Missä vaiheessa totuuden kuorruttaminen sokerilla muuttaa totuuden hyödyt joksikin, joka ei olekaan enää meille hyväksi?
Minä suorastaan rakastan manteleita ja niiden terveysvaikutukset ovat suurenmoisia! Mantelit sisältävät kuituja, proteiinia, magnesiumia, E-vitamiinia ja terveellisiä rasvoja. Mantelit ovat mainioita selättämään näläntunnetta, mikä puolestaan auttaa minua painotavoitteissani. Mantelisuklaapatukka ei kuitenkaan tarjoa keholleni ravitsemuksellista hyötyä. Itse asiassa, jos yritän elää sokerikuorrutteisilla manteleilla, päädyn olemaan vain ylipainoinen ja masentunut.
Pelkäämmekö puhua hiomattomasta totuudesta uskossamme? Kuorrutammeko sanamme sokerilla ja muutammeko merkitystä, jotta emme loukkaisi? Menetämmekö sanomamme arvon hukuttamalla sen tahmaiseen makeuteen?
Suklaapatukat ovat enimmäkseen sokeria – kenties joukkoon on ripoteltu muutama pähkinäkin. Tarjoammeko liian monia sokeroituja lohdutuksen sanoja, että joukkoon ripotellut totuudet hukkuvat höttöön?
Et voi peittää asioita sokerikuorrutteella
Lähetyssaarnaajamme kertoi muutamista mielenkiintoisista ja voimallisista ajatuksista tämänviikkoisessa sähköpostissaan. ”Et voi peittää asioita sokerikuorrutteella. Jos teet niin, se aiheuttaa ongelmia. Minä yksinkertaisesti tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, että jos et puhu suoraan, tulee eteen PALJON ongelmia myöhemmin matkan varrella!”
Poikamme sydämessä roihuaa liekki, joka oli siellä kyllä jo ennen hänen lähetystyötään, mutta joka palaa nyt entistäkin kirkkaammin. Hänen silmissään loistaa sellainen voima ja vahvuus, joka aiemmin oli ainoastaan mahdollisuus hänen sisimmässään. Haluan tuota muutosta itsellenikin. Vain kolmessa kuukaudessa pojastamme on tullut peloton julistamaan Jumalan totuuksia.
Profeetta Alma toivoi samaa. (Alma 29:1)
”Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen, että voisin lähteä puhumaan Jumalan pasuunalla, äänellä, joka järisyttäisi maata, ja huutaa parannusta joka kansalle!”
Maan järisyttäminen ja parannuksen huutaminen eivät ole rauhoittavaa, tyynnyttävää toimintaa. Niiden on tarkoitus ravistella meidät ulos mukavuusalueeltamme, saada meidät kyseenalaistamaan itsemme ja ympäristömme. Joseph Smith sanoi:
”Huomatkaamme tässä, että uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole koskaan kylliksi voimaa tuottaa elämälle ja pelastukselle välttämätöntä uskoa.”
Jos todella pyrimme tulemaan Kristuksen kaltaisiksi ihmisiksi, meidän täytyy olla halukkaita tulemaan ravistelluiksi ulos mukavuusalueeltamme. Uskonto on paikka kasvulle, joskus kivuliaallekin kasvulle. Toisinaan meitä pyydetään tekemään enemmän kuin ajattelemme olevan mahdollista ja venymään pidemmälle kuin uskomme olevan mahdollista, nähdäksemme Jumalan kädenjäljen elämässämme, saavuttaessamme – Hänen avullaan – mahdottoman!
Naapurimme ovat kertoneet meille, että he ovat huomanneet muutoksen pojassamme – kuinka hän näyttää nyt kuvissa kypsemmältä; enemmän aikuiselta kuin pojalta. Mihin minun joskus pelokas ja ujo poikani on kadonnut?
On asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla
”Lähetyssaarnaajana olen oppinut paljon siitä tosiasiasta, että meidän TÄYTYY olla suoria. On asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla, mutta jos sinä et sano sitä heille, kuka sanoo? Kuka seisoo selkä suorassa kuin Lehi aikoinaan ja kertoo ihmisille, että se mitä he tekevät on väärin?
Joku muu? Vaikuttaako se joltain mitä Kristus tekisi?
Ymmärrän, että suoraan puhuminen voi loukata tunteita – ymmärrän todella. MUTTA, evankeliumi ei ole tikkukaramelleja, sateenkaaria ja yksisarvisia. Jos et usko minua, lue Vanhaa testamenttia! Tai oikeastaan mitä tahansa pyhiä kirjoituksia.
Ottaako joku nokkiinsa? Toki. Mutta jos haluat käsitellä vain onnellisena olemista ja olla koskaan astumatta kenenkään varpaille, voit lopettaa saman tien, sillä et ole hyödyksi kenellekään!”
Lähetyssaarnaajassamme roihuava liekki on hänessä, sillä hän on oppinut olemaan pelottomasti Herran asialla. Toivon ja rukoilen, että voin oppia itsestäni ja olla itsekin hieman pelottomampi. Voin julistaa Herran totuutta luottaen, että Hän johtaa minua ja ohjaa sanani sydämiin, jotka ovat halukkaita kuulemaan.
Sillä, jos Herra voi käyttää joukkoa 18-25 -vuotiaita muuttamaan maailmaa paremmaksi, niin tokihan, jos luotan Häneen, Hän voi ottaa hapuilevan käteni ja auttaa minua olemaan riittävän rohkea kohtaamaan totuudet elämässäni… myös silloin kun niitä ei ole kuorrutettu sokerilla.
Artikkelin on kirjoittanut Emlee Taylor ja se on alun perin julkaistu LDS Blogs -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
