinen ajatukseni, kun kuulen, että joku on tehnyt virheen?
3. Miten usein ruoskin itseäni virheen tekemisestä?
4. Kuinka halukas olen antamaan anteeksi itselleni? Kuinka halukas olen antamaan anteeksi toisille?

Mahdollinen parannuskeino: Jos uskomme, että voimme olla täydellisiä, ensimmäinen askel tästä vaivasta eroon pääsemisessä on myöntää jatkuva kasvumme, kun samanaikaisesti pyrimme lähemmäksi maailman Vapahtajaa parannuksen kautta. Lue vanhoja päiväkirjakirjoituksiasi ja kirjoita asioita siitä, millainen olit aikaisemmin verrattuna siihen, millainen olet nyt. Vertaa entistä itseäsi nykyiseen itseesi ja suhteuta se siihen, miten paljon olet muuttunut ja missä asioissa olet kehittynyt. Jos olet erityisen motivoitunut, yritä tunnistaa jokin osa-alue, jossa et ole nyt niin hyvä kuin aikaisemmin ja tuo se Herran eteen. Käytä hyödyksi Kristuksen voimaa ja tee työtä edistyäksesi tuolla alueella. Tämän harjoituksen ei ole tarkoitus lannistaa sinua, vaan auttaa sinua huomaamaan virheesi luottaessasi Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan.

Muita parannuskeinoja: Lue Moosia 2:18-26 ja mieti joka päivä jokin asia, josta toivot anteeksiantoa. Tai ennen kuin tuomitset jonkun, kysy itseltäsi, mikä on saattanut saada hänet toimimaan sillä tavalla ja sitten oleta, että hänelle on tapahtunut juuri niin, eli usko hänestä pelkkää hyvää.

Pelastus tekojen kautta

Infektio/väärä oppi: Uskominen pelastukseen tekojen kautta, ei pelastukseen tekojen sekä armon kautta.

Oireet: Periksi antaminen, päähänpinttymä pyhien kirjoitusten kohdasta Jaakobin kirje 2:26 (usko ilman tekoja on kuollut), itsetietoinen, ylityöllistetty

Tunnen erään miehen – kutsumme häntä Darreniksi – joka kärsi nuoruudessaan tästä vaivasta. Lähetystyössä Darren huomasi väittelevänsä usein tutkijoiden kanssa pelastussuunnitelmasta. Ollen vakuuttunut siitä, että kirkko ei uskonut pelastukseen armosta, hän väitti, että todellinen merkitys oli ihmisen teoilla. Onneksi eräs Darrenin tovereista sai hänet lopulta näkemään uskomuksensa virheellisyyden, mutta en syytä häntä siitä, että hän ajatteli niin. Kuten hänen toverinsa ylpeästi selitti, me uskomme, että miehet ja naiset pelastuvat Jeesuksen Kristuksen armon kautta. Me kaikki, synneistämme huolimatta, nousemme ylös ja meidät tuodaan seisomaan taivaallisen Isämme edessä jonain päivänä.

Kaikki oireet eivät ole yhtä äärimmäisiä kuin Darrenin, mutta ne ovat silti läsnä. Omien havaintojeni perusteella oireet tulevat useimmin ilmi vihan, surun tai toivottomuuden tunteina. Tunnen niin monia, jotka ovat vain antaneet periksi yrittäessään elää evankeliumin mukaan, koska heistä tuntuu, että se luo epärealistisia odotuksia. Ilman oppia siitä, että pelastumme armosta, he olisivat täysin oikeassa. On totta, että “usko ilman tekoja on kuollut”, mutta se johtuu siitä, että usko ilman tekoja ei ole uskoa. Vanhin Dallin H. Oaks selitti opin sekä armon ja tekojen välisen riippuvuuden sanoessaan: ”Kristuksen sovituksen kautta synnistä puhdistuminen mukautuu synnintekijän uskon perusteella, mikä täytyy ilmaista kuuliaisuudella Herran käskylle tehdä parannus, mennä kasteelle ja ottaa vastaan Pyhä Henki (ks. Ap.t. 2: 37-38). Kuuliaisuus ei ole teko; se on tulos uskostamme Jeesuksen Kristuksen armoon.

Diagnoosi: Tässä on muutamia kysymyksiä, jotka voivat auttaa sinua huomaamaan, uskotko vähän liikaa tekoihisi.

1. Mikä on yleinen asenteesi parannuksen tekoa kohtaan?
2. Miksi elät evankeliumin periaatteiden mukaan? (Ei miksi sinun pitäisi tehdä niin).
3. Kun teet virheen tai synnin, miten se vaikuttaa sinuun?
4. Onko evankeliumin mukaan eläminen ja sen periaatteiden noudattaminen mielestäsi iloinen asia?

Mahdollinen parannuskeino: Jos meillä on vaikeuksia hyväksyä, että pelastumme armosta, mikään ei paranna meitä nopeammin kuin perusteellinen opiskelu Jeesuksesta Kristuksesta armoa korostaen. Vanhin Dieter F. Uchtdorf sanoi:

”Se, että yritämme ymmärtää Jumalan armon lahjan koko sydämestämme ja mielestämme, antaa meille entistä suuremman syyn rakastaa ja totella taivaallista Isäämme sävyisästi ja kiitollisina… Sen tähden meidän kuuliaisuutemme Jumalan käskyille tulee luonnollisena seurauksena loputtomasta rakkaudestamme ja kiitollisuudestamme Jumalan hyvyydestä. Tämänkaltainen aito rakkaus ja kiitollisuus siirtyvät Jumalan armon myötä ihmeellisellä tavalla meidän tekoihimme” (”Armon lahja”, 2015).

Ja haluaisin sanoa, että jos tekomme sulautuvat Jumalan armoon, myös niitä koskevat uskomuksemme tulevat perässä.

Muita parannuskeinoja: Kun teet virheen, kysy itseltäsi seuraava kysymys: ”Oliko Kristus yllättynyt, että tein tämän virheen vai maksoiko Hän jo hinnan siitä?” (Ks. Al. 34:10, 12) ja pohdi, mitä vastauksesi tarkoittaa. Kirjoita muistilappu itsellesi joka päivä – se voi olla pyhien kirjoitusten kohta, jokin oma luomuksesi, mitä tahansa, mikä toimii kohdallasi – joka muistuttaa armon opista, tai tutki, miten Jumala näkee sydämemme aikeet.

Kapea-alainen ylpeyden määritelmä

Infektio/väärä oppi: Uskominen kapea-alaiseen ylpeyden määritelmään, joka ei joskus koske sinua itseäsi.

Oireet: itsekeskeisyys, itsepäisyys, äärimmäinen itsenäisyys, ylemmyydentunto

Ylpeyden oireet ovat vaikeimpien joukossa tunnistaa, koska jos se vaivaa sinua, et näe itselläsi olevan ongelmaa. Juuri siksi se on kuolettavin kaikista hengellisistä sairauksista. Kuulen paljon puhetta ylpeydestä, mutta keskusteltuani kirkon jäsenten kanssa uskon, että monet meistä eivät ymmärrä, miten monikasvoinen ylpeys voi olla, minä itse mukaan luettuna. Kuulen yleensä, miten ylpeys kiteytetään seuraavaan lauseeseen: “Ylpeyttä on se, kun joku ajattelee olevansa parempi kuin joku toinen.” En tiedä miten moni mahtuisi joukkoon tuon määritelmän mukaan. En usko, että tässä maailmassa on kovin monia ihmisiä, jotka tietoisesti kulkevat ympäriinsä ajatellen, että he ovat parempia kuin kaikki muut.

Ylpeys on kuitenkin jokaisen tekemämme pahan teon taustalla. Yleisin muoto siitä kokemukseni mukaan esiintyy lisääntyvässä pakkomielteessä itsenäisyydestä. Emme halua muiden tietävän, että meissä on virheitä, että elämämme ei ole täydellistä (muistatko täydellisyyttä koskevan hengellisen sairauden?), tai petämme itseämme ajattelemalla, että selviämme jostakin asiasta, vaikka emme selviäkään. Mitkä tahansa tavat, joilla kapinoimme kasvun, muutoksen ja ajallisen sekä hengellisen oppimisen mahdollisuuksia vastaan, juontavat ylpeydestä.

Diagnoosi: Nämä kysymykset auttavat sinua määrittelemään, miten kapea-alainen määritelmäsi ylpeydestä todella on.

1. Hylkäätkö enemmän avuntarjouksia kuin hyväksyt niitä?
2. Kenestä olet eniten huolissasi missä tahansa tilanteessa: itsestäsi vai muista?
3. Mihin asti olet valmis menemään säilyttääksesi itsenäisyytesi?
4. Keneltä hyväksyisit neuvoja? Kenen neuvot hylkäisit? Miksi?

Mahdollinen parannuskeino: Palvelutyö on yksi ihmeellinen keino, jonka avulla voimme alkaa parantaa itseämme ylpeydestä. En tarkoita palvelutyötä vain niille henkilöille, jotka meidän vastuullemme on annettu; tarkoitan myös sitä, että sallit itseäsi palveltavan. Käänny niiden puoleen, jotka tekevät palvelutyötä sinulle. Kerro heille, mitä tarvitset. Kerro heille, miten he voivat auttaa sinua, äläkä häpeile koettelemuksiasi. Jos vain sallit, he eivät ainoastaan vahvista sinua, vaan annat myös palvelutyön tekijöille mahdollisuuden oppia ja kasvaa tästä kokemuksesta. ”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne…” (1. Tes. 5:11).

Muita parannuskeinoja: Ota vastaan ystävällistä kritiikkiä kaikilta (samalla varmista, että arvioit ja suodatat väärän tai epärakentavan kritiikin) ja yritä muuttua. Voit myös pyytää apua ainakin kaksi kertaa joka päivä, tai joka kerta, kun teet jotakin itsesi hyväksi ja voit sen sijaan tehdä jotakin jonkun toisen hyväksi.

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “3 False Doctrines We May Believe More Than We Think”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company